Miten hyväksyä oma rumuus?

Rahaa ei saa henkisellä kyvykkyydellä vaan pahalla ahneudella. Henkinen kyvykkyys on ihan muuta kuin peliä.

-kyl rahaa saa muutenki ku olemalla idiootti. :DD rikas idiootti ei kuitenkaan oo mikään hyvä vaihtoehto, paitsi tietenkin idiooteille itselleen, jos ei oo toivoa paremmasta.

Olen ihan varma, että jokaiselle - kauneimmallekin - ihmiselle on joskus joku sanonut, että hän on ruma. Tai joku vähintäänkin ajattelee ja pitää jokaista rumana jollain kriteerillä jossain päin maailmaa. Nämä ovat henkilökohtaisia makuasioita sekä kulttuurin tai muun yleisen normiston määrittämiä yleisiä kriteeristöjä.

Mutta silti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin jos elämän ainoa tarkoitus on yrittää tavoitella kauneutta. Sen taiston häviää jokainen meistä ennemmin tai myöhemmin. Kauneudella pääsee ehkä pitkällä joissain ympyröissä, mutta väitän, että mukavuudella pääsee vielä pidemmälle. Ole siis mukava ihminen, siihen pystyy jokainen niin halutessaan. Suuri osa kauneutta on sisäinen rauha, terve itsevarmuus ja -tuntemus. Ne säteilevät ulkoiseen kuoreemme - halusimme tai emme.

Rumuus on vaikea määrittää. Ihan kylmästi ulkonäköä ruotien suomalaiset ovat minun mielestäni  keskimäärin aika rumaa kansaa. Olemme possunaamaisia, nykerönenäisiä, persjalkaisia, huono-/ohuthiuksisia ja lyhyenläntiä, punakoita peräpohjolan ihmisiä. Viina, rööki ja mässy maistuvat monille, mikä ei lainkaan paranna tilannetta. Vaaleus on valttimme, mutta se yksin ei riitä. Joukossamme on jalopiirteisiä ja kauniita /komeita yksilöitä, mutta harvassa. Esim. Slaavilaisissa ja Etelä-Eurooppalaisissa kansoissa on huomattavasti kauniimpaa ja ylväspiirteisempää väkeä.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon erittäin kaunis, tästä saanu kuulla koko ikäni, ja monesti rumemmanpuoleiset ihmiset on ollut ainoita, jotka mua on haukkunut. Paino on myös vaihdellut koko ikäni, ja paino onkin se johon vähämielisimmät ihmiset on takertunu, mut yllättävän vähän kuitenkin... Älä huoli, ne jotka ajattelee negatiivisesti, on mustia ihmisiä, joita ei paranna mikään. Katkerat ihmiset on myrkkyä. :))

Suomessa monesti esim. kaunis kokee vähättelyä, koska suomalaisil on tapana kyräillä vihamielisesti, etenki ilonen ja kaunis on tosi paha juttu. Joten luulisin että rumana voi olla jopa helpompaa ilottomien suomalaisten keskellä. :)))

Ymmärrän kyllä ongelmasi, sillä perheenjäseneni on huomattavan kaunis, ja on koko ikänsä saanut kärsiä jos jonkinmoista vähättelyä ja panettelua.

Mutta tämä ketju käsittelee rumuudesta kärsiviä ihmisiä, joten on aika kömpelöä tulla tähän ketjuun valittamaan kauneudestaan. 

-rumilus

äläkä kuuntele mitään "5 prosenttia" paskaa. yks mies joka ahdisteli mua 5 vuotta ku annoin sille pakit, sano sillon ku tapailtiin että "sä oot niin hyvännäkönen että suurin osa naisista olis tolla ulkonäöllä jo lyöny täysin rahoiks" :DDDD olin sillon myös hoikka.

mut sit, ku sanoin kohteliaasti et ei kiitos, niin hän sanoki että "ainoostaa 5 prosenttii ihmisistä voi pitää sua jollailailla viehättävänä" joten älä ota mitään tosissaan, oikeesti. :DDDDD!!!!!!!!!!!!

miks ees kyselet muilta???? ole ruma jos olet, älä ole jos et ole. ruma luonne on se, joka tekee ihmisestä lopullisesti ruman. ulkosesti kaunis on täysin ruma, jos sisältä mätä. jos rumalla kuorella vielä ruma ja katkera sisin, se on tosi ruma ihminen. sen sijaa mukava ja hyvä ihminen on aina kaunis. ja tää on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan varma, että jokaiselle - kauneimmallekin - ihmiselle on joskus joku sanonut, että hän on ruma. Tai joku vähintäänkin ajattelee ja pitää jokaista rumana jollain kriteerillä jossain päin maailmaa. Nämä ovat henkilökohtaisia makuasioita sekä kulttuurin tai muun yleisen normiston määrittämiä yleisiä kriteeristöjä.

Mutta silti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin jos elämän ainoa tarkoitus on yrittää tavoitella kauneutta. Sen taiston häviää jokainen meistä ennemmin tai myöhemmin. Kauneudella pääsee ehkä pitkällä joissain ympyröissä, mutta väitän, että mukavuudella pääsee vielä pidemmälle. Ole siis mukava ihminen, siihen pystyy jokainen niin halutessaan. Suuri osa kauneutta on sisäinen rauha, terve itsevarmuus ja -tuntemus. Ne säteilevät ulkoiseen kuoreemme - halusimme tai emme.

Rumuus on vaikea määrittää. Ihan kylmästi ulkonäköä ruotien suomalaiset ovat minun mielestäni  keskimäärin aika rumaa kansaa. Olemme possunaamaisia, nykerönenäisiä, persjalkaisia, huono-/ohuthiuksisia ja lyhyenläntiä, punakoita peräpohjolan ihmisiä. Viina, rööki ja mässy maistuvat monille, mikä ei lainkaan paranna tilannetta. Vaaleus on valttimme, mutta se yksin ei riitä. Joukossamme on jalopiirteisiä ja kauniita /komeita yksilöitä, mutta harvassa. Esim. Slaavilaisissa ja Etelä-Eurooppalaisissa kansoissa on huomattavasti kauniimpaa ja ylväspiirteisempää väkeä.

 

Eihän ap ole kertonut tavoittelevansa kauneutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan varma, että jokaiselle - kauneimmallekin - ihmiselle on joskus joku sanonut, että hän on ruma. Tai joku vähintäänkin ajattelee ja pitää jokaista rumana jollain kriteerillä jossain päin maailmaa. Nämä ovat henkilökohtaisia makuasioita sekä kulttuurin tai muun yleisen normiston määrittämiä yleisiä kriteeristöjä.

Mutta silti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin jos elämän ainoa tarkoitus on yrittää tavoitella kauneutta. Sen taiston häviää jokainen meistä ennemmin tai myöhemmin. Kauneudella pääsee ehkä pitkällä joissain ympyröissä, mutta väitän, että mukavuudella pääsee vielä pidemmälle. Ole siis mukava ihminen, siihen pystyy jokainen niin halutessaan. Suuri osa kauneutta on sisäinen rauha, terve itsevarmuus ja -tuntemus. Ne säteilevät ulkoiseen kuoreemme - halusimme tai emme.

 

Olet kyllä oikeassa, mutta on ehkä vaikea käsittää, jos ei koskaan ole ollut todella ruma, miten sitä haaveilee siitä että saisi joskus kokea olevansa viehättävä.

Totta kai ihmiset aina haikailevat sen perään, mitä eivät voi saada. Mutta sen lisäksi viehättävään ulkonäköön nivoutuu aika paljon kaikenlaista, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, vaikka sen ei pitäisi olla niin. Tavallisen näköinen keskinainen voi meikillä ja pukeutumisvalinnoilla tehdä itsestään viehättävän. Oikeasti rumalta naiselta tämä ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon erittäin kaunis, tästä saanu kuulla koko ikäni, ja monesti rumemmanpuoleiset ihmiset on ollut ainoita, jotka mua on haukkunut. Paino on myös vaihdellut koko ikäni, ja paino onkin se johon vähämielisimmät ihmiset on takertunu, mut yllättävän vähän kuitenkin... Älä huoli, ne jotka ajattelee negatiivisesti, on mustia ihmisiä, joita ei paranna mikään. Katkerat ihmiset on myrkkyä. :))

Suomessa monesti esim. kaunis kokee vähättelyä, koska suomalaisil on tapana kyräillä vihamielisesti, etenki ilonen ja kaunis on tosi paha juttu. Joten luulisin että rumana voi olla jopa helpompaa ilottomien suomalaisten keskellä. :)))

Ymmärrän kyllä ongelmasi, sillä perheenjäseneni on huomattavan kaunis, ja on koko ikänsä saanut kärsiä jos jonkinmoista vähättelyä ja panettelua.

Mutta tämä ketju käsittelee rumuudesta kärsiviä ihmisiä, joten on aika kömpelöä tulla tähän ketjuun valittamaan kauneudestaan. 

-rumilus

Täällä taitaa olla "rumuuskilpailut", suuttuvat jos joku näkee kauniina. Itse en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä, en myöskään ihmistä, jota pitäisin täydellisen kauniina. En ensimmäisenä ajattele kun näen ihmisen sitä onko nyt ruma tai kaunis tai siltä väliltä. Käsittämätön suhtautuminen. Käytös, eleet ja ilmeet vaikuttavat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

äläkä kuuntele mitään "5 prosenttia" paskaa. yks mies joka ahdisteli mua 5 vuotta ku annoin sille pakit, sano sillon ku tapailtiin että "sä oot niin hyvännäkönen että suurin osa naisista olis tolla ulkonäöllä jo lyöny täysin rahoiks" :DDDD olin sillon myös hoikka.

mut sit, ku sanoin kohteliaasti et ei kiitos, niin hän sanoki että "ainoostaa 5 prosenttii ihmisistä voi pitää sua jollailailla viehättävänä" joten älä ota mitään tosissaan, oikeesti. :DDDDD!!!!!!!!!!!!

miks ees kyselet muilta???? ole ruma jos olet, älä ole jos et ole. ruma luonne on se, joka tekee ihmisestä lopullisesti ruman. ulkosesti kaunis on täysin ruma, jos sisältä mätä. jos rumalla kuorella vielä ruma ja katkera sisin, se on tosi ruma ihminen. sen sijaa mukava ja hyvä ihminen on aina kaunis. ja tää on fakta.

Ehkä turhauttavinta nettikeskusteluissa on se, että suurin osa osallistujista on tällaisia debiilejä.

t. ohis

Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:

- ei ole olemassa liikuntavammaa

- kiusaajat tekevät väärin

- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"

- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopulta

Kyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂

Toisinaan ihminen päästää itsensä vähemmällä, kun kuittaa sen, ettei hänen elämänsä ole ollut sellaista kuin hän olisi toivonut, vain sillä, että hän nyt vain on niin ruma, että siinä on muka syy kaikkeen. Hän on ruma, eikä sille mahda mitään, ja muut ihmiset ovat pinnallisia ja ilkeitä, ja onnekkaampia.

Tällöin voi tuntua ihan liian kivuliaalta edes miettiä sitä mahdollisuutta, että vika olisikin omissa valinnoissa, omissa asenteissa, omassa luonteessa. Mutta se olisi se ainoa tie onellisempaan elämään. Nöyrä itsetutkiskelu.

Minäkään en ole eläissäni nähnyt rumaa ihmistä, vaikka hyvinkin erikoisen näköisiä kyllä - mutta miellän heidät erikoisen näköisiksi, yleensä tavallaan kiehtoviksi - en rumiksi. Rumaluonteisia ihmisiä sitten taas onkin pilvin pimein.

Tällaiseen olen välillä törmännyt, että ihminen valittaa että elämä potkii koska hän on ruma - vaikka toinen ei ole rumaa nähnytkään. Elämä nyt vain potkii eri tavoin, meitä kaikkia, vuorollaan. Ja itsetutkiskelulla oppii väistelemään paremmin, ja parantumaan nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jota sanotaan suoraan "rumaksi" ei ole "ruma". Kyseessä on pelkkä vallankäyttö. Yleensä "rumaksi" sanotaan niitä jotka ovat hyvännäköisiä. Sanoja pitää tai haluaa olla itse parhaimmab näköinen ja näin sanomalla hän haluaa alentaa tai latistaa ihmistä jota kohtaan hänellä on yleensä kateudentunteita.

No ehkä teinien maailmassa haukutaan kauniita ihmisiä rumiksi. Tuossa ei ole mitään järkeä, joten tuskin yhtään aikuisemmat ihmiset tuollaista tekevät. Aikuiset ihmiset eivät kommentoi toisten ulkonäköasioita tai ainakaan minä en ole törmännyt sellaiseen. Itse aiheutettuja asioita saatetaan joskus hyvin harvoin kommentoida, kuten likaisia ja epäsiistejä vaatteita, pesemätöntä tukkaa tms. Ehkä elän fiksujen keskimääräistä fiksumpien ihmisten työyhteisössä ja kaveriporukoissa, kun en ole kuullut ketään arvosteltavan henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Tärkeintä on, että ihminen on mukava ja ystävällinen.

Ymmärrän kyllä ap:n kipuilun. Itse en koe olevani varsinaisesti "ruma", mutta välillä mietin, miltä tuntuisi olla kaunis ja varsinkin vanheta kauniisti ilman näitä perittyjä poskien hamsteripusseja, jotka minullakin ilmoittelevat olemassaolostaan jo 50-vuotiaana. Itsetuntoni ei varmastikaan tule tästä paranemaan iän myötä...

En oikein usko, että psyykkaaminen auttaa rumuuden kokemuksissa. Ehkä siinä auttaisi paremmin se, että koittaisi unohtaa koko asian. Jos tuo oikeasti vauvaa jatkuvasti, voisi vaikka hakeutua töihin ja harrastuksiin, joissa ei ulkonäöllä ole merkitystä tai sen voi unohtaa. Esim. yhdistys- tai hyväntekeväisyystoiminnassa voi keskittyä vain siihen itse asiaan ja saada samalla hyväksyntää ja tarpeellisuuden kokemuksia. Joskus rumuuden voi kääntää myös persoonalliseksi piirteeksi, jos on oikein taitava tai keskittää huomion vaatteisiin erikoisemmalla pukeutumisella. Se on epäreilua, mutta kaikkea ei voi saada tässä elämässä. Minä olen mm. keskimääräistä lyhyempi ja leveälanteinen ja harvat vaatteet näyttävät minun päälläni hyviltä, mutta tämän kanssa on vaan elettävä ja koitettava ajatella muita asioita.

Rumuus ja kauneus ovat mielipideasioita, liikuntavamma ei.

Minä olen mm. keskimääräistä lyhyempi ja leveälanteinen ja harvat vaatteet näyttävät minun päälläni hyviltä, mutta tämän kanssa on vaan elettävä ja koitettava ajatella muita asioita.

-no sittenhän sussa on ainaki muutama naisellinen puoli, kannattaa korostaa niitä. :DD miehet tykkää!!! :)) itseki kehuttu koko ikä tyylii maailman kauneimmaks naiseks (etenki poikaystävät:DDD) eli siis kuullu kehuja joskus ihan kyllästymiseen saakka, niin paljon että toivonut jopa olevani näkymätön :DD ja mulla just levee lantio ja lyhyt, ja niistäki kuullu kehuja.... joten ne ei tietääkseni ole huonoja puolia :DDDDDD eikä varsinkaan rumia.....

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:

- ei ole olemassa liikuntavammaa

- kiusaajat tekevät väärin

- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"

- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopulta

Kyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂

Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan varma, että jokaiselle - kauneimmallekin - ihmiselle on joskus joku sanonut, että hän on ruma. Tai joku vähintäänkin ajattelee ja pitää jokaista rumana jollain kriteerillä jossain päin maailmaa. Nämä ovat henkilökohtaisia makuasioita sekä kulttuurin tai muun yleisen normiston määrittämiä yleisiä kriteeristöjä.

Mutta silti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin jos elämän ainoa tarkoitus on yrittää tavoitella kauneutta. Sen taiston häviää jokainen meistä ennemmin tai myöhemmin. Kauneudella pääsee ehkä pitkällä joissain ympyröissä, mutta väitän, että mukavuudella pääsee vielä pidemmälle. Ole siis mukava ihminen, siihen pystyy jokainen niin halutessaan. Suuri osa kauneutta on sisäinen rauha, terve itsevarmuus ja -tuntemus. Ne säteilevät ulkoiseen kuoreemme - halusimme tai emme.

Rumuus on vaikea määrittää. Ihan kylmästi ulkonäköä ruotien suomalaiset ovat minun mielestäni  keskimäärin aika rumaa kansaa. Olemme possunaamaisia, nykerönenäisiä, persjalkaisia, huono-/ohuthiuksisia ja lyhyenläntiä, punakoita peräpohjolan ihmisiä. Viina, rööki ja mässy maistuvat monille, mikä ei lainkaan paranna tilannetta. Vaaleus on valttimme, mutta se yksin ei riitä. Joukossamme on jalopiirteisiä ja kauniita /komeita yksilöitä, mutta harvassa. Esim. Slaavilaisissa ja Etelä-Eurooppalaisissa kansoissa on huomattavasti kauniimpaa ja ylväspiirteisempää väkeä.

 

Sitä olen tällä palstalla usein surffaillessani ihmetellyt, että miksi ihmisille on tärkeää päästä ihmettelemään ja haukkumaan muiden ulkonäköä jos se ei syystä tai toisesta miellytä haukkuja itseään? Täydellise yksilöt ovat todella harvassa. Täydellisenkin kannattaisi pitää mölyt mahassaan eikä kommentoida muiden ulkonäköä.

Minulle riittää se, että kanssaihmiset ovat pesseet itsensä hampaita myöten puhtaiksi eivätkä ole niin hajustettuja, että astmani pahentuisi hajuista nykyistä enempää.

Ennen vanhaankin kyettiin elämään persjalkaisina pottunokkina, vaikkei ollut minkäänlaista tietoakaan muualta kuin lehtien kautta hajuvesistä, värikosmetiikasta, alkoholista ja herkuista. Toki toisten ulkonäön ruotimista on ollut aina. Joka tapauksessa vaikuttaa, että nykyään some korvaa vessanseinät ja ihmisten ulkonäköä ruoditaan ja haukutaan joka ikinen päivä vuodesta vuoteen.

Ennen vanhaan oltiin onnellisia kun saatiin lämmitettyä hellalla sen verran vettä, että pikapesut tuli tehtyä ja pääsi kahdesti viikossa saunaan. Hiki ja hiustali haisivat ja polttivat vaatteita pilalle siihen aikaan.

Nykyään ovat suihkut, kylpyammeet, saunat ja pyykkikoneet sekä mahdollisuus ostaa edullisesti tuloihin nähden hellävaraista kosmetiikkaa. Yksi maitohappopohjainen pesuliuospullo riittää ikuisuuden, kasvot saa puhdistettua vedellä ja vauvan pyllyvoiteella ja rasvattua samalla voiteella. Shampootakin saa edullisesti.

Ihmisillä menee nykyään tolkuttomasti aikaa ja rahaa ulkonäköasiavouhotuksessa. Viimeisimpiä trendejä tärkeämpää on huolehtia hampaistaan ja nekin tarvikkeet saa edullisesti marketista.

Vierailija kirjoitti:

Katso Yle Areenassa:

http://areena.yle.fi/1-50089326

Katso tää dokumentti

Itsekin pidän itseäni "rumana". Mutta me kaikki olemme täysin erinäköisiä, ja jokaiselle kauneus tarkoittaa eri asiaa. Olen varma että olet kaunis!

Minä muuten myös olen itse diagnosoinut itselleni jonkin asteen dysmorfisen ruumiinkuvan häiriön. Se on vähän lieventynyt kyllä iän myötä. Mutta esimerkiksi painoani en ole koskaan nähnyt objektiivisesti. Vieläkin ihmettelen, että mulle menee s-koon vaatteet, tai koko 34-36, kun olen iso mielestäni. Ymmärrän, etten voi olla kovin kookas, kun menee pienemmät koot. Toinen, että olen kasvoiltani lähes epämuodostunut, mutta saan kehuja kauneudestani. En vain itse näe sitä.

En muuten ole koskaan nähnyt rumaa ihmistä. En usko ap, että tosiaan olet ruma.

Vierailija kirjoitti:

Rumuus ja kauneus ovat mielipideasioita, liikuntavamma ei.

Millä tavalla se, että ihmiset syrjivät sinua rumuuden takia, eroaa siitä että ihmiset syrjivät sinua liikuntavamman takia? Onko rumuuden takia syrjintä jotenkin parempaa syrjintää? Onko rumuuden takia syrjintä sallitumpaa syrjintää?

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen ruma joka on myös siitä saanut kuulla pitkin elämää, teininä etenkin. Kaipaan myös vinkkejä, miten oppia elämään tän asian kanssa. Edelleen kuluu liikaa aikaa asian surkutteluun ja siinä vellomiseen, mikä on henkisesti kuluttavaa.

Ehkä perimmäinen ongelmamme onkin siinä, että meille on huomautettu asiasta? Saattaisin suhtautua ulkonäkööni suopeammin, jos olisin saanut kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Eli hyväksyisin rumuuteni, jos minua ei olisi kiusattu siitä. Totta hitossa rumuuden hyväksyminen on vaikeaa, jos saa sen takia karmeaa ja ala-arvoista kohtelua.

- ap

Tämäpä juuri. Vaikea on hyväksyä itseään, kun tietää ettei tämä ongelma ole vain "omien korvien välissä." Olen siis oikeasti ruma, kun sen ovat muutkin ihmiset huomanneet ja vielä kokeneet tarpeelliseksi asiasta kommentoida. Nuoruudessa murskattua itsetuntoa on myös yllättävän vaikea yrittää näin aikuisena saada enää kokoon.

T. Tuo toinen ruma

Minun itsetuntoni ulkonäön suhteen murskattiin nuoruudessa useaan otteeseen, sain monta kertaa kuulla olevani ruma. Eräs tälläinen tapaus traumatisoi minua pitkän aikaa. En oikeastaan tiedä mikä on rumuuteni aste, sillä en ole uskaltautunut sitä oikeastaan koskaan testaamaan/pohtimaan. Valokuvaus on itselleni edelleen hankalaa ja kaikenlainen videoissa esiintyminen yms. Mutta, yllättävää kyllä, pikkuhiljaa aikuisuudessa on olen kuitenkin kasvanut itsevarmaksi (ei se rumaksi haukkuminen siis automaattisesti tarkoita että aina tulisi olemaan huono itsetunto) enkä enää piittaa siitä mitä ulkonäöstäni ajatellaan koska TIEDÄN että olen hyvä tyyppi, minusta pidetään ja seuraani hakeudutaan, pärjään myös elämässä ja ammatissani hyvin. Onnistuin myös saamaan parisuhteen (en koskaan ole pitänyt sitö itsestäänselvyytenä) ja perheen, joten en ole jäänyt rumuudestani huolimatta paitsi mistään. Uskon että tämä on seurausta luontaisesta sisukkuudestani ja siitä että olen hakeutunut harrastuksiin ja työhön jossa olen kokenut kehittyväni ja olevani hyvä ja saavani tyydytystä onnistumisistani. Toinen vaihtoehto olisi olut tietysti se että olisin jäänyt kotiin itkemään rumuuttani ja jättänyt elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:

- ei ole olemassa liikuntavammaa

- kiusaajat tekevät väärin

- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"

- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopulta

Kyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂

Liikuntavamma on ihan konkreettinen vamma, rumuus on subjektiivinen käsite

Vallitsevan kauneuskäsityksen kieltäminen on sama kuin kieltäisi, ettei ole mitään arvoja. Nekin kun ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Arvot vaikuttavat kuitenkin ihmisten käyttäytymiseen jopa enemmän kuin konkreettiset lait.

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan, että aloituksessa "rumuuden" tilalla olisi "liikuntavamma". Ketjun neuvot vamman hyväksymiseen tähän mennessä:

- ei ole olemassa liikuntavammaa

- kiusaajat tekevät väärin

- hoe itsellesi päinvastaista "olet superliikkuja"

- on turhaa tavoitella liikkuvaisuutta, kun vanhetaan ja kuollaan kuitenkin lopulta

Kyllähän näillä teeseillä hyväksyy mitä vaan 😂

Kyseessä eri asia. Rumuus ja kauneus ovat abstrakteja asioita, niiden määritys muuttuu sen mukaan keneltä kysytään.