Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ap haluaisi kohdata sellaisenaan ikäisensä eronneen naisen, jolla on kouluikäinen lapsi? Seksihistoriaa hän ei tietenkään edes tietäisi, mutta se kävisi tutustuessa ilmi, että ensimmäinen seurustelusuhde on alkanut jo 15-vuotiaana ja sen jälkeen on ehtinyt olla pari muutakin suhdetta ennen eroon päättynyttä avioliittoa. Ei syntyisi mitään mielikuvia tai muita esteitä kiinnostukselle?
Vähän huono vertaus. Moni nainenkaan ei vain halua lähteä uusperherumbaan, vaikka lapset eivät miehestä itsessään huonoa tekisi.
Sen myönnän, että seksielämän 15-vuotiaana aloittaneesta tulee tiettyjä ajatuksia mm. henkilön omasta epävarmuudesta ainakin nuoruudessa. (Tosin varmaan niitä tulee myös siitä 30-vuotiaasta, joka ei ole aloittanut seksielämää)
Ja on myös aika normaalia suhtautua varauksella henkilöön, jonka ihmissuhteet eivät vain tunnu kestävän. Siis jos ihastuisin naiseen, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, saattaisin miettiä kaksi kertaa ennen kuin teen esim. isoja taloudellisia sitoumuksia hänen kanssaan. Tämä johtuisi (valitettavasti) vain hänen taustastaan. Voihan tuo vaimokin (joka ei ole ennen minua ollut naimisissa kenenkään kanssa) tuosta lähteä, mutta reilun 20 vuoden jälkeen se tuntuu epätodennäköiseltä.
No nyt voi tietysti vetää analogian siihen 30-vuotiaaseen mieheen, joka ei ole seurustellut. Miksi hän ei ole kelvannut kenellekään? Vai voisiko olla niin, että miehelle ei ole kelvannut kuka tahansa?
Tämä on yksi syy miksi moni mies valitsee sitten sen nuoremman naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.
Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ap haluaisi kohdata sellaisenaan ikäisensä eronneen naisen, jolla on kouluikäinen lapsi? Seksihistoriaa hän ei tietenkään edes tietäisi, mutta se kävisi tutustuessa ilmi, että ensimmäinen seurustelusuhde on alkanut jo 15-vuotiaana ja sen jälkeen on ehtinyt olla pari muutakin suhdetta ennen eroon päättynyttä avioliittoa. Ei syntyisi mitään mielikuvia tai muita esteitä kiinnostukselle?
Vähän huono vertaus. Moni nainenkaan ei vain halua lähteä uusperherumbaan, vaikka lapset eivät miehestä itsessään huonoa tekisi.
Sen myönnän, että seksielämän 15-vuotiaana aloittaneesta tulee tiettyjä ajatuksia mm. henkilön omasta epävarmuudesta ainakin nuoruudessa. (Tosin varmaan niitä tulee myös siitä 30-vuotiaasta, joka ei ole aloittanut seksielämää)
Ja on myös aika normaalia suhtautua varauksella henkilöön, jonka ihmissuhteet eivät vain tunnu kestävän. Siis jos ihastuisin naiseen, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, saattaisin miettiä kaksi kertaa ennen kuin teen esim. isoja taloudellisia sitoumuksia hänen kanssaan. Tämä johtuisi (valitettavasti) vain hänen taustastaan. Voihan tuo vaimokin (joka ei ole ennen minua ollut naimisissa kenenkään kanssa) tuosta lähteä, mutta reilun 20 vuoden jälkeen se tuntuu epätodennäköiseltä.
No nyt voi tietysti vetää analogian siihen 30-vuotiaaseen mieheen, joka ei ole seurustellut. Miksi hän ei ole kelvannut kenellekään? Vai voisiko olla niin, että miehelle ei ole kelvannut kuka tahansa?
AP:n kohdalla, ei. Miten hänestä olisi tullut passiivis-aggressiivinen, vihamielinen ja katkera, jos kyse olisi hänen omasta valinnastaan?
Jos minä tapailen jotain miestä, niin sen miehen täytynee olla tosi huipputyyppi koska olen niin kranttu, joten ei tuollainen yksityiskohta haittaa. Enemmänkin kiihottaa. Tälläkin hetkellä tapailen 25v neitsyttä.
Mutta jos mies on neitsyt ns. itsestään johtuvista syistä - kuten siitä että näkee naiset yhtenä massana yksilöiden sijaan ja luulee osaavansa lukea näiden ajatuksia - niin valtava turn off.
Mitäpä jos lakkaat olettamasta mitä naiset ajattelee? Lupaan että maailma muuttuu huomattavasti yksinkertaisemmaksi, kun kysyt henkilöltä mitä mieltä juuri hän on asiasta x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Monilla ihmisillä (huom. ei kaikilla) voi olla merkittäväkin määrä "panoja", joiden kanssa ei ole seurustellut. Tässä keskustelussa puhutaan ymmärtääkseni nimenomaan siitä, ettei ole seurusteluhistoriaa eli kokemusta parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Kuulostaa ihan teinin jutuille. Siksi 30+ kokematon ei kelpaa, en kiinnostu teineistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Monilla ihmisillä (huom. ei kaikilla) voi olla merkittäväkin määrä "panoja", joiden kanssa ei ole seurustellut. Tässä keskustelussa puhutaan ymmärtääkseni nimenomaan siitä, ettei ole seurusteluhistoriaa eli kokemusta parisuhteista.
Eli häntäheikillä ja neitsytmiehellä ei ole mitään eroa, tässä tapauksessa...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Eihän tota nyt seurusteluksi voi oikein kutsua. Olin vain vastaeronneen naisen laastari tai sängynlämmittäjä. Ei minulla ollut tossa jutussa sanomista mihinkään:D Mulle ton jutun merkitys on että en ole koskaan muulloin ollut edes yhdessä kolmea vuorokautta naisen kanssa. Kuulostaa hullulta mutta mä en tiedä seurustelusta sen enempää kuin mitä olen katsellut kaupungilla yhdessä olevia pareja:D
Olisi vaan plussa, ainakin minulle. Mutta taidankin olla vähän outo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Kuulostaa ihan teinin jutuille. Siksi 30+ kokematon ei kelpaa, en kiinnostu teineistä.
Ja mitenkä se kysymykseen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Ai 32 v ikineitsytmies valitsee nuoren naisen? Anna mun nauraa, eihän se saa yhtään minkäänlaista naista, ei ole saanut ennenkään.
Ja luonteella jolla jo näin lyhyessä ketjussa alkaa jankkaaminen naisen ihan tavallisesta historiasta, niin ei se mies ketään ansaitsekaan.
Kohta se alkaa kysellä, minkä kokoinen on gambialaisella, nämä menee niin. Matkustaisi vaan itse sinne Gam-biaan, ja jättäisi naiset rauhaan.
Mistä tiedät, että on yrittänyt ja kuka vittu sinä olet sanomaan kenenkään rauhaan jättämisestä yhtään mitään. Onko naiset sinun omaisuutta?
Minua asia ei haittaisi jos ihminen on sellainen jonka kanssa haluan itse olla. En ole itsekään koskaan seurustellut koska molemminpuolista kiinnostusta ei ole kenenkään kanssa syntynyt, joten en pitäisi outona jos jollain toisella olisi ollut sama tilanne. Enemmän itseäni häiritsisi ehkä se, jos ihminen on pomppinut suhteesta toiseen koska siitä syntyisi itselle olo että tyyppi ei tiedä mitä haluaa tai on suhteessa tasan sen alkuhuuman ajan ja sitten kun arki iskee niin pitää vaihtaa uuteen ja jännittävään. Mutta jos toinen ei ole seurustellut ja meillä kahdella synkkaisi, niin se tuntuisi enemmän siltä että ollaan kumpikin odotettu oikeaa ihmistä jonka kanssa suhteen perustaa. Tämä kaikki siis sillä oletuksella että toinen on "normaali" ja muuten elämästään nauttiva ihminen, eikä mikään naisenpuutetta uliseva yksilö jolle parisuhteettomuus on maailman suuring tragedia.
Ei vaikuttaisi mihinkään ja olen sen henkilökohtaisesti kokenut. Tapasin miehen +30v, joka ei ollut ikinä seurustellut ennen minua ja ensimmäisellä tapaamisella tiesin, että tuo on se mies kenen kanssa olen loppuelämäni. Elämäni rakkaus, joka on kestänyt jo 10 vuotta, naimisissa ollaan ja lapsiaki on.
Toki mies oli tapaillu muitaki ja yhdenillan juttujakin oli ollut, mutta ne asiat menettää merkityksensä kun rakastuu ja löytää itselle sen sielunkumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Panohistoria on silti eri asia kuin seurusteluhistoria.
Ai millä tavalla?
Monilla ihmisillä (huom. ei kaikilla) voi olla merkittäväkin määrä "panoja", joiden kanssa ei ole seurustellut. Tässä keskustelussa puhutaan ymmärtääkseni nimenomaan siitä, ettei ole seurusteluhistoriaa eli kokemusta parisuhteista.
Eli häntäheikillä ja neitsytmiehellä ei ole mitään eroa, tässä tapauksessa...?
Eikö sinusta? Minä ihan maalaisjärjellä arvelen, että häntäheikin sosiaaliset taidot ovat ihan toista luokkaa kuin neitsytmiehellä. Parisuhteeseen en sellaistakaan olisi kolmekymppisenä huolinut, mutta veikkaan että hauskempaa satunnaista seuraa hän olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Tiedostan asian kyllä. Tunnen olevani välillä 13 vuotiaan tasolla kun kuuntelen tuttujen puheita suhteista.
Mun menneisyyteni, tai sen värittömyys ei naisille kuulu!