Ajatellaanko vielä että koulukiusaamisen syy kiusatussa?

Vierailija kirjoitti:

Sama tunne meillä. Lapsi jätettiin yksin ja häntä juostiin pakoon. Opettajan mukaan se johtui siitä, että lapsi ei tiennyt kaikkia Pokemon-hahmoja. Käsittämätöntä.

Lapsesi on siis vajaa ja nyhverö. Onko todettu asbergerin tai muuta autismin dagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Mieti miksi jo ihan pienet lapset tykkäävät enemmän joistain lapsista kun taas jotkut jätetään ylkopuolelelle. Kyse on sosiaalisista taidoista. Jonkinlaisesta itseluottamuksesta.

Ei se kiusaaminen silti ole kiusatun syytä. Mutta paras keino ehkäistä kiusaamista on opetella kaveriraitoja. Joskus myös perheen ongelmat näkyvät lapsen heikkoutena. Itselläni oli näin.

Meidän lapsella on aina ollut paljon kavereita. Päiväkodissa, eskarissa ja ensimmäisillä luokilla koulussa. On ollut jo pienestä saakka sellainen että on löytänyt kavereita joka paikasta. Lisäksi on fiksu, hyvä koulussa ja lahjakas harrastuksissaan. On myös osoittanut jo pienestä pitäen olevansa empaattinen. Ei ole myöskään sellainen ”turhasta valittaja”, tai yliherkkä, joka ajattelisi, että jokainen toisen sanominen tai tekeminen on kiusaamista, päinvastoin tilanne ehti jatkua pitkään, ennen kuin selvisi kenellekään aikuiselle (tämäkin on erikoista ettei koulussa oltu huomattu mitään).

TOKI hänessä on huonojakin puolia, kuten meissä kaikissa. En suostu ajattelemaan että syy olisi omassa lapsessamme, vaikka opettajakin antoi ymmärtää että lapsemme on erilainen kun nämä kiusaajat, ja siksi joutunut silmätikuksi ja kiusatuksi. T. Ap

Onhan niissä lapsissa joku vika, jos jo tarhassa kiusataan toisia lapsia.

Menkää ny itteenne!!!

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisen syy on kiusatussa. Työttömyyden syy on työttömässä. Sairastelun syy on sairaassa...

Amen! 

Vierailija kirjoitti:

Aijai, oon taas niiiin onnellinen, että meidän lapset on olleet kotona, eivätkä "laadukkaassa varhaiskasvatuksessa" 😆

Nuo äidin helmoissa ja uuninpankolla lämmittelleet näsäviisastelijat yleensä ovatkin kohteena sitten koulussa. 

Jos lapsillesi ei ole näin käynyt, niin hyvä. Mutta juuri kotilapset ovat usein helppoja saaliita, kun eivät ole tottuneet ryhmässä kaikenlaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti miksi jo ihan pienet lapset tykkäävät enemmän joistain lapsista kun taas jotkut jätetään ylkopuolelelle. Kyse on sosiaalisista taidoista. Jonkinlaisesta itseluottamuksesta.

Ei se kiusaaminen silti ole kiusatun syytä. Mutta paras keino ehkäistä kiusaamista on opetella kaveriraitoja. Joskus myös perheen ongelmat näkyvät lapsen heikkoutena. Itselläni oli näin.

Lapsia kiusataan myös kateudesta. Usein myös kauniita ja älykkäitä kiusataan, erilaisia kiusataan. Jos sosiaaliset taidot ovat sitä, että uskaltaa näpäytellä toisille vastaan, niin ne ovat enemmän itsepuolustustaitoja, eikä sosiaalisia taitoja. Kiusatuissa on myös paljon liian kilttejä ihmisiä. Omaa ulkonäköä ei pysty esimerkiksi muuttamaan, eikä tarvitse, joten kiusaajien tulisi hyväksyä erilaisuus.

Taitaa moni opettajakin olla oikeasti kiusaaja näistä kommenteista päätellen... Todella scary.

Lähtökohtaisesti syy on kiusaajassa. Kuitenkin en voi olla ihmettelemättä niitä tapauksia, joita kiusataan ihan kaikkialla ja eri ihmisten toimesta. Eli kiusataan päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa, toisella asteella, korkeakouluopinnoissa ja työelämässä. Tällaisessa on jotain outoa.

Kyllähän sitä kannattaa kiusatun lapsen kanssa pohtia voisiko syy kiusatuksi joutumisessa olla omassa käytöksessä, persoonassa, ulkonäössä tai sosiaalisissa taidoissa ja voisiko asialle tehdä jotain kuten esim muuttaa tai kehittää sitä kiusaamiseen johtanutta tekijää niin ettei lapsi enää tulevaisuudessa joutuisi taas uudelleen kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole kiusatun SYY. 

Mutta lähes poikkeuksetta kiusatun sosiaalisissa taidoissa on pahoja puutteita. Useimmat ovat täysiä tosikkoja ja tulkitsevat tilanteita aina epäedukseen. Kun muut huomaavat tämän, niin lasta helposti aletaan käyttää ikään kuin hyväksi naurun lähteenä.  Kiusattu usein on curling-kasvatti. Ei osaa ottaa huomioon toisia, tehdä kompromisseja, noudattaa yhteisiä leikkin sääntöjä ym. 

Olen toiminut opettajana alakoulussa viisitoista vuotta ja kertaakaan en ole nähnyt, että reilu, avoin ja kiva lapsi tulisi kiusatuksi. Kyllä se vuorovaikutuksen kupruilua on aina. 

Hyvin harvoin mikään ulkoinen seikka sinänsä aiheuttaa kiusaamista: silmälasit, erikoinen nimi ym. Toki kun lapsi on jo kiusatun roolissa, niin nämä avittavat keksimään kaikenlaista pilkkaa. 

Vaikka kirjoituksessasi on varmaan perääkin, pistää minua silmään tuo kohta jossa sanot, ettei avoin, reilu ja kiva lapsi tule kiusatuksi.

Itse tunnen montakin tällaista lasta ja nuorta. Toimin lasten ja nuorten parissa taiteen perusopetuksen ja toisen asteen opettajana. Monet lahjakkaat ja luovat oppilaani ovat joutuneet silmätikuiksi koulussa.

Miten lahjakkuus ja luovuus tekevät ihmisestä avoimen, reilun ja kivan?

Juuri tuollainen itsetietoinen "lahjakkuus ja luovuus" voivat olla promoottorina muita vieroksuttavaan käytökseen. 

En mielestäni kirjoittanut, että lahjakkuus ja luovuus tekisi ihmisestä avoimen, kivan ja reilun. Kirjoitin, että tunnen avoimia, reiluja, kivoja kiusattuja, jotka ovat myös lahjakkaita ja luovia. Ilmeisesti nämä viimeksi mainitut ominaisuudet oikeuttavat sinunkin mielestäsi kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole kiusatun SYY. 

Mutta lähes poikkeuksetta kiusatun sosiaalisissa taidoissa on pahoja puutteita. Useimmat ovat täysiä tosikkoja ja tulkitsevat tilanteita aina epäedukseen. Kun muut huomaavat tämän, niin lasta helposti aletaan käyttää ikään kuin hyväksi naurun lähteenä.  Kiusattu usein on curling-kasvatti. Ei osaa ottaa huomioon toisia, tehdä kompromisseja, noudattaa yhteisiä leikkin sääntöjä ym. 

Olen toiminut opettajana alakoulussa viisitoista vuotta ja kertaakaan en ole nähnyt, että reilu, avoin ja kiva lapsi tulisi kiusatuksi. Kyllä se vuorovaikutuksen kupruilua on aina. 

Hyvin harvoin mikään ulkoinen seikka sinänsä aiheuttaa kiusaamista: silmälasit, erikoinen nimi ym. Toki kun lapsi on jo kiusatun roolissa, niin nämä avittavat keksimään kaikenlaista pilkkaa. 

Ei ole totta! Opettaja! Meidän lasten päiväkodissa oli ilkeä manipuloijaneiti, joka yksi kerrallaan otti toiset tytöt kohteeksi ja kertoi näille kuinka rumia olivat, kuinka hirveät vaatteet näillä oli, otti kuitenkin niitä itselleen (varasti), kuinka tappaisi näiden vanhemmat jos eivät tee niin kuin kiusaajaa sanelee.

Mutta kiusatuthan tässä olivat tosiaan sosiaalisesti outoja (vauhdikkaita sanavalmiita tyttöjä kaikki, kiusatut ja kiusaaja) ja kupruilivat vuorovaikutusta. Tässäkin tapauksessa kysessä oli open lemmikki, joka osasi näyttää nätit kasvonsa opettajan ollessa paikalla.

Tuo tyttö oli tietysti sairas. 

Ja jäi varmasti itse kaiken ulkopuolelle. Puhuin "tavallisesta" kiusaamisesta, jossa kiusaajat ovat ihan tavallisia lapsia ja nuoria. 

Ei jäänyt ulkopuolelle vaan oli se suosittu johtajatyyppi. Oli tietysti mielinkielin välillä että sai muut verkkoonsa ja sitten alkoi polkeminen, alistaminen ja vallalla pelaaminen. Lto oli tälle täysin sokea, vaikka kolmen-neljän tytön vanhemmat istuivat tästä palavereissa. Ihan normaalin oloinen tyttö muuten, hauska ja sosiaalinen, mutta nautti toisille pahan mielen aiheuttamisesta.

Oli syy mikä hyvänsä, niin kiusaaminen on silti aina väärin. Ja siihen tulee puuttua. Mikään ei ole pahempaa kuin ihmiset, jotka näkevät vääryyksiä, mutta eivät tee mitään niiden kitkemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun kantani opettajana ja muutenkin on se, että jokainen tilanne on erilainen. Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät. On tärkeää, että ennen hutkimista tutkitaan.

On tapauksia, joissa on selvinnyt, että uhri ei ole ihan vaan uhri. Läheskään aina oppilas ei kotona kerro ihan kaikkea.

Silloinkin kun kiusattu ei ole varsinaisesti tehnyt mitään pahaa, voi olla paikallaan ohjata häntä silti pohtimaan, mikä omassa käytöksessä kenties ärsyttää muita. Tämä voi auttaa häntä tulevaisuudessa. Ei liene pelkkää sattumaa, että samat tyypit päätyvät kiusatuiksi myös uusissa kouluissa, intissä, töissä jne.

Monen kiusatun sosiaalisissa taidoissa on puutteita. Jopa niin, että tulkitaan kiusaamiseksi sellaistakin, mikä ei sitä ole. Itse asiassa suurin osa tapauksista, joita selvitän, ei ole kiusaamista, vaikka niin sanotaan. Yleensä kyse on riidoista, huonosta käytöksestä, väärinkäsityksistä, kohtaamattomasta kemiasta jne. Mutta toki pyrin nämäkin selvittämään.

Mutta kuten sanottu, tapaukset ovat erilaisia.

Oletko psykologi tai psykoterapeutti? Tuli vaan mieleen koska unohdit kokonaan kiusaajan vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti syy on kiusaajassa. Kuitenkin en voi olla ihmettelemättä niitä tapauksia, joita kiusataan ihan kaikkialla ja eri ihmisten toimesta. Eli kiusataan päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa, toisella asteella, korkeakouluopinnoissa ja työelämässä. Tällaisessa on jotain outoa.

Etkö ole kuullut kiusatun roolin ottamisesta? Kun tarpeeksi on murskattu jonkun itsetuntoa ikätovereidensa toimesta (ikätovereiden hyväksyntä vaikuttaa itsetunnon kehittymiseen enemmän kuin vanhempien), niin ei osaa enää ajatella että asia olisi toisen. Hyväksyy itsekin kiusaamisen, ei uskalla sanoa mitään takaisin, ajattelee että ansaitseekin kiusaamisen. Moni tappaa itsensä, masentuu tai puhkeaa joku muu mielenterveyden häiriö, on työkyvytön koko elämänsä,ja kiusaaminen jatkuu....

Näistä opettajien kommenteista huomaa, miksei kiusaamista kitketä koulussa pois. Jos opettajat uskovat niitä, jotka vaikuttavat iloisilta, reippailta ja avoimilta, ja kääntävät selkänsä kiusatulle, on hyvä pohjustus tehty kiusaamisen jatkumiseksi. En ole ollut kiusaaja enkä kiusattu, mutta ihan kun on silmät päässä, niin näkee miten nämä ”reippaat ekstrovertit” vedättävät opettajia kuus nolla. Luuleeko opettajat ihan tosissaan että esim tyttökiusaaja opettajan edessä alkaa nälvimään, haukkumaan, vähättelemään ja syrjimään ketään. No ei tietenkään. Mutta jos kulkee silmät auki koulun käytävillä ja välituntipihalla, niin siellä on ihan viidakon laki.

Itse olin työpaikkakiusattu vaikka olin avoin ja ystävällinen, aina auttamassa työkavereita. Esimies ei vain tykännyt työhistoriastani ja alkoi pilkanteon. Kun pääsin työpaikasta pois annoin palautetta ylemmälle taholle. Myöhemmin tämä esimies siirrettiin toiseen yksikköön ylemmän tahon päätöksellä. Sitä ennen tämä ehti valehdella kaikille ja nyt minä olen se väärintekijä ja syyllinen. Naurettavaa! Kukaan ei ole minulta kysynyt miten asiat oikeasti menivät, uskotaan ennemmin paskapuheita. Itse olen selvittänyt asiaa ihan ammattiliiton lakimiesten kanssa ja joka taholta vastaus on ollut sama "puhdasta työpaikkakiusaamista". Kahden kesken esimies oli ihan erilainen kuin muiden kuullen. Työpaikalla on useita työntekijöitä ollut sairauslomalla kiusaamisen vuoksi, esimies ei kaiketi tätä edes tiedä ja minä olen nyt syyllinen kun "hyvä esimies" sai siirron. Jokaikinen työkaveri tietää että esimies oli huono ja osaamaton, ilkeäkin ja epäluotettava, silti näin. Kyllä ihmisillä on aina suuri tarve löytää syyllinen vaikka keksimällä valheita. Kertoo vain siitä että näennäisesti hyvinvoivat ihmiset voi todella pahoin henkisesti! Ryhmässä on helpompi selviytyä kun menee ryhmän mukana vaikka olisikin eri mieltä asioista. Ihminen on, vaikka olisi ekstrovertti ja rohkeanoloinen, loppujen lopuksi täysi pelkuri ja laiska selvittämään asioita. Päätyy vain itsekin kiusatuksi jos esittää eriävän mielipiteen. Tämä sama koskee ihan pieniäkin lapsia.

Kiusattujen kannattaa opeella itsepuolustusta kuten karatea, kungfuta tai jujutsua niin voivat laittaa kiusaajilleen kampoihin ja näyttää missä se kaappi seisoo.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kiusatussa se vika on. 

Näyttäkää minulle yksikin kiusattu lapsi, joka ei ole suunnattoman ärsyttävä luokassa opettajan ja muiden oppilaiden silmin. Yksi on sellainen viisastelija, että tekisi mieli ottaa Homer Simpson -otteet käyttöön. Todella saa hillitä itsensä. 

Siksi emme puutu. Elämä saa koulia. Tiedän, ettei minun nyt uskota olevan opettaja. 

Mutta olen. Miksi luulette, että nämä "kiusaamistapaukset" eivät selviä? No, koska emme halua selvittää niitä. 

Oma lukunsa on "kiusattujen" vanhemmat. Jos itse kiusattu on ärsyttävä, niin laita tämä potenssiin sata. 

Helppo uskoa että olet opettaja, pelkuri ja osaamaton selvittämään pienten lasten riitoja. Kaltaisiasi on paljon siksi kiusaaminen saa jatkua. Olet siis itsekin kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Näistä opettajien kommenteista huomaa, miksei kiusaamista kitketä koulussa pois. Jos opettajat uskovat niitä, jotka vaikuttavat iloisilta, reippailta ja avoimilta, ja kääntävät selkänsä kiusatulle, on hyvä pohjustus tehty kiusaamisen jatkumiseksi. En ole ollut kiusaaja enkä kiusattu, mutta ihan kun on silmät päässä, niin näkee miten nämä ”reippaat ekstrovertit” vedättävät opettajia kuus nolla. Luuleeko opettajat ihan tosissaan että esim tyttökiusaaja opettajan edessä alkaa nälvimään, haukkumaan, vähättelemään ja syrjimään ketään. No ei tietenkään. Mutta jos kulkee silmät auki koulun käytävillä ja välituntipihalla, niin siellä on ihan viidakon laki.

Niin, täytyy muistaa että opettajatkin ovat vain ihmisiä. Osa sairaita ja empatiakyvyttömiä itsekin. Ehkä kiusanneet itse myös aikoinaan koulussa.

Siksi toivon että kiusattujen vanhemmat tekevät itse asialle muuta kun on ovat yhteydessä opettajaan. Rehtorille ja kuraattorille suoraan vaan viestiä, samoin yhteys kiusaajien vanhempiin.

Pieneenkin kiusaamiseen pitää puuttua heti ja vakavuudella, koska muuten se pitkittyessään vain pahenee.

Se on totta että pahempaa ei voi olla, kuin lauma ihmisiä, jotka näkee vääryyttä, mutta eivät puutu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti syy on kiusaajassa. Kuitenkin en voi olla ihmettelemättä niitä tapauksia, joita kiusataan ihan kaikkialla ja eri ihmisten toimesta. Eli kiusataan päiväkodissa, alakoulussa, yläkoulussa, toisella asteella, korkeakouluopinnoissa ja työelämässä. Tällaisessa on jotain outoa.

Unohtamatta miten se kiusaaminen jatkuu vaikka muuttaisi toiselle puolen maapalloa, josta ei tunne ketään.