Lue keskustelun säännöt.
Sitoumiskammoisen miehen tapailu
17.09.2019 |
Olen keväästä asti tapaillut satunnaisesti yhtä ihanaa miestä, meidän välillä on alusta asti ollut joku jännä yhteys/kemia. Viihdymme hyvin yhdessä ja synkkaa. Mies on pahasti pettynyt aiemmissa suhteissaan, ja on tosi varovainen. Hän on sanonut että tulee helposti ahdistus jos ajattelee liikaa, pelkää uutta pettymystä. Olen itse eronnut hiljattain, hän on kysynyt pari kertaa onko hän pelkkä lohtu ja laastari. Niin ei kuitenkaan ole. Kesällä hän kutsui mut tapaamaan kahta lastaan ja melkein heti sen jälkeen ilmoitti että ei hänellä olekaan sellaisia tunteita kun pitäisi olla, ja on tosi pahoillaan. Mietin jo että johtuiko lapsista, mutta oli aiemmin kertonut että sain hyvää palautetta. Kysyin että johtuuko tämä siitä että tuli ahdistus ja hän myönsi, pyysi että annetaan ajan kulua. Meni 3 vkoa ja hän laittoi yhtäkkiä viestin jossa kertoi että hänelle sopisi että nähdään silloin tällöin. Nyt ollaan nähty pari krt ”kavereina” ilman sitoutumista ja seksin merkeissä. Sanoin itsekin olevani sellaiseen suhteeseen valmis. Hän on mun mielessä ihan kokoajan, hän ei pidä mitään yhteyttä mutta 1-2 krt kk ollaan näht kuitenkin. Haluaisin kertoa hänelle tästä olotilasta ja että mulla on tunteita häntä kohtaan ja on ajatuksissa kokoajan. Antakaa jotain neuvoja, miten pitäisi toimia? Hän on epävarma naisjutuissa, ehkä johtuen aiemmista pettymyksistä
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä että mistä se ahdistus tulee, iskeekö se silloin kun huomaa että tunteita alkaa olemaan liikaa? Tää mieshän varoitti mua jo ahdistuksestaan heti alussa.. On varmaan käynyt usein näin, ja ne naiset on sitten ehkä päästäneet hänet menemään.. Mä en vaan millään haluais luovuttaa🙈🙈Kertoi että oli ennen mua ollut vuosi sitten treffeillä, meidänkin treffit peruuntui kerran. Tää sotii sitä vastaan että sillä olis toinen katottuna, ei vaan oo sen tyylinen..
apEi sitä ahdistunut ymmärrä aina itsekään, mistä se ahdistus tulee. Siinä voi olla sellaista mikä on täysin hallitsematonta ja käsittämätöntä, nousee syvältä jostain tietoisuuden viemäreistä.
Mä en yleensä kovin helposti luota ihmisiin, ja pari kertaa on käynyt niin, että en ole kertonut tunteistani, koska olen ajatellut tyypistä ja motiiveistaan liian negatiivisesti... Nämä kaduttaa ihan tosissaan. Eniten siksi, että oon pettynyt siihen, miten pelkuri olin.
Tässä ketjussa on järkyttävän katkeria kommentteja, joissa leimataan surutta tuo mies kuspääksi pelailijaksi. Ymmärrän että monilla on huonoja kokemuksia, mutta ihmisiä ne miehetkin ovat... Mulla itse asiassa ei ole juurikaan henkilökohtaista kokemusta kovin kurjista tyypeistä, koska intuitioni käskee pysymään sellaisista loitolla heti kättelyssä. Mutta nuorempana en luottanut intuitiooni ja asiat olivat sekavampia.
Monet miehet ovat kusipääpelailijoita, jos saavat tilaisuuden. Tästä on syytäkin varoittaa.
Ole onnellinen, jos olet välttynyt näiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kellään ahdistuneisuutta/sitoutumiskammoa ymmärtävällä antaa neuvoa miten miestä tulisi lähestyä tai pitäisikö hänelle antaa aikaa ja odottaa yhteydenottoa? On mahdollista että hän päästää mut menemään eikä ota enää yhteyttä jos mä en tee niin.. Mulla on sellanen fiilis että hän tarvitsee rohkaisua ja tukea minulta, mutta toisaalta se tuntuu ihan hullulta..
ap
Mä olen nainen, mutta voin yrittää selventää tätä kuviota. Toki jokainen on oma juttunsa, mutta kerron omaa ajatusmaailmaani. Tähän tilaan olen päätynyt järkyttävien ihmissuhdepettymysten jälkeen. Siis kaikista pahin mulle on, jos toinen osapuoli on liian tunteellinen ja turhan avoin, liian aikaisessa vaiheessa jotain suhdepuheita ja yrittää liikaa mua ymmärtää ja tukea, koska se ei vaan auta yhtään mitään. Asiat siitä alkaa menemään ensin ahdistukseksi, koska koen velvollisuutta toista kohtaan olla siinä suhteessa mukana. Sitten alkaa ärsyttämään kaikki yhteydenpito ja lopulta kiinnostus katoaa savuna ilmaan. Ja se ei enää takaisin tule, jos se on kerran kadonnut. Olen tuolloin vain helpottunut, että pääsin eroon koko kuviosta eikä ikävä tms. huono omatunto vaivaa. Ne asiat on niin syvällä, että parasta on miehen antaa olla, välillä ehkä laittaa jonkun heippa-viestin ilman mitään tunnejuttuja. Muistutat, että olet olemassa, ei muuta. Osoitat olevasi itsenäinen ja riippumaton ja elät omaa elämääsi välittämättä onko mies siinä tai ei. Ja mies saa silloin päättää haluaako hän olla siinä mukana vai antaako sun mennä.
Joskus mulla on kiinnostus löytynyt mieheen, mutta on ollut varattu tai muuten vaan pelkän seksin perässä hiihtäjä. He eivät ole olleet sillä tavalla tosissaan mun kanssa, niin sitten olen pystynyt muodostamaan jotain kiintymystä, tokikaan näistä suhteista ei mitään ole tullut ja olen myös muutaman kyyneleen itsekin vuodattanut näissä tilanteissa! Mutta toi satunnainen viestittely jostain hauskoista jutuista ei mua ärsytä, koska siinä toinen ei tule iholle eikä painosta, vaan saan itse tehdä rauhassa päätöksen haluanko tutustua paremmin vaiko jatkaa yksinoloani. Voin kevyesti olla viikkoja hiljaisuudessa. Hirveitä on sellaset viestit, että mä luulin, että pidit minusta, oliko kaikki vaan valhetta jne. siinä vaiheessa mä oon jo pakokauhuinen enkä enää ikinä halua ihmsitä tavata, joka näin dramaattiseksi heittäytyy. Nyt itsekin pidän taukoa kaikesta tapailusta ja yritän löytää keinoja päästä eroon tästä ongelmastani, koska todellakaan tällainen en haluaisi olla ja vielä parisuhteessa itseni mieluusti näkisin, paha ihminen en ole, mutta hiton rikki sisältä kyllä :)
Ja onko yleistä että ahdistunut ja sitoutumiskammoine ihminen ottaa etäisyyttä ihastuessaan?
Ap, itselläni kokemusta vähän vastaanvanlaisesta tilanteesta ja lopputulos ei ollut kaunis. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: koska haluat oikeasti sen parisuhteen, lopeta tämä nykyinen säätö heti.
Pistää vihaksi kun luin tämän, tuollaiseen mieheen ei kannata tuhlata sekuntiakaan.
Joopa joo. Ap, lue kirja HE´S JUST NOT THAT INTO YOU.
Jos miestä kiinnostaisi, hän olisi yhteydessä ja teillä olisi suhde.
Nyt ap sanoo, että ihana mies, hyvä olla yhdessä, synkkaa, viihdytte. Sitten paljastuu, että näette vain joka toinen viikonloppu seksin merkeissä.
Mitäs luulet, mistä on kyse?
Mies ei ole kiinnostunut.
Sinä olet ihastunut, roikut, selittelet itsellesi.
Voit toki jatkaa. Kun mies ei ole kiinnostunut, hän ei ole kiinnostunut. Seksi kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, itselläni kokemusta vähän vastaanvanlaisesta tilanteesta ja lopputulos ei ollut kaunis. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: koska haluat oikeasti sen parisuhteen, lopeta tämä nykyinen säätö heti.
Pistää vihaksi kun luin tämän, tuollaiseen mieheen ei kannata tuhlata sekuntiakaan.
Miksi miehillä tällasta toimintaa on näin paljon? En ihan tajuu. Ja miksi naiset yliymmärtää tällasta aivan järjettömän paskaa käytöstä?
Täydennä puuttuvat kirjaimet: O**t p**op*u. Siinä on sitoutumiskammon selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, itselläni kokemusta vähän vastaanvanlaisesta tilanteesta ja lopputulos ei ollut kaunis. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: koska haluat oikeasti sen parisuhteen, lopeta tämä nykyinen säätö heti.
Pistää vihaksi kun luin tämän, tuollaiseen mieheen ei kannata tuhlata sekuntiakaan.
Miksi miehillä tällasta toimintaa on näin paljon? En ihan tajuu. Ja miksi naiset yliymmärtää tällasta aivan järjettömän paskaa käytöstä?
Miehet: Itsekkyys ja tunteeton suhtautuminen seksiin. Naisen pitäminen hyödykkeenä, esineenä. Epätasa-arvoinen ajatusmaailma.
En jaksanut lukea aloitusta, mutta siis onko niitä muunkinlaisia? Itse en ainakaan ole koskaan tavannut kuin juurikin noita jonkinsortin sitoutumiskammoisia joista pitää nyhtämällä nyhtää kaikki suunnitelmat ja ajatukset. Parisuhteet on kokemukseni mukaan kuin kivirekeä kiskoisi, kun itse saa olla yksin se aktiivinen joka aina keksii tekemistä ja näkemistä ja sitten mies peruukin viime minuutilla ellei jo alun perin ole vastannut "katellaan"..
En vaan ole ilmeisesti parisuhdeihminen pätkääkään, koska en vaan jaksa tuota epävarmuutta mitä ne aiheuttaa. Ihan liian vaikeaa mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kun se ahdistus on kerran päässyt tulemaan, ei se mene enää pois sen ihmisen kohdalla vaikka tämä tekis mitä tai jättäis tekemättä. Peli on pelattu. Ensin tulee ahdistus, sitten sen jälkeen se toinen alkaa vain ärsyttää. Kaikki sanat, teot, kaikki ärsyttää. Pahinta on, jos se toinen ei edes tajua jättää rauhaan, vaan pommittaa ja soittelee "ihan muuten vaan".
Omalla kohdallani en sanoisi, että ahdistus alkaa "kun tunteita alkaa olemaan liikaa". Se ahdistus tulee jo ihan siinä ennen yhtään mitään ihastumista kummempaa.
En suosittele romantisoimaan kaltaistani sitoutumiskammoista ihmistä. Tarkoitan sitä, että ei kannata jäädä vain odottelemaan että ahdistus katoaa ja tuo ahdistuja rakastuu suhun. Päinvastoin se "roikkuminen" vain pahentaa tilannetta. Ei me pahoja olla, mutta ilmeisesti aiemmissa suhteissa niin rikottuja, että se haava ei vaan parane.
Kannattais ap suosiolla jatkaa elämää, ja sanon tämän kaikella rakkaudella.
Ihme ahdistuja tuo mies. Naurattaa lähinnä, kun miesparkaa noin kovasti ahdistaa. Oikein paniikkihäiriö ja kaikki.
Jos ihmissuhteet noin kovasti aiheuttaa ahdistusta, olisko syytä pysyä yksin?
Ap kyselee tätä asiaa niin kauan, kunnes joku vastaa, että kyllä mies pohjimmiltaan rakastaa ja pääsee ahdistuksen yli, kun vaan ap jaksaa odottaa ja ymmärtää.
En ymmärrä, miksei tällaset tyypit voi vaan sanoa, että en aio sitoutua nyt sinuun, miksi pitää höpöttää jotain ahdistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus tulee siitä, että kumppani on väärä. Minä olin yli 10 v "sitoutumiskammoinen", kunnes tuli se yksi, jonka kanssa ei kammottanutkaan yhtään. Suhde on kestänyt tosi hyvänä nyt vuosikymmenen.
Eikä se yksi ollut komeampi, fiksumpi tai rikkaampi kun muut. Mutta tuntui oikealta.
Luulen että ihan feromonijuttu.
Vierailija kirjoitti:
Ja onko yleistä että ahdistunut ja sitoutumiskammoine ihminen ottaa etäisyyttä ihastuessaan?
Ei, vaan hän ottaa etäisyyttä ahdistuessaan. Anna olla. Oli sitten sitoutumiskammoa tai ei, mutta jos hän ottaa etäisyyttä niin se tarkoittaa vain sitä, ettei hänellä ole tunteita sinua kohtaan. Oli se syy sitten mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten tästä miesten uskomattoman p askasta käytöksestä ei saisi muka edes puhua ”kun kaikki on aina miehen syy”, kuten täälläkin yksi uros valitti..🙄
Jos mies huomaa että jonkun naisen kanssa tunteita ei ole riittävästi, seuraava ajatus on, että voishan tästä kuitenkin saada seksiä.
Naiset ovat tässä yleensä suoraselkäisempiä ja lopettavat yhteydenpidon.
Tää on ihan mieletön keskustelu, kiitos kaikille kommentoineille❤️sain paljon uusia ajatuksia ja näkökulmaa tähän tilanteeseen ja ehkä pikkuhiljaa mun silmät aukee että se mies ei halua muuta kuin seksiä silloin kun hänelle sopii. Surullista tää on, enkä usko että se auttaa vaikka hänelle tunteeni paljastaisin, turha varmaan enää pönkittää sen egoa. Pakko vaan jatkaa matkaa ja toivoa että se oikea joka välittää ja rakastaa löytyisi vielä jostain.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan mieletön keskustelu, kiitos kaikille kommentoineille❤️sain paljon uusia ajatuksia ja näkökulmaa tähän tilanteeseen ja ehkä pikkuhiljaa mun silmät aukee että se mies ei halua muuta kuin seksiä silloin kun hänelle sopii. Surullista tää on, enkä usko että se auttaa vaikka hänelle tunteeni paljastaisin, turha varmaan enää pönkittää sen egoa. Pakko vaan jatkaa matkaa ja toivoa että se oikea joka välittää ja rakastaa löytyisi vielä jostain.
ap
Hienoa ap ❤️ Täällä myös yksi tajusi, että se joka ottaa ja häviää yht'äkkiä elämästä saakin mennä ja jäädä sinne minne ikinä katosikaan. Eikä kannata ikävöidä eikä surkutella, vaan antaa anteeksi mielessä ja jatkaa omaa hienoa elämää.
Olisiko kellään ahdistuneisuutta/sitoutumiskammoa ymmärtävällä antaa neuvoa miten miestä tulisi lähestyä tai pitäisikö hänelle antaa aikaa ja odottaa yhteydenottoa? On mahdollista että hän päästää mut menemään eikä ota enää yhteyttä jos mä en tee niin.. Mulla on sellanen fiilis että hän tarvitsee rohkaisua ja tukea minulta, mutta toisaalta se tuntuu ihan hullulta..
ap