Onko miehillä koskaan paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Minua yhteen aikaan yritti monta kertaa mies jonka elämäntehtävä oli kaiketi itkeä ja halia sohvalla, mutta minä en innostunut siitä kuten en huolien jakamisesta elämäntehtävänäkään, ihan senkään takia että sinkkuna ollessa elämässäni ei ole ongelmia, niin en näe mitään järkeä alkaa kehittää niitä miehen muodossa. Hän oli kyllä hyvin pitkä, tumma, lihaksikas ja komea, töissäkin kävi joka on mieheltä harvinaista toimintaa, mutta  ikuinen huolessa eläminen ei napannut minua. Lisäksi epäilen että hän oikeasti kuului jännämiesten uliosastoon eli miehiin jotka etsii naisia säälin avulla ja vedoten hoivaviettiin ja minulta ei enää löydy mitään tunteita missään muodossa kenenkään säälimiseen, että jos elämä ei ole täysin onnellista niin pysyy poissa minun lähettyviltäni.

Miten työssäkäynti on miehiltä harvinaista toimintaa? 😳

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Provoilua.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Minkä tyyppisiä ne naiset ovat, joiden kanssa vaikkapa sinä olet ollut?

Jaksatko kuvailla mahdollisimman tarkkaan?

Kiinnostaa tosi paljon, koska näin naisena olen järkyttynyt ja yllättynyt tuollaisesta ilmiöstä joka on näiden vastausten perusteella suht. yleinenkin?

Tietty muutkin tuollaisiin naisiin törmänneet voi vastata, että minkä tyyppisiä ne naiset on olleet jotka eivät osaa suhtautua miehen itkuun tai muihin vastaaviin tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Itse olen mielummin yksin, kuin esitän jotain, mitä en ylipäätään halua olla.

Kieltämättä tuosta tuleva yksinäisyys on aika masentavaa. Etenkin, kun haaveilee päivittäin omasta perheestä ja rakastavasta puolisosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Minkä tyyppisiä ne naiset ovat, joiden kanssa vaikkapa sinä olet ollut?

Jaksatko kuvailla mahdollisimman tarkkaan?

Kiinnostaa tosi paljon, koska näin naisena olen järkyttynyt ja yllättynyt tuollaisesta ilmiöstä joka on näiden vastausten perusteella suht. yleinenkin?

Tietty muutkin tuollaisiin naisiin törmänneet voi vastata, että minkä tyyppisiä ne naiset on olleet jotka eivät osaa suhtautua miehen itkuun tai muihin vastaaviin tunteisiin?

Kyllähän se miehen tunteikkuus ja vetistely ihan ketä tahansa ärsyttää.

On minulla välillä paha olo mutta en koskaan kaipaa lohtua tai apua vaan jos minulla on paha olla tai surettaa niin vetäydyn omiin oloihin hetkeksi niin se helpottaa oloa.

Minun pahaa oloa oikeastaan pahentaa se jos joku nainen alkaisi lohduttamaan minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Minkä tyyppisiä ne naiset ovat, joiden kanssa vaikkapa sinä olet ollut?

Jaksatko kuvailla mahdollisimman tarkkaan?

Kiinnostaa tosi paljon, koska näin naisena olen järkyttynyt ja yllättynyt tuollaisesta ilmiöstä joka on näiden vastausten perusteella suht. yleinenkin?

Tietty muutkin tuollaisiin naisiin törmänneet voi vastata, että minkä tyyppisiä ne naiset on olleet jotka eivät osaa suhtautua miehen itkuun tai muihin vastaaviin tunteisiin?

Kyllähän se miehen tunteikkuus ja vetistely ihan ketä tahansa ärsyttää.

Miksi ärsyttäisi? Mikä siinä esim. sinua ärsyttää?

Pikkupojathan kaipaavat välillä lohtua, eli voisi kuvitella, ettei tuollainen tarve yhtäkkiä ihmisestä lopu?

Tietysti ihminen aikuistuu eikä ole enää niin tunteella käypä ja tarvitseva kuin lapsena, mutta kyllähän jokaisen aikuisen sisällä elää myös se pieni poika tai tyttö, lapsi joka joskus oli?

On, mutta sitä ei näytetä. Eikä näytetä montaa muutakaan asiaa. Tämä onkin se paradoksi: naiset voivat olla tunteikkaita yms., mutta meidän miesten oletetaan olevan vahvoja tai sitten ollaan luusereita. Kärjistäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei ole miehelle sallittua kuin esittää vahvaa ja särötöntä supermiestä. Tuo on tullut naisten kanssa opittua. Mitä välinpitämättömämpi ja kevyesti sikamaisempi itse muutenki on, niin sitä kiihkeämpänä käyvät naiset. Käsittämätöntä, ja myöskin haastava lähtökohta etsiä elämän rakkautta tälläiselle sisäisesti herkälle runopojalle. Nuoruuden rakkaus oli eri puusta veistetty, joten olenkin miettinyt onko naiset menneet tinderöidessä entistä sekaisimmiksi tässä viime vuosina vai onko tämä on aina ollut tätä.

Onneksi osaan sentään esittää hyvin mulkeroa, niin ei tarvitse yksinään itkeä tuhrustaa ja runkuttaa.

Minkä tyyppisiä ne naiset ovat, joiden kanssa vaikkapa sinä olet ollut?

Jaksatko kuvailla mahdollisimman tarkkaan?

Kiinnostaa tosi paljon, koska näin naisena olen järkyttynyt ja yllättynyt tuollaisesta ilmiöstä joka on näiden vastausten perusteella suht. yleinenkin?

Tietty muutkin tuollaisiin naisiin törmänneet voi vastata, että minkä tyyppisiä ne naiset on olleet jotka eivät osaa suhtautua miehen itkuun tai muihin vastaaviin tunteisiin?

Olen nyt heilastellut hyvin monenlaisten ja jopa parin ulkomaalaisenkin naisen kanssa. Ja naiset ovat sellaisia mukavan ja empaattisen puoleisia kuten naismakunikin on. Siksi se on hivenen yllättävää ja toisaalta latistavaakin, että heti jos hiemankin avaa sisintään ja näyttää väläyksen heikkoutta niin ilmapiiri lähtee heti laskuun. Enkä mitenkään itke tai hae edes varsinaisesti lohtua, ennemminkin henkistä yhteyttä pinnallisen diipadaapan tilalle.

Olen toki kärsinyt masennuksesta kymmenen vuotta mikä jättänee jotkut jälkensä, mutta "paha olo" on ollut sellaista sorttia ettei sitä ihmiset kuitenkaan ulospäin havaitse, vaan hakeutuvat ennemmin seuraan kuulemaan hulvattoman synkkiä juttuja.

Siis hetkinen, ap. Miksi haluat miehellä olevan paha olo, että pääset lohduttamaan? Tuo kuulostaa lähinnä jonkunasteiselta tunne-elämän häiriöltä omalta osaltasi. 

Voihan sitä halia, olla sylikkäin, silitellä, näyttää tunteita ja puhua niistä muutenkin?

Itse olen törmännyt lähinnä niihin herkkiin tunnemiehiin. Harmi, koska itse en ole yhtään sellainen enkä jaksa kenenkään tunteiden vatvomista, aikuisen ihmisen tarvetta johonkin tukeen henkisesti vaikkei oikeasti ole mitään isoa asiaa jne. Minä olen nainen mutta sellainen suomalaisen miehen stereotyyppi tässä: synkkä' metsä ja kirkas taivas ne kuulee mun huoliani, en minä niitä ihmisille välitä puhua enkä kaipaa keneltäkään ihmiseltä tukea.

Ja pitkästyn pahasti jos joku alkaa vatvoa jotain tunne-elämäänsä ja sen lapsuuden juuria ja olojaan. Tekisi mieli sanoa että ota se pää pois sieltä omasta perseestä ja haista raikasta ilmaa - keskity elämään ja asioihin äläkä aina niihin omiin oloihisi. Johan siitä tulee paha olo kun tarkkailee koko ajan, että onko mulla nyt pahaa oloa ja jos on, niin mistä se johtuu ja mitä sillle pitää tehdä.  Itse hyväksyn ajoittaiset pahat olot elämään kuuluvana asiana enkä tee niistä minkäänlaista numeroa. Saavat tulla ja mennä vapaasti, ei ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan kaikilla miehillä on paha olla joskus, mutta eri asia miten sen näyttää. Turvan ja silityksen kaipuuta tuskin monella on, mutta epäilen että miehet kääntävät sen oman turvan ja silityksen kaipuun siten, että antavat niitä naiselle silloin kun itse kaipaavat niitä asioita. Tällöin ei vaikuta ihan nynneröltä. Miehille ei oikein anneta lupaa olla liian tunteellisia, joten lähes kaikki miehet pitävät ison osan kaikkea paskaa ja pahaa oloa sisällään. Ehkä tämäkin on viimeaikoina vähän vähentynyt, ja miehetkin voivat puhua pahasta olostaan ilman jotain naismaisen miehen leimaa.

Terveisin Naispelko26

Kyllä se monesti taitaa vähän näin olla. Omalla miehelläni on joskun paha mieli tai paha olo. Yleensä hän silloin vain mölöttää ja katsoo tv:tä lasittunein katsein, ja kun kysyn mikä on, niin sanoo olevansa vain vähän väsynyt. Nykyään en enää kysy noin, vaan kysyn suoraan jotta kerroppas nyt mikä mieltäs painaa. Miehen on vaikea alkaa oma-aloitteisesti puhumaan painavista asioista. Tuon väsymyshomman kuin hän vastaa, niin kysynaina että joo, mutta mitä muuta kuin että väsyttää, ja sieltä se yleensä sitten tulee. Kyllä se tulee joskus myös rapsutettavaksi, mutta en osaa sanoa tuleeko vain siksi kun se on hänen mielestään mukavaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yhteen aikaan yritti monta kertaa mies jonka elämäntehtävä oli kaiketi itkeä ja halia sohvalla, mutta minä en innostunut siitä kuten en huolien jakamisesta elämäntehtävänäkään, ihan senkään takia että sinkkuna ollessa elämässäni ei ole ongelmia, niin en näe mitään järkeä alkaa kehittää niitä miehen muodossa. Hän oli kyllä hyvin pitkä, tumma, lihaksikas ja komea, töissäkin kävi joka on mieheltä harvinaista toimintaa, mutta  ikuinen huolessa eläminen ei napannut minua. Lisäksi epäilen että hän oikeasti kuului jännämiesten uliosastoon eli miehiin jotka etsii naisia säälin avulla ja vedoten hoivaviettiin ja minulta ei enää löydy mitään tunteita missään muodossa kenenkään säälimiseen, että jos elämä ei ole täysin onnellista niin pysyy poissa minun lähettyviltäni.

Miten työssäkäynti on miehiltä harvinaista toimintaa? 😳

On se, piti elää yli 40 vuotiaaksi ennen kuin alkoi kohdata miehiä joilla on oikeasti työpaikka eikä ole elämässä ajelehtijoita, 9 euron tukityöllistettyjä tai tapatyöttömiä elättäjää etsimässä. Näitä kerjäläisiä on tullut koko aikuisikä elätettyä, ei kiinnosta enää. Miehen pitää pystyä maksamaan oma elämisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua yhteen aikaan yritti monta kertaa mies jonka elämäntehtävä oli kaiketi itkeä ja halia sohvalla, mutta minä en innostunut siitä kuten en huolien jakamisesta elämäntehtävänäkään, ihan senkään takia että sinkkuna ollessa elämässäni ei ole ongelmia, niin en näe mitään järkeä alkaa kehittää niitä miehen muodossa. Hän oli kyllä hyvin pitkä, tumma, lihaksikas ja komea, töissäkin kävi joka on mieheltä harvinaista toimintaa, mutta  ikuinen huolessa eläminen ei napannut minua. Lisäksi epäilen että hän oikeasti kuului jännämiesten uliosastoon eli miehiin jotka etsii naisia säälin avulla ja vedoten hoivaviettiin ja minulta ei enää löydy mitään tunteita missään muodossa kenenkään säälimiseen, että jos elämä ei ole täysin onnellista niin pysyy poissa minun lähettyviltäni.

Miten työssäkäynti on miehiltä harvinaista toimintaa? 😳

On se, piti elää yli 40 vuotiaaksi ennen kuin alkoi kohdata miehiä joilla on oikeasti työpaikka eikä ole elämässä ajelehtijoita, 9 euron tukityöllistettyjä tai tapatyöttömiä elättäjää etsimässä. Näitä kerjäläisiä on tullut koko aikuisikä elätettyä, ei kiinnosta enää. Miehen pitää pystyä maksamaan oma elämisensä.

Tilastot ei oikein tue tätä, tosin vähän oma syy jos pyörii vain joissain yhteiskunnan ulkopuolelle jääneissä roskaväkiporukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On krapulassa ja jos ei saa pildeä. Eikä silloin kaipaa lohdutusta vaan jonkun jota hakata.

No siis tuollaista en tietenkään halua, eihän tuollainen ole edes normaalia.

Minun nähdäkseni normaali (keskiverto) mies ei ole tunteikas, mutta ei myöskään aggressiivinen juoppo.

Miehillä on tunteet, mutta ne on ja pidetään itsensä sisällä. Naiset riehuvat, rageevat ja pillittävät tunteensa itsestään ulos ja muiden vaivoiksi.

T. Tyyni-Japi

Miehet ovat persuja.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupojathan kaipaavat välillä lohtua, eli voisi kuvitella, ettei tuollainen tarve yhtäkkiä ihmisestä lopu?

Tietysti ihminen aikuistuu eikä ole enää niin tunteella käypä ja tarvitseva kuin lapsena, mutta kyllähän jokaisen aikuisen sisällä elää myös se pieni poika tai tyttö, lapsi joka joskus oli?

Olen pikkupoika vielä, jos minua surettaa niin vaimo lohduttaa minua ja hän antaa minulle muumitikkarin.

Tykkään myös leikkiä legoilla usein.

Itken myös jos en saa karkkia tai lelua kaupasta.

T: pikkupoikamies 29v

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista kyllä, jos naiset reagoivat miesten tunteisiin noin.

En ollut tiennyt, että miehillä on tuollaisia kokemuksia naisten edessä itkemisestä - olin olettanut, että nimenomaan naisten kanssa voisi itkeä koska naiset tottakai lohduttavat ja ymmärtävät, mutta ei vissiin aina sitten mene niin.

Enkä ollut tiennyt tuotakaan, että naisella voi mennä halut jos mies näyttää ”heikkoutensa”.

Valaiseva ketju.

Naiset (no yleistän, ainakin yhden tiedän) haluavat sellaisen miehen joka on itsevarma. Se että mies haluaa vaan läheisyyttä ja joskus vaan olla turvaton on aika luotaantyöntävää, kuulemma. Jos on heikko niin pitää olla sitä miehekkäästi. VAIKKA olisi sitten sen 99,5% ajasta ja käytännössä normaalisti se joka aina jaksaa. Näin meillä.