Sitoumiskammoisen miehen tapailu

Jotain 'bondageako' ap. kaipaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Siis jätä hänet rauhaa, ottaa suhun jatkossa yhteyttä tai ei ota. Tollaset tunneavautumiset on ihan myrkkyä. Tai toki jos haluut hänet lopullisesti karkottaa niin sitten anna palaa! Anna hänelle nyt tilaa ja keskity itseesi. Piste.

Tunneavautumiset myrkkyä. Aika erikoinen näkökulma.

Jos se hänet lopullisesti karkottaa, niin sehän on hyvä vain, koska ei jutusta silloin olisi koskaan mitään kunnollista kuitenkaan tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sitoutumiskammoisen saa jollain kiinnostumaan, niin sillänettä itse on viileä. Ei ole aina tavoitettavissa jne.

Tosin en ole varma toimiiko pidemmän päälle.

Mä oon ite sitoutumiskammoinen nainen ja voin sanoa, että kiinnostun ainoastaan silloin kun toinen on itsenäinen ja viileä. Ja asiallinen. Kaikki tunnematsku, sitoumukset, kehut ym saa mut peräytymään ja läheisyyteen pääseminen onnistuu vaan, jos mies ei lähenny. Toki moni juttu lopahtaa ennenkuin ees alkaa, mutta joidenkin kanssa oon onnistunu jopa seurustelemaan. Jos ei oo ollu kiire vaan toinen on antanu tilaa ja aikaa mun sulatella kuviota ja tunteita jne. Pahin on jos toinen alkaa kyselemään sitoumuksia liian aikaisin tai vastaavasti liikaa pitää yhteyttä, huomioi mua koko ajan tms. Myös seksiin en ihan heti pysty, vaatii sekin paljon päästää joku iholle. Onpa mulla vastaan tullu toinen sitoutumiskammoinenkin, mutta siitä ei tullu mitään, kun molemmat lymysi omissa luolissaan ja välillä kävi kurkkaan tyyliin että onko toinen vielä elossa, ja sit taas piiloon omiin nurkkiinsa :)

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keväästä asti tapaillut satunnaisesti yhtä ihanaa miestä, meidän välillä on alusta asti ollut joku jännä yhteys/kemia. Viihdymme hyvin yhdessä ja synkkaa. Mies on pahasti pettynyt aiemmissa suhteissaan, ja on tosi varovainen. Hän on sanonut että tulee helposti ahdistus jos ajattelee liikaa, pelkää uutta pettymystä. Olen itse eronnut hiljattain, hän on kysynyt pari kertaa onko hän pelkkä lohtu ja laastari. Niin ei kuitenkaan ole. Kesällä hän kutsui mut tapaamaan kahta lastaan ja melkein heti sen jälkeen ilmoitti että ei hänellä olekaan sellaisia tunteita kun pitäisi olla, ja on tosi pahoillaan. Mietin jo että johtuiko lapsista, mutta oli aiemmin kertonut että sain hyvää palautetta. Kysyin että johtuuko tämä siitä että tuli ahdistus ja hän myönsi, pyysi että annetaan ajan kulua. Meni 3 vkoa ja hän laittoi yhtäkkiä viestin jossa kertoi että hänelle sopisi että nähdään silloin tällöin. Nyt ollaan nähty pari krt ”kavereina” ilman sitoutumista ja seksin merkeissä. Sanoin itsekin olevani sellaiseen suhteeseen valmis. Hän on mun mielessä ihan kokoajan, hän ei pidä mitään yhteyttä mutta 1-2 krt kk ollaan näht kuitenkin. Haluaisin kertoa hänelle tästä olotilasta ja että mulla on tunteita häntä kohtaan ja on ajatuksissa kokoajan. Antakaa jotain neuvoja, miten pitäisi toimia? Hän on epävarma naisjutuissa, ehkä johtuen aiemmista pettymyksistä

Huonon paikan keksit neuvoa kysellä koska täällä niin asenteellista on😆 Av-mammat hepakassa kun (taas) pääsevät tuomitsemaan😄

No kerro hälle olotilasta, tunteista ja ajatuksista. Olkoot vaikka kuinka sitoutumiskammoinen niin sinun ajatuksesi siitä että haluat olla enemmän läsnä hänen elossaan on sellainen mitä tämä sitoutumiskammoinen ei voi olankohautuksella ohittaa, siis sikäli mikäli vaan kerrot hänelle.

Ja olkoot sitoutumiskammoinen mutta niin kovin vähältä tuntuu näin ulkopuolisen silmin kohtaamisenne. Ainoa tiehän voittaa moinen olotila on se että vähä vähältä hakkii niitä positiivisia kokemuksia. Jos muutaman kerran kk vain tapaatte niin eipä siihen mitään muutosta sitten tule.

Jaa hopeakettu sitten uskoo tuohon sitoutumiskammoon?

Miehethän ei koskaan roikota naisia suhteissa, joista itse hyötyvät? Ei ole tuttua millään muotoa?

Ei vaan uskon siihen että toisellakin osapuolella on oikeus tietää mitä toinen ajattelee. Jos tykkää toisesta ja tuntuu ettei voi olla ilman häntä niin tietenkin se pitää kertoa sille toiselle. On aika pöljää sen sijaan kysellä täältä foorumilta mitä tehdä ja lukea sitten vastauksia jossa kehoitetaan vaan unohtamaan, jättämään jne...

Moiset kehoitukset osoittavat vain taipumusta pelailuun ihmissuhteilla, tunnevammaisesta käytöksestä jossa oletetaan vain toisesta jotain antamatta sen toisen edes tietää omista haluista, mielipiteistä jne...

Ap'een kylläkin mainitsi vähän muitakin ongelmia vastapuolella olevan. Saattaisi olla paikallaan niitä miettiä eikä keskittyä sitoutumiskammoon. Miettiä asiaa siltä kannalta että jos tuon sitoutumiskammon saa reilaan niin kuulostaa olevan läjä muitakin ongelmia henkisellä puolella. Kuinka kauan jaksat olla se olkapää, tukija ja voitko luottaa että jos sinulle tulee ongelmia niin pystyykö tämä kyseinen ihminen tukemaan sinua vastaavasti?

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen keväästä asti tapaillut satunnaisesti yhtä ihanaa miestä, meidän välillä on alusta asti ollut joku jännä yhteys/kemia. Viihdymme hyvin yhdessä ja synkkaa. Mies on pahasti pettynyt aiemmissa suhteissaan, ja on tosi varovainen. Hän on sanonut että tulee helposti ahdistus jos ajattelee liikaa, pelkää uutta pettymystä. Olen itse eronnut hiljattain, hän on kysynyt pari kertaa onko hän pelkkä lohtu ja laastari. Niin ei kuitenkaan ole. Kesällä hän kutsui mut tapaamaan kahta lastaan ja melkein heti sen jälkeen ilmoitti että ei hänellä olekaan sellaisia tunteita kun pitäisi olla, ja on tosi pahoillaan. Mietin jo että johtuiko lapsista, mutta oli aiemmin kertonut että sain hyvää palautetta. Kysyin että johtuuko tämä siitä että tuli ahdistus ja hän myönsi, pyysi että annetaan ajan kulua. Meni 3 vkoa ja hän laittoi yhtäkkiä viestin jossa kertoi että hänelle sopisi että nähdään silloin tällöin. Nyt ollaan nähty pari krt ”kavereina” ilman sitoutumista ja seksin merkeissä. Sanoin itsekin olevani sellaiseen suhteeseen valmis. Hän on mun mielessä ihan kokoajan, hän ei pidä mitään yhteyttä mutta 1-2 krt kk ollaan näht kuitenkin. Haluaisin kertoa hänelle tästä olotilasta ja että mulla on tunteita häntä kohtaan ja on ajatuksissa kokoajan. Antakaa jotain neuvoja, miten pitäisi toimia? Hän on epävarma naisjutuissa, ehkä johtuen aiemmista pettymyksistä

Huonon paikan keksit neuvoa kysellä koska täällä niin asenteellista on😆 Av-mammat hepakassa kun (taas) pääsevät tuomitsemaan😄

No kerro hälle olotilasta, tunteista ja ajatuksista. Olkoot vaikka kuinka sitoutumiskammoinen niin sinun ajatuksesi siitä että haluat olla enemmän läsnä hänen elossaan on sellainen mitä tämä sitoutumiskammoinen ei voi olankohautuksella ohittaa, siis sikäli mikäli vaan kerrot hänelle.

Ja olkoot sitoutumiskammoinen mutta niin kovin vähältä tuntuu näin ulkopuolisen silmin kohtaamisenne. Ainoa tiehän voittaa moinen olotila on se että vähä vähältä hakkii niitä positiivisia kokemuksia. Jos muutaman kerran kk vain tapaatte niin eipä siihen mitään muutosta sitten tule.

Jaa hopeakettu sitten uskoo tuohon sitoutumiskammoon?

Miehethän ei koskaan roikota naisia suhteissa, joista itse hyötyvät? Ei ole tuttua millään muotoa?

Ei vaan uskon siihen että toisellakin osapuolella on oikeus tietää mitä toinen ajattelee. Jos tykkää toisesta ja tuntuu ettei voi olla ilman häntä niin tietenkin se pitää kertoa sille toiselle. On aika pöljää sen sijaan kysellä täältä foorumilta mitä tehdä ja lukea sitten vastauksia jossa kehoitetaan vaan unohtamaan, jättämään jne...

Moiset kehoitukset osoittavat vain taipumusta pelailuun ihmissuhteilla, tunnevammaisesta käytöksestä jossa oletetaan vain toisesta jotain antamatta sen toisen edes tietää omista haluista, mielipiteistä jne...

Ap'een kylläkin mainitsi vähän muitakin ongelmia vastapuolella olevan. Saattaisi olla paikallaan niitä miettiä eikä keskittyä sitoutumiskammoon. Miettiä asiaa siltä kannalta että jos tuon sitoutumiskammon saa reilaan niin kuulostaa olevan läjä muitakin ongelmia henkisellä puolella. Kuinka kauan jaksat olla se olkapää, tukija ja voitko luottaa että jos sinulle tulee ongelmia niin pystyykö tämä kyseinen ihminen tukemaan sinua vastaavasti?

Minusta nuo kehotukset pikemminkin ovat osoitus siitä, että on ollut pelailun kohteena.

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Jos ap kertoo miehelle , ettei suhde tuollaisena hänelle sovi, niin onhan miehellä tämän jälkeen mahdollista lähestyä jos kiinnostaa toiselainen kuvio.

Mihinkään välitilaan ei kannata jäädä paremman toivossa jos tilanteesta kärsii, kuten ap.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Ja odota ja roiku edelleenkin miettien mikäköhän se vastaus on ja josko se vastapuoli sen suvaitsisi antaa?

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Miksi asut merilapissa?

Ja mitä ap:n tilanteeseen tulee niin hänen on mielestäni turha kertoa miehelle tunteistaan koska mies joka haluaa ko. naisen ei käyttäydy kuten tämä mies.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Ja odota ja roiku edelleenkin miettien mikäköhän se vastaus on ja josko se vastapuoli sen suvaitsisi antaa?

Tuossa on ihan järkevä kommentti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne aiemmat ikävät kokemukset saavat hänet olemaan varuillaan ja etäällä. Heti jos tunteet tulevat kuvioihin hän vetäytyy. Olisko tyhmää jos kirjoitan jotain tällasta että pelkkänä kaverina olo on mulle aika vaikeeta koska hän on mun mielessä tosi usein ja tunteet on mukana. Ja että oon miettinyt mikä hänen tilanne on ja onko mitään samoja ajatuksia

ap

Siis jätä hänet rauhaa, ottaa suhun jatkossa yhteyttä tai ei ota. Tollaset tunneavautumiset on ihan myrkkyä. Tai toki jos haluut hänet lopullisesti karkottaa niin sitten anna palaa! Anna hänelle nyt tilaa ja keskity itseesi. Piste.

Tunneavautumiset myrkkyä. Aika erikoinen näkökulma.

Jos se hänet lopullisesti karkottaa, niin sehän on hyvä vain, koska ei jutusta silloin olisi koskaan mitään kunnollista kuitenkaan tullut. 

Ei siinä ole kuin hyviä vaihtoehtoja mahdollista saada jos ottaa vastuuta omasta käytöksestä.

Ihastuneena voi itsepetoksen vaara olla huomattavan suuri. Tätä sitten jotkut käyttävät hyväkseen.

Niin ettei sitä vedätystä välttämättä aina helposti huomaa. Alkaa esim. ymmärtää likaa vastapuolen syitä olla kykenemätön sitotumaan ”juuri nyt”.

Mä seurustelin sitoutumiskammoisen kanssa 8 vuotta. Ei asuttu yhdessä, oltiin välillä samalla ja välillä eri paikkakunnalla. Käytin tunteja ja tonneja matkustaakseni hänen luokseen, parhaimmillaan edestakaisin 7h joka viikko parin vuoden ajan, satoi tai paistoi. Olin vähän ylpeäkin että meilläpä on tällainen moderni erillissuhde.

No joo, 8 vuotta on pitkä aika ja kun muutin suurempaan kaupunkiin jossa enemmän tekemistä (siihen saakka hän kaupungissa ja minä pienemmillä paikkakunnilla) ja toivoin/edellytin että hän näkee puolestaan vaivaa ja ajaa välillä minun luokseni ja viettää reissuelämää niin eipä mennyt kuin muutama kk siihen että hän katkaisi välit.

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin sitoutumiskammoisen kanssa 8 vuotta. Ei asuttu yhdessä, oltiin välillä samalla ja välillä eri paikkakunnalla. Käytin tunteja ja tonneja matkustaakseni hänen luokseen, parhaimmillaan edestakaisin 7h joka viikko parin vuoden ajan, satoi tai paistoi. Olin vähän ylpeäkin että meilläpä on tällainen moderni erillissuhde.

No joo, 8 vuotta on pitkä aika ja kun muutin suurempaan kaupunkiin jossa enemmän tekemistä (siihen saakka hän kaupungissa ja minä pienemmillä paikkakunnilla) ja toivoin/edellytin että hän näkee puolestaan vaivaa ja ajaa välillä minun luokseni ja viettää reissuelämää niin eipä mennyt kuin muutama kk siihen että hän katkaisi välit.

Joillekin miehille kelpaa seksi kotiinkuljetuksella. On pokkaa.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Ap tässä odottaa milloin tulee mieheltä viestiä, että milloin sopii nähdä ja sopiiko silloinkaan. Miehen ehdoillahan tuo kuvio pyörii.

Erikoisten silmälasien läpi sinä (vaikka syytät tästä samasta palstalaisia) tätä juttua luet.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Ap tässä odottaa milloin tulee mieheltä viestiä, että milloin sopii nähdä ja sopiiko silloinkaan. Miehen ehdoillahan tuo kuvio pyörii.

Erikoisten silmälasien läpi sinä (vaikka syytät tästä samasta palstalaisia) tätä juttua luet.

Noku täällä on aina sellainen lynkkausmentaliteetti, mies on aina syyllinen :D

Mutta ehkäpä tällä Hopeaketulla on kerennyt tulla maileja mittariin, siten elämänkokemusta ja siitä johtuu jotkut (kummat) mielipiteet :)

Edelleen mielestäni keskityt väärään asiaan, sinä kun mainitsit niistä muistakin ongelmista niin jaksatko sinä niiden kanssa taikinoida vaikka saisit tämän mieltäsi askaruttavan asian ratkaistua? Mielestäni on suuri vaara että onnistuessaan vinoutuu teidän parisuhde, sinä olet se tukipilari, aktiivinen, ikuinen laastari toiselle, tavallaan toisen taakan kantaja, vaalija ja vartija.

Onhan noita sitoutumiskammoisia oikeastikin ja kaitpa sen yli pääsee mutta jos muitakin juttuja liittyy kokonaisuuteen niin mahikset laskee.

Kiitos monista kommenteista, niistä sain paljon ajatuksia ja näkemystä tähän. En ole vielä laittanut viestiä miehelle, tuntuu jotenkin nöyryyttävältä olla yksipuolisesti yhteydenpitäjä. Ehkä jätän hänet rauhaan ja yritän unohtaa, vaikkei se ole helppoa. Toisaalta jään miettimään että olisiko mun tarvinut rohkaista häntä jotenkin ja pitää välillä yhteyttä. Muistan kun olin ekan kerran menossa hänen luokseen kylään, olin vähän myöhässä sovitusta ajasta ja hän luuli etten ole tulekaan. Hän on epävarma suhdeasioissa ja pelkää pettymystä. Pelkään samalla että jos en ota enää yhteyttä, hänkään ei ota.. Mulla on nyt jo ikävä sitä ihmistä

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailun kohteena voi saada todella pahasti turpiinsa kun tunteet ovat yksipuolisia. Mun mielestä tuosta pitääkin varoittaa, olen toivonut jälkeenpäin että mullekin aikanaan olisi joku puhunut järkeä, vaikkei sitä järkeä tuossa tilanteessa helpolla kuuntelekaan.

Tosiasia on, että monet miehet harrastavat naisten roikottamista hyötyäkseen itse.

Niin, jos oletetaan että se juippi on oikeasti sitoutumiskammoinen niin mitähän hänen pitäisi ajatella Ap'sta jos teidän neuvoja noudattaa? Heidän suhteensa nykytilahan johtuu Ap'een ehdotuksesta ja kun Ap häipyy niin mitkähän ovat fiilikset. Onko Ap pelailija? Uskaltaako hän enää tuotakaan vertaa luottaa vastakkaiseen sukupuoleen? Roikottiko Ap häntä ja käytti satunnaisena p*noseurana?

Ihme homma kun miehiä syytetään pelailijaksi mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti niin se on silloin miehen vika :D 

Edelleen suosittelisin  Ap'tä keskustelemaan sen jantterin kanssa ja kertomaan omista tuntemuksista. Sittenhän hänen käytöksestään näkee, jos pelailee niin sen kyllä huomaa, jos ei pelaile niin kyllä senkin huomaa ja tärkeintähän on se että siten se vastapuolikin tietää edes vähän missä sinä tai sinun mielestä te olette.

Vinkkinä että jos hän on oikeasti sitoutumiskammoinen niin anna hänelle aikaa sulatella kertomaasi äläkä vaadi samantien vastauksia :)

Ap tässä odottaa milloin tulee mieheltä viestiä, että milloin sopii nähdä ja sopiiko silloinkaan. Miehen ehdoillahan tuo kuvio pyörii.

Erikoisten silmälasien läpi sinä (vaikka syytät tästä samasta palstalaisia) tätä juttua luet.

Ap on se joka odottaa. En siis ole itse ap.

Minulla oli nuorempana vähän vastaava mies.Oli juuri pitkän opiskelun jälkeen valmistunut kun tavattiin.Selvästi kyllä ihastui, mutta vakuutti alusti asti ettei halua mitään vakavaa kun haluaa vapautta opiskelujen jälkeen eikä sitoutua.Asuttiin eri paikkakunnilla ja usein sitten soitti perjantaina että nähdäänkö ja nähtiinkin ja vietettiin aikaa.Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia vaan lankapuhelimella soitteli .Koskaan ei tiennyt milloin oli tulossa ja minä tyhmänä odottelin niitä puheluita ja tapaamisia.Kai kuvittelin että tästä jotain tulee kuitenkin.Odotteli sitten välillä harrastuspaikkani edessä kun ei ollut puhelimella kiinni saanut.alkoi pikku hiljaa ärsyttämään se odottelu ja kerran kun soitti sanoin että ei sovi , lähden reissuun. Suhde sitten loppui tähän ilmeisesti kun en ollutkaan valmis viikonloppuheilaksi ja milloin hänelle sopii.Meni muutama vuosi ja sain puhelun hänen sukulaiseltaan, jonka tunsin opiskelun kautta vuosikymmenen takaa.Kutsui minut juhliin , johon tämä ex oli myös tulossa.Taustalta ex lähetteli terveisiä.Ihmettelin koko puhelua mielessäni.Sanoin että olen muuten juuri mennyt naimisiin.Tapasin tämän sitoumuskammoisen säätäjän jälkeen ihanan miehen, jonka kanssa ollaan edelleen.En mennyt juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos monista kommenteista, niistä sain paljon ajatuksia ja näkemystä tähän. En ole vielä laittanut viestiä miehelle, tuntuu jotenkin nöyryyttävältä olla yksipuolisesti yhteydenpitäjä. Ehkä jätän hänet rauhaan ja yritän unohtaa, vaikkei se ole helppoa. Toisaalta jään miettimään että olisiko mun tarvinut rohkaista häntä jotenkin ja pitää välillä yhteyttä. Muistan kun olin ekan kerran menossa hänen luokseen kylään, olin vähän myöhässä sovitusta ajasta ja hän luuli etten ole tulekaan. Hän on epävarma suhdeasioissa ja pelkää pettymystä. Pelkään samalla että jos en ota enää yhteyttä, hänkään ei ota.. Mulla on nyt jo ikävä sitä ihmistä

Ymmärrän sua, kirjoittelin tuossa aiemmin reilun vuoden kestäneestä tapailusta, jossa pääasiassa mentiin miehen ehdoilla. En halunnut vaikuttaa roikkuvalta ja nyt mietin olisiko sittenkin pitänyt kertoa ihastuksestani ja että hänen vuokseen olisin jopa voinut luopua sinkkuelämästä vaikka olinkin vakaasti päättänyt etten sitä tee vielä vuosiin. Hänen kanssaan oli vaan niin mieletön vetovoima ja silti rentous.

Hänkin silloin toisinaan kyseli haluanko häntä tosiaan nähdä, esim humalassa viihteellä ollessaan ja usein otti kiusoittelun varjolla puheeksi että tapailenko muita. Oli aina vähän kiusaantuneen otettu jos kehuin häntä jne. Oli hauska ja huolehtivainen tavatessamme, erillään ollessa taas ei välttämättä kuulunut mitään tai oli usein jotain estettä tapaamiselle.

Silti kallistun sen puoleen etten minä ollut hänelle parisuhteeseen kelpaava. Koitan tukeutua ajatukseen että jos toinen oikeasti haluaa, hän saa aikaiseksi tapaamiset.

Välillä mietin kyselisinkö kuulumisia jos sitä kautta pysyisin muistissa ja tahtoisi joskus jatkaa tapailusuhdetta. Huoh...