Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syy, ettei ole kyennyt tai halunnut seurustelusuhdetta muodostaa? Miksei kukaan ole "kolahtanut"? Kyllä se paljon kysymyksiä herättää eikä ensikuulemalta tee hyvää vaikutusta. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.

Ei siihen tarvita muuta kuin ettei ole kovin aktiivisesti tehnyt aloitteita. Syynä ujous tai muuta sellaista. Naisena se voi olla vaikeaa ymmärtää, koska heillehän niitä aloitteita satelee jatkuvasti, joten luulevat että miehille se on sama juttu.

Tämä. Jos ei uskalla olla itse aktiivinen, saa olla ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi mieleen (jos en siis syitä vielä tietäisi), että henkilöllä on tai on ollut mielenterveys- tai itsetunto-ongelmia, hän on persoonana jotenkin outo tai luotaantyöntävä, hän on epärealistinen tai liian ronkeli mahdollisuuksiinsa nähden.

No, ovatko nämä jatko poissulkevia syitä?

Mielenterveysongelmia ja itsetuntojuttuja lukuunottamatta (edellyttäen että niistä on päässyt jotakuinkin eteenpäin) ovat minulle. Tietysti nuo persoonallisuuspiirteetkin ovat mielipidekysymys.

Minulla oli 32-vuotiaana kouluikäinen lapsi ja taustalla yksi avioliitto ja muutama seurustelusuhde. Useita seksisuhteita/yhden yön juttuja. Meidän kokemuksemme ja maailmamme olisivat olleet aivan liian kaukana toisistaan. Tuossa iässä en olisi edes enää huolinut miestä, joka olisi halunnut lapsia tai jolla olisi ollut ihan pieni lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

 

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Minä kommentoin tuohon viestiin, jossa puhuttiin nuoruudesta nauttimisesta. Ymmärsin kommentin niin, että nauttiminen edellyttäisi sinkkuutta eikä parisuhde siksi ole ollut mahdollinen. 

Olis lottovoitto.

Tosin olisin ehkä huolestunut siitä, ottaako esim itsestäänselvyytenä minut tai just semmoisista kasvukohdista, mitä ekaa kertaa seurustelevalla voi olla.. olen seurustellut tämmöisen pojan/miehen kanssa, joskus tuntui ettei ihan tajunnut, että suhteesta pitää pitää huolta ja ihan yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

 

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Minä kommentoin tuohon viestiin, jossa puhuttiin nuoruudesta nauttimisesta. Ymmärsin kommentin niin, että nauttiminen edellyttäisi sinkkuutta eikä parisuhde siksi ole ollut mahdollinen. 

Onko niin, ettei elämästä voi nauttia ilman seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys? 

Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.

Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

 

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Minä kommentoin tuohon viestiin, jossa puhuttiin nuoruudesta nauttimisesta. Ymmärsin kommentin niin, että nauttiminen edellyttäisi sinkkuutta eikä parisuhde siksi ole ollut mahdollinen. 

Onko niin, ettei elämästä voi nauttia ilman seksiä?

No en ymmärrä, minkä muun asioiden nauttiminen vaatisi sinkkuutta. Ihminen voi nauttia elämästä monella tavalla seurustelukumppanin kanssa, mutta seksi on ainoa asia, jonka keksin, jota ei voi seurustellessa ihan vapaasti nauttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Ujous ja aloitekyvyttömyys olisivat ihan itsessään syy siihen, etten kiinnostuisi ihmisestä. Huom. puhun itsestäni, minun preferensseistäni, joihin minulla on oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut.  Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.

Ilmeisesti kuuluu, ainakin jos deittiohjelmien keskustelunaiheet ovat normaaleja myös tavallisessa elämässä. Todella moni on kiinnostunut kumppanin aiemmista suhteista, niin miehet kuin naiset.

Ei vaikuttaisi. Kikkelikallet ovat omaa rotuaan. Ällöttäviä, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys? 

Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.

Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?  

Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Ujous ja aloitekyvyttömyys olisivat ihan itsessään syy siihen, etten kiinnostuisi ihmisestä. Huom. puhun itsestäni, minun preferensseistäni, joihin minulla on oikeus.

Sulla ei ole mitään oikeuksia, sillä tää on MAGA-maa!

Ihan sama se minulle on.

Olen itse 22v enkä ole koskaan seurustellut. Jos niitä yläasteen "okei, aletaan nyt oleen"-juttuja ei lasketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys? 

Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.

Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?  

Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.

No juurihan sanoit, että se mies vajoaa takaisin sinne syrjäytyneisyyden suohon, jos ei saa naista. Eli hänen sosiaalisuutensa ja syrjäytyneisyydestä pelastuminen on täysin riippuvainen hänen naismenestyksestään. Silloin ei ole kyse oikeasta sosiaalisuudesta tai syrjäytyneisyyden voittamisesta. Sitä luottamusta ja sosiaalisuutta voi ja pitää rakentaa muullakin tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys? 

Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.

Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?  

Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.

"sosiaalisesti matalalla", "todiste miehen paskuudesta" - jo nuo ilmaisut olisivat iso turnoff. Yritin itse tuolla edellä selittää, kuinka erilaisissa maailmoissa olisimme eläneet, jos 30+ vuotiaana olisin tavannut ikäiseni miehen, jolla ei olisi ollut lainkaan parisuhdekokemusta. Toisella taustallaan 17 vuotta seurustelua ja seksiä, yksi avioliitto ja lapsi jo tehtynä, ja toinen olisi siinä pisteessä missä se toinen oli 17 vuotta aikaisemmin. En puhunut mistään sosiaalisesta statuksesta tai miehen paskuudesta vaan realiteeteista.

eri

Outoja oletuksia aloituksessa. 'minä pitäisi ihan hyvänä, jos nainen ei ole seurustellut ' -> 'miehet pitävät hyvänä jos nainen ei ole seurustellut' -> 'naiset pitävät huonona, jos mies ei ole seurustellut'. 

Olen muuten seurustellut yli 30-vuotiaan miehen kanssa, joka ei ollut seurustellut aiemmin. Tapailin myös pari kertaa yli 4-vuotiasta miestä, joka ei käsittääkseni ollut seurustellut ainakaan vakavammin ja toivoi perhettä. Vaikuttaa siltä, että osalle ihmisistä parisuhdejutut alkavat tuntua ajankohtaisilta tai kiinnostus voimistua vasta vähän kypsemmällä iällä. Eivät kumpikaan olleet sitä tyyppiä, joka 16-kesäisestä asti valittaa netissä, ettei saa naista, vaan oli ollut paljon muita kiinnostuksenkohteita elämässä.

Suhtautuisin hyvin suurella varauksella. Jos kommunikoinnin ja kompromissien kaltaiset parisuhdetaidot puuttuvat vielä tuossa iässä, minun kanssani niitä ei harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.

Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.

Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.

No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa. 

eri

Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.

Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.

Ujous ja aloitekyvyttömyys olisivat ihan itsessään syy siihen, etten kiinnostuisi ihmisestä. Huom. puhun itsestäni, minun preferensseistäni, joihin minulla on oikeus.

Moni muukaan ei kiinnostu, se on kyllä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys? 

Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.

Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?  

Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.

"sosiaalisesti matalalla", "todiste miehen paskuudesta" - jo nuo ilmaisut olisivat iso turnoff. Yritin itse tuolla edellä selittää, kuinka erilaisissa maailmoissa olisimme eläneet, jos 30+ vuotiaana olisin tavannut ikäiseni miehen, jolla ei olisi ollut lainkaan parisuhdekokemusta. Toisella taustallaan 17 vuotta seurustelua ja seksiä, yksi avioliitto ja lapsi jo tehtynä, ja toinen olisi siinä pisteessä missä se toinen oli 17 vuotta aikaisemmin. En puhunut mistään sosiaalisesta statuksesta tai miehen paskuudesta vaan realiteeteista.

eri

Kuule muru, minä en ole tässä itseäni kenellekään av-mammalle kaupittelemassa, joten jos minun kielelliset ilmaukseni on sinulle turn off on se aivan herttaisen yhdentekevää. Sulla on oikeutesi omiin preferensseihisi kuten on niillä miessioilla jotka haluaa vaikkapa hoikkaa naista tai muuta "ällöä".