Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työstä maksettavan palkan tulee määräytyä tuottavuuden mukaan
15.09.2019 |
Postilaisilla juurikin jakopiirien paljouden ja uusien tilausten mukaan
Kuljettajille matkustajien ja matkan pituuden arvokkuuden mukaan
Ravintoloissa myytyjen annosten ja hinnan mukaan
Hoitoalalla hoidon halpuuden mukaan julkisella puolella
Tämä malli on houkutin tekemään enemmän työtä sopivalla tehokkuudella
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien mukaan jos toimittaisiin, niin työntekijöitä ei enää löytyisi kuin joihinkin suosituimpiin ravintoloihin ja bussilinjoihin. Kauhistuttaa jo ajatella, mitä potilasturvallisuudelle tapahtuisi.
Johan se on tapahtunut; yksityinen sektori hoitaa helpot ja suhteellisen helpot (rahakkaat) tapaukset, mutta kun tulee tosi paha paikka niin julkisen sektorin käsiinhän se putoaa.
En osaa ottaa kantaa onko näin hyvä vai huono, mutta noin se on.
Juuri noin se on niinkuin kerrot. Mutta onko se sinusta Ok, että palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta potilasta vuoroosi osuu? Esim. päivystyspotilaiden määrää ei pysty ennustamaan.
Kyllä esim. päivystyspotilaiden määrää pystyy helposti ennakoimaan. Ensin tutkitaan tilastoista paljonko potilaita tuli keskimäärin esim. edellisen vuoden aikana. Nyt kun tehdään lukuisia vuoroja, niin potilaiden keskimääräinen määrä lähenee tätä keskiarvoa.
Meinaatko, että kiinteä kuukausipalkka lasketaan tämän keskiarvon mukaan? Vai että sinusta on ok, että yksittäisestä vuorosta ei ehkä saa juuri lainkaan palkkaa, jos jonakin toisena päivänä sitten saa?
Kyllä tämä olisi minulle täysin ok. Näinhän esim. juuri yrittäjät päivittäin elävät. Onko tämä sitten sinusta ok vai ei? Pitäisikö esim. yhteiskunnan maksaa yrittäjille niistä päivistä, joina asiakkaita käy vähemmän?
Joskus käy vähän asiakkaista ja joskus paljon. Asiakkaiden keskimääräinen määrä ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Nuo sinun esimerkkisi eivät liity mitenkään tuottavuuteen. Tuottavuuden kannalta on ihan yhdentekevää, ajaako poliisi sen hakahan ohi vai ei, jos työpäivä on joka tapauksessa saman pituinen ja tapauksia on vakiomäärä.
Palomiehellä ei ole koskaan valittavana, millä nopeudella tai teholla hän kohdetta sammuttaa, vaan aina tehdään täysillä, oli palkka mikä tahansa. Kaikki muu riippuu täysin olosuhteista ja siitä työmoraalista. Sama juttu sairaanhoitajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy nyt menevän iloisesti sekaisin tuottavuus ja markkinahinta eli se, mitä ollaan valmiita maksamaan. Poliisin työ ei tuota yhteiskunnalle rahaa juuri mitään, mutta kyllä siitä vain halutaan maksaa.
Ei tässä mikään ole menossa iloisesti sekaisin. Markkinahinta on nimenomaan tuottavuuden rahallinen mitta. Poliisit tuottavat yhteiskuntarauhaa ynnä muita tärkeitä palveluita. Tämä on arvokas tuotos, mutta koska ei ole markkinoita, niin sen oikeaa arvoa on hankalaa mitata. Tässä tapauksessa paras vertailukohta lienee poliisin määrärahojen määrä.
Nimenomaan ei. Eiväthän poliisit ole päättämässä sitä määrärahojen määrää ja valitsemassa, miten tuottavasti haluavat tehdä työtä. Ja itsekin tuon totesit, että rahallista arvoa on hankalaa mitata. Sama liittyy terveyteen, koulutukseen, teiden kunnossapitoon, viihteeseen, tiedotukseen jne. Koko ajan näihin uppoaa valtavasti rahaa, mutta loppukäyttäjälle näiden rahallista arvoa on mahdotonta mitata.
Paljonko sinä esimerkiksi hyödyt rahallisesti, että joku tuottaa sinulle palvelun nimeltä peruskoulu tai uutiset? Se hyöty ei ole se, miten paljon näistä yhteiskunta maksaa, vaan sinun pitää määrittää se itse. Niin, kerro vastaus kun tiedät. Minä en ainakaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkien mukaan jos toimittaisiin, niin työntekijöitä ei enää löytyisi kuin joihinkin suosituimpiin ravintoloihin ja bussilinjoihin. Kauhistuttaa jo ajatella, mitä potilasturvallisuudelle tapahtuisi.
Johan se on tapahtunut; yksityinen sektori hoitaa helpot ja suhteellisen helpot (rahakkaat) tapaukset, mutta kun tulee tosi paha paikka niin julkisen sektorin käsiinhän se putoaa.
En osaa ottaa kantaa onko näin hyvä vai huono, mutta noin se on.
Juuri noin se on niinkuin kerrot. Mutta onko se sinusta Ok, että palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta potilasta vuoroosi osuu? Esim. päivystyspotilaiden määrää ei pysty ennustamaan.
Kyllä esim. päivystyspotilaiden määrää pystyy helposti ennakoimaan. Ensin tutkitaan tilastoista paljonko potilaita tuli keskimäärin esim. edellisen vuoden aikana. Nyt kun tehdään lukuisia vuoroja, niin potilaiden keskimääräinen määrä lähenee tätä keskiarvoa.
Meinaatko, että kiinteä kuukausipalkka lasketaan tämän keskiarvon mukaan? Vai että sinusta on ok, että yksittäisestä vuorosta ei ehkä saa juuri lainkaan palkkaa, jos jonakin toisena päivänä sitten saa?
Kyllä tämä olisi minulle täysin ok. Näinhän esim. juuri yrittäjät päivittäin elävät. Onko tämä sitten sinusta ok vai ei? Pitäisikö esim. yhteiskunnan maksaa yrittäjille niistä päivistä, joina asiakkaita käy vähemmän?
Joskus käy vähän asiakkaista ja joskus paljon. Asiakkaiden keskimääräinen määrä ratkaisee.
Yrittäjällä on yrittäjän riskit ja hyödyt, palkollisella omat riskit ja hyödyt. Ei näitä voi verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Nuo sinun esimerkkisi eivät liity mitenkään tuottavuuteen. Tuottavuuden kannalta on ihan yhdentekevää, ajaako poliisi sen hakahan ohi vai ei, jos työpäivä on joka tapauksessa saman pituinen ja tapauksia on vakiomäärä.
Palomiehellä ei ole koskaan valittavana, millä nopeudella tai teholla hän kohdetta sammuttaa, vaan aina tehdään täysillä, oli palkka mikä tahansa. Kaikki muu riippuu täysin olosuhteista ja siitä työmoraalista. Sama juttu sairaanhoitajalla.
Onko siis tuottavuuden kannalta samantekevää istuvatko poliisit koko päivän autossaan kahvilla ja donitsilla? Tapauksia ei poliisilla ole vakiomäärää, vaan poliisi voi itse päättää mitkä tapaukset hoidetaan ja mitkä ei ja kuinka kiireellisesti jne.
Ja tottakai palomies voi valita laittaako ihan kaikki peliin vain tekeekö puolitehoilla. Jos homma vaikuttaa hankalalta, niin voivat vain todeta, että ei voida sammuttaa, mutta suojataan nyt lähiympäristöä jne. Sillä kuka nyt henkensä vaarantaisi ilman mitään lisäkorvausta?
Hyvä työmoraali johtaa yleensä hyvään tuottavuuteen. Siksi työntekijöille, joiden työmoraali on hyvä, on perusteltua maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ei ei ei. Suuri tarjonta laskee hintaa ja koska palkka alenee, tuottavuus tietysti nousee. Mietipäs jotain aasian hikipajoja tai jotain suomalaista teollisuusyritystä. Kyllä siellä hikipajalla tuottavuus on moninkertainen suomeen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Ja kuka päättää onko tutkimus, toimenpide tai hoito tarpeellinen? Hoitava lääkäri. Ja sinä ehdotat, että sen hoitavan lääkärin palkka riippuu siitä, tehdäänkö potilaalle paljon tutkimuksia ja hoitoja vaativan sairauden diagnoosi vai ei? Taitaa joidenkin sairauksien ilmaantuvuus yllättäen lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ei ei ei. Suuri tarjonta laskee hintaa ja koska palkka alenee, tuottavuus tietysti nousee. Mietipäs jotain aasian hikipajoja tai jotain suomalaista teollisuusyritystä. Kyllä siellä hikipajalla tuottavuus on moninkertainen suomeen verrattuna.
Mistäs lähtien Suomessa on ollut suuri tarjonta terveydenhuoltoalan henkilöstöstä? Mitäs luulet että hoitajapulalle käy, jos palkkaa lähdetään alentamaan? Huomaa ettet todella ymmärrä terveydenhuoltoalasta edes alkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ja kukas muu sen vaativuusluokituksen muka tekee kuin lääkäri? Palkataanko päivystykseen ylimääräinen lääkäri tekemään pelkkiä luokituksia?
Tämä voi toki vastata sinun henkilökohtaista käsitystäsi oikeudenmukaisesta palkkauksesta, se lienee makuasia josta on vaikea kiistellä, mutta kustannustehokkuudesta tuo on kaukana eikä siksi tule toteutumaan.
Johan vastaava vaatimusluokitus on jo tehty vai oletko koskaan kuullut esim. sairaaloiden tai lääkäriasemien hinnastoista (Eli paljonko esim. kunta maksaa tietyistä toimenpiteistä) tai vaikka Kelan korvaustaksoista?
Ja kuka päättää onko tutkimus, toimenpide tai hoito tarpeellinen? Hoitava lääkäri. Ja sinä ehdotat, että sen hoitavan lääkärin palkka riippuu siitä, tehdäänkö potilaalle paljon tutkimuksia ja hoitoja vaativan sairauden diagnoosi vai ei? Taitaa joidenkin sairauksien ilmaantuvuus yllättäen lisääntyä.
Jos hoitava lääkäri tekee tarpeettomia hoitoja, niin tällöin tämän tuottamattomuuden tulee tietenkin näkyä palkassa. Jos muut hoitavat vastaavat tapauksen kuntoon vähemmillä resursseilla, niin voidaan päätellä, että kyseinen lääkäri ei ollut tehokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Nuo sinun esimerkkisi eivät liity mitenkään tuottavuuteen. Tuottavuuden kannalta on ihan yhdentekevää, ajaako poliisi sen hakahan ohi vai ei, jos työpäivä on joka tapauksessa saman pituinen ja tapauksia on vakiomäärä.
Palomiehellä ei ole koskaan valittavana, millä nopeudella tai teholla hän kohdetta sammuttaa, vaan aina tehdään täysillä, oli palkka mikä tahansa. Kaikki muu riippuu täysin olosuhteista ja siitä työmoraalista. Sama juttu sairaanhoitajalla.
Onko siis tuottavuuden kannalta samantekevää istuvatko poliisit koko päivän autossaan kahvilla ja donitsilla? Tapauksia ei poliisilla ole vakiomäärää, vaan poliisi voi itse päättää mitkä tapaukset hoidetaan ja mitkä ei ja kuinka kiireellisesti jne.
Ja tottakai palomies voi valita laittaako ihan kaikki peliin vain tekeekö puolitehoilla. Jos homma vaikuttaa hankalalta, niin voivat vain todeta, että ei voida sammuttaa, mutta suojataan nyt lähiympäristöä jne. Sillä kuka nyt henkensä vaarantaisi ilman mitään lisäkorvausta?
Hyvä työmoraali johtaa yleensä hyvään tuottavuuteen. Siksi työntekijöille, joiden työmoraali on hyvä, on perusteltua maksaa enemmän.
Mitähän yrität sanoa? Sinä itsehän sanoit, että poliisit voivat ajaa jonkin kahakan ohi ja näin parantaa tuottavuutta. Minä en ymmärtänyt, miten kahakka x:n hoitaminen on tehokkaampaa kuin kahakka y:n hoitaminen, jos työaikaa on käytettävissä täsmälleen saman verran ja niiden työtehtävien määrään ei voi vaikuttaa. Ja itsehän tuossa nyt väität, että poliisi voi itse valita, miten paljon niitä työtehtäviä on vai istutaanko kahvilla. Todellisessa työelämässä tämä ei ole vaihtoehto. Ja edelleenkään tuo ei liity mitenkään työn tuottavuuteen vaan siihen työmoraaliin ja työnteon tahtiin. Nämä ovat ihan eri asioita. Ei ole yhteiskunnalle taloudellisesti mitenkään tuottavaa, että ratkotaan jotain känniläisten riitoja tai valvotaan järjestystä yleisillä paikoilla. Hyöty on näissä ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ei ei ei. Suuri tarjonta laskee hintaa ja koska palkka alenee, tuottavuus tietysti nousee. Mietipäs jotain aasian hikipajoja tai jotain suomalaista teollisuusyritystä. Kyllä siellä hikipajalla tuottavuus on moninkertainen suomeen verrattuna.
Mistäs lähtien Suomessa on ollut suuri tarjonta terveydenhuoltoalan henkilöstöstä? Mitäs luulet että hoitajapulalle käy, jos palkkaa lähdetään alentamaan? Huomaa ettet todella ymmärrä terveydenhuoltoalasta edes alkeita.
Missäs minä sanoin, että näistä on suuri tarjonta? Korjasin vain väittämäsi tarjonnan vaikutuksesta. Hoitajien kohdallahan ongelma nimenomaan on se, että siellä homma ei etene markkinatalouden logiikan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Yrityksillä ehkä. Julkisella sektorilla viime kädessä ei, koska julkisella sektorilla on lakiin säädetty velvollisuus huolehtia tietyistä palveluista. Silloin kuntien on viime kädessä pakko maksaa sen verran palkkaa että riittävän moni suostuu tulemaan sillä töihin. Sairaala ei pyöri pelkästään sen tehokkaimman kymmenyksen varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ei ei ei. Suuri tarjonta laskee hintaa ja koska palkka alenee, tuottavuus tietysti nousee. Mietipäs jotain aasian hikipajoja tai jotain suomalaista teollisuusyritystä. Kyllä siellä hikipajalla tuottavuus on moninkertainen suomeen verrattuna.
Ei vaan tuottavuus seuraa hintaa, koska hinta nimenomaan määrittää tuottavuuden. Samoin palkka seuraa tuottavuutta. Palkan alentuminen ei tarkoita tuottavuuden alentumista, vaan kertoo siitä, että muut eivät ole enää valmiita maksamaan kallista hintaa, jolloin palkka joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Niin, eli oikeasti palkkaa maksettaisiin edelleen kysynnän ja tarjonnan mukaan, toisin sanoen työnantaja maksaa pienimmän mahdollisen palkan jolla se saa riittävän paljon riittävän osaavaa työvoimaa. Miten tuo sinun systeemisi poikkeaisi nykyisestä?
Tuo systeemi juuri johtaa siihen, että tuottavuus määrittää palkan. Jotkut täällä ovat kuitenkin sitä mieltä, että eihän näin voi olla.
Eihän määritä. Eihän tuossa yhtälössä mitenkään määritellä työn tuottavuutta.
Rautalankaesimerkki.
A ostaa osakkeita hinnalla x. B ostaa käsilaukun hinnalla x. Osakkeista ja käsilaukusta maksettiin täsmälleen sama hinta. Väitätkö, että x-hintainen käsilaukku on kaikissa olosuhteissa täsmälleen yhtä tuottava hankinta kuin x:n arvoiset osakkeet? Eivät ole. Se x nyt vain sattui olemaan sama hinta näillä molemmilla. Hinta ei liity tuottavuuteen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottavuus on järkevä kriteeri ainoastaan sellaisissa töissä, joissa henkilö itse pystyy vaikuttamaan tekemänsä työn määrään tai mitattavaan laatuun. Esimerkiksi puhelinmyyjä, ompelija tai mansikanpoimija.
MIkähän on sellainen työ jossa tekijä ei pysty vaikuttamaan työn määrään tai laatuun? En keksi yhtäkään esimerkkiä.
No tässähän näitä on lueteltu vaikka miten paljon. Palomies, poliisi, sairaanhoitaja, roskakuski, opettaja, bussikuski. Ja huomioi, että puhuin mitattavasta laadusta enkä työmoraalista. Vaikka olisi miten hyvä opettaja, hän ei välttämättä saa niistä oppilaistaan huippujuristeja, vaan lopputulos on näiden oppilaiden omissa käsissä.
Kaikki edellä mainitut voivat vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Palomies voi tehdä työnsä laadukkaasti, jolloin tulipalo saadaan sammutettua mahdollisimman nopeasti tai työ voidaan tehdä huonosti, jolloin kaikki palaa poroksi. Tämä asia on mahdollista mitata. Sairaanhoitajan osalta aivan sama juttu. Voidaan mitata esim. virheiden lukumäärää, potilastyytyväisyyttä jne. Entäs poliisi? Partio näkee ulkona kahakan. Nyt poliisit voivat ajatella, että ei jaksa nyt puuttua tohon, helpompi mennä vaan ohi. Näin minimoidaan työn määrää. Laadun osalta poliisit voivat vaikuttaa aivan siinä missä muutkin.
Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta samaa mieltä siitä ettei voi sanoa ettei noilla aloilla voi lainkaan vaikuttaa työn määrään tai laatuun. Ongelma on siinä, että työn määrään ja osittain myös laatuun vaikuttaa myös moni sellainen tekijä joihin ei voi itse vaikuttaa kuin rajallisesti. Kuten joku sanoi, hoitaja tai lääkäri ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monta potilasta marssii päivystyksen ovesta tiettynä päivänä sisään. Helpoimmissa työtehtävissä tulee vähiten virheitä, ja esimerkiksi kirurgiassa voi joissain tapauksissa tulla alansa huipuille eniten komplikaatiota siksi että he leikkaavat kaikkein vaikeimmat tapaukset. Kuvaamasi kaltainen palkkausjärjestelmä kannustaisi hakeutumaan mahdollisimman ruuhkaisiin työpisteisiin, mahdollisimman helppoihin työtehtäviin ja mikä ehkä ongelmallisinta, potilaiden ollessa vähissä hukkaamaan resursseja ylihoitamalla sellaisia potilaita jotka oikeasti tarvitsisivat vähän tai ei lainkaan hoitoa.
Helpoille työtehtäville löytyy paljon tekijöitä, jolloin niistä maksettava hinta muodostuu pienemmäksi kuin vaativien tehtävien. Tämä sisältyy kysynnän ja tarjonnan lakiin (paljon tarjontaa laskee hintaa eli tätä kautta myös tuottavuutta).
Näin ollen ei ole niin, että kaikkien kannattaisi hakeutua automaattisesti helppoihin työtehtäviin.
Ylihoitamisongelma johtuu siitä, että hoidon saaja ei kykene arvioimaan sitä mikä olisi hänelle optimaalisin hoito. (vähän sama kuin ostaisi kaupasta paketin ilman että tietää mitä sen sisällä on).
Ratkaisuna voisi yrittää luokitella potilaat vaativuusluokkiin (esim. 1-5) ja verrata kuinka tehokkaasti eri lääkärit ovat onnistuneet hoitamaan samaan luokkaan kuuluvat potilaat kuntoon. Ne jotka käyttävät vähiten turhia hoitoja saavat paremman korvauksen jne.
Ei ei ei. Suuri tarjonta laskee hintaa ja koska palkka alenee, tuottavuus tietysti nousee. Mietipäs jotain aasian hikipajoja tai jotain suomalaista teollisuusyritystä. Kyllä siellä hikipajalla tuottavuus on moninkertainen suomeen verrattuna.
Ei vaan tuottavuus seuraa hintaa, koska hinta nimenomaan määrittää tuottavuuden. Samoin palkka seuraa tuottavuutta. Palkan alentuminen ei tarkoita tuottavuuden alentumista, vaan kertoo siitä, että muut eivät ole enää valmiita maksamaan kallista hintaa, jolloin palkka joustaa.
Maksuhalukkuus ja palkka ei kerro tuottavuudesta mitään. Se hikipajan työntekijä saattaa tehdä 100 laadultaan samanlaista paitaa siinä ajassa kuin suomalainen tekee 10 ja silti suomalaiselle maksetaan enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Saako keskimäärin rauhallisemmista päivystyspisteistä sitten pienempää palkkaa? Miten ratkaiset sen, että rauhallisemmat pisteet ovat usein myös niitä, joilla on kunnan koon ja sijainnin vuoksi enemmän rekrytointivaikeuksia?