Työstä maksettavan palkan tulee määräytyä tuottavuuden mukaan

Tuottavuus on ainoa järkevä hinnoittelukriteeri. Vai millä perusteella palkka tulisi määritellä jos ei tuottavuuden perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Mites vaikka palomiehillä toimis toi? 🤔😂

Sammutataan vain julkiset, tuottavat rakennukset 😆

En usko, että bussikuskit itse pääsevät päättämään, kuinka pitkiä reittejä ajavat.

Miten päiväkodin palkat sitten päätettäisiin, tai opettajien?

Museoiden, kirjastojen ja muiden kulttuurilaitosten työntekijät?

Julkisen puolen terveyden- ja sairaanhoito?

Poliisi, palokunta, rajavartiosto, puolustusvoimat, katujen puhtaanapito, kirkko...

Tuollainen ehdotus kertoo vain siitä, että kirjoittaja on joko alle 15v tai sellaisen tasolle jäänyt.

AP on oikeassa. Tuo malli toimii Afrikassa, niin miksei meilläkin. Busseissa on hiukan ylipaikoilla ihmisiä, ja kaikki saavat palkkansa sen mukaan. Sairaaloissa taas vähän henkilökuntaa ja omaiset ovat paikalla koko ajan tekemässä perushoidon ja ruokkimassa potilaan. Silloin tuottavuus per hoitaja paranee.

Ja itse olen tehnyt urakkatyötä ja täytyy sanoa, että se motivoi.

Voimme ottaa mallia afrikkalaisita systeemistä. Siellä on valtion rahat tiukilla ja siksi yrittäjyys ja henkilömitoitus on kaiken a ja o.

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on ainoa järkevä hinnoittelukriteeri. Vai millä perusteella palkka tulisi määritellä jos ei tuottavuuden perusteella? 

Edelleenkin riippuu, mitä se tuottavuus tarkoittaa? Miten paljon rahaa kilahtaa kansantalouteen, kun rappukäytävässä ei ole kuraa tai kun roskasäiliöt tyhjätään ajallaan? Miten paljon kansantaloudessa jää rahaa tienaamatta, kun tiehen ei ole saatu uutta asfalttia tai kun tiet on aurattu huonosti? Rahallisestihan nämä työt eivät näy oikein missään, mutta ihmisten viihtyvyyden ja elämän sujuvuuden kannalta merkitys on melko suuri. Entäs sitten opettajat tai tiedemiehet? Kuka pystyy laskemaan, miten paljon heidän työnsä tulevaisuudessa hyödyttävät yhteiskuntaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites vaikka palomiehillä toimis toi? 🤔😂

Sammutataan vain julkiset, tuottavat rakennukset 😆

Talojen palaminen toisi lisää työtä (eli tuottavuutta) rakennusmiehille.

Monessa asiassa saisi laatutuottavuus olla kyllä yksi mitattava asia.

Kaikki työllisyys ja kuntoutus ja kotiutua asiat. Ne kerää vain rajat ja pyörittää kerhoja. Oikeaa asiakkaan kuntoutus tai eteenpäin meno ei ole heidän intressissä. Ainakin siltä se näyttää.

Vierailija kirjoitti:

AP on oikeassa. Tuo malli toimii Afrikassa, niin miksei meilläkin. Busseissa on hiukan ylipaikoilla ihmisiä, ja kaikki saavat palkkansa sen mukaan. Sairaaloissa taas vähän henkilökuntaa ja omaiset ovat paikalla koko ajan tekemässä perushoidon ja ruokkimassa potilaan. Silloin tuottavuus per hoitaja paranee.

Ja itse olen tehnyt urakkatyötä ja täytyy sanoa, että se motivoi.

Voimme ottaa mallia afrikkalaisita systeemistä. Siellä on valtion rahat tiukilla ja siksi yrittäjyys ja henkilömitoitus on kaiken a ja o.

Mitä ihmettä sinä selität? Miten ihmeessä se hoitaja ansaitsee enemmän palkkaa, kun omaiset päättävät tulla paikalle? Tai bussikuski ansaitsee enemmän sen mukaan, mitä epämukavammin asiakkaat suostuvat istumaan? 

Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija. 

Mää tulen sitten töihin vasta kun bussi tuo.

Minun työni ei ole tuottavaa, vaan tavallaan käänteisesti tuottavaa. Mikäli tämä työ jäisi tekemättä ja asiat sitä myöten kustua, konsernille voisi tulla säännöllisesti miljoonaluokan sakot. Työ ei itsessään kuitenkaan ole tuottavaa sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mahdotontahan sitä on kiveen hakata, mikä on minkäkin arvo. Lähinnä voidaan havaita se, jos eri osat keskenään eivät ole hyvässä tasapainossa.

Palstalaiset ovat sen verran nuoria, etteivät muista, että vuoteen 1991 tarjoilijat tekivät töitä pääasiassa prosenttipalkalla. Arkisin sai 14% ja pyhinä 15%. Palkkio sisältyi hintoihin ja tarjoilijan palkka määräytyi sen mukaan paljonko oli myynyt. Joissakin ravintoiloissa oli puulaakeja, eli kaksi tai useampaa tarjoilijaa teki kimpassa töitä ja jakoivat yhteismyynnin palkan. Isoissa ravintoloissa kukin osasto jakoi ko. osaston myynnistä kertyneen prossan tehtyjen työtuntien suhteessa, toki eroteltuna aamu-ja iltavuoroon. Ja tekijöitä riitti jokaiseen ravintolan.

Sitten oli takuupalkka, eli jos 4 edeltävän kk:n keskipalkka oli alle takuupalkan, työnantaja maksoi erotuksen.

Itse olin töissä ravintolassa tuohon aikaan, tosin viinikassana ja kk-palkalla. Siinä ravintolassa touko-elokuussa tarjoilijat  saivat huikeita ansioita. Syksyllä kun myynnit romahtivat, tarjoilijat alkoivat "sairastella". Nimittäin sairausajan palkka laskettiin myös edeltävän 4kk:n ansion mukaan. Näin sairastamalla tienasi enemmän kuin töissä olemalla. 

Noissa osastojen yhteispalkoissa oli se ongelma, että jos jonkun palkka oli laskettu väärin, niin se vaikutti myös osastojen kaikkien muiden työtekijöiden palkkoihin, sillä siellähän oli rahamäärä x, joka jaettiin tekijöiden kesken. 

Hyvin huomaa, että korviesi välissä humisee tuuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on ainoa järkevä hinnoittelukriteeri. Vai millä perusteella palkka tulisi määritellä jos ei tuottavuuden perusteella? 

Edelleenkin riippuu, mitä se tuottavuus tarkoittaa? Miten paljon rahaa kilahtaa kansantalouteen, kun rappukäytävässä ei ole kuraa tai kun roskasäiliöt tyhjätään ajallaan? Miten paljon kansantaloudessa jää rahaa tienaamatta, kun tiehen ei ole saatu uutta asfalttia tai kun tiet on aurattu huonosti? Rahallisestihan nämä työt eivät näy oikein missään, mutta ihmisten viihtyvyyden ja elämän sujuvuuden kannalta merkitys on melko suuri. Entäs sitten opettajat tai tiedemiehet? Kuka pystyy laskemaan, miten paljon heidän työnsä tulevaisuudessa hyödyttävät yhteiskuntaa? 

Jos rappukäytävässä ei ole kuraa, niin asukkaiden asumisviihtyvyys on parempi, mikä lisää heidän hyvinvointiaan. Tästä he ovat myös valmiita maksamaan. Palveluiden tuottaminen nostaa kansantaloutta aivan siinä missä tavaroidenkin. Samoin roskasäiliöiden osalta: asukkaat arvostavat sitä, että asuinympäristö ei pursia roskia ja ovat tästä valmiita maksamaan. Palvelun hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan ja palkat puolestaan tuottavuuden mukaan.

Mietitään esim. rappusiivoojaa. Tämän palkka ei voi olla suurempi kuin mitä asukkaat ovat valmiita maksamaan, sillä muutoin toiminta olisi tappiollista. Toisaalta jos siivooja voidaan korvata siivousrobotilla, niin palkka ei voi olla suurempi kuin robotin kustannus. 

Teiden osalta sama juttu: käyttäjät arvostavat sitä, että tiessä ei ole kuoppia ja maksavat myös tiestön ylläpidosta mm. verojen muodossa.

Myös opettaja ja tiedemiehet saavat kysynnän ja tarjonnan kautta. Jos vanhemmat arvostavat sitä, että lapsi saa koulutuksen, niin he ovat valmiita maksamaan tästä. Samoin tiedemiehille maksetaan sen mukaan mikä niiden tuottaman toiminnan hyöty on maksajan mielestä.

Pitäisikö huonoille opettajille ja tiedemiehille sitten maksaa yhtä paljon kuin hyville? Tämä on sosialistinen vaihtoehto ja johtaa tehottomuuteen, sillä jos hyvä ja huono saavat aivan saman korvauksen, niin ei ole mitään syytä ponnistella ollakseen hyvä. Tuloksena on tehottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija. 

MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on ainoa järkevä hinnoittelukriteeri. Vai millä perusteella palkka tulisi määritellä jos ei tuottavuuden perusteella? 

Edelleenkin riippuu, mitä se tuottavuus tarkoittaa? Miten paljon rahaa kilahtaa kansantalouteen, kun rappukäytävässä ei ole kuraa tai kun roskasäiliöt tyhjätään ajallaan? Miten paljon kansantaloudessa jää rahaa tienaamatta, kun tiehen ei ole saatu uutta asfalttia tai kun tiet on aurattu huonosti? Rahallisestihan nämä työt eivät näy oikein missään, mutta ihmisten viihtyvyyden ja elämän sujuvuuden kannalta merkitys on melko suuri. Entäs sitten opettajat tai tiedemiehet? Kuka pystyy laskemaan, miten paljon heidän työnsä tulevaisuudessa hyödyttävät yhteiskuntaa? 

Jos rappukäytävässä ei ole kuraa, niin asukkaiden asumisviihtyvyys on parempi, mikä lisää heidän hyvinvointiaan. Tästä he ovat myös valmiita maksamaan. Palveluiden tuottaminen nostaa kansantaloutta aivan siinä missä tavaroidenkin. Samoin roskasäiliöiden osalta: asukkaat arvostavat sitä, että asuinympäristö ei pursia roskia ja ovat tästä valmiita maksamaan. Palvelun hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan ja palkat puolestaan tuottavuuden mukaan.

Mietitään esim. rappusiivoojaa. Tämän palkka ei voi olla suurempi kuin mitä asukkaat ovat valmiita maksamaan, sillä muutoin toiminta olisi tappiollista. Toisaalta jos siivooja voidaan korvata siivousrobotilla, niin palkka ei voi olla suurempi kuin robotin kustannus. 

Teiden osalta sama juttu: käyttäjät arvostavat sitä, että tiessä ei ole kuoppia ja maksavat myös tiestön ylläpidosta mm. verojen muodossa.

Myös opettaja ja tiedemiehet saavat kysynnän ja tarjonnan kautta. Jos vanhemmat arvostavat sitä, että lapsi saa koulutuksen, niin he ovat valmiita maksamaan tästä. Samoin tiedemiehille maksetaan sen mukaan mikä niiden tuottaman toiminnan hyöty on maksajan mielestä.

Pitäisikö huonoille opettajille ja tiedemiehille sitten maksaa yhtä paljon kuin hyville? Tämä on sosialistinen vaihtoehto ja johtaa tehottomuuteen, sillä jos hyvä ja huono saavat aivan saman korvauksen, niin ei ole mitään syytä ponnistella ollakseen hyvä. Tuloksena on tehottomuus.

Niin, noinhan se meneekin, mutta et pysty silti rahallisesti arvioimaan sitä oikeaa tuottavuutta. Se, mikä on joskus sovittu tietyn palvelun hinnaksi, ei kerro mitään varsinaisesta tuottavuudesta. Jos esimerkiksi Postin pääjohtajan palkaksi on sovittu aikoja sitten x euroa, eihän se tarkoita, että hänen työnsä oikeasti tuottaa tuon verran. Siitähän tässä nyt on kysymys, että mikä se oikea hinta sitten on, jos lähdetään määrittelemään ihan puhtaalta pöydältä eikä nykyisen palkkatason mukaan. 

Jep jep. Seuraavaksi varmaan haluaisitte tiettyjä prosentteja tuottavuudesta? Sitten voitte miettiä miten alettaisiin itkeä seuraavaksi kun it konsultit tienaisi satoja tuhansia vuodessa.. Esim itse tuotan firmalle n. 400000eur/vuodessa ja siitä on jo vähennetty työnantaja maksut ja minun palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija. 

MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.

No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä. 

Tässä näkyy nyt menevän iloisesti sekaisin tuottavuus ja markkinahinta eli se, mitä ollaan valmiita maksamaan. Poliisin työ ei tuota yhteiskunnalle rahaa juuri mitään, mutta kyllä siitä vain halutaan maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuottavuus on ainoa järkevä hinnoittelukriteeri. Vai millä perusteella palkka tulisi määritellä jos ei tuottavuuden perusteella? 

Edelleenkin riippuu, mitä se tuottavuus tarkoittaa? Miten paljon rahaa kilahtaa kansantalouteen, kun rappukäytävässä ei ole kuraa tai kun roskasäiliöt tyhjätään ajallaan? Miten paljon kansantaloudessa jää rahaa tienaamatta, kun tiehen ei ole saatu uutta asfalttia tai kun tiet on aurattu huonosti? Rahallisestihan nämä työt eivät näy oikein missään, mutta ihmisten viihtyvyyden ja elämän sujuvuuden kannalta merkitys on melko suuri. Entäs sitten opettajat tai tiedemiehet? Kuka pystyy laskemaan, miten paljon heidän työnsä tulevaisuudessa hyödyttävät yhteiskuntaa? 

Jos rappukäytävässä ei ole kuraa, niin asukkaiden asumisviihtyvyys on parempi, mikä lisää heidän hyvinvointiaan. Tästä he ovat myös valmiita maksamaan. Palveluiden tuottaminen nostaa kansantaloutta aivan siinä missä tavaroidenkin. Samoin roskasäiliöiden osalta: asukkaat arvostavat sitä, että asuinympäristö ei pursia roskia ja ovat tästä valmiita maksamaan. Palvelun hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan ja palkat puolestaan tuottavuuden mukaan.

Mietitään esim. rappusiivoojaa. Tämän palkka ei voi olla suurempi kuin mitä asukkaat ovat valmiita maksamaan, sillä muutoin toiminta olisi tappiollista. Toisaalta jos siivooja voidaan korvata siivousrobotilla, niin palkka ei voi olla suurempi kuin robotin kustannus. 

Teiden osalta sama juttu: käyttäjät arvostavat sitä, että tiessä ei ole kuoppia ja maksavat myös tiestön ylläpidosta mm. verojen muodossa.

Myös opettaja ja tiedemiehet saavat kysynnän ja tarjonnan kautta. Jos vanhemmat arvostavat sitä, että lapsi saa koulutuksen, niin he ovat valmiita maksamaan tästä. Samoin tiedemiehille maksetaan sen mukaan mikä niiden tuottaman toiminnan hyöty on maksajan mielestä.

Pitäisikö huonoille opettajille ja tiedemiehille sitten maksaa yhtä paljon kuin hyville? Tämä on sosialistinen vaihtoehto ja johtaa tehottomuuteen, sillä jos hyvä ja huono saavat aivan saman korvauksen, niin ei ole mitään syytä ponnistella ollakseen hyvä. Tuloksena on tehottomuus.

Niin, noinhan se meneekin, mutta et pysty silti rahallisesti arvioimaan sitä oikeaa tuottavuutta. Se, mikä on joskus sovittu tietyn palvelun hinnaksi, ei kerro mitään varsinaisesta tuottavuudesta. Jos esimerkiksi Postin pääjohtajan palkaksi on sovittu aikoja sitten x euroa, eihän se tarkoita, että hänen työnsä oikeasti tuottaa tuon verran. Siitähän tässä nyt on kysymys, että mikä se oikea hinta sitten on, jos lähdetään määrittelemään ihan puhtaalta pöydältä eikä nykyisen palkkatason mukaan. 

Kyllä tuottavuuden pystyy arvioimaan rahallisesti. Eihän käsitteessä tuottavuus olisi muutoin mitään järkeä.

Otetaan esimerkiksi rappusiivooja, joka tuottaa päivässä esim. yhden puhtaan rapun. Mikä on tämän tuotoksen rahallinen arvo? No tietenkin se hinta minkä asukkaat ovat valmiita maksamaan. Yhtiö voi sopia, että maksaa 100 € per rappusiivous. Näin ollen rappusiivoojan tuottavuus on tasan 100 €. Jos yhtiö olisi valmis maksamaan vain 50 €, niin siinä tapauksessa tuottavuus olisi rahassa mitattuna 50 € .

Siivoojalla maksetaan sen mukaan kuinka paljon asukkaat arvostavat siivousta. Jos arvostus on suuri, niin maksetaan esim. 100 € ja jos arvostus on pieni, niin maksetaan vähemmän esim. 50 €. Tätä kautta tuottavuus saa rahassa yksinkertaisesti mitattavan muodon.