Lue keskustelun säännöt.
STT: Lapsikasteiden määrä on romahtanut täysin
16.09.2019 |
"Kasteen saavien lasten osuus syntyneistä on pudonnut jyrkästi. Tänä vuonna Suomessa elokuun alkuun mennessä syntyneistä vain kolme viidesosaa sai kasteen, ilmenee Väestörekisterikeskuksen ja kirkon tilastoista.
Tuoreen kastekyselyn mukaan niiden vähenemisen taustalla on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin kirkon jäsenten osuus Suomen väestöstä on laskenut, eivätkä kirkon jättäneet yleensä vie lapsiaan kasteelle. Toisaalta kaste jää tekemättä, koska lapsikaste ei ole enää kirkon jäsenille itsestäänselvyys tai ainoaksi koettu vaihtoehto."
Koko juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10972603
Mitä mieltä? Meillä ainakin lapsi jäi kastamatta nimenomaan siksi, että emme halua tuputtaa uskontoa. Jos lapsi aikuisena hurahtaa uskoon, se hänelle suotakoon, mutta uskontoa (tai poliittisia arvoja) emme halua hänelle pakottaa. Sellainen ei oikein kuulu vuoden 2019 Suomeen.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?
Miksi kastaa, jos ei edes aio osallistua lapsen kanssa kirkon toimintaan tai opettaa lapselle uskoa?
Koska se on perinne? Meidän lapsi on kastettu, mies kuuluu kirkkoon, minä en.
Perinne, että kirkossa vietetään juhlat ja muuten vähät välitetään uskosta? Kuinka surullista.
Emme vietä kirkossa mitään juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuuluu vanhempiensa uskontoon. Meille oli itsestään selvää, että lapsi kastetaan. Kirkko opettaa näin ja jos kerran kirkkoon kuulumme, niin sen mukaan elämme. Lapsi voi sitten isona päättää toisin ja me kunnioitamme sitä.
Äitinsä uskontoon.
Eihän lapsia liitetä poliittiseen puolueeseenkaan tms. Olen aina ollut mieleltäni uskonnoton, ateisti. Olisin halunnut et-tunneille, mutta minut oli tahdosta riippumatta liitetty kirkkoon. Erosin tietenkin heti, kun pystyin, mutta oli outoa kuulua johonkin, johon ei ikinä ollut halunnut kuulua ja josta ei silti saanut erota.
Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.
Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.
Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.
Nämä allahin papittaret on saaneet tulosta aikaan pr-työllään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä perinteisiin vetoamista täällä. Perinteet eivät ole mitään staattisia asioita, vaan ne muuttuvat, kuolevat ja niitä tulee uusia koko ajan. Kummallista, että jotain itselle merkityksetöntä asiaa pitäisi harjoittaa perinteen nimissä. Esim. minulle kastaminen ei merkitse yhtään mitään.
Mitä tapahtuu kaikille esimerkiksi kiinalaisille lapsille, joita ei kasteta kristilliseen kirkkoon kuuluviksi? Kutsuuko heitä automaattisesti helvetti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa a, minä en ole koskaan kuulunut kirkkoon (en myöskään usko minkään sortin jumaliin) enkä halunnut että lapsiakaan kastetaan. Mies kuului kyllä kirkkoon mutta erosi pian esikoisen syntymän jälkeen. Ei nähnyt järkeä kuulua kirkkoon kun ei kerran usko. Turhaa rahanmenoa vain.
Kaksi vanhinta lasta ovat koulussa ja heille valittiin ET. Vanhempi haluaa jatkaa noilla tunneilla edelleen, kolmasluokkalainen halusi vaihtaa uskontoon ja siihen suostuttiin. Riparin saavat käydä jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kuuluu vanhempiensa uskontoon. Meille oli itsestään selvää, että lapsi kastetaan. Kirkko opettaa näin ja jos kerran kirkkoon kuulumme, niin sen mukaan elämme. Lapsi voi sitten isona päättää toisin ja me kunnioitamme sitä.
Tokihan se lapsi kuuluu myös vanhempiensa kannattamaan poliittiseen puolueeseen. Joko on KD:n kesäleirit ja nuoriso-ohjelmat katsottuna?
Jos isäpappa on liittänyt lapsensa Kepun nuorisojäseneksi, olet kepulsinen loppuikäsi.
Se on kuin NBK, ero vain kuoleman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla on nyt niin hyvät ajat, että uskonnosta ei välitetä kovin paljoa.
Jos tulisi sota, vaino ja kulkutaudit alkaisi viedä lapsia, kasteluvut lisääntyisivät.
Joku satoja vuosia sitten elänyt piispa kuvasi suomalaisia juuri tuollaisiksi. Kirkko alkaa kiinnostaa vasta kansallisen hädän hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lapsista kastetaan silti edelleen.
Suomessa on kummallinen tapa hylätä kaikki perinteet. Ollaan olevinaan niin vapaamielisiä ja nykyaikaisia. Minusta tämä on huolestuttavaa. Missä on tulevaisuuden arvopohja? Lapset kasvavat arvotyhjiöön, se on hyvin sanottu. Mitään vankkaa pohjaa ei ole, kaikkea tulee vähän sieltä ja täältä. En yhtään ihmettele, että mielenterveyden ongelmat, ahdistus ja identiteetin loputon etsintä vain pahenevat. Loputon valinnan vapaus, johon vanhemmat pyrkivät ohjaamaan lapsia, ei toimi.
Kristinusko puhuu lähimmäisen rakkauden ja arvostuksen puolesta. Vaikka en itsekään erityisen uskovainen olekaan, niin kyllä nuo opit päähän riparilta jäi.
Onpa ihanan alentuvaa olla sitä mieltä, että ateisteilla ei ole arvoja, joita he lapsilleen opettaisivat. "Kristilliset perusarvot" on termi, jolla uskovaiset ovat omineet itselleen sen ainoan oikean tavan elää, ja pitää muita jotenkin kieroutuneina. Minä ajattelen että tavallisilla peruskansalaisilla on _inhimilliset_perusarvot_, jotka ovat samat kuin uskovaisten omimat, mutta ilman jeesustarinoita. Ei lapsi missään arvotyhjiössä kasva jos hänelle ei kerrota satuja Jeesuksesta. Jos hän itse joskus kaipaa lisää hengellisyyttä elämäänsä, niin saa vapaasti päättää mikä uskonto sopii omaan arvomaailmaansa parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon ja toinen ei, jos lasta ei kasteta. Tällöin voidaan edetä niin, että lapsi osallistuu joko uskonnon opetukseen tai elämänkatsomustietoon, häntä ei esim. kasteta ja hän päättää myöhemmin itse, tahtooko liittyä uskontoon vai ei. Lapsella säilyy oikeus surffata et:n ja uskonnonopetuksen välillä mielensä mukaan/vanhempiensa asettamissa rajoissa. Moni lapsi kiittää, että häntä ei ole pakotettu vanhempien toimesta uskonnon opiskeluun enää esim yläkoulussa tai lukiossa, jos se on osoittautunut epämieluisaksi ja ei ole pakko käydä esim. rippikoulua. Perheissä keskustellaan myös, että kannattaako rippikoulu käydä vain taloudellinen hyöty mielessä, niinkuin moni kasteen vauvana saanut tekee. Lapselta ei ole myöskään riistetty oikeutta päättää itse mihin uskoo tai mihin ei vain usko.
Meidän lähipiirissä kaikki lapset on kastettu. Kuulutaan ylempään keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähipiirissä kaikki lapset on kastettu. Kuulutaan ylempään keskiluokkaan.
Onkohan niin, että parempiosaiset ymmärtävät tämänkin asian taas paremmin?
On toki uskovaisia ihmisiä köyhemmänkin kansanosan joukossa mutta tietynlaisen wt, mullekaikkiheti ja mikääneikosketamua, mäsaanitsemäärätäkaikesta -porukan keskuudessa tuo kastamattomuus ja uuspakanuus tuntuu lisääntyvän.
On hyvä tiedostaa ja kyseenalaistaa asioita mutta ei siitäkään pitäisi tulla mikään itsetarkoitus. Käy vielä niin, ettei näe metsää puilta.
Omat lapset käy seurakunnan kerhossa ja siellä suunnilleen puolet lapsista ei kuulu kirkkoon. Vanhempien toive tai jopa vaatimus on, että kerhossa ei saa puhua kristillisiä asioita tai jos puhutaan, on tasapuolisuuden vuoksi kerrottava Alla hista tai vaikka maahisista. Kun vanhemmille on kerrottu, että tämä on seurakunnan kerho ja täällä on tietyt reunaehdot, niin alkaa valitus siitä, että on maksettu maksut ja nyt ei saadakaan sitä, mitä halutaan. Vastauksena on, että mistä muualta saa lapselle valvottua toimintaa allae 1 euron tuntihinnalla.
Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?[/quote]
No kristinuskon oppien mukaan ei voi osallistua ainakaan pelastukseen, vaan joutuu helvettiin.[/quote]
Hei, ihan vain välispiikkinä kun näköjään tarpeen:
Suomen ev.-lut. kirkko ei usko eikä opeta kastamattomien joutuvan helvettiin. Tai kenenkään. Helvetti = ero Jumalasta = rakkaudettomuutta. Ei mikään fyysinen koston ja kidutuksen paikka. Jumala = rakkaus!
Levität ja moni levittää julmaa harhaoppia täällä. Jumalakuvasi on väkivaltainen ja kostosta fantasioiva ja tietämyksesi kirkon opista hyvin vajaata.
Täällä mesoamalla tuollaista vihapuhetta koskien pieniä vauvoja viet tuollaiseen harhaan muitakin ihmisiä joiden psyykeä tuollainen vihainen jumalakuva puhuttelee ja pelottelet loppuja.
Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?[/quote]
No kristinuskon oppien mukaan ei voi osallistua ainakaan pelastukseen, vaan joutuu helvettiin.[/quote]
Hei, ihan vain välispiikkinä kun näköjään tarpeen:
Suomen ev.-lut. kirkko ei usko eikä opeta kastamattomien joutuvan helvettiin. Tai kenenkään. Helvetti = ero Jumalasta = rakkaudettomuutta. Ei mikään fyysinen koston ja kidutuksen paikka. Jumala = rakkaus!
Levität ja moni levittää julmaa harhaoppia täällä. Jumalakuvasi on väkivaltainen ja kostosta fantasioiva ja tietämyksesi kirkon opista hyvin vajaata.
Täällä mesoamalla tuollaista vihapuhetta koskien pieniä vauvoja viet tuollaiseen harhaan muitakin ihmisiä, joiden psyykeä tuollainen vihainen jumalakuva puhuttelee - ja pelottelet loppuja.
Jos teillä on opillisia kysymyksiä, jutelkaa mieluiten papille tai jollekin muulle kirkon työntekijälle. Tämän ketjun näkemykset ovat aivan sairaita ja näihin väärinymmärryksiin sitten otetaan etäisyyttä jättämällä esim lapset kastamatta. Surullista!
Lapsikaste on jäänne ajalta, jolloin iso osa lapsista ei pysynyt elossa rippikouluikään saakka. Haluttiin turvata, että se pienikin pääsee taivaaseen. Sen takia rippikoulu ja konfirmaatio (=vahvistus) on siinä aikuisuuden kynnyksellä, että jokainen voi itse aktiivisesti liittyä uskontoonsa. Toki aikaisemmin tuo liittyminen ei ollut ihan vapaaehtoista, vaan sosiaalinen paine oli nykyistä suurempi, kun kirkkoon nyt vaan monesti oli pakko kuulua ollakseen yhteisön täysivaltainen jäsen.
Mun lapset on kastettu ja osallistuvat uskonnon opetukseen, osa on jo käynyt rippikoulunkin. Muuten arjessa ollaan korkeintaan tapakristittyjä, ehkä arvomaailman perusta on kristillinen, mutta esim kirkossa emme käy välttämättä edes vuosittain.
Minusta lapsikasteesta voisi luopua, koulussa voisi olla uskonnon tilalla kaikille uskontokunnille ja uskottomille yhteinen uskontotiedo/etiikka-oppiaine, jossa kerrottaisiin ja vertailtaisiin eri uskontojen oppikäsityksiä ja mietittäisiin eettisiä ja moraalisia näkökulmia ihmisenä toimimiseen. Perheet sitten sisäisesti päättäisivät, miten osallistuvat oman uskontokuntansa toimintaan ja aikuistumisriitteihin (pl. rikoslain vastaiset riitit). Uskon, että lapsissa on tulevaisuus. Avarakatseisuus ja ymmärrys eivät lisäänny, jos uskonnot eivät kohtaa ja keskustele.
Hyvä vain. Meillä esikoinen kastettiin, mutta otetaan pois kirkosta. Toista lasta ei kasteta lainkaan, jokaisella pitää olla vapaus valita itse uskontonsa kun siihen kykenee. Pakkoliittäminen kirkkoon pitää lopettaa, varsinkin kun monet vanhemmat eivät anna lastensa erota kirkosta, esim. minun ei annettu, joten erosin samana päivänä kun täytin 18.
Jeesus selitti kaiken ruoan puhtaaksi.