Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä oma rumuus?
15.09.2019 |
Kaipaisin neuvoja tähän. En kaipaa kauneusvinkkejä enkä mitään "jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista" -lässytystä. Haluan psykologisia vinkkejä oman rumuuden hyväksymiseen, kiitos.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Tää on vissiin se yksi tubettaja jolla ulkonäkökuva häiriö. Se heruttaa näin päinvastaisia kommentteja.
Niin joo. Koska aitoa rumuuttahan ei voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Ei kukaan rumuutta halua kieltää, kyse vai siitä että se merkitsee eri asioita. Makuasia mitä suurimmissa määrin. Esim. minusta Sarah Jessica Parker on viehättävä ja kaunis, monen muun mielestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat ihan oikeasti rumia? Kokemani haukkuminen liittyi suoraan ulkonäkööni, ei mihinkään muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnität liikaa huomiota joihinkin piirteisiisi, jolloin ne suurenevat mielessäsi. Mikähän on piirre jota muka pidät niin rumana. Se että pidät jotain piirrettä rumana ei tarkoita sitä että se olisi ruma. Olet jankannut itsellesi että olet "ruma" ja aivosi tulkitsevat asian niin. Rupea ajattelemaan että olet viehättävä. Ajatukset vaikuttavat.
Huoh. Miljoonannen kerran: en kaipaa vakuutteluja tai uskotteluja siitä, että olenkin todellisuudessa kaunis. En nimittäin ole. Kaipaan vinkkejä todellisuuden hyväksymiseen. Että miten voisin selvitä rumana ihmisenä tässä maailmassa, jossa kauneuden ja viehättävyyden merkitys on ylikorostunut.
Nyt pitäisi jo vähän saada kuvallisia todisteita "rumuudestasi".
Koska kukaan ei sitä muuten usko(ja tuskin uskoo kuvan nähtyäänkään).
Itse olen kaukana keskimääräisestä kauneusihanteesta, mutta kelpaan niille joiden kanssa elän ja muiden mielipiteet ei minua kiinnosta
Taas tätä. Rumuuden olemassaolo halutaan kieltää. Eikö tuo kieltäminen nimenomaan todista, että rumuus on ihmisten mielestä jotain hirveän, kuvottavan kamalaa? Jotain niin kamalaa, että siitä puhuminenkin halutaan kieltää?
Ei.
Ei rumuutta yritetä kieltää, vaan kauneus/rumuus on jokaisen katsojan henkilökohtainen mielipide.
Jos 9/10 sanoo jotain rumaksi ja 1/10 kauniiksi, niin onko ihminen silloin oikeasti ruma? Suuren enemmistön mielestä on, mutta se on vain heidän henkilökohtainen mielipide eikä mikään absoluuttinen totuus.
Olen eri kirjoittaja, ja vielä mies. Mutta vastaan sinulle silti. Jos sadasta naisesta 95 pitää minua epämiellyttävän näköisenä tai niin mielenkiinnottoman näköisenä etteivät edes näe minua, ja 5 pitää minua edes jotenkin ok näköisenä tai jopa hyvin heidän omaan makuunsa sopivana, niin miten se minua hyödyttää? Osaatko asettua saappaisiini?
Ymmärrätkö millaista on, kun useimpien tapaamiensa vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa toimiessa täytyy olettaa, että kohteliaan pinnan alla se haluaisi minut pois lähettyviltään, vaikken ole tehnyt mitään pahaa?
En ole alkuperäinen kirjoittaja minäkään, mutta ruma olen :)
Vaikka 95 pitää sinua mitäänsanomattomana, niin mitä sitten? 5 pitää sinua itselleen sopivana. Keskity niihin viiteen ja unohda ne muut. Ja jos ei niistä viidestäkään yhteistä säveltä löydy, niin ei muuta kuin uudet verkot vesille. Jossain vaiheessa se onnistuu ja löydät itseäsi kiinnostavan henkilön jolta saat vastakaikua. Ns rumilla se etsintä kestää kauemmin, mutta todennäköisemmin suhde on paljon syvempi kuin pinnallista mielihyvää etsivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap! Ajatuksesi kuulostavat paljon omiltani. Olen 27-vuotias ruma nainen. Kiinnostaisiko chattailla Kikissä? Jos kyllä, niin liity ryhmään: #rumatnaiset .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat ihan oikeasti rumia? Kokemani haukkuminen liittyi suoraan ulkonäkööni, ei mihinkään muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että ajattelet olevasi "ruma" on vain oma ajatuksesi, tunne. Kukin on näköisensä. Syö terveellisesti, juo tarpeeksi vettä, käytä aina hiustenhoitoainetta shampoon jälkeen. Ja kukaan ei sano "rumaksi" ihmistä , jota oikeasti pitäisi "rumana". Ihminen näkee sen mitä haluaakin nähdä. Asennoidu positiivisesti itseesi.
Ei helev...
Luuleeko jotkut oikeasti, että rumilla kasvonpiirteillä ja/tai ruumiinmuodolla siunattu syö automaattisesti epäterveellisesti, ei huolehdi hygieniasta jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat ihan oikeasti rumia? Kokemani haukkuminen liittyi suoraan ulkonäkööni, ei mihinkään muuhun.
EI OLE OLEMASSA sellaista absoluuttista totuutta, että joku olisi ruma, ne ovat vain MIELIPITEITÄ! Tiedän, että yhteiskunnassamme pidetään yleisesti joitakin ihmisiä rumina, mutta ainoa mielipide, joka ratkaisee, on omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat ihan oikeasti rumia? Kokemani haukkuminen liittyi suoraan ulkonäkööni, ei mihinkään muuhun.
Kyllä on idiootti-ihmisiä ollut ympärilläsi jos noin haukkuvat. Kusipäitä. Olet ollut tahallisen kiusaamisen kohde, kiusaajat tahallaan haukkuneet. Mitä helvetin teini-idiootteja oikein olleet. Jätä omaan arvoonsa tuommiset vähä-älyiset. Olisinpa ollut siellä ni olisivat kuulleet kunniansa. Olen puolellasi.
Siihen vaan jotenkin turtui jossain vaiheessa, eikä enää jaksanut tehdä asiasta itselleen niin isoa numeroa. Jonkun aikaahan se kävi hermoon aika pahasti, mutta minkäs sitä lopulta geeneilleen voi. Se on vaan hyväksyttävä, että on mikä on ja lopetettava mallin urasta haaveileminen, tai se että vastakkainen sukupuoli rynnisi päälle heti nähtyään.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Miksi sinun on niin vaikea uskoa, että jotkut ihmiset ovat ihan oikeasti rumia? Kokemani haukkuminen liittyi suoraan ulkonäkööni, ei mihinkään muuhun.
EI OLE OLEMASSA sellaista absoluuttista totuutta, että joku olisi ruma, ne ovat vain MIELIPITEITÄ! Tiedän, että yhteiskunnassamme pidetään yleisesti joitakin ihmisiä rumina, mutta ainoa mielipide, joka ratkaisee, on omasi.
Ja tietenkään kokemasi haukkuminen ei ole hyväksyttävää, ihmisten pitäisi todella yrittää puuttua tilanteeseen, jossa jotain haukutaan tai kiusataan, myös netissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Tämä on kyllä typerimpiä neuvoja ikinä. Miten hölmö ihmisen täytyy olla että hän kykenee uskomaan omia valheitaan vaikka hokisikin samaa mantraa joka päivä itselleen? Alanko uskoa että maa on litteä jos hoen sitä itselleni joka päivä?
Toinen mikä suututtaa on tuo "kaikissa on jotakin kaunista" höpötys. Ei ole, tai jos on se on vähäistä ja täysin merkityksetöntä. Tätä ajatusmallia voi tyrkyttää ihminen jolla ei ole mitään käsitystä siitä mitä on olla norminätistä poikkeava.
Mitä rumuuden hyväksymiseen tulee, en enää edes viitsi yrittää. Se tuo veemäisiä rajoitteita elämääni ihan liikaa mutta minkäs teet. Toivottavasti ap ei ole näin paksukalloinen, neuvoja en valitettavasti osaa antaa.
-toinen rumilus joka on seurannut keskustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.
Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.
- ap
Niin, jos ihmiset hokevat sinulle jatkuvasti että olet ruma, niin alat uskoa sitä hetken päästä. Jos itse alat sanomaan itsellesi toistuvasti, että olet kaunis ja ihana, niin miksi et alkaisi uskoa sitäkin pikku hiljaa? Huomaan, että tyrmäät täällä kaikki tälläiset ehdotukset, mutta oletko edes kokeillut itsesi kehumista? Ei sinun tarvitse alkaa uskoa, että olet maailman kaunein, mutta ehkä alat pitää itseäsi ihan kivannäköisenä.
Juuri aiemmin tällä viikolla Ylen aamu-tv:ssä psykologi Katarina Meskanen kertoi, miten itsensä kehuminen (peilin edessä) EI toimi, vaan voi lisätä pahoinvointia.
Jos olet mies miksei nainenkin niin raha valta on hyvä kompensoija sillä saa vierelleen kauniita ihmisiä ja huomaa miten yhden tekevää ulkonäkö luonne oikeastaan on ihmisille. Todella kauniinakin pidetty nainen kuten minäkin olen on usein valmis antautumaan vaikka miten rumalle vanhalle miehelle eikä yhtään vapise inhosta jos vaikka tietää pääsevänsä kissanpäiville tämän rinnalla, koska arvostaa tämän henkistä kyvykkyyttä jolla on saanut hankittua rahaa, valtaa jne.
Rahaa ei saa henkisellä kyvykkyydellä vaan pahalla ahneudella. Henkinen kyvykkyys on ihan muuta kuin peliä.
No mä oon erittäin kaunis, tästä saanu kuulla koko ikäni, ja monesti rumemmanpuoleiset ihmiset on ollut ainoita, jotka mua on haukkunut. Paino on myös vaihdellut koko ikäni, ja paino onkin se johon vähämielisimmät ihmiset on takertunu, mut yllättävän vähän kuitenkin... Älä huoli, ne jotka ajattelee negatiivisesti, on mustia ihmisiä, joita ei paranna mikään. Katkerat ihmiset on myrkkyä. :))
Suomessa monesti esim. kaunis kokee vähättelyä, koska suomalaisil on tapana kyräillä vihamielisesti, etenki ilonen ja kaunis on tosi paha juttu. Joten luulisin että rumana voi olla jopa helpompaa ilottomien suomalaisten keskellä. :)))
Ymmärrän ap tuskasi. Ruma nainen on niin kuin lyhyt mies. Ei oikeasti edusta sukupuoltaan normaalien ajatuksissa. On vaan sellainen näkymätön joku. Tän asian tietää vain rumat naiset ja lyhyet miehet. Se on oikeesti ihan käsittämätöntä miten me hädintuskin ollaan olemassa toisille, normaaleille ihmisille.
Mutta ota ap 50 donaa lainaa ja korjauta naamaa hyvällä plastiikkakirurgilla. Mä en voi pituudelleni mitään. Sä voit ainakin yrittää rahalla palauttaa ittes elävien kirjoihin.
Mietelauseet ja tyhjät fraasit, niitä on tääkin ketju täynnä. Hyvää tarkoittavat hölmöt, pahin ihmislaji.
Minuakin joskus rumaksi sanottu. Olen omasta mielestäni hyvännäköinen. Ja sitä ei haukkujat muuta. Minua ei manipuloida.
Tämäpä juuri. Vaikea on hyväksyä itseään, kun tietää ettei tämä ongelma ole vain "omien korvien välissä." Olen siis oikeasti ruma, kun sen ovat muutkin ihmiset huomanneet ja vielä kokeneet tarpeelliseksi asiasta kommentoida. Nuoruudessa murskattua itsetuntoa on myös yllättävän vaikea yrittää näin aikuisena saada enää kokoon.
T. Tuo toinen ruma