Millainen elämäntilanne sinulla oli 25 vuotiaana?

Valmistuin sinä vuonna ja olin jo töissä ennen kuin sain paperit käteen. Tapasin nykyisen mieheni. Asuttiin omissa asunnoissa, molemmat vuokralla ja eri paikkakunnilla. Yhteen muutettiin seuraavana keväänä, silloin olin jo täyttänyt 26 v.

Avoliitossa, 2 päiväkoti ikäistä lasta, asuttiin rivarissa. Olin masentunut, tein osa-aikatyötä, opiskelin, mies työtön tai sitten se opiskeli, en muista tarkkaan.

Olin just päässyt harjoitteluun työpaikkaan rankan masennuksen jälkeen työttömien kuntoutuksen kautta, jossa nyt ollut vakituisena yli 10v.

Astuin avioliiton satamaan muutama viikko 25v päiväni jälkeen ja 3kk siitä aloin odottamaan esikoistamme. Asuimme saunallisessa vuokrakolmiossa ja 8kk esikoisen syntymän jälkeen aloin odottamaan (suunnitellusti) toista lastamme, häntä odottaessani alkoi kotimme rakennustyöt ja muuttamaan pääsimme kuopuksen ollessa 2kk ikäinen. Itse olin tuolloin 27v.

Olin kotiäitinä seur 5,5v ja tuona aikana myös saattohoidin äitini joka kuoli ollessaan 47v.

Palasin kotiäitivuosien jälkeen pätkätöihini ja nykyisin ollut jo vuosia vakityössä, opiskelinkin vielä vähän lisää, kersat kohta aikuisia, abi ja toinenkin lukiossa.

Tulipa pitkä tarina☺

Kun täytin 25, asuin Stadin keskustassa, olin sinkku, podin graduahdistusta (työ valmistui vasta yli vuotta myöhemmin). Kesäksi sain ensimmäistä kertaa töitä omalta alaltani, ja se kyllä antoi motivaatiota.

Olin valmistunut pari vuotta aiemmin ja saanut vuoden työttömyyden jälkeen koulultustani vastaavan työpaikan. Ostin ensiasuntoni yhdessä entisen avovaimoni kanssa, josta tulikin sitten ero heti muuton jälkeen.

Sitten piti lunastaa exä ulos ja ottaa pimeä alivuokralainen, että pystyin maksamaan lainani. Viikonloput meni bilettäessä ja irtosuhteita harrastaessa. Hienoa aikaa näin jälkeenpäin muisteltuna, vaikka silloin ahdisti.

Onpa monilla ollut ns. aikuista elämää! Mulla ei ollut. Olin opiskelijana yliopistolla 6.-7. vuotta ja valmistuminen oli vielä gradun takana. Tiesin opiskelevani väärää alaa, mutta en tiennyt mihin olisin vaihtanut. Töissä kävin satunnaisesti, jotta kykenin elättämään itseni.

Asuin kivassa yksiössä kauniilla paikalla, mutta en osannut iloita siitä. Kaipasin ystäviä ja parisuhdetta, mutta en uskaltanut päästää ketään lähelle (henkisesti).  Harrastin irtopanoja ja olin huono ystävä niille, jotka mulla vielä oli jäljellä.

Luultavasti olin masentunut ja ahdistunut ja olisin tarvinnut ammattiapua, mutta en missään nimessä kyennyt sellaista itse hakemaan, enkä pyytämään mistään apua tai puhumaan kenellekään, sillä olin kasvanut siihen, että yksin on pärjättävä. Haudoin ja patosin kaiken sisälleni ja joskus kotiin tultuani en kyennyt muuhun kuin itkemään eteisen lattialla pari tuntia. En ollut toipunut ystävän itsemurhasta ja pikkuveljeni tapaturmaisesta kuolemasta, enkä luultavasti myöskään köyhästä ja tunnekylmästä lapsuudestani.

Nyt kun miettii, niin tuo oli aika kauheaa aikaa elämässä. Ehkä vasta pari vuotta myöhemmin alkoi helpottaa. 

Olin vakkarina v*haamassani pskatyössä, viikonloppuisin biletettiin ja tapailin ties kuinka monetta mr väärää. Olin siis ihan hukassa itseni ja elämäni suhteen.

Nyt pian 20 vuotta myöhemmin olen yksinäinen, työtön. lapseton ja ikisinkku. No, juomisen olen sentään lopettanut.

N43

Valmistuin 25-vuotiaana filosofian kandidaatiksi, mutta jatkoin sitten toista alaa toisessa yliopistossa. Kävin samalla töissä. Asuttiin miehen työsuhdeasunnossa. Olin avoliitossa ja saman miehen kanssa olen edelleen, naimisissakin oltu jo 33 vuotta. 

Kävin töissä mukavassa työpaikassa ja asuin yhdessä liikaa juovan poikaystäväni kanssa. Otin ensimmäisen koirani. Suhteemme poikaystävän kanssa kariutui hänen  juomiseen ja muutin toiseen kaupunkiin. Myöhemmin palasinne yhteen ja monen mutkan kautta mies raitistui. 

Olin valmistunut amk:sta muutamaa vuotta aiemmin, mutta ura ei lähtenyt liitoon: olin 50/50 töissä/työtön. Odotin ensimmäistä lasta, hän syntyi kun olin kuukautta vaille 26. Olin muistaakseni aika yksinäinen ja vailla suuntaa. 25 täyttäessäni kävin puolison kanssa ulkomailla, siitä oli haaveillut vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Kun täytin 25, asuin Stadin keskustassa, olin sinkku, podin graduahdistusta (työ valmistui vasta yli vuotta myöhemmin). Kesäksi sain ensimmäistä kertaa töitä omalta alaltani, ja se kyllä antoi motivaatiota.

Sama ahdistus täällä, joskin omani valmistui vasta KOLME vuotta myöhemmin (sain kuitenkin tehtyä).

Tuona vuonna reissasin maailmalla, tapasin tulevan mieheni, tunsin suurta tuskaa päämäärättömästä elämästäni. Olisinpa tiennyt missä olen 20v myöhemmin!

Olen nyt 25. Just kariutui toka avoliitto (6 ja 1 vuoden mittaiset takana) ja asun kissani kanssa kahdestaan. Ura on vihdoin nousemassa lentoon, sain unelmatyöpaikkani. Aion ostaa omistusasunnon ensi vuoden aikana. Miehistä olen saanut tarpeekseni, joten haluan pärjätä omillani.

Olin oman alan töissä määräaikaisella sopimuksella, joka vakinaistettiin seuraavana vuonna. Erosin yli viisi vuotta kestäneestä parisuhteesta ja erosta toipuminen oli vaikeaa ja kesti melko kauan. Asuin vuokralla ja gradu oli kesken, mutta tuntui vaikealta saada sitä tehtyä loppuun ja valmistuminen venyikin lopulta vielä kaksi vuotta. Onneksi ympärillä oli ihania kavereita, samat kuin nykyäänkin.

Olin määräaikaisessa työsuhteessa vastaanottovirkailijana. Seurustelusuhteessa, mutta en onnellinen. Ei lapsia.

26-vuotiaana aloitin yliopisto-opinnot. Tulevan aviomieheni tapasin 30-vuotiaana.

Olin ollut 4v naimisissa ( ja edelleen, nyt 31v) Omistusasunto, 2 tutkintoa, vakityö. Paljon matkustelua.

Opiskelin ja tein gradua.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 25. Käyn töissä, elän avopuolisoni kanssa kahdelleen. Tavallista nuoren aikuisen elämää harrastaen ja ystäviä tavaten. 

*kahdestaan

Olin juuri eronnut 4v avoliitosta ja sain ylennyksen töissä. Sinkkuna tein paljon töitä ja biletin vapailla, lomilla tein rivoja etelän reissuja ( luojan kiitos älypuhelimia ei vielä ollut) ja nautin elämästä, tätä sinkkuvaihetta kesti 6v, mukavaa oli.

N50

Olin kymmenettä ja viimeistä vuotta ensimmäisen poikakaverini kanssa, jonka heitin ulos elämästäni syystä että valitsi pullon minun sijastani. Puolen vuoden kuluttua löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa on kaksi jo aikuista lasta ja avioliitto kukoistaa edelleen.