Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työstä maksettavan palkan tulee määräytyä tuottavuuden mukaan
15.09.2019 |
Postilaisilla juurikin jakopiirien paljouden ja uusien tilausten mukaan
Kuljettajille matkustajien ja matkan pituuden arvokkuuden mukaan
Ravintoloissa myytyjen annosten ja hinnan mukaan
Hoitoalalla hoidon halpuuden mukaan julkisella puolella
Tämä malli on houkutin tekemään enemmän työtä sopivalla tehokkuudella
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pomo on surkea myyjä, sekin menee työntekijän piikkiin. Voi olla että koko businessidea on susi. No työntekijöiden piikkiinhän se kaatuu sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Ja kuka päättää onko tutkimus, toimenpide tai hoito tarpeellinen? Hoitava lääkäri. Ja sinä ehdotat, että sen hoitavan lääkärin palkka riippuu siitä, tehdäänkö potilaalle paljon tutkimuksia ja hoitoja vaativan sairauden diagnoosi vai ei? Taitaa joidenkin sairauksien ilmaantuvuus yllättäen lisääntyä.
Jos hoitava lääkäri tekee tarpeettomia hoitoja, niin tällöin tämän tuottamattomuuden tulee tietenkin näkyä palkassa. Jos muut hoitavat vastaavat tapauksen kuntoon vähemmillä resursseilla, niin voidaan päätellä, että kyseinen lääkäri ei ollut tehokas.
Mistäs sinä tiedät mikä on "vastaava tapaus"? Lääkärihän sen diagnoosin tekee. Ja mistä olet päätellyt, että huonosti suunniteltu palkkiojärjestelmä vaikuttaisi vain yhteen työntekijään? Keneen sinä silloin vertaat, jos kaikkien palkkaus riippuu siitä minkä diagnoosin potilaan otsaan lätkäisee?
Tapauksen vastaavuus määrittyy sen vaativuusluokan mukaan. Jos lääkäri tekee tarkoituksella vääriä diagnooseja, niin kyseessä on rikos. Eli ei niitä diagnooseja noin vain voida lätkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien mukaan jos toimittaisiin, niin työntekijöitä ei enää löytyisi kuin joihinkin suosituimpiin ravintoloihin ja bussilinjoihin. Kauhistuttaa jo ajatella, mitä potilasturvallisuudelle tapahtuisi.
Johan se on tapahtunut; yksityinen sektori hoitaa helpot ja suhteellisen helpot (rahakkaat) tapaukset, mutta kun tulee tosi paha paikka niin julkisen sektorin käsiinhän se putoaa.
En osaa ottaa kantaa onko näin hyvä vai huono, mutta noin se on.
Juuri noin se on niinkuin kerrot. Mutta onko se sinusta Ok, että palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta potilasta vuoroosi osuu? Esim. päivystyspotilaiden määrää ei pysty ennustamaan.
Kyllä esim. päivystyspotilaiden määrää pystyy helposti ennakoimaan. Ensin tutkitaan tilastoista paljonko potilaita tuli keskimäärin esim. edellisen vuoden aikana. Nyt kun tehdään lukuisia vuoroja, niin potilaiden keskimääräinen määrä lähenee tätä keskiarvoa.
Saako keskimäärin rauhallisemmista päivystyspisteistä sitten pienempää palkkaa? Miten ratkaiset sen, että rauhallisemmat pisteet ovat usein myös niitä, joilla on kunnan koon ja sijainnin vuoksi enemmän rekrytointivaikeuksia?
Jos päivystyspiste on liian rauhallinen, niin sitten se yksinkertaisesti lopetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Eihän johtajat voi suostua tuollaiseen ansaintamalliin, koska johtaminen ei tuota mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy nyt menevän iloisesti sekaisin tuottavuus ja markkinahinta eli se, mitä ollaan valmiita maksamaan. Poliisin työ ei tuota yhteiskunnalle rahaa juuri mitään, mutta kyllä siitä vain halutaan maksaa.
Ei tässä mikään ole menossa iloisesti sekaisin. Markkinahinta on nimenomaan tuottavuuden rahallinen mitta. Poliisit tuottavat yhteiskuntarauhaa ynnä muita tärkeitä palveluita. Tämä on arvokas tuotos, mutta koska ei ole markkinoita, niin sen oikeaa arvoa on hankalaa mitata. Tässä tapauksessa paras vertailukohta lienee poliisin määrärahojen määrä.
Nimenomaan ei. Eiväthän poliisit ole päättämässä sitä määrärahojen määrää ja valitsemassa, miten tuottavasti haluavat tehdä työtä. Ja itsekin tuon totesit, että rahallista arvoa on hankalaa mitata. Sama liittyy terveyteen, koulutukseen, teiden kunnossapitoon, viihteeseen, tiedotukseen jne. Koko ajan näihin uppoaa valtavasti rahaa, mutta loppukäyttäjälle näiden rahallista arvoa on mahdotonta mitata.
Paljonko sinä esimerkiksi hyödyt rahallisesti, että joku tuottaa sinulle palvelun nimeltä peruskoulu tai uutiset? Se hyöty ei ole se, miten paljon näistä yhteiskunta maksaa, vaan sinun pitää määrittää se itse. Niin, kerro vastaus kun tiedät. Minä en ainakaan tiedä.
Eivät työntekijät missään muuallakaan päätä yksin palkastaan. Poliisien määrärahoista päättää eduskunta, joka edustaa kansaa. Jos määrärahoja lisätään, niin tämä kertoo siitä, että poliisin palveluiden rahallinen arvostus on kasvanut (eli että poliisin tuottavuus on noussut).
No paljonko hyödyin rahallisesti sitten esim. koulusta? Entä kuinka paljon itse hyödyit rahallisesti siitä, että ostit kaupasta esim. naudanlihapihvin? Käytin peruskouluun valtavasti aikaa enkä ole varma siitä, että tämä aika käytettiin mahdollisimman tehokkaasti. Kovin suureksi en sen tuottamaa hyötyä minulle katsoisi.
Paljonko itse hyödyn esim. YLE:stä? Vastaus on, että en juuri lainkaan enkä tarvitse sen tuottamia palveluita. En maksaisi mitään pääsystä YLE:n ohjelmamateriaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Ja kuka päättää onko tutkimus, toimenpide tai hoito tarpeellinen? Hoitava lääkäri. Ja sinä ehdotat, että sen hoitavan lääkärin palkka riippuu siitä, tehdäänkö potilaalle paljon tutkimuksia ja hoitoja vaativan sairauden diagnoosi vai ei? Taitaa joidenkin sairauksien ilmaantuvuus yllättäen lisääntyä.
Jos hoitava lääkäri tekee tarpeettomia hoitoja, niin tällöin tämän tuottamattomuuden tulee tietenkin näkyä palkassa. Jos muut hoitavat vastaavat tapauksen kuntoon vähemmillä resursseilla, niin voidaan päätellä, että kyseinen lääkäri ei ollut tehokas.
Mistäs sinä tiedät mikä on "vastaava tapaus"? Lääkärihän sen diagnoosin tekee. Ja mistä olet päätellyt, että huonosti suunniteltu palkkiojärjestelmä vaikuttaisi vain yhteen työntekijään? Keneen sinä silloin vertaat, jos kaikkien palkkaus riippuu siitä minkä diagnoosin potilaan otsaan lätkäisee?
Tapauksen vastaavuus määrittyy sen vaativuusluokan mukaan. Jos lääkäri tekee tarkoituksella vääriä diagnooseja, niin kyseessä on rikos. Eli ei niitä diagnooseja noin vain voida lätkäistä.
Öö - vastaavuus tulee vaativuusluokan mukaan ja vaativuusluokka tulee tulee vastaavien tapausten mukaan? Nyt taidat kyllä jo alkaa sekoilla puheissasi.
Ja lääketiede ei ole mikään eksakti tiede, diagnoosi on lopulta hirveän usein pelkkä pitkälle koulutetun ihmisen sivistynyt arvaus. Ei kyse ole siitä, että kukaan tekee tarkoituksella vääriä diagnooseja, vaan siitä että osa potilaista on rajatapauksia siinä hyötyvätkö he hoidosta vai eivät. Nykyistä suurempi osa näistä rajatapauksista saisi tutkimuksia ja hoitoa, joka osan kohdalla olisi ehkä tarpeetonta resurssien tuhlausta.
Toiseksi, jos joku asia olisikin rikos, niin entä sitten? En minä halua, että minua hoitavan lääkärin työnantaja kannustaa häntä surkeasti suunnitellulla palkkausjärjestelmällä hoitamaan minua huonosti. Se on hirveän monella tavalla riskialtis järjestelmä.
Vierailija kirjoitti:
Ja se on sitten tarjoilijan vika, jos ravintolassa on hiljainen päivä? Omistajalla ei ole mitään vastuuta, vaan se laitetaan työntekijöiden harteille?
Höpö höpö - omistajan vastuu on pitää paikka kannattavana, ilman sisääntulevaa rahaa ei maksaa palkkojakaan. Työntekijälle pitää maksaa liksaa vaikka ravintola ei tuottaisi mitään. Omistaja on nimenomaan vastuussa tuottamattomasta firmasta esim konkurssitapauksessa. Työntekijä menettää työpaikkansa ja nillittöää siitä.
Kokeilepa itse yrittäjyytta - ei tainneet rahkeet riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs opettajan palkka määräytyisi tuon tuottavuusajattelun mukaan? Oppilaiden oppimistulosten mukaan? Koulun turvallisuuden mukaan? Otettaisiinko oppimistuloksissa huomioon oppilaiden lähtötaso? Onko ekaluokkalainen, joka osaa lukea jo kouluun tullessaan ja jonka lukutaito edistyy lukuvuoden aikana suhteessa vähemmän kuin lukutaidottomana kouluun tulleen luokkakaverinsa, vähempiarvoinen määriteltäessä opettajan palkkausta?
Aivan absurdi ajatus ap:lla. Onneksi hän ei ole päättämässä palkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy nyt menevän iloisesti sekaisin tuottavuus ja markkinahinta eli se, mitä ollaan valmiita maksamaan. Poliisin työ ei tuota yhteiskunnalle rahaa juuri mitään, mutta kyllä siitä vain halutaan maksaa.
Ei tässä mikään ole menossa iloisesti sekaisin. Markkinahinta on nimenomaan tuottavuuden rahallinen mitta. Poliisit tuottavat yhteiskuntarauhaa ynnä muita tärkeitä palveluita. Tämä on arvokas tuotos, mutta koska ei ole markkinoita, niin sen oikeaa arvoa on hankalaa mitata. Tässä tapauksessa paras vertailukohta lienee poliisin määrärahojen määrä.
Nimenomaan ei. Eiväthän poliisit ole päättämässä sitä määrärahojen määrää ja valitsemassa, miten tuottavasti haluavat tehdä työtä. Ja itsekin tuon totesit, että rahallista arvoa on hankalaa mitata. Sama liittyy terveyteen, koulutukseen, teiden kunnossapitoon, viihteeseen, tiedotukseen jne. Koko ajan näihin uppoaa valtavasti rahaa, mutta loppukäyttäjälle näiden rahallista arvoa on mahdotonta mitata.
Paljonko sinä esimerkiksi hyödyt rahallisesti, että joku tuottaa sinulle palvelun nimeltä peruskoulu tai uutiset? Se hyöty ei ole se, miten paljon näistä yhteiskunta maksaa, vaan sinun pitää määrittää se itse. Niin, kerro vastaus kun tiedät. Minä en ainakaan tiedä.
Eivät työntekijät missään muuallakaan päätä yksin palkastaan. Poliisien määrärahoista päättää eduskunta, joka edustaa kansaa. Jos määrärahoja lisätään, niin tämä kertoo siitä, että poliisin palveluiden rahallinen arvostus on kasvanut (eli että poliisin tuottavuus on noussut).
No paljonko hyödyin rahallisesti sitten esim. koulusta? Entä kuinka paljon itse hyödyit rahallisesti siitä, että ostit kaupasta esim. naudanlihapihvin? Käytin peruskouluun valtavasti aikaa enkä ole varma siitä, että tämä aika käytettiin mahdollisimman tehokkaasti. Kovin suureksi en sen tuottamaa hyötyä minulle katsoisi.
Paljonko itse hyödyn esim. YLE:stä? Vastaus on, että en juuri lainkaan enkä tarvitse sen tuottamia palveluita. En maksaisi mitään pääsystä YLE:n ohjelmamateriaaliin.
No shit sherlock. Sitähän tässä on yritetty selittää. En tiedä kuka se oli, joka tuossa selitti, että palomiehet saavat vapaasti valita, miten paljon tulipaloa tänään sammuttavat ja istuisivatko poliisit tänään kahvilla vai houkuttaisiko se isompi palkka. Ei. Ne tehtävät hoidetaan, jotka siihen vuoroon sattuvat, oli niitä sitten paljon tai vähän. Palkka saadaan sovittujen velvoitteiden täyttämisestä eikä siitä, montako rähinää tänään sattuu kylänraitilla.
Minä en kysynyt ylestä yhtään mitään, joten ylevero voidaan jättää tästä pois. Uskon, että sinullakin on kuitenkin pääsy aika moneen uutislähteeseen, jotka eivät ole tupsahtaneet nettiin ihan itsekseen, vaan usko tai älä, joku on niidenkin eteen tehnyt työtä. Jos sinä et ole näistä maksanut ja moni muukin näkee nämä uutiset ilmaiseksi, mistä luulet, että näiden toimittajien rahallinen tuottavuus muodostuu. Ja edelleenkään ei puhuta työmääristä ja työmoraalista, vaan siitä, miten paljon rahaa heidän ansiostaan kilahti uutistoimiston tilille. Niin, eipäs olekaan ihan yksinkertainen laskutehtävä, mutta kyllä työstä nyt vain palkka pitää maksaa, kun sitä palvelua yhteiskunnassa tarvitaan.
Sinä et kuitenkaan olisi näköjään monestakaan työstä valmis maksamaan yhtään mitään, koska niille ei ole laskettavissa suoraa tuottavuutta. Ehkä sitten pärjäilet ilman peruskoulua (ei koske ainoastaan sinua, vaan kaikkia ihmisiä, jotka tapaat, esim lukutaidoton naapuri tai bussikuski olisi varmaan mukava sinusta), uutisia, terveydenhuoltoa, maanviljelijöitä, lumiauran kuljettajia ja poliisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien mukaan jos toimittaisiin, niin työntekijöitä ei enää löytyisi kuin joihinkin suosituimpiin ravintoloihin ja bussilinjoihin. Kauhistuttaa jo ajatella, mitä potilasturvallisuudelle tapahtuisi.
Johan se on tapahtunut; yksityinen sektori hoitaa helpot ja suhteellisen helpot (rahakkaat) tapaukset, mutta kun tulee tosi paha paikka niin julkisen sektorin käsiinhän se putoaa.
En osaa ottaa kantaa onko näin hyvä vai huono, mutta noin se on.
Juuri noin se on niinkuin kerrot. Mutta onko se sinusta Ok, että palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta potilasta vuoroosi osuu? Esim. päivystyspotilaiden määrää ei pysty ennustamaan.
Kyllä esim. päivystyspotilaiden määrää pystyy helposti ennakoimaan. Ensin tutkitaan tilastoista paljonko potilaita tuli keskimäärin esim. edellisen vuoden aikana. Nyt kun tehdään lukuisia vuoroja, niin potilaiden keskimääräinen määrä lähenee tätä keskiarvoa.
Saako keskimäärin rauhallisemmista päivystyspisteistä sitten pienempää palkkaa? Miten ratkaiset sen, että rauhallisemmat pisteet ovat usein myös niitä, joilla on kunnan koon ja sijainnin vuoksi enemmän rekrytointivaikeuksia?
Jos päivystyspiste on liian rauhallinen, niin sitten se yksinkertaisesti lopetetaan.
Eli sinusta syrjäseudun päivystyspisteet saa lopettaa? Sinua ei haittaa, että osa potilaista kuolee matkalla sinne isompaan keskussairaalaan? Tässä tullaan varmaan taas siihen, ettei terveydenhuoltoalan palkat muodostu sen mukaan mistä yksi henkilö on valmis maksamaan, vaan sen mukaan mistä yhteiskunnassa yleisesti ottaen ollaan valmiita maksamaan. Ja aika moni on valmis maksamaan siitä, että niitä päivystyspisteitä on muuallakin kuin yliopistosairaaloissa ja etelässä.
Toiseksikin täytyy huomioida, että liian harva päivystysverkosto voi inhimillisen kärsimyksen lisäksi aiheuttaa mittavia taloudellisiakin kustannuksia. Yksikin aivoinfarktipotilas, joka liuotuksen aikaikkunan ohittumisen vuoksi ei ehkä enää koskaan palaa työelämään tai edes itsenäisesti kotona asuvaksi kansalaiseksi tulee aivan helkkarin kalliiksi yhteiskunnalle. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikkien rauhallisten päivystyspisteiden lopettaminen olisi edes kustannustehokasta, inhimillisestä nyt puhumattakaan.
Hyvä idea.
Työllä ei voi olla muuta merkitystä kuin tuottavuus.
Mutta ei jätetä logiikkaa noin alkeelliselle tasolle. Tiedämmehän, että kansalaisen ainoa merkitys valtion silmissä on olla tunnollinen ja kunnollinen. Perustettakoon siksi tunnollisuuspoliisi valvomaan kansalaisten kunnollisuutta, erilliset kunnollisuusleirit uudellenkasvatukseen ja riittävän suuret rangaistukset kunnollisuuden rikkojille. Lisättäköön poliiseja 9000%:lla ja ulotettakoon kameravalvonta kaikkialle. Ilkeä ajatus tai katse johtaisi sakkoihin, liiallinen seksuaalinen himo lääketieteelliseen estohoitoon, näin esimerkkejä mainitakseni.
Kaikkialle ulottuvan valvonnan takaama kunnollisuus ja tunnollisuus johtaisi kansalaisuusajatuksen maksimaaliseen toteutumiseen ja yhteiskunnan menestykseen. Aloitettakoon hanke siis jo tänään, edut ovat nimittäin niin huimaavan suuret. Kuulostaahan ajatus diktatuurilta, mutta tulet vielä huomaamaan edut ja mielipiteesi muuttuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Ja kuka päättää onko tutkimus, toimenpide tai hoito tarpeellinen? Hoitava lääkäri. Ja sinä ehdotat, että sen hoitavan lääkärin palkka riippuu siitä, tehdäänkö potilaalle paljon tutkimuksia ja hoitoja vaativan sairauden diagnoosi vai ei? Taitaa joidenkin sairauksien ilmaantuvuus yllättäen lisääntyä.
Jos hoitava lääkäri tekee tarpeettomia hoitoja, niin tällöin tämän tuottamattomuuden tulee tietenkin näkyä palkassa. Jos muut hoitavat vastaavat tapauksen kuntoon vähemmillä resursseilla, niin voidaan päätellä, että kyseinen lääkäri ei ollut tehokas.
Mistäs sinä tiedät mikä on "vastaava tapaus"? Lääkärihän sen diagnoosin tekee. Ja mistä olet päätellyt, että huonosti suunniteltu palkkiojärjestelmä vaikuttaisi vain yhteen työntekijään? Keneen sinä silloin vertaat, jos kaikkien palkkaus riippuu siitä minkä diagnoosin potilaan otsaan lätkäisee?
Tapauksen vastaavuus määrittyy sen vaativuusluokan mukaan. Jos lääkäri tekee tarkoituksella vääriä diagnooseja, niin kyseessä on rikos. Eli ei niitä diagnooseja noin vain voida lätkäistä.
Öö - vastaavuus tulee vaativuusluokan mukaan ja vaativuusluokka tulee tulee vastaavien tapausten mukaan? Nyt taidat kyllä jo alkaa sekoilla puheissasi.
Ja lääketiede ei ole mikään eksakti tiede, diagnoosi on lopulta hirveän usein pelkkä pitkälle koulutetun ihmisen sivistynyt arvaus. Ei kyse ole siitä, että kukaan tekee tarkoituksella vääriä diagnooseja, vaan siitä että osa potilaista on rajatapauksia siinä hyötyvätkö he hoidosta vai eivät. Nykyistä suurempi osa näistä rajatapauksista saisi tutkimuksia ja hoitoa, joka osan kohdalla olisi ehkä tarpeetonta resurssien tuhlausta.
Toiseksi, jos joku asia olisikin rikos, niin entä sitten? En minä halua, että minua hoitavan lääkärin työnantaja kannustaa häntä surkeasti suunnitellulla palkkausjärjestelmällä hoitamaan minua huonosti. Se on hirveän monella tavalla riskialtis järjestelmä.
Vaativuusluokka tulee sen mukaan kuinka paljon resursseja hoito tyypillisesti vie. Mikähän tossa on epäselvää? Haluatko siis, että lääkärisi kannalta on aivan yhdentekevää tuletko kuntoon vai et; sama palkka juoksee joka tapauksessa? Minusta tämä vasta riskialttiilta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Tämä on syy juuri sille miksi julkinen sektori on tehoton ja miksi kyseistä tehottomuutta yritetään parantaa yhtiöittämällä ja yksityistämällä julkisen sektorin töitä.
Ei ei ei!! Kyse ei ole tehottomuudesta, vaan siitä, että tuotetaan palveluja, josta kukaan ei maksa eikä saa rahallista voittoa. Kai ymmärrät, että kun henkilö saadaan terveeksi, siitä ei kilahda terveydenhuollon kassaan rahaa, mutta jos myyt auton, yritykselle tulee rahaa.
Kyllä esim. kunnat maksavat sairaaloille hoidosta miljoonia ja nämä miljoonat kilahtavat sairaalan kassaan (toimenpiteille on tarkat hinnastot) Ihan samalla tavalla kuin jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, niin rahat kilahtavat autokauppiaan kassaan.
Voi hyvä luoja, eihän tuossa ole kyse mistään muusta kuin siitä, että rahat siirtyvät taskusta taskuun. Nyt puhutaan lopputuotoksesta, eli siitä mikä tulos sillä työllä saavutettiin, ei siitä, kenen pussissa palkkarahat seikkailevat.
Hoitaja tekee työn -> potilas tulee terveeksi -> terveydestä maksaa yhteiskunta (ei markkinatalous)
Autokauppias myy auton -> autosta tuli myyntituloja -> asiakas maksaa hankinnan itse
Jos kunta ostaa autokauppiaalta auton, kunta saa sen auton omaan käyttöönsä (työntekotarkoitukseen) ja se on kunnan omaisuutta. Kun kunta ostaa terveydenhuoltopalveluita, tehdyn työn hyöty menee potilaalle ja sitä ei koskaan näy kunnan taseessa tai tuloksessa.
Ei terveydestä maksa yhteiskunta, vaan jokainen veronmaksaja rahoittaa sen maksamillaan veroilla. Jos potilas tulee terveeksi, niin hän saa vastinetta maksamilleen veroille. Kysymys on nyt siitä saako hän vastineen tehokkaasti vai tehottomasti.
Yhtä hyvin valtio voisi verottaa kansaa ja "antaa" jokaiselle auton. Toinen vaihtoehto olisi, että kansalainen ostaa auton itse.
Kyllä sairaanhoitomenot näkyvät kunnan "tuloslaskelmassa". Tuottoja ovat esim. verotulot ja "kuluja" puolestaan sairaanhoitomaksut. Sairaalan kannalta saadut sairaanhoitomaksut ovat sen myyntituloja ja esim. palkat ja alihankinnat kuluja.
Eikö veronmaksajat mielestäsi ole sama asia kuin yhteiskunta? :D
Niin, kysymys on siitä, saako hän tehokkaasti vai tehottomasti. Monen mielestä tietysti sen saa nykyään tehottomasti, koska ainahan veroja maksetaan liikaa ja palvelu on huonoa. Mutta kyse on oikeasti siitä, että se veronmaksaja ei ymmärrä, miten paljon kuluja siitä hänen hoidostaan ihan oikeasti syntyy eikä myöskään arvosta sitä, mitä hän sillä hinnalla saa. Jos ajatellaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa, uppoaisihan siihenkin ihan mieletön määrä hoitajien työtunteja, jos hommat tehtäisiin kunnolla. Mutta jos veronmaksaja (yhteiskunnan päättäjät) miettii, paljonko on valmis siitä maksamaan, tottakai se summa on paljon pienempi, jos rahaa menee tuhanteen muuhunkin asiaan.
Niin näkyy tuloslaskelmassa kuluna, mutta se lopputulos (=terveys) ei näy, toisin kuin se auto näkyy taseessa omaisuutena ja tulevassa käytössä tuotannon välineenä.
Sinun kannattaisi varmaankin ensin miettiä, mitä tarkoittaa kulu ja tulo ja tuottavuus. Minusta näyttäisi nyt siltä, että mikä tahansa rahavirta tai muu tapahtuma (esimerkiksi työtehtävä tai laskuttaminen) tarkoittaa sinusta samaa kuin tuottavuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien mukaan jos toimittaisiin, niin työntekijöitä ei enää löytyisi kuin joihinkin suosituimpiin ravintoloihin ja bussilinjoihin. Kauhistuttaa jo ajatella, mitä potilasturvallisuudelle tapahtuisi.
Johan se on tapahtunut; yksityinen sektori hoitaa helpot ja suhteellisen helpot (rahakkaat) tapaukset, mutta kun tulee tosi paha paikka niin julkisen sektorin käsiinhän se putoaa.
En osaa ottaa kantaa onko näin hyvä vai huono, mutta noin se on.
Juuri noin se on niinkuin kerrot. Mutta onko se sinusta Ok, että palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta potilasta vuoroosi osuu? Esim. päivystyspotilaiden määrää ei pysty ennustamaan.
Kyllä esim. päivystyspotilaiden määrää pystyy helposti ennakoimaan. Ensin tutkitaan tilastoista paljonko potilaita tuli keskimäärin esim. edellisen vuoden aikana. Nyt kun tehdään lukuisia vuoroja, niin potilaiden keskimääräinen määrä lähenee tätä keskiarvoa.
Saako keskimäärin rauhallisemmista päivystyspisteistä sitten pienempää palkkaa? Miten ratkaiset sen, että rauhallisemmat pisteet ovat usein myös niitä, joilla on kunnan koon ja sijainnin vuoksi enemmän rekrytointivaikeuksia?
Jos päivystyspiste on liian rauhallinen, niin sitten se yksinkertaisesti lopetetaan.
Eli sinusta syrjäseudun päivystyspisteet saa lopettaa? Sinua ei haittaa, että osa potilaista kuolee matkalla sinne isompaan keskussairaalaan? Tässä tullaan varmaan taas siihen, ettei terveydenhuoltoalan palkat muodostu sen mukaan mistä yksi henkilö on valmis maksamaan, vaan sen mukaan mistä yhteiskunnassa yleisesti ottaen ollaan valmiita maksamaan. Ja aika moni on valmis maksamaan siitä, että niitä päivystyspisteitä on muuallakin kuin yliopistosairaaloissa ja etelässä.
Toiseksikin täytyy huomioida, että liian harva päivystysverkosto voi inhimillisen kärsimyksen lisäksi aiheuttaa mittavia taloudellisiakin kustannuksia. Yksikin aivoinfarktipotilas, joka liuotuksen aikaikkunan ohittumisen vuoksi ei ehkä enää koskaan palaa työelämään tai edes itsenäisesti kotona asuvaksi kansalaiseksi tulee aivan helkkarin kalliiksi yhteiskunnalle. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikkien rauhallisten päivystyspisteiden lopettaminen olisi edes kustannustehokasta, inhimillisestä nyt puhumattakaan.
Hiljaisia päivistyspisteitä on jo lopetettu. Tämä on yksinkertainen realiteetti. Jos asut esim. Meilahdessa niin pääset hoitoon paljon nopeammin kuin jos asuisit esim. Kemiönsaaressa. Voit huomioida tämän valitessasi asuinpaikkasi.
Alue: Aihe vapaa
Mistäs sinä tiedät mikä on "vastaava tapaus"? Lääkärihän sen diagnoosin tekee. Ja mistä olet päätellyt, että huonosti suunniteltu palkkiojärjestelmä vaikuttaisi vain yhteen työntekijään? Keneen sinä silloin vertaat, jos kaikkien palkkaus riippuu siitä minkä diagnoosin potilaan otsaan lätkäisee?