Estonia-laivan uppoamisesta 25 vuotta aikaa, muistatko sen aamun, kun uutiset pyörittivät, mitä oli tapahtunut?

Oli juuri muuttanut Turkuun ja näin uutisen kaupassa myytävän television teksti-tv-sivulta. Ei meinannut millään käsittää että onnettomuus oli sattunut ihan vieressä ja jo aamulla tiedettiin että uhrimäärä on suuri. Olin iltapäivällä luennolla ja helikopterien äänet kuuluivat yläpuolella. Myöhemmin kävi ilmi että monet tutut kotipaikkakunnaltani olivat olleet Mariellalla risteilyllä samaan aikaan. He olivat ihan järkyttyneitä

Muistan sen aamun, olin 15-vuotias ja yksi poika meidän luokalta kertoi koulussa mitä oli tapahtunut. Isäni työkaveri oli Estonialla, ja selvisi värjöttelemällä pelastuslautalla. Itsekin olen ollut lapsena kyseisellä laivalla, kun oli vielä Wasa King niminen.

Asuin silloin Turussa ja sen päivän olleen pilvinen ja harmaa myrskyn jälkeinen päivä. Olin menossa Turun iltalukioon tunneille kun näin jonkun kioskin ikkunassa ip-lehden lööpin, 800 hukkunutta. Menin tunneille sekavissa tunnelmissa ja siellä sitten oikeastaan asia valkeni. 

Turman syy ihmetyttää, keulavisiiri lonksottaa tovin irtonaisena eikä kukaan huomaa ennen kuin se tipahtaa mereen, sitten aletaan käännellä laivaa jne. 

Olin lapsi, eikä meillä ollut ikinä televisio aamuisin päällä. Sinä aamuna teksti-tv oli päällä jo kun heräsin, ja isä sanoi vakavana, että autolautta on uponnut. Autolautasta puhuttiin teksti-tv:ssäkin.

Mietin, että miksi se on niin iso uutinen, kun kuvittelin pienehköä lauttaa, jossa on muutama auto kyydissä eikä matkustajia ollenkaan. Kyllähän se sitten nopeasti selveni, että onkin kyse ”ruotsinlaivasta”.

Uuup

Muistan hyvin. Vanhin tyttäreni oli vauva,, itsellä vielä hormonit sekaisin. Itkin tapahtunutta.

Olin 15 v. Meillä kotona ei siihen aikaan katsottu paljon televisiota, koska laitteessa oli jotain vikaa. Sain tietää tapahtumasta koulussa, kun opettaja puhui siitä. Asia jäi minulle silloin aika etäiseksi varmaan juuri tuon television puutteen takia. Lisäksi oma elämä on tuon ikäisenä niin tapahtumarikasta, ettei uutisia muutenkaan jaksanut niin tarkasti seurata. Sekin saattoi vaikuttaa, etten ollut koskaan ollut laivalla ja koko laivamatkailu oli minulle kaukainen ja etäinen asia.

Kuulin asiasta eka kertaa radiosta bussissa. Olin tulossa viimeisestä tentistä, sen myötä opiskelut osaltani ohi. Hesassa oli tosi harmaa, tuulinen ja sateinen sää, vesi piiskasi bussin ikkunoihin ja lasinpyyhkijät viuhtoivat vimmatusti. Joo, elävästi muistan vieläkin.

Tulimme ti aamulla Tukholman risteilyltä Silja Europalla, lähtiessä oli Estonia Tukholmassa laiturissa ja yöllä kävimme kannella Utön paikkeilla, oli kirkas ja tyyni yö. Aamulla töissä pomo sitten kertoi tapahtumasta. 

Teini-ikäinen olin, ja muistikuvat tuolta 30 vuoden takaa ovat kohtalaisen selkeät.

Kun joka aamu oli kotona muutenkin Maikkarin aamu-tv päällä (Ylellä ei aamulähetyksiä vielä tuolloin ollutkaan), tiesin asiasta heti noustuani, ennen seitsemää. Saatoin kouluun mentyä olla monelle kaverille ensimmäinen, joka asiasta kertoi. Pari kaveria tiesi asiasta kun heilläkin oli katsottu aamu-tv:tä. Heidän kanssaan päiviteltiin ja muut vielä siinä vaiheessa vain kuuntelivat ja halusivat tietää uutisissa kerrottuja yksityiskohtia.

Lauri Karhuvaaran vakava ilme on vieläkin muistissa.

Kyllä se oli koko päivän ainoa puheenaihe koulussa kavereiden kanssa, ja minulla on mielikuva, että jokaisen tunnin alussa jokainen opettaja puhui ainakin vähän asiasta.

Kun Ruotsin-risteilyt olivat kaikille tuttu asia, pystyi jokainen kuvittelemaan itsensä samaan tilanteeseen. Eihän muistikuvat voi enää niin tarkkoja olla, mutta veikkaisin, että käytiin kavereiden kanssa läpi risteilyjä ja laivoja, joilla kukin oli perheensä kanssa joskus ollut. En muista, oliko joku kavereista ollut Viking Sallyllä, ehkä joku kaverin sukulainen oli ollut, kun asia kuitenkin oli puheena. Itse tajusin vasta paljon myöhemmin, että olin ollut Wasa Kingillä; tuota ei ehkä silloin ensimmäisenä päivänä tuotu niin paljon esille, kun Sallyn karilleajosta oli kuitenkin kulunut niin vähän aikaa ja siksi sitä korostettiin. 

Iltapäivällä tuli ylimääräinen uutislähetys. Meillä taisi olla saman opettajan oppitunteja aamulla ja iltapäivällä, niin pyydettiin jo aamulla, että saataisiin katsoa se iltapäivän tiedotustilaisuus. Opettaja sitten viritteli television luokkaan ja katsottiin lähetys. Sellaista ihmettä, että kesken päivän katsottaisiin televisiota, ei montaa kertaa peruskouluaikanani tapahtunut, siksikin se on jäänyt mieleen. Siinä kohtaa sitten nekin kaverit pääsivät kartalle, jotka eivät olleet ennen kouluunlähtöä aamu-tv:tä katsoneet. Mistäänhän ei tuolloin saanut kesken koulupäivän muusta maailmasta tietoa kuin kavereilta juoruina. Ehkä koulun yhteydessä olleessa sivukirjastossa oli jo nettitietokone, mutta ei sitä vielä osattu käyttää, enkä tottapuhuen tiedä, oliko tuolloin suomalaisia uutissivustoja. Jos jollakulla luokkakaverilla olisikin ollut korvalappustereot mukana koulussa, tuskin niissä radiota oli. En ainakaan muista, että olisi mistään radiota kuunneltu. Hiljaista oli, kun katsottiin iltapäivän uutislähetys. Jopa luokan häiriköt olivat hiljaa.

Taisin tallentaa illan uutislähetyksiä videolle. Sen verran historialliselta tapahtuma tuntui. Titanicista olin katsonut dokumentteja ja ehkä lukenutkin jotakin, ja oli selvää, että kyse oli saman mittaluokan onnettomuudesta. Varmasti ostin iltapäivälehtiäkin tuolla viikolla.

En muista.

Joo seisoin kyseisen aluksen kannella ja kusin vastatuuleen.

Olin lähdössä töihin kun radiossa ilmoitettiin että ministeri Pekkarinen puhuu laivaonnettomuudesta. Olin 55 vuotias.

Meidän luokalla pojat leikkivät sen jälkeen estonian uppoamista, opettaja pisti sille stopin mutta jatkoivat seuraavana päivänä.

Olin siinä toisessa laivassa silja europa joka tuli apuun paitsi estonia oli jo uponnut mutta näin pelastuslauttoja vedessä.