Perinteinen nainen ei käy töissä - mutta löytyykö perinteisiä miehiä heitä elättämään?

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.

Ne useat perheet jotka minä Italiasta tunnet ovat perheitå jossa molemmat vanhemmat ovat töissä ja ihan kokopäiväisesti. Mitä ihmettä tekisi yhden ja joskus harvoin jopa kahden lapsen kanssa vuosia kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin hyvinkin elättää rakastamani naisen. Tuskin sitä kovin leveästi elettäisiin, mutta varmaan pärjättäisiin lastenkin kanssa. Mutta... en haluaisi laittaa toista ihmistä armoilleni, siinä suhteen tasavertaisuus kärsii ihan taatusti. Itse tienattu raha tuo vapauden myös käyttää sitä haluamallaan tavalla. M

Kuinka niin? Ihan konkreettisesti. Jos on esim yhteinen tili jota molemmat pystyvät tasavertaisesti käyttämään?

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta jos kuvitellaan, että tuot itse leivän pöytään ja sitten näet, että tililtä on mennyt maksuja, joiden eteen tienasit päiviä, niin kyllä varmaan haluaisit, että ne menot olisivat mielestäsi jotenkin järkeviä. Ja vaikkei kumpikaan edes tuhlaisi holtittomasti, niin kyllä aika helposti toisen harrastuksiin, vaatteisiin jne. ei-välttämättömyyteen tuntuisi varmasti menevän liikaa rahaa. Olen itse ollut pitkään kotiäiti ja sittemmin käytännössä työtön ja vaikka pärjäämme näin, ei minulla IKINÄ ole tunnetta, että voisin kuluttaa rahaa ihan mihin haluan. Toki niitä rahariitoja voi tulla sellaisessakin tilanteessa, että kumpikin tienaa, jos käsitykset järkevästä kuluttamisesta ovat kovin erilaiset, mutta kyllä se vaan käytännössä niin menee, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismieheni vaimo - asuvat ulkomailla - on täysin miehen tulojen varassa.Kieltämättä tulee mieleen mitä tapahtuisi eron tai miehen työkyvyttömyyden sattuessa.

Ei tarvitse menmä kuin Viroon missä eronneet miehet pitää huolta exästä, lastensa äidistä.

Jenkeissä myöskin eron sattuessa maksetaan sille kotona olleelle puolisolle erorahaa. Oli lapsia tai ei.

Sielläkään ei sossua ole niin asiat on järjestetty eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.

Ymmärrän pointin ja onhan tuossa hyvät puolensa, perhe-elämä ei ole vain omien etujen vahtimista. Toisaalta tulee väkisinkin mieleen, että aika monelle passaisi se, että puoliso elättää ja jos laajemmin ajatellaan, niin koko suku auttaa, mutta kun se kääntöpuoli on sitten se, että olet selitysvelvollinen tekemisistäsi koko perheelle ja suvulle. Anoppi saa puuttua vapaasti mihin vain haluaa "suvun edun nimissä", et käytännössä oikein voi tehdä niitä asioita (työ, harrastukset...) mitä itse haluaisit, jos se ei muille sovi. Kyllä Suomessa naiset ovat tottuneet paitsi raatamaan myös pitämään kiinni omasta vapaudestaan. En sano, mikä ratkaisu olisi parempi tai huonompi, mutta harvemmin voi syödä vain rusinoita pullasta, kyllä siinä se koko paakelssi tulee mukana... Mikä sitten sopii kenellekin.

Olen alkanut miettimään, että onko tämä nyt sitä hienoa tasa-arvoa josta pitäisi olla ylpeä. Valmistuin aikoinaan maisteriksi ja sen jälkeen pian tuli jälkikasvua. Olin kotona viisi vuotta ja sitten töihin paljon huonompiin hommiin kuin mitä olin koulutettu, koska mies oli ehtinyt saamaan uraputken auki, eikä ehtinyt osallistumaan lasten hakuun tarhasta jne. Olen käynyt läpi monet yyteet, palkka on surkea. Miehellä palkka moninkertainen. Käytännössä olen hoitanut kaikki lapsiin ja kotiin liittyvät asiat töiden lisäksi ja vaikka olen vasta 38 v, olen ihan valmis eläkkeelle. Olisin voinut aikoinaan jäädä kotirouvaksi eikä mies olisi laittanut yhtään hanttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismieheni vaimo - asuvat ulkomailla - on täysin miehen tulojen varassa.Kieltämättä tulee mieleen mitä tapahtuisi eron tai miehen työkyvyttömyyden sattuessa.

Ei tarvitse menmä kuin Viroon missä eronneet miehet pitää huolta exästä, lastensa äidistä.

Jenkeissä myöskin eron sattuessa maksetaan sille kotona olleelle puolisolle erorahaa. Oli lapsia tai ei.

Sielläkään ei sossua ole niin asiat on järjestetty eri tavalla.

USAssa on parempi eläketurvajärjestelmä kuin Suomessa, ja työkyvyttömyyden sattuessa henkilö saa tietenkin työkyvyttömyyseläkettä ja tarvittaessa muitakin helpotuksia menoihin. Eläkkeet ovat paljon suuremmat kuin Suomessa. Niillä elättää puolisonkin. Ainahan voi myös tinkiä elintasosta ja voihan se puoliso mennä töihin, sillä USAssa saa työpaikan helpostikin, kun työpaikkoja on tarjolla. Avioeron sattuessa puoliso saa puolet omaisuudesta.

No, mä olen hyvin epäperinteinen nainen joka sattui 15 vuotta sitten kohtaamaan hyvin perinteisen miehen. Hän on alusta asti halunnut maksaa kaikki kuluni ja mikäpä minä sitä kieltämään. Eli kyllä, on niitä vielä, miehiä jotka haluavat elättää lastensa lisäksi myös kumppaninsa. Onnea etsintään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.

Ymmärrän pointin ja onhan tuossa hyvät puolensa, perhe-elämä ei ole vain omien etujen vahtimista. Toisaalta tulee väkisinkin mieleen, että aika monelle passaisi se, että puoliso elättää ja jos laajemmin ajatellaan, niin koko suku auttaa, mutta kun se kääntöpuoli on sitten se, että olet selitysvelvollinen tekemisistäsi koko perheelle ja suvulle. Anoppi saa puuttua vapaasti mihin vain haluaa "suvun edun nimissä", et käytännössä oikein voi tehdä niitä asioita (työ, harrastukset...) mitä itse haluaisit, jos se ei muille sovi. Kyllä Suomessa naiset ovat tottuneet paitsi raatamaan myös pitämään kiinni omasta vapaudestaan. En sano, mikä ratkaisu olisi parempi tai huonompi, mutta harvemmin voi syödä vain rusinoita pullasta, kyllä siinä se koko paakelssi tulee mukana... Mikä sitten sopii kenellekin.

Minusta naiset ei ole mitenkään erityisen vapaita Suomessa. Ei se sen vapaampaa ole jos ne aikataulut laatii pomo ja itse saat määrätä aikataulut ehkä kuukauden ajan kesällä, vaikkakin silloin on kaikenlaisia velvollisuuksia jotka pitää hoitaa, joita ei muulloin ehdi. Tämä on nyt vaan myyty meille jonain vapautena. Kun olin työelämässä Suomessa, minulla oli yksi viikonloppuvapaa kuukaudessa. Sen verran oli perheen yhteistä aikaa. En minä tiedä missä ja kuka on vapaa, mutta itse en tuntenut oloani vapaaksi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.

Ymmärrän pointin ja onhan tuossa hyvät puolensa, perhe-elämä ei ole vain omien etujen vahtimista. Toisaalta tulee väkisinkin mieleen, että aika monelle passaisi se, että puoliso elättää ja jos laajemmin ajatellaan, niin koko suku auttaa, mutta kun se kääntöpuoli on sitten se, että olet selitysvelvollinen tekemisistäsi koko perheelle ja suvulle. Anoppi saa puuttua vapaasti mihin vain haluaa "suvun edun nimissä", et käytännössä oikein voi tehdä niitä asioita (työ, harrastukset...) mitä itse haluaisit, jos se ei muille sovi. Kyllä Suomessa naiset ovat tottuneet paitsi raatamaan myös pitämään kiinni omasta vapaudestaan. En sano, mikä ratkaisu olisi parempi tai huonompi, mutta harvemmin voi syödä vain rusinoita pullasta, kyllä siinä se koko paakelssi tulee mukana... Mikä sitten sopii kenellekin.

Minusta naiset ei ole mitenkään erityisen vapaita Suomessa. Ei se sen vapaampaa ole jos ne aikataulut laatii pomo ja itse saat määrätä aikataulut ehkä kuukauden ajan kesällä, vaikkakin silloin on kaikenlaisia velvollisuuksia jotka pitää hoitaa, joita ei muulloin ehdi. Tämä on nyt vaan myyty meille jonain vapautena. Kun olin työelämässä Suomessa, minulla oli yksi viikonloppuvapaa kuukaudessa. Sen verran oli perheen yhteistä aikaa. En minä tiedä missä ja kuka on vapaa, mutta itse en tuntenut oloani vapaaksi siinä.

Ja suurimman osan työ on jotain puurtamista, minkä sisältöön ja aikatauluun et voi vaikuttaa, ei mikään hieno ura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.

Ovatko he maks 22 vuotiata neitsyitä? No, tiedämme jo, etteivät ole. Etteivät ole perinteistä vaimomateriaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä joku mies ottaisi vaimon joka on pelkkä kuluerä?

Jotkut tekevät kuitenkin niin. Esimerkiksi tuo Mailis Penttilän mies. Elää täysin  miehen rahoilla, ei tee mitään, ei ole lapsia.

Miksi kukaan haluaisi tuollaista, siis se maksava osapuoli?

Piti googlata tämä Mailis, ja ensivilkaisu tuloksiin kertoi heti vastauksen. Hölmöjä kyselet.

Sitä minäkin mietin.. no, mies tuli hankittua muualta. :)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat perinteisesti tehneet maataloustöitä. Ei täällä juurikaan ollut kotirouvakulttuuria ennen tai jos oli, se oli harvinaista. Harvoilla oli siihen varaa tai mahdollisuutta.

Kyllä meillä oli kotirouvia vielä 1970-luvulle asti, varsinkin keskiluokassa, mutta myös työväenluokassa. Äidit hoitivat lapsia kotona ja mies elätti perheen. 1960-70 alkoi valtaisa maaltamuutto kaupunkeihin, naiset halusivat elättää itsensä ja päästä pois alistetusta kotirouvan asemasta ja koska heidät haluttiin työelämään, yhteiskunta loi päivähoitojärjestelmän. Myös eläminen  kallistui niin, että  tarvittiinkin kahden tulot perheen elättämiseen. Koska edullisia vuokra-asuntoja ei riittänyt kaikille, oli pakko ostaa oma asunto, eikä sitä todellakaan 1970-luvulta alkaen ole tehty yhden tuloilla, varsinkin kun korot hipoivat pilviä vielä 2000-luvulle asti.

Harvassa olivat ne miehet jo 30 vuotta sitten, jotka suostuivat vaimon elättämään, vaikka olisivat siihen pystyneetkin. Ehkä niitä löytyy jostain lestadiolaispiireistä, mutta muuten ei taida.

Suomessa suurin osa naisista on jäänyt kotiin heti vauvan synnyttyä niinkuin muuallakin maailmassa. Erona vain se että muualla kotona olemisen kustantaa oma perhe, Suomessa Kela. Suomessa on jopa suurempi mahdollisuus jäädä naisilla kotiin pidemmäksi aikaa. Muualla se töihin meno tapahtuu noin 3-6 kk sisällä vauvan syntymästä.

Se ei muuta kotiäitiyttä miksikään muuksi vaikka Suomessa sitä kutsutaan äitiyslomaksi ja kotihoidontueksi. Todellisuus on että suomalainen nainen viettää vuosia poissa työelämästä lasten synnyttyä. Tunnen henkilökohtaisesti useamman kuin kymmenen tapausta joissa nainen on ollut poissa työelämästä 10 vuoden ajan koska aina kun on pitänyt jatkaa työntekoa niin tulossa onkin uusi beibi. Minulla on ystäviä jotka ovat olleet sijaisina tälläisille naisille sen kymmenen vuotta ja tiedossa on että tämä on ihan normaalia Suomessa. Se että tilastollisesti voidaan pitää naiset työpaikan työntekijöinä vaikka he todellisuudessa toimivat kotiäiteinä ei tee suomalaisista naisista mitään uramimmejä. faktat faktoina. Suomessa miehet ovat sälyttäneet vastuunsa yhteiskunnalle mitä perheen elatukseen tulee. Muualla mies hoitaa oman osuutensa. Totuus voi kirpaista mutta on totuus.

En usko että yhtäkään miestä haittaa naisen elättäminen jos elää niin leveästi, ettei naisen elättäminen vaikuta omaan elintasoon. Tokihan sitä silloin mielellään elättäisi vaikka myös omat sukulaiset myös. Minustakin olisi mukava jakaa rahaa vaikka tuntemattomille kadulla.

Mutta kun aniharva on niin varakas, että tuo onnistuisi. 

Keskituloluokan alapäässä oleva voi vaikka ostaa naiselle suklaapatukan viikonloppuisin, mutta ei voi ihan kaikkea maksaa. 

Jos mies ei ole ökytyössä, miehen pitäisi vastaavasti tehdä montaa eri työtä yhtä aikaa ja elämä olisi sitten vain sitä työtä. 

Myös ihmisten sosiaalinen tietoisuus on muuttunut sukupolvien saatossa; vanhat miehet, jotka ovat nähneet kaiken, tiedostavat elämän reaaliteetit ja voivat maksaa seksistä hyvillä mielin, mutta nuoret miehet ovat eläneet pornoaikakaudella ja nähneet minkälaista elämä on suosituilla miehillä ja että seksi voi olla muutakin kuin maanitteluun ja neuvotteluun perustuvaa velvollisuusseksiä. Yhä harvempi mies haluaa viettää viriilejä vuosiaan vilautellen statusta ja kykyään vaihtaa materia seksiin, vaan he haluaisivat sen sijaan kokea itsensä halutuksi tässä ja nyt. 

Minun mieheni on teollisuuspaikkakunnalta kotoisin ja siellä oli kaikki miehet hyvin työllistetty. Naimisissa olevat naiset olivat lähes kaikki kotona ja hääräsivät lasten kanssa. Ainostaan lesket, joita silloin olikin sodan tähden, kävivät työssä . Heitä kovasti säälittiin kun oli niin kova kohtalo. Osa asui tyäsuhdeasunnoissa ja lääkärit ja koulut olivat hyviä siellä ja lapsille se oli paratiisi.  Minä olen Helsingin keskustasta ja meidän naapurustossa oli lähinnä  kotiäitejä. Myös hyvin kolutetut naiset olivat kotona jos oli lapsia. Vauraammilla perheillä oli vielä päväapulaisia . Itse olen ollut aika paljon kotona kun lapset olivat pieniä ja meilläkin oli klo 10--- 15 päiväapulainen, silloin kun oli taaperoita. Ehdin sitten olla vakituisessa virassa vielä monta vuotta. Olen toista kertaa naimisissa ja molemmat miehet ovat halunneet minua elättää ja se on ollut ihan mukavaa. Oman palkkani olen sijoittanut. Omistan suurimman osan perheen varallisuudesta. Hoidan kyllä itse perheen talousasiat ja budjetin. Nyt asumme Espoossa pientalossa ja täällä on vielä oikeita kotiäitejä, ei mammalomalaisia.

Löytyy. Omani löysin tinderistä. T:kotirouva

Mun mies on joskus sanonut, että oli niin kivaa kun olin lasten kotiäitinä. Monta vuotta olinkin ja miehestä oli kiva tulla kotiin kun oli ruoka laitettu ja lasten kanssa vaikka vähän leivottu.

Mutta valitettavasti mieheni ei tienaa niin hyvin, että kotirouvaksi jäisin tai ei ainakaan niin paljon että saisin aikaani kulumaan. :D

Mutta on mies toisaalta sanonut, että jos tienaisin enemmän kuin hän niin ei olisi mikään ongelma hänelle, päinvastoin.

Uskon että moni mies jolla olisi kotona odottamassa itsestään huolta pitävä, himokas ja kiltti kotirouva nauttisi elämästä ja elättäisi naisen ihan mielellään.

Suomessa kotona olevia naisia elättää yhteiskunta, ei mies.

Kelpaisihan tuommoinen järjestely. En vain usko, että kohdalleni tulee sellaista prinssiä, joka maksaisi olemiseni. Sitten täytyy vain itse järjestellä asiat.