Lue keskustelun säännöt.
Ajatellaanko vielä että koulukiusaamisen syy kiusatussa?
21.09.2019 |
Onko tosiaan niin että edelleen nykyään aikuiset, myös osa opettajista ajattelee että kiusaamisen syy löytyy kiusatusta kiusaajien sijaan?
Oman lapsen kiusaamistilannetta käydään paraikaan läpi koulussa, ja meille perheenä on tullut sellainen olo, että kaikki, opettaja mukaanlukien yrittävät löytää syytä kiusatusta. Vaikka lapsemme ei ole tehnyt mitään pahaa kellekään, ja häntä systemaattisesti jätetty porukan ulkopuolelle ja nolattu ja väheksytty muiden edessä.
Kommentit (200)
Kun kiusatulle sanotaan vaikka kuinka kiertoteitse että vika on itsessäsi, tuhotaan hänen itsetunto, luottamus aikuisiin ja pahimmassa tapauksessa mielenterveys. Miksi siis ei sanota kiusaajalle joka on paha ja ilkeä ja voi valita miten käyttäytyy, että lopeta heti kaikki ja ole kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kiusatussa se vika on.
Näyttäkää minulle yksikin kiusattu lapsi, joka ei ole suunnattoman ärsyttävä luokassa opettajan ja muiden oppilaiden silmin. Yksi on sellainen viisastelija, että tekisi mieli ottaa Homer Simpson -otteet käyttöön. Todella saa hillitä itsensä.
Siksi emme puutu. Elämä saa koulia. Tiedän, ettei minun nyt uskota olevan opettaja.
Mutta olen. Miksi luulette, että nämä "kiusaamistapaukset" eivät selviä? No, koska emme halua selvittää niitä.
Oma lukunsa on "kiusattujen" vanhemmat. Jos itse kiusattu on ärsyttävä, niin laita tämä potenssiin sata.
Tein tästä kommentista vinkin nettipoliisille. Koulukiusaaminen täyttää monesti rikoksen tunnusmerkit.
Missä se rikos on tässä kommentissa?
Mietipäs sitä.
Et siis osaa vastata. Okei! Mahdotontahan se olisikin, koska kirjoituksessa ei ole mitään rikollista.
Se että opettajana toimiva myöntää ettei tarkoituksellisesti puutu rikolliseen toimintaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja lisäksi ollut hoitajana päiväkodeissa. Moni lapsi on kyllä itse kiusaamisensa syy. Osa on vaan sellaisia nyhveröitä tai muuten ns. vajaita, että joutuvat silmätikuksi. Luonto toimii niin että erilaiset joutuvat eristetyksi ja kiusatuiksi.
Tässäpä se kiusaamisen juurisyy on tekstiksi avattuna. Opettaja ei ota mitään vastuuta ryhmästään ja sen toiminnan kehittämisestä, vaan selittää että kiusaaminen on joku luonnonlaki, joka vaan tapahtuu joillekin. Niin silloinhan ei tarvitse olla vastuussa itse. Luonto nyt vaan tuottaa nyhveröitä toisten kiusattavaksi ja kiusaaminen on luonnollista toimintaa lapsilta, jolle ei voi mitään. Kun opettaja ajattelee näin ja tuomitsee osan lapsista jo päiväkodissa kiusatun osaan, niin ei ole mahdollista kiusaamista kitkeä pois!
Näyttää siltä, että moni täällä kirjoittelevista ajattelee todella mustavalkoisesti. On kiusaaja ja kiusattu. Kiusaajan tulee lopettaa kiusaaminen, ja häntä pitää rankaista, jotta hän tajuaa lopettaa. Joillakin ei ole mitään ymmärrystä siitä, miten monimutkainen ilmiö kiusaminen on. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, pitää selvittää, miten kiusataan ja miksi. Pitää tietää, mistä kaikki on alkanut. Miten kiusaamisen voi lopettaa, jos ei tiedetä, mistä kiusaaminen johtuu? Jos se johtuu siitä, että kiusattu on erilainen kuin muut, niin sitten se on niin. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, miten erilaisuus opitaan hyväksymään. Eihän kukaan järkevä ihminen ole oikeasti sitä mieltä, että kiusaaminen on oikein tai hyväksyttävää.
Minulla oli uusi oppilas, joka kertoi, että muutama oppilas kiusasi häntä. Aloin tietysti heti selvittää asiaa. Huomasin pian, että "kiusatulla" on melko huonot sosiaaliset taidot. Hän ei osaa tulkita ihmisiä ja hän loukkaantuu herkästi. Huomasin myös, että "kiusaajat" puhuivat samalla tavalla muillekin. Nauroivat toisinaan toisten kustannuksella. Kyse oli siis huonosta käytöksestä mutta ei kiusaamisesta. Käytös ei kohdistunut systemaattisesti yhteen oppilaaseen. "Kiusattu" tulkitsi käytöksen kiusaamiseksi, koska hänellä ei ollut keinoja sanoittaa tilannetta paremmin. Tietenkin puutuin näiden naureskelijoiden käytökseen ja toivon, että he kasvavat näkemään sen, ettei toisille nauramisella ja itsensä korostamisella saa muiden arvostusta.
Esimerkilläni en tarkoita sitä, että kiusaamista ei pitäisi ottaa vakavasti. Empaattinen ja normaali ihminen on taatusti aina heikomman puolella. Ja aikuinen osaa tulkita lapsen käytöstä eikä mielistely estä häntä huomaamasta, mitä monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu. Haluan vain sanoa, että kiusaaminen on ilmiönä kompleksinen. Opettaja näkee koulussa sellaista, mitä kotiväki ei voi tietää ja nähdä. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa on paikalla vain kiusaaja ja uhri, ja koska he ovat lapsia, joiden sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä ja jotka eivät välttämättä osaa sanoittaa ajatuksiaan, ei kukaan näe koko kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittukin että opettajissa on eniten narsisteja, tämä ketjukin todistaa sen. Tämä on suurin syy miksi kiusaamista ei saada loppumaan, opet symppaa kiusaajia ja inhoaa kiusattuja pitäen kiusaamista kiusatun omana syynä.
Onko näin? Että opettajissa enenmän narsisteja kuin keskimäärin ihmisissä?
Joo on. Missä muussa amnatissa voit suljettujen ovien sisällä kiusata ja nöyryttää puolustuskyvyttömiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kiusatussa se vika on.
Näyttäkää minulle yksikin kiusattu lapsi, joka ei ole suunnattoman ärsyttävä luokassa opettajan ja muiden oppilaiden silmin. Yksi on sellainen viisastelija, että tekisi mieli ottaa Homer Simpson -otteet käyttöön. Todella saa hillitä itsensä.
Siksi emme puutu. Elämä saa koulia. Tiedän, ettei minun nyt uskota olevan opettaja.
Mutta olen. Miksi luulette, että nämä "kiusaamistapaukset" eivät selviä? No, koska emme halua selvittää niitä.
Oma lukunsa on "kiusattujen" vanhemmat. Jos itse kiusattu on ärsyttävä, niin laita tämä potenssiin sata.
Tein tästä kommentista vinkin nettipoliisille. Koulukiusaaminen täyttää monesti rikoksen tunnusmerkit.
Missä se rikos on tässä kommentissa?
Mietipäs sitä.
Et siis osaa vastata. Okei! Mahdotontahan se olisikin, koska kirjoituksessa ei ole mitään rikollista.
Virkavelvollisuuden laiminlyönti.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni täällä kirjoittelevista ajattelee todella mustavalkoisesti. On kiusaaja ja kiusattu. Kiusaajan tulee lopettaa kiusaaminen, ja häntä pitää rankaista, jotta hän tajuaa lopettaa. Joillakin ei ole mitään ymmärrystä siitä, miten monimutkainen ilmiö kiusaminen on. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, pitää selvittää, miten kiusataan ja miksi. Pitää tietää, mistä kaikki on alkanut. Miten kiusaamisen voi lopettaa, jos ei tiedetä, mistä kiusaaminen johtuu? Jos se johtuu siitä, että kiusattu on erilainen kuin muut, niin sitten se on niin. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, miten erilaisuus opitaan hyväksymään. Eihän kukaan järkevä ihminen ole oikeasti sitä mieltä, että kiusaaminen on oikein tai hyväksyttävää.
Minulla oli uusi oppilas, joka kertoi, että muutama oppilas kiusasi häntä. Aloin tietysti heti selvittää asiaa. Huomasin pian, että "kiusatulla" on melko huonot sosiaaliset taidot. Hän ei osaa tulkita ihmisiä ja hän loukkaantuu herkästi. Huomasin myös, että "kiusaajat" puhuivat samalla tavalla muillekin. Nauroivat toisinaan toisten kustannuksella. Kyse oli siis huonosta käytöksestä mutta ei kiusaamisesta. Käytös ei kohdistunut systemaattisesti yhteen oppilaaseen. "Kiusattu" tulkitsi käytöksen kiusaamiseksi, koska hänellä ei ollut keinoja sanoittaa tilannetta paremmin. Tietenkin puutuin näiden naureskelijoiden käytökseen ja toivon, että he kasvavat näkemään sen, ettei toisille nauramisella ja itsensä korostamisella saa muiden arvostusta.
Esimerkilläni en tarkoita sitä, että kiusaamista ei pitäisi ottaa vakavasti. Empaattinen ja normaali ihminen on taatusti aina heikomman puolella. Ja aikuinen osaa tulkita lapsen käytöstä eikä mielistely estä häntä huomaamasta, mitä monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu. Haluan vain sanoa, että kiusaaminen on ilmiönä kompleksinen. Opettaja näkee koulussa sellaista, mitä kotiväki ei voi tietää ja nähdä. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa on paikalla vain kiusaaja ja uhri, ja koska he ovat lapsia, joiden sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä ja jotka eivät välttämättä osaa sanoittaa ajatuksiaan, ei kukaan näe koko kuvaa.
Eli mielestäsi avain on oppia hyväksymään erilaisuutta? Entä jos jollakin ei ole halua tai taitoa tai ylipäänsä kykyjä ikinä oppia sellaista? Eihän suuri osa aikuisistakaan siedä erilaisuutta. Myöskään sellaisista ”järkevistä” aikuisista kenen mielestä kiusaaminen on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni täällä kirjoittelevista ajattelee todella mustavalkoisesti. On kiusaaja ja kiusattu. Kiusaajan tulee lopettaa kiusaaminen, ja häntä pitää rankaista, jotta hän tajuaa lopettaa. Joillakin ei ole mitään ymmärrystä siitä, miten monimutkainen ilmiö kiusaminen on. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, pitää selvittää, miten kiusataan ja miksi. Pitää tietää, mistä kaikki on alkanut. Miten kiusaamisen voi lopettaa, jos ei tiedetä, mistä kiusaaminen johtuu? Jos se johtuu siitä, että kiusattu on erilainen kuin muut, niin sitten se on niin. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, miten erilaisuus opitaan hyväksymään. Eihän kukaan järkevä ihminen ole oikeasti sitä mieltä, että kiusaaminen on oikein tai hyväksyttävää.
Minulla oli uusi oppilas, joka kertoi, että muutama oppilas kiusasi häntä. Aloin tietysti heti selvittää asiaa. Huomasin pian, että "kiusatulla" on melko huonot sosiaaliset taidot. Hän ei osaa tulkita ihmisiä ja hän loukkaantuu herkästi. Huomasin myös, että "kiusaajat" puhuivat samalla tavalla muillekin. Nauroivat toisinaan toisten kustannuksella. Kyse oli siis huonosta käytöksestä mutta ei kiusaamisesta. Käytös ei kohdistunut systemaattisesti yhteen oppilaaseen. "Kiusattu" tulkitsi käytöksen kiusaamiseksi, koska hänellä ei ollut keinoja sanoittaa tilannetta paremmin. Tietenkin puutuin näiden naureskelijoiden käytökseen ja toivon, että he kasvavat näkemään sen, ettei toisille nauramisella ja itsensä korostamisella saa muiden arvostusta.
Esimerkilläni en tarkoita sitä, että kiusaamista ei pitäisi ottaa vakavasti. Empaattinen ja normaali ihminen on taatusti aina heikomman puolella. Ja aikuinen osaa tulkita lapsen käytöstä eikä mielistely estä häntä huomaamasta, mitä monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu. Haluan vain sanoa, että kiusaaminen on ilmiönä kompleksinen. Opettaja näkee koulussa sellaista, mitä kotiväki ei voi tietää ja nähdä. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa on paikalla vain kiusaaja ja uhri, ja koska he ovat lapsia, joiden sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä ja jotka eivät välttämättä osaa sanoittaa ajatuksiaan, ei kukaan näe koko kuvaa.
Kyllähän tuo kuvailemasi tilanne on kiusaamista. Miksi vähättelet sitä? Miksi et maininnut mitään kiusaajien huonoista sosiaalisista taidoista, mutta korostit kiusatun sellaisia? Uskomatonta.
Tämä keskustelu on todella avannut silmiäni. En aio enää koskaan luottaa että opettaja hoitaa kiusaamistilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiusaajan sosiaaliset taidot ovat 100 kertaa huonommat kuin kiusatun.
Myös minä olen opettaja ja kiusaamisesta ajattelen niin, että on kyse sitten kiusaajasta tai kiusatusta, niin supertärkeää olisi panostaa tunnetaitoihin. Minun nähdäkseni hyvillä tunnetaidoilla moni kiusaamistapaus jäisi kokonaan syntymättä.
Ajattelen, että tunnetaitoihin kannattaa panostaa paljon kotona ja myös varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa ihan kautta koko koulupolun. Eikä niiden harjoitteleminen tekisi pahaa aikuisillekaan. On tietysti täysin selvää, että heikoilla tunnetaidoilla varustettu vanhempi tai opettaja ei kykene olemaan kunnolla lasten tukena vaikeissa tilanteissa.
Kiusaamistapauksiin on tietysti puututtava ja ne on tutkittava perusteellisesti. Koulun aikuisilta jää moni asia huomaamatta ja itse ainakin toivon, että murheista otettaisiin opettajaan yhteyttä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Vanhemmilta toivoisin itse sellaista asennetta, että olemme samalla puolella ja luottamusta siihen, että opettaja on ammattimaisesti lasten puolella. Toki tiedän, että kaikissa tapauksissa opettaja ei ole luottamuksen arvoinen. Voisiko kuitenkin lähtökohtaisesti ajatella, että on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kiusaajan sosiaaliset taidot ovat 100 kertaa huonommat kuin kiusatun.
Kyllä, ja itseasiassa tutkimusta löytyy myös aiheesta. Esim empaattisemmat ihmiset joutuvat hieman helpommin kiusatuksi. Mutta kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Riittää että joku vaan päättää syystä tai toisesta alkaa kiusata toista. Ja kyllä syy löytyy kiusaajasta, ihmettelen ettei kukaan ”opettaja” tässä keskustelussa ole pohtinut näitä syitä.
Meidän tapauksessa olivat porukassa keskustelleet miksi kiusaajat kiusaavat. Syitä oli muun muassa että lapsemme on ärsyttävä. Kiusaajat komppasivat toisiaan ja lapsemme kuunteli. Samoin opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monissa kouluissa puututaan tehokkaasti heti pienimpäänkin kiusaamiseen. Taitaa olla aika koulukohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että moni täällä kirjoittelevista ajattelee todella mustavalkoisesti. On kiusaaja ja kiusattu. Kiusaajan tulee lopettaa kiusaaminen, ja häntä pitää rankaista, jotta hän tajuaa lopettaa. Joillakin ei ole mitään ymmärrystä siitä, miten monimutkainen ilmiö kiusaminen on. Jos halutaan, että kiusaaminen loppuu, pitää selvittää, miten kiusataan ja miksi. Pitää tietää, mistä kaikki on alkanut. Miten kiusaamisen voi lopettaa, jos ei tiedetä, mistä kiusaaminen johtuu? Jos se johtuu siitä, että kiusattu on erilainen kuin muut, niin sitten se on niin. Vasta tämän jälkeen voidaan alkaa keskustella siitä, miten erilaisuus opitaan hyväksymään. Eihän kukaan järkevä ihminen ole oikeasti sitä mieltä, että kiusaaminen on oikein tai hyväksyttävää.
Minulla oli uusi oppilas, joka kertoi, että muutama oppilas kiusasi häntä. Aloin tietysti heti selvittää asiaa. Huomasin pian, että "kiusatulla" on melko huonot sosiaaliset taidot. Hän ei osaa tulkita ihmisiä ja hän loukkaantuu herkästi. Huomasin myös, että "kiusaajat" puhuivat samalla tavalla muillekin. Nauroivat toisinaan toisten kustannuksella. Kyse oli siis huonosta käytöksestä mutta ei kiusaamisesta. Käytös ei kohdistunut systemaattisesti yhteen oppilaaseen. "Kiusattu" tulkitsi käytöksen kiusaamiseksi, koska hänellä ei ollut keinoja sanoittaa tilannetta paremmin. Tietenkin puutuin näiden naureskelijoiden käytökseen ja toivon, että he kasvavat näkemään sen, ettei toisille nauramisella ja itsensä korostamisella saa muiden arvostusta.
Esimerkilläni en tarkoita sitä, että kiusaamista ei pitäisi ottaa vakavasti. Empaattinen ja normaali ihminen on taatusti aina heikomman puolella. Ja aikuinen osaa tulkita lapsen käytöstä eikä mielistely estä häntä huomaamasta, mitä monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu. Haluan vain sanoa, että kiusaaminen on ilmiönä kompleksinen. Opettaja näkee koulussa sellaista, mitä kotiväki ei voi tietää ja nähdä. Tämän lisäksi on tilanteita, joissa on paikalla vain kiusaaja ja uhri, ja koska he ovat lapsia, joiden sosiaaliset taidot ovat vasta kehittymässä ja jotka eivät välttämättä osaa sanoittaa ajatuksiaan, ei kukaan näe koko kuvaa.
Eli mielestäsi avain on oppia hyväksymään erilaisuutta? Entä jos jollakin ei ole halua tai taitoa tai ylipäänsä kykyjä ikinä oppia sellaista? Eihän suuri osa aikuisistakaan siedä erilaisuutta. Myöskään sellaisista ”järkevistä” aikuisista kenen mielestä kiusaaminen on väärin.
Kysymykseesi on lähes mahdotonta vastata. Jos lapsella ei ole mitään halua ymmärtää muita, hänellä itsellään ei varmastikaan ole asiat hyvin. Jos kiusaaja on hyvästä, normaalista ja rakastavasta perheestä, on kiusaamisen selvittäminen huomattavasti helpompaa.
Ei etenkään vakavia kiusaamistilanteita ratkaista niin, että opettaja vain toruu kiusaajaa ja antaa jälki-istuntoa. Kyllä silloin kutsutaan jo huoltajat koululle ja pidetään palavereja. Itse kutsuisin paikalle ainakin rehtorin ja esimerkiksi koulupsykologin. Kouluissa on käytössä erilaisia menetelmiä, joilla asioita pyritään ratkaisemaan. Ei kukaan normaali opettaja halua ratkaista tuollaisia ongelmia yksin.
En voi uskoa näiden opettajien vastauksia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne meillä. Lapsi jätettiin yksin ja häntä juostiin pakoon. Opettajan mukaan se johtui siitä, että lapsi ei tiennyt kaikkia Pokemon-hahmoja. Käsittämätöntä.
Miten tilannetta selviteltiin?
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole kiusatun SYY.
Mutta lähes poikkeuksetta kiusatun sosiaalisissa taidoissa on pahoja puutteita. Useimmat ovat täysiä tosikkoja ja tulkitsevat tilanteita aina epäedukseen. Kun muut huomaavat tämän, niin lasta helposti aletaan käyttää ikään kuin hyväksi naurun lähteenä. Kiusattu usein on curling-kasvatti. Ei osaa ottaa huomioon toisia, tehdä kompromisseja, noudattaa yhteisiä leikkin sääntöjä ym.
Olen toiminut opettajana alakoulussa viisitoista vuotta ja kertaakaan en ole nähnyt, että reilu, avoin ja kiva lapsi tulisi kiusatuksi. Kyllä se vuorovaikutuksen kupruilua on aina.
Hyvin harvoin mikään ulkoinen seikka sinänsä aiheuttaa kiusaamista: silmälasit, erikoinen nimi ym. Toki kun lapsi on jo kiusatun roolissa, niin nämä avittavat keksimään kaikenlaista pilkkaa.
Ja kiusaajien sosiaalisissa taidoissako ei ole puutteita??
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamisen syy on kiusatussa. Työttömyyden syy on työttömässä. Sairastelun syy on sairaassa...
Tällainen ajattelu on kyllä lisääntynyt. Köyhän syy köyhässä... Mutta vielä varovaisempi pitäisi olla syyttelyssä, kun kysymys lapsesta.
Joku kiusattu kirjoitti täällä, että häntä kiusattiin hänen omasta syystä, kun hänellä oli erikoisempia harrastuksia, eikä osannut hävetä niitä.
En ymmärrä? Sitten nämä opettajat syyttävät kiusattuja huonoista sosiaalisista taidoista? Lasketteko hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi sen että harrastaa sitä mitä kaikki muutkin tai vaihtoehtoisesti häpeää erikoisempia harrastuksia? Voisiko joku selittää?
Ei tietenkään ole. Lämpimikseen ilman lähteitä voi tänne kirjoitella ihan mitä huvittaa.
Keksi nyt tällaisen raflaavan heiton.