Lue keskustelun säännöt.
Ajatellaanko vielä että koulukiusaamisen syy kiusatussa?
21.09.2019 |
Onko tosiaan niin että edelleen nykyään aikuiset, myös osa opettajista ajattelee että kiusaamisen syy löytyy kiusatusta kiusaajien sijaan?
Oman lapsen kiusaamistilannetta käydään paraikaan läpi koulussa, ja meille perheenä on tullut sellainen olo, että kaikki, opettaja mukaanlukien yrittävät löytää syytä kiusatusta. Vaikka lapsemme ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään, ja häntä systemaattisesti jätetty porukan ulkopuolelle ja nolattu ja väheksytty muiden edessä.
Kommentit (200)
Täällä ei olla ollenkaan puhuttu kiusaajan ongelmista. Paitsi että kiusaajan perhe saattaa olla sairas jollain tavalla. Siellä voi olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kiusaaja saattaa olla kateellinen kiusatulle. Kiusaaja saattaa olla sadisti, joka saa mielihyvää muiden kiusaamisesta. Hänellä on itsellä tylsä elämä, eikä keksi muuta huvia. Hän voi olla jopa täysin empatiakyvytön. Eikös sellaiset ihmiset ole psykopaatteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku opettaja määritellä ”huonon käytöksen”, joka ei ole kiusaamista? Ihan vaan jotta tiedetään mistä puhutaan. Kun joku opettaja täällä kirjoitti, että moni kiusaamistapauksista ei itse asiassa ole kiusaamista vaan esim huonoa käytöstä, henkilökemiat eivät kohtaa jne.
Mun mielestä olis hyvä selventää ensin, mitä kiusaaminen on ylipäätään. Kyllä se on toistuvaa toisen vahingoittamista, joka nimenomaan kohdistuu yhteen tiettyyn ihmiseen. Huonoo käytöstä on varmasti monenlaista, tuntien häirintää, toisten kustannuksella naureskelua jne. Ainakin alakoulussa saa joka välitunnilla olla selvittelemässä jotain oppilaiden välisiä kiistoja. Lapset onnistuu kehittämään ongelmia vaikka mistä ja nykyään niistä myös tullaan kertomaan heti aikuiselle. Kiusattu taas tuskin tulee kovinkaan herkästi sanomaan, jos jotain on sattunut.
Minua kiusattiin 90-luvulla yläasteella. Päästäkseni pois kiusaamispyörästä valehtelin kiusaajieni hajottaneen koulun tietokoneen. Kiusaaminen tuli ilmi ja kiusaajia toruttiin. Kiusaaminen kyllä loppui, mutta minä olin opettajille seuraavat vuodet punainen vaate, koska he joutuivat puuttumaan siihen. Aina välillä kiusaajat aloittivat uudestaan ja kun ilmoitin siitä rehtorille, minulle sanottiin, että sen siitä saa kun valehtelee auktoriteetille.
Vierailija kirjoitti:
Opettajat näköjään kyynistyneet kiusaamiselle. Eivät varmasti kaikki, mutta olen aika järkyttynyt näistä kirjoituksista täällä ja asenteista niiden takana.
Huoh. Tuskin KUKAAN normaalijärjellä varustettu ja empaattinen ihminen ajattelee, että vika on kiusatussa. Onko jollekin opettaja oikeesti sanonut, että kiusaaminen johtuu siitä, koska oot tommonen, ja yritä muuttua? Ehkä keskustelu on ajautunut vähän sivuraiteelle. Uskon että koukukiusaaminen on vähentynyt ja osittain muuttanut muotoaan somen tulon takia. Siihen on tosi vaikeeta puuttua tai edes huomata. Eikä kai koulukiusaaminen oo vain koulun tai yhden opettajan ongelma, kun kiusaamista tapahtuu muuallakin. Onhan siinä kiusatun ja kiusaajan lisäksi myös perheet osallisena.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku opettaja määritellä ”huonon käytöksen”, joka ei ole kiusaamista? Ihan vaan jotta tiedetään mistä puhutaan. Kun joku opettaja täällä kirjoitti, että moni kiusaamistapauksista ei itse asiassa ole kiusaamista vaan esim huonoa käytöstä, henkilökemiat eivät kohtaa jne.
Eipä tuohon mitään yksiselittelistä määritelmää ole.
Kuulin, kun kakkosluokkainen lapsi sanoi toiselle: sulla on aina noi samat vaatteet. Toi reppu on musta ruma jne.
Muutenkin töksyttelee sitä sun tätä. Huonoa käytöstä kyllä aikuisen näkökulmasta. Mutta ei minusta tarkoita sitä varsinaisesti pahalla. Ehkä vähän tyhmä lapsi vain. Ainakaan akateemisia taitoja ei tunnu olevan. Surkea on koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ollakin. Ainahan jokin toisessa voi ärsyttää. Vaikka ne puuttuvat kaveritaidot tai muotikuteet. Mutta ei se edellytä eikä oikeuta asiatonta käytöstä eli kiusaamista. Joten lopullinen syy on kiusaajassa. Ei kaikki ärsyyntyneet ala kiusaamaan. Jos kaveruutta ei synny, voi pakolliset kohtaamiset hoitaa ystävällisestikin.
Kiusatun syyttely on pakotie. Sairastahan se on mutta ensimmäiseksihän nykyään aletaan miettimään mitä vikaa uhrissa on että hänestä tuli uhri. Varmaan koulu pääsee näin helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusatun syyttely on pakotie. Sairastahan se on mutta ensimmäiseksihän nykyään aletaan miettimään mitä vikaa uhrissa on että hänestä tuli uhri. Varmaan koulu pääsee näin helpommalla.
Nykyään?
Aikojen alusta on kiusattu ollut vain heikko ja hänelle korkeintaan on sanottu, että anna takaisin.
Haastettele isovanhemipasi asian tiimoilta. Vasta ehkä 90-luvulta asia on nähty vähän monipuolisemmin ja puututtu myös kiusaajien toimintaan.
Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Tarvitaan kiusaaja ja lauma ihmisiä, jotka ei puutu kiusaamiseen, vaan päinvastoin viihdyttävät itseään sen seuraamisella.
Uskoisin että moni kiusaa koska on tylsistynyt. Kiusaamisesta saa ”kicksejä”, kun mikään ei tunnu miltään.
Kiusatuksi joutuu ehkä helpommin tavallista herkempi yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei olla ollenkaan puhuttu kiusaajan ongelmista. Paitsi että kiusaajan perhe saattaa olla sairas jollain tavalla. Siellä voi olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kiusaaja saattaa olla kateellinen kiusatulle. Kiusaaja saattaa olla sadisti, joka saa mielihyvää muiden kiusaamisesta. Hänellä on itsellä tylsä elämä, eikä keksi muuta huvia. Hän voi olla jopa täysin empatiakyvytön. Eikös sellaiset ihmiset ole psykopaatteja?
Voi olla tai sitten ei. Ei kaikki kiusaajat ole samanlaisia, kuten eivät kiusatutkaan.
Minä olin teininä empatiakyvytön ja syrjin surutta niitä joista en pitänyt. Hain hyväksyntää luokan kovisjengiläisiltä irvailemalla muille oppilaille ja yhtä tyttöä syrjittiin ja haukuttiin ihan useamman tytön porukalla. Sitä perseilyä kesti noin 1,5 vuotta. Sitten ysiluokalla aloin tulla järkiini enkä enää pilkannut tai syrjinyt ketään ja alkoi kaduttaa muiden kiusaaminen. Toisaalta en myöskään puolustellut vaan enemmänkin vetäydyin syrjään luokkakavereiden jutuista ja keskityin koulunkäyntiin ja harrastuksiin.
Nykyään olen normaalilla empatiakyvyllä varustettu aikuinen ihminen enkä siedä kiusaamista tai mitään tarkoituksellista toisten mielen pahoittamista missään. Olen puuttunut kiusaamiseen kun olen sitä todistanut omalla kotikadullani. En todellakaan ole mikään psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole kiusatun SYY.
Mutta lähes poikkeuksetta kiusatun sosiaalisissa taidoissa on pahoja puutteita. Useimmat ovat täysiä tosikkoja ja tulkitsevat tilanteita aina epäedukseen. Kun muut huomaavat tämän, niin lasta helposti aletaan käyttää ikään kuin hyväksi naurun lähteenä. Kiusattu usein on curling-kasvatti. Ei osaa ottaa huomioon toisia, tehdä kompromisseja, noudattaa yhteisiä leikkin sääntöjä ym.
Hyvin harvoin mikään ulkoinen seikka sinänsä aiheuttaa kiusaamista: silmälasit, erikoinen nimi ym. Toki kun lapsi on jo kiusatun roolissa, niin nämä avittavat keksimään kaikenlaista pilkkaa.
Tiedän et tää on ekalta sivulta, mutta (ja anteeksi kielenkäyttöni): excuse me, what the fuck is this shit? Ylä-asteella en todellakaan mikään tosikko ollut mutta silti mut otettiin luokan nyrkkeilysäkiksi jota jatkuvasti haukuttiin, nipotettiin oudoista jutuista ja potkittiin ulos ryhmistä tai ihan suoraan sanottiin ettei mua kaivata sinne; vain koska olin helkutin ujo siihen aikaan ja en tahtonut olla ystäviä kaksinaamaisten luokkalaisteni kanssa. Luonnolisesti myös välttelin tilanteita joissa tappeluita tai väärinymmärryksiä ja väärää kuvaa antavia asioita tapahtuisi mutta silti. Todellakin muistutat mun ylä-asteen luokanvalvojaa joka ei halunnut tehdä asialle mitään. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on älykkyydestä. Älykkäät lapset (ja aikuiset) eivät kiusaa. Ei ole tarvetta.
Valitettavasti älykkäät ovat pahimpia kiusaajia. T. Opettaja.
Sosiaalisesti taitava, manipuloiva lapsi ei ole älykäs, vain narsistinen ja ilkeä. Älykäs lapsi on empaattinen ja ystävällinen.
Itse jouduin seiskaluokalla kiusatuksi. Vietin välitunnit aina parhaan kaverini kanssa. Jostain syystä vuotta vanhempi poika otti tavakseen seistä vieressämme hiljaa tekemättä mitään. Hän oli aika ovela, sillä eipä tuosta oikein voinut valittaa kenellekään. Poika ei tehnyt mitään eikä sanonut mitään, joten kukaan ei olisi voinut sanoa sitä kiusaamiseksi, vaikka sitä se oli. Oli hirveän vaikea jutella omia juttuja, kun vieras poika seisoo puolen metrin päässä kuuntelemassa. Oli varmaan hirveän hauskaa hänen ja hänen kavereidensa mielestä. En sitten tiedä mitkä hyvät sosiaaliset taidot olisivat pelastaneet minut ja kaverini noilta tilanteilta, tai mitkä muka huonot sosiaaliset taidot altistivat meidät kiusaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa moni opettajakin olla oikeasti kiusaaja näistä kommenteista päätellen... Todella scary.
Et uskokaan kuinka oikeaan osuit!
Työskentelen itse koulussa, en kuitenkaan opettajana. Varsinkin naisopettajista huolestuttavan iso osa näyttää olevan narsismiin ja kiusaamiseen taipuvaisia. Joitain kollegoja ja varsinkin muuta koulussa työskentelevää henkilökuntaa arvostellaan mm. merkkivaatteiden käyttämättömyydestä tai persoonallisesta olemuksesta, ”huonolla” automerkillä ajamisesta tai heidän puolisoidensa tai lastensa ”huonoista” ammateista tai jatkokoulutusvalinnoista.
Myös oppilaita ja heidän huoltajiaan parjataan surutta opehuoneessa. Kenellä milloinkin on ”vain” markettivaatteet tai peräti Lidlistä ostettu asuste vanhempainvartissa tai lapsen päällä, kenen lapsi harrastaa ”vain” halpoja tai jopa ilmaisia juttuja jne.
Juuri näin toimivat. Tuttavani aloitti juuri uudessa koulussa tänä syksynä ja heti ensimmäisen kuukauden aikana huomasi tuon jatkuvan arvostelemisen ja selän takana pzkan puhumisen. Kieltäytyi kauniisti kaikista tykypäivistä ja yhteisistä riennoista, ei jaksa kuunnella sitä sonnanheittoa, missä jokainen poissaoleva ihminen haukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa moni opettajakin olla oikeasti kiusaaja näistä kommenteista päätellen... Todella scary.
Et uskokaan kuinka oikeaan osuit!
Työskentelen itse koulussa, en kuitenkaan opettajana. Varsinkin naisopettajista huolestuttavan iso osa näyttää olevan narsismiin ja kiusaamiseen taipuvaisia. Joitain kollegoja ja varsinkin muuta koulussa työskentelevää henkilökuntaa arvostellaan mm. merkkivaatteiden käyttämättömyydestä tai persoonallisesta olemuksesta, ”huonolla” automerkillä ajamisesta tai heidän puolisoidensa tai lastensa ”huonoista” ammateista tai jatkokoulutusvalinnoista.
Myös oppilaita ja heidän huoltajiaan parjataan surutta opehuoneessa. Kenellä milloinkin on ”vain” markettivaatteet tai peräti Lidlistä ostettu asuste vanhempainvartissa tai lapsen päällä, kenen lapsi harrastaa ”vain” halpoja tai jopa ilmaisia juttuja jne.Juuri näin toimivat. Tuttavani aloitti juuri uudessa koulussa tänä syksynä ja heti ensimmäisen kuukauden aikana huomasi tuon jatkuvan arvostelemisen ja selän takana pzkan puhumisen. Kieltäytyi kauniisti kaikista tykypäivistä ja yhteisistä riennoista, ei jaksa kuunnella sitä sonnanheittoa, missä jokainen poissaoleva ihminen haukutaan.
Ammattitaidon vaatimus voi myöskin olla yksi kiusaamisen muoto, eli laadun vaatimus. Helvetin kiero tapa yrittää savustaa joku työyhteisöstä, koska on sitä ja tätä, mutta siis 'kriteerinä' käytetään ammattitaidon vaatimusta t. jotakin ammattitaidon vaatimukseen kuuluvaa osa-aluetta, kuten työhön käytetty aika.
En jaksanut lukea eka sivua enempää, mutta aloin miettiä tätä asiaa ja niitä lapsia ja nuoria, jotka minun luokillani on tullut kiusatuksi.
-ekaluokallemme tuli uusi poika, häntä kiusattiin koska oli uusi ja hänellä ei ollut ystäviä
-tokaluokalla tuli taas uusi poika. Hänellä oli erikoinen nimi. Kiusaaminen siirtyi häneen. Lisäksi alettiin kiusaamaan yhtä toistakin poikaa koska hänellä oli huulihalkio ja hän oli pitkä.
-kolmannella luokalla tuli taas uusi oppilas. Tyttö. Puhui eri murretta joten häntä alettiin kiusaamaan.
-4-5luokilla pysyi samat kiusatut. Kuudennella luokalla saimme taas uuden oppilaan. Pojalla oli hiirenhäntä ja silmälasit. Ja paksut huulet. Häntä kiusattiin todella törkeästi.
Yläasteella luokkamme hajotettiin ja pahimmat kiusaajat ripoteltiin eri luokille yksin. Minun luokassani alettiin kiusaamaan "nörttipoikia" ja yhtä lihavaa tyttöä.
Eli täytyy kyllä sanoa että en löydä vikaa kiusatuissa. Nämä kiusaamiset olisI voinut estää EHKÄ järjestämällä luokkahenkeä parantavia retkiä tai leirejä uusien oppilaiden tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ajatellaan. Minä seurustelin useiden kanssa, iskin varattuja, puhuin muista seläntakana pahaa, levittelin salaisuuksia. Ei se silti oikeuta kiusaamista.
Minkä takia paljon alapeukkuja tähän kommenttiin? eikö pidäkkään paikkaansa sanonta ' kiusaaminen on aina väärin ' ? Kyllä ymmärrän että huonosta käytöksestäni olisin ansainnut kritiikkiä ja mun ystävä ei olisi tarvinnut olla enää mutta kritiikin antaminen ja kiusaaminen eroaa toisistaan siinä että kritiikin antaminen on kerta luonteista kun taas minua haukuttiin, mulkoiltiin, naureskeltiin kun kävelin ohi 3 vuoden ajan joka päivä, välillä levitettiin myös perättömiä juoruja, uhkailtiin uittaa pää vessanpöntössä ja kerran lyötiin niin että muut nauroi ja taputti ympärillä... Tämä oli ilmiselvää kiusaamista ja pahaa sellaista!
Vierailija kirjoitti:
Taitaa moni opettajakin olla oikeasti kiusaaja näistä kommenteista päätellen... Todella scary.
Muistanpa kun olin lukiossa ekalla 80-luvun alkupuolella, minulla oli äidinkielen opettaja joka kiusasi yleensä aina minua. Olin ikäistäni lapsellisempi kaiketi, sillä hän luki aina ääneen kokonaan minun aineeni ja pilkkanauroi muiden oppilaiden kanssa tekstilleni. Jännä että heti kun sain uuden opettajan, sain aina ainekirjoituksista 9 tai enemmän (asteikolla 4-10) ja HÄN luki ne ääneen hyvänä esimerkkinä. Ylioppilaskirjoituksissakin kirjoitin L:n. Sairashan tuo opettaja oli, henkisesti, mutta en koskaan KOSKAAN anna anteeksi kaikille luokkakavereilleni siitä että nauroivat mukana. En koskaan tervehdi heitä. Sen ikäisillä pitäisi olla jo aivot kehittyneet että ei lähde mukaan kiusaamiseen. Lisäksi kerran tämä opettaja luki ystäväni aineen ääneen pilkatakseen ja kaikki luulivat että se oli minun aineeni ja nauroivat edelleen. Kiva temppu "ystävältä". Kuten voi huomata nämä asiat pysyy mielessä KAUAN ja vaikuttaa ihmissuhteisiin vielä keski-iässä.
No niinkuin keskustelu todistaa, usein ajatellaan. Ja omakin kokemus..
Lyhyesti, lastamme kiusattiin koulussa törkeästi, monin tavoin. Opettaja ilmiselvästi piti sitä lapsen vikana. Lisäksi valvonta oli koulussa olematonta. Lasta myös kiusaattiin sillä tavoin että esim haukuttiin, tönittiin ym ja jos jotenkin reagoi, mentiin sitten joukolla kantelemaan. Lapselle yritettiin neuvoa, että pyytää aikuiselta apua jos kiusataan. No, yleensä ei aikuista paikalla ja sitten jos kertoi niin vähäteltiin, syyteltiin ym. Eikä auttanut vanhempienkaan yhteydenotot, mitään ei yleensä selvitetty ja koulun puolesta suhtautunut oli todella ikävää. Lopulta ymmärrettiin ettei siitä hyötyä ole.
Kavereita ei tuossa koulussa ollut. Ja kyllä annettiin ymmärtää että vika on lapsessa. Ja kun reagoi kiusaamiseen ei tietenkään koululla haluttu nähdä yhteyttä koulun tapahtumiin. Ei, sehän oli hyvä koulu jossa toimittiin aina oikein(ei ollut). Mutta huono lapsi ja huonot vanhemmat.
Kiusattiin siellä muuten myös muitakin, näistäkin lapsi kertoi(ja ahdistui).
Lopulta vaihdettiin koulua. Kannatti, uudessa koulussa ei ole kiusattu, lapsella kavereita. Ja voi paljon paremmin, vaikkakin huonot kokemukset jonkin verran vielä vaikuttaa. Jostain syystä ei olekaan lapsessa sellaista vikaa että häntä pitäisi kiusata. Hänestä pidetäänkin. Uudessa koulussa ei muutenkaan ole juurikaan kiusaamista, ilmapiiri on hyvä. Kaduttaa vain ettei aiemmin vaihdettu.
Voisiko joku opettaja määritellä ”huonon käytöksen”, joka ei ole kiusaamista? Ihan vaan jotta tiedetään mistä puhutaan. Kun joku opettaja täällä kirjoitti, että moni kiusaamistapauksista ei itse asiassa ole kiusaamista vaan esim huonoa käytöstä, henkilökemiat eivät kohtaa jne.