Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko miehillä koskaan paha olo?
09.09.2019 |
Pahoittelut kärjistävästä otsikosta, tiedän että on herkempiä miehiä ja kovempia miehiä, mutta onko suurinosa miehistä sellaisia ettei heillä ole koskaan paha olo?
Siis sellainen paha olo, että kaipaa turvaa ja silitystä?
Lohtua?
Haluaisin sellaisen miehen joka tarvisi välillä tuollaista lohduttelua ym. ja olisi muutenkin tunteikas ja empaattinen, mutta onko sellaisia juurikaan?
Kommentit (111)
Haloo, kysytkö sitä tältä palstalta? Näytä kenellä täällä kirjoittavista miehistä ei ole paha olo, sellaista settiä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Kylla mun mies joskus kaipaa halia tai saattaa liikuttua kyyneliin asti. Ei se silti ole yhtaan vahemman "mies", olen otettu etta han "uskaltaa" minun seurassani olla perinteisesta mieskasityksesta poikkeava.
Ja vahan kateellinenkin olen, en itse pysty esim. itkemaan toisten lasnaollessa, hapean sita enka tieda miksi.
Eihän miehen tunteiden näyttäminen vaimolleen tarkoita mitään itsesäälissä rypemistä, tai ylikorostunutta sentimentaalisuutta. Minusta se aivan normaalia ja tervettä.
No ei minunkaan mielesta, tama oli mun mielesta ihan normaalia kunnes luin tan ketjun kommentteja... o_0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista kyllä, jos naiset reagoivat miesten tunteisiin noin.
En ollut tiennyt, että miehillä on tuollaisia kokemuksia naisten edessä itkemisestä - olin olettanut, että nimenomaan naisten kanssa voisi itkeä koska naiset tottakai lohduttavat ja ymmärtävät, mutta ei vissiin aina sitten mene niin.
Enkä ollut tiennyt tuotakaan, että naisella voi mennä halut jos mies näyttää ”heikkoutensa”.Valaiseva ketju.
En ole koskaan nähnyt mieheni itkevän, missään tilanteessa. Muuten kyllä tunnetiloja vaikuttaisi olevan laidasta laitaan, muttei hän niistä puhu. Haluaa kuitenkin paljon läheisyyttä ja kosketusta myös ilman seksiä. Hänen lapsuuden kodissaan ei juuri puhuta eikä osoiteta tunteita. Tuntuu, että näin vanhempana hän nojautuu enemmän minuun ja kieltämättä tämä tuntuu joskus ärsyttävältä. Yritän vaan sen kestää.
Miehesi haluaa vapautua lapsuudenkotinsa henkisestä taakasta. Anna hänelle läheisyyttä ja anna hänen tulla kokonaiseksi.
Missä olen sanonut, etten hänelle läheisyyttä antaisi. Itse taas olen tietyllä tapaa " kovempi" ja tietyissä tilanteissa ei vaan jaksaisi sitä toisen pahaa oloa. Itse olen sitä tyyppiä, joka pääsee tasapainoon kun saa olla yksin rauhassa.
Minä olen samaa tyyppiä, siksi minulle ei parisuhde sovi. Olen tunnevammainen. Jos joskus pääsen tästä niin ehkä sitten pystyn olemaan jollekulle puoliso. Pidän herkistä ihmisistä, mutta en halua tukahduttaa heitä omilla ongelmilla. Mahtaisi puolisoa vituttaa, kun menen tuppisuuksi idioottimaiseksi jököttäjäksi. Saan parhaiten rauhan niin, mutta jotain kuitenkin jää puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että miehet ei ymmärrä naisia, mutta käy se näköjään toisinkin päin. :D
Kaikilla ns. normaalit aivot omaavilla ihmisillä on kyllä mahdollisuus tuntea ihan sama tunteiden kirjo, mutta tunteiden esiintymisellä ja ilmaisulla on suuria eroja. Sukupuoli vaikuttaa lähinnä kulttuurillisista syistä, sillä miehille ei ole muka sopivaa ilmaista tiettyjä tunteita. Nyt mitenkään koko naissukupuolta syyllistämättä, näitä "ole mies" "miehisty nyt vähän" kommentteja olen elämäni aikana kuullut lähes pelkästään naisten suusta, lähtien ihan omasta äidistäni. Olen todistanut tällaista kommentointia jopa työpaikalla, jos joku mies on ihan asiallisesti ilmassut tyytymättömyytensä johonkin asiaan. Miehet kun ei sitten näköjään saa valittaa mistään. Siksi voi olla hankala edes parisuhteessa ilmaista mitään tunteita, jos on tottunut saamaan vastaukseksi pelkää silmien pyörittelyä ja ilkkumista.
Toinen, vähän poliittisesti epäkorrektimpi syy on hormonitoiminta, joka kyllä kieltämättä vaikuttaa tunteisiin. Testosteroni nimittäin blokkaa tiettyjä tunteita, tai ainakin niiden ilmaisua jossain määrin. Itse muistan joskus teininä, että yhtäkkiä ei enää vaan itkettänyt samoissa tilanteissa. Näin jonkun dokkarin pätkän, jossa transmiehet (eli naisena syntyneet, nykyään miehenä elävät) puhuivat testosteronikuurin vaikutuksista ja sanoivat ihan samaa. Olen myös keskustellut aiheesta naisten kanssa, ja ainakin nämä naiset sanoivat itkevänsä helposti myös muista syistä kun ilosta/surusta ja että moni nainen itkee turhautuessaan /v*ttuuntuessaan.
Esim. siskoni alkoi itkemään auton renkaan puhjetessa. Kyllähän se v*tuttaa, jos tuli matkaan ylimääräinen mutka, mutta itselläni tuossa tilanteessa itkeminen ei sopisi omien reaktiodeni piiriin lainkaan. Ei sillä, että hän edustaa kaikkia naisia ja minä kaikkia miehiä, mutta sukupuoli on meidän välillä se suurin ero. Muuten kuitenkin samat geenit, samat lapsuuden kotiolot yms.Kaikilla on joskus paha olo, mutta sitä ei ilmaista samoin tavoin, Kaikki eivät myöskään tykkää mistään halailusta yms. AP:lle tämä saattaa olla hyvä lohdutuskeino, mutta jollekin joku silittely tms. voi tuntua todella ärsyttävältä, jos on oikein paha fiilis.
Kappas, tovin kun kahlaa tällä palstalla ns p*skassa, voi löytää jotain mielenkiintoista.
Et satu muistakaan tuon dokkarin nimeä tai missä näit sen? Olisi mielenkiintoista katsoa se.
Ai ei miehet ole tunteellisia? Päinvastoin. Vai oliko se 69 puukoniskua jolla mies tappoi vaimonsa ja lapsensa rationaalista, vakaata harkintaa?
Vankilat on täynnä Reiskoja, joilla tunne on kiehahtanut, ja on menty sohaisemaan puukolla kaveria. Niinkin rationaalisesta syystä kuin puolikkaasta viinapullosta.
Itsemurhat tehdään pääosin tunteella, harvoin ne ovat 93 vuotiaan syöpäsairaan vakaan pohdinnan tulos, useammin 23 vuotiaan tyttöystävän jättämän pojan hetken tuntemuksen pohjalta tehtyjä tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin häirikkönaikkosella, pihalla tai ei itsestään, tulee todella paha ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että miehet ei ymmärrä naisia, mutta käy se näköjään toisinkin päin. :D
Kaikilla ns. normaalit aivot omaavilla ihmisillä on kyllä mahdollisuus tuntea ihan sama tunteiden kirjo, mutta tunteiden esiintymisellä ja ilmaisulla on suuria eroja. Sukupuoli vaikuttaa lähinnä kulttuurillisista syistä, sillä miehille ei ole muka sopivaa ilmaista tiettyjä tunteita. Nyt mitenkään koko naissukupuolta syyllistämättä, näitä "ole mies" "miehisty nyt vähän" kommentteja olen elämäni aikana kuullut lähes pelkästään naisten suusta, lähtien ihan omasta äidistäni. Olen todistanut tällaista kommentointia jopa työpaikalla, jos joku mies on ihan asiallisesti ilmassut tyytymättömyytensä johonkin asiaan. Miehet kun ei sitten näköjään saa valittaa mistään. Siksi voi olla hankala edes parisuhteessa ilmaista mitään tunteita, jos on tottunut saamaan vastaukseksi pelkää silmien pyörittelyä ja ilkkumista.
Toinen, vähän poliittisesti epäkorrektimpi syy on hormonitoiminta, joka kyllä kieltämättä vaikuttaa tunteisiin. Testosteroni nimittäin blokkaa tiettyjä tunteita, tai ainakin niiden ilmaisua jossain määrin. Itse muistan joskus teininä, että yhtäkkiä ei enää vaan itkettänyt samoissa tilanteissa. Näin jonkun dokkarin pätkän, jossa transmiehet (eli naisena syntyneet, nykyään miehenä elävät) puhuivat testosteronikuurin vaikutuksista ja sanoivat ihan samaa. Olen myös keskustellut aiheesta naisten kanssa, ja ainakin nämä naiset sanoivat itkevänsä helposti myös muista syistä kun ilosta/surusta ja että moni nainen itkee turhautuessaan /v*ttuuntuessaan.
Esim. siskoni alkoi itkemään auton renkaan puhjetessa. Kyllähän se v*tuttaa, jos tuli matkaan ylimääräinen mutka, mutta itselläni tuossa tilanteessa itkeminen ei sopisi omien reaktiodeni piiriin lainkaan. Ei sillä, että hän edustaa kaikkia naisia ja minä kaikkia miehiä, mutta sukupuoli on meidän välillä se suurin ero. Muuten kuitenkin samat geenit, samat lapsuuden kotiolot yms.Kaikilla on joskus paha olo, mutta sitä ei ilmaista samoin tavoin, Kaikki eivät myöskään tykkää mistään halailusta yms. AP:lle tämä saattaa olla hyvä lohdutuskeino, mutta jollekin joku silittely tms. voi tuntua todella ärsyttävältä, jos on oikein paha fiilis.
Tässä on paljon totuutta. Etenkin tuo testosteronin vaikutus. Pidän (tai pidin) itseäni suhteellisen emotionaalisena. Hankkiuduttuani eroon liikakiloista ja voimaharjoittelun myötä T-tasot lähtivät nousuun ja sillä on ollut suuri vaikutus. Tunnen enää harvakseltaan mitään lohdutuksen tarvetta. Toisaalta myöskään muiden ihmisten ongelmat eivät juuri enää herätä mitään tuntemuksia. Elämä on niin paljon helpompaa kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että miehet ei ymmärrä naisia, mutta käy se näköjään toisinkin päin. :D
Kaikilla ns. normaalit aivot omaavilla ihmisillä on kyllä mahdollisuus tuntea ihan sama tunteiden kirjo, mutta tunteiden esiintymisellä ja ilmaisulla on suuria eroja. Sukupuoli vaikuttaa lähinnä kulttuurillisista syistä, sillä miehille ei ole muka sopivaa ilmaista tiettyjä tunteita. Nyt mitenkään koko naissukupuolta syyllistämättä, näitä "ole mies" "miehisty nyt vähän" kommentteja olen elämäni aikana kuullut lähes pelkästään naisten suusta, lähtien ihan omasta äidistäni. Olen todistanut tällaista kommentointia jopa työpaikalla, jos joku mies on ihan asiallisesti ilmassut tyytymättömyytensä johonkin asiaan. Miehet kun ei sitten näköjään saa valittaa mistään. Siksi voi olla hankala edes parisuhteessa ilmaista mitään tunteita, jos on tottunut saamaan vastaukseksi pelkää silmien pyörittelyä ja ilkkumista.
Toinen, vähän poliittisesti epäkorrektimpi syy on hormonitoiminta, joka kyllä kieltämättä vaikuttaa tunteisiin. Testosteroni nimittäin blokkaa tiettyjä tunteita, tai ainakin niiden ilmaisua jossain määrin. Itse muistan joskus teininä, että yhtäkkiä ei enää vaan itkettänyt samoissa tilanteissa. Näin jonkun dokkarin pätkän, jossa transmiehet (eli naisena syntyneet, nykyään miehenä elävät) puhuivat testosteronikuurin vaikutuksista ja sanoivat ihan samaa. Olen myös keskustellut aiheesta naisten kanssa, ja ainakin nämä naiset sanoivat itkevänsä helposti myös muista syistä kun ilosta/surusta ja että moni nainen itkee turhautuessaan /v*ttuuntuessaan.
Esim. siskoni alkoi itkemään auton renkaan puhjetessa. Kyllähän se v*tuttaa, jos tuli matkaan ylimääräinen mutka, mutta itselläni tuossa tilanteessa itkeminen ei sopisi omien reaktiodeni piiriin lainkaan. Ei sillä, että hän edustaa kaikkia naisia ja minä kaikkia miehiä, mutta sukupuoli on meidän välillä se suurin ero. Muuten kuitenkin samat geenit, samat lapsuuden kotiolot yms.Kaikilla on joskus paha olo, mutta sitä ei ilmaista samoin tavoin, Kaikki eivät myöskään tykkää mistään halailusta yms. AP:lle tämä saattaa olla hyvä lohdutuskeino, mutta jollekin joku silittely tms. voi tuntua todella ärsyttävältä, jos on oikein paha fiilis.
Tässä on paljon totuutta. Etenkin tuo testosteronin vaikutus. Pidän (tai pidin) itseäni suhteellisen emotionaalisena. Hankkiuduttuani eroon liikakiloista ja voimaharjoittelun myötä T-tasot lähtivät nousuun ja sillä on ollut suuri vaikutus. Tunnen enää harvakseltaan mitään lohdutuksen tarvetta. Toisaalta myöskään muiden ihmisten ongelmat eivät juuri enää herätä mitään tuntemuksia. Elämä on niin paljon helpompaa kuin ennen.
Olen itse entinen kilpaurheilija, edelleen aktiivitreenaaja ja alle kympin rasvoissa, mutta en ole huomannut samaa tunteellisuuden vähenemistä. Ei tosin ole vertailukohtaa laiskana läskinä, tiedä sitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Missä olen sanonut, etten hänelle läheisyyttä antaisi. Itse taas olen tietyllä tapaa " kovempi" ja tietyissä tilanteissa ei vaan jaksaisi sitä toisen pahaa oloa. Itse olen sitä tyyppiä, joka pääsee tasapainoon kun saa olla yksin rauhassa.