Tunnekasvatettujen lasten koko elämä pyörii sen ympärillä, että "mitä minä tunnen nyt"

Sir-Selostaja kirjoitti:

Jaa että normaali  ja terve. Jos olet ikäryhmää 40 - 70, niin voin kertoa näin nuoremmin silmin että et ole kyllä normaali ja terve: teidän sukupolvi on erityisen tunnettu siitä ettei ole mitään tajua tunteista ja miten niitä käsitellä.

Mitäs mieltä olet meidän vanhemmista? ”Älä valita, eihän nyt ole edes sota!”

Sir-Selostaja kirjoitti:

Jaa että normaali  ja terve. Jos olet ikäryhmää 40 - 70, niin voin kertoa näin nuoremmin silmin että et ole kyllä normaali ja terve: teidän sukupolvi on erityisen tunnettu siitä ettei ole mitään tajua tunteista ja miten niitä käsitellä.

Varmasti tähänkin tulee vastauksia, että meilläpä oli näin ja noin ja kyllä puhuttiin ja käsiteltiin. Mutta kyllä se yleisempää oli ainakin vielä 70 -luvulla, että tunteista vaiettiin. Jos esim. koulussa sattui jotain, oli yksinäisyyttä tai joutui kousatuksi niin ei siitä voinut kertoa aikuisille. Ei ollut sanoja, eikä hetkeä kertoa, oli vain paha mieli. Ei sodan jälkeen syntyneillä vanhemmilla ollut tunteista puhumiseen oikein taitoja, mikä on myös tosi ymmärrettävää kun tuntee historiaa ja olosuhteita siihen aikaan. Itse olen aikuisena vasta oikeastaan hahmottanut koko asiaa ja opetellut ihan perustaidoista lähtien. Ei ne tunnetaidot kenellekään ihan läpihuutojuttuja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken voi vetää överiksi. Tunnekasvatusta tarvitaan, koska kaikille vanhemmille ei ole itsestäänselvää, että pieni lapsi tarvitsee ohjausta tunteidensa kanssa. Ettei tulisi koko ajan lisää niitä tunnevammaisia aikuisia, joille omat vanhemmat ovat joka ikisessä tilanteessa vaan mörähtäneet "ole hiljaa"

Ihme juttu, että me aikuiset olemme kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi ilman tunnekasvatusta. Ja toisaalta myös kumma, että mm. mielenterveysongelmat ja aggressiivisuus lisääntyvät lasten keskuudessa.

Ollaankohan me aikuiset todella kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi? Joskus tunnistamattomat patoutuneet tunteet tulevat esille kehossa erilaisina oireina ja kipuina, joskus mielenterveydessä. Tunnetaitoihin on kasvatuksessa kiinnitetty näin paljon huomiota vasta ihan vähän aikaa. Eivätkä monet aikuiset kykene tekemään tunnekasvatusta, koska ovat omienkin tunteidensa kanssa niin jäissä.

Mikään ei viittaa siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tai rikollisuus olisivat radikaalisti vähenemässä tulevaisuudessa kiitos tunnekasvatuksen.

Tunnetko paljon tunnekasvatuksen läpikäyneitä rikollisia?

Vierailija kirjoitti:

Sir-Selostaja kirjoitti:

Jaa että normaali  ja terve. Jos olet ikäryhmää 40 - 70, niin voin kertoa näin nuoremmin silmin että et ole kyllä normaali ja terve: teidän sukupolvi on erityisen tunnettu siitä ettei ole mitään tajua tunteista ja miten niitä käsitellä.

Varmasti tähänkin tulee vastauksia, että meilläpä oli näin ja noin ja kyllä puhuttiin ja käsiteltiin. Mutta kyllä se yleisempää oli ainakin vielä 70 -luvulla, että tunteista vaiettiin. Jos esim. koulussa sattui jotain, oli yksinäisyyttä tai joutui kousatuksi niin ei siitä voinut kertoa aikuisille. Ei ollut sanoja, eikä hetkeä kertoa, oli vain paha mieli. Ei sodan jälkeen syntyneillä vanhemmilla ollut tunteista puhumiseen oikein taitoja, mikä on myös tosi ymmärrettävää kun tuntee historiaa ja olosuhteita siihen aikaan. Itse olen aikuisena vasta oikeastaan hahmottanut koko asiaa ja opetellut ihan perustaidoista lähtien. Ei ne tunnetaidot kenellekään ihan läpihuutojuttuja ole.

Just näin. Lisään vielä, että meidän tunnetaito oli se että riipaistiin kännit. Se oli ihan normaalia, että tavallinen 15-vuotias joi v*tutukseen. Miettikääs sitä, nuoremmat.

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken voi vetää överiksi. Tunnekasvatusta tarvitaan, koska kaikille vanhemmille ei ole itsestäänselvää, että pieni lapsi tarvitsee ohjausta tunteidensa kanssa. Ettei tulisi koko ajan lisää niitä tunnevammaisia aikuisia, joille omat vanhemmat ovat joka ikisessä tilanteessa vaan mörähtäneet "ole hiljaa"

Ihme juttu, että me aikuiset olemme kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi ilman tunnekasvatusta. Ja toisaalta myös kumma, että mm. mielenterveysongelmat ja aggressiivisuus lisääntyvät lasten keskuudessa.

Ollaankohan me aikuiset todella kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi? Joskus tunnistamattomat patoutuneet tunteet tulevat esille kehossa erilaisina oireina ja kipuina, joskus mielenterveydessä. Tunnetaitoihin on kasvatuksessa kiinnitetty näin paljon huomiota vasta ihan vähän aikaa. Eivätkä monet aikuiset kykene tekemään tunnekasvatusta, koska ovat omienkin tunteidensa kanssa niin jäissä.

Mikään ei viittaa siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tai rikollisuus olisivat radikaalisti vähenemässä tulevaisuudessa kiitos tunnekasvatuksen.

Tunnetko paljon tunnekasvatuksen läpikäyneitä rikollisia?

Tunnen paljon tunnekasvatettuja pikkulapsia joilla ei ole paljon mitään auktoriteettien kunnioitusta ja joilla on heikko kyky rauhoittua ja noudattaa sääntöjä ja määräyksiä. Tässä mielessä ollaan menty todella paljon takapakkia vaikkapa 20 vuoden takaiseen verrattuna jolloin ei vielä tunnekasvatettu vaan käytettiin maalaisjärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Kun nimenomaan jokainen täysijärkinen ihminen ei tunnista tunteita.

Se on hämmentävää nähdä, miten varsinkin keski-ikäiset johtajamiehet kuvittelevat tekevänsä järkipäätöksiä, mutta silti tunteet vievät 6-0.

Ei pitäisi opettaa tunteissa vellomista, vaan tunteiden hallintaa ja sen ymmärtämistä, mistä ne omat tuntemukset nousevat. Ihmisen pitää tajuta, että se oma sisäinen maailma ei aina heijasta oikein ulkoisen maailman tapahtumia, vaan siellä myllää paljon ylimääräistä ja virheellistäkin. Osuvatkin tunteet täytyy osata hallita niin, ettei tule tehtyä typeryyksiä vaikka pahalta tuntuukin (tai hyvältä).

2010-luku on kyllä ollut mielipahan aikakautta, kaikessa keskitytään vain siihen että miltä *minusta* nyt tuntuu tämä asia ja olisiko tässä mahtava tilaisuus vaikka loukkaantua jostain ja jonkun toisen puolesta, jos hän ei ole itse tajunnut. Täytyy toivoa, että tämä menee ohi jossain vaiheessa ja päästään taas järkevään keskusteluun kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Se tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen on vasta alkeita. Seuraavaksi opitaan miksi tunnen näin. Hyväksytään ne tunteet osana ihmisenä oloa. Esim. lapsella on päivähoidossa ikävä äitiä. Lapselle selitetään, että ikävän tunne tuntuu kurjalta, mutta tunne on hyvä, koska se kertoo siitä, että välität toisesta ihmisestä (äidistä) ja haluat olla hänen kanssaan.

Itsellä ei mitään tunnekasvatusta ollut kotona tai koulussa. Käskettiin vaan olla hiljaa. Ja olen syntynyt 90-luvulla... Omille lapsilleni todellakin haluan opettaa tunnetaitoja, jotta heistä tulee ehkä ehjempiä ihmisiä kuin äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken voi vetää överiksi. Tunnekasvatusta tarvitaan, koska kaikille vanhemmille ei ole itsestäänselvää, että pieni lapsi tarvitsee ohjausta tunteidensa kanssa. Ettei tulisi koko ajan lisää niitä tunnevammaisia aikuisia, joille omat vanhemmat ovat joka ikisessä tilanteessa vaan mörähtäneet "ole hiljaa"

Ihme juttu, että me aikuiset olemme kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi ilman tunnekasvatusta. Ja toisaalta myös kumma, että mm. mielenterveysongelmat ja aggressiivisuus lisääntyvät lasten keskuudessa.

Ollaankohan me aikuiset todella kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi? Joskus tunnistamattomat patoutuneet tunteet tulevat esille kehossa erilaisina oireina ja kipuina, joskus mielenterveydessä. Tunnetaitoihin on kasvatuksessa kiinnitetty näin paljon huomiota vasta ihan vähän aikaa. Eivätkä monet aikuiset kykene tekemään tunnekasvatusta, koska ovat omienkin tunteidensa kanssa niin jäissä.

Mikään ei viittaa siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tai rikollisuus olisivat radikaalisti vähenemässä tulevaisuudessa kiitos tunnekasvatuksen.

Tunnetko paljon tunnekasvatuksen läpikäyneitä rikollisia?

Tunnen paljon tunnekasvatettuja pikkulapsia joilla ei ole paljon mitään auktoriteettien kunnioitusta ja joilla on heikko kyky rauhoittua ja noudattaa sääntöjä ja määräyksiä. Tässä mielessä ollaan menty todella paljon takapakkia vaikkapa 20 vuoden takaiseen verrattuna jolloin ei vielä tunnekasvatettu vaan käytettiin maalaisjärkeä.

Ei ole mitään tunnekasvatettuja pikkulapsia, joten et tunne. Ei se tunnekasvatus ole mikään koulutuspolku joka käydään läpi ja sitten syntyy terveitä ja hyvinvoivia ihmisiä. Kyllä tunnetaidot ovat ihan elämänmittainen asia. Tunnetaidot ovat melko uusi ja esim. tunnetaito ohjaajia on koulutettu varhaiskasvatuksessa vasta muutaman vuoden. Mutta koko tunnekasvatus on paljon lasjempi asia kuin vain päiväkodeissa tapahtuvaa. Se ei ole vielä niin omaksuttu ja toteutettu asia, että se olisi itsestäänselvästi osa kaikkien lasten arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken voi vetää överiksi. Tunnekasvatusta tarvitaan, koska kaikille vanhemmille ei ole itsestäänselvää, että pieni lapsi tarvitsee ohjausta tunteidensa kanssa. Ettei tulisi koko ajan lisää niitä tunnevammaisia aikuisia, joille omat vanhemmat ovat joka ikisessä tilanteessa vaan mörähtäneet "ole hiljaa"

Ihme juttu, että me aikuiset olemme kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi ilman tunnekasvatusta. Ja toisaalta myös kumma, että mm. mielenterveysongelmat ja aggressiivisuus lisääntyvät lasten keskuudessa.

Ollaankohan me aikuiset todella kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi? Joskus tunnistamattomat patoutuneet tunteet tulevat esille kehossa erilaisina oireina ja kipuina, joskus mielenterveydessä. Tunnetaitoihin on kasvatuksessa kiinnitetty näin paljon huomiota vasta ihan vähän aikaa. Eivätkä monet aikuiset kykene tekemään tunnekasvatusta, koska ovat omienkin tunteidensa kanssa niin jäissä.

Mikään ei viittaa siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tai rikollisuus olisivat radikaalisti vähenemässä tulevaisuudessa kiitos tunnekasvatuksen.

Tunnetko paljon tunnekasvatuksen läpikäyneitä rikollisia?

Tunnen paljon tunnekasvatettuja pikkulapsia joilla ei ole paljon mitään auktoriteettien kunnioitusta ja joilla on heikko kyky rauhoittua ja noudattaa sääntöjä ja määräyksiä. Tässä mielessä ollaan menty todella paljon takapakkia vaikkapa 20 vuoden takaiseen verrattuna jolloin ei vielä tunnekasvatettu vaan käytettiin maalaisjärkeä.

Se siinä onkin, että mitään auktoriteetteja jotka komentavat "istu!" ja "ole hiljaa!" ei enää saa olla. Nykyisin lasten kanssa keskustellaan tasa-arvoisen ilmapiirin vallitessa ja kaikkien tunteet ja tuntemukset huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken voi vetää överiksi. Tunnekasvatusta tarvitaan, koska kaikille vanhemmille ei ole itsestäänselvää, että pieni lapsi tarvitsee ohjausta tunteidensa kanssa. Ettei tulisi koko ajan lisää niitä tunnevammaisia aikuisia, joille omat vanhemmat ovat joka ikisessä tilanteessa vaan mörähtäneet "ole hiljaa"

Ihme juttu, että me aikuiset olemme kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi ilman tunnekasvatusta. Ja toisaalta myös kumma, että mm. mielenterveysongelmat ja aggressiivisuus lisääntyvät lasten keskuudessa.

Ollaankohan me aikuiset todella kasvaneet terveiksi ja normaaleiksi? Joskus tunnistamattomat patoutuneet tunteet tulevat esille kehossa erilaisina oireina ja kipuina, joskus mielenterveydessä. Tunnetaitoihin on kasvatuksessa kiinnitetty näin paljon huomiota vasta ihan vähän aikaa. Eivätkä monet aikuiset kykene tekemään tunnekasvatusta, koska ovat omienkin tunteidensa kanssa niin jäissä.

Mikään ei viittaa siihen, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tai rikollisuus olisivat radikaalisti vähenemässä tulevaisuudessa kiitos tunnekasvatuksen.

Tunnetko paljon tunnekasvatuksen läpikäyneitä rikollisia?

Tunnen paljon tunnekasvatettuja pikkulapsia joilla ei ole paljon mitään auktoriteettien kunnioitusta ja joilla on heikko kyky rauhoittua ja noudattaa sääntöjä ja määräyksiä. Tässä mielessä ollaan menty todella paljon takapakkia vaikkapa 20 vuoden takaiseen verrattuna jolloin ei vielä tunnekasvatettu vaan käytettiin maalaisjärkeä.

Se siinä onkin, että mitään auktoriteetteja jotka komentavat "istu!" ja "ole hiljaa!" ei enää saa olla. Nykyisin lasten kanssa keskustellaan tasa-arvoisen ilmapiirin vallitessa ja kaikkien tunteet ja tuntemukset huomioiden.

Kyllä tarpeen mukaan komennetaan. Ja onhan se hyvä, jos myös sitten pystytään keskystelemaan, kun on rauhallisempi tilanne. En ymmärrä tätä ainaista jargonia, että nykyvanhemmat eivät aseta rajoja, vapaa kasvatus jne jne. Joka kerta kahvipöytäkeskustelu menee tähän, jos on puhe lapsista ja vanhemmuudesta. Tuntuu, että se on vain monille opittu tapa puhua tästä asiasta. En tunne yhtäkään vanhempaa, joka ei komenna lapsiaan tai uskalla sanoa EI.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Niin, jokainen täysijärkinen, mutta kun kaikki eivät ole täysijärkisiä. Väkivaltarikolliset ovat tunneihmisiä, mutta he eivät osaa nimetä tunteitaan eivätkä pysty käsittelemään tunteitaan vaan toimivat impulsiivisesti. Tunnekasvatus on pienihinta, että vakivaltaa saadaan vähemmäksi. Oetko eri mieltä? Vai että lisää kouluampujia ja koulukiusaajia?

Sinun rasittavuuden kokemus on tunne myös. Sen sijaan, että käsittelisit sen, alat syytellä muita. Kai huomasit itsekin piirteesi? Senkö haluat opettaa lapsillesi?

Oikeaan suuntaan ollaan menossa ja hyvä niin. Olen tehnyt töitä musiikin varhaiskasvatuksessa ja musiikki on mitä parhain väline kärsivällisyyden ja tunteiden säätelyn opetteluun. 

Varsinkin monet nyt aikuiset miehet olisivat sitä tunnekasvatusta tarvinneet. Kun on surua, niin vedetään perseet tai mennään nakkikiskajonoon tappelemaan. Naiset osaavat vähän paremmin tunteista puhua, mutta moni on kuitenkin silti täysin lukossa tai ei uskalla vaatia yhtään mitään. Itsekin kasvoin siihen että mitään tukea ei saanut jos ahdisti, pelotti, oli surua. En halua jatkaa samaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Niin, jokainen täysijärkinen, mutta kun kaikki eivät ole täysijärkisiä. Väkivaltarikolliset ovat tunneihmisiä, mutta he eivät osaa nimetä tunteitaan eivätkä pysty käsittelemään tunteitaan vaan toimivat impulsiivisesti. Tunnekasvatus on pienihinta, että vakivaltaa saadaan vähemmäksi. Oetko eri mieltä? Vai että lisää kouluampujia ja koulukiusaajia?

Sinun rasittavuuden kokemus on tunne myös. Sen sijaan, että käsittelisit sen, alat syytellä muita. Kai huomasit itsekin piirteesi? Senkö haluat opettaa lapsillesi?

No eipä ne tunnetaidot aina järjen kanssa kulje käsikädessä. Tunnetaitojen heikkous voi näkyä elämässä tosi monella tavalla. Ei kaikista tule kiusaajia tai väkivaltarikollisia. Joku voi porskuttaa elämänsä läpi ilman alkeelisiakaan tunnetaitoja. Ja tosi tavallista se olikin aiemmilla sukupolvilla. Ahkeruus ja työnteko oli valttia. Tunteita ei pitänyt olla, ei varsinkaan mitään mikä näyttäisi ihmisen heikkouden. Esim vanhassa nuortenlehdessä oli ohjeita nuorisolle ja siinä luki ihan sanasta sanaan mm. "Ole aina iloinen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Niin, jokainen täysijärkinen, mutta kun kaikki eivät ole täysijärkisiä. Väkivaltarikolliset ovat tunneihmisiä, mutta he eivät osaa nimetä tunteitaan eivätkä pysty käsittelemään tunteitaan vaan toimivat impulsiivisesti. Tunnekasvatus on pienihinta, että vakivaltaa saadaan vähemmäksi. Oetko eri mieltä? Vai että lisää kouluampujia ja koulukiusaajia?

Sinun rasittavuuden kokemus on tunne myös. Sen sijaan, että käsittelisit sen, alat syytellä muita. Kai huomasit itsekin piirteesi? Senkö haluat opettaa lapsillesi?

Niin siis teoriasi sanoo, että tunnekasvatus vähentää väkivaltaa ja koulukiusaamista. Tunnekasvatuksen taustalla oleva teoria on kuitenkin monin tavoin puutteellinen. Tärkein virheolettama on se, että esimerkiksi kiusaamiselle ei ole muita olennaisia selittäjiä kuin tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn vaikeus.

Myöskään levottomuuden lisääntyminen päiväkodeissa ja kouluissa ei varsinaisesti viittaa siihen, että tunnekasvatus toimisi teorian mukaisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen täysijärkinen ihminen tunnistaa tunteet.

Se minkä tunnekasvatus tuo mukanaan on jatkuva tunteiden esiinnostaminen ja tunteista jauhaminen jokaisen tunteen nimeä korostaen ja aktiivisesti "sanoittaen". Harvinaisen rasittava ilmiö kyseessä.

Niin, jokainen täysijärkinen, mutta kun kaikki eivät ole täysijärkisiä. Väkivaltarikolliset ovat tunneihmisiä, mutta he eivät osaa nimetä tunteitaan eivätkä pysty käsittelemään tunteitaan vaan toimivat impulsiivisesti. Tunnekasvatus on pienihinta, että vakivaltaa saadaan vähemmäksi. Oetko eri mieltä? Vai että lisää kouluampujia ja koulukiusaajia?

Sinun rasittavuuden kokemus on tunne myös. Sen sijaan, että käsittelisit sen, alat syytellä muita. Kai huomasit itsekin piirteesi? Senkö haluat opettaa lapsillesi?

Niin siis teoriasi sanoo, että tunnekasvatus vähentää väkivaltaa ja koulukiusaamista. Tunnekasvatuksen taustalla oleva teoria on kuitenkin monin tavoin puutteellinen. Tärkein virheolettama on se, että esimerkiksi kiusaamiselle ei ole muita olennaisia selittäjiä kuin tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn vaikeus.

Myöskään levottomuuden lisääntyminen päiväkodeissa ja kouluissa ei varsinaisesti viittaa siihen, että tunnekasvatus toimisi teorian mukaisella tavalla.

Älä laita sanoja suuhuni, koska se on vastenmielistä ja antaa sinusta todella alhaisen kuvan.

Mitä tarkoitat "ei varsinaisesti"? Haluatko kertoa, mitkä todisteet ovat sinulle riittäviä? Se olisi reilua eikä tuollainen maalitolppien siirtäminen sitä mukaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeaan suuntaan ollaan menossa ja hyvä niin. Olen tehnyt töitä musiikin varhaiskasvatuksessa ja musiikki on mitä parhain väline kärsivällisyyden ja tunteiden säätelyn opetteluun. 

Varsinkin monet nyt aikuiset miehet olisivat sitä tunnekasvatusta tarvinneet. Kun on surua, niin vedetään perseet tai mennään nakkikiskajonoon tappelemaan. Naiset osaavat vähän paremmin tunteista puhua, mutta moni on kuitenkin silti täysin lukossa tai ei uskalla vaatia yhtään mitään. Itsekin kasvoin siihen että mitään tukea ei saanut jos ahdisti, pelotti, oli surua. En halua jatkaa samaa eteenpäin. 

Esimerkkinä kärsivällisyydestä ja tunteiden säätelystä voisin mainita, että jos vuonna 1990 päiväkodin täti komensi lapset penkille istumaan ja kuuntelemaan, niin ne yleensä todella menivät siihen istumaan eivätkä edes pahasti napisseet vastaan.

Nykyisin taas jos varhaiskasvatusyksikön varhaiskasvatusasiantuntija komentaa lapset penkille istumaan ja kuuntelemaan, niin puolet juoksee huutaen karkuun, ja jos lapset raahataan väkisin penkille, niin osa mölyää ja karkailee edelleen eikä toiminnasta tahdo tulla mitään.

Hyvin toimii tunnekasvatus.

Näyttää siltä, että kyseessä on tyypillinen avaus, missä ap on katkera jollekin lähipiirinsä ihmiselle ja nyt hän yleistää saman asian koskemaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeaan suuntaan ollaan menossa ja hyvä niin. Olen tehnyt töitä musiikin varhaiskasvatuksessa ja musiikki on mitä parhain väline kärsivällisyyden ja tunteiden säätelyn opetteluun. 

Varsinkin monet nyt aikuiset miehet olisivat sitä tunnekasvatusta tarvinneet. Kun on surua, niin vedetään perseet tai mennään nakkikiskajonoon tappelemaan. Naiset osaavat vähän paremmin tunteista puhua, mutta moni on kuitenkin silti täysin lukossa tai ei uskalla vaatia yhtään mitään. Itsekin kasvoin siihen että mitään tukea ei saanut jos ahdisti, pelotti, oli surua. En halua jatkaa samaa eteenpäin. 

Esimerkkinä kärsivällisyydestä ja tunteiden säätelystä voisin mainita, että jos vuonna 1990 päiväkodin täti komensi lapset penkille istumaan ja kuuntelemaan, niin ne yleensä todella menivät siihen istumaan eivätkä edes pahasti napisseet vastaan.

Nykyisin taas jos varhaiskasvatusyksikön varhaiskasvatusasiantuntija komentaa lapset penkille istumaan ja kuuntelemaan, niin puolet juoksee huutaen karkuun, ja jos lapset raahataan väkisin penkille, niin osa mölyää ja karkailee edelleen eikä toiminnasta tahdo tulla mitään.

Hyvin toimii tunnekasvatus.

Et edes ymmärrä, mikä on tunnekasvatuksen arvo ja merkitys. Sinulle on tärkeää, että lapsen tahto on nujerrettu, että sinä saisit olla rauhassa.