STT: Lapsikasteiden määrä on romahtanut täysin

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.

Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.

Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.

Minusta taas on ollut varsin ilahduttavaa huomata, miten alkuperäiset vanhat suomalaiset perinteet ovat alkaneet tehdä paluuta. Vielä 20 vuotta sitten, kun kerroin jollekin viettäväni kekriä, ihmiset eivät olleet kuulleetkaan koko kekristä. 

Arvopohjia on muitakin kuin evankelisluterilainen arvopohja. Vai oikeastiko ajattelet, että muualla maailmassa ihmisillä ei ole arvopohjaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.

Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.

Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.

Minusta taas on ollut varsin ilahduttavaa huomata, miten alkuperäiset vanhat suomalaiset perinteet ovat alkaneet tehdä paluuta. Vielä 20 vuotta sitten, kun kerroin jollekin viettäväni kekriä, ihmiset eivät olleet kuulleetkaan koko kekristä. 

Arvopohjia on muitakin kuin evankelisluterilainen arvopohja. Vai oikeastiko ajattelet, että muualla maailmassa ihmisillä ei ole arvopohjaa? 

So-ma-leillakin on kiva arvopohja tyttöjen silpomiskulttuureineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.

Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.

Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.

Minusta taas on ollut varsin ilahduttavaa huomata, miten alkuperäiset vanhat suomalaiset perinteet ovat alkaneet tehdä paluuta. Vielä 20 vuotta sitten, kun kerroin jollekin viettäväni kekriä, ihmiset eivät olleet kuulleetkaan koko kekristä. 

Arvopohjia on muitakin kuin evankelisluterilainen arvopohja. Vai oikeastiko ajattelet, että muualla maailmassa ihmisillä ei ole arvopohjaa? 

So-ma-leillakin on kiva arvopohja tyttöjen silpomiskulttuureineen. 

Helluntalaisillakin on oma arvopohjansa, vaikka ei olekaan lapsikastetta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä? Meillä ainakin lapsi jäi kastamatta nimenomaan siksi, että emme halua tuputtaa uskontoa. Jos lapsi aikuisena hurahtaa uskoon, se hänelle suotakoon, mutta uskontoa (tai poliittisia arvoja) emme halua hänelle pakottaa. Sellainen ei oikein kuulu vuoden 2019 Suomeen.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, veisin heti pienenä kasteelle.

Ei siitä lapselle mitään haittaa ole. Jos myöhemmin haluaa erota kirkosta, se onnistuu helposti. Paljon helpommin kuin kirkkoon liittyminen, jos ei ole kastettu. Kirkkoon voi haluta monesta syystä kuulua sellainenkin ihminen kuin vaikka minä, jolle olisi vaikea aikuisena kastettaessa itse julkisesti lausua uskontunnustusta, kuten silloin pitää tehdä. Haluan säästää lapseni tältä mahdolliselta vaivalta.

Kasteesta ei ole lapselle haittaakaan. Jos ei ole uskonnollinen, ei sitä pidä sen kummempana toimituksena kuin mitä tahansa pesemistä. Eikä se välttämättä johda uskonnon tuputtamiseen. Onpahan asia, joka on hoidettu siltä varalta että lapsi joskus vanhempana itse päättää, että haluaa pysyä kirkon jäsenenä. Lapselle kertoisin tietenkin, miten itse ajattelen, millaisia asioita pidän oikeina tai väärinä, mutta kertoisin myös etteivät kaikki ajattele samoin. En minä itsekään niin varma kaikesta ole. 

Lisäksi kannattamaani kristinuskon versioon kuuluu vahvana ajatus, että ei ihminen itse mitään uskonratkaisuja pysty tekemään. 

Miksi muuten juuri uskonto ja poliittiset mielipiteet ovat ne, mitä lapselle ei saisi tuputtaa? Eihän lasta pysty arvotyhjiössä kumminkaan kasvattamaan. Kyllä sille vähän pakko on opettaa, että muita ei saa kiusata eikä muiden leluja viedä. Olkoonkin etteivät likikään kaikki aikuiset noita noudata.

Vierailija kirjoitti:

Surullista. Tämä Suomi on kohta semmonen pakanamaa ja tänne tullaan tekemään lähetystyötä muualta. Toivottavasti kuitenkin toisesta kristitystä maasta eikä muslimivaltioista kuten nyt näyttää.

Ei nykyään enää tänne saada kantamalla mitään uutta uskontoa istutettua, nämä perinteiset vanhat jylläävät sen minkä vielä jaksavat. Ihmiset ovat nykypäivänä valveutuneita ja kouluttautuneita ja tietoa on kaikkien saatavilla aiheesta kuin aiheesta, se on paras rokotus kaikenmaailman uskomuksia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

On eri asia kannustaa, kuin pakottaa. Ja sinustako uskonnolla ja liikunnalla ei ole mitään eroa keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Minusta tuo on outoa, että lapsen ei annettaisi itse etsiä omaa elämänkatsomustaan. Sehän on ainoa oikeudenmukainen tapa ja yksilönvapauden ilmaisu. Tietenkin perusarvoja voi opettaa, ne eivät ole minkään ideologian omaisuutta vaan ihan osa ihmisenä olemista ja toisten huomioimista.

Veganismiakaan en lapsilleni tyrkyttäisi, siitä kun ei vieläkään ole ihan täydellistä tieteellistä totuutta että onko se täysin terveellistä ja turvallista, etenkään kasvavalle lapselle joka tarvitsee eri asioita kuin aikuinen. Todella vastuutonta pakottaa lapselleen omia hurahduksiaan, olivat ne sitten mitä sorttia tahansa.

Perusarvoja? Mitä ovat perusarvot? Puhutko nyt länsimaisista arvoista? Ei ole mitään perusarvoja, esimerkiksi ihmisarvo ja sukupuolten välinen tasa-arvo koetaan hyvinkin eri tavoin eri kulttuureissa ja yhteisöissä. Aiotko tuputtaa lapsellesi länsimaisia arvoja? Miksi et anna hänen etsiä omaa elämänkatsomustaan?

No sanotaan siten, että länsimaiset arvot. Ne kun ovat selkeästi maailman parhaat, jos katsotaan miten hyvin ja tasa-arvoisesti erilaiset yhteiskunnat toimivat ympäri maailman. Vai onko jossain paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Kunpa nämä kastetta arvostelevat muistaisivat sitten myös sen, että kun he menevät avioliittoon siellä maistraatissaan, niin sitten he EIVÄT vaadi itselleen sitä naurettavaa omaa näytelmäänsä eli kirkollista siunausta, voidakseen olla prinsessamorsian isän käsipuolessa kävelemässä kirkon alttaria kohti ja morsiamen suurieleistä luovuttamista sun muuta kirkolliseen vihkimiseen liittyvää.   Pitäkää linjanne sitten siinäkin.

Miksi tätä sitten kuitenkin tapahtuu?  Joopa joo, "kun mummot ja papat niin haluavat..." ja muuta lässytystä.  Miksi sitten lasta ei kasteta kirkon jäseneksi,  vaikka mummot ja papat niin haluavatkin?  Linja ei pidä siis siinäkään.

Kirkko ei sulje oveaan keneltäkään, mutta näiden pelkästään prinsessanäytelmiä haluavien pitäisi itse tajuta, että he tekevät väärin kirkkoa kohtaan, kun eivät niitä kirkon arvoja kuitenkaan tunnusta eivätkä  kunnioita.  Ja miksi tulla hakemaan mitään siunausta, kun eivät kerran usko siihen?

Milloinkahan nämä ihmiset alkavat miettiä koululaitoksen turhanpäiväisyyttä ja tarpeettomuutta.  Sehän on lähes yhtä vanha perinne kuin kirkkokin.  Saako lapsi nykyään itse valita, käykö hän koulua vai ei?  Ei saa, ja sehän on siis oikeastaan väärin.  Koulu pitäisi olla vapaaehtoinen ja kuka oppia haluaa, saisi alkaa käydä koulua sitten vasta aikuisena.  

Tietenkin linja pidetään, mitäs järkeä olisi mennä kirkkoon yhdessä asiassa, jos ei mene toisessakaan, eikä usko kirkon oppeihin eikä jumaliin? Aika lammas saa olla, jos ei tee elämänsä juhlista itsensä näköisiä, vaan noudattaa jotain, "aina on tehty näin" -kuviota kun ei muutakaan keksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Kyllä, mutta en liitä sitä vauvana urheiluseuraan, joka kerää veroilla rahaa urheiluhallien tyhjinä seisottamiseen ja urheiluohjaajien ja toimistohenkilökunnan palkkoihin. 

Minun isäni muuten liitti minut erään urheiluseuran jäseneksi vähän kuin hyväintekeväisyysmielessä, maksoi tietenkin jäsenmaksuni. En ollut lainkaan aktiivinen seuran toiminnassa, mutta olin virallinen jäsen. Enpä ollut edes miettinyt koko juttua vuosiin, mutta tulipa nyt mieleen. Tämä oli sinusta suuri vääryys isältäni?

Urheiluseuran jäsenyyttä en rinnastaisi elämänkatsomukseksi, siitä ei tulisi sellaista oloa että joku on päättänyt puolestani miten näen elämän, maailman ja todellisuuden. Periaatteessahan toki joku voisi olla tuotakin vastaan, voisi ajatella että urheilu on turhaa eikä halua tukea sitä millään tasolla. Kyllä minua aikuisenakin ärsyttäisi, jos joku tekisi minun nimissäni minulta kysymättä oikeastaan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Kyllä, mutta en liitä sitä vauvana urheiluseuraan, joka kerää veroilla rahaa urheiluhallien tyhjinä seisottamiseen ja urheiluohjaajien ja toimistohenkilökunnan palkkoihin. 

Minun isäni muuten liitti minut erään urheiluseuran jäseneksi vähän kuin hyväintekeväisyysmielessä, maksoi tietenkin jäsenmaksuni. En ollut lainkaan aktiivinen seuran toiminnassa, mutta olin virallinen jäsen. Enpä ollut edes miettinyt koko juttua vuosiin, mutta tulipa nyt mieleen. Tämä oli sinusta suuri vääryys isältäni?

Urheiluseuran jäsenyyttä en rinnastaisi elämänkatsomukseksi, siitä ei tulisi sellaista oloa että joku on päättänyt puolestani miten näen elämän, maailman ja todellisuuden. Periaatteessahan toki joku voisi olla tuotakin vastaan, voisi ajatella että urheilu on turhaa eikä halua tukea sitä millään tasolla. Kyllä minua aikuisenakin ärsyttäisi, jos joku tekisi minun nimissäni minulta kysymättä oikeastaan mitä tahansa.

Et taida olla urheiluseuran jäsen? Ihan yhtä jyrkkää arvopohjaa siellä tuputetaan kuin seurakunnassa ja usein vielä poliittisesti värittyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa kuitenkin kaikki haluavat viettää, vakaumuksestaan riippumatta.

Jo ihan Wikipediasta olisit saanut perustiedot:

"Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä.[2] Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[5] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.[6] Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (yule), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri[7]."

Jep. Minusta "joulu" kuulostaa enemmän tuolta "yule"-sanalta kuin Christmas-sanalta.

Useimmillehan se onkin ihan maallinen, perheeseen ja yhdessäoloon keskittyvä juhla, eräänlainen saari keskellä pimeää talvea kuten se aikoinaan on ollutkin ennen kuin kristinusko tänne kannettiin ulkomailta.

Miksi hurahdususkonnot on lähes kaikki nimenomaan nuorille aikuisille eli juuri niille, joille kirkko ja kristillisyys ei muka merkitse mitään ja joita ei välttämättä ole aikanaan kastettu?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään yllättävää. Pikkuhiljaa on totuttu että häät ja hautajaiset voi viettää ilman pappiakin, ja myös lapsen syntymää/nimeämis. Joo, kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi, mutta edelleen palstalla väännetään siitä "sai kasteessa nimen"-lausahduksesta joten aika monella ne ei-uskonnolliset jutut ovat korkealla. Aika moni joka aikoinaan kummasteli kun jätimme lapset kastamatta ja pidimme "vaan" juhlat syntymän kunniaksi, mutta moni heistä on saanut 10-15 v myöhemmin omia lapsia ja jättänyt kastamatta ja pitänyt nimiäiset tms. vaihtoehtoiset juhlat.

Meillä sama, reilu 15 vuotta sitten sai ihmettelyä kastamatta jättämisestä. Selitin heille aina saman, ettei kuuluta kirkkoon, joten ei voi kastaa ilman kirkkoon liittymistä ja sitä me ei haluta. Ei olla lahkolaisia, vietetään joulua (kun joku sitä ihmetteli) ja muitakin alunperin kristillisiä juhlia. Iltatähti syntyi kaksi vuotta sitten eikä kukaan ihmetellyt.

Teineistä yksi on jo ollut prometheus-leirillä ja kaksi tulee sinne menemään, samoin tämä nuorin aikanaan. Kaikki opiskelevat elämänkatsomustietoa ja yhden teinin mielestä se on paras aine koulussa. Miettikääpä itse, kumpi olisi mielekkäämpi aihe opiskella, ihmisoikeudet ja niiden puolesta taistelijat vai kymmenen käskyä ja Markuksen evankeliumi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kastettiin lapset itsestäänselvyytenä, sillä ajattelen asioita laajasti suomalaisen tapakulttuurin ja perinteen näkökulmasta. Lapsieni kastemekkoon on kirjottu kymmenien siinä kastettujen lasten nimet, myös omani.

Kastejuhla on myös hieno tapa juhlia uutta ihmistä. Eikä minua ainakaan ärsytä ajatus siitä, että lapseni ovat korkeamman voiman suojeluksessa. :)

Mistä sinä voit tietää, että ne ovat "korkeamman voiman" suojeluksessa? Ovatko esim. kaikki onnettomuuksissa kuolleet siis ev.lut. kirkkoon kastamattomia? Esimerkiksi ne kaksi nuorta, jotka kuolivat, kun se yksi heppuhei ajoi niiden mopoauton mäsäksi ja joiden takia meidän teillemme oltiin kovaa vauhtia (pun intended) tuomassa niitä "kevyt"autoja, jotka EU kaikeksi onneksi sai ainakin toistaiseksi torpattua. Tiedätkö varmasti, että ne olivat kastamattomia ja siten korkeamman voiman suojeluksen ulkopuolella?

Mieti nyt vähän, mitä milloinkin saat päähäsi kirjoittaa. Ajattele ensin, kirjoita sitten.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.

Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.

Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.

Edelleen, miksi luulet että uskonnoilla on yksinoikeus arvoihin? Näistä asioista on keskusteltu siitä asti, kun ihminen on saanut kielen jolla kommunikoida. Suurimpana esimerkkinä varmasti antiikin Kreikka ja sen filosofit, joista aika moni nykyaikainen yhteiskunnallinen ja yksilöäkin koskeva malli ja filosofia on peräisin. Kristinusko tuli vasta paljon myöhemmin, mutta näköjään on onnistunut mainostamaan arvoja jotenkin omana keksintönään. Pointtina siis se, että ihmisestä itsetään löytyy valmiudet luoda arvopohjansa suhteessa muihin ihmisiin ja mihin tahansa. Näitä asioita ei tarvitse sotkea yliluonnollisiin uskomuksiin millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähipiirissä kaikki lapset on kastettu. Kuulutaan ylempään keskiluokkaan.

Onkohan niin, että parempiosaiset ymmärtävät tämänkin asian taas paremmin?

On toki uskovaisia ihmisiä köyhemmänkin kansanosan joukossa mutta tietynlaisen wt, mullekaikkiheti ja mikääneikosketamua, mäsaanitsemäärätäkaikesta -porukan keskuudessa tuo kastamattomuus ja uuspakanuus tuntuu lisääntyvän.

On hyvä tiedostaa ja kyseenalaistaa asioita mutta ei siitäkään pitäisi tulla mikään itsetarkoitus. Käy vielä niin, ettei näe metsää puilta.

Päinvastoin, maailmalla tehdyissä tutkimuksissa uskonnollisuus on nimenomaan köyhempien ja kouluttamattomien ihmisryhmien juttu. Kouluttautuminen ja tieto vähentää uskonnollisuutta kautta linjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.

Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.

Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.

Minusta taas on ollut varsin ilahduttavaa huomata, miten alkuperäiset vanhat suomalaiset perinteet ovat alkaneet tehdä paluuta. Vielä 20 vuotta sitten, kun kerroin jollekin viettäväni kekriä, ihmiset eivät olleet kuulleetkaan koko kekristä. 

Arvopohjia on muitakin kuin evankelisluterilainen arvopohja. Vai oikeastiko ajattelet, että muualla maailmassa ihmisillä ei ole arvopohjaa? 

So-ma-leillakin on kiva arvopohja tyttöjen silpomiskulttuureineen. 

Juutalaisilla taas silvotaan poikia. Sepä se onkin, kaikessa on kyse perspektiivistä. Jos jossain pikkukylässä asuisi pieni lahko, joka leikkelee sukuelimiä, kaikki ajattelisivat että onpa hullua väkeä. Mutta kun kyseessä on iso maailmanuskonto, kaikki nyökkäilevät ja sanovat että onpa hieno kulttuuri ja kaunis perinne ja arvopohja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä? Meillä ainakin lapsi jäi kastamatta nimenomaan siksi, että emme halua tuputtaa uskontoa. Jos lapsi aikuisena hurahtaa uskoon, se hänelle suotakoon, mutta uskontoa (tai poliittisia arvoja) emme halua hänelle pakottaa. Sellainen ei oikein kuulu vuoden 2019 Suomeen.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, veisin heti pienenä kasteelle.

Ei siitä lapselle mitään haittaa ole. Jos myöhemmin haluaa erota kirkosta, se onnistuu helposti. Paljon helpommin kuin kirkkoon liittyminen, jos ei ole kastettu. Kirkkoon voi haluta monesta syystä kuulua sellainenkin ihminen kuin vaikka minä, jolle olisi vaikea aikuisena kastettaessa itse julkisesti lausua uskontunnustusta, kuten silloin pitää tehdä. Haluan säästää lapseni tältä mahdolliselta vaivalta.

Kasteesta ei ole lapselle haittaakaan. Jos ei ole uskonnollinen, ei sitä pidä sen kummempana toimituksena kuin mitä tahansa pesemistä. Eikä se välttämättä johda uskonnon tuputtamiseen. Onpahan asia, joka on hoidettu siltä varalta että lapsi joskus vanhempana itse päättää, että haluaa pysyä kirkon jäsenenä. Lapselle kertoisin tietenkin, miten itse ajattelen, millaisia asioita pidän oikeina tai väärinä, mutta kertoisin myös etteivät kaikki ajattele samoin. En minä itsekään niin varma kaikesta ole. 

Lisäksi kannattamaani kristinuskon versioon kuuluu vahvana ajatus, että ei ihminen itse mitään uskonratkaisuja pysty tekemään. 

Miksi muuten juuri uskonto ja poliittiset mielipiteet ovat ne, mitä lapselle ei saisi tuputtaa? Eihän lasta pysty arvotyhjiössä kumminkaan kasvattamaan. Kyllä sille vähän pakko on opettaa, että muita ei saa kiusata eikä muiden leluja viedä. Olkoonkin etteivät likikään kaikki aikuiset noita noudata.

Miksi et sitten tee lapsesta vaikka muslimia tai hindua, on niissäkin omat arvopohjansa? Jos sillä ei ole kerran mitään väliä että mikä leima sinulle lyödään vauvana.

Ja joo, pitää opettaa että muita ei kiusata eikä muiden leluja viedä, mutta miten uskonto siihen liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Kyllä, mutta en liitä sitä vauvana urheiluseuraan, joka kerää veroilla rahaa urheiluhallien tyhjinä seisottamiseen ja urheiluohjaajien ja toimistohenkilökunnan palkkoihin. 

Minun isäni muuten liitti minut erään urheiluseuran jäseneksi vähän kuin hyväintekeväisyysmielessä, maksoi tietenkin jäsenmaksuni. En ollut lainkaan aktiivinen seuran toiminnassa, mutta olin virallinen jäsen. Enpä ollut edes miettinyt koko juttua vuosiin, mutta tulipa nyt mieleen. Tämä oli sinusta suuri vääryys isältäni?

Urheiluseuran jäsenyyttä en rinnastaisi elämänkatsomukseksi, siitä ei tulisi sellaista oloa että joku on päättänyt puolestani miten näen elämän, maailman ja todellisuuden. Periaatteessahan toki joku voisi olla tuotakin vastaan, voisi ajatella että urheilu on turhaa eikä halua tukea sitä millään tasolla. Kyllä minua aikuisenakin ärsyttäisi, jos joku tekisi minun nimissäni minulta kysymättä oikeastaan mitä tahansa.

Et taida olla urheiluseuran jäsen? Ihan yhtä jyrkkää arvopohjaa siellä tuputetaan kuin seurakunnassa ja usein vielä poliittisesti värittyneesti.

No en, enkä tiennytkään. Vaikka Suomessa kai on aika paljon näitä hyvä veli -kytköksiä ja poliittisia kytköksiä vähän joka asiassa. No sitä suuremmalla syyllä ei pitäisi viatonta vauvaa kytkeä yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kuuluu vanhempiensa uskontoon. Meille oli itsestään selvää, että lapsi kastetaan. Kirkko opettaa näin ja jos kerran kirkkoon kuulumme, niin sen mukaan elämme. Lapsi voi sitten isona päättää toisin ja me kunnioitamme sitä. 

Kirkko opettaa, mutta löytyykö Raamatusta perusteita lapsikasteen tarpeelle? Eikö protestantismin ideana ole se, että Raamattu on ainoa totuus, jos joku kirkon opetus ei siihen perustu, kirkko on väärässä?

Perhekunnat kastettiin jo apostolien aikaan. Kasteessa Jumala ottaa lapsekseen. Toki jos myöhemmin huomaa, ettei tahdo olla Jumalan lapsi, ei Jumala pakota. Vapaus valita on.

Kyllä kastaisin jos olisi lapsi, haluaisin kutsua Jumalan yhteyteen. Aikuiskaste tuntuu jotenkin niin suorittamiselta, siis mikäli on jo kastettu.

Älä vääristele. Perhekuntia kastettiin vain uskoon perustuen. Raamatun opetuksen mukaan uskon tulee olla aina ennen kastetta. Kasteen merkitys on hyvän omantunnon pyytämistä, ja siihen tarvitaan ymmärrystä. Kun pieni vauva kastetaan, ei hän ymmärrä pyytävänsä hyvää omatuntoa kasteelle mennessään. "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" 1. Piet. 3:21