Lue keskustelun säännöt.
Mies parisuhteessa, rehellisesti, taisteletko yksiavioisuuden ihanteen kanssa?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin tänne kysymään mitä mun viestiä kommentoinut tarkoitti, viestini on ketjun yhdeksäs. Nyt poistetussa kommentissaan sanoi mua "aikamoiseksi kick-mieheksi", en oo koskaan tollaseen termiin törmännyt eikä mitään hajua mitä voisi tarkoittaa. Googlestakaan en vastausta löytänyt. Kiinnostaa tietää vaikka on varmaan jotain negatiivista kun on poistettu? Huomasin kommentin vasta yhdentoista jälkeen niin en voinut siihen vastata eilen. Eli tietääkö joku mitä tarkoitti?
Jos nyt tosissaan kysyt, niin eiköhän tuo ns. aisankannattajaksi sua kutsunut.
Kiitos vastauksesta, kysyin tosissani. Piti toi aisankannattajakin googlata kyllä, mut se sentään löyty googlesta. Siis kommentti tarkoitti että mun nainen on uskoton? Ja termi on hassusti (wikipedian mukaan)miestä halventava, siis jos jonkun nainen on uskoton niin miestä haukutaan?
Mutta, mun nainen ei kyllä ole uskoton. Turha olis olla sellasen kanssa suhteessa mihin ei voi luottaa. Vaikka harrastaisikin seksiä muiden kanssa on sillä siihen lupa. Kaikki vaan ei ole omistamisenhaluisia ja mustasukkaisia. Itse olen kyllä täysin yksiavioinen mutta jos naisella muita olisi niin ei mua haittaisi kunhan käyttää kortsua ja irtosuhteet ei menis parisuhteen edelle. Hän on myös sen näkönen ja luontonen että sillä olis kyllä mistä valita, en keksi miksi olisi mun kanssa jos ei juuri mun kanssa haluaisi olla.
Jos olisi ihan tunteita toiseen mieheen niin siitä keskusteltaisiin. Tästäkin ollaan puhuttu ja jos vaikka toiseen ihastuisi toivoisin että kertoisi, voitaisiin sitten yhdessä miettiä miten toimitaan.
Mun mielestä parisuhteen idea on tuoda jotain hyvää lisää toisenkin elämään, eikä omistaa toista ja rajottaa sen elämää tarpeetomasti. Monelle on vaan liian haastavaa olla omistamatta toista kun pelkää oman asemansa puolesta, tai sitten ei tuu ajatelleeksi että parisuhteen säännöt ei oo mitkään vakiot vaan asianomaiset voi sopia yhteiset "pelisäännöt" ihan omien tarpeidensa mukaisiksi. Muiden asettamia ihanteita ei tarvi noudattaa jos ne ei omilta tunnu.
Minusta toisten ihanteiden automaattinen seuraaminen on epäkypsää. Aikuisen ihmisen pitäisi itse miettiä mikä on ok, mikä ei ja mitkä on omat ihanteet. Jos ne on linjassa yleisen mielipiteen kanssa,ok. Mutta kyllä pitäisi ihan itse miettiä omat arvot eikä vaan tehdä ja ajatella muiden mukaan.
Rakkauteen ei minusta kuulu mikään mustasukkaisuus, kateus tai halu omistaa toinen. Ei sitä rakasta pidä pitää minään vankina. Rakkaalleen toivoo vain parasta, myös silloin kun se ei tarkoita sinun parastasi. Rakkaus ei ole itsekästä. Oon samaa mieltä sun kanssa näissä, se kumppani ei oo mikään panttivanki. Se on vapaa vaikka lähteen jos siltä tuntuu siltä. Et voi omistaa toista. En sano etteikö mustasukkainen yms. ihminen voi rakastaa, niillä todennäköisesti on ongelmia itsetunnon kanssa tai jotain traumoja.
Yksiavioisuus taas on jäänne, niin kun on tehty tarpeeksi pitkään tässä kulttuurissa. Isolla osalla ihmisiä on tapana mennä vanhan kaavan mukaan mitään kyseenalaistamatta. Silti varmaan tän palstan käyttäjät on kuullu nää "jos rakastat jotain,anna sen mennä" fraasit, ja jokku niitä toisteleekin. Mutta käytännössä mitä ne tarkottaa, ei välttämättä olla ees ajateltu(?) tai ei olla ehkä valmiita oikeasti hyväksyyn, ei jos tarvii sitä yhtä fraasia kanssa toteutaa:" rakkaus ei ole itsekästä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin rakastan vain yhtä, mutta on muutamia pitkäaikaisia ihastuksia joita haluaisin seksuaalisesti. Suurin osa uusista ihmisistä on minulle aika yhdentekeviä, mutta tietysti heissäkin on aina välillä potentiaalisia uusia ihastuksia, joita voisi haluta, vaikka uusia kohteita en aktiivisesti etsikään. En ole siis yhdessä edes tuon rakastamani miehen kanssa, joten saisin olla niin moniavioinen kuin sielu sietää. Valitettavasti tilanne on kumminkin tämä ja olen aina ollut suht tällainen, aika yksiavioinen ehkä moneen verrattuna. N32
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräs kommentoija kirjoitti:
14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.
On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.
Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.
Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)
Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan, jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.
Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta. Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.
Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta. Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.
Nyt saatat sekoittaa ystävällisyyden isompaan kiinnostukseen. Minä ainakin hymyilen kaikille ja heitän vitsiäkin, mutta se ei ole minusta flirttiä, ei ainakaan ole tarkoitus olla. Eli jospa ylitulkitset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Kuinka kauan yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Kuinka kauan yhdessä?
22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Mä olen löytänyt itselleni mulle täydellisen naisen ja hän todellakin riittää mulle.
M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Entä vaeltaako oma ajatuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Mä olen löytänyt itselleni mulle täydellisen naisen ja hän todellakin riittää mulle.
M32
Väitätkö, että et siis koskaan edes katso ketään kiinnostavaa naista ja mieti, olisiko tämä mukava puolisona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Entä vaeltaako oma ajatuksesi?
Kuten kerroin vastauksessani 67, kyllä vaeltaa. Olen ajatellut että se on normaalia, näiden vastausten perusteella ehkä ei olekaan siis tavallista?
Tykkään pitää silmiäni auki, katselen mielelläni kaikkia ihmisiä, ihmiset on kiinnostavia. Ihan ilman seksuaalisia ajatuksiakin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi taisteluksi, mutta ei tämä avioliitto mikään läpihuuto-juttukaan ole. Kiusauksia kyllä tulee varmasti jokaisen eteen, sitten pitää vaan olla miettinyt etukäteen, miten aikoo toimia tilanteessa, ja sitten toimii niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ajatus vaeltaa itse kullakin. "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sitä tekemästä pesää päähäsi", minusta hyvin sanottu.
Mitä elämä olisi, jos ei aina pientä taistelua? Sitähän tämä kristitynkin elämä on, jatkuvaa jokapäiväistä kilvoittelua. Milloin kenestäkin ihmisestä tulee paha ajatus mieleen... Ei siinä, pyydetään anteeksi ja koitetaan ajatella kauniimmin jatkossa!
Välillä mietit, ymmärtävätkö ei-uskovaiset tätä asiaa oikeastaan. Tätähän se syntisyys myös on, katson himoiten milloin ketäkin miestä. Synti se on, vaikka en tietenkään sen pidemmälle mene. Mutta jos ihminen ajattelee, että hän on hyvä ihminen, että hän ei ole syntinen, kun ei ole edes murhannut ketään...
En epäile hetkeäkään, että mieheni ei katselisi muita naisia, sehän on hänen biologiassaan. Katselkoon, niinhän minäkin teen, ei ole toiselta pois vaan päinvastoin, voi ryydittää omaa seksielämää ;) Siihen ajatuksentasoon jääköön, tietenkin ja todellakin.
Tässä ketjussa on useampikin mies ilmoittanut että ei ole heille ongelma. Miten silloin biologia?
Ehkä eivät vain myönnä? Itse asiassa kysyin juuri mieheltä tämän kysymyksen, ja kielsi jyrkästi. Puppua sanon minä ;) Kannattaisi myöntää vain, hupsu rakas siippaseni!
Entä vaeltaako oma ajatuksesi?
Kuten kerroin vastauksessani 67, kyllä vaeltaa. Olen ajatellut että se on normaalia, näiden vastausten perusteella ehkä ei olekaan siis tavallista?
Tykkään pitää silmiäni auki, katselen mielelläni kaikkia ihmisiä, ihmiset on kiinnostavia. Ihan ilman seksuaalisia ajatuksiakin =)
Luultavasti olet normaalia vilkkusilmäisempi, ja toisekseen luultavasti kaikki eivät ole täysin rehellisiä. Tai sitten vain he vastaavat, jotka voivat olla ylpeitä vastauksestaan.
Kokeilimme vapaata suhdetta oltuamme neljä vuotta yhdessä. Jos jotain, se paljasti miten epäluotettavia, ärsyttäviä ja ihan vaan sietämättömiä muut suhteemme ulkopuoliset ihmiset ovat. Kokeilu päättyi parin vuoden jälkeen eikä ole tullut ikävä. Ihmisten deittailu ja tutustuminen on mielestäni rasittavaa, meillä arki rullaa omalla painollaan ja toiseen voi luottaa. Voisin kuvitella että kokeilisimme ryhmäseksiä, swingingiä tms. vielä joskus kaukana tulevaisuudessa.
Vaimo riittää, en kaipaa muita. Sitä en sano, ettenkö olisi vaivihkaa muitakin katsellut ja fantasioinutkin, mutta ikinä en olis pettänyt. Mukava katella, mutta suoraan sanottuna en ilkeäisi edes pussailla vieraan naisen kanssa. Olen sellainen miten sen sanois...en nyt bakteerikammoinen, mutta mua vaan inhottaa ajatus, että jonkun vieraan naisen kanssa touhuaisin, siis oikeasti se olis ällöttävää. Oma vaimo on tuttu ja puhdas, eikä tietenkään inhota touhuta sen kans. Kuulostaa varmaan lähinnä sairaalta, mutta näin se vaan on. Ja lisäksi tietysti rakastan ja ihailen vaimoani yli kaiken, olis vaikea ajatella elämää ilman häntä.
eräs kommentoija kirjoitti:
14 avioliittovuoden jälkeen: Yksiavioisuus on ollut helppoa eikä pettäminen ole koskaan ollut lähelläkään.
On kuitenkin yksi asia, josta haluan täällä mainita, kun en missään muualla pysty: Lisäsävyjä tilanteeseen tuli 4 vuotta sitten kun siirryin pienestä miesvaltaisesta työpaikasta isoon firmaan, jossa on puoliksi naisia ja miehiä. minusta tuntuu että työpaikalla on useita naisia, jotka osoittavat pieniä kiinnostuksen merkkejä "tasaisen varmasti". muutama on selvästi yli kolmekymppisiä, pari noin 25-vuotiaita.
Itselläni tunteita on päällimäisenä kolme: epäilyttää, harmittaa ja tuntuu imartelevalta.
Epäilyksen alaisena on ensinnäkin oma mielenterveys. Miksi vaikuttaa, että monta eri nuorta naista työpaikaltani on kiinnostunut minusta? Miksi ihmeessä? Kuvittelenko kaiken? Olenko itse niin puutteessa tai narsisti että luulen moista? olen keski-ikäinen, olen ehkä joskus ollut komea, mutta nyt yli 40-v ukko. Ja flirttailutaidot aitoa (kilttiä) suomalaista insinööriainesta, punastelevaa hymyä kummempaa ei irtoa. (Ja tätäkään flirttiä en ole tehnyt ollenkaan.)
Kuitenkin merkit ovat olleet aika selvät. Ensinnäkin flirttailevia pitkiä katseita ja hymyjä työpaikan ruokalassa ja käytävillä. Mielestäni ei ole ollut aloitteen tekijä missään näistä tapauksista. En ole kääntänyt katsetta pois mutta viileästi olen mielestäni käyttäytynyt. Lisäksi eräs naisista hankkiutui kanssani samaan työskentelytilaan, jossa olemme välillä kaksistaan. Hän toimi omatoimisesti, keneltäkään kysymättä tai kenenkään ohjaamana, tiedän että muitakin paikkoja oli vapaana. Erä toinen nainen on muuttanut käytöstään vältteleväksi, kun näin hänet kaupassa hänen lapsensa kanssa. tervehdimme kun ohitimme toisemme, en ymmärrä syytä muuttuneeseen käytökseen.
Toinen tunne on harmitus: miksi olen niin jäykkis ja ujo etten yhtään pysty kevyesti flirttailemaan mukana. Jotenkin haluaisin viestiä että "kiitos, olen imarreltu, mutta ei kiitos" mutta en pysty jäykkää hymyä kummenpaan. Naisen "Anteeksi kun pyllistelen täällä sinun edessä tiellä" kommenttien täydellinen sivuuttaminen tuntuu jotenkin suorastaan julmalta. Lohdutan itseäni, että nyt metoo-aikana on hyvä pysyä super-korrektina. Mutta tunnen kyllä itseni jotenkin todella epä-maskuliisiseksi tämän johdosta. Kirjaimellisesti täysin ainoa työn ulkopuolinen asia mistä olemme puhuneet hänen kanssaan on vaimoni ja lapseni.
Ja kyllähän se silti tuntuu imartelevalta. Ihmettelen, mistä kummasta on kyse: pidetäänkö minua kuitenkin komeana? Esiinnyn paljon koko yrityksen tilaisuuksissa, roolikseni on muodostunut olla tiukka ja intensiivinen, käyn kertomassa ne yrityksen vakavat asiat jotka kaikkien pitää ottaa huomioon. Onko sellainen joidenkin naisten mielestä kiinnostavaa? Outoa, olen kuitenkin niin selvästi naimisissa oleva ukkeli.
Vahva veikkaus: ne naiset olisivat tosi ymmällään, jos tietäisivät mitä pohdit. Miehillä on taipumus tulkita normaali ystävällisyys ja hymyily kiinnostuksen osoittamiseksi. Itselleni on monta kertaa käynyt niin. Omasta mielestäni olen ollut vain ystävällinen, kuten pyrin kaikille olemaan. Ja sitten joku ja nimenomaan vähän vanhempi mies on luullut, että olen hänestä kiinnostunut. Seurauksena on ollut kauhean nolo tilanne. Ole vain iloinen, että työkaverisi ovat sinulle ystävällisiä ja se siitä.
Hahahhh, sellainen homma oli tämän yhdenkin vaimokkeen jallittamisessa että nyt saa rauhassa vaan olla köllöttää kun naisen metsästys on vihdoin ohi :D
M36, naimisisss4v