Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.
Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys?
Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.
Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?
Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.
"sosiaalisesti matalalla", "todiste miehen paskuudesta" - jo nuo ilmaisut olisivat iso turnoff. Yritin itse tuolla edellä selittää, kuinka erilaisissa maailmoissa olisimme eläneet, jos 30+ vuotiaana olisin tavannut ikäiseni miehen, jolla ei olisi ollut lainkaan parisuhdekokemusta. Toisella taustallaan 17 vuotta seurustelua ja seksiä, yksi avioliitto ja lapsi jo tehtynä, ja toinen olisi siinä pisteessä missä se toinen oli 17 vuotta aikaisemmin. En puhunut mistään sosiaalisesta statuksesta tai miehen paskuudesta vaan realiteeteista.
eri
Kuule muru, minä en ole tässä itseäni kenellekään av-mammalle kaupittelemassa, joten jos minun kielelliset ilmaukseni on sinulle turn off on se aivan herttaisen yhdentekevää. Sulla on oikeutesi omiin preferensseihisi kuten on niillä miessioilla jotka haluaa vaikkapa hoikkaa naista tai muuta "ällöä".
Siinähän se selvisi, miksi olet pysynyt yli kolmekymppiseksi saakka yksin.
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin hyvin suurella varauksella. Jos kommunikoinnin ja kompromissien kaltaiset parisuhdetaidot puuttuvat vielä tuossa iässä, minun kanssani niitä ei harjoitella.
Nämä taidot nyt oppii jo vaikka työelämässä, jos on ylipäätään oppiakseen.
Ei se suoriltaan haittaisi. Jos syynä ois halu elää jotaa ihme naistenmieselämää, jossa naisia heitetään pellolle kun on seksiä saanut niin sitten se häiritsisi. Mutta ei parisuhde ole mikään meriitti. En ajattele parisuhdetaustaa minään cv-asiana. Eli vaikka mies ois ollu 10v suhteessa ennen mun kanssa olemista niin en ajattelis että se ois mitenkään automaattisesti hyvä parisuhteessa.
Jokainen suhde on erilainen ja jokainen suhde vaatii eri asioita. Ei aikasemmat suhteet toimi aamaööa tavalla oppina kuin ammattiin opiskelu koulun penkillä.
Parisuhdetaitoja pitää harjoitella, kuten muitakin sosiaalisia taitoja.
En ryhdy kenenkään miehen opettajaksi.
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.
Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys?
Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.
Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?
Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.
No juurihan sanoit, että se mies vajoaa takaisin sinne syrjäytyneisyyden suohon, jos ei saa naista. Eli hänen sosiaalisuutensa ja syrjäytyneisyydestä pelastuminen on täysin riippuvainen hänen naismenestyksestään. Silloin ei ole kyse oikeasta sosiaalisuudesta tai syrjäytyneisyyden voittamisesta. Sitä luottamusta ja sosiaalisuutta voi ja pitää rakentaa muullakin tavalla.
Lue tarkemmin. Sanoin että naisen silmissä mies on matalan statuksen ällö jos ei ole seurusteluhistoriaa riippumatta miehen sosiaalisista taidoista, eli olettaen jos mies on nuorempana ollut sosiaalisesti kömpelö, mutta myöhemmin oppinut sosiaalisemmaksi, niin se ei riitä, kuten sinunkin kirjoituksesi todistaa.
Lue itse tarkemmin. Suora lainaus aiemmasta kommentista: "Se on myös itseään ruokkiva kehä, jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta, niin silti tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta laskee laskee hänet takaisin suohon naisten silmissä."
Eli hän määrittelee itsekin syrjäytyneisyytensä sen perusteella, mitä naiset hänestä ajattelevat. Hänelle ei näköjään ole mitään merkitystä, onko hän oikeasti muilla elämän osa-alueilla sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Tasapuolisuutta. Johan tuossa näitä ällömiehiä on haukuttu tarpeeksi, niin miksei välillä ällönaisiakin. Tämä palsta kun on tunnettu tasokkaasta keskustelukulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin hyvin suurella varauksella. Jos kommunikoinnin ja kompromissien kaltaiset parisuhdetaidot puuttuvat vielä tuossa iässä, minun kanssani niitä ei harjoitella.
Nämä taidot nyt oppii jo vaikka työelämässä, jos on ylipäätään oppiakseen.
En tietysti tiedä minkälainen työyhteisö sinulla on. Omani ei ole mitenkään verrattavissa parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi asia on että mies joka ei ole tuossa iässä seurustellut on matalalla sosiaalisessa statuksessa, joka tekee hänestä automaattisesti ei-haluttavan naisen silmissä riippumatta muista ominaisuuksista. Tämä ei-haluttavuus sitten voidaan yrittää rationalisoida milloin milläkin verukkeella tai mielikuvalla.
Ja mitenkään ei ole mahdollista, että sille matalalle sosiaaliselle statuksellekin on olemassa jokin syy? Esimerkiksi täydellinen syrjäytyneisyys tai sosiaalinen kömpelyys?
Tietenkin sille on syynsä, mutta se on myös itseään ruokkiva kehä, että jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta niin silti tuo tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta hänet laskee takaisin suohon naisten silmissä.
Meinaatko, että se syrjäytyneisyys tupsahti ihan vahingossa ja sattumalta tälle ihmiselle? Miksi minä olisin velvollinen olemaan joku koekappale, pääseekö tämä henkilö niistä menneisyytensä haamuista eroon?
Sulla on näköjään niin valmiit omat mielikuvat että mitäs niitä vastaan väittelemään. Jos olet jo päättänyt että ihminen ei voi esim. muuttua sosiaalisemmaksi iän ja kokemuksen myötä, niin se on sun oikeutesi. Tuohan vaan todistaa sen mitä yllä kirjoitin, että kerran sosiaalisesti matalalla ollut mies on naiselle sitä aina, muista ominaisuuksista riippumatta. Tietenkin se on miehen oma vika tai todiste miehen paskuudesta, jos on esim. koulukiusauksen vuoksi hieman sosiaalisesti muita ikäisiään jäljessä ja luottamuksen rakentaminen kestää pidempään kuin heillä joilta moiset lapsuuden traumat puuttuu.
No juurihan sanoit, että se mies vajoaa takaisin sinne syrjäytyneisyyden suohon, jos ei saa naista. Eli hänen sosiaalisuutensa ja syrjäytyneisyydestä pelastuminen on täysin riippuvainen hänen naismenestyksestään. Silloin ei ole kyse oikeasta sosiaalisuudesta tai syrjäytyneisyyden voittamisesta. Sitä luottamusta ja sosiaalisuutta voi ja pitää rakentaa muullakin tavalla.
Lue tarkemmin. Sanoin että naisen silmissä mies on matalan statuksen ällö jos ei ole seurusteluhistoriaa riippumatta miehen sosiaalisista taidoista, eli olettaen jos mies on nuorempana ollut sosiaalisesti kömpelö, mutta myöhemmin oppinut sosiaalisemmaksi, niin se ei riitä, kuten sinunkin kirjoituksesi todistaa.
Lue itse tarkemmin. Suora lainaus aiemmasta kommentista: "Se on myös itseään ruokkiva kehä, jos mies olisi onnistunut nousemaan sieltä syrjäytyneisyyden suosta, niin silti tieto hänen seurusteluhistorian puutteesta laskee laskee hänet takaisin suohon naisten silmissä."
Eli hän määrittelee itsekin syrjäytyneisyytensä sen perusteella, mitä naiset hänestä ajattelevat. Hänelle ei näköjään ole mitään merkitystä, onko hän oikeasti muilla elämän osa-alueilla sosiaalinen.
Millä tavalla "naisten silmissä" muuttuu sinun hentoisissa aivoissa muotoon "miehen omissa silmissä/mielikuvissa"? Luet mitä haluat lukea ja näet mitä haluat nähdä. Johan se on tullut selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautuisin hyvin suurella varauksella. Jos kommunikoinnin ja kompromissien kaltaiset parisuhdetaidot puuttuvat vielä tuossa iässä, minun kanssani niitä ei harjoitella.
Nämä taidot nyt oppii jo vaikka työelämässä, jos on ylipäätään oppiakseen.
Intiimissä suhteessa ihmisellä on ihan eri tavalla minuus pelissä verrattuna etäisempiin sosiaalisiin suhteisiin. Siinä tarvittavia tunne- ja muita taitoja ei todella opi muuten kuin suhteessa olemalla - ja kaikki eivät toki opi silloinkaan, koska on helppo syyttää ongelmista sitä toista osapuolta sen sijaan että ottaisi opikseen. Juuri kuten ap ja vastaavat miehet yleensä näillä palstoillakin tekevät (vaikka ei ole kysymys edes intiimistä suhteesta, eli siitä haastavimmasta ihmissuhdelajista).
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ap haluaisi kohdata sellaisenaan ikäisensä eronneen naisen, jolla on kouluikäinen lapsi? Seksihistoriaa hän ei tietenkään edes tietäisi, mutta se kävisi tutustuessa ilmi, että ensimmäinen seurustelusuhde on alkanut jo 15-vuotiaana ja sen jälkeen on ehtinyt olla pari muutakin suhdetta ennen eroon päättynyttä avioliittoa. Ei syntyisi mitään mielikuvia tai muita esteitä kiinnostukselle?
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
No kyllä tuonkaltainen asia saattaa tulla esille ihan normaalissa tapailukeskustelussakin, vaikkei ihan tarkkaan jokaista suhdetta ruodittaisi. Esimerkkinä ihan normaali keskustelu siitä, kuinka kauan on ollut sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.
Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.
Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.
No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa.
eri
Tai sitten on vaan ollut herkkä, tunteellinen runopoika, tai vaikka ujo insinöörimies, joka ei ole koskaan kiinnostanut ketään riittävästi tai uskaltanut itse tehdä aloitetta.
Ei tuohon tarvitse panna ympäriinsä ja säätää päihteiden kanssa, ihan tavallinen koululle, työlle ja harrastuksille omistautuminen riittää.
Tai sitten on vain tosi ujo ja ei kovin hyvät sosiaaliset taidot. Siihen vielä matala sosioekonominen asema niin ei ole kovin kuumaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut aika selväksi että naisia ei kiinnosta kohdata miestä sellaisenaan, vaan tärkeämpää on omat mielikuvat. Riippumatta siitä millainen mies on kasvotusten, niin omat mielikuvat painaa vaakakupissa enemmän ja keksitään vainoharhaisia teorioita että miehen on oltava kaikkea epämiellyttävää, jos ei ole rikasta panohistoriaa.
Ja palstamies muuttaa yhtäkkiä keskustelunaiheen päästäkseen haukkumaan naisia. Nyt hän alkoi puhua panohistoriasta vaikka keskustelun piti liittyä seurustelemattomuuteen.
Ap:n passiivisaggressiivisuus on jo paljastunut.
Kyllä suhteissa aika usein pannaan. Joskus värikkäästikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Ilmeisesti kuuluu, ainakin jos deittiohjelmien keskustelunaiheet ovat normaaleja myös tavallisessa elämässä. Todella moni on kiinnostunut kumppanin aiemmista suhteista, niin miehet kuin naiset.
Tämä tuntuu aiheuttavan närää, mutta kyllä miehen naishistoria on naisille suuri kiinnostuksen aihe. Ilmeisesti ongelma on siinä, ettei omaa historiaa haluta avata miehelle...?
Vierailija kirjoitti:
Niin olisi kiva tietää niitä ilmiselviä syitä tähän.
- Kyvyttömyys "heittäytyä" suhteeseen, eli osaamattomuus avata itsensä ja ajatuksensa toiselle.
- Ylipaino ja ei niin komea ulkonäkö
- Heikohko itsetunto
- Vapaaehtoinen lapsettomuus (edes vuonna 2019 tätä ei aina ymmärretä)
Tässäpä muutamia syitä omalla kohdallani. Lyhyitä tapailuita ja seksisuhteita on kyllä vuosien varrella ollut, mutta oikea parisuhde jossa on asuttu saman katon alla kumppanin kanssa vielä puuttuu.
No..menee tämä elämä näinkin, en valita. :)
M_41_
Tapasin tällaisen miehen, ja hän oli alusta alkaen kerrassaan virkistävää seuraa. Hän osoitti kiinnostuksensa selvästi, ei tarvinnut säätää ja arpoa. Ei ole traumoja eikä stalkkaavia, mustasukkaisia eksiä. Ei ole mitään päähänpinttymiä sängyssä. Nähdäkseni syy seurustelemattomuuteen on juurikin ujo insinööriluonne. Minuahan tällaiset ei häiritse yhtään, päinvastoin, on aika ihanaa saada ujo ulos kuorestaan :) Ja on sekin ihanaa, että kaikki kodin härvelit ja tavarat autoja myöten korjautuvat kuin itsestään.
Lue tarkemmin. Sanoin että naisen silmissä mies on matalan statuksen ällö jos ei ole seurusteluhistoriaa riippumatta miehen sosiaalisista taidoista, eli olettaen jos mies on nuorempana ollut sosiaalisesti kömpelö, mutta myöhemmin oppinut sosiaalisemmaksi, niin se ei riitä, kuten sinunkin kirjoituksesi todistaa.