Lue keskustelun säännöt.
STT: Lapsikasteiden määrä on romahtanut täysin
16.09.2019 |
"Kasteen saavien lasten osuus syntyneistä on pudonnut jyrkästi. Tänä vuonna Suomessa elokuun alkuun mennessä syntyneistä vain kolme viidesosaa sai kasteen, ilmenee Väestörekisterikeskuksen ja kirkon tilastoista.
Tuoreen kastekyselyn mukaan niiden vähenemisen taustalla on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä on laskenut, eivätkä kirkon jättäneet yleensä vie lapsiaan kasteelle. Toisaalta kaste jää tekemättä, koska lapsikaste ei ole enää kirkon jäsenille itsestäänselvyys tai ainoaksi koettu vaihtoehto."
Koko juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10972603
Mitä mieltä? Meillä ainakin lapsi jäi kastamatta nimenomaan siksi, että emme halua tuputtaa uskontoa. Jos lapsi aikuisena hurahtaa uskoon, se hänelle suotakoon, mutta uskontoa (tai poliittisia arvoja) emme halua hänelle pakottaa. Sellainen ei oikein kuulu vuoden 2019 Suomeen.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.
Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?
Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.
Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?
Yhteisöön kuuluminen virallisesti on lapselle viesti, että hänen halutaan kuuluvan yhteisöön, hän on tervetullut. Hän saa osallistua yhteisön kaikkeen toimintaan (rippikoulu, kummina toimiminen). Helpompi tuossa vaiheessa on erota kuin liittyä. Mitä haittaa yhteisöön virallisesti kuulumisesta on, kun ei lapsi edes siitä mitään maksa?
Helpompi nykyään, mutta kun itse olin nuori/nuori aikuinen ysärillä, piti käydä "keskustelemassa" kirkkoherranvirastossa ennen lopullista päätöstä. Kaverini meni ensin ja kertoi tilanteen olleen hyvin epämiellyttävä, pelkkää haukkumista ja syyllistämistä. Eli kyllä oli tarkoituksella tehty eroaminen vaikeaksi.
Minö jänistin silloin kun olisin varmaan käynyt käsiksi sellaisen mussutuksen myötä, mutta kun nettiero tuli mahdolliseksi, olin varmaan yksi ensimmäisiä jotka tarttui siihen.
Itse erosin kirkosta ysärillä alaikäisenä ja se onnistui ihan siististi maistraatissa ilman mussutuksia tai haukkumisia. Miksi et mennyt maistraattiin eroamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkolla alkaa olla hätä, kun se ei enää saa lapsia liitätettyä jäsenyyteen entiseen malliin. Nyt kirkko on päättämässä (tietolähteenä MTV:n uutiset), että vuoden 2020 alusta voi kastetun kummiksi ryhtyä myös kirkkoon kuulumaton henkilö. Taitaa kirkosta eroaminen lisääntyä oikein kunnolla tämän seurauksena, niin että kuinkahan fiksu oli tämäkin päätös...
Suurin osa näistä kirkonvastaisista täällä ei kuulu kirkoon sen takia, etteivät halua maksaa kirkollisveroa. Se siinä varsinaisena syynä on. Harvempi nuori ihminen mitään syvällistä pohdiskelua itsensä kanssa on käynyt tästä asiasta ja sen perusteella sitten tehnyt ratkaisunsa. Jokunen täällä on voinut niin tehdä, mutta suurin osa aivan varmasti ei. Tuo rahanmeno siinä mättää.
Puhuu kenen kanssa vaan, niin kirkosta eronneet osoittaa sormellaan sitä veroa. Sen vuoksi ovat kirkosta eronneet. Olen kuullut vanhempienkin ihmisten eronneen kirkosta jo nuorina siksi, että eivät halua maksaa sitä veroa. Muuten kyllä käyvät kirkossa ja sanovat, että voi sitä uskossa olla, vaikka ei kirkolle mitään maksakaan. Ei siinä mitään muuta arvopohjaa ole kuin raha.
Ja nyt kun maailma on muuttunut tällaiseksi mikä se on, populismi rehottaa ja ihmiset ajattelevat enimmäkseen vain rahaa ja omaa ulkonäköään, niin uskonnolliset arvot jää ilman muuta syrjään. Ei ketään kiinnosta.
Kristillisille arvoille on siis keksitty uusi sana "länsimaiset perusarvot." No siitä vaan. Tehkää maailma mieleiseksenne. Neuvostoliitossa uskonto oikeasti kiellettiin, myös kaikenlaisia ikiaikaisia muinaisuskontoja vainottiin ja vanhat perinteet haluttiin talloa suonsilmään. Neuvostoliitosta piti tulla moderni tasa-arvon onnela, missä mitään taikauskoista tai uskonnollisuutta ei suvaittu. Mutta kun tämä kokeilu sitten romahti omaan mahdottomuuteensa, ei ihmiset kuitenkaan jatkaneet tyytyväisinä elämäänsä täysin ilman uskontoa. Päinvastoin, kaikki uskonnot herätettiin samantien henkiin ja mentiin jopa yli äyräittenkin.
Nyt kun meillä pyritään saamaan kirkko omaksi pieneksi naurettavaksi saarekkeekseen, on ihmisten tarve uskoa kanavoitunut kaikenlaiseen hölynpölyyn. Mitä nämä kaikki yksisarviset sun muut höpinät oikein ovat? Mitä ovat karmat ja chakrat, joita ihmiset taikauskoissaan viljelevät, nettikin on pullollaan monenlaista höpön löpinää, enkeliterapioita ja kristalliparantajia, näiden perässä sitten juostaan ja ollaan muka niin tietoisia, meditoidaan ja joogataan, ollaan milloin milläkin henkisesti korkealla tasolla, käydään ennustajilla ja meedioilla ja niihin sitten uskotaan. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.
Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?
Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.
Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?
Yhteisöön kuuluminen virallisesti on lapselle viesti, että hänen halutaan kuuluvan yhteisöön, hän on tervetullut. Hän saa osallistua yhteisön kaikkeen toimintaan (rippikoulu, kummina toimiminen). Helpompi tuossa vaiheessa on erota kuin liittyä. Mitä haittaa yhteisöön virallisesti kuulumisesta on, kun ei lapsi edes siitä mitään maksa?
Helpompi nykyään, mutta kun itse olin nuori/nuori aikuinen ysärillä, piti käydä "keskustelemassa" kirkkoherranvirastossa ennen lopullista päätöstä. Kaverini meni ensin ja kertoi tilanteen olleen hyvin epämiellyttävä, pelkkää haukkumista ja syyllistämistä. Eli kyllä oli tarkoituksella tehty eroaminen vaikeaksi.
Minö jänistin silloin kun olisin varmaan käynyt käsiksi sellaisen mussutuksen myötä, mutta kun nettiero tuli mahdolliseksi, olin varmaan yksi ensimmäisiä jotka tarttui siihen.
Ihan keskiaikaista touhua ollut tuokin joskus.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä kirkonvastaisista täällä ei kuulu kirkoon sen takia, etteivät halua maksaa kirkollisveroa. Se siinä varsinaisena syynä on. Harvempi nuori ihminen mitään syvällistä pohdiskelua itsensä kanssa on käynyt tästä asiasta ja sen perusteella sitten tehnyt ratkaisunsa. Jokunen täällä on voinut niin tehdä, mutta suurin osa aivan varmasti ei. Tuo rahanmeno siinä mättää.
Puhuu kenen kanssa vaan, niin kirkosta eronneet osoittaa sormellaan sitä veroa. Sen vuoksi ovat kirkosta eronneet. Olen kuullut vanhempienkin ihmisten eronneen kirkosta jo nuorina siksi, että eivät halua maksaa sitä veroa. Muuten kyllä käyvät kirkossa ja sanovat, että voi sitä uskossa olla, vaikka ei kirkolle mitään maksakaan. Ei siinä mitään muuta arvopohjaa ole kuin raha.
Ja nyt kun maailma on muuttunut tällaiseksi mikä se on, populismi rehottaa ja ihmiset ajattelevat enimmäkseen vain rahaa ja omaa ulkonäköään, niin uskonnolliset arvot jää ilman muuta syrjään. Ei ketään kiinnosta.
Kristillisille arvoille on siis keksitty uusi sana "länsimaiset perusarvot." No siitä vaan. Tehkää maailma mieleiseksenne. Neuvostoliitossa uskonto oikeasti kiellettiin, myös kaikenlaisia ikiaikaisia muinaisuskontoja vainottiin ja vanhat perinteet haluttiin talloa suonsilmään. Neuvostoliitosta piti tulla moderni tasa-arvon onnela, missä mitään taikauskoista tai uskonnollisuutta ei suvaittu. Mutta kun tämä kokeilu sitten romahti omaan mahdottomuuteensa, ei ihmiset kuitenkaan jatkaneet tyytyväisinä elämäänsä täysin ilman uskontoa. Päinvastoin, kaikki uskonnot herätettiin samantien henkiin ja mentiin jopa yli äyräittenkin.
Nyt kun meillä pyritään saamaan kirkko omaksi pieneksi naurettavaksi saarekkeekseen, on ihmisten tarve uskoa kanavoitunut kaikenlaiseen hölynpölyyn. Mitä nämä kaikki yksisarviset sun muut höpinät oikein ovat? Mitä ovat karmat ja chakrat, joita ihmiset taikauskoissaan viljelevät, nettikin on pullollaan monenlaista höpön löpinää, enkeliterapioita ja kristalliparantajia, näiden perässä sitten juostaan ja ollaan muka niin tietoisia, meditoidaan ja joogataan, ollaan milloin milläkin henkisesti korkealla tasolla, käydään ennustajilla ja meedioilla ja niihin sitten uskotaan. Miksi?
No onhan se verokin siinä toki yksi tekijä. Se on vähän kuin maksaisi jäsenmaksua sellaiseen kerhoon, jonka jäsenenä ei halua edes olla, eli ei mitään järkeä. Kuka ylipäänsä haluaa maksella asioista, jotka eivät kuulu omaan elämään eikä niitä tarvitse?
Neuvostoliitossa homma kaatui kommunismiin, joka johtaa aina lopulta diktatuuriin ja kurjuuteen. Ateismilla ei sinänsä ole mitään kytköstä kommunismiin, vaikka se siellä asiaan sotkettiinkin kun haluttiin varmistaa, että ihmisten palvonta kohdistuu pelkästään kansan johtajiin jumalien sijasta.
Noita kristalliparantajia ja verrattavia on aina ollut jossain muodossa uskonnollisuuden määrästä riippumatta. Minäkään en ymmärrä, mihin niitä tarvitaan, enkä sitä että miksi ylipäänsä pitää hiki päässä etsiä jotain suurempaa voimaa ja tarkoitusta kaiken taakse. Jotkut ihmiset eivät kai osaa olla ilman jotain mystistä ylhäältä tulevaa ohjausta. Minusta tässä ei ole mitään hätää ihan vaan ihmisenä täällä universumissa. Hetken täällä ollaan ja sitten poistutaan, pitää yrittää nauttia matkasta ja matkaseurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.
Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?
Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.
Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?
Yhteisöön kuuluminen virallisesti on lapselle viesti, että hänen halutaan kuuluvan yhteisöön, hän on tervetullut. Hän saa osallistua yhteisön kaikkeen toimintaan (rippikoulu, kummina toimiminen). Helpompi tuossa vaiheessa on erota kuin liittyä. Mitä haittaa yhteisöön virallisesti kuulumisesta on, kun ei lapsi edes siitä mitään maksa?
Helpompi nykyään, mutta kun itse olin nuori/nuori aikuinen ysärillä, piti käydä "keskustelemassa" kirkkoherranvirastossa ennen lopullista päätöstä. Kaverini meni ensin ja kertoi tilanteen olleen hyvin epämiellyttävä, pelkkää haukkumista ja syyllistämistä. Eli kyllä oli tarkoituksella tehty eroaminen vaikeaksi.
Minö jänistin silloin kun olisin varmaan käynyt käsiksi sellaisen mussutuksen myötä, mutta kun nettiero tuli mahdolliseksi, olin varmaan yksi ensimmäisiä jotka tarttui siihen.
Itse erosin kirkosta ysärillä alaikäisenä ja se onnistui ihan siististi maistraatissa ilman mussutuksia tai haukkumisia. Miksi et mennyt maistraattiin eroamaan?
Maaseutupaikkakunnalta lähimpään maistraattiin oli tunnin matka ja toiseksi vanhemmiltakin luvan saanti oli vähän niin ja näin alaikäisenä. Mutta viimeinen niitti yritykselle täysi-ikäisenä oli tuo kaverini visiitti, jossa kirkkoherra oli haukkunut "vastuuttomaksi pakanaksi". Joten annoin asian olla ja kun tuo nettieroaminen tuli, olin 100 ekan joukossa varmasti.
Oma tyttäreni kävi vaellusriparin (ja vain sen takia, ei minkään muun, ilman vaellusta olisi ripari jäänyt väliin) mutta jätti ottamatta konfirmaation. Siksi että "en usko satukirjoihin, oli ne lasten tai aikuisten". Meillä ei näistä asioista tarkoituksella puhuta, koska annamme lapsille itse mahdollisuuden päättää näistä asioista. Kummasti ilman aivopesua 15v on ihan valmis päättämään tästä asiasta, saa erota kirkosta (minkä tekeekin nyt talven aikana) ja mitään estettä ei laiteta. Eikä mitään haittaa tule olemaan loppuelämässä tuosta päätöksestä.
Kun täällä puhutaan että suurin osa kastetaan:
"Viime vuonna (2018) kastettiin enää 51,5 prosenttia ikäluokasta, kun vuonna 2001 luku oli vielä 79 prosenttia. Viime vuonna Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän alueella syntyi 2 044 lasta ja heistä kastettiin 1 113.
Helsingissä lapsi jää todennäkoisimmin kastamatta. Helsinkiläisistä lapsista kastetaankin enää runsaat 40 prosenttia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos pakkouskonnolle = lapsikasteelle.
Jotkut tuputtavat lapselleen kasvisruokavalion mukaista ruokaa, onko se oikein? Jotkut tuputtavat jopa omia arvojaan lapsille! Eikö lapsen pitäisi itse saada päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat kastettu. Ja tulevatkin kastetaan, jos lisää siunaantuu. Minulle se on hengellisesti tärkeää, että kastetaan/ on kastettu, jos lapsi kuolisi. Vaikka haluankin uskoa että myös kastamattomat lapset pääsevät taivaaseen, koska Jumala on hyvä. :)
Itse kyllä kannatan silti aloitetta että myös kirkkoon liitetyt saisivat koulussa lukea elämänkatsomustietoa. On tärkeää että heti pienille lapsille kerrotaan eri uskonnoista ja katsomuksista neutraalisti. Koska vaikka lapseni ovat kastettuja, en halua harjoittaa mitään ns. aivopesua ja kertoa vain yhtä totuutta.
Kuvittelet että jumala on hyvä, mutta sisimmässäsi tiedät että ei ole koska et uskalla elää sen mukaisesti. Ja halut vielä pakkoliittää lapsetkin osaksi tuollaisen hirviön palvontaa, hieno homma Hermanni!
Oma lapseni on menossa ensi kesänä riparille vaikka kukaan meidän perheestä ei kuulu kirkkoon. Tampereella ainakin järjestetään tällaisille kastamattomille nuorille keväällä joku yhteinen kastetilaisuus, jotta pääsevät ripille. En tosin itse ihan tajua miksi lapseni olisi menossa riparille, kun uskonasiat näyttävät olevan hänelle melko yhdentekeviä. Toisaalta niinpä ne taitavat olla hänen kirkkoon kuuluville kavereilleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso osa syntyneistä ei ole kristittyjä enää vaan jostain toisesta uskontokunnasta.
Eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan yhtä haitallista tai haitallisempaa lapsen psyykeelle, että yritetään kasvattaa hänet arvotyhjiöön. Joka ainoa lapsi tekee aikuistuessaan omat valintansa ihan joka tapauksessa.
Uskonnottomuus ei johda arvotyhjiöön, mutta uskonnollisuus liittyy valitettavan usein älytyhjiöön.
Oletin, että kaikkien muidenkin valmiiksi pureskeltujen arvojen ja ajatusten syöttäminen nähdään haitallisena eikä vain uskonto.
Mitä muita valmiiksi pureskeltuja arvoja ja ajatuksia uskonnon lisäksi edes on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta poikalasten sukupuolielinten silpominen on vieläkin sallittua.
Koska tälle uskonnon nimissä tehtävälle hulluudelle ja vauvan ihmisoikeuksien loukkaamiselle saadaan loppu?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kastettiin lapset itsestäänselvyytenä, sillä ajattelen asioita laajasti suomalaisen tapakulttuurin ja perinteen näkökulmasta. Lapsieni kastemekkoon on kirjottu kymmenien siinä kastettujen lasten nimet, myös omani.
Kastejuhla on myös hieno tapa juhlia uutta ihmistä. Eikä minua ainakaan ärsytä ajatus siitä, että lapseni ovat korkeamman voiman suojeluksessa. :)
Minkä korkeamman voiman? Sen joka tappaa lapsia liukuhihnalta ympäri maailman?
Järjen voittokulku etenee.
Taikausko takapakittaa.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Tämä Suomi on kohta semmonen pakanamaa ja tänne tullaan tekemään lähetystyötä muualta. Toivottavasti kuitenkin toisesta kristitystä maasta eikä muslimivaltioista kuten nyt näyttää.
Mitä sitten? Meinaatko että uskonnot pelkkänä satuina ja humpuukina hylännyt ihminen kiinnostuu yhtään enempää seuraavan yrittäjän satukirjasta ja humpuukista?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ateisti, mieheni kokee olevansa agnostikko (ei tykkää määritellä itseään, mutta ei myönnä eikä kiistä jumalien olemassa oloa).
Olette kummatkin agnostisia ateisteja, ihan noin niinkuin tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan myös kirkkohäiden määrä romahtaa kun sakramentteja ei haluta.
Toivottavasti. Saisi koko kirkon romuttaa.
Helpompi nykyään, mutta kun itse olin nuori/nuori aikuinen ysärillä, piti käydä "keskustelemassa" kirkkoherranvirastossa ennen lopullista päätöstä. Kaverini meni ensin ja kertoi tilanteen olleen hyvin epämiellyttävä, pelkkää haukkumista ja syyllistämistä. Eli kyllä oli tarkoituksella tehty eroaminen vaikeaksi.
Minö jänistin silloin kun olisin varmaan käynyt käsiksi sellaisen mussutuksen myötä, mutta kun nettiero tuli mahdolliseksi, olin varmaan yksi ensimmäisiä jotka tarttui siihen.