Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin vaikea löytää naisellista, elämäniloista, uteliasta ja leikkisää naista?
17.09.2019 |
Sellaista joka ei ota elämää liian vakavasti ja osaa myös hassutella.
M38
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista joka ei ota elämää liian vakavasti ja osaa myös hassutella.
M38
Ois kyllä kiva kohdata moinen🙂
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Tuollaisia naisia on paljon, naisethan ovat se leikkisämpi sukupuoli (meissä vieläkin näkyy se että on pitänyt huolehtia lapsista). Itse olen parisuhteessa ehkä normaalia vakavamman miehen kanssa. Hän on todella pessimistinen mutta on "parantunut" hieman positiivisuuteni vuoksi. Välillä hävettää innostua kaikesta niin herkästi, mutta onneksi mies kehuu piirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.
Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.
What to do?
Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...
No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, että sitten kun olen utelias ja elämäniloinen sekä leikkisä, kauanko jaksat sitä hauskaa läpän heittoa ja pieruhuumoria kuunnella.
Ja koska se uteliaisuus muuttuukin ärsyttäväksi kuulusteluksi?
Naisellisuuskin on hienoa siihen saakka, kun kaverisikin alkavat kiinnostua minusta...
Että olet sitten noin vain vietävissä, kun joku kiinnostuu? Hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia naisia on paljon, naisethan ovat se leikkisämpi sukupuoli (meissä vieläkin näkyy se että on pitänyt huolehtia lapsista). Itse olen parisuhteessa ehkä normaalia vakavamman miehen kanssa. Hän on todella pessimistinen mutta on "parantunut" hieman positiivisuuteni vuoksi. Välillä hävettää innostua kaikesta niin herkästi, mutta onneksi mies kehuu piirrettä.
No en sanoisi naisia leikkisämmäksi sukupuoleksi, miehiähän pidetään ikuisina poikina ja naisten mielestä lapsellisina. Naiset ovat kyllä enemmän tekemisissä lasten kanssa, mutta sekin on sellaista huolenpitoa ja suorittamista enemmän kuin hulluttelua. Sitten kun isä tulee kotiin, niin päästään karhulla ratsastamaan tms.
Itse jotenkin näen samalla tavalla kuin ap, vaikka olenkin nainen. Jotenkin tässä vuosia työelämässä pyörineenä ja lasten koulun, kavereiden ja harrastusten kautta lukuisiin naisiin tutustuneena sanoisin, että valtaosaa naisista leimaa tietynlainen vakavuus. En tarkoita, että he eivät olisi huumorintajuisia ja älykkäitä, mutta jonkinlaista kylmää ehdottomuutta, asioiden turhaa pyörittelyä ja yliarvostamista sekä oman elämäntapansa korostamista on havaittavissa. Lisäksi jotenkin ei aidosti hyväksytä erilaisuutta. Vaikea määritellä sen tarkemmin, mutta jos kuvittelette mielessänne ne naiset, jotka pyörittävät lastenne koulun vanhempaintoimikuntaa, tiedätte, mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M38 miten sinuun saa yhteyden..?
T: Kiinnostunut <3
Koska et ole elämäniloinen, utelias etkä leikkikäs mies. Otat elämän liian vakavasti etkä osaa hassutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.
Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.
What to do?
Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...
No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.
Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin näen samalla tavalla kuin ap, vaikka olenkin nainen. Jotenkin tässä vuosia työelämässä pyörineenä ja lasten koulun, kavereiden ja harrastusten kautta lukuisiin naisiin tutustuneena sanoisin, että valtaosaa naisista leimaa tietynlainen vakavuus. En tarkoita, että he eivät olisi huumorintajuisia ja älykkäitä, mutta jonkinlaista kylmää ehdottomuutta, asioiden turhaa pyörittelyä ja yliarvostamista sekä oman elämäntapansa korostamista on havaittavissa. Lisäksi jotenkin ei aidosti hyväksytä erilaisuutta. Vaikea määritellä sen tarkemmin, mutta jos kuvittelette mielessänne ne naiset, jotka pyörittävät lastenne koulun vanhempaintoimikuntaa, tiedätte, mitä tarkoitan.
No en todellakaan ymmärrä vaikka kuinka kuvittelen. Aikaansaavia, epäitsekkäitä, ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia naisia niissä näyttää pyörivän. (Itse en kuulu heihin koska olen liian laiska ja itsekäs ja nautin omasta vapaa-ajastani liikaa osallistuakseni juuri mihinkään ylimääräiseen 😂)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko naisen vai kultaisennoutajan?
Itse otin kultaisennoutajan. Nyt voin luottaa elämänkumppanini uskollisuuteen.
Eli aloittaja haluaa naisen, jonka kanssa on kivaa. Aloittaja haluaa hullutella ja hassutella, juosta kesäniityllä yhdessä, nauraa ja suudella vesisateessa vaatteiden kastuessa läpimäriksi. Oikeasti sieltä niityltä nainen voi saada heinänuhan ja vesisateesta tavallisen nuhan. Sitten se nuhainen nainen onkin sairas, eikä olekaan enää yhtään hauska ja leikkisä, vaan mariseva potilas, jota pitää hoitaa. Aloittaja haluaa naisen, jonka kanssa eläminen olisi koko ajan rakkauden ensihuumaa, ilman arkea ja oksennustauteja tai laskuja ja eräpäiviä. Rakkauden ensihuumassa aikuisetkin nauravat ja leikkivät kuin teinit. Se vain ei todellakaan kestä, eikä sen ole tarkoituskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ole, etsit vääristä piireistä. Minäkin olen sellainen. Harrastan taidetta ja käsitöitä ja käyn työväenopiston kursseilla. Siellä on aina kurssillinen juuri tuollaista naisia.
N30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin näen samalla tavalla kuin ap, vaikka olenkin nainen. Jotenkin tässä vuosia työelämässä pyörineenä ja lasten koulun, kavereiden ja harrastusten kautta lukuisiin naisiin tutustuneena sanoisin, että valtaosaa naisista leimaa tietynlainen vakavuus. En tarkoita, että he eivät olisi huumorintajuisia ja älykkäitä, mutta jonkinlaista kylmää ehdottomuutta, asioiden turhaa pyörittelyä ja yliarvostamista sekä oman elämäntapansa korostamista on havaittavissa. Lisäksi jotenkin ei aidosti hyväksytä erilaisuutta. Vaikea määritellä sen tarkemmin, mutta jos kuvittelette mielessänn0e ne naiset, jotka pyörittävät lastenne koulun vanhempaintoimikuntaa, tiedätte, mitä tarkoitan.
No en todellakaan ymmärrä vaikka kuinka kuvittelen. Aikaansaavia, epäitsekkäitä, ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia naisia niissä näyttää pyörivän. (Itse en kuulu heihin koska olen liian laiska ja itsekäs ja nautin omasta vapaa-ajastani liikaa osallistuakseni juuri mihinkään ylimääräiseen 😂)
Niin, just sellaisia aikaansaavat, ylisosiaaliset naiset ovat niitä kaikkein vakavampia. Jokaisesta asiasta tehdään niin vastuullinen ja vakava, että rentous unohtuu. Se, että pyörittää ilisella mielellä harrastustoiminnan kahvilaa, ei tee kenestäkään leikkisää ja uteliasta. Itseasiassa päinvastoin, koska “kyllähän nyt vastuulliset ja kunnon vanhemmat osallistuvat lastensa harrastustoimintaan".
Mä tunnistan itseni tuosta kuvauksesta ja olen aika vapaamielinen ja leikkisä sänkypuuhissakin. Ei mua avoin suhdekaan haittaisi, jos olisi kumppanille kanssa ok. En tosin tiedä, tarkoittiko ap tätä oikeasti.
Naisellisuuden lisäksi musta löytyy myös aimoannos miehekkyyttä (jotain kertoo sekin, että välistä luullaan täällä palstallakin mieheksi kirjoitteluni perusteella) tai sellaista enempi miehillä nähtävää rempseää asennetta.
Komppaan muutamia muita ketjuun kirjoittaneita kaltaisiani, että taidamme olla aikalailla varattuja.
Voi myös olla, että olemme suht. harvinainen luonnetyyppi, kun tyttöjä/naisia ei varsinaisesti tällaiseen rohkaista. Ja osa tosiaan elämän myötä katkeroituu ja vakavoituu... Itse en jaksa ottaa elämää ongelmineen kovin vakavasti ja synkistellä, ei siitä ole mitään hyötyä. Ongelmat ratkeaa sitä mukaa, kun niitä saa ratkottua ja paremmin siinä onnistuu, kun ei masennu ja toimintakyky säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Koska et ole elämäniloinen, utelias etkä leikkikäs mies. Otat elämän liian vakavasti etkä osaa hassutella.
Joo, siksi hän hakeekin hassuttelevaa naista kun ei itsekään ymmärrä sellaisen päälle. Kuulostaako järkevältä? Vai pitäisikö yrittää joskus keskustella ilman että aloittaa hyökkäyksellä? En ymmärrä miksi pitää hyökätä, ellei aloitus sitten jotenkin kalahda omaan nilkkaan.
N30 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen nähnyt ongelman akselilla älykkyys/herkkyys. Jos otan älykkään naisen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain ja ollaan siinä mielessä "samalla tasolla", hän on hyvin käytännöllinen ja epäromanttinen arjen pyörittäjä ja suorittaja. Taikuus jää puuttumaan.
Jos taas otan romanttisen ja ihastuttavan höpsön, jonka kanssa tunteet leiskuvat ja noustaan arjen yläpuolelle, tuppaa olemaan niin että syvällisemmästä ja älyllisemmästä keskustelusta ei tahdo tulla mitään.
What to do?
Se on kuule just ja jetsulleen! En tiedä mitä taikatemppuja kaipaat, mutta minä olen tuollainen arjen suorittaja enkä kaipaa romantiikkaa, mutta, mutta, minun kanssa aikaa ei tarvitse tuhlata suun soittamiseen, koti on järjestyksessä ja aikaa jää kivasti yhdessä leikkimiseen...
No tuohan kuulostaa ihan hyvältä, tuon tyyppisen kanssa olen ollutkin joskus. On tärkeää, että on sitä leikkimisaikaa ;) Eihän tuohon tarvitse enää muuta kuin ripaus hullaantumista, vähän kauniita sanoja ja tekoja siellä täällä. Että samalla kun pidetään sitä arkea yllä, niin vaalitaan myös sitä romanttista tasoa jossa kohdataan miehenä ja naisena siellä kaiken yläpuolella. Luulen, että moni ero johtuu siitä että tuo jälkimmäinen unohtuu.
Kokemukseni mukaan tuo hautautuu sinne arjen alle, koska mies ei kanna osaansa. Se on tosi luontaista olla naisellinen, leikkisä, lepposa ja seksikäs kikattelija, kun ensin hoitaa kaiken kotona yksin työpäivän päälle 😂 Miesten kyky ymmärtää syy-seuraus-suhteita on joskus suorastaan naurettava.
Voipa se olla noinkin. Mutta siksi niistä asioista pitäisi puhua ääneen, ajatusten lukeminen ei onnistu miehiltä vielä nykypäivänäkään ja silloin on tosiaan vaikeaa vetää niitä syy-seuraussuhteita.
Huomaa vastauksista, että huumorintaju on katoava luonnonvara. Heräättekö joka aamu ja sanotte itsellenne, että "aika vetää taas herne nenään"?
Koska me haluamme komean, hyväkroppaisen älykkään miehen jolla on kuiva, terävä ja nopea huumorintaju. Laajat kiinnostuksen kohteet niin tekniikasta historiaan. Miehen joka osaa ottaa naisen sängyssä ja on varakas mutta työtön jotta on aikaa meille :) Isosta varustuksesta plussaa. Laitanko puhelinnumeroni heti vai eikö rahkeet riitä?