Lue keskustelun säännöt.
Tuomitseeko jotkut oikeasti raiskauksen uhrin?
15.09.2019 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b1dde344-d504-45ac-b765-d28f4714ee95
Äärettömän surullinen juttu Iltaalehdessä siitä, kuinka raiskauksen uhrin elämä on särkynyt totaalisesti. Jään ihmettelemään mistä tuo ajatus siitä, että muut tuomitsisivat UHRIN likaisena tai ”huorana” oikein kumpuaa? Onko se vain naamioitunutta omaa häpeää? Ei kai nyt enää nykymaailmassa kukaan uhria syyllistä raiskauksesta?
Omassa tuttavapiirissä on samankaltainen tapaus; 30 vuotta sitten raiskattu henkilö joka ei ole ikinä toipunut takaisin normaaliin elämään. Uhrien kohtalosta pitäisi puhua enemmän julkisuudessa; siitä ei toivu koskaan ja vain harvat pystyvät jatkamaan elämäänsä. Kallis hinta jonkun seksi- tai alistamistarpeista.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan johonkin kuudenteen sivuun asti, mutta kommentoimpa silti.
Minua on syyllistetty raiskatuksi tulemisesta. Olin kahdentoista. Tämä tapahtui ysäreillä. Kyseessä oli minulle ennestään tuttu mies ja en tajunnut tilannetta, ennen kuin oli myöhäistä. Jäädyin, olin kauhuissani. Silloisen lainsäädännön mukaan rikos oli vain pelkkä lapsen hyväksikäyttö, koska en ollut sanonut sitä maagista sanaa "ei". Sillä ei ollut merkitystä, että lapsena olin tapahtumasta kauhuissani ja toimintakyvytön.
Mitä kaikkea siitä seurasi oli ehkä vielä pahempaa. Minua juoksutettiin kaikenmaailman tutkimuksissa, että olinko kenties jotenkin vajaa tai tyhmä. Myös minusta otettiin valokuvia, jossa haluttiin tuoda esille, että näytän lapselta. (Ei siis vit oikeasti: 12v ON lapsi!) Minun kuulustelussa oli huoneessa kuulustelijan lisäksi muita ihmisiä, joiden lukumäärää en kylläkään muista. Heitä kuitenkin oli. Tuijotin vain monitorin tuuletusaukkoja kun puhuin. Kuulustelija naputteli kertomani ja sekoili tietokoneen kanssa ja jouduin joitain asioita selittämään uudelleen. Täsmennykset hän olisi voinut kysyä vähän paremmin kuin että no mitä nyt tähän oikein sitten kirjoitan, kun lapsena mulla ei ollut oikein ihan aikuisten aihetermistö hallussa.
No, tekijä sai 7kk vankeutta ja minut määrättiin terapiaan. Tarkoitus oli kai höpistä, että mites mä nyt sillein annoin asioiden mennä. Kaksi kertaa viikossa piti tavata tätis-henkilöä, joka tuntui lähinnä menevän tolaltaan vaikeista asioista. Joka kerta oli yhtä piinapenkkiä ja kaksi vuotta meni sitä horroria. Opin lähinnä vain taitavaksi aiheesta harhauttajaksi, jotta enempää damagea ei olisi enää tullut.
Nyt katsottuna olisi melkein ollut parempi, etten olisi kertonut kenellekään koskaan mitään. Vahinko oli ja tapahtui, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtui oli kyllä kahta kauheampaa. Sen "auttamisen" jälkiä paikkailin vielä pitkään, enkä edelleenkään lämmöllä muistele.
Olen tosi pahoillani sinun puolestasi, olet kokenut kamalia asioita. Voisitko kertoa, millä tavalla siis koit, että sinua syytettiin tapahtuneesta? Kaikki mitä kerroit kuulostaa ulkopuoliselle ihan normaalilta rikostutkinnalta ja luonnollisesti tuollaisen jälkeen "joutuu" terapiaan. Mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin? Tuo kaikki käsittääkseni kuuluu asiaan, että kysellään tapahtumien kulusta ja tehdään tutkimukset ja kerätään todistusaineistoa (myös siltä varalta, että syytetty väittää luulleensa sinua vanhemmaksi). Uskon, että tuo on ollut kamalaa, mutta eipä tuossa taida oikein muitakaan keinoja olla, jos syyte aiotaan nostaa.
Voi olla, että rölläät, mutta vastaan nyt kuitenkin jos se nyt jotakuta auttaa joskus myöhemmin.
Sävy. Koko prosessissa se sävy. Olin sen ikäinen, että koulussa oli nippanappa puhuttu kuukautisista ja terkkari oli pitänyt tunnit aiheesta, jaellut esitteitä mistä kerrottiin muutamalla sanalla naiseksi kasvamisesta.
Sitten tapahtuu tämä.
Istu lapsen asemaan tuollaisessa tilanteessa. Miltä sinusta tuntuisi puhua huoneessa sellaisista asioista, joista olet itse järkyttynyt ja huoneessa on muita ihmisiä, joskin vaitonaisia. Pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka lähinnä kiukuttelee kun ei osaa käyttää tietokonetta. Hän kirjoitti sitä mukaa kun puhuin ja kun hän sähläsi sen koneen kanssa, hermostui ja jouduin sitten sanomaan asioita uudelleen. En tiedä, mutta tuntuu välillä että hän ikäänkuin unohti, että vastapuolella istuu lapsi. Voisin hyvin kuvitella, että se ei ole helppoa aikuisellekaan, saati lapselle, jolla ei ole sanoja asioille. "No mitä nyt tähän oikein sit kirjoitan" ei ole asiallinen kysymys tai kommentti, etenkin jos sen lausuu varsin tympääntyneellä sävyllä. Kuulustelupöytäkirjaan sitten tottakai päätyi minun suoria lainauksia sellaisenaan, mikä ehkä vielä oli omiaan kääntelemään veistä haavassa.
Muutoinkin koko asiaan suhtautuminen oli sen suuntaista, kun en kerran ollut sanonut "ei", niin kai tämä nyt sitten on rikos, koska sä olet alaikäinen. En tiedä mitä prosessissa muut ihmiset asiaan suhtautuivat, mutta sinänsä ihmetyttää, että eikö kukaan tajunnut tilanteen vaikeutta minulle. En itkenyt, vaan tuijotin sitä monitorin kylkeä. En pystynyt muuta, en kyennyt muuhun.
En muista miten, missä milloin sitten päätettiin minua juoksuttaa tutkimuksissa. Mutta kysyn edelleen; miltä sinusta tuntuisi, että sinut laitetaan älykkyystestiin tuollaisen tapahtuman jälkeen. Jotain muutakin testattiin, kai jotain sosiaalisia taitoja. Muistan kun olin kuulemassa noista testailuista tuomiota, olin koulusta rättipoikkiväsynyt ja siitäkin sitten sain kuulla myöhemmin, että käyttäydyin lapsellisesti kun nuokuin. Oliko se hyvä vai ei, mutta ei kenellekään aikuiselle ihmiselle puhuta noin, tuolla tavoin yläpuolelta tai edes sen henkilön kuullen. Ja edelleenkin, olin uhri, ei se tuomittava.
Terapeutinhan sain periaatteessa valita, mutta asiasta ilmoitettiin, että tällainen olisi ja saat valita, mutta muistathan ettet sitten saa sitä uudestaan jos olisin kertatapaamisen jälkeen halunnut jonkun muun. Käytännössä ihmiset ympärillä päättivät, että se on sitten tämä. Se ihminen ei ollut työssään hyvä, tai ainakaan lasten kanssa. Lapsi ei kovin helposti puhu sellaiselle ihmiselle, joka tosiaan alkaa kauhistella kuulemaansa. Puhuisitko sinä? En nimittäin usko, että puhuisit. Kuka tahansa normaali ihminen kyllä lopettaa tuntojensa avaamisen siihen. Pitkät oppitunnit sain sen sijaan siitä, että miten puhutaan diibadaabaa ja pidetään oma sisin turvassa. Se tyylikin miten minut passitettiin tälle "Kivalle tädille" juttelemaan oli, että saisin puhua että miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Siinä oli se syyllistävä sävy ja se että, jostain kumman syystä olisin ikäänkuin halunnut koko asiaa.
Mitä olen ymmärtänyt, että nykyään tyyli ei ole tuollainen ja pöytäkirjaa ei todellakaan enää naputella toisen sanelusta ja kuulustelija ei puhu monitorille. Myöskin lasten kohdalla on enemmän asiantuntemusta nykyään. Tosiaan mun case oli ysäreillä ja jos kuulemani pitää paikkansa, on hyvään suuntaan tultu.
Edelleenkään ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä tai kieltää kokemuksiasi. Ensimmäisessä kommentissasi et puhunut mistää kiukutteluista tai tietokoneen hakkaamisesta ja syyllistävästä sävystä. Kerroit vain mitä asioita tutkittiin ja kysyttiin.
On kurjaa ja järkyttävää, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista, mutta en ihan ymmärrä, että asiasta ei saa esittää mitään lisäkysymyksiä, vaan heti saa haukut ja vihat niskoilleen.
Puhuin kyllä tietokoneongelmista. Lue paremmin. Lue paremmin siksikin, etten kirjoittanut mitään tietokoneen hakkaamisesta. Älä väritä tarinaa ja väännä oman mielihalusi mukaan.
Jotenkin tulee kuva, että sinulla oli kauhea tarve juosta tähän paikalle ja tulla puolustamaan prosessissa tötöilleitä ihmisiä.
Sinulta lainaus:
"Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Tuolla aloituksen linkissäkin kerrottiin monessa kohdassa, että kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa vaan on yritetty loputtomasti ymmärtää ja lohduttaa. Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? "
Toistan vielä kerran itseäni, ja sitten loppuu tämä loputon saman asian toistaminen: koko oikeusprosessi teki vain lisävahinkoa, pikemminkin enemmän kuin itse tapahtuma. Turha sitä on sinun esimerkiksi silmiä pyöritellä ja huokailla, että en mää vaan ymmärrä että mites tää olisi sitten pitänyt hoitaa. En tiedä oletko yksinkertainen tai ihan vain kansankielellä tyhmä. Ja ihan oikeasti, sinun tapa kysyä ei ole asiallinen. Verhoilet v!ittuilun siistiin kieleen, siinä se kaikki. Muttaismia muttaismin perään. Ihan vaan olen oikeasti pahoillani puolestasi, mutta hönönönöö änänää. Tai sitten olet vain autuaan empatiakyvytön. En tiedä, mutta aika turhaan tässä sinulle on saanut kirjoitella. Luultavasti pyörittelet silmiäsi jollekin seuraavalle asialle ja olet ihastunut vaikka sitten tuohon tietokoneen hakkaamiseen, jota en kyllä ole kirjoittanut.
Mä vähän säälin ihmisiä sun ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää mutta kyllä usein se nainen on edesauttamassa sitä raiskausta omilla valinnoillaan 🤫
Ei ole. Naisten pitää saada elää vapaasti.
Naisten pitää voida kävellä yksin pimeällä. Naisten tulee voida elää tavallista elämää. ilman syyllistämistä. Syyllinen on se rikoksen tekijä. Ainoastaan.
Naisten syyllistäminen ja mitättömät tuomiot estävät näiden rikosten ilmoittamisa, mikä taas ei varsinaisesti ainakaan näitä tapauksia vähennä. Tuomioita tulee koventaa, jotta yhteiskunnassa aletaan vielä paremmin ymmärtää, kuinka vakavasta rikoksesta on kyse.
Lieventäviä asianhaaroja ei ole naisen vapaa oleminen ja käytös. piste.
Näin täydellisessä maailmassa.
Esimerkkitapaus yksi:
Nainen baarissa, vetää kahden promillen kännit ja lähtee jatkoille kolmen tummemman miehen kanssa, jatkoilla tapahtuu seksuaalirikos.
Onko nainen syyllinen tapaukseen?
Ei tietenkään, mutta oli omalla toiminnalla vahvasti edesauttamassa tilanteen syntyä.
Esimerkkitapaus kaksi:
Lähden vaikka Pietariin katsomaan SKA-Jokerit matsia, vedän matsin jälkeen jossain baarissa kahden promillen kännit ja aamuyöstä lähden sivuteitä pitkin hoipertelemaan hotellia päin ja joudun ryöstetyksi.
Olenko syyllinen?
En mutta omalla käytöksellä edesautoin vahvasti rikoksen tapahtumista.
Täydellisessä maailmassa voisimme elää ilman rikoksia, mutta valtaosaan ( huom! Ei kaikkiin!!) rikosten uhriksi joutumisen johtavista tilanteista olemme itse usein vastuussa, valitettavasti.
Entä sitten kun joku ryötää sinut kauppareissulla työpäivän jälkeen ja muut tulevat kertomaan miten ei pidä vetää kahden promillen känniä ja hoiperrella sivuteitä kotiin, kyllä sinulla on vastuu käytöksestäsi.
kuka näin sitten on sanonut? Miksi tässä nyt laitetaan sanoja toisten suuhun? Ja jos et ole ollut kännissä, miksi syyllistyt tuollaisesta kommentista ja mikset vain korjaa väärää käsitystä?
Ei uhrin sitä tarvitse tulla korjaamaan tai kenenkään muun. Kunhan kaikki kilpaa hokisimme ettei kahden promillen humalassa pidä hoiperrella yksin tai voi tulla ryöstetyksi.
Luuletko ettei se vaikuttaisi miten kaikki ne täysin muissa olosuhteissa ryöstetyt alkaisi lopulta tuntea kun kenelläkään ei olisi ryöstöihin muuta sanottavaa kuin kaikki mitä ryöstetyt voisivat välttää tulemasta ryöstetyksi?Mitä ihmettä sinä selität? Olisiko se sitten parempi että lopetetaan se "hokeminen" ja annetaan ra is kaa jien ra is ka ta? Sekö sinut nyt tekee onnelliseksi vai miksi tätä jauhat?
Haluaisin tietää miksi tämänkin ketju on täynnä sitä samaa "älä lähde tuntemattoman matkaan kännissä" selitystä. Miksi sitä ei ole muiden rikosten kohdalla?
Jos se kerta ei ole uhrin mitätöimistä niin mitä se on?
Eihän ole täynnä. Suurin osa on tätä änkkäämistä, jossa vastataan kysymykseen, miksi näin sanotaan. Älä kysy, jos et halua että sinulle vastataan ja se asia sanotaan ääneen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan johonkin kuudenteen sivuun asti, mutta kommentoimpa silti.
Minua on syyllistetty raiskatuksi tulemisesta. Olin kahdentoista. Tämä tapahtui ysäreillä. Kyseessä oli minulle ennestään tuttu mies ja en tajunnut tilannetta, ennen kuin oli myöhäistä. Jäädyin, olin kauhuissani. Silloisen lainsäädännön mukaan rikos oli vain pelkkä lapsen hyväksikäyttö, koska en ollut sanonut sitä maagista sanaa "ei". Sillä ei ollut merkitystä, että lapsena olin tapahtumasta kauhuissani ja toimintakyvytön.
Mitä kaikkea siitä seurasi oli ehkä vielä pahempaa. Minua juoksutettiin kaikenmaailman tutkimuksissa, että olinko kenties jotenkin vajaa tai tyhmä. Myös minusta otettiin valokuvia, jossa haluttiin tuoda esille, että näytän lapselta. (Ei siis vit oikeasti: 12v ON lapsi!) Minun kuulustelussa oli huoneessa kuulustelijan lisäksi muita ihmisiä, joiden lukumäärää en kylläkään muista. Heitä kuitenkin oli. Tuijotin vain monitorin tuuletusaukkoja kun puhuin. Kuulustelija naputteli kertomani ja sekoili tietokoneen kanssa ja jouduin joitain asioita selittämään uudelleen. Täsmennykset hän olisi voinut kysyä vähän paremmin kuin että no mitä nyt tähän oikein sitten kirjoitan, kun lapsena mulla ei ollut oikein ihan aikuisten aihetermistö hallussa.
No, tekijä sai 7kk vankeutta ja minut määrättiin terapiaan. Tarkoitus oli kai höpistä, että mites mä nyt sillein annoin asioiden mennä. Kaksi kertaa viikossa piti tavata tätis-henkilöä, joka tuntui lähinnä menevän tolaltaan vaikeista asioista. Joka kerta oli yhtä piinapenkkiä ja kaksi vuotta meni sitä horroria. Opin lähinnä vain taitavaksi aiheesta harhauttajaksi, jotta enempää damagea ei olisi enää tullut.
Nyt katsottuna olisi melkein ollut parempi, etten olisi kertonut kenellekään koskaan mitään. Vahinko oli ja tapahtui, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtui oli kyllä kahta kauheampaa. Sen "auttamisen" jälkiä paikkailin vielä pitkään, enkä edelleenkään lämmöllä muistele.
Olen tosi pahoillani sinun puolestasi, olet kokenut kamalia asioita. Voisitko kertoa, millä tavalla siis koit, että sinua syytettiin tapahtuneesta? Kaikki mitä kerroit kuulostaa ulkopuoliselle ihan normaalilta rikostutkinnalta ja luonnollisesti tuollaisen jälkeen "joutuu" terapiaan. Mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin? Tuo kaikki käsittääkseni kuuluu asiaan, että kysellään tapahtumien kulusta ja tehdään tutkimukset ja kerätään todistusaineistoa (myös siltä varalta, että syytetty väittää luulleensa sinua vanhemmaksi). Uskon, että tuo on ollut kamalaa, mutta eipä tuossa taida oikein muitakaan keinoja olla, jos syyte aiotaan nostaa.
Voi olla, että rölläät, mutta vastaan nyt kuitenkin jos se nyt jotakuta auttaa joskus myöhemmin.
Sävy. Koko prosessissa se sävy. Olin sen ikäinen, että koulussa oli nippanappa puhuttu kuukautisista ja terkkari oli pitänyt tunnit aiheesta, jaellut esitteitä mistä kerrottiin muutamalla sanalla naiseksi kasvamisesta.
Sitten tapahtuu tämä.
Istu lapsen asemaan tuollaisessa tilanteessa. Miltä sinusta tuntuisi puhua huoneessa sellaisista asioista, joista olet itse järkyttynyt ja huoneessa on muita ihmisiä, joskin vaitonaisia. Pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka lähinnä kiukuttelee kun ei osaa käyttää tietokonetta. Hän kirjoitti sitä mukaa kun puhuin ja kun hän sähläsi sen koneen kanssa, hermostui ja jouduin sitten sanomaan asioita uudelleen. En tiedä, mutta tuntuu välillä että hän ikäänkuin unohti, että vastapuolella istuu lapsi. Voisin hyvin kuvitella, että se ei ole helppoa aikuisellekaan, saati lapselle, jolla ei ole sanoja asioille. "No mitä nyt tähän oikein sit kirjoitan" ei ole asiallinen kysymys tai kommentti, etenkin jos sen lausuu varsin tympääntyneellä sävyllä. Kuulustelupöytäkirjaan sitten tottakai päätyi minun suoria lainauksia sellaisenaan, mikä ehkä vielä oli omiaan kääntelemään veistä haavassa.
Muutoinkin koko asiaan suhtautuminen oli sen suuntaista, kun en kerran ollut sanonut "ei", niin kai tämä nyt sitten on rikos, koska sä olet alaikäinen. En tiedä mitä prosessissa muut ihmiset asiaan suhtautuivat, mutta sinänsä ihmetyttää, että eikö kukaan tajunnut tilanteen vaikeutta minulle. En itkenyt, vaan tuijotin sitä monitorin kylkeä. En pystynyt muuta, en kyennyt muuhun.
En muista miten, missä milloin sitten päätettiin minua juoksuttaa tutkimuksissa. Mutta kysyn edelleen; miltä sinusta tuntuisi, että sinut laitetaan älykkyystestiin tuollaisen tapahtuman jälkeen. Jotain muutakin testattiin, kai jotain sosiaalisia taitoja. Muistan kun olin kuulemassa noista testailuista tuomiota, olin koulusta rättipoikkiväsynyt ja siitäkin sitten sain kuulla myöhemmin, että käyttäydyin lapsellisesti kun nuokuin. Oliko se hyvä vai ei, mutta ei kenellekään aikuiselle ihmiselle puhuta noin, tuolla tavoin yläpuolelta tai edes sen henkilön kuullen. Ja edelleenkin, olin uhri, ei se tuomittava.
Terapeutinhan sain periaatteessa valita, mutta asiasta ilmoitettiin, että tällainen olisi ja saat valita, mutta muistathan ettet sitten saa sitä uudestaan jos olisin kertatapaamisen jälkeen halunnut jonkun muun. Käytännössä ihmiset ympärillä päättivät, että se on sitten tämä. Se ihminen ei ollut työssään hyvä, tai ainakaan lasten kanssa. Lapsi ei kovin helposti puhu sellaiselle ihmiselle, joka tosiaan alkaa kauhistella kuulemaansa. Puhuisitko sinä? En nimittäin usko, että puhuisit. Kuka tahansa normaali ihminen kyllä lopettaa tuntojensa avaamisen siihen. Pitkät oppitunnit sain sen sijaan siitä, että miten puhutaan diibadaabaa ja pidetään oma sisin turvassa. Se tyylikin miten minut passitettiin tälle "Kivalle tädille" juttelemaan oli, että saisin puhua että miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Siinä oli se syyllistävä sävy ja se että, jostain kumman syystä olisin ikäänkuin halunnut koko asiaa.
Mitä olen ymmärtänyt, että nykyään tyyli ei ole tuollainen ja pöytäkirjaa ei todellakaan enää naputella toisen sanelusta ja kuulustelija ei puhu monitorille. Myöskin lasten kohdalla on enemmän asiantuntemusta nykyään. Tosiaan mun case oli ysäreillä ja jos kuulemani pitää paikkansa, on hyvään suuntaan tultu.
Edelleenkään ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä tai kieltää kokemuksiasi. Ensimmäisessä kommentissasi et puhunut mistää kiukutteluista tai tietokoneen hakkaamisesta ja syyllistävästä sävystä. Kerroit vain mitä asioita tutkittiin ja kysyttiin.
On kurjaa ja järkyttävää, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista, mutta en ihan ymmärrä, että asiasta ei saa esittää mitään lisäkysymyksiä, vaan heti saa haukut ja vihat niskoilleen.
Puhuin kyllä tietokoneongelmista. Lue paremmin. Lue paremmin siksikin, etten kirjoittanut mitään tietokoneen hakkaamisesta. Älä väritä tarinaa ja väännä oman mielihalusi mukaan.
Jotenkin tulee kuva, että sinulla oli kauhea tarve juosta tähän paikalle ja tulla puolustamaan prosessissa tötöilleitä ihmisiä.
Sinulta lainaus:
"Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Tuolla aloituksen linkissäkin kerrottiin monessa kohdassa, että kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa vaan on yritetty loputtomasti ymmärtää ja lohduttaa. Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? "
Toistan vielä kerran itseäni, ja sitten loppuu tämä loputon saman asian toistaminen: koko oikeusprosessi teki vain lisävahinkoa, pikemminkin enemmän kuin itse tapahtuma. Turha sitä on sinun esimerkiksi silmiä pyöritellä ja huokailla, että en mää vaan ymmärrä että mites tää olisi sitten pitänyt hoitaa. En tiedä oletko yksinkertainen tai ihan vain kansankielellä tyhmä. Ja ihan oikeasti, sinun tapa kysyä ei ole asiallinen. Verhoilet v!ittuilun siistiin kieleen, siinä se kaikki. Muttaismia muttaismin perään. Ihan vaan olen oikeasti pahoillani puolestasi, mutta hönönönöö änänää. Tai sitten olet vain autuaan empatiakyvytön. En tiedä, mutta aika turhaan tässä sinulle on saanut kirjoitella. Luultavasti pyörittelet silmiäsi jollekin seuraavalle asialle ja olet ihastunut vaikka sitten tuohon tietokoneen hakkaamiseen, jota en kyllä ole kirjoittanut.
Mä vähän säälin ihmisiä sun ympärillä.
Tuossa puhuin aloittajan linkistä enkä sinusta. En kommentoi enää mitään, koska näköjään aihe on sinulle liian arka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan johonkin kuudenteen sivuun asti, mutta kommentoimpa silti.
Minua on syyllistetty raiskatuksi tulemisesta. Olin kahdentoista. Tämä tapahtui ysäreillä. Kyseessä oli minulle ennestään tuttu mies ja en tajunnut tilannetta, ennen kuin oli myöhäistä. Jäädyin, olin kauhuissani. Silloisen lainsäädännön mukaan rikos oli vain pelkkä lapsen hyväksikäyttö, koska en ollut sanonut sitä maagista sanaa "ei". Sillä ei ollut merkitystä, että lapsena olin tapahtumasta kauhuissani ja toimintakyvytön.
Mitä kaikkea siitä seurasi oli ehkä vielä pahempaa. Minua juoksutettiin kaikenmaailman tutkimuksissa, että olinko kenties jotenkin vajaa tai tyhmä. Myös minusta otettiin valokuvia, jossa haluttiin tuoda esille, että näytän lapselta. (Ei siis vit oikeasti: 12v ON lapsi!) Minun kuulustelussa oli huoneessa kuulustelijan lisäksi muita ihmisiä, joiden lukumäärää en kylläkään muista. Heitä kuitenkin oli. Tuijotin vain monitorin tuuletusaukkoja kun puhuin. Kuulustelija naputteli kertomani ja sekoili tietokoneen kanssa ja jouduin joitain asioita selittämään uudelleen. Täsmennykset hän olisi voinut kysyä vähän paremmin kuin että no mitä nyt tähän oikein sitten kirjoitan, kun lapsena mulla ei ollut oikein ihan aikuisten aihetermistö hallussa.
No, tekijä sai 7kk vankeutta ja minut määrättiin terapiaan. Tarkoitus oli kai höpistä, että mites mä nyt sillein annoin asioiden mennä. Kaksi kertaa viikossa piti tavata tätis-henkilöä, joka tuntui lähinnä menevän tolaltaan vaikeista asioista. Joka kerta oli yhtä piinapenkkiä ja kaksi vuotta meni sitä horroria. Opin lähinnä vain taitavaksi aiheesta harhauttajaksi, jotta enempää damagea ei olisi enää tullut.
Nyt katsottuna olisi melkein ollut parempi, etten olisi kertonut kenellekään koskaan mitään. Vahinko oli ja tapahtui, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtui oli kyllä kahta kauheampaa. Sen "auttamisen" jälkiä paikkailin vielä pitkään, enkä edelleenkään lämmöllä muistele.
Olen tosi pahoillani sinun puolestasi, olet kokenut kamalia asioita. Voisitko kertoa, millä tavalla siis koit, että sinua syytettiin tapahtuneesta? Kaikki mitä kerroit kuulostaa ulkopuoliselle ihan normaalilta rikostutkinnalta ja luonnollisesti tuollaisen jälkeen "joutuu" terapiaan. Mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin? Tuo kaikki käsittääkseni kuuluu asiaan, että kysellään tapahtumien kulusta ja tehdään tutkimukset ja kerätään todistusaineistoa (myös siltä varalta, että syytetty väittää luulleensa sinua vanhemmaksi). Uskon, että tuo on ollut kamalaa, mutta eipä tuossa taida oikein muitakaan keinoja olla, jos syyte aiotaan nostaa.
Voi olla, että rölläät, mutta vastaan nyt kuitenkin jos se nyt jotakuta auttaa joskus myöhemmin.
Sävy. Koko prosessissa se sävy. Olin sen ikäinen, että koulussa oli nippanappa puhuttu kuukautisista ja terkkari oli pitänyt tunnit aiheesta, jaellut esitteitä mistä kerrottiin muutamalla sanalla naiseksi kasvamisesta.
Sitten tapahtuu tämä.
Istu lapsen asemaan tuollaisessa tilanteessa. Miltä sinusta tuntuisi puhua huoneessa sellaisista asioista, joista olet itse järkyttynyt ja huoneessa on muita ihmisiä, joskin vaitonaisia. Pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka lähinnä kiukuttelee kun ei osaa käyttää tietokonetta. Hän kirjoitti sitä mukaa kun puhuin ja kun hän sähläsi sen koneen kanssa, hermostui ja jouduin sitten sanomaan asioita uudelleen. En tiedä, mutta tuntuu välillä että hän ikäänkuin unohti, että vastapuolella istuu lapsi. Voisin hyvin kuvitella, että se ei ole helppoa aikuisellekaan, saati lapselle, jolla ei ole sanoja asioille. "No mitä nyt tähän oikein sit kirjoitan" ei ole asiallinen kysymys tai kommentti, etenkin jos sen lausuu varsin tympääntyneellä sävyllä. Kuulustelupöytäkirjaan sitten tottakai päätyi minun suoria lainauksia sellaisenaan, mikä ehkä vielä oli omiaan kääntelemään veistä haavassa.
Muutoinkin koko asiaan suhtautuminen oli sen suuntaista, kun en kerran ollut sanonut "ei", niin kai tämä nyt sitten on rikos, koska sä olet alaikäinen. En tiedä mitä prosessissa muut ihmiset asiaan suhtautuivat, mutta sinänsä ihmetyttää, että eikö kukaan tajunnut tilanteen vaikeutta minulle. En itkenyt, vaan tuijotin sitä monitorin kylkeä. En pystynyt muuta, en kyennyt muuhun.
En muista miten, missä milloin sitten päätettiin minua juoksuttaa tutkimuksissa. Mutta kysyn edelleen; miltä sinusta tuntuisi, että sinut laitetaan älykkyystestiin tuollaisen tapahtuman jälkeen. Jotain muutakin testattiin, kai jotain sosiaalisia taitoja. Muistan kun olin kuulemassa noista testailuista tuomiota, olin koulusta rättipoikkiväsynyt ja siitäkin sitten sain kuulla myöhemmin, että käyttäydyin lapsellisesti kun nuokuin. Oliko se hyvä vai ei, mutta ei kenellekään aikuiselle ihmiselle puhuta noin, tuolla tavoin yläpuolelta tai edes sen henkilön kuullen. Ja edelleenkin, olin uhri, ei se tuomittava.
Terapeutinhan sain periaatteessa valita, mutta asiasta ilmoitettiin, että tällainen olisi ja saat valita, mutta muistathan ettet sitten saa sitä uudestaan jos olisin kertatapaamisen jälkeen halunnut jonkun muun. Käytännössä ihmiset ympärillä päättivät, että se on sitten tämä. Se ihminen ei ollut työssään hyvä, tai ainakaan lasten kanssa. Lapsi ei kovin helposti puhu sellaiselle ihmiselle, joka tosiaan alkaa kauhistella kuulemaansa. Puhuisitko sinä? En nimittäin usko, että puhuisit. Kuka tahansa normaali ihminen kyllä lopettaa tuntojensa avaamisen siihen. Pitkät oppitunnit sain sen sijaan siitä, että miten puhutaan diibadaabaa ja pidetään oma sisin turvassa. Se tyylikin miten minut passitettiin tälle "Kivalle tädille" juttelemaan oli, että saisin puhua että miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Siinä oli se syyllistävä sävy ja se että, jostain kumman syystä olisin ikäänkuin halunnut koko asiaa.
Mitä olen ymmärtänyt, että nykyään tyyli ei ole tuollainen ja pöytäkirjaa ei todellakaan enää naputella toisen sanelusta ja kuulustelija ei puhu monitorille. Myöskin lasten kohdalla on enemmän asiantuntemusta nykyään. Tosiaan mun case oli ysäreillä ja jos kuulemani pitää paikkansa, on hyvään suuntaan tultu.
Edelleenkään ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä tai kieltää kokemuksiasi. Ensimmäisessä kommentissasi et puhunut mistää kiukutteluista tai tietokoneen hakkaamisesta ja syyllistävästä sävystä. Kerroit vain mitä asioita tutkittiin ja kysyttiin.
On kurjaa ja järkyttävää, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista, mutta en ihan ymmärrä, että asiasta ei saa esittää mitään lisäkysymyksiä, vaan heti saa haukut ja vihat niskoilleen.
Puhuin kyllä tietokoneongelmista. Lue paremmin. Lue paremmin siksikin, etten kirjoittanut mitään tietokoneen hakkaamisesta. Älä väritä tarinaa ja väännä oman mielihalusi mukaan.
Jotenkin tulee kuva, että sinulla oli kauhea tarve juosta tähän paikalle ja tulla puolustamaan prosessissa tötöilleitä ihmisiä.
Sinulta lainaus:
"Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Tuolla aloituksen linkissäkin kerrottiin monessa kohdassa, että kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa vaan on yritetty loputtomasti ymmärtää ja lohduttaa. Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? "
Toistan vielä kerran itseäni, ja sitten loppuu tämä loputon saman asian toistaminen: koko oikeusprosessi teki vain lisävahinkoa, pikemminkin enemmän kuin itse tapahtuma. Turha sitä on sinun esimerkiksi silmiä pyöritellä ja huokailla, että en mää vaan ymmärrä että mites tää olisi sitten pitänyt hoitaa. En tiedä oletko yksinkertainen tai ihan vain kansankielellä tyhmä. Ja ihan oikeasti, sinun tapa kysyä ei ole asiallinen. Verhoilet v!ittuilun siistiin kieleen, siinä se kaikki. Muttaismia muttaismin perään. Ihan vaan olen oikeasti pahoillani puolestasi, mutta hönönönöö änänää. Tai sitten olet vain autuaan empatiakyvytön. En tiedä, mutta aika turhaan tässä sinulle on saanut kirjoitella. Luultavasti pyörittelet silmiäsi jollekin seuraavalle asialle ja olet ihastunut vaikka sitten tuohon tietokoneen hakkaamiseen, jota en kyllä ole kirjoittanut.
Mä vähän säälin ihmisiä sun ympärillä.
Tuossa puhuin aloittajan linkistä enkä sinusta. En kommentoi enää mitään, koska näköjään aihe on sinulle liian arka.
Ai saakeli, tuo kortti oli vielä pelaamatta :D
Aihe liian arka, jep jep. Sulle se on, koska et siedä kritiikkiä. En tiedä miksi, mutta empähän voi muuta kuin pyöritellä silmiä sun ongelmille :D
Hyvää maanantaita sinullekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää mutta kyllä usein se nainen on edesauttamassa sitä raiskausta omilla valinnoillaan 🤫
Ei ole. Naisten pitää saada elää vapaasti.
Naisten pitää voida kävellä yksin pimeällä. Naisten tulee voida elää tavallista elämää. ilman syyllistämistä. Syyllinen on se rikoksen tekijä. Ainoastaan.
Naisten syyllistäminen ja mitättömät tuomiot estävät näiden rikosten ilmoittamisa, mikä taas ei varsinaisesti ainakaan näitä tapauksia vähennä. Tuomioita tulee koventaa, jotta yhteiskunnassa aletaan vielä paremmin ymmärtää, kuinka vakavasta rikoksesta on kyse.
Lieventäviä asianhaaroja ei ole naisen vapaa oleminen ja käytös. piste.
Näin täydellisessä maailmassa.
Esimerkkitapaus yksi:
Nainen baarissa, vetää kahden promillen kännit ja lähtee jatkoille kolmen tummemman miehen kanssa, jatkoilla tapahtuu seksuaalirikos.
Onko nainen syyllinen tapaukseen?
Ei tietenkään, mutta oli omalla toiminnalla vahvasti edesauttamassa tilanteen syntyä.
Esimerkkitapaus kaksi:
Lähden vaikka Pietariin katsomaan SKA-Jokerit matsia, vedän matsin jälkeen jossain baarissa kahden promillen kännit ja aamuyöstä lähden sivuteitä pitkin hoipertelemaan hotellia päin ja joudun ryöstetyksi.
Olenko syyllinen?
En mutta omalla käytöksellä edesautoin vahvasti rikoksen tapahtumista.
Täydellisessä maailmassa voisimme elää ilman rikoksia, mutta valtaosaan ( huom! Ei kaikkiin!!) rikosten uhriksi joutumisen johtavista tilanteista olemme itse usein vastuussa, valitettavasti.
Entä sitten kun joku ryötää sinut kauppareissulla työpäivän jälkeen ja muut tulevat kertomaan miten ei pidä vetää kahden promillen känniä ja hoiperrella sivuteitä kotiin, kyllä sinulla on vastuu käytöksestäsi.
kuka näin sitten on sanonut? Miksi tässä nyt laitetaan sanoja toisten suuhun? Ja jos et ole ollut kännissä, miksi syyllistyt tuollaisesta kommentista ja mikset vain korjaa väärää käsitystä?
Ei uhrin sitä tarvitse tulla korjaamaan tai kenenkään muun. Kunhan kaikki kilpaa hokisimme ettei kahden promillen humalassa pidä hoiperrella yksin tai voi tulla ryöstetyksi.
Luuletko ettei se vaikuttaisi miten kaikki ne täysin muissa olosuhteissa ryöstetyt alkaisi lopulta tuntea kun kenelläkään ei olisi ryöstöihin muuta sanottavaa kuin kaikki mitä ryöstetyt voisivat välttää tulemasta ryöstetyksi?Mitä ihmettä sinä selität? Olisiko se sitten parempi että lopetetaan se "hokeminen" ja annetaan ra is kaa jien ra is ka ta? Sekö sinut nyt tekee onnelliseksi vai miksi tätä jauhat?
Haluaisin tietää miksi tämänkin ketju on täynnä sitä samaa "älä lähde tuntemattoman matkaan kännissä" selitystä. Miksi sitä ei ole muiden rikosten kohdalla?
Jos se kerta ei ole uhrin mitätöimistä niin mitä se on?Eihän ole täynnä. Suurin osa on tätä änkkäämistä, jossa vastataan kysymykseen, miksi näin sanotaan. Älä kysy, jos et halua että sinulle vastataan ja se asia sanotaan ääneen
Väitätkö siis että käyt kirjoittamassa edellä oleen känniryöstöesimerkin ja kertomassa miten ryöstön uhri usein omalla toiminnallaan edesauttaa uhriksi joutumista? Jos et niin miksi teet niin kun kyse on raiskauksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan johonkin kuudenteen sivuun asti, mutta kommentoimpa silti.
Minua on syyllistetty raiskatuksi tulemisesta. Olin kahdentoista. Tämä tapahtui ysäreillä. Kyseessä oli minulle ennestään tuttu mies ja en tajunnut tilannetta, ennen kuin oli myöhäistä. Jäädyin, olin kauhuissani. Silloisen lainsäädännön mukaan rikos oli vain pelkkä lapsen hyväksikäyttö, koska en ollut sanonut sitä maagista sanaa "ei". Sillä ei ollut merkitystä, että lapsena olin tapahtumasta kauhuissani ja toimintakyvytön.
Mitä kaikkea siitä seurasi oli ehkä vielä pahempaa. Minua juoksutettiin kaikenmaailman tutkimuksissa, että olinko kenties jotenkin vajaa tai tyhmä. Myös minusta otettiin valokuvia, jossa haluttiin tuoda esille, että näytän lapselta. (Ei siis vit oikeasti: 12v ON lapsi!) Minun kuulustelussa oli huoneessa kuulustelijan lisäksi muita ihmisiä, joiden lukumäärää en kylläkään muista. Heitä kuitenkin oli. Tuijotin vain monitorin tuuletusaukkoja kun puhuin. Kuulustelija naputteli kertomani ja sekoili tietokoneen kanssa ja jouduin joitain asioita selittämään uudelleen. Täsmennykset hän olisi voinut kysyä vähän paremmin kuin että no mitä nyt tähän oikein sitten kirjoitan, kun lapsena mulla ei ollut oikein ihan aikuisten aihetermistö hallussa.
No, tekijä sai 7kk vankeutta ja minut määrättiin terapiaan. Tarkoitus oli kai höpistä, että mites mä nyt sillein annoin asioiden mennä. Kaksi kertaa viikossa piti tavata tätis-henkilöä, joka tuntui lähinnä menevän tolaltaan vaikeista asioista. Joka kerta oli yhtä piinapenkkiä ja kaksi vuotta meni sitä horroria. Opin lähinnä vain taitavaksi aiheesta harhauttajaksi, jotta enempää damagea ei olisi enää tullut.
Nyt katsottuna olisi melkein ollut parempi, etten olisi kertonut kenellekään koskaan mitään. Vahinko oli ja tapahtui, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtui oli kyllä kahta kauheampaa. Sen "auttamisen" jälkiä paikkailin vielä pitkään, enkä edelleenkään lämmöllä muistele.
Olen tosi pahoillani sinun puolestasi, olet kokenut kamalia asioita. Voisitko kertoa, millä tavalla siis koit, että sinua syytettiin tapahtuneesta? Kaikki mitä kerroit kuulostaa ulkopuoliselle ihan normaalilta rikostutkinnalta ja luonnollisesti tuollaisen jälkeen "joutuu" terapiaan. Mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin? Tuo kaikki käsittääkseni kuuluu asiaan, että kysellään tapahtumien kulusta ja tehdään tutkimukset ja kerätään todistusaineistoa (myös siltä varalta, että syytetty väittää luulleensa sinua vanhemmaksi). Uskon, että tuo on ollut kamalaa, mutta eipä tuossa taida oikein muitakaan keinoja olla, jos syyte aiotaan nostaa.
Voi olla, että rölläät, mutta vastaan nyt kuitenkin jos se nyt jotakuta auttaa joskus myöhemmin.
Sävy. Koko prosessissa se sävy. Olin sen ikäinen, että koulussa oli nippanappa puhuttu kuukautisista ja terkkari oli pitänyt tunnit aiheesta, jaellut esitteitä mistä kerrottiin muutamalla sanalla naiseksi kasvamisesta.
Sitten tapahtuu tämä.
Istu lapsen asemaan tuollaisessa tilanteessa. Miltä sinusta tuntuisi puhua huoneessa sellaisista asioista, joista olet itse järkyttynyt ja huoneessa on muita ihmisiä, joskin vaitonaisia. Pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka lähinnä kiukuttelee kun ei osaa käyttää tietokonetta. Hän kirjoitti sitä mukaa kun puhuin ja kun hän sähläsi sen koneen kanssa, hermostui ja jouduin sitten sanomaan asioita uudelleen. En tiedä, mutta tuntuu välillä että hän ikäänkuin unohti, että vastapuolella istuu lapsi. Voisin hyvin kuvitella, että se ei ole helppoa aikuisellekaan, saati lapselle, jolla ei ole sanoja asioille. "No mitä nyt tähän oikein sit kirjoitan" ei ole asiallinen kysymys tai kommentti, etenkin jos sen lausuu varsin tympääntyneellä sävyllä. Kuulustelupöytäkirjaan sitten tottakai päätyi minun suoria lainauksia sellaisenaan, mikä ehkä vielä oli omiaan kääntelemään veistä haavassa.
Muutoinkin koko asiaan suhtautuminen oli sen suuntaista, kun en kerran ollut sanonut "ei", niin kai tämä nyt sitten on rikos, koska sä olet alaikäinen. En tiedä mitä prosessissa muut ihmiset asiaan suhtautuivat, mutta sinänsä ihmetyttää, että eikö kukaan tajunnut tilanteen vaikeutta minulle. En itkenyt, vaan tuijotin sitä monitorin kylkeä. En pystynyt muuta, en kyennyt muuhun.
En muista miten, missä milloin sitten päätettiin minua juoksuttaa tutkimuksissa. Mutta kysyn edelleen; miltä sinusta tuntuisi, että sinut laitetaan älykkyystestiin tuollaisen tapahtuman jälkeen. Jotain muutakin testattiin, kai jotain sosiaalisia taitoja. Muistan kun olin kuulemassa noista testailuista tuomiota, olin koulusta rättipoikkiväsynyt ja siitäkin sitten sain kuulla myöhemmin, että käyttäydyin lapsellisesti kun nuokuin. Oliko se hyvä vai ei, mutta ei kenellekään aikuiselle ihmiselle puhuta noin, tuolla tavoin yläpuolelta tai edes sen henkilön kuullen. Ja edelleenkin, olin uhri, ei se tuomittava.
Terapeutinhan sain periaatteessa valita, mutta asiasta ilmoitettiin, että tällainen olisi ja saat valita, mutta muistathan ettet sitten saa sitä uudestaan jos olisin kertatapaamisen jälkeen halunnut jonkun muun. Käytännössä ihmiset ympärillä päättivät, että se on sitten tämä. Se ihminen ei ollut työssään hyvä, tai ainakaan lasten kanssa. Lapsi ei kovin helposti puhu sellaiselle ihmiselle, joka tosiaan alkaa kauhistella kuulemaansa. Puhuisitko sinä? En nimittäin usko, että puhuisit. Kuka tahansa normaali ihminen kyllä lopettaa tuntojensa avaamisen siihen. Pitkät oppitunnit sain sen sijaan siitä, että miten puhutaan diibadaabaa ja pidetään oma sisin turvassa. Se tyylikin miten minut passitettiin tälle "Kivalle tädille" juttelemaan oli, että saisin puhua että miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Siinä oli se syyllistävä sävy ja se että, jostain kumman syystä olisin ikäänkuin halunnut koko asiaa.
Mitä olen ymmärtänyt, että nykyään tyyli ei ole tuollainen ja pöytäkirjaa ei todellakaan enää naputella toisen sanelusta ja kuulustelija ei puhu monitorille. Myöskin lasten kohdalla on enemmän asiantuntemusta nykyään. Tosiaan mun case oli ysäreillä ja jos kuulemani pitää paikkansa, on hyvään suuntaan tultu.
Edelleenkään ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä tai kieltää kokemuksiasi. Ensimmäisessä kommentissasi et puhunut mistää kiukutteluista tai tietokoneen hakkaamisesta ja syyllistävästä sävystä. Kerroit vain mitä asioita tutkittiin ja kysyttiin.
On kurjaa ja järkyttävää, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista, mutta en ihan ymmärrä, että asiasta ei saa esittää mitään lisäkysymyksiä, vaan heti saa haukut ja vihat niskoilleen.
Puhuin kyllä tietokoneongelmista. Lue paremmin. Lue paremmin siksikin, etten kirjoittanut mitään tietokoneen hakkaamisesta. Älä väritä tarinaa ja väännä oman mielihalusi mukaan.
Jotenkin tulee kuva, että sinulla oli kauhea tarve juosta tähän paikalle ja tulla puolustamaan prosessissa tötöilleitä ihmisiä.
Sinulta lainaus:
"Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Tuolla aloituksen linkissäkin kerrottiin monessa kohdassa, että kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa vaan on yritetty loputtomasti ymmärtää ja lohduttaa. Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? "
Toistan vielä kerran itseäni, ja sitten loppuu tämä loputon saman asian toistaminen: koko oikeusprosessi teki vain lisävahinkoa, pikemminkin enemmän kuin itse tapahtuma. Turha sitä on sinun esimerkiksi silmiä pyöritellä ja huokailla, että en mää vaan ymmärrä että mites tää olisi sitten pitänyt hoitaa. En tiedä oletko yksinkertainen tai ihan vain kansankielellä tyhmä. Ja ihan oikeasti, sinun tapa kysyä ei ole asiallinen. Verhoilet v!ittuilun siistiin kieleen, siinä se kaikki. Muttaismia muttaismin perään. Ihan vaan olen oikeasti pahoillani puolestasi, mutta hönönönöö änänää. Tai sitten olet vain autuaan empatiakyvytön. En tiedä, mutta aika turhaan tässä sinulle on saanut kirjoitella. Luultavasti pyörittelet silmiäsi jollekin seuraavalle asialle ja olet ihastunut vaikka sitten tuohon tietokoneen hakkaamiseen, jota en kyllä ole kirjoittanut.
Mä vähän säälin ihmisiä sun ympärillä.
Tuossa puhuin aloittajan linkistä enkä sinusta. En kommentoi enää mitään, koska näköjään aihe on sinulle liian arka.
Ai saakeli, tuo kortti oli vielä pelaamatta :D
Aihe liian arka, jep jep. Sulle se on, koska et siedä kritiikkiä. En tiedä miksi, mutta empähän voi muuta kuin pyöritellä silmiä sun ongelmille :D
Hyvää maanantaita sinullekin!
Ei se ollut mikään kortti. Tarkoitin vain etten halua loukata yhtään enempää ja mitä tahansa sanon, tulkitaan näköjään loukkauksena. Tuo lihavoimasi kohta, johon tartuit ja josta suutuit, oli oikeasti tuohon aloittajan linkkaamaan juttuun ja sen tuossa kyllä mainitsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää mutta kyllä usein se nainen on edesauttamassa sitä raiskausta omilla valinnoillaan 🤫
Ei ole. Naisten pitää saada elää vapaasti.
Naisten pitää voida kävellä yksin pimeällä. Naisten tulee voida elää tavallista elämää. ilman syyllistämistä. Syyllinen on se rikoksen tekijä. Ainoastaan.
Naisten syyllistäminen ja mitättömät tuomiot estävät näiden rikosten ilmoittamisa, mikä taas ei varsinaisesti ainakaan näitä tapauksia vähennä. Tuomioita tulee koventaa, jotta yhteiskunnassa aletaan vielä paremmin ymmärtää, kuinka vakavasta rikoksesta on kyse.
Lieventäviä asianhaaroja ei ole naisen vapaa oleminen ja käytös. piste.
Näin täydellisessä maailmassa.
Esimerkkitapaus yksi:
Nainen baarissa, vetää kahden promillen kännit ja lähtee jatkoille kolmen tummemman miehen kanssa, jatkoilla tapahtuu seksuaalirikos.
Onko nainen syyllinen tapaukseen?
Ei tietenkään, mutta oli omalla toiminnalla vahvasti edesauttamassa tilanteen syntyä.
Esimerkkitapaus kaksi:
Lähden vaikka Pietariin katsomaan SKA-Jokerit matsia, vedän matsin jälkeen jossain baarissa kahden promillen kännit ja aamuyöstä lähden sivuteitä pitkin hoipertelemaan hotellia päin ja joudun ryöstetyksi.
Olenko syyllinen?
En mutta omalla käytöksellä edesautoin vahvasti rikoksen tapahtumista.
Täydellisessä maailmassa voisimme elää ilman rikoksia, mutta valtaosaan ( huom! Ei kaikkiin!!) rikosten uhriksi joutumisen johtavista tilanteista olemme itse usein vastuussa, valitettavasti.
Entä sitten kun joku ryötää sinut kauppareissulla työpäivän jälkeen ja muut tulevat kertomaan miten ei pidä vetää kahden promillen känniä ja hoiperrella sivuteitä kotiin, kyllä sinulla on vastuu käytöksestäsi.
kuka näin sitten on sanonut? Miksi tässä nyt laitetaan sanoja toisten suuhun? Ja jos et ole ollut kännissä, miksi syyllistyt tuollaisesta kommentista ja mikset vain korjaa väärää käsitystä?
Ei uhrin sitä tarvitse tulla korjaamaan tai kenenkään muun. Kunhan kaikki kilpaa hokisimme ettei kahden promillen humalassa pidä hoiperrella yksin tai voi tulla ryöstetyksi.
Luuletko ettei se vaikuttaisi miten kaikki ne täysin muissa olosuhteissa ryöstetyt alkaisi lopulta tuntea kun kenelläkään ei olisi ryöstöihin muuta sanottavaa kuin kaikki mitä ryöstetyt voisivat välttää tulemasta ryöstetyksi?Mitä ihmettä sinä selität? Olisiko se sitten parempi että lopetetaan se "hokeminen" ja annetaan ra is kaa jien ra is ka ta? Sekö sinut nyt tekee onnelliseksi vai miksi tätä jauhat?
Haluaisin tietää miksi tämänkin ketju on täynnä sitä samaa "älä lähde tuntemattoman matkaan kännissä" selitystä. Miksi sitä ei ole muiden rikosten kohdalla?
Jos se kerta ei ole uhrin mitätöimistä niin mitä se on?Eihän ole täynnä. Suurin osa on tätä änkkäämistä, jossa vastataan kysymykseen, miksi näin sanotaan. Älä kysy, jos et halua että sinulle vastataan ja se asia sanotaan ääneen
Väitätkö siis että käyt kirjoittamassa edellä oleen känniryöstöesimerkin ja kertomassa miten ryöstön uhri usein omalla toiminnallaan edesauttaa uhriksi joutumista? Jos et niin miksi teet niin kun kyse on raiskauksesta?
Vieläkään en ymmärrä, mistä puhut. Jos kysytään, siihen vastataan. Aloituksessa kysyttiin asia. Joku vastasi siihen ja joku taas vastasi siihen. Get over it. Kukaan ei etsi uhreja joille mennään tätä hokemaan. Tämä on nyt joku oma harhasi, josta et pääse eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tästä mieleen Stacey Doolien dokkari äideistä, jotka myyvät lapsiaan. Siinä tehtiin ratsia, jossa otettiin lapset pois äideiltään. Dokumentissa todettiin, että ratsia ja se, mitä sen jälkeen tapahtuu on lapsille usein traumaattisempi kokemus kuin hyväksikäyttö. Tämä on ihan kamala tilanne, mutta ei näitä lapsia vain voi jättää pelastamatta. Eipä ne pelastajat ja auttajat oikein muuta voi.
Onko joku oikeasti sitä mieltä, että asian voisi tai pitäisi hoitaa toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin varmaan johonkin kuudenteen sivuun asti, mutta kommentoimpa silti.
Minua on syyllistetty raiskatuksi tulemisesta. Olin kahdentoista. Tämä tapahtui ysäreillä. Kyseessä oli minulle ennestään tuttu mies ja en tajunnut tilannetta, ennen kuin oli myöhäistä. Jäädyin, olin kauhuissani. Silloisen lainsäädännön mukaan rikos oli vain pelkkä lapsen hyväksikäyttö, koska en ollut sanonut sitä maagista sanaa "ei". Sillä ei ollut merkitystä, että lapsena olin tapahtumasta kauhuissani ja toimintakyvytön.
Mitä kaikkea siitä seurasi oli ehkä vielä pahempaa. Minua juoksutettiin kaikenmaailman tutkimuksissa, että olinko kenties jotenkin vajaa tai tyhmä. Myös minusta otettiin valokuvia, jossa haluttiin tuoda esille, että näytän lapselta. (Ei siis vit oikeasti: 12v ON lapsi!) Minun kuulustelussa oli huoneessa kuulustelijan lisäksi muita ihmisiä, joiden lukumäärää en kylläkään muista. Heitä kuitenkin oli. Tuijotin vain monitorin tuuletusaukkoja kun puhuin. Kuulustelija naputteli kertomani ja sekoili tietokoneen kanssa ja jouduin joitain asioita selittämään uudelleen. Täsmennykset hän olisi voinut kysyä vähän paremmin kuin että no mitä nyt tähän oikein sitten kirjoitan, kun lapsena mulla ei ollut oikein ihan aikuisten aihetermistö hallussa.
No, tekijä sai 7kk vankeutta ja minut määrättiin terapiaan. Tarkoitus oli kai höpistä, että mites mä nyt sillein annoin asioiden mennä. Kaksi kertaa viikossa piti tavata tätis-henkilöä, joka tuntui lähinnä menevän tolaltaan vaikeista asioista. Joka kerta oli yhtä piinapenkkiä ja kaksi vuotta meni sitä horroria. Opin lähinnä vain taitavaksi aiheesta harhauttajaksi, jotta enempää damagea ei olisi enää tullut.
Nyt katsottuna olisi melkein ollut parempi, etten olisi kertonut kenellekään koskaan mitään. Vahinko oli ja tapahtui, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtui oli kyllä kahta kauheampaa. Sen "auttamisen" jälkiä paikkailin vielä pitkään, enkä edelleenkään lämmöllä muistele.
Olen tosi pahoillani sinun puolestasi, olet kokenut kamalia asioita. Voisitko kertoa, millä tavalla siis koit, että sinua syytettiin tapahtuneesta? Kaikki mitä kerroit kuulostaa ulkopuoliselle ihan normaalilta rikostutkinnalta ja luonnollisesti tuollaisen jälkeen "joutuu" terapiaan. Mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä toisin? Tuo kaikki käsittääkseni kuuluu asiaan, että kysellään tapahtumien kulusta ja tehdään tutkimukset ja kerätään todistusaineistoa (myös siltä varalta, että syytetty väittää luulleensa sinua vanhemmaksi). Uskon, että tuo on ollut kamalaa, mutta eipä tuossa taida oikein muitakaan keinoja olla, jos syyte aiotaan nostaa.
Voi olla, että rölläät, mutta vastaan nyt kuitenkin jos se nyt jotakuta auttaa joskus myöhemmin.
Sävy. Koko prosessissa se sävy. Olin sen ikäinen, että koulussa oli nippanappa puhuttu kuukautisista ja terkkari oli pitänyt tunnit aiheesta, jaellut esitteitä mistä kerrottiin muutamalla sanalla naiseksi kasvamisesta.
Sitten tapahtuu tämä.
Istu lapsen asemaan tuollaisessa tilanteessa. Miltä sinusta tuntuisi puhua huoneessa sellaisista asioista, joista olet itse järkyttynyt ja huoneessa on muita ihmisiä, joskin vaitonaisia. Pöydän toisella puolella istuu ihminen, joka lähinnä kiukuttelee kun ei osaa käyttää tietokonetta. Hän kirjoitti sitä mukaa kun puhuin ja kun hän sähläsi sen koneen kanssa, hermostui ja jouduin sitten sanomaan asioita uudelleen. En tiedä, mutta tuntuu välillä että hän ikäänkuin unohti, että vastapuolella istuu lapsi. Voisin hyvin kuvitella, että se ei ole helppoa aikuisellekaan, saati lapselle, jolla ei ole sanoja asioille. "No mitä nyt tähän oikein sit kirjoitan" ei ole asiallinen kysymys tai kommentti, etenkin jos sen lausuu varsin tympääntyneellä sävyllä. Kuulustelupöytäkirjaan sitten tottakai päätyi minun suoria lainauksia sellaisenaan, mikä ehkä vielä oli omiaan kääntelemään veistä haavassa.
Muutoinkin koko asiaan suhtautuminen oli sen suuntaista, kun en kerran ollut sanonut "ei", niin kai tämä nyt sitten on rikos, koska sä olet alaikäinen. En tiedä mitä prosessissa muut ihmiset asiaan suhtautuivat, mutta sinänsä ihmetyttää, että eikö kukaan tajunnut tilanteen vaikeutta minulle. En itkenyt, vaan tuijotin sitä monitorin kylkeä. En pystynyt muuta, en kyennyt muuhun.
En muista miten, missä milloin sitten päätettiin minua juoksuttaa tutkimuksissa. Mutta kysyn edelleen; miltä sinusta tuntuisi, että sinut laitetaan älykkyystestiin tuollaisen tapahtuman jälkeen. Jotain muutakin testattiin, kai jotain sosiaalisia taitoja. Muistan kun olin kuulemassa noista testailuista tuomiota, olin koulusta rättipoikkiväsynyt ja siitäkin sitten sain kuulla myöhemmin, että käyttäydyin lapsellisesti kun nuokuin. Oliko se hyvä vai ei, mutta ei kenellekään aikuiselle ihmiselle puhuta noin, tuolla tavoin yläpuolelta tai edes sen henkilön kuullen. Ja edelleenkin, olin uhri, ei se tuomittava.
Terapeutinhan sain periaatteessa valita, mutta asiasta ilmoitettiin, että tällainen olisi ja saat valita, mutta muistathan ettet sitten saa sitä uudestaan jos olisin kertatapaamisen jälkeen halunnut jonkun muun. Käytännössä ihmiset ympärillä päättivät, että se on sitten tämä. Se ihminen ei ollut työssään hyvä, tai ainakaan lasten kanssa. Lapsi ei kovin helposti puhu sellaiselle ihmiselle, joka tosiaan alkaa kauhistella kuulemaansa. Puhuisitko sinä? En nimittäin usko, että puhuisit. Kuka tahansa normaali ihminen kyllä lopettaa tuntojensa avaamisen siihen. Pitkät oppitunnit sain sen sijaan siitä, että miten puhutaan diibadaabaa ja pidetään oma sisin turvassa. Se tyylikin miten minut passitettiin tälle "Kivalle tädille" juttelemaan oli, että saisin puhua että miksi asiat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat. Siinä oli se syyllistävä sävy ja se että, jostain kumman syystä olisin ikäänkuin halunnut koko asiaa.
Mitä olen ymmärtänyt, että nykyään tyyli ei ole tuollainen ja pöytäkirjaa ei todellakaan enää naputella toisen sanelusta ja kuulustelija ei puhu monitorille. Myöskin lasten kohdalla on enemmän asiantuntemusta nykyään. Tosiaan mun case oli ysäreillä ja jos kuulemani pitää paikkansa, on hyvään suuntaan tultu.
Edelleenkään ei ollut tarkoitus mitenkään vähätellä tai kieltää kokemuksiasi. Ensimmäisessä kommentissasi et puhunut mistää kiukutteluista tai tietokoneen hakkaamisesta ja syyllistävästä sävystä. Kerroit vain mitä asioita tutkittiin ja kysyttiin.
On kurjaa ja järkyttävää, että kukaan joutuu kokemaan tuollaista, mutta en ihan ymmärrä, että asiasta ei saa esittää mitään lisäkysymyksiä, vaan heti saa haukut ja vihat niskoilleen.
Puhuin kyllä tietokoneongelmista. Lue paremmin. Lue paremmin siksikin, etten kirjoittanut mitään tietokoneen hakkaamisesta. Älä väritä tarinaa ja väännä oman mielihalusi mukaan.
Jotenkin tulee kuva, että sinulla oli kauhea tarve juosta tähän paikalle ja tulla puolustamaan prosessissa tötöilleitä ihmisiä.
Sinulta lainaus:
"Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Hei ihan oikeasti mielestäni asiallisesti kysyin tuosta tutkinnasta. En haluaisi kenellekään aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en ihan oikeasti ymmärrä, mikä tuossa on ollut väärin. Ymmärrän, että asiasta puhuminen ja tuo tutkinta on traumaattista, mutta miten tuo pitäisi hoitaa? Tuolla aloituksen linkissäkin kerrottiin monessa kohdassa, että kukaan ei ole missään vaiheessa sanonut mitään pahaa vaan on yritetty loputtomasti ymmärtää ja lohduttaa. Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? Miksi ne työtään tekevät auttajat sitten kuitenkin ovat pahiksia tässä kuviossa, voisiko joku selittää? "
Toistan vielä kerran itseäni, ja sitten loppuu tämä loputon saman asian toistaminen: koko oikeusprosessi teki vain lisävahinkoa, pikemminkin enemmän kuin itse tapahtuma. Turha sitä on sinun esimerkiksi silmiä pyöritellä ja huokailla, että en mää vaan ymmärrä että mites tää olisi sitten pitänyt hoitaa. En tiedä oletko yksinkertainen tai ihan vain kansankielellä tyhmä. Ja ihan oikeasti, sinun tapa kysyä ei ole asiallinen. Verhoilet v!ittuilun siistiin kieleen, siinä se kaikki. Muttaismia muttaismin perään. Ihan vaan olen oikeasti pahoillani puolestasi, mutta hönönönöö änänää. Tai sitten olet vain autuaan empatiakyvytön. En tiedä, mutta aika turhaan tässä sinulle on saanut kirjoitella. Luultavasti pyörittelet silmiäsi jollekin seuraavalle asialle ja olet ihastunut vaikka sitten tuohon tietokoneen hakkaamiseen, jota en kyllä ole kirjoittanut.
Mä vähän säälin ihmisiä sun ympärillä.
Tuossa puhuin aloittajan linkistä enkä sinusta. En kommentoi enää mitään, koska näköjään aihe on sinulle liian arka.
Ai saakeli, tuo kortti oli vielä pelaamatta :D
Aihe liian arka, jep jep. Sulle se on, koska et siedä kritiikkiä. En tiedä miksi, mutta empähän voi muuta kuin pyöritellä silmiä sun ongelmille :D
Hyvää maanantaita sinullekin!
Ei se ollut mikään kortti. Tarkoitin vain etten halua loukata yhtään enempää ja mitä tahansa sanon, tulkitaan näköjään loukkauksena. Tuo lihavoimasi kohta, johon tartuit ja josta suutuit, oli oikeasti tuohon aloittajan linkkaamaan juttuun ja sen tuossa kyllä mainitsinkin.
Älä väritä. En ole suuttunut. Sinun viestintä ei vain ole kovin asiallista. Turha sinun on mennä siihen puolusteluun, että miten muka muuten olisi voitu hoitaa. Niin, onko sinusta ihan ok, että ns lapsi meni pesuveden mukana. Mutta hei kun kato, tarkoitus oli hyvä!!! Se on vaan kiva ja helppo tapa pestä omat kädet ja saada itselle kiva mieli, että kun kato hei, mehän autettiin. Pelastuspuolellakin tunnetaan ja tiedostetaan se auttamistyyli, missä kauhealla tohinalla aiheutetaan onnettomuuden uhrille lisävammoja, niin miten tämä eroaa raiskaukseen liittyvässä rikosoikeudellisessa prosessissa ja sen jälkeisessä jälkihoidossa. Ei oikeasti auta käsien levittely ja silmien pyörittely, että mehän autettiin. Ei se lopputulosta muuta, jos tilanne on paskempi kuin alkuperäinen lähtötilanne. Se ei ole uhrin syy, vaan prosessin valuvikojen ja siinä toimivien ihmisten vika.
SIKSI on olennaisen tärkeää, että prosessia ja siinä olevia toimintamalleja voidaan tarkastella, ja menetelmiä kehittää. Siksi on tärkeää, että asiasta voidaan puhua eikä sinun tapaan vain niskoja nakella, että mehän vaan autettiin, yhymynyyy. Tuo mitä olet hokenut hyvän tovin, että "ihan kaikki vaan otetaan loukkauksena" on juuri tuota. Sinä peset kätesi siitä vastuusta, mitä itse olet täällä laittanut vinoillen menemään. Ei susta kovin empaattista kuvaa välity, sori. Ja olen kovin pahoillani jos pahoitat mielesi siitä, minä en kuule sille voi mitään, trololo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä kehotetaan pukeutumaan peittävästi, välttämästä kulkemasta pimeällä yksin ja opettelemaan puolustautumaan, mutta kukaan ei kiellä poikia olematta koskemasta tyttöihin. Jospa alkaisimmekin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan miesten käyttäytymiseen puuttumisella eikä naisten?
Niinpä.
Vaikka nainen kulkisi alasti kadulla, niin häneen EI KOSKETA!
Niin, ei saisi. Mutta maailma on epätäydellinen. Joten siinä kohtaa, kun julistat oikeuttasi juhlistaa naiseuttasi ja vapauttasi hyppimällä nakupellenä puistossa, otat tietoisen riskin, että joku pipipää koskee. Hullu voi olla, mutta tyhmäksi ei kannata heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä kehotetaan pukeutumaan peittävästi, välttämästä kulkemasta pimeällä yksin ja opettelemaan puolustautumaan, mutta kukaan ei kiellä poikia olematta koskemasta tyttöihin. Jospa alkaisimmekin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan miesten käyttäytymiseen puuttumisella eikä naisten?
Niinpä.
Vaikka nainen kulkisi alasti kadulla, niin häneen EI KOSKETA!
Niin, ei saisi. Mutta maailma on epätäydellinen. Joten siinä kohtaa, kun julistat oikeuttasi juhlistaa naiseuttasi ja vapauttasi hyppimällä nakupellenä puistossa, otat tietoisen riskin, että joku pipipää koskee. Hullu voi olla, mutta tyhmäksi ei kannata heittäytyä.
Alastomuuden ja liian vähäisen vaatetuksen määre on aika veteen piirretty raja. Nopeasti käy niin, että "varorajana" pidettävä sopiva vaatetus ja käytös nopeasti liukuu aina eteenpäin. Tämähän on muissa maissa nähty, jossa tosiaan meille ihan normaalit käytännöt ovat naisille ulottumattomissa, juuri tuon uhrin syyksi vierittämisen takia. Mitäs olit tyhmä, kikkeliskokkelis. Itse pyysit, itse kerjäsit.
Ja todellisuudessa puskaraiskaajien osuus on vähemmistössä. Naisen oma koti, ikävä kyllä, on naisille vaarallisin paikka.
Outo on kyllä tämä keskustelu siinä, että tekijän osuus on aivan täysin koskematon. Kummasti kyllä täällä jaksetaan antaa ymmärtää, että miehet ovat ylivoimaisen älykkäitä ja fiksuja olentoja, mutta sitten kun tullaan tämän tyyppisiin keskusteluihin, niin jotenkin se älyn voima häviää. What is this shit. Onko nää jotain sellaisia juttuja, joille ei vaan voi mitään? Jos miehet ovat oikeasti niin tyhmiä, kuin tässä ketjussa annettaan ymmärtää olevan, niin voiko niitä laskea ulos valvomatta? Kertokaas, että mites on. Onko nuo miehet ylipäätään oikeustoimikelpoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä kehotetaan pukeutumaan peittävästi, välttämästä kulkemasta pimeällä yksin ja opettelemaan puolustautumaan, mutta kukaan ei kiellä poikia olematta koskemasta tyttöihin. Jospa alkaisimmekin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan miesten käyttäytymiseen puuttumisella eikä naisten?
Niinpä.
Vaikka nainen kulkisi alasti kadulla, niin häneen EI KOSKETA!
Niin, ei saisi. Mutta maailma on epätäydellinen. Joten siinä kohtaa, kun julistat oikeuttasi juhlistaa naiseuttasi ja vapauttasi hyppimällä nakupellenä puistossa, otat tietoisen riskin, että joku pipipää koskee. Hullu voi olla, mutta tyhmäksi ei kannata heittäytyä.
Sitten vielä kun joku viitsisi kertoa miten naisen vaatetus tähän liittyy. Onko se vain uhrien sheimausta vai olisiko jollainen näyttöä vaatetuksen korreloivan raiskausten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä kehotetaan pukeutumaan peittävästi, välttämästä kulkemasta pimeällä yksin ja opettelemaan puolustautumaan, mutta kukaan ei kiellä poikia olematta koskemasta tyttöihin. Jospa alkaisimmekin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan miesten käyttäytymiseen puuttumisella eikä naisten?
Niinpä.
Vaikka nainen kulkisi alasti kadulla, niin häneen EI KOSKETA!
Niin, ei saisi. Mutta maailma on epätäydellinen. Joten siinä kohtaa, kun julistat oikeuttasi juhlistaa naiseuttasi ja vapauttasi hyppimällä nakupellenä puistossa, otat tietoisen riskin, että joku pipipää koskee. Hullu voi olla, mutta tyhmäksi ei kannata heittäytyä.
Muistathan käydä myös tuossa yhdessä linkissä oleelle rollaattorivanhukselle kertomassa ettei kännissä pidä provosoida tuntemattomia tai muuten voi tulla pahoinpidellyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjä kehotetaan pukeutumaan peittävästi, välttämästä kulkemasta pimeällä yksin ja opettelemaan puolustautumaan, mutta kukaan ei kiellä poikia olematta koskemasta tyttöihin. Jospa alkaisimmekin etsimään ratkaisua tähän ongelmaan miesten käyttäytymiseen puuttumisella eikä naisten?
Niinpä.
Vaikka nainen kulkisi alasti kadulla, niin häneen EI KOSKETA!
Niin, ei saisi. Mutta maailma on epätäydellinen. Joten siinä kohtaa, kun julistat oikeuttasi juhlistaa naiseuttasi ja vapauttasi hyppimällä nakupellenä puistossa, otat tietoisen riskin, että joku pipipää koskee. Hullu voi olla, mutta tyhmäksi ei kannata heittäytyä.
Alastomuuden ja liian vähäisen vaatetuksen määre on aika veteen piirretty raja. Nopeasti käy niin, että "varorajana" pidettävä sopiva vaatetus ja käytös nopeasti liukuu aina eteenpäin. Tämähän on muissa maissa nähty, jossa tosiaan meille ihan normaalit käytännöt ovat naisille ulottumattomissa, juuri tuon uhrin syyksi vierittämisen takia. Mitäs olit tyhmä, kikkeliskokkelis. Itse pyysit, itse kerjäsit.
Ja todellisuudessa puskaraiskaajien osuus on vähemmistössä. Naisen oma koti, ikävä kyllä, on naisille vaarallisin paikka.
Outo on kyllä tämä keskustelu siinä, että tekijän osuus on aivan täysin koskematon. Kummasti kyllä täällä jaksetaan antaa ymmärtää, että miehet ovat ylivoimaisen älykkäitä ja fiksuja olentoja, mutta sitten kun tullaan tämän tyyppisiin keskusteluihin, niin jotenkin se älyn voima häviää. What is this shit. Onko nää jotain sellaisia juttuja, joille ei vaan voi mitään? Jos miehet ovat oikeasti niin tyhmiä, kuin tässä ketjussa annettaan ymmärtää olevan, niin voiko niitä laskea ulos valvomatta? Kertokaas, että mites on. Onko nuo miehet ylipäätään oikeustoimikelpoisia?
Vähän tässä keskustelussa kyllä hämmentää että jos raiska ajat todella on niin yksinkertaisia että nähdessään vähän vaatteita tai yksin liikkuvan ihmisen unohtavat ettei toisia saa raiska ta niin miksi ne silti saa liikkua vapaana?
Ja naisviha vain jatkuu. Ei kukaan miesuhreja riepotteli. Tämän takia en tuomitse mitään miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan nauran sotilaille joita laitetaan typeriin asentoihin. Mitäs pellet itse meni rintamalle, heikot nysvät. Edes elossa eivät pysyneet. Kunnon orjia ja naurettavia objekteja. Hah hah.
Näette että miehet ei tuomitse mitään naiseen kohdistuvaa sortoa, joten MIKSI SUOJELETTE miehiä? Häh?
Vierailija kirjoitti:
Ja naisviha vain jatkuu. Ei kukaan miesuhreja riepotteli. Tämän takia en tuomitse mitään miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan nauran sotilaille joita laitetaan typeriin asentoihin. Mitäs pellet itse meni rintamalle, heikot nysvät. Edes elossa eivät pysyneet. Kunnon orjia ja naurettavia objekteja. Hah hah.
Näette että miehet ei tuomitse mitään naiseen kohdistuvaa sortoa, joten MIKSI SUOJELETTE miehiä? Häh?
Hyvä olkinukke. Kun tekeytyy keskustelun vastapuoleksi tuollaisin ulostuloin, niin on taas saatu asian ydin väistettyä. Tapu tapu, ovelaa!
"Maisa" voisi vaikka aloittaa kertomalla rikollisen vaimolle mitä se teki. Katsotaan sitten kenen perheonni kukoistaa.
Vika on aina joko naisen pukeutumisessa (jos tekijä kantasuomalainen) tai sitten tekijän ihonvärissä (ja silloin vaatetuksella ei ole väliä).
Pääasia että tavallinen suomalainen mies ei koskaan voi olla se syypää.
Ylen opintovapaalla oleva toimittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun raportoin raiskauksesta poliisille oli ensimmäinen kysymys "mitä sinulla oli päällä" seuraava "olitko humalassa" ja sitten kysyttiin pitikö pukeutua niin provosoivasti. Olin 14 vuotias. Ratsastusvaatteet päällä.
Viimeinen kysymys ehdottoman asiaton, mutta kyllähän poliisin kuuluu kysyä tapauksen yksityiskohtia. Eikä tietenkään ensimmäisenä, mitä sinulla oli päälläsi, mutta ei minusta mitenkään asiaton kysymys muiden joukossa, jos yritetään selvittää mitä tapahtui ja onko esimerkiksi todistusaineistoa.
Myös se on tärkeää tietää oliko uhri humalassa. Koska jos oli niin epätodennäköistä että olisi antanut suostumusta -> raiskaus todennäköinen.
Humalaisia just valitaan uhreiksi kun ovat puolustuskyvyttömiä
Hei haloo, olen kysynyt noin sata kertaa, missä tuota koko ajan joku hokee!!?
Ohis