Lue keskustelun säännöt.
Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
22.09.2019 |
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Riippuisi syystä miksi näin on, mutta en usko että lähtisin tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Pidän omassa miehessäni juri siitä että hän on jo kokemut ne samat asiat mitkä minäkin suhteessa, ja olemme voineet puhua niistä ilmiöistä niin että toinen ymmärtää mistä puhutaan. Olen myös itse oppinut aiemmissa suhteissani parisuhteesta niin paljon, siitä millainen ei minulle käy, sen missä pystyn joustamaan, että ruoho on vihreintä siellä missä sitä eniten kastelee, ja miten tärkeää on nimen omaan se arki, eikä juhla.
Mies jolta nämä tiedot ja taidot puuttuu, sopii sellaiselle naiselle joka myöskin vasta opettelee, ei minulle. Kasvamisen on tullut tapahtua jo, ja ymmärryksen, en jaksa enää katsoa kun toinen vielä etsiskelee sitä mikä hänelle olisi hyväksi, se pitää minun kanssani ollessa jo tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta, ei paljoa kiinnostaisi kolmikymppinen, jonka parisuhdeosaaminen on 13 vuotiaan tasolla, tai alle.
Kun parisuhteista oppii, tuntemaan kuka on ja minkälaisen suhteen haluaa. Missä kohtaa joustaa, missä kohtaa ehdottomasti olla joustamatta.
Ja miksi ei ole seurustellut? Siksikö, että on tosi kiva ihminen jonka seurassa muiden on hyvä olla? Vaiko siksi, että luonne on niin hankala, ettei hänen kanssaan kukaan jaksa paria päivää pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuisi syystä miksi näin on, mutta en usko että lähtisin tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Pidän omassa miehessäni juri siitä että hän on jo kokemut ne samat asiat mitkä minäkin suhteessa, ja olemme voineet puhua niistä ilmiöistä niin että toinen ymmärtää mistä puhutaan. Olen myös itse oppinut aiemmissa suhteissani parisuhteesta niin paljon, siitä millainen ei minulle käy, sen missä pystyn joustamaan, että ruoho on vihreintä siellä missä sitä eniten kastelee, ja miten tärkeää on nimen omaan se arki, eikä juhla.
Mies jolta nämä tiedot ja taidot puuttuu, sopii sellaiselle naiselle joka myöskin vasta opettelee, ei minulle. Kasvamisen on tullut tapahtua jo, ja ymmärryksen, en jaksa enää katsoa kun toinen vielä etsiskelee sitä mikä hänelle olisi hyväksi, se pitää minun kanssani ollessa jo tietää.
Olen samaa mieltä, en jaksaisi alkaa opettamaan ketään. Tosin uskon, että nuo asiat voivat olla kirkastuneet myös sinkkuna eläneelle mutta parisuhdetta toivovalle, JOS hänellä on hyvä ihmistuntemus ja itsetuntemus sekä realistiset käsitykset parisuhteesta ja sen ylläpidosta.
Toivottavasti miesten ajatukset ei ole yhtä jyrkkiä ja tuomitsevia naista kohtaan, joka ei ole koskaan seurustellut.
T. 30-vuotias nainen joka ei ole seurustellut mutta haluaisi löytää miehen
Alan ymmärtää miksi naisilla on niin vaikea löytää miestä. Suurin osa näyttää tuomitsevan sinkkumiehistä epäkelvoksi sekä lyhytsuhteita harrastaneet että ne jotka eivät ole niitä harrastaneet. Tähän väliin jäävät osa ukkomiehistä ja vasta eronneet. Onnea etsintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuisi syystä miksi näin on, mutta en usko että lähtisin tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Pidän omassa miehessäni juri siitä että hän on jo kokemut ne samat asiat mitkä minäkin suhteessa, ja olemme voineet puhua niistä ilmiöistä niin että toinen ymmärtää mistä puhutaan. Olen myös itse oppinut aiemmissa suhteissani parisuhteesta niin paljon, siitä millainen ei minulle käy, sen missä pystyn joustamaan, että ruoho on vihreintä siellä missä sitä eniten kastelee, ja miten tärkeää on nimen omaan se arki, eikä juhla.
Mies jolta nämä tiedot ja taidot puuttuu, sopii sellaiselle naiselle joka myöskin vasta opettelee, ei minulle. Kasvamisen on tullut tapahtua jo, ja ymmärryksen, en jaksa enää katsoa kun toinen vielä etsiskelee sitä mikä hänelle olisi hyväksi, se pitää minun kanssani ollessa jo tietää.
Olen samaa mieltä, en jaksaisi alkaa opettamaan ketään. Tosin uskon, että nuo asiat voivat olla kirkastuneet myös sinkkuna eläneelle mutta parisuhdetta toivovalle, JOS hänellä on hyvä ihmistuntemus ja itsetuntemus sekä realistiset käsitykset parisuhteesta ja sen ylläpidosta.
Kyllä se nyt vain niin on että ilman kokemusta ei tiedä. Ei tiedä sitäkään millaista se on kun on omia lapsia. Ei vaikka kuinka olisi muuta elämänkokemusta ja itsetietoisuutta ihmisellä, niin sitä ei vain voi tietää. Ei myöskään sitä miltä tuntuu kun oma puoliso kuolee. Arvella voi, mutta ei tietää. On vain olemassa asioita joita ei voi kokematta tietää.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miesten ajatukset ei ole yhtä jyrkkiä ja tuomitsevia naista kohtaan, joka ei ole koskaan seurustellut.
T. 30-vuotias nainen joka ei ole seurustellut mutta haluaisi löytää miehen
Se että jokua ei halua opettaa kokematonta, ei varmastikaan tarkoita sitä ettei joku toinen taas haluaisi. Miksi ihmeessä pitäisit sinua tuomitsevien ihmisten mielipiteitä jossain trollipalstalla yhtään minään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi naisilla on niin vaikea löytää miestä. Suurin osa näyttää tuomitsevan sinkkumiehistä epäkelvoksi sekä lyhytsuhteita harrastaneet että ne jotka eivät ole niitä harrastaneet. Tähän väliin jäävät osa ukkomiehistä ja vasta eronneet. Onnea etsintään.
Todennäköisesti suurin osa tähän vastanneista naisista on parisuhteessa. Itsekin olen ollut 18-vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa ja olen nyt yli 30-v (en ole uskonnollinen enkä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.
Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.
Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.
No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa.
eri
Istunut elinkautisen tai ollut munkkiluostarissa. Koska nämä eivät ole kovin todennäköisiä, syy löytyy luonteesta tai käytöksestä.
On kummallista, että ap nyt vetää yhtäläisyysmerkit panon ja seurustelun välille, nehän ovat täysin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi mieleen (jos en siis syitä vielä tietäisi), että henkilöllä on tai on ollut mielenterveys- tai itsetunto-ongelmia, hän on persoonana jotenkin outo tai luotaantyöntävä, hän on epärealistinen tai liian ronkeli mahdollisuuksiinsa nähden.
Se että mies ei ole seurustellut kolmekymppisenä yhdistetään siis toden teolla mielenterveysongelmiin ja luotaantyötävyyteen.
Se on vähintäänkin mielenkiintoista. Mitään todellista pohjaahan näille luuloille ei ole. Naiset luo päässänsä fantasioita näiden asioiden suhteen, ja sen suhteen minkälaisen kuvan he luovat miehestä päässänsä.
Minusta tällainen ennakkoluuloisuus on surullista.
Mielenkiintoista ja erittäin huomionarvoista on myös se, että nämä negatiiviset konnotaatiot liitetään nimenomaisesti seurustelemattomiin miehiin. Naisten yksinäisyyteen ei suhtauduta yhtä negatiivisesti. Tämä siis oma empiirinen havaintoni asiasta naisena. Moni mies ja nainen noilla mainituilla ominaisuuksilla on ollut suhteessa ja seurustelee parhaillaan, joten miksi ne olisivat asioita jotka estäisivät seurustelun? Vai ovatko ne negatiivisia ominaisuuksia vain sinkuissa? Vaikuttaa siltä että sana sinkku itsessään luo ihmisille mielikuvan siitä, että henkilö on huono tai kelpaamaton riippumatta siitä, mitkä sen sinkun aktuaaliset ominaisuudet edes ovat.
N25
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi naisilla on niin vaikea löytää miestä. Suurin osa näyttää tuomitsevan sinkkumiehistä epäkelvoksi sekä lyhytsuhteita harrastaneet että ne jotka eivät ole niitä harrastaneet. Tähän väliin jäävät osa ukkomiehistä ja vasta eronneet. Onnea etsintään.
😂😂😂
Sorry kun nauran, mutta olin sinkku viimeksi 1984, vaikka mies on välillä 3 x vaihtunutkin. Ei minulla ja useimmilla muilla ole ongelmia hyvän seuran löytämisessä, vaan sinulla.
Ei meidän tarvitse huolia luonnevikaista ja käytöshäiriöistä naistenvihaajaa, kun on henkisesti terveitä ja oikeasti fiksuja miehiä.
Väitän, että luonne on se tärkein asia, jolla in-celit itsensä syrjäyttävät. Katkeruus, kauna ja viha, jotka kumpuavat teidän itseinhostanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen käyttäytyy normaalisti, niin eihän tuo asia tulisi normaalisti edes esiin. En minä ainakaan ole ikinä keskustellut kenenkään seurustelukumppanin kanssa siitä, missä iässä ja miten paljon hän on aikaisemmin seurustellut. Jos ihminen käyttäytyy epänormaalisti, niin sitten varmaan asia tulisi keskusteltavaksi.
Minä keskustelen aina treffeillä siitä, minkälainen dynamiikka henkilön aiemmissa vakavissa suhteissa on ollut, ja mitä hän on niistä oppinut. Ja kerron toki omastakin historiastani samaan tyyliin.
En pidä seurustelematonta kolmekymppistä ihmistä välttämättä mitenkään viallisena, mutta en itse kuitenkaan haluaisi parisuhteeseen tällaisen kanssa. Vasta vakavassa suhteessa ihmisestä tulee tietyt puolet esille, eli ihminen joka ei ole sellaisessa ollut, ei tietyssä mielessä vielä tunne itseään kovin hyvin. Minä tunnen itseni ja haluan kumppanin, joka on tässä asiassa tasavertainen. Olen kerran yrittänyt suhdetta miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen vakava juttu, ja kyllä se aika nopeasti aika vaikeaksi meni, kun mies painiskeli vielä sellaisten haasteiden parissa joista itse olen mennyt eteenpäin teini-iässä.
Siis ei mitään vikaa tällaisessa miehessä, mutta hänelle sopii
kaltaisensa nainen kumppaniksi, eli sellainen jolla ei itselläänkään vielä kokemusta vakavista suhteista.Avaisitko vähän millaisen kamppailun tuo mies kävi itsensä kanssa. Mä olen 39v mies joka ei ole seurustellut 3 päivää enempää. Olen miettinyt itsekin että se on riski suhteen kannalta. Mua kiinnostaa mikä suhteessa voi mennä tuon vuoksi pieleen. Mulla on jo kuitenkin sen verran ikää että toivon jos löydän kumppanin että hän on mulle ensimmäinen ja viimeinen.
Ihan hyväntahtoiseksi vinkiksi: älä koskaan sano, että olet seurustellut kolme päivää. Kuulostat 13-vuotiaalta. Siinä iässä sovittiin seurustelun aloittamisesta ja sitten muutaman päivän kuluttua lopetettiin se.
Tämä. Poikkeavuutta ei saa myöntää. Täällä voidaan puhua, että ei tuollaisilla asioilla ole väliä, mutta oikea maailma toimii toisin. Mieheltä oletetaan tiettyjä juttuja ja jos paljastuukin, että näitä juttuja ei löydy näkee nainen sinut sen jälkeen täysin eri lailla ja saattaa jopa pitää sinua epämiehenä. Älä kuvittele, että toiset ihmiset ovat empaattisia ja ymmärtäviä, sillä tietyissä asioissa he eivät ole.
Ihan oikeasti: jos nelikymppinen mies sanoo seurustelleensa kolme päivää, niin onhan se ihan totaalisen friikkiä. Joka ikinen nelikymppinen parisuhteessa ollut nainen tietää, että seurustelu ei ole sitä, että sovitaan sen aloittamisesta ja kolme päivää myöhemmin sen lopettamisesta. Seurustelu on prosessi. Tavataan kiinnostava ihminen, aletaan tapailla, tutustua, syvennetään tutustumista tai huomataan, että ei toimi. Jos tutustuminen syvenee niin aletaan tavata myös toisen perhettä ja ystäviä, tehdään suunnitelmia seuraavaa tapaamista/viikonloppua pitemmälle, vietetään lomia ja juhlapyhiä yhdessä, puhutaan omista toiveista ja odotuksista ja suunnitelmista jne.
Miten tuon voi käyä läpi kolmessa päivässä?
Niin, esimerkiksi minä olen nelikymppinen mies, joka ei ole seurustellut päivääkään. Olen tässä asiassa siis teini-ikäisen kokemustasolla tai alempanakin. Tajuan silti sen, että olisi sosiaalinen itsemurha alkaa tätä faktaa kenellekään paljastamaan ja siksi olenkin kehittänyt joukon uskottavia valheita ja epämääräisiä suhteita, joita voin esitellä, kun asia tulee kuitenkin esille. Ymmärrän myös, että asian paljastaminen saisi naisen näkemään minut lapsena, eikä sinä aikuisena miehenä, jota muilta osin muistutan.
Oikein. Ei kannata paljastaa ja jos tuossa iässä ei ole kokemusta niin kannattaa myös unohtaa haaveet parisuhteesta ja etsiä muita kiinnostuksenkohteita. Helpompaa on niin. En tosin tiedä miten tuo on mahdollista, mutta jos puhut totta kuulostaa oudolta eikä ihmiset tuota varmaan hyväksy tai usko. Kuitenkin ala tekemään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti miesten ajatukset ei ole yhtä jyrkkiä ja tuomitsevia naista kohtaan, joka ei ole koskaan seurustellut.
T. 30-vuotias nainen joka ei ole seurustellut mutta haluaisi löytää miehen
Älä silti ap:tä huoli, hänelle kaikki naiset ovat pelkkiä reikiä ja parisuhde tarkoittaa vastuutonta irtoseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi naisilla on niin vaikea löytää miestä. Suurin osa näyttää tuomitsevan sinkkumiehistä epäkelvoksi sekä lyhytsuhteita harrastaneet että ne jotka eivät ole niitä harrastaneet. Tähän väliin jäävät osa ukkomiehistä ja vasta eronneet. Onnea etsintään.
Mikä vika on eronneissa? Suuri osa aikuisista sinkuista on joskus eronnut. Eihän se kerro ihmisestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuntuisi erikoiselta ja yleensä sellaiseen kyllä löytyy selvät syyt.
Niin mikä se selvä syy on? Eikö mies ole voinut muka nauttia nuoruudestaan ja vaikkapa uransa alkutaipaleesta aivan sinkkuna tai eläen bachelor-tyyppistä elämää.
Sitten hän tapaa rakkautensa. Mikä siinä sitten on se selvä syy joka on negatiivinen asia? Kun ei se naisessakaan ole mitenkään negatiivista jos ei ole sattunut seurustelemaan. Ei kaikilla käy tuuri ja löydä heti itselle sopivaa ihmistä potentiaalisesti edes vuosikymmenen aikana.
No mikä on sitten sellainen syy, että nuoruudesta ja uran alkutaipaleesta on pakko nauttia nimenomaan sinkkuna? Lähinnä tulee mieleen, että on elänyt pelimieselämää tai sählännyt päihteiden kanssa.
eri
Istunut elinkautisen tai ollut munkkiluostarissa. Koska nämä eivät ole kovin todennäköisiä, syy löytyy luonteesta tai käytöksestä.
On kummallista, että ap nyt vetää yhtäläisyysmerkit panon ja seurustelun välille, nehän ovat täysin eri asioita.
Eräs kaverimies oli 31-vuotiaaksi sinkku ja ainoa seksikumppani olin ollut minä emmekä harrastaneet seksiä kovin montaa kertaa. Hän on älykäs, ahkera, korkeasti koulutettu, erittäin hyväkäytöksinen ja ystävällinen, hänellä oli paljon sekä nais- että mieskavereita ja kävi myös usein ulkona. Silti ei ollut seurustellut elämässään. Käytökseltään mitä ihanteellisin mies, jonka esittelisi mielellään perheelle. Onneksi eräs 26-vuotias nainen ei välittänyt hänen vähäisestä naiskokemuksesta, koska nyt ovat onnellisina olleet yhdessä 3 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuisi syystä miksi näin on, mutta en usko että lähtisin tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Pidän omassa miehessäni juri siitä että hän on jo kokemut ne samat asiat mitkä minäkin suhteessa, ja olemme voineet puhua niistä ilmiöistä niin että toinen ymmärtää mistä puhutaan. Olen myös itse oppinut aiemmissa suhteissani parisuhteesta niin paljon, siitä millainen ei minulle käy, sen missä pystyn joustamaan, että ruoho on vihreintä siellä missä sitä eniten kastelee, ja miten tärkeää on nimen omaan se arki, eikä juhla.
Mies jolta nämä tiedot ja taidot puuttuu, sopii sellaiselle naiselle joka myöskin vasta opettelee, ei minulle. Kasvamisen on tullut tapahtua jo, ja ymmärryksen, en jaksa enää katsoa kun toinen vielä etsiskelee sitä mikä hänelle olisi hyväksi, se pitää minun kanssani ollessa jo tietää.
Olen samaa mieltä, en jaksaisi alkaa opettamaan ketään. Tosin uskon, että nuo asiat voivat olla kirkastuneet myös sinkkuna eläneelle mutta parisuhdetta toivovalle, JOS hänellä on hyvä ihmistuntemus ja itsetuntemus sekä realistiset käsitykset parisuhteesta ja sen ylläpidosta.
Kyllä se nyt vain niin on että ilman kokemusta ei tiedä. Ei tiedä sitäkään millaista se on kun on omia lapsia. Ei vaikka kuinka olisi muuta elämänkokemusta ja itsetietoisuutta ihmisellä, niin sitä ei vain voi tietää. Ei myöskään sitä miltä tuntuu kun oma puoliso kuolee. Arvella voi, mutta ei tietää. On vain olemassa asioita joita ei voi kokematta tietää.
Itse iki-sinkkuna vierestä useiden tuttava -ja ystäväpariskuntien menoa seuraamaan päässeenä voin sanoa, ettei monilla heistä ihmissuhdetaidot ole priimaa vaikka olisivat kuinka monessa suhteessa elämänsä aikana.
Monet näistä henkilöistä ensinnäkin vaihtavat kumppaniaan usein, ja he vieläpä toistavat uudessa suhteessaan ne täysin samat virheet kuin edellisessä suhteessa. Mitä ihmistuntemusta, ymmärrystä asioista ja viisautta sellainen tuo, että otetaan vain joku ja leikitään suhdetta muutama kuukausi, sitten toistetaan tämä sama kuvio uudestaan uuden ihmisen kanssa? Ei seurustelevat ole mitään ihmissuhteiden asiantuntijoita eikä sen valaistuneempia tai parempia ihmisten kanssa, kuin muutkaan.
Jos ajatellaan teknisesti, että tiedänkö millaista on seurustella vakavasti niin en, mutta siinä se. Ei se tee minusta huonoa ihmissuhdeasioissa. Ei nämä ole mitään joko-tai tyylisiä asioita.
En ota sitä ensimmäistä ookoo-tyyppiä enkä ensinkään luota ihmisiin kovin helposti huonon lapsuudentaustani takia. Eräskin ystäväni seurustelee väkivaltaisen narkomaanin kanssa, en minä hänen kanssaan osia vaihtaisi vaikka minulle maksettaisiin siitä. Yksin on ehdottomasti parempi, kuin huonossa ja onnettomassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi mieleen (jos en siis syitä vielä tietäisi), että henkilöllä on tai on ollut mielenterveys- tai itsetunto-ongelmia, hän on persoonana jotenkin outo tai luotaantyöntävä, hän on epärealistinen tai liian ronkeli mahdollisuuksiinsa nähden.
Se että mies ei ole seurustellut kolmekymppisenä yhdistetään siis toden teolla mielenterveysongelmiin ja luotaantyötävyyteen.
Se on vähintäänkin mielenkiintoista. Mitään todellista pohjaahan näille luuloille ei ole. Naiset luo päässänsä fantasioita näiden asioiden suhteen, ja sen suhteen minkälaisen kuvan he luovat miehestä päässänsä.
Minusta tällainen ennakkoluuloisuus on surullista.
Mielenkiintoista ja erittäin huomionarvoista on myös se, että nämä negatiiviset konnotaatiot liitetään nimenomaisesti seurustelemattomiin miehiin. Naisten yksinäisyyteen ei suhtauduta yhtä negatiivisesti. Tämä siis oma empiirinen havaintoni asiasta naisena. Moni mies ja nainen noilla mainituilla ominaisuuksilla on ollut suhteessa ja seurustelee parhaillaan, joten miksi ne olisivat asioita jotka estäisivät seurustelun? Vai ovatko ne negatiivisia ominaisuuksia vain sinkuissa? Vaikuttaa siltä että sana sinkku itsessään luo ihmisille mielikuvan siitä, että henkilö on huono tai kelpaamaton riippumatta siitä, mitkä sen sinkun aktuaaliset ominaisuudet edes ovat.
N25
Itse olen pitkässä parisuhteessa, enkä pidä sinkkuja tai koskaan seurustelleita mitenkään huonompina ihmisinä. Monillehan se on oma valintakin! Kun tällaisiin kysymyksiin vastaa vuosikymmeniäkin saman ihmisen kanssa seurustelleena, sitä vaan väkisinkin miettii suhteen aloittamista juurikin sellaisten "tylsien" asioiden, kuten arjen yhyeensovittamisen ja sitoutumisvalmiuksien kannalta. Toki nämä asiat voivat yoimia myös sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan seurustellut, mutta ne ovat silti ehto suhteelle.
Aloittajalla on jännä harha siitä, että kaikki naiset ovat samanlaisia. Eihän se niin ole, vaan JOKAISEN IHMISEN tavat ja kiinnostukset ja mieliteot on erikseen opeteltava.
Aina se uusi suhde alkaa nollasta ja asiat vuorovaikutuksesta alkaen on opittava uusiksi.
Tämä yleistävä ja halveksiva suhtautuminen naisiin on helppo huomata, joten ensiksi kannattaisi korjata asenne. Kokemattomuus ei ole ongelma vaan itsetuntosi.
Ajatuksia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuisi syystä miksi näin on, mutta en usko että lähtisin tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Pidän omassa miehessäni juri siitä että hän on jo kokemut ne samat asiat mitkä minäkin suhteessa, ja olemme voineet puhua niistä ilmiöistä niin että toinen ymmärtää mistä puhutaan. Olen myös itse oppinut aiemmissa suhteissani parisuhteesta niin paljon, siitä millainen ei minulle käy, sen missä pystyn joustamaan, että ruoho on vihreintä siellä missä sitä eniten kastelee, ja miten tärkeää on nimen omaan se arki, eikä juhla.
Mies jolta nämä tiedot ja taidot puuttuu, sopii sellaiselle naiselle joka myöskin vasta opettelee, ei minulle. Kasvamisen on tullut tapahtua jo, ja ymmärryksen, en jaksa enää katsoa kun toinen vielä etsiskelee sitä mikä hänelle olisi hyväksi, se pitää minun kanssani ollessa jo tietää.
Olen samaa mieltä, en jaksaisi alkaa opettamaan ketään. Tosin uskon, että nuo asiat voivat olla kirkastuneet myös sinkkuna eläneelle mutta parisuhdetta toivovalle, JOS hänellä on hyvä ihmistuntemus ja itsetuntemus sekä realistiset käsitykset parisuhteesta ja sen ylläpidosta.
Kyllä se nyt vain niin on että ilman kokemusta ei tiedä. Ei tiedä sitäkään millaista se on kun on omia lapsia. Ei vaikka kuinka olisi muuta elämänkokemusta ja itsetietoisuutta ihmisellä, niin sitä ei vain voi tietää. Ei myöskään sitä miltä tuntuu kun oma puoliso kuolee. Arvella voi, mutta ei tietää. On vain olemassa asioita joita ei voi kokematta tietää.
Itse iki-sinkkuna vierestä useiden tuttava -ja ystäväpariskuntien menoa seuraamaan päässeenä voin sanoa, ettei monilla heistä ihmissuhdetaidot ole priimaa vaikka olisivat kuinka monessa suhteessa elämänsä aikana.
Monet näistä henkilöistä ensinnäkin vaihtavat kumppaniaan usein, ja he vieläpä toistavat uudessa suhteessaan ne täysin samat virheet kuin edellisessä suhteessa. Mitä ihmistuntemusta, ymmärrystä asioista ja viisautta sellainen tuo, että otetaan vain joku ja leikitään suhdetta muutama kuukausi, sitten toistetaan tämä sama kuvio uudestaan uuden ihmisen kanssa? Ei seurustelevat ole mitään ihmissuhteiden asiantuntijoita eikä sen valaistuneempia tai parempia ihmisten kanssa, kuin muutkaan.
Jos ajatellaan teknisesti, että tiedänkö millaista on seurustella vakavasti niin en, mutta siinä se. Ei se tee minusta huonoa ihmissuhdeasioissa. Ei nämä ole mitään joko-tai tyylisiä asioita.
En ota sitä ensimmäistä ookoo-tyyppiä enkä ensinkään luota ihmisiin kovin helposti huonon lapsuudentaustani takia. Eräskin ystäväni seurustelee väkivaltaisen narkomaanin kanssa, en minä hänen kanssaan osia vaihtaisi vaikka minulle maksettaisiin siitä. Yksin on ehdottomasti parempi, kuin huonossa ja onnettomassa suhteessa.
Samaa mieltä. Kyllä tiedostava ja ympäristöään seuraava ihminen voi oppia myäs ihan muidenkin kokemuksista ja joku taas ei opi niistä omistakaan kokemuksista ikinä.
T: viesti 230
Nyt en ymmärrä enää ollenkaan. Ensin ulistaan, miten väärin on kun seurustelemattomia kohtaan on ennakkoluuloja. Mutta sitten samat henkilöt sanovat, että tietenkään henkilö, joka asuu yksin tai on ollut viimeiset 10 vuotta sinkkuna, ei ole koskaan ollut parisuhteessa ja on inhotuinta porukkaa. Eikö tuo nyt nimenomaan ole sitä ennakkoluuloisuutta?
Minä ainakin olen koko ajan puhunut ihmisistä, jotka eivät oikeasti ole koskaan seurustellut, mutta nytkö puhutaankin joistakin, jotka näyttävät sellaisilta tai ovatkin kuitenkin esim alle 20- vuotiaana seurustelleet.