Miten hyväksyä oma rumuus?
Kaipaisin neuvoja tähän. En kaipaa kauneusvinkkejä enkä mitään "jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista" -lässytystä. Haluan psykologisia vinkkejä oman rumuuden hyväksymiseen, kiitos.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:
- ei ole olemassa liikuntavammaa
- kiusaajat tekevät väärin
- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"
- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopultaKyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂
Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite
Vallitsevan kauneuskäsityksen kieltäminen on sama kuin kieltäisi, ettei ole mitään arvoja. Nekin kun ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Arvot vaikuttavat kuitenkin ihmisten käyttäytymiseen jopa enemmän kuin konkreettiset lait.
Mikähän on tämä "vallitseva kauneuskäsitys". Ja kuka esim. tätä edustaa. Esimerkkejä kehiin.
Minä luettelin jo tuolla ylempänä; Suuret ja kirkkaat silmät, hyvä iho, tasainen ihonväri, mahdollisimman symmetriset kasvot ja ylipäänsä symmetrisyys koko kehossa. Symmetriset, ei tyhjinä roikkuvat tubulaarisen tapaiset rinnat (koko onkin sitten henkilökohtainen ja kulttuurinen makuasia). Kaunis ja ruma voi olla monella tavalla, mutta jos moni asia ihmisessä on vastoin yleisiä kauneusihanteita, niin kyllä vaaka kaunistuu sinne rumuuden puolelle.
Kyllä, olet ihan oikeassa. Mutta edelleenkin jokainen muodostaa omat kauneusihanteensa ihan itse välittämättä yleisestä mielipiteestä.
Suuren enemmistön mielipide kun ei ole absoluuttinen totuus vaikka sitä kuinka kovaan ääneen huudettaisiin.
Olet oikeassa. Mitäpä siitä, vaikka et olisi miellyttävän näköinen 95 %:n mielestä, kun jäljelle jää se tilastoihin sopimaton 5 %...
Se on taas ihan toisen henkilön ongelma mikäli en ole hänen mielestä kaunis.
En itse pidä kaikista, joten ihan luonnollista olettaa ettei kaikki pidä minusta.
Ja vaikka se 99/100 pitää minua rumana, niin jää sinne vielä se yksi, joka on täysin riittävä määrä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä tarkalleen ottaen tekee hyväksymisestä vaikeaa? Kun toteat, että "näin se on, olen ruma" niin mikä tai mitkä on ne seuraavat ajatukset/tunteet/konkreettiset tapahtumat, joiden kanssa sun on vaikea olla/elää ja joissa tarvitset neuvoja? Esim. miehet eivät kiinnostu, yksinäisyys, kateus, katkeruus, syrjitään työnhaussa tms.
Hyvä kysymys. Koen jo ottaneeni merkittävän edistysaskeleen siinä kohtaa, että olen päättänyt tavoitella rumuuden hyväksymistä. Vaikeita asioita ovat mm. yksinäisyys, kateus (on vaikeaa olla vertailematta itseä muihin), katkeruus ja ulkopuolisuuden tunne (johtuu kiusattuna olemisesta) jne. Koen vaikeina myös ne tilanteet, joissa joudun olemaan jotenkin esillä tai valokuvattavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no siis itse rumana en oikein osaa neuvoa. kun tullut oltua koko elämä (30v) täysin näkymätön miehille ja saanut vaan haukkuja ulkonäöstä, päätin lopettaa kokonaan ulkonäöstäni huolehtimisen. toki siis suihkussa käyn ja näin mutta en enää panosta meikkiin/vaatteisiin tms koska aivan sama. en saa miestä kuitenkaan. painoa tullut 25 kg mutta ei kiinnosta enää. k uolemaa odottaessa menee tämä loppuelämä.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Vähennät syömistä että laihdut ja harrastat kiinteyttävää liikuntaa.
ja minkä hlvetin takia mä niin tekisin? olin 26 v asti alipainoinen enkä saanut mitään huomiota miehiltä. nyt läski eikä edelleenkään huomiota. aivan sama!
Miksi pitää olla ali-tai ylipainoinen, kun voi olla normaalipainoinen? Et kai sä nyt tuntemattomien miesten vuoksi terveydestäsi huolta pidä, vaan itsesi takia. Olet vasta 30, sulla on elämä edessä. Taidat olla masentunut. Pidä terveydestäsi huolta, niin että itselläsi on hyvä olla. Ja jostain pitäisi löytää se toivon kipinä, että jaksaisi uskoa parempiin aikoihin.
en edes tiedä miksi vaivaudun vastaamaan tähän kommenttiin koska olen vastannut saman kaltaisiin kommentteihin satoja kertoja niin netissä kuin IRL. Olin alipainoinen koska en vaan yksinkertaisesti lihonut. aloitin masennuslääkityksen jonka johdosta lihoin 25 kg, ja nuo kilot eivät tipu vaikka mitä tekisin. 30-vuotiaana jos ei ole mitään kokemusta seurustelusta, on jo liian myöhäistä. kukaan ikäiseni mies ei halua alkaa suhteeseen täysin kokemattoman naisen kanssa. ja painon pudotus ei vaikuta kasvoihini millään tavalla. olin laiha=en saanut miestä, nyt läski=en saa miestä. terveyteni ei ole kiinnostanut vuosikausiin, en näe mitään syytä elää yksin joten haluan k uolla mahd pian.
Sä olet vasta 30v ja ikä on puolellasi. Sulla on luultavasti vähän persoonallisemmat kasvot. Enkä sano tätä pahalla. Ymmärrän kyllä miten pahalta tuntuu kun on vastetahtoisesti yksin. Olen sua vanhempi mutta joskus miettinyt. Mitä väliä sillä on vaikka kuolisin kuusikymppisenä sydänkohtaukseen Jos odotettavissa ei ole kuin yksinäinen vanhuus. Voisin aivan hyvin ottaa viinaa niin paljon kuin naittaa kunhan töissä pystyy käymään ja polttaa hyvällä omalla tunnolla.
Kuten sanoit vastaus on hyväksyminen. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Se lähtee sieltä oman pään sisältä. Miksi et saisi olla ruma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^- tuo linkki siis heille jotka väittävät ettei tasoteoria ole totta. kyllä on.
Suurin osa kuvista oli ihan oikeassa arvoasteikossa, mutta oli siellä muutama jotka olisin nostanut tai laskenut.
Joten tasoteoria on vain suuntaa-antava eikä koko totuus
Ja jos korkeimman arvoasteikon tyyppi on tyhjäpää tai ilkeä, en ottaisi töihin tai kaveriksi tai puolisoksi. Sen sijaan hyvä tyyppi asteikon alkupäästä kelpaisi paremmin.
Nyt olikin kyse vain ulkonäöstä.
Hyvinkin suurella todennäköisyydellä kokonaisuutta katsellen arvoasteikot menisi ihan uusiksi
Ajattelen, että Jumala on luonut minusta tämän näköisen. Jos kerran kelpaan hänelle, niin pakkohan se on itsekin yrittää hyväksyä.
Hymyilen paljon, koska olen huomannut että aidosti hymyilevät ihmiset on mukavamman näköisiä kuin murjottavat.
Tsemppiä ap <3<
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no siis itse rumana en oikein osaa neuvoa. kun tullut oltua koko elämä (30v) täysin näkymätön miehille ja saanut vaan haukkuja ulkonäöstä, päätin lopettaa kokonaan ulkonäöstäni huolehtimisen. toki siis suihkussa käyn ja näin mutta en enää panosta meikkiin/vaatteisiin tms koska aivan sama. en saa miestä kuitenkaan. painoa tullut 25 kg mutta ei kiinnosta enää. k uolemaa odottaessa menee tämä loppuelämä.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Vähennät syömistä että laihdut ja harrastat kiinteyttävää liikuntaa.
ja minkä hlvetin takia mä niin tekisin? olin 26 v asti alipainoinen enkä saanut mitään huomiota miehiltä. nyt läski eikä edelleenkään huomiota. aivan sama!
Miksi pitää olla ali-tai ylipainoinen, kun voi olla normaalipainoinen? Et kai sä nyt tuntemattomien miesten vuoksi terveydestäsi huolta pidä, vaan itsesi takia. Olet vasta 30, sulla on elämä edessä. Taidat olla masentunut. Pidä terveydestäsi huolta, niin että itselläsi on hyvä olla. Ja jostain pitäisi löytää se toivon kipinä, että jaksaisi uskoa parempiin aikoihin.
en edes tiedä miksi vaivaudun vastaamaan tähän kommenttiin koska olen vastannut saman kaltaisiin kommentteihin satoja kertoja niin netissä kuin IRL. Olin alipainoinen koska en vaan yksinkertaisesti lihonut. aloitin masennuslääkityksen jonka johdosta lihoin 25 kg, ja nuo kilot eivät tipu vaikka mitä tekisin. 30-vuotiaana jos ei ole mitään kokemusta seurustelusta, on jo liian myöhäistä. kukaan ikäiseni mies ei halua alkaa suhteeseen täysin kokemattoman naisen kanssa. ja painon pudotus ei vaikuta kasvoihini millään tavalla. olin laiha=en saanut miestä, nyt läski=en saa miestä. terveyteni ei ole kiinnostanut vuosikausiin, en näe mitään syytä elää yksin joten haluan k uolla mahd pian.
Ok, tiettyihin asioihin en voi sanoa enempää, kun en sinua tunne. Mutta sen voin sanoa, ettei ole merkitystä, onko sulla kokemusta miehistä. Jos tapaisit mukavan miehen, niin tuskinpa välittäisit itsekään, jos hänellä ei olisi aiempaa naiskokemusta. Naisille on vielä miehiä "sallitumpaa" olla kokematon. Tärkeämpää on, että olet hyvä ihminen, sellainen jonka kanssa on hyvä olla suhteessa. On monia miehiäkin, jotka eivät löydä naista yrityksistä huolimatta. Heille olisi helpotuskin, että löytyisi myös kokematon nainen. Yksinäisyys on kauhea tunne, tiedän. Mutta ei voi luopua toivosta. Voit saada vielä miehen, ja ehkä perheenkin jos haluat, ja se on sen arvoista, että jaksoit yrittää.
Itsekin sanot, että totta kai on kauneutta kun on missikisoja jne. No on olympakisojakin, mutta hajoaako pääsi siitä, että olet sata kertaa luuserimpi urheilussa?
Itsetuntoni on ollut heikko ja otin tavoitteeksi ottaa itsestäni useamman kerran viikossa valokuvan, johon olen tyytyväinen. Siinä sai tehdä kovasti itsensä kanssa töitä, mutta nyt kuukausien kuluttua ihan hämmästyin, kun näin itseni kaupan peilistä ja pidin itseäni ihan kelvollisen näköisenä ja ilmeeltään enemmän elossaolevana ja tyytyväisyyttä huokuvana kuin ympäristön ihmiset.
Olen joutunut pohtimaan samaa monessakin asiassa, mutten silti osaa vastata miten se onnistuu. Varmaan jokaisella ihmisellä on elämässään kipupisteitä, jotka eivät ratkea siten kuin haluaisi. Osa heistä onnistuu hyväksymään sen, ettei jotain tule koskaan tapahtumaan. Ei mitään käsitystä miten se tapahtuu.
Itse en käsitä sitä perinteistä "ajattele kuinka huonosti jollain ihmisellä x on" -mantraa. Millä tavalla sen pitäisi auttaa, että voi ajatella jonkun tilanteen olevan vielä surkeampi kuin itsellä?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että Jumala on luonut minusta tämän näköisen. Jos kerran kelpaan hänelle, niin pakkohan se on itsekin yrittää hyväksyä.
Hymyilen paljon, koska olen huomannut että aidosti hymyilevät ihmiset on mukavamman näköisiä kuin murjottavat.
Tsemppiä ap <3<
Kirjoitinko tuon huomaamattani??? Yläpeukku.
Hymyily muuten myös muovaa kasvojen piirteitä parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:
- ei ole olemassa liikuntavammaa
- kiusaajat tekevät väärin
- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"
- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopultaKyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂
Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite
Vallitsevan kauneuskäsityksen kieltäminen on sama kuin kieltäisi, ettei ole mitään arvoja. Nekin kun ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Arvot vaikuttavat kuitenkin ihmisten käyttäytymiseen jopa enemmän kuin konkreettiset lait.
Mikähän on tämä "vallitseva kauneuskäsitys". Ja kuka esim. tätä edustaa. Esimerkkejä kehiin.
Minä luettelin jo tuolla ylempänä; Suuret ja kirkkaat silmät, hyvä iho, tasainen ihonväri, mahdollisimman symmetriset kasvot ja ylipäänsä symmetrisyys koko kehossa. Symmetriset, ei tyhjinä roikkuvat tubulaarisen tapaiset rinnat (koko onkin sitten henkilökohtainen ja kulttuurinen makuasia). Kaunis ja ruma voi olla monella tavalla, mutta jos moni asia ihmisessä on vastoin yleisiä kauneusihanteita, niin kyllä vaaka kaunistuu sinne rumuuden puolelle.
Kyllä, olet ihan oikeassa. Mutta edelleenkin jokainen muodostaa omat kauneusihanteensa ihan itse välittämättä yleisestä mielipiteestä.
Suuren enemmistön mielipide kun ei ole absoluuttinen totuus vaikka sitä kuinka kovaan ääneen huudettaisiin.
Kauneusihanteet ovat sekoitus universaalia ja henkilökohtaista. Ne mielipide-erot korostuvat siinä, pitääkö komeana vaikka tätä:
https://i.pinimg.com/originals/d7/db/6d/d7db6d0b7890f7626b5edf8415d3aac…
Tai tätä:
https://pbs.twimg.com/media/EEWp9P4XoAMdcWT.jpg
Joku voi pitää komeana toista, ja löytää kritisoitavaa toisesta. Tai vaikka molemmista.
Mutta tuskin kukaan väittäisi, että tämä on noita kahta komeampi:
https://allthatsinteresting.com/wordpress/wp-content/uploads/2018/06/ja…
Viimeinen on maalaus. Et sitten valokuvaa löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^- tuo linkki siis heille jotka väittävät ettei tasoteoria ole totta. kyllä on.
Suurin osa kuvista oli ihan oikeassa arvoasteikossa, mutta oli siellä muutama jotka olisin nostanut tai laskenut.
Joten tasoteoria on vain suuntaa-antava eikä koko totuus
Ja jos korkeimman arvoasteikon tyyppi on tyhjäpää tai ilkeä, en ottaisi töihin tai kaveriksi tai puolisoksi. Sen sijaan hyvä tyyppi asteikon alkupäästä kelpaisi paremmin.
Nyt olikin kyse vain ulkonäöstä.
Hyvinkin suurella todennäköisyydellä kokonaisuutta katsellen arvoasteikot menisi ihan uusiksi
Miltä kaikilta muilta aloilta teet vertailua ja tasoarviointia ja pahoitat mieltäsi?
- raha
-status
-auto
-koti (sisusutus, sijainti, koko, laatu)
- pärjääminen työssä/harrastuksissa
- äly
- palkka
-varallisuus
-pidettävyys
- saavutukset
????
Maalauksen miehellä hienoin nenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi on niin vaikea myöntää, että kaikki ihmiset eivät ole niin viehättävän näköisiä ulkonäöltään. Toki monella (varsinkin nuorella) on kompleksi jostain yksittäisestä asiasta aivan turhaan, kun kokonaisuus on se, mikä sen yleisvaikutelman tekee. Jospa myönnettäisiin, että jotkut ihmiset ovat vähemmän kauniita ja lähdettäisiin neuvomaan siltä pohjalta...
jos ei olisi rumuutta ja kauneutta, olisiko malleja ja mallimaailmaa? missikisoja? EI! totta vtussa on kauniita ja rumia ihmisiä koska jos ei olisi, kaikki olisivat neutraaleita. miksei malleiksi pääse kuka vaan? koska malleiksi pääsee vaan kauniit ihmiset! miten joku ei tätä tajua???
Minä harrastan taidemaalausta. Pidän tylsinä maalauksia perinteisen kauniista nuorista naisista tai miehistä. Ne eivät herätä minussa mitään tunteita. Tykkään persoonallisen näköisistä, vähän erikoisemman näköisistä malleista ja vanhemmista ihmisistä, joiden kasvoilla ja vartaloilla näkyy jälkiä eletystä elämästä. Sama tosielämässä. Silti toki tunnistan vallitsevat kauneusihanteet ja minusta kaunis ja kiinnostava ihminen täyttää myös tietyt kriteerit, on tietyllä tavalla persoonallinen. Itse en täytä omia kauneus/persoonallisuuskriteerejäni. Niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:
- ei ole olemassa liikuntavammaa
- kiusaajat tekevät väärin
- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"
- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopultaKyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂
Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite
Vallitsevan kauneuskäsityksen kieltäminen on sama kuin kieltäisi, ettei ole mitään arvoja. Nekin kun ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Arvot vaikuttavat kuitenkin ihmisten käyttäytymiseen jopa enemmän kuin konkreettiset lait.
Mikähän on tämä "vallitseva kauneuskäsitys". Ja kuka esim. tätä edustaa. Esimerkkejä kehiin.
Minä luettelin jo tuolla ylempänä; Suuret ja kirkkaat silmät, hyvä iho, tasainen ihonväri, mahdollisimman symmetriset kasvot ja ylipäänsä symmetrisyys koko kehossa. Symmetriset, ei tyhjinä roikkuvat tubulaarisen tapaiset rinnat (koko onkin sitten henkilökohtainen ja kulttuurinen makuasia). Kaunis ja ruma voi olla monella tavalla, mutta jos moni asia ihmisessä on vastoin yleisiä kauneusihanteita, niin kyllä vaaka kaunistuu sinne rumuuden puolelle.
Kyllä, olet ihan oikeassa. Mutta edelleenkin jokainen muodostaa omat kauneusihanteensa ihan itse välittämättä yleisestä mielipiteestä.
Suuren enemmistön mielipide kun ei ole absoluuttinen totuus vaikka sitä kuinka kovaan ääneen huudettaisiin.
Kauneusihanteet ovat sekoitus universaalia ja henkilökohtaista. Ne mielipide-erot korostuvat siinä, pitääkö komeana vaikka tätä:
https://i.pinimg.com/originals/d7/db/6d/d7db6d0b7890f7626b5edf8415d3aac…
Tai tätä:
https://pbs.twimg.com/media/EEWp9P4XoAMdcWT.jpg
Joku voi pitää komeana toista, ja löytää kritisoitavaa toisesta. Tai vaikka molemmista.
Mutta tuskin kukaan väittäisi, että tämä on noita kahta komeampi:
https://allthatsinteresting.com/wordpress/wp-content/uploads/2018/06/ja…
Tuskin montaa sellaista löytyy, mutta kysymys olikin että onko hän ruma? Ehkä enemmistön mielestä, mutta joku saattaa pitää hänen persoonallisesta ulkonäöstä.
Jos maalauksen miehellä ei olisi tällaista leukaa niin hän olisi ehdottomasti komein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:
- ei ole olemassa liikuntavammaa
- kiusaajat tekevät väärin
- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"
- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopultaKyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂
Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite
Vallitsevan kauneuskäsityksen kieltäminen on sama kuin kieltäisi, ettei ole mitään arvoja. Nekin kun ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Arvot vaikuttavat kuitenkin ihmisten käyttäytymiseen jopa enemmän kuin konkreettiset lait.
Mikähän on tämä "vallitseva kauneuskäsitys". Ja kuka esim. tätä edustaa. Esimerkkejä kehiin.
Minä luettelin jo tuolla ylempänä; Suuret ja kirkkaat silmät, hyvä iho, tasainen ihonväri, mahdollisimman symmetriset kasvot ja ylipäänsä symmetrisyys koko kehossa. Symmetriset, ei tyhjinä roikkuvat tubulaarisen tapaiset rinnat (koko onkin sitten henkilökohtainen ja kulttuurinen makuasia). Kaunis ja ruma voi olla monella tavalla, mutta jos moni asia ihmisessä on vastoin yleisiä kauneusihanteita, niin kyllä vaaka kaunistuu sinne rumuuden puolelle.
Kyllä, olet ihan oikeassa. Mutta edelleenkin jokainen muodostaa omat kauneusihanteensa ihan itse välittämättä yleisestä mielipiteestä.
Suuren enemmistön mielipide kun ei ole absoluuttinen totuus vaikka sitä kuinka kovaan ääneen huudettaisiin.
Kauneusihanteet ovat sekoitus universaalia ja henkilökohtaista. Ne mielipide-erot korostuvat siinä, pitääkö komeana vaikka tätä:
https://i.pinimg.com/originals/d7/db/6d/d7db6d0b7890f7626b5edf8415d3aac…
Tai tätä:
https://pbs.twimg.com/media/EEWp9P4XoAMdcWT.jpg
Joku voi pitää komeana toista, ja löytää kritisoitavaa toisesta. Tai vaikka molemmista.
Mutta tuskin kukaan väittäisi, että tämä on noita kahta komeampi:
https://allthatsinteresting.com/wordpress/wp-content/uploads/2018/06/ja…
Viimeinen on maalaus. Et sitten valokuvaa löytänyt.
Totta kai löytäisin, mutta en halua linkittää kenenkään kuvia tähän rumiksi haukuttavaksi. Kaarle V oli kuitenkin ihan oikea ihminen jolla oli oikeasti tuon mallinen kallo/leuka.
Kaarle V:llä oli Habsburgien leuka. Näyttävä mies monissa maalauksissa.
Olet oikeassa.