Nuoret naiset uupuvat töissä valtavaa vauhtia, paljastaa Terveystalon iso tilasto – ”Kaikessa pitäisi olla täydellinen”

Luulen, että se mikä näyttää tilastoissa mielenterveysongelmilta, on todellisuudessa... vain johtamistaidon puutetta! Se stressaa työntekijöitä, pidemmän päälle, kun avoin ilmapiiri puuttuu!? Mutta Suomessa ei tätä kommunikaatio-ongelmaa tunnusteta. Se vasta ongelma on.

Lääkärit vaikka KEKSIVÄT diagnoosin, päästäkseen potilaasta eroon - tai jotta potilas saisi haluamansa, eli vapaan, jota oikeasti tarvitseekin mutta jonka tarvetta nykylääketiede ei osaa perustella.

Huonoa johtamista on paljon Suomessa. Tietysti työntekijä on itse vastuussa jaksamisestaan, mutta juuri tunnolliset naiset kuormitetaan ihan järkyttävillä työmäärillä. Esimiehilläkin pitäisi olla joku vastuu tajuta ja nähdä ajoissa, milloin työntekijän kuormitus alkaa olla liikaa. Myös perheen arkiasioiden hoitovastuu ja lasten kouluasioista huolehtiminen jää valitettavasti useimmiten äitien harteille. Hyviä kommentteja tässä ketjussa monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on todella yksinkertainen. Naisten uupumus vähenee heti kun miehet alkavat tekemään osansa kotitöistä ja lastenhoidosta sekä olemaan aktiivisemmin vanhempainvapaalla. Kun lisääntymisikäinen mies on yhtä suuri riski työnantajalle kuin nuori nainen niin naisten ei tarvitse enää todistella pätevyyttään ja pystyvyyttään.

Just. Mä uuvuin ekan kerran jo lukiossa. En jaksa tehdä juuri kotitöitä eikä todellakaan kiinnosta parisuhde tai lapset. Nykyään on kova kilpailu, kovat paineet ja kovat arvot vallassa. Naiset syyttävät helpommin itseään ja vaativat itseltä täydellisyyttä, miehet taas ulkopuolella olevia asioita ja putoavat herkemmin kelkasta pois, esim. syrjäytyminen ja itsemurha. Kyllä vika on paljon laajemmin yhteiskunnan asenteissa ja arvoissa kuin yksittäisissä mieslapsissa, joita kenenkään ei ole pakko katsella.

Ketäs (jotkut) naiset ovat tässäkin ketjussa syyttäneet omasta epäonnistumisestaan? Eiii itseään ainakaan, mutta sitäkin enemmän miehiä ja yhteiskuntaa. Kuten sinäkin. 😃

Väitätkö, että tämä huolestuttava mielenterveysongelmien jatkuva kasvaminen on kaikkien yksiköiden oma vika eikä yhteiskunnalla olla asian tai asenteiden kanssa mitään tekemistä? Eikö se tosiaan kerro mistään kuin vain yksilöiden omasta? Enkä mä sanonut, että mun uupuminen ja ongelmat ovat pelkästään yhteiskunnan vika, vaan puhuin laajemmin mielenterveysongelmista, syrjäytymisestä ja mistä se johtuu. Kyllå se musta kertoo jotain, jos masennus on jo kansantauti ja yksi yleisimpiä syitä jäädä eläkkeelle nuorena.

Olen samaa mieltä, että nykyinen yhteiskunta asettaa käsittämättömiä paineita jokaisella tasolla ( ulkonäkö, suhteet, työelämässä menestyminen). Itsekin olen saanut näistä osani, kuten varmasti jokainen sukupuoleen katsomatta. On esimerkiksi naurettu omalle opiskeluajalle yliopistossa, koska en lievän masennuksen takia kyennyt 1,5v tekemään mitään. Mutta yksilö kykenee halutessaan todella paljon vaikuttamaan siihen, että ottaako paineita ulkopuolisten vaatimuksista ja hakeeko apua. Itselläkin toimi ajattelumalli, että nyt olen tässä tilanteessa ja tässä on vaan yritettävä tehdä parhaansa ja mennä eteenpäin, vaikka se kestäisi omasta mielestä ikuisuuden. Myös kaveripiirin vaihtaminen kannustavampaan voi vaikuttaa positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jos mies tekee mokan niin sanotaan "kaikkihan mokia joskus tekee". Aika usein jos nainen tekee mokan niin sanotaan "toi ei kyllä oikein hallitse hommiaan". Siinä on se pieni ero. Naisille ollaan ankarampia. Sekä naiset että miehet.

Moni nainen esim. politiikassa nostaa heti nais-kortin jos saa ansaittua kritiikkiä.

Just nuo puheet kauheista vaatimuksista olivat raskaampia kuin itse työ.

Hiukan kiltteyttä joskus yritettiin käyttää hyväksi.

Oli vihapuheita ennenkin, paasattiin kuinka vaikeaa kaikki on.  Väärin koska jokainen hiukan jännittää alussa.

Itse ei pitäisi ottaa kantaa tähän lainkaan, kun minulla aika vähän kokemusta työelämästä. Voin silti kertoa, että koen aika haastava välillä sen etenemisen täällä Suomessa. Opiskelemaan pääsy ei aina mitään helppoa ja pitäisi saada hyviä arvosanoja ja menestyä opinnoissaan. Lisäksi pitäisi saada niin paljon suhteita työelämää varten ja saada hyvät harjoittelupaikat. Jos olet tavallaan jo aluksi "huonompi" kuin muut ja sinulla ei ole kokemusta tai koulutus huomompi niin olet heti tavallaan jäljessä muista ja sitä eroa ei ole helppo saada kiinni. Paljon on varmaan myös kyse persoonasta ja tietyntyyliset rohkeat ja puheliaat ihmiset varmaan helpommin etenevät kuin sellainen ihminen kuin  esim minä, joka ei ole niin rohkea. Lisäksi työelämä monesti aika rankkaa ja moni joutuu tekemään pätkätöitä tai ei ainakaan vakipaikkaa saa. Työnhaku voi olla myös kuormittavaa ja moniin paikkoihin hakee todella paljon ihmisiä. Tuntuu kuin oikein mikään ei auttaisi ja jopa haastatteluun pääseminen voi olla jo vaikeaa ja siellä pitäisi sitten vakuuttaa kaikki kuinka hyvä ja tehokas työntekijä on. Työelämä varmaan myös muuttunut kiireisemmäksi ja kuormittavammaksi. Aina pitäisi olla niin tehokas ja jaksaa paljon. Siihen kaikki eivät pysty ja alkaa jo terveys menemään.

Itsekin tulen olemaan niitä, jotka eivät varmasti kestä mitään paineita kovin hyvin ja sen takia yritin olla armollinen itselleni. Tosin tämä koko työelämä pelottaa, kun minulla ei ole paljon kokemusta ja olen vähän liiankin ujo ihminen, joten en mikään ykkösvalinta varmaan moneenkaan tehtävään. Uskon tämänkin olevan sellainen asia, että moni on jo aluksi huonommassa asemassa esim kokemuksen puutteen tai jonkun sairauden yms takia. Tietysti naisilla monesti juuri perhekin ja lasten saaminen yms niitä asioita, jotka vaikuttavat juuri sen vuoksi, etät tulee taukoa työelämästä. Itse olen myös ollut työtön nyt jonkin aikaa ja voin sanoa, että pelottaa kun tiedän, että muut menevät eteen päin ja itse jää jälkeen, eikä oikein voi mitään. Opiskelemaankin olen hakenut pari kertaa, koska tahtoisin jatkaa opiskelua, mutta ei ole minun ainakaan helppo päästä. Aika pelottaviakin asioita toisaalta ja monet yöt olen valvonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten keksiä jotain muuta kuin se työelämä? Naisilla kun on vaihtoehtoja.

No niinhån miehilläkin on. Nainen on raskaana, synnyttää ja monesti imettåä, kaiken muun voi tehdä mieskin. Sitten nainen voi käydä rauhassa töissä kun mies hoitaa sen minkä mies osaa eli hoitaa lapset ja kodin.

Eikä se ole työelämä joka naisen uuvuttaa vaan se ettå perheessä kaikki jää naisen vastuulle kun loismies vapaamatkustaa.

Ja naisena voi sanoa että mikään ei ole ollut turhauttavampaa kuin olla pari vuotta lasten kanssa kotona. Se ei ole ihmisen hommaa.

Minusta tuo oli elämäni parasta aikaa. Nainen oli töissä ja minä kotona. Koti oli aina siisti ja lapsella asiat hyvin, poislukien vaatteiden keskinäiset tyylilliset ristiriitaisuudet. Huomasin kotona ollessani että naiset uupuvat ihan muusta kuin pakollisista kotitöistä. En edes viitsi sanoa paljon minulla meni koko lapsiperheen kotitöihin, koska se aiheuttaa joissakin vihaa. Keskittymällä olennaiseen ja tiedostamalla koska pitää jostain oikeasta että jaksaa paremmin tulevaisuudessa on monille naisille ihan utopiaa. Lisäksi äitiys on jonkin sortin kilpailu, mitä en miehenä ymmärrä en sitten yhtään. Minusta olisi naistenkin kannattaisi hoitaa keskinäinen kilpailuviettinsä tyydyttäminen vaikka urheilun muodossa, niin ei sitten se arki olisi kilpailua. Miellä oli joka asiasta kireä äiti kotona, vaikka kotitöitä ei edes joutunut tekemään. Oli sitten töissä tai kotona, niin aina jotakin vailla, tai sitten minä olin tehnyt kotitöitä väärin, eli eri tavalla kuin hän, lopputulos molemmilla kuitenkin sama. Nykyään on jo ex, koska en tahtonut kotia missä pingotetaan joka asiasta, enkä todellakaan tahdo tätä myöskään lapsilleni. Keskittykää johonkin muuhun kuin sisustamiseen, konmaritukseen, ferritiiniarvoihin, ilmastonmuutokseen, superfoodiin, täydellisiin kenkiin, lastenvaatteiden mikromuoveihin, parabeeneihin, sisäilman alituiseen tarkkailuun, parhaisiin eväisiin, kokoaikaiseen lasta kehittävän aktiviteetin pähkäilyyn, someen, kaikkeen epäolennaiseen, varsinkin jos muuten ei tunnu jaksamista riittävän. Mitä jos keskittyisitte vaikka saamaan sille lapselle hymyn huulille ja siihen että itselläkin joskus se vilahtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän tasa-arvoa, sitä enemmän mielisairaita. Outo maailma.

Ohis. Mut esim. kehitysmaissa jossa ei ole tasa-arvoa nähtykään ovat kärkimaita mt-tapauksissa.

Tilastostako katsoit, minäkin tahtoisin katsoa tuota tilastoa, mistä sen löytää?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jos mies tekee mokan niin sanotaan "kaikkihan mokia joskus tekee". Aika usein jos nainen tekee mokan niin sanotaan "toi ei kyllä oikein hallitse hommiaan". Siinä on se pieni ero. Naisille ollaan ankarampia. Sekä naiset että miehet.

Tämä on NIIN totta. Olen testaaja it-firmassa, jossa on koodareina muuten miehiä mutta 1 nainen. Minulle testiin päätyy selvästi enemmän ei-toimivaa niiltä miehiltä kuin naiskoodarilta, mutta silti olen huomannut että naiskoodarin bugeja naureskellaan ja pidetään niiden takia jotenkin epäpätevänä. Sen sijaan kun joku niistä naureskelijoista tekee oikein ison, alottelijamaisen ja nolon bugin, todetaan vaan että "aina roiskuu kun rapataan" tai "ainoat jotka ei tee virheitä on ne jotka ei tee mitään", eikä kukaan kyseenalaista ammattitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on lähtökohtaisesti pätevä ja uskottava ihan mihin vain pelkän sukupuolensa vuoksi. Kun vain kävelee paikalle munineen niin saa automaattisesti tilaa ja arvostusta, palkkaa ja ylennyksiä. Naisena saa tehdä triplatyön tullakseen edes huomatuksi ja silti ei saa kuin pätkää pätkän perään ja se munakas työkaveri vetää samalla naisen näytöt omiin nimiinsä. Tarvitaan asennemuutosta ja naisen työn ja taidon arvostamista sen sijaan, että keksitään kaikenlaisia kympin tyttö-selityksiä oikeuttamaan se, että naisia on nyt vain hauska arvostella ihan kaikesta mitä he tekevät ja jättävät tekemättä.

Ja sitten tietenkin työ+perhe-elämä on oma lukunsa. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa se on, itse saan juuri ja juuri yhdistettyä työt ja opinnot ja lapset ovat varmasti moninkertainen vaiva esseisiin ja tentteihin verrattuna. Ja kaikki kaatuu yleensä naisen niskaan. Äitejä vihaavat, kyttäävät ja mollaavat kaikki omasta miehestä työnantajiin ja viranomaisiin. Työelämä ja taloudellisen turvan rakentaminen vaatisi jonkinlaista uudistusta, joka keventäisi naisen taakkaa. Itse en usko esim perhevapaauudistusten riittävän. Lisäksi tarvittaisiin esim automaattinen eläkerahasto synnyttäneille naisille, jonne lasten isä maksaa osuuden ja mahdolliseti yhteiskunta osuuden äitiysloman ja kotihoidon ajan. Myös osa-aika töiden normalisointi olisi paikallaan.

Äitiyttä ja lapsiperhe-elämää pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sen sijaan, että ajetaan yhä ahtaammalle ja on jokaisen sylkykuppina.

Naiset myös maksamaan myös miehille eläkertymä asevelvollisuuden ajalta tai vaihtoehtoisesti asevelvollisuus myös naisille kun miehet ovat jo nykyajan työelämässä muutenkin huonommassa asemassa jatkuvien yr-neuvotteluiden takia T. Koko ikänsä pätkätöissä ollut mies.

Mutta menepä valtion hommiin niin jo harjoittelijana saat muutaman palkkalyokan parempaa palkkaa kuin armeijaa käymään nainen. Ikälisät näes. Lisäksi armeija, aliupseeri koulu ja kadettikoulu toimii meriittinä cvssä.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jos mies tekee mokan niin sanotaan "kaikkihan mokia joskus tekee". Aika usein jos nainen tekee mokan niin sanotaan "toi ei kyllä oikein hallitse hommiaan". Siinä on se pieni ero. Naisille ollaan ankarampia. Sekä naiset että miehet.

En ole koskaan törmännyt tähän. Ennemminkin jos mies kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, niin häntä katsotaan kieroon, jos taas nainen ei tee, niin työ onkin enemmän miesten hommia. Miehet eivät vain pidä näistä asioista meteliä, siinä se pieni ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on lähtökohtaisesti pätevä ja uskottava ihan mihin vain pelkän sukupuolensa vuoksi. Kun vain kävelee paikalle munineen niin saa automaattisesti tilaa ja arvostusta, palkkaa ja ylennyksiä. Naisena saa tehdä triplatyön tullakseen edes huomatuksi ja silti ei saa kuin pätkää pätkän perään ja se munakas työkaveri vetää samalla naisen näytöt omiin nimiinsä. Tarvitaan asennemuutosta ja naisen työn ja taidon arvostamista sen sijaan, että keksitään kaikenlaisia kympin tyttö-selityksiä oikeuttamaan se, että naisia on nyt vain hauska arvostella ihan kaikesta mitä he tekevät ja jättävät tekemättä.

Ja sitten tietenkin työ+perhe-elämä on oma lukunsa. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa se on, itse saan juuri ja juuri yhdistettyä työt ja opinnot ja lapset ovat varmasti moninkertainen vaiva esseisiin ja tentteihin verrattuna. Ja kaikki kaatuu yleensä naisen niskaan. Äitejä vihaavat, kyttäävät ja mollaavat kaikki omasta miehestä työnantajiin ja viranomaisiin. Työelämä ja taloudellisen turvan rakentaminen vaatisi jonkinlaista uudistusta, joka keventäisi naisen taakkaa. Itse en usko esim perhevapaauudistusten riittävän. Lisäksi tarvittaisiin esim automaattinen eläkerahasto synnyttäneille naisille, jonne lasten isä maksaa osuuden ja mahdolliseti yhteiskunta osuuden äitiysloman ja kotihoidon ajan. Myös osa-aika töiden normalisointi olisi paikallaan.

Äitiyttä ja lapsiperhe-elämää pitäisi kunnioittaa ja arvostaa sen sijaan, että ajetaan yhä ahtaammalle ja on jokaisen sylkykuppina.

Naiset myös maksamaan myös miehille eläkertymä asevelvollisuuden ajalta tai vaihtoehtoisesti asevelvollisuus myös naisille kun miehet ovat jo nykyajan työelämässä muutenkin huonommassa asemassa jatkuvien yr-neuvotteluiden takia T. Koko ikänsä pätkätöissä ollut mies.

Mutta menepä valtion hommiin niin jo harjoittelijana saat muutaman palkkalyokan parempaa palkkaa kuin armeijaa käymään nainen. Ikälisät näes. Lisäksi armeija, aliupseeri koulu ja kadettikoulu toimii meriittinä cvssä.

No sitten naiset kiireesti armeijaan, ihme että jokainen ei käy inttiä. Eri

Opettajajuttuun totean vain että onhan tälläkin palstalla ollut paljon keskustelua siitä, miten miehiä tarvittaisiin enemmän kouluihin, miten kiltit kympintytöt eivät pärjää poikien kanssa ja saa työrauhaa, eli ajatus on se, että munat tekevät paremman opettajan.

Hummustypy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jos mies tekee mokan niin sanotaan "kaikkihan mokia joskus tekee". Aika usein jos nainen tekee mokan niin sanotaan "toi ei kyllä oikein hallitse hommiaan". Siinä on se pieni ero. Naisille ollaan ankarampia. Sekä naiset että miehet.

Moni nainen esim. politiikassa nostaa heti nais-kortin jos saa ansaittua kritiikkiä.

Ja toisaalta samasta asiasta naispolitikot "anseitsavat" kritiikkiä, mutta jos tekijänä tai sanojana on mies niin asia sivuutetaan. Jos naispoliitikosta ei löydy muuta moitittavaa niin sitten repostellaan ulkonäköä koeta kää, pätevyyttä jne.

Työelämä on liian joustamatonta. Jos jaksamisen kanssa on haasteita, monissa paikoissa ainoa vaihtoehto on jäädä sairauslomalle eikä kevennetyn työn mallia ole olemassakaan. Ihmisiä pidetään vuosi tolkulla määräaikaisissa työsuhteissa ja epävarmuus pitää löysässä hirressä.

Itselläni on lähinnä kokemusta sosiaali-ja terveysalalta. Hoiva-ala työllistää enimmäkseen naisia ja se voi olla julma työkenttä kenelle tahansa, erityisesti nuorelle miellyttämisen haluiselle ihmiselle. Lähihoitajakouluun truutataan tällä hetkellä lähes kaikki, jotka sinne hakevat eivätkä muualle pääse. Monet valehtelematta päätyvät sinne "kuntoutumaan", vaikka työkenttänä se voi olla hyvinkin haastava ja palkkaus ei millään muotoa vastaa työn edellyttämää tietotaitoa ja vastuuta. Koulu yrittää kynsin hampain pitää kiinni heistäkin, jotka eivät alalle ole soveliaita, saadakseen näistäkin oppilaista rahat näiden valmistuessa. Soralaki on lähinnä vitsi, ehkä jotkin pahimmat narkomaanit sillä saadaan pois koulusta.

Omaksi onnekseni löysin pakoväylän tästä paskasta opiskelemalla pidemmälle ja nyt minulla on parempi palkka, kevyempi työ, vähemmän vastuuta ja enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman työni toteuttamiseen.

Eiköhän iso osa ole se selfiesomepaine minkä takia pitää yrittää näyttää että kaikki on täydellistä. Ei ne ole miehet jotka somessa muokkaa kuviaan ja asettelee kukkasia maljakkoon skumppabrunssin kanssa. Pois somesta ja töissä tekee hyvin, ei raada itseään piippuun, vähempi riittää ja jos ei riitä niin keksii muuta. Miehet tekemään osansa kodinhoidon ja lasten suhteen. Ja naiset pois ns. naisvaltaisilta raskailta huonosti palkatuilta aloilta, miehiä lisää sinne. Ehkä kun nämä toteutuis niin ois jo paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jos mies tekee mokan niin sanotaan "kaikkihan mokia joskus tekee". Aika usein jos nainen tekee mokan niin sanotaan "toi ei kyllä oikein hallitse hommiaan". Siinä on se pieni ero. Naisille ollaan ankarampia. Sekä naiset että miehet.

Juuri näin. Naisia myös rangaistaan käytöksestä josta mies palkittaisiin, mm. asioiden vaatimisesta, siitä että pitää itsestään ääntä tai korostaa osaamistaan, jonkin asian priorisoinnista toisen kustannuksella, tilan ottamisesta jne.

Aina jos nainen tekee virheen, katsotaan sen johtuvan sukupuolesta ja olevan todiste synnynnäisestä kyvyttömyydestä. Siksi naiset pyrkivät kaikessa perfektionismiin: heidän on pakko, koska jokaisesta virheestä ja huolimattomuudesta rangaistaan ankarasti, paljon ankarammin mitä miehiä.

Juuri näin. Naisia irvaillaan ja syyllistetään perfektionismista, vaikka samalla ollaan valmiina repimään kuka tahansa kappaleiksi ensimmäisestä mokasta. Mies saa haista, katsoa työajalla pornoa, valehdella, unohtaa, suuttua, käyolla välinpitämätön, vanha, lihava, jättää vastaamatta viesteihin, olla myöhässä, olla epäpätevä, kirjoittaa A:n paperit ja 2:en gradun, olla isä tai kympin poika eikä se haittaa ketään.

Lakatkaa keksimästä syitä tuomita ja sivuuttaa naisia, niin ei tarvitsisi olla petfektionisti.

Ja palstahan ei sisällä ollenkaan miesvihaa, näin kuulemma....

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän iso osa ole se selfiesomepaine minkä takia pitää yrittää näyttää että kaikki on täydellistä. Ei ne ole miehet jotka somessa muokkaa kuviaan ja asettelee kukkasia maljakkoon skumppabrunssin kanssa. Pois somesta ja töissä tekee hyvin, ei raada itseään piippuun, vähempi riittää ja jos ei riitä niin keksii muuta. Miehet tekemään osansa kodinhoidon ja lasten suhteen. Ja naiset pois ns. naisvaltaisilta raskailta huonosti palkatuilta aloilta, miehiä lisää sinne. Ehkä kun nämä toteutuis niin ois jo paremmin.

Miksi niitä naisia ei näy raskailla miehisillä aloilla jos kerran ne ovat niin helppoja. Raksallakin vain murto-osa naisia? Monella työmaalla ei yhtäkäään. Taannoin oli nainen sähkärinä, mutta ei uskaltanut mennä korkealle.