Miksi on niin vaikea löytää naisellista, elämäniloista, uteliasta ja leikkisää naista?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Mulla tämä onnistui vasta, kun löysin miehen jolla ei ollut pakkomiellettä haastaa minua (vailla mitään oikeaa tietoa/meriittejä) silloin kun olin oikeassa jostain. Miehillä on valitettavasti usein todella huono itsetunto, vaikka älykäs nainen kiehtoo alkuun niin aika nopeasti tilanne eskaloituu sellaiseksi kilpailuasetelmaksi kun mies kokee itsensä liian pieneksi naisen rinnalla. Silloin ei uskalla rentoutua mihinkään hassutteluun, koska mies näkee siinä tilaisuuden pu *kottaa selkään - tilaisuus todistaa että naiset on kuitenkin tyh-*miä ja hassuja hölmöjä.

Kun löysin miehen, joka pitää minua älykkäänä, kuuntelee neuvojani eikä haasta turhaan, jota saan itse pitää älykkäänä, kysyä häneltä asioita eikä tilanteesta tule kilpailua, niin ollaan myös henkisesti vapaita olemaan kaikkea muutakin.

Oma neuvoni on siis, että kiinnittäkää miehet huomiota siihen, mitä itse teette.

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...

No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.

Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.

Voipa se olla noinkin. Mutta siksi niistä asioista pitäisi puhua ääneen, ajatusten lukeminen ei onnistu miehiltä vielä nykypäivänäkään ja silloin on tosiaan vaikeaa vetää niitä syy-seuraussuhteita.

Mutta kun ei miehetkään ole mitään "leikkisiä" arjessa. Emmä ole koskaan tullut kotiin niin, että mies on siivonnut koko kämpän, odottaa jossain feikkitarjoilija-asussa kynttilänvalossa niin että pöydälle on katettu hienojen astioiden keskelle mcdonalds-ateria. Se ois hauskaa. Tai että ollaan sunnuntaina ajamassa kotiin mökiltä niin että kotona odottaa siivous, ja sitten se sanoiskin että mä tilasin siivoojan, ajellaan koko päivä maaseudulla ja haetaan piknik-eväät kaupasta.

Miehelle leikkisyys on sitä, että paskanen koti pitäs unohtaa ja harrastaa sen kanssa seksiä. Sitten se ei kuitenkaan siivoa. Eli leikkisyys tarkoittaa vaan sitä, että ollaan miehen ehdoilla naisen kuormaa kasvattaen miehen palveluksessa. Ja me monet vielä taivutaan siihen jotta miehellä olis hauskaa.... Milloin me saadaan jotain hauskaa? Miksi tämä hauskanpuute on naisen vika?

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnistan itseni tuosta kuvauksesta ja olen aika vapaamielinen ja leikkisä sänkypuuhissakin. Ei mua avoin suhdekaan haittaisi, jos olisi kumppanille kanssa ok. En tosin tiedä, tarkoittiko ap tätä oikeasti.

Naisellisuuden lisäksi musta löytyy myös aimoannos miehekkyyttä (jotain kertoo sekin, että välistä luullaan täällä palstallakin mieheksi kirjoitteluni perusteella) tai sellaista enempi miehillä nähtävää rempseää asennetta.

Komppaan muutamia muita ketjuun kirjoittaneita kaltaisiani, että taidamme olla aikalailla varattuja.

Voi myös olla, että olemme suht. harvinainen luonnetyyppi, kun tyttöjä/naisia ei varsinaisesti tällaiseen rohkaista. Ja osa tosiaan elämän myötä katkeroituu ja vakavoituu... Itse en jaksa ottaa elämää ongelmineen kovin vakavasti ja synkistellä, ei siitä ole mitään hyötyä. Ongelmat ratkeaa sitä mukaa, kun niitä saa ratkottua ja paremmin siinä onnistuu, kun ei masennu ja toimintakyky säilyy.

siinä yksi uniikki lumihiutale taas

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on se mitä etsii se taikasana.

Jos etsii tunteiden leiskumista ja arjen yläpuolella oloa, joutuu vain kestämään sen ettei se ikuisesti kestä, ja että jotain muuta sitten puuttuu. Jos etsii tasaista arkea ja elämänkumppania rinnalle kulkemaan, niin pitää vain hyäksyä että sitten jää se leiskuminen vähemmälle.

Vähän sama kuin etsisi mustaa, jonka pitäisi kuitenkin olla valkoista.

Eräs miespuolinen ystäväni on juuri nyt siinä tilanteessa että viimeiset 15 vuotta on etsitty sitä leiskumista ja kuljettu kukasta kukkaan sydämiä särkien, ja nyt tämä ei tunnu enää riittävän. Itse tajusin tuon jo aikaa sitten ja vakiinnuin ihanan miehen kanssa, jonka kanssa rakkauden on annettu kasvaa sellaiseksi ettei sitä enää ihasuttavilla könsikkäillä peitota oikein missään sarjassa.

Täällä yksi kuvaukseen sopiva. Itse koen ongelmaksi että oman ikäiseni miehet ainakin ovat erittäin kaavoihin kangistuneita, yilirationaalisia, pessimistisiä, arjen puurtajia, joiden ainoa harrastus on joku maailman tylsin laji golf... Yhdenkin kanssa kävin treffeillä niin tuntui että se pessimismin määrä vei omankin elämänilon parissa tunnissa mitä treffit kesti. Katselen ja treffailenkin mielellään nuoria miehiä, surffareita, maailman matkaajia, oman tiensä kulkijoita. t. N 43v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...

WORD!

No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.

Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.

Voipa se olla noinkin. Mutta siksi niistä asioista pitäisi puhua ääneen, ajatusten lukeminen ei onnistu miehiltä vielä nykypäivänäkään ja silloin on tosiaan vaikeaa vetää niitä syy-seuraussuhteita.

Mutta kun ei miehetkään ole mitään "leikkisiä" arjessa. Emmä ole koskaan tullut kotiin niin, että mies on siivonnut koko kämpän, odottaa jossain feikkitarjoilija-asussa kynttilänvalossa niin että pöydälle on katettu hienojen astioiden keskelle mcdonalds-ateria. Se ois hauskaa. Tai että ollaan sunnuntaina ajamassa kotiin mökiltä niin että kotona odottaa siivous, ja sitten se sanoiskin että mä tilasin siivoojan, ajellaan koko päivä maaseudulla ja haetaan piknik-eväät kaupasta.

Miehelle leikkisyys on sitä, että paskanen koti pitäs unohtaa ja harrastaa sen kanssa seksiä. Sitten se ei kuitenkaan siivoa. Eli leikkisyys tarkoittaa vaan sitä, että ollaan miehen ehdoilla naisen kuormaa kasvattaen miehen palveluksessa. Ja me monet vielä taivutaan siihen jotta miehellä olis hauskaa.... Milloin me saadaan jotain hauskaa? Miksi tämä hauskanpuute on naisen vika?

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...

No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.

Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.

Voipa se olla noinkin. Mutta siksi niistä asioista pitäisi puhua ääneen, ajatusten lukeminen ei onnistu miehiltä vielä nykypäivänäkään ja silloin on tosiaan vaikeaa vetää niitä syy-seuraussuhteita.

Et voi olla tosissasi. Miten ihmeessä perheellinen mies ei huomaa asioita, joita kotona täytyy tehdä? Miten tuollainen mies pärjää missään?

Kyllä meitä on, mutta olemme aika suosittuja miesten keskuudessa. Sinulla itselläsi pitää olla aika paljon annettavaa itselläsi, jos tällaisen naisen haluat pidemmäksi aikaa parisuhteeseen kanssasi. 

N41

Hahhaha! Aloitin tällaisen keskustelun miehistä, se poistettiin! Muistakaapas asemanne naiset, teiltä saa vaatia hupsua hihittelyä ja pyllistystä siivouksen lomassa, mutta miehiltä ei tällaisia vaadita!

Vierailija kirjoitti:

Hahhaha! Aloitin tällaisen keskustelun miehistä, se poistettiin! Muistakaapas asemanne naiset, teiltä saa vaatia hupsua hihittelyä ja pyllistystä siivouksen lomassa, mutta miehiltä ei tällaisia vaadita!

Niin, koska jos mieheltä vaatii yhtään mitään, on tämä kaameaa miesvihaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahhaha! Aloitin tällaisen keskustelun miehistä, se poistettiin! Muistakaapas asemanne naiset, teiltä saa vaatia hupsua hihittelyä ja pyllistystä siivouksen lomassa, mutta miehiltä ei tällaisia vaadita!

Niin, koska jos mieheltä vaatii yhtään mitään, on tämä kaameaa miesvihaa!

Niinpä nyyh uliuu!

Vierailija kirjoitti:

Huomaa vastauksista, että huumorintaju on katoava luonnonvara. Heräättekö joka aamu ja sanotte itsellenne, että "aika vetää taas herne nenään"?

Tämä palsta todentaa kyllä ap:n asettaman ongelman aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on se mitä etsii se taikasana.

Jos etsii tunteiden leiskumista ja arjen yläpuolella oloa, joutuu vain kestämään sen ettei se ikuisesti kestä, ja että jotain muuta sitten puuttuu. Jos etsii tasaista arkea ja elämänkumppania rinnalle kulkemaan, niin pitää vain hyäksyä että sitten jää se leiskuminen vähemmälle.

Vähän sama kuin etsisi mustaa, jonka pitäisi kuitenkin olla valkoista.

Eräs miespuolinen ystäväni on juuri nyt siinä tilanteessa että viimeiset 15 vuotta on etsitty sitä leiskumista ja kuljettu kukasta kukkaan sydämiä särkien, ja nyt tämä ei tunnu enää riittävän. Itse tajusin tuon jo aikaa sitten ja vakiinnuin ihanan miehen kanssa, jonka kanssa rakkauden on annettu kasvaa sellaiseksi ettei sitä enää ihasuttavilla könsikkäillä peitota oikein missään sarjassa.

Kaipa se sitten noinkin voi olla, että kaikkea ei voi saada. Ja tietenkin alkuhuuma aina tasoittuu jossain vaiheessa. Mutta monesti tuntuu, että miestä ei tarvita kuin arjen pyörittämiseen ja kaikki siitä poikkeava on ylimääräistä. Se on vähän niin kuin virkahomma johon pitää vain laittaa joku sellainen, josta on mahdollisimman vähän häiriötä arjen pyörimiselle ja muulla ei ole väliä. Mutta mielestäni se ei ole parisuhteen tai rakkauden pointti. Sen arjen saan ihan itseksenikin.

Noh, taidan olla klassinen toivoton romantikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N30 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.

Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.

What to do?

Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...

No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.

Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.

Voipa se olla noinkin. Mutta siksi niistä asioista pitäisi puhua ääneen, ajatusten lukeminen ei onnistu miehiltä vielä nykypäivänäkään ja silloin on tosiaan vaikeaa vetää niitä syy-seuraussuhteita.

Et voi olla tosissasi. Miten ihmeessä perheellinen mies ei huomaa asioita, joita kotona täytyy tehdä? Miten tuollainen mies pärjää missään?

Vähän vaikea vastata tähän, kun et tiedä minusta mitään enkä minä tiedä minkälaisia asioita sinun miehiltäsi on jäänyt huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Hahhaha! Aloitin tällaisen keskustelun miehistä, se poistettiin! Muistakaapas asemanne naiset, teiltä saa vaatia hupsua hihittelyä ja pyllistystä siivouksen lomassa, mutta miehiltä ei tällaisia vaadita!

Minun naiseni ovat ihan omasta aloitteestaan pyllistelleet minulle vähän niin kuin "vahingossa", se on ollut heistä hauska tapa vähän vinkata asioista. Mutta se onkin katsos sitä elämäniloa.