Sitoumiskammoisen miehen tapailu

Älä jatka tuota kuviota, tulet satuttamaan itsesi aina vain pahemmin. Puhun kokemuksesta valitettavasti, monta vuotta tapailin vastaavalla tavalla miestä. Tunteita oli mun puolelta vaikka mihin. Mitä jäi käteen? Tunne hyväksikäytöstä. (Kun tässä mun tapauksessa maalailtiin kuitenkin yhteistä tulevaisuutta —sitten joskus.) Tuollaiset arvet voi vaikuttaa pitkälle tulevissakin suhteissa luottamuksen puutteena.

Ihastuneena on aika pöljä, kaikenlaiset selittelyt meni mullekin läpi. Viime hetken perumiset myös tuttuja. Jotenkin saa seliteltyä itselleen, että tuo kuvio on itsellekin ok (pohjimmiltaan ajatus ettei ”kelpaa”?)

Mitä pikemmin pääset eroon, sen parempi. Voit toki kertoa syyn, miksi homma ei sulle toimikaan eli liikaa tunteita.

Se miten nyt (toivottavasti viisastuneena) toimisin toisin, on, että lopettaisin homman heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaveritapaamisissa on ollut molemmilla kerroilla samanlainen käänne, mä olen ehdottanut tapaamista, hän vastaa että on tosi epävarmaa onnistuuko ja ilmoittaa lähempänä jos peruuntuu tms. Sitten tulee viesti saman iltana kun on pitänyt nähdä ja kysyy pääsenkö tulemaan. Tyyliin 20 aikaan illalla, ja mä olen mennyt. Viime kerralla ilmoitti että on kuumeessa eikä uskalla varmaksi luvata voidaanko nähdä. Hänestä ei kuulunut koko viikonloppuna mitään, eikä sen jälkeen. Ja mä odotin molempina iltoina että tulisi viesti, tunsin itseni aika idiootiks

Todella törkeä ja julma mies. Tajuaa varmasti, että ap:lla on tunteita ja vedättää ja käyttää tilannetta hyväkseen. Unohda tuo tyyppi! Pistä vaikka estot puhelimeen ja ala heti tapailla muita.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaveritapaamisissa on ollut molemmilla kerroilla samanlainen käänne, mä olen ehdottanut tapaamista, hän vastaa että on tosi epävarmaa onnistuuko ja ilmoittaa lähempänä jos peruuntuu tms. Sitten tulee viesti saman iltana kun on pitänyt nähdä ja kysyy pääsenkö tulemaan. Tyyliin 20 aikaan illalla, ja mä olen mennyt. Viime kerralla ilmoitti että on kuumeessa eikä uskalla varmaksi luvata voidaanko nähdä. Hänestä ei kuulunut koko viikonloppuna mitään, eikä sen jälkeen. Ja mä odotin molempina iltoina että tulisi viesti, tunsin itseni aika idiootiks

Mulla ahdistuneisuus aiheuttaa sen, että en uskalla luvata mitään. Ja aina olen epävarma, haluaako toinen edes oikeasti nähdä.

Kerro tunteistasi. En usko että voit menettää siinä mitään. Pääset joka tapauksessa eteenpäin. Ja se on rehellistä. Ole ylpeä siitä, että uskallat olla haavoittuvainen ja myös vetää rajat. Jos hänen käytöksensä johtuu ahdistuneisuudesta, tämä voi saada aikaan muutoksen hänessä.

On vaikea antaa neuvoja, koska miehen motivaatioista on vaikea päätellä mitään... Luota intuitioosi.

Ajattelin ennen noin, että "ehkä jollain kestää lämmetä pidemmän aikaa" ja "annetaan ajan kulua niin ehkä se siitä lämpenee". 

Sitten tapasin nykyisen mieheni, ja vaikka meillä molemmilla on pettymyksiä alla ja oltiin tosi "herkillä", ne ajatukset lensivät tosiaan ikkunasta kun molemmilla kolahti ja lujaa.

Edelleen pätevä neuvo: jos mies on oikeasti kiinnostunut sinusta, sinun ei tarvitse miettiä että onko kiinnostunut. Se kyllä näkyy. Samoin kuin itselläsi. 

Nimim. 4kk tapaamisen jälkeen olimme jo kihloissa

Älä lähde liikaa ”ymmärtämään ”miestä sitoutumiskammossaan.

Ei hyvä.

Siis oikeesti ap nyt järkee päähän! Ei viestittelyjä eikä viime hetken tapaamisia eikä tunteista avautumista. Jatka elämääsi, tapaile muita, ja jos joskus vielä mies haluu jotain kunnollista sun kanssasi niin sitten katsot tilannetta uudestaan. Mutta nyt ylös sieltä, et saa jäädä sinne kynnysmattoilemaan!!! Mä tein niin mun sankarin kanssa, joka yritti tällasta samanlaista kuviota ja samaa tarinointia ja voin sanoo, että oli helpotus. Ei enää venailuja millon ny sattuu luun mulle heittään. Kun takuuvarmasti tällä sunkin tapauksella muita lohduttajia.

Mä en jaksaisi tuollaista eipäs-joopas, eikun ehkä sittenkin, tai ei sittenkään -peliä. Ei jatkoon.

Olen hyvin samanlaisessa ”suhteessa” itsekin, joten toivotan voimia. Kyllä täällä vastanneet ovat oikeassa. Pitäisi vain kohdata joku kiinnostavampi, niin saisi itsensä reväistyä tästä kynnysmaton roolista. Mutta kun on ihastunut, niin sitä on sokea kaikille muille vaihtoehdoille, ei kukaan muu kiinnosta...

Mä en tajua miks mietin tota hänen ahdistuneisuutta ja että jos se jotenkin ohjaa hänen käytöstä eikä pysty itse toimimaan niinkuin tunteet sanoo. Ja että pitäiskö mun jotenkin rohkaista häntä ja kertoa mitä ajattelen, vaikka kyllä hän sen tietää..

Se on jännä ettei tule itselle mitään suojeluvaistoa tai omanarvontuntoa päälle🙈

ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ennen noin, että "ehkä jollain kestää lämmetä pidemmän aikaa" ja "annetaan ajan kulua niin ehkä se siitä lämpenee". 

Sitten tapasin nykyisen mieheni, ja vaikka meillä molemmilla on pettymyksiä alla ja oltiin tosi "herkillä", ne ajatukset lensivät tosiaan ikkunasta kun molemmilla kolahti ja lujaa.

Edelleen pätevä neuvo: jos mies on oikeasti kiinnostunut sinusta, sinun ei tarvitse miettiä että onko kiinnostunut. Se kyllä näkyy. Samoin kuin itselläsi. 

Nimim. 4kk tapaamisen jälkeen olimme jo kihloissa

Mä en myöskään usko noihin hitaisiin lämpenemisiin. Mutta ahdistuneisuushäiriöt ja epävarmuus saattavat tehdä asioista aika kummallisia.

Hmm, mun siskolla meni kyllä tavallaan aika kauan aikaa lämmetä nykyisen miehensä suhteen.

Itse oon intuitiivista "ensisilmäyksellä"-tyyppiä... mutta epävarmuus on silti vaivannut enkä ole välttämättä näyttänyt kiinnostustani. Uskon kyllä että elämäni suuri rakkaus on vasta tulossa, mutta aina en ole niin optimistinen. Jos en koe hyvää suhdetta tämän elämän aikana, syy siihen oli aika selvästi traumojen aiheuttama sitoutumiskammo.

Eli siis sitä yritän sanoa, että sitoutumiskammo on joskus ihan todellinen asia ja taakka, ei vain sitä, että ei ole tarpeeksi kiinnostusta ja tunteita...

/12 & /23

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miks mietin tota hänen ahdistuneisuutta ja että jos se jotenkin ohjaa hänen käytöstä eikä pysty itse toimimaan niinkuin tunteet sanoo. Ja että pitäiskö mun jotenkin rohkaista häntä ja kertoa mitä ajattelen, vaikka kyllä hän sen tietää..

Se on jännä ettei tule itselle mitään suojeluvaistoa tai omanarvontuntoa päälle🙈

ap

Toi on vaarallinen tie. Kuten sanottu, älä lähde selittelemään tai liikaa ymmärtämään hänen mahdollisia syitään.

Jos oikeasti on kiinnostunut, ongelmat ja esteet on kyllä voitettavissa. Ja niille haluaa tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tiedostan kyllä tämän kun oikeen mietin, en vaan haluaisi uskoa. Olen kirjoittamassa hänelle viestiä jossa kerron ajatukseni, mutta siitä ei varmaan ole mitään hyötyä. Olen kuullut että hän tekee kavereilleenkin niin että sopii lyhyellä varoitusajalla näkemisestä, ei pysty pitkän tähtäimen suunnitelmiin... Uskotteko siihen että sen kemian joka on kahden ihmisen välillä pystyy aistimaan? Mä olen uskonut siihen ja ajatellut että aika auttaa.. mutta tulen kohta ihan hulluksi odottaessani hänen yhteydenottoaan, jota ei varmaan tule.

ap

Joopajoo,mee vaan naimisiin tommosen kanssa,niin pian huomaat istuvasi yksin joka toinen viikonloppu kun miehen lapset on äidillään,pääsee rentoutumaan kavereitten kanssa.

Olet pelkkä reikä,sori vaan.

PS,etkä taatusti ainoa!

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Ei ole koska mies olisi jo osoittanut sen ja olisitte kimpassa. Sulta saa helposti seksiä, sillä siisti. Valitan.

Kuulostaa vähän samalta mitä itselläni oli yli vuoden erään miehen kanssa, hänellä ei tosin lapsia.

Minulle riitti kyllä seksisuhdekin, olin hiljattain eronnut pitkästä suhteesta kuten hänkin, mutta olin myös ihastunut. Mies teki kyllä usein selväksi ettei hänestä ole parisuhteeseen, "seuraavaan kymmeneen vuoteen". Tunsin hänen seurassaan sellaista kemiaa etten kenenkään muun, vaikka olin treffannut useampiakin miehiä. Seksi oli ihanaa, nukuttiin yhdessä, juteltiin kaikenlaista. Mutta koskaan hän ei halunnut esim lähteä ulos syömään, esitellä baarissa minua tutuilleen jne. Välillä oli parin kkn taukoja tapaamisissa mutta viestiteltiin kuitenkin lähes viikottain. Useimmiten tapaamisia ehdotin minä, mutta niin usein ei nähty kuin olisin toivonut. Mies perusteli sillä ettei halua luvata mitään mikä ei sitten toteudukaan. Nyt ajattelen että olin hänelle varmaan vaan plan B. Kesällä minulla oli perhepiirissä muuta mietittävää, miehestä ei kuulunut pariin kuukauteen kunnes pyysin suoraa vastausta joka oli tekstiviesti: Seurustelen nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Ei oo tyhmää, kirjoita vain rehellisesti miltä susta tuntuu. Ole avoin... mutta suojele itseäsi. Älä ala itseäsi mitenkään uhraamaan tälle tilanteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Siis jätä hänet rauhaa, ottaa suhun jatkossa yhteyttä tai ei ota. Tollaset tunneavautumiset on ihan myrkkyä. Tai toki jos haluut hänet lopullisesti karkottaa niin sitten anna palaa! Anna hänelle nyt tilaa ja keskity itseesi. Piste.

Tuo kaksi viikoa on just sellainen aika että mies alkaa olla sen verran puutteessa, että haluaa taas tavata.

Jos sitoutumiskammoisen saa jollain kiinnostumaan, niin sillänettä itse on viileä. Ei ole aina tavoitettavissa jne.

Tosin en ole varma toimiiko pidemmän päälle.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keväästä asti tapaillut satunnaisesti yhtä ihanaa miestä, meidän välillä on alusta asti ollut joku jännä yhteys/kemia. Viihdymme hyvin yhdessä ja synkkaa. Mies on pahasti pettynyt aiemmissa suhteissaan, ja on tosi varovainen. Hän on sanonut että tulee helposti ahdistus jos ajattelee liikaa, pelkää uutta pettymystä. Olen itse eronnut hiljattain, hän on kysynyt pari kertaa onko hän pelkkä lohtu ja laastari. Niin ei kuitenkaan ole. Kesällä hän kutsui mut tapaamaan kahta lastaan ja melkein heti sen jälkeen ilmoitti että ei hänellä olekaan sellaisia tunteita kun pitäisi olla, ja on tosi pahoillaan. Mietin jo että johtuiko lapsista, mutta oli aiemmin kertonut että sain hyvää palautetta. Kysyin että johtuuko tämä siitä että tuli ahdistus ja hän myönsi, pyysi että annetaan ajan kulua. Meni 3 vkoa ja hän laittoi yhtäkkiä viestin jossa kertoi että hänelle sopisi että nähdään silloin tällöin. Nyt ollaan nähty pari krt ”kavereina” ilman sitoutumista ja seksin merkeissä. Sanoin itsekin olevani sellaiseen suhteeseen valmis. Hän on mun mielessä ihan kokoajan, hän ei pidä mitään yhteyttä mutta 1-2 krt kk ollaan näht kuitenkin. Haluaisin kertoa hänelle tästä olotilasta ja että mulla on tunteita häntä kohtaan ja on ajatuksissa kokoajan. Antakaa jotain neuvoja, miten pitäisi toimia? Hän on epävarma naisjutuissa, ehkä johtuen aiemmista pettymyksistä

Huonon paikan keksit neuvoa kysellä koska täällä niin asenteellista on😆 Av-mammat hepakassa kun (taas) pääsevät tuomitsemaan😄

No kerro hälle olotilasta, tunteista ja ajatuksista. Olkoot vaikka kuinka sitoutumiskammoinen niin sinun ajatuksesi siitä että haluat olla enemmän läsnä hänen elossaan on sellainen mitä tämä sitoutumiskammoinen ei voi olankohautuksella ohittaa, siis sikäli mikäli vaan kerrot hänelle.

Ja olkoot sitoutumiskammoinen mutta niin kovin vähältä tuntuu näin ulkopuolisen silmin kohtaamisenne. Ainoa tiehän voittaa moinen olotila on se että vähä vähältä hakkii niitä positiivisia kokemuksia. Jos muutaman kerran kk vain tapaatte niin eipä siihen mitään muutosta sitten tule.

Jaa hopeakettu sitten uskoo tuohon sitoutumiskammoon?

Miehethän ei koskaan roikota naisia suhteissa, joista itse hyötyvät? Ei ole tuttua millään muotoa?