Ajatellaanko vielä että koulukiusaamisen syy kiusatussa?

Kyse on älykkyydestä. Älykkäät lapset (ja aikuiset) eivät kiusaa. Ei ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat, erityisesti tytöt, ovat usein taitavia manipuloijia ja osaavat esittää väärinymmärrettyä uhria. Riippuu paljon opettajasta, tunnistaako hän tämän esittämisen vai meneekö lankaan. Etenkin luokanopettajissa tuntuu olevan naiiveja tapauksia, joille tällainen mielistely ja uhriutuminen menee aivan täydestä. Monet myös suosivat ekstrovertteja ja säpäköitä oppilaita, jollaisia kiusaajat monesti ovat, eivätkä siksi suostu uskomaan näistä mitään pahaa.

Tämä on niin totta ja näin sen oman lapseni luokalla.

Opettajien suosikki oli pahin kiusaaja joka määräili kuka saa olla kenenkin kanssa ja millaisia vaatteita tulee käyttää jne.

Tyttö palkittiin hyvä ystävä stipendillä ja hymytytöllä jne.

Äiti oli aktiivinen koulun suuntaan ja opettajia pidettiin kavereina ja lahjoja kannettiin oikein urakalla.

Opettajat oli täysin perheen talutusnuorassa ja lapset inhosivat perheen tytön käytöstä, mutta eivät uskaltaneet olla olematta hänen kavereitaan ettei jää suosion ulkopuolelle.

Hymytyttöpatsasta ei opettaja päätä. Sen päättävät luokkakaverit.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on älykkyydestä. Älykkäät lapset (ja aikuiset) eivät kiusaa. Ei ole tarvetta.

Valitettavasti älykkäät ovat pahimpia kiusaajia. T. Opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen syy on kiusatussa. Työttömyyden syy on työttömässä. Sairastelun syy on sairaassa...

Tällainen ajattelu on kyllä lisääntynyt. Köyhän syy köyhässä... Mutta vielä varovaisempi pitäisi olla syyttelyssä, kun kysymys lapsesta.

Joku kiusattu kirjoitti täällä, että häntä kiusattiin hänen omasta syystä, kun hänellä oli erikoisempia harrastuksia, eikä osannut hävetä niitä.

En ymmärrä? Sitten nämä opettajat syyttävät kiusattuja huonoista sosiaalisista taidoista? Lasketteko hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi sen että harrastaa sitä mitä kaikki muutkin tai vaihtoehtoisesti häpeää erikoisempia harrastuksia? Voisiko joku selittää?

Olen ite traumatisoitunut pahan lapsuuden ja nuoruuden aikaisista kiusaamiskokemuksista. Nyt olen aikuinen ja osatyökykyinen.

Minulla oli lapsena ”erikoisia” mielenkiinnon kohteita enkä ymmärtänyt hävetä niitä. Joku minulle sanoi, etten ollut silloin riittävän fiksu olemaan opportunisti ja piilottelemaan erikoisuuteni ja harrastukseni. Mielestäni minulla oli hyvät sosiaaliset taidot, vaikka olin ”nörtähtävä” tytöksi tuohon aikaan. Miksi kiusatun pitäisi piilotella harrastuksiaan ja esittää jotain mikä miellyttäisi isoa massaa? Ja miksi ylipäätään ihmislaji on niin kehittymätön siinä mielessä, että me kiusaamme lajitovereitamme?

"..  lähes poikkeuksetta kiusatun sosiaalisissa taidoissa on pahoja puutteita.

Olen toiminut opettajana alakoulussa viisitoista vuotta ja kertaakaan en ole nähnyt, että reilu, avoin ja kiva lapsi tulisi kiusatuksi. Kyllä se vuorovaikutuksen kupruilua on aina. 

Hyvin harvoin mikään ulkoinen seikka sinänsä aiheuttaa kiusaamista: silmälasit, erikoinen nimi ym. Toki kun lapsi on jo kiusatun roolissa, niin nämä avittavat keksimään kaikenlaista pilkkaa."

Mitä ihmettä  minä juuri luin?

Ei ihme ettei kiusaamista saada loppumaan jos opettajista= aikuisista löytyy tällaisia puupäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne meillä. Lapsi jätettiin yksin ja häntä juostiin pakoon. Opettajan mukaan se johtui siitä, että lapsi ei tiennyt kaikkia Pokemon-hahmoja. Käsittämätöntä.

Kuullostaapa kurjalta. Jatkuuko tilanne edelleen? T. Ap

Sen jälkeen kiusaaja varasti lapseni uuden tavaran ja löi lastani mahaan. Otin yhteyttä opettajaan ja kysyin, onko hän jo keksinyt, miten omaisuus- ja väkivaltarikollisuus käännetään lapseni syyksi. Kerroin myös, että minulla on lyömiselle todistaja. Sitten oli suostunut juttelemaan kiusaajan kanssa. Lapseni ei ole joutunut kiusatuksi tänä syksynä. Opettajan asenne on se, että lapseni on huono sosiaalisissa taidoissa (varmasti totta) ja tulkitsee aina väärin (ei tietenkään totta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että moni täällä kirjoittelevista ajattelee todella mustavalkoisesti. On kiusaaja ja kiusattu. Kiusaajan tulee lopettaa kiusaaminen, ja häntä pitää rankaista, jotta hän tajuaa lopettaa. Joillakin ei ole mitään ymmärrystä siitä, miten monimutkainen ilmiö kiusaminen on. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, pitää selvittää, miten kiusataan ja miksi. Pitää tietää, mistä kaikki on alkanut. Miten kiusaamisen voi lopettaa, jos ei tiedetä, mistä kiusaaminen johtuu? Jos se johtuu siitä, että kiusattu on erilainen kuin muut, niin sitten se on niin. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, miten erilaisuus opitaan hyväksymään. Eihän kukaan järkevä ihminen ole oikeasti sitä mieltä, että kiusaaminen on oikein tai hyväksyttävää.

Minulla oli uusi oppilas, joka kertoi, että muutama oppilas kiusasi häntä. Aloin tietysti heti selvittää asiaa. Huomasin pian, että "kiusatulla" on melko huonot sosiaaliset taidot. Hän ei osaa tulkita ihmisiä ja hän loukkaantuu herkästi. Huomasin myös, että "kiusaajat" puhuivat samalla tavalla muillekin. Nauroivat toisinaan toisten kustannuksella. Kyse oli siis huonosta käytöksestä mutta ei kiusaamisesta. Käytös ei kohdistunut systemaattisesti yhteen oppilaaseen. "Kiusattu" tulkitsi käytöksen kiusaamiseksi, koska hänellä ei ollut keinoja sanoittaa tilannetta paremmin. Tietenkin puutuin näiden naureskelijoiden käytökseen ja toivon, että he kasvavat näkemään sen, ettei toisille nauramisella ja itsensä korostamisella saa muiden arvostusta.

Esimerkilläni en tarkoita sitä, että kiusaamista ei pitäisi ottaa vakavasti. Empaattinen ja normaali ihminen on taatusti aina heikomman puolella. Ja aikuinen osaa tulkita lapsen käytöstä eikä mielistely estä häntä huomaamasta, mitä monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu. Haluan vain sanoa, että kiusaaminen on ilmiönä kompleksinen. Opettaja näkee koulussa sellaista, mitä kotiväki ei voi tietää ja nähdä. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa on paikalla vain kiusaaja ja uhri, ja koska he ovat lapsia, joiden sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä ja jotka eivät välttämättä osaa sanoittaa ajatuksiaan, ei kukaan näe koko kuvaa.

Kyllähän tuo kuvailemasi tilanne on kiusaamista. Miksi vähättelet sitä? Miksi et maininnut mitään kiusaajien huonoista sosiaalisista taidoista, mutta korostit kiusatun sellaisia? Uskomatonta.

Ikävää, että et lukiessasi halunnut ymmärtää sitä, mitä oli tekstini pääasiallinen viesti. Luet pitkähkön tekstin ja kommentoit siitä vain pientä osaa, kärjistät ja ymmärrät tahallasi väärin, etenkin kun et tiedä, mitä tilanteessa on tapahtunut.

Korostin huonoja sosiaalisia taitoja, koska kun opin tuntemaan lasta paremmin, huomasin, että kyse ei ollut kiusaamisesta. Kiusaaminen on toistuvaa, mutta tämä ei ollut. Tämä lapsi osaa puolustaa itseään, ja hän myös itse saattaa kohdella muita samalla tavalla kuin "kiusaajansa" häntä.

Tarkoituksenani oli tuoda esille se, että vaikka puhutaan kiusaamisesta, kyse on toisinaan ristiriidoista ja huonosta käytöksestä. Näiden selvittäminen on vielä melko helppoa. On tärkeää erottaa kaiken tämän sekamelskan joukosta toista vahingoittava kiusaaminen, sellainen, jota piilotellaan ja joka ei useinkaan näy ulospäin. Sellainen, joka ei tapahdu aikuisten silmien alla ja joka satuttaa ja musertaa toisen itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajaa pitäisi vetää joukolla KUNNOLLA TURPAAN. Ja sen jälkeen sanoa, että jos vielä jatkaa kiusaamista niin seuraavalla kerralla tulee kovempi löylytys.

Aivan varmasti loppuisi kiusaaminen, jos tietäisi, että hyvin nopeasti tulee kunnolla päähän. Kiusaajat jatkavat sairasta touhuaan, koska heille ei tule siitä itselleen seurauksia.

Tässä taitaa vanhat traumat puhua?

Itse seurasin yhden kiusattujen vanhempien lasta, joka kiusasi muita esittämällä kiusattua. Se tuntui olevan ainoa millä sai vanhempiensa huomion. Vanhemmat tulivat omien traumojensa takia ihan hulluiksi siitä asiasta. Juuri hyökkäsivät 8-11 vuotiaitten alusten kimppuun ja uhkailivat kaikella karmealla. Seuraavaksi sitten selviteltiin kiusaamista, missä jätettiin heidän lapsi ulkopuolelle. Ei kukaan uskaltanut hänen kanssaan leikkiä ja vanhemmatkin neuvoivat olla olemasta pojan kanssa tekemisissä. Kierre loppui kun perhe muutti, mutta lapset muistavat vieläkin hullujen vanhempien hirveät uhkailut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on älykkyydestä. Älykkäät lapset (ja aikuiset) eivät kiusaa. Ei ole tarvetta.

Valitettavasti älykkäät ovat pahimpia kiusaajia. T. Opettaja.

Kumma juttu, kun omat kiusaajani ovat nykyään työkyvyttömiä ja osa kuollut huumeisiin. Ja itse valmistun pian kauppatieteiden maisteriksi. En nyt pitäisi omia kiusaajiani penaalin terävimpinä kyninä. Jospa sinun koulussasi älykkyyttä mitataan kiusaamistaidoilla...hmm, mielenkiintoista pedagogiikkaa.

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Moni alalle täysin sopimaton opettaja menee kiusattujen leiriin sallien asenteellaan henkisen väkivallan uhria kohtaan, uskokaa tai älkää.

Syy kiusaamisen jatkumiseen on näin yksinkertainen ja julma.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Eihän kiusaamisessa voi olla hyväksyttävää syytä? Kyllä se kiusaaja aina itse päättää kiusata ja hänellä on valinta olla kiusaamatta niitä kaikkein kummallisempiakaan.

Mutta jokaisen itsetuntoa kannattaa vahvistaa, ettei koe tavallisia tilanteita kiusaamisena.

Nämä ovat monimutkaisia asioita ja niihin ei ole yhtä ratkaisumallia.

Kiusaaminen lähtee aina kiusaajasta. Kaikki ikävä ei ole kiusaamista.

Kyllä nuo pitäisi ihan tapauskohtaisesti selvittää. Mikä johtuu mistäkin ja millaisia tuntemuksia itse kullakin asian suhteen on. Sitten vielä antaa molemmille osapuolille ohjeita ja tukea miten selvitä jatkossa. Tilanteen seuraaminen myös jälkikäteen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Et voi työpaikallasikaan valita työkavereita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, tervehdittävä ja mentävä lounaalla syömään samaan pöytään. Sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta sydämellisesti voi kaikkia kohtaan käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Välitunnit koulussa eivät vertaudu työntekoon. Tuskinpa tunneilla jjoku voidaan jättää tekemään ryhmätehtävää yksin. Ja jos jätetään, on aikuisen asia tietenkin puuttua siihen. Mutta kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Et voi työpaikallasikaan valita työkavereita. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, tervehdittävä ja mentävä lounaalla syömään samaan pöytään. Sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta sydämellisesti voi kaikkia kohtaan käyttäytyä.

Ei ole pakko mennä samaan pöytään lounaalla. Joku voi haluta olla yksinkin. En ainakaan itse koe mitään vastuuta pitää kellekään ruokailuseuraa. Eikä sitä olekaan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on älykkyydestä. Älykkäät lapset (ja aikuiset) eivät kiusaa. Ei ole tarvetta.

Valitettavasti älykkäät ovat pahimpia kiusaajia. T. Opettaja.

Kumma juttu, kun omat kiusaajani ovat nykyään työkyvyttömiä ja osa kuollut huumeisiin. Ja itse valmistun pian kauppatieteiden maisteriksi. En nyt pitäisi omia kiusaajiani penaalin terävimpinä kyninä. Jospa sinun koulussasi älykkyyttä mitataan kiusaamistaidoilla...hmm, mielenkiintoista pedagogiikkaa.

Kumma juttu sekin, että minun kiusaajani ovat pärjänneet elämässään todella hyvin. Ei ne kiusaajat aina mitään idiootteja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kenenkään ei ole pakko olla jonkun tietyn lapsen kanssa, sellaista se vain on. Se ei ole kiusaamista! Kiusaamista on ilkeily ja nimittely ja sen sellainen. Jos kukaan ei viihdy lapsesi seurassa, eipä sille mitään voi, mutta käytöstavat eli se, ettei ole ilkeä, on hallittava.

Jatkan vielä, että sellaisesta ei tule yhtään mitään, että lapsia pakotetaan olemaan sellaisten kanssa, joiden seurassa eivät viihdy. Ei maailmakaan aikuisena toimi niin.

Vapaa-ajalla saa aikuistenkin maailmassa olla kenen kanssa haluaa, mutta työpaikalla on oltava työkavereiden kanssa. Myös töissä puhumattomuus, kieltäytyminen yhteistyöstä ja yksin jättäminen on kiusaamista ja sillä on seurauksia.

Välitunnit koulussa eivät vertaudu työntekoon. Tuskinpa tunneilla jjoku voidaan jättää tekemään ryhmätehtävää yksin. Ja jos jätetään, on aikuisen asia tietenkin puuttua siihen. Mutta kenenkään ei ole pakko leikkiä jonkun tietyn lapsen kanssa.

Kyllä vertautuu, lapsi ei ole välitunnilla vapaalla vaan ulkoilemassa. Et työssäkään voi juosta pakoon ja huutaa lällällää, jos joku työkaveri yrittää lähestyä sinua. Tutustu työpaikkakiusaamisen määritelmiin, voit yllättyä.