Mies parisuhteessa, rehellisesti, taisteletko yksiavioisuuden ihanteen kanssa?

Miehet aina vaikenee näissä asioissa.

Sama, kun eivät koskaan käräytä kavereitaan.

Up

Mulla on reilun kymmenen vuotta kokemusta työskentelystä pelkästään miesten kanssa. Osa heistä puhuu naisista vaan p*lluna. Osa rakastaa ja kunnioittaa vaimojaan kympillä. Ja se viimeinen osa taas puhuu vaimoistaan/tyttöystävistään tosi nätisti ja joka helvetin risteilyllä tms etsii seuraa kiima silmissään :% Yök näille viimeiseksi mainitsemilleni!

14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.  

On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.

Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.

Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)

Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan,  jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.

Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta.  Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.

Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta.  Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.

eräs kommentoija kirjoitti:

14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.  

On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.

Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.

Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)

Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan,  jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.

Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta.  Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.

Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta.  Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.

Kun tästä riisutaan kaikki rönsyt pois, niin jäljelle jää taas yksi kriisiytynyt neljäkymppinen, joka kiinnittää tässä elämänvaiheessaan enemmän huomiota nuoriin naisiin ja tulkitsee asioita itselleen imartelevaan suuntaan. Ei mitenkään harvinainen ilmiö ja menee ohi realiteettien palaillessa pätkittäin.

eräs kommentoija kirjoitti:

14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.  

On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.

Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.

Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)

Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan,  jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.

Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta.  Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.

Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta.  Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.

Niin, voin vastata kaikkien nuorten naisten puolesta. Olet parikymppisten naisten mielestä tosiaankin vanha naimisissa oleva ukkeli, joka on heidän omien vanhempiensa ikäluokkaa. He eivät diis näe sinua potentiaalisena kumppanimiehenä vaan isäpappagategoriaan kuuluvana. Siksi he ovat kanssasi niin vapautuneita ja hymyilevät jne, koska eivät kertakaikkiaan millään näe sinua "sillai".

Se yksi on alkanut völtellä sinua kaupassa, kun on kauhukseen huomannut, että sinä katseletkin nuoria naisia "sillai". Hän ei halua antaa sinulle vääriä signaaleja, koska pitää ällönä setämiehenä. Ne muut eivät ole vielä tajunneet, tai sitten se havainto ei niin paljon inhota heitä, vaan naurattaa ja pitävät hupsisana vanhana ukkelina ja vähän säälittävänä.

Olen aina ollut suhteessa uskollinen. Nyt kun erosin pitkästä yli 10v avioliitosta, en sen jälkeen ole enää ollut kiinnostunut yhdestä naisesta. Erossa jonkin naksahti tai rikkoontui minussa. Sen jälkeen, kun tajusin, kuinka helposti saan nykyään naisia, niitä on kierrossa koko ajan 2-3. Nuorempana olin nörtti, enkä ollut tällainen. Ehkä tämä menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Niin, voin vastata kaikkien nuorten naisten puolesta. Olet parikymppisten naisten mielestä tosiaankin vanha naimisissa oleva ukkeli, joka on heidän omien vanhempiensa ikäluokkaa. He eivät diis näe sinua potentiaalisena kumppanimiehenä vaan isäpappagategoriaan kuuluvana. Siksi he ovat kanssasi niin vapautuneita ja hymyilevät jne, koska eivät kertakaikkiaan millään näe sinua "sillai".

Se yksi on alkanut völtellä sinua kaupassa, kun on kauhukseen huomannut, että sinä katseletkin nuoria naisia "sillai". Hän ei halua antaa sinulle vääriä signaaleja, koska pitää ällönä setämiehenä. Ne muut eivät ole vielä tajunneet, tai sitten se havainto ei niin paljon inhota heitä, vaan naurattaa ja pitävät hupsisana vanhana ukkelina ja vähän säälittävänä.

LOL, kiitoksia nopeasta ja epäilemättä varsin oikeaan osuneesta analyysistä vastaajille.

Tätä oikeastaan kaipasinkin, en halua kenenkään tutun kommenttia mutta tämä kyllä tuo hyvin toista näkökulmaa kun oma näkemys on pahimmoilleen subjektiivinen.

Luulen että oikein hävettää mennä maanantaina töihin, oikeesti! :)

eräs kommentoija kirjoitti:

14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.  

On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.

Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.

Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)

Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan,  jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.

Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta.  Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.

Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta.  Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.

Naisen kirjoittama.

Lisää

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut suhteessa uskollinen. Nyt kun erosin pitkästä yli 10v avioliitosta, en sen jälkeen ole enää ollut kiinnostunut yhdestä naisesta. Erossa jonkin naksahti tai rikkoontui minussa. Sen jälkeen, kun tajusin, kuinka helposti saan nykyään naisia, niitä on kierrossa koko ajan 2-3. Nuorempana olin nörtti, enkä ollut tällainen. Ehkä tämä menee ohi.

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut suhteessa uskollinen. Nyt kun erosin pitkästä yli 10v avioliitosta, en sen jälkeen ole enää ollut kiinnostunut yhdestä naisesta. Erossa jonkin naksahti tai rikkoontui minussa. Sen jälkeen, kun tajusin, kuinka helposti saan nykyään naisia, niitä on kierrossa koko ajan 2-3. Nuorempana olin nörtti, enkä ollut tällainen. Ehkä tämä menee ohi.

Itsetunnon nostatusta? Otti ero koville?

Ei harhailee.Oma nainen pitää tiukasti tussun alla ja tossun😁

Vierailija kirjoitti:

eräs kommentoija kirjoitti:

14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.  

On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.

Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.

Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)

Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan,  jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.

Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta.  Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.

Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta.  Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.

Kun tästä riisutaan kaikki rönsyt pois, niin jäljelle jää taas yksi kriisiytynyt neljäkymppinen, joka kiinnittää tässä elämänvaiheessaan enemmän huomiota nuoriin naisiin ja tulkitsee asioita itselleen imartelevaan suuntaan. Ei mitenkään harvinainen ilmiö ja menee ohi realiteettien palaillessa pätkittäin.

Alkoi vähän huolestuttaa, että uskaltaako tässä enää edes hymyillä, kun perheelliset setämiehet tulkitsevat sen ihastumiseksi. Jos nämä ukkelit viitsisivät hieman tarkemmin katsoa, niin huomaisivat että mä hymyilen ihan samalla lailla naisille ja miehille, ikään katsomatta, enkä yritä pokata ketään.

Mua on kanssa ihmetyttänyt toi isonosan miehistä käytös. Siis toi vieraiden naisten tuijottelu ja kommentointi. Kun vaikka on kävellyt jonkun tuttavamiehen kanssa kadullaja ei puhuta mitään, mietin ihan muuntyylisiä asioita, sitten toinen yhtäkkiä töksäyttää jotain että:"ompa hyvä perse" Noissa tilanteissa mua kyllä hävettää olla mies.

Mutta oon kyllä miettinyt että onko kyseessä vaan joku huonolla itsetunnolla varustettujen miesten  bondaustapa. Voivat siinä korostaa sitä kuinka heteroita miehiä ovat? Vai kiinnostaako joitakin miehiä ihan oikeasti täysin vieraiden ihmisten kehonosat? Tosi absurdia sen ällöttävyyden lisäksi. Mua ei oo koskaan tuntemattomat naiset kiinnostaneet. Ei sinkkunakaan, mutta näin varattuna oma nainen kyllä ainoa joka sillälailla kiinnostaa . Enkä tiedä onko tavallista ettei ne kiinnosta ja muut vaan esittää korostaakseen sitä heterouttaan vai onko tällänen jotenkin poikkeavaa ettei tuntemattomat osaa kiinnostaa? 

Tulin tänne kysymään mitä mun viestiä kommentoinut tarkoitti, viestini on ketjun yhdeksäs. Nyt poistetussa kommentissaan sanoi mua "aikamoiseksi kick-mieheksi", en oo koskaan tollaseen termiin törmännyt eikä mitään hajua mitä voisi tarkoittaa. Googlestakaan en vastausta löytänyt. Kiinnostaa tietää vaikka on varmaan jotain negatiivista kun on poistettu?  Huomasin kommentin vasta yhdentoista jälkeen niin en voinut siihen vastata eilen.  Eli tietääkö joku mitä tarkoitti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut suhteessa uskollinen. Nyt kun erosin pitkästä yli 10v avioliitosta, en sen jälkeen ole enää ollut kiinnostunut yhdestä naisesta. Erossa jonkin naksahti tai rikkoontui minussa. Sen jälkeen, kun tajusin, kuinka helposti saan nykyään naisia, niitä on kierrossa koko ajan 2-3. Nuorempana olin nörtti, enkä ollut tällainen. Ehkä tämä menee ohi.

Minkä ikäinen olet?

Noin 40.

Vierailija kirjoitti:

Tulin tänne kysymään mitä mun viestiä kommentoinut tarkoitti, viestini on ketjun yhdeksäs. Nyt poistetussa kommentissaan sanoi mua "aikamoiseksi kick-mieheksi", en oo koskaan tollaseen termiin törmännyt eikä mitään hajua mitä voisi tarkoittaa. Googlestakaan en vastausta löytänyt. Kiinnostaa tietää vaikka on varmaan jotain negatiivista kun on poistettu?  Huomasin kommentin vasta yhdentoista jälkeen niin en voinut siihen vastata eilen.  Eli tietääkö joku mitä tarkoitti?

Jos nyt tosissaan kysyt, niin eiköhän tuo ns. aisankannattajaksi sua kutsunut.

Kyllähän sekä miehillä että naisilla monesti kiinnostaa myös suhteen ulkopuoliset ihmiset. Yksiavioisuutta pitää kasassa kuitenkin rakkauden lisäksi myös se, että valtaosa ei halua, että myös se oma kumppani käy vieraissa. Reiluuden nimissä se oikeus pitää olla yhteisesti sovittuna joko kummallakin tai ei sitten kummallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin tänne kysymään mitä mun viestiä kommentoinut tarkoitti, viestini on ketjun yhdeksäs. Nyt poistetussa kommentissaan sanoi mua "aikamoiseksi kick-mieheksi", en oo koskaan tollaseen termiin törmännyt eikä mitään hajua mitä voisi tarkoittaa. Googlestakaan en vastausta löytänyt. Kiinnostaa tietää vaikka on varmaan jotain negatiivista kun on poistettu?  Huomasin kommentin vasta yhdentoista jälkeen niin en voinut siihen vastata eilen.  Eli tietääkö joku mitä tarkoitti?

Jos nyt tosissaan kysyt, niin eiköhän tuo ns. aisankannattajaksi sua kutsunut.

Kiitos vastauksesta, kysyin tosissani. Piti toi aisankannattajakin googlata kyllä, mut se sentään löyty googlesta. Siis kommentti tarkoitti että mun nainen on uskoton? Ja termi on hassusti (wikipedian mukaan)miestä halventava, siis jos jonkun nainen on uskoton niin miestä haukutaan? 

Mutta, mun nainen ei kyllä ole uskoton. Turha olis olla sellasen kanssa suhteessa mihin ei voi luottaa. Vaikka harrastaisikin seksiä muiden kanssa on sillä siihen lupa. Kaikki vaan ei ole omistamisenhaluisia ja mustasukkaisia. Itse olen kyllä täysin yksiavioinen mutta jos naisella muita olisi niin ei mua haittaisi kunhan käyttää kortsua ja irtosuhteet ei menis parisuhteen edelle. Hän on myös sen näkönen ja luontonen että sillä olis kyllä mistä valita, en keksi miksi olisi mun kanssa jos ei juuri mun kanssa haluaisi olla.

Jos olisi ihan tunteita toiseen mieheen niin siitä keskusteltaisiin. Tästäkin ollaan puhuttu ja jos vaikka toiseen ihastuisi toivoisin että kertoisi, voitaisiin sitten yhdessä miettiä miten toimitaan. 

Mun mielestä parisuhteen idea on tuoda jotain hyvää lisää toisenkin elämään, eikä omistaa toista ja rajottaa sen elämää tarpeetomasti. Monelle on vaan liian haastavaa olla omistamatta toista kun pelkää oman asemansa puolesta, tai sitten ei tuu ajatelleeksi että parisuhteen säännöt ei oo mitkään vakiot vaan asianomaiset voi sopia yhteiset "pelisäännöt" ihan omien tarpeidensa mukaisiksi. Muiden asettamia ihanteita ei tarvi noudattaa jos ne ei omilta tunnu.