Ajatellaanko vielä että koulukiusaamisen syy kiusatussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Et voi työpaikallasikaan valita työkavereita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, tervehdittävä ja mentävä lounaalla syömään samaan pöytään. Sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta sydämellisesti voi kaikkia kohtaan käyttäytyä.

Poikkeuksia on. Työkaverini naljailee painostani ja iästäni, joten välttelen hänen seuraansa.

Mielestäni en ole kiusaaja, mutta on olemassa ihmisiä, joiden kanssa joudun olemaan kieli keskellä suuta, koska kokevat kaiken kritiikkinä tai hylkäämisenä tms. Ei ole hyväksyttävää syytä perua treffejä tai jos esitän mielipiteeni jostain, vaikka julkkiksesta, ja se on eri kuin heidän, he ottaa sen hyökkäyksenä. Ja jos olisin ainoa, voisin katsoa peiliin, mutta kun he reagoivat kaikkiin noin. Kukaan ei kiusaa, mutta he loukkaantuivat ihan kaikesta.

Ehkä tätä ei voi siirtää suoraan lasten maailmaan. Tuli mieleen tuosta työyhteisöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Et voi työpaikallasikaan valita työkavereita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, tervehdittävä ja mentävä lounaalla syömään samaan pöytään. Sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta sydämellisesti voi kaikkia kohtaan käyttäytyä.

Poikkeuksia on. Työkaverini naljailee painostani ja iästäni, joten välttelen hänen seuraansa.

Se on sinun asiasi, jos siedät epäasiallista käytöstä. Mikään pakko ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään kiusaajaksi, varmaan ihan mielellään suodaan, että esimerkiksi opettaja ei heti tutkimatta usko tätä ja rankaise ja leimaa lasta. Tämä kannattaa pitää mielessä opettajan toimia arvioidessa.

Tämä. Kouluaikoinani ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun kiusattu puolusti itseään, opettaja näki vain sen eikä tilanteen alkua. Lopputuloksena kiusattu sai rangaistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään kiusaajaksi, varmaan ihan mielellään suodaan, että esimerkiksi opettaja ei heti tutkimatta usko tätä ja rankaise ja leimaa lasta. Tämä kannattaa pitää mielessä opettajan toimia arvioidessa.

Tämä. Kouluaikoinani ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun kiusattu puolusti itseään, opettaja näki vain sen eikä tilanteen alkua. Lopputuloksena kiusattu sai rangaistuksen.

Oikeastaan ope tietää koko kuvan, mutta hän inhoaa kiusattuja ja symppaa kiusaajia.

Kyllä syy voi olla "kiusatussa"kin. Tyttären luokalla oli tyttö, joka päsmäsi kaikessa, uteli luokkakavereilta tietoja ja salakuunteli heitä, ja kertoi kaiken aina opettajalle. Hän myös haukkui toisia. Sitten kun oppilaat eivät halunneet hänen kanssaan enää olla, hän olikin se suurin kiusattu, ja palavereja järjestettiin ja toisia oppilaita pakotettiin ottaamaan tämä tyttö mukaan. Tyttö vain virnuili, ja jatkoi puuhiaan, ja kaikki muut kärsivät. Tässä tapauksessa kiusattu olikin itse kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syy voi olla "kiusatussa"kin. Tyttären luokalla oli tyttö, joka päsmäsi kaikessa, uteli luokkakavereilta tietoja ja salakuunteli heitä, ja kertoi kaiken aina opettajalle. Hän myös haukkui toisia. Sitten kun oppilaat eivät halunneet hänen kanssaan enää olla, hän olikin se suurin kiusattu, ja palavereja järjestettiin ja toisia oppilaita pakotettiin ottaamaan tämä tyttö mukaan. Tyttö vain virnuili, ja jatkoi puuhiaan, ja kaikki muut kärsivät. Tässä tapauksessa kiusattu olikin itse kiusaaja.

Tietämissäni tapauksissa kiusatut eivät ole haukkuneet ketään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syy voi olla "kiusatussa"kin. Tyttären luokalla oli tyttö, joka päsmäsi kaikessa, uteli luokkakavereilta tietoja ja salakuunteli heitä, ja kertoi kaiken aina opettajalle. Hän myös haukkui toisia. Sitten kun oppilaat eivät halunneet hänen kanssaan enää olla, hän olikin se suurin kiusattu, ja palavereja järjestettiin ja toisia oppilaita pakotettiin ottaamaan tämä tyttö mukaan. Tyttö vain virnuili, ja jatkoi puuhiaan, ja kaikki muut kärsivät. Tässä tapauksessa kiusattu olikin itse kiusaaja.

Joskus joku kiusaa toisia esiintymällä kiusattuna. Leikitään jotain kukkulan kuningasta ja kaikkia tö itään, sitten ykis menee kantelemaan tönimisestä. Myöhemmin selvitellään, kun lapset eivät halua leikkiä hänen kanssaan. Ei lapset ole tyhmiä ja osaavat käyttää psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syy voi olla "kiusatussa"kin. Tyttären luokalla oli tyttö, joka päsmäsi kaikessa, uteli luokkakavereilta tietoja ja salakuunteli heitä, ja kertoi kaiken aina opettajalle. Hän myös haukkui toisia. Sitten kun oppilaat eivät halunneet hänen kanssaan enää olla, hän olikin se suurin kiusattu, ja palavereja järjestettiin ja toisia oppilaita pakotettiin ottaamaan tämä tyttö mukaan. Tyttö vain virnuili, ja jatkoi puuhiaan, ja kaikki muut kärsivät. Tässä tapauksessa kiusattu olikin itse kiusaaja.

Yleensä tuollaisia ei uskalleta kiusata, vaan kiusatut ovat niitä arkoja ja kilttejä. Poikkeukset kai vahvistas säännön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syy voi olla "kiusatussa"kin. Tyttären luokalla oli tyttö, joka päsmäsi kaikessa, uteli luokkakavereilta tietoja ja salakuunteli heitä, ja kertoi kaiken aina opettajalle. Hän myös haukkui toisia. Sitten kun oppilaat eivät halunneet hänen kanssaan enää olla, hän olikin se suurin kiusattu, ja palavereja järjestettiin ja toisia oppilaita pakotettiin ottaamaan tämä tyttö mukaan. Tyttö vain virnuili, ja jatkoi puuhiaan, ja kaikki muut kärsivät. Tässä tapauksessa kiusattu olikin itse kiusaaja.

Yleensä tuollaisia ei uskalleta kiusata, vaan kiusatut ovat niitä arkoja ja kilttejä. Poikkeukset kai vahvistas säännön

Jos kiusatut ovat usein niitä arkoja ja kilttejä (voin hyvin uskoa tämän), niin miten voi olla mahdollista että täällä useampi opettaja puolustaa silti kiusattuja? Tämähän on aivan sairasta? Onko todellinen kiusaaja oikeasti opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun omaa lasta syytetään kiusaajaksi, varmaan ihan mielellään suodaan, että esimerkiksi opettaja ei heti tutkimatta usko tätä ja rankaise ja leimaa lasta. Tämä kannattaa pitää mielessä opettajan toimia arvioidessa.

Tämä. Kouluaikoinani ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun kiusattu puolusti itseään, opettaja näki vain sen eikä tilanteen alkua. Lopputuloksena kiusattu sai rangaistuksen.

Itse muistan omalta kouluajaltani opettajan asenteen. Yksi poika ärsytti minua ja kävin häneen fyysisesti kiinni eli siitä tuli tappelu. Hän sai jälkkää (poika ja ei niin hyvä koulussa). Minä en saanut (tyttö ja "fiksu"koulussa). Oman oikeudentajuni mukaan, kummankin olisi pitänyt saada jälki-istuntoa. En tiedä miten poika tilanteen koki. Itse tajusin kyllä jo silloin, mistä eriarvoisuus johtui. Tai enhän voi olla varma, mutta luulen että se oli tyttö/poika ja hyvä oppilas/huonohko oppilas.

Ja ymmärsin silloin ylittäneeni rajat kiinni käymisellä. Vaikka hän toki aloitti ärsyttämällä eikä millään lopettanut.

Ihmiset ovat vaan onnellisia niin kauan kuin ei itseä tai omaa lasta kiusata. Ei heitä oikeasti kiinnosta jos muiden lapsia kiusataan, opettajiakaan.

Tämä aihe on jossain määrin edelleen tabu. Osa opettajista/kouluista ei halua ajatella että heidän luokassaan tai koulussaan tapahtuisi kiusaamista. Kiusaajien vanhemmat leimataan helposti hankaliksi ja ylireagoiviksi, kun väittävät sellaista.

Kysymykseen saatiin ainakin tämän keskustelun perusteella vastaus: ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Välitunnit koulussa eivät vertaudu työntekoon. Tuskinpa tunneilla jjoku voidaan jättää tekemään ryhmätehtävää yksin. Ja jos jätetään, on aikuisen asia tietenkin puuttua siihen. Mutta kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa.

Kyllä vertautuu, lapsi ei ole välitunnilla vapaalla vaan ulkoilemassa. Et työssäkään voi juosta pakoon ja huutaa lällällää, jos joku työkaveri yrittää lähestyä sinua. Tutustu työpaikkakiusaamisen määritelmiin, voit yllättyä.

Ei tietenkään kuulu lällätellä, mutta voi leikkiä niin, ettei se tietty tyyppi pääse mukaan. Jos siis leikissä on osa luokan tytöistä. Ei ole sellaista käyttäytymissääntöä, että kiusaat, jos et leiki jonkun kanssa. Se on huonoa käytöstä, että pakotetaan tekemään jotain, mikä ei lapselle kuulu. Lapsella on oikeus valita kaverinsa ja seuransa, ja piste. Ja jos ei ole jonkun kanssa, siinä ei saa sanoa pahasti. Mutta ei tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Välitunnit koulussa eivät vertaudu työntekoon. Tuskinpa tunneilla jjoku voidaan jättää tekemään ryhmätehtävää yksin. Ja jos jätetään, on aikuisen asia tietenkin puuttua siihen. Mutta kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa.

Kyllä vertautuu, lapsi ei ole välitunnilla vapaalla vaan ulkoilemassa. Et työssäkään voi juosta pakoon ja huutaa lällällää, jos joku työkaveri yrittää lähestyä sinua. Tutustu työpaikkakiusaamisen määritelmiin, voit yllättyä.

Ei tietenkään kuulu lällätellä, mutta voi leikkiä niin, ettei se tietty tyyppi pääse mukaan. Jos siis leikissä on osa luokan tytöistä. Ei ole sellaista käyttäytymissääntöä, että kiusaat, jos et leiki jonkun kanssa. Se on huonoa käytöstä, että pakotetaan tekemään jotain, mikä ei lapselle kuulu. Lapsella on oikeus valita kaverinsa ja seuransa, ja piste. Ja jos ei ole jonkun kanssa, siinä ei saa sanoa pahasti. Mutta ei tarvitse olla.

Siinähän sitten kiusattu saa itkupotkuraivarin, kun seuransa ei kelpaa. Minkä sille mahtaa? En ainakaan itse olisi halunnut leikkiä lasten kanssa, joiden kanssa en halunnut leikkiä. Sellaisten huonotapaisten pässinpäiden. Se ei ollut kiusaamista millään tavalla.

Ja ujojakaan ei jaksa, kun eivät ole normaalin rennosti. Ihmiset ovat erilaisia, se pitää kiusattujenkin ymmärtää. Ei heillä ole mitään erityisoikeuksia saada seuraa, vaikka eivät kiinnosta ystävinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Välitunnit koulussa eivät vertaudu työntekoon. Tuskinpa tunneilla jjoku voidaan jättää tekemään ryhmätehtävää yksin. Ja jos jätetään, on aikuisen asia tietenkin puuttua siihen. Mutta kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa.

Kyllä vertautuu, lapsi ei ole välitunnilla vapaalla vaan ulkoilemassa. Et työssäkään voi juosta pakoon ja huutaa lällällää, jos joku työkaveri yrittää lähestyä sinua. Tutustu työpaikkakiusaamisen määritelmiin, voit yllättyä.

Ei tietenkään kuulu lällätellä, mutta voi leikkiä niin, ettei se tietty tyyppi pääse mukaan. Jos siis leikissä on osa luokan tytöistä. Ei ole sellaista käyttäytymissääntöä, että kiusaat, jos et leiki jonkun kanssa. Se on huonoa käytöstä, että pakotetaan tekemään jotain, mikä ei lapselle kuulu. Lapsella on oikeus valita kaverinsa ja seuransa, ja piste. Ja jos ei ole jonkun kanssa, siinä ei saa sanoa pahasti. Mutta ei tarvitse olla.

Koulussa pitää olla kaikkien kanssa. Piste. Mitä jos itse olisit ollut se kenen kanssa ei kukaan halua olla?

Ei todellakaan ole kiusatun syy, vaikka näköjään monet täälläkin sitä mieltä ihan opettajia myöten. Itse olin alakoulun alussa ihan muuten tavallinen lapsi, mutta toisaalta vähän ujompi. Kiltti olin myös ja sen vuoksi joidenkin oli helppo määräillä minua, kun en tahtonut pahoittaa kenenkään mieltä ja joustin paljon eri asiossa. Myöhemmin vaihdoin alakoulun lopussa koulua ja otin sen asenteen, että pärjään siellä ja menin rohkeasti porukkaan ja puhuin paljon muille. Aluksi kaikki menikin todella hyvin ja sain kavereita, mutta huomasin samalla, että tässä luokassa oli paljon "koviksia" ja sellainen meininki, että helposti puhuttiin pahaa toisesta ja tavallaan täytyi kokoajan todistaa muille, että on vahva ihminen ettei joutuisi pilkatuksi. Yläkoulun alussa pari niitä oppilasta johon olin enemmän tutustunut ja joista oli minulle paljon seuraa menivät toiseen kouluun ja huomasin, ettei minulle jäänytkään enää niin paljon seuraa ja muutenkin oli aika pieni luokka.

Yritin sitten normaaliin tapaan mennä muiden mukaan, mutta nämä oppilaat aluksi ottivat minut hyvin  mukaan, mutta myöhemmin alkoivat kiusaamaan ja oikeastaan se oli päivä kohtaista miten he minua kohtelivat. En kuitenkaan halunnut olla yksin joten yritin pysyä tuossa joukossa. Myöhemmin kiusaaminen yltyi aika pahaksi ja minusta puhuttiin ties mitä ja pojatkin liittyivät mukaan. Uskon, että he tavallaan olivat huomanneet, että minulla ei ollut enää niin paljon seuraa ja samalla olen aina ollut aika herkkäkin ihminen, joten ehkä näkivät kuoren lävitse, ettei se koviksen rooli sopinutkaan minulle niin hyvin ja silloin oli heidän helppo iskeä. Tämä kaikki pahani niin paljon, että juoduin vaihtamaan vielä koulua yhdeksännelle luokalle. Siellä sain olla rauhassa, mutta toisaalta jäin paljon yksin, kun luokkassa niin tiiviit porukat ja itse en meinannut löytää seuraa. Tosin myönnän sen, että varmasti olin arempi tutustumaan kun oltiin kiusattu aiemmin. Oli minulla sitten joitakin juttukavereita välillä, mutta rankka vuosi muuten ja olin aika surullinen silloin. Myöhemmin sitten samaan lukioon monien niiden ihmisten kanssa, jotka kiusasivat yläkoulussa ja lopun arvaatte. Olin sitten se hyljeksitty siellä, jota monet edelleen pilkkasivat. Tämä vielä pieni lukio. Tämän vuoksi en meinannut saada seuraa millään, kun ensin tutustuin yhteen ja sitten huomasin hänen olevankin niiden kavereita, jotka puhuvat minusta pahaa jne. Tällaista vastaavaa sattui paljon ja huomasin, että joku joka aluksi puhui minulle käänsikin selkänsä. Sain sitten seuraa niistä, jotka olivat vähän samassa tilanteessa. Oli rankkaa aikaa ja nöyryyttävää muutenkin. En tiedä oikeastaan mitä olisin voinut tehdä toisin. 

Viestiin 139 vielä se, että kyllä minullekin opettaja on sanonut, että olen liian hiljainen esim lukiossa. Mutta eihän sitten miettynyt syytä siihen, että miksi sellainen olin ja kiusataanko minua yms. Toisaalta hän itse sanoi, että mene niiden tyttöjen kanssa porukkaan, jotka olivat juuri niitä kiusaajiani. Hänestä, kun ne tytöt olivat niin mukavia, vaikka todellisuudessa alkoivat heti pilkkaamaan minua, kun koulu oli vasta alkanut.  Tämän takia minullakin on vahvat epäilyt siitä, että monesti kiusaajat ovat ihan pidettyjäkin ihmisiä esim opettajien silmissä. Jotkut osaavat "pelata peliään" hyvin ja valita sellaisen kohteen, jonka kiusaamisesta ei koidu harmia. Itse yritin joskus sanoa vastaan, mutta minua uhkailtiin niin paljon, että lopulta pidin suuni kiinni. En muutenkaan saanut apua esim vanhemmilta ja päätin vaan kestää.

Minua kiusattiin myös läpi peruskoulun sekä fyysisesti että jättämällä ulos porukasta ja ilkeillä kommenteilla. Olin just sillä tavalla erilainen, että harrastukset olivat "outoja" ja olin todella hyvä koulussa. Omasta mielestäni vain otin osaa keskusteluun kuten muutkin, mutta varmaan sitten muille näkyi pikkuvanhana. Tästä huolimatta minulla oli ja on edelleen aina ollut kavereita ja olen itse hyväntahtoinen ja ns. kiltti. Osa kavereistani jopa aina välillä puolusti minua jos muut nälvivät. Vuosien saatossa opin olemaan täysin hiljaa, mutta kun on kerran saanut leiman niin se on ja pysyy. Vielä nuorena aikuisena bussissa jos törmäsin kiusaajiini niin huutelivat perään hävyttömyyksiä. Olen kuullut, että nykyään kiusaavat työpaikoillaan ja ovat röyhkeitä jyriä. Ovat kaikki esimiesasemissa ja hyvät palkat. Ja niin se vaan tosiaan niin, että ne, jotka kiusasivat, olivat niitä, joilla oli alentunut kyky tuntea empatiaa ja saivat nautintoa muiden nöyryyttämisestä. Oli myös opettajia, jotka menivät mukaan tähän, opettajia, jotka koittivat puolueettomasti selvittää riidat ja niitä, joita ei kiinnostanut koko asia. Vaikuttaa siltä, että yhtä lukuunottamatta ketjuun vastanneet opet ovat noita mukaanmenijöitä tai niitä jotka eivät välitä.