Mitä tekisitte jos teidän koira tekisi näin?
Annoin koiralle sellaisen purulastun ja se nakersi lastua tuossa olkkarin lattialla tuttuun tapaansa.
Luin kirjaa ja mun varpaat oli sohvapöydän alla ja liikautin jalkaani vahingossa liian lähelle purulastua ja välitön näykkäisy varpaaseen.
Samalla sekunnilla nousin ylös ja toruin koiraa verbaalisesti äkäisellä "HEI MITÄ V*TTUA" kerkesin karjaisemaan niin koira näykkäsi uudestaan mutta käden peukaloon niin että kynnen alta tulee vähän verta.
Koira jäähylle ja luu pois.
Kyseessä iso koira 40-50kg haitarista, ei ole "taistelukoirotu" ja koskaan ennen ei ole näyttänyt mitään aggresiota.
Nyt kuitenkin mun päässä heti ajatus että alan etsimään uutta kotia koiralle?
Olen aivan hvetin tuohtunut, koko sen elämän ollaan kasvatettu ja koulutettu positiivisen vahvistamisen kautta ja pidättäydytty huutamisesta ja fyysisestä rankaisemisesta, nyt oli hyvin lähellä tää usko horjua.
Mitä te tekisitte? Ja onko koira nyt menetetty tapaus kun kerran puri niin puree uudestaankin?
Ja kyllä tiedostan nyt että purulastun olkkarissa syöminen ei ainakaan jatku..
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan pakko kritisoida. Koira toimii kerran väärin ja ajattelet jo luopumista?
Joo myönnetään aika radikaali mietintä..
Puraisu on kuitenkin silti aika radikaali..Ap
Mutta ihan ensimmäiseksi tulee koirasta luopuminen kuitenkin? Ehkä koira on kipeä tai olet toiminut yleisesti niin, että koira joutuu puolustamaan ruokaansa.
Siis näykkäisikö se sua vai puri? Ensin sanot että näykkäisi ja viestin lopussa sanot että puri. Näykkäisemällä koira varoittaa, jos ei murina tehoa.
Aloitusviestissä myös sanot ettei ole ollut aijemmin aggressiivinen ja seuraavassa viestissä että aina murisee kun sen luuta tai muuta herkkua lähestyy. Niin mietin että kerrotko nyt kaiken ja/tai väritätkö jotakin.
Sinua on vaikea auttaa jos et kerro tilannetta rehellisesti.
Lainasit väärää tekstiä? Mun tekstin siis lainasit ja en tajunnu sun viestistä miksi. Mutta meillä koira tuo kanssa niitä luita ja tuputtaa niitä niin että haluaa että otan sen siltä ja päivittelen kanssa että ompa hieno ja palautan sen sille, joskus se haluaa antaa sen uudestaan ja uudestaan eenenkuin menee sitten syömään sitä. Meillä koira kanssa kokee syömisen jotenkin sosiaaliseksi tilanteeksi, vaikka sille antaisi yksinolon ajaksi jonkun syötävän niin se vaan piilottaa sen ja alakaa syömään vasta kun oon näkemässä. Paitsi jos kyse on jostain erityisen hyvästä, silloin se kyl syö sen. Sitä on tosin pentuna syötetty niinkuin vauvaa välillä.
Mää oon sun kanssa tosi samaa mieltä tosta luottamuksesta. Ja luottamuksen pitää tietenkin olla molemminpuolista. Koiran on vaikea luottaa jos siihen ei luoteta, toki se on pitäny kouluttaa ja kasvattaa niin että tiedät missä siihen luottaa ja missä se mahdollisesti menee vaikka aistiensa/viettiensä pauloihin. Kaikkia erilaisia tekniikoita ja kasvatus tyylejä, eri koiraguruja yms. on tosi paljon. Meillä kyllä ollaan luettu paljon koiran koulutuksesta ja kaikesta sen ympäriltä.
Mutta loppuenlopuksi koiraa ollaan kasvatettu ihan sen mukaan miten on tuntunu fiksuimmalta tehdä, yritetty aina ymmärtää sitä omaa koiraa ja luomaan hyvä ja terve suhde koiraan. Siitä on kasvanu näin tosi tottelevainen, oppivainen ja omia ihmisiä kohtaan miellyttämisenhaluinen.