Lue keskustelun säännöt.
Uusperheet, onko teistä ok jos lapsi tulee koulun jälkeen
09.09.2019 |
Toiselle vanhemmalle suönään ja tekemään läksyt kun toinen vanhempi on töissä? Vaikka siis olisi tämän toisen vanhemman vuoroviikko?
Kommentit (42)
Joskus on kyllä kaameita kuvioita lapselle nämä.
Naapuruston tyttö tuli soittamaan ovikelloa ja sanoi avaimensa unohtuneen kotiin. Oli isäviikko. Kysyin, ettetkö tyttö voi mennä äidilleen. Asuu ihan lähellä.
Ei kuulemma voi. Se on aivan kiellettyä... eikö ole kauheaa. Lapsella on hätä ja omaan äitiin ei voi turvautua? Tyttö oli vasta ykkösluokkalainen.
Nälkä oli kova ja syötin sitten lapsen. Kyllä teki mieli sanoa äidille suorat sanat näistä järjestelyistä. Mutta en sanonut, mielessäni uhosin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä lapselle on parasta
Se, että on rutiinit ja yhteisesti sovitut säännöt, että lapsi tietää kumpi vanhemmista sen kopin ottaa.
Kyllä ydinperheessäkin molemmat vanhemmat ovat ottamassa koppia, mutta samoin lapselle voi sanoa säännön kumpi vanhempi on tavoitettavissa paremmin. Eli eroperheessäkin molemmat ottavat koppia, mutta toinen on vuoroviikoin enemmän vastuussa.
Se on hyvä, että lapsella on se tietoisuus että kumpikin vanhempi sen kopin ottaa tulee ja menee hän ihan miten hän haluaa. Ja nyt kun vedottiin tähän ydinperheeseen niin niissäkin on säännöt, josta lapsen oletetaan pitävän kiinni, eikä tämä tule ja mene niin kuin hän haluaa.
Ei meidän ydinperheessä ole sääntöjä, ettei saisi koulun jälkeen kaverille mennä. Miksi sitten pitäisi kysyä lupa, saako mennä omalle vanhemmalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsi on siis usein tullut koulun jälkeen meille kun äitinsä on myöhempään töissä ja minä sekä lapsen isä ollaan kotona.
Äidin mielestä tämä ei sovi, koska kapsi syö meillä ja äiti on tehnyt eväät jääkappiin. Yritin sanoa että meille on ihan ok että lapsi syö meidän kanssa, mutta hänestä olisi parempi että mentäisiin sopimuksen mukaan..
No mä tavallaan ymmärrän lapsen äitiäkin. Ei ole kiva, jos ruokaa menee roskiin. Esikoisellani oli aikoinaan tapana syödä milloin kenenkin kaverinsa kotona ja mua oikeasti ärsytti, kun lapsi tuli ruoka-aikaan kotiin ja kertoi juuri syöneensä. Meinasin jo ripustaa sille "Ei saa ruokkia" -kyltin kaulaan. Koira kyllä kiitti, kun sai kuppiinsa esikoisen sapuskat.
Voisiko asiasta sopia lapsen äidin kanssa paremmin? Lapsen kannalta on hyvä, jos hän voi koulun jälkeen olla toisen vanhempansa luona. Voisiko äiti varata kotiin sellaista välipalaa, joka säilyy? Tai voisitteko sopia, että lapsi syö välipalansa aina teillä?
Tähän liittyen: meillä oli exän kanssa sopimus, että jos lapsi tulee käymään etäviikolla, häntä ei ruokita.
Kerran lapseni tulivat luokseni isäviikolla ja minä olin juuri alkamassa syömään. Laitoin oman pienehkön ruokani kolmeen osaan, kaikki saivat tosi vähän ruokaa. Isänsä luona lapset ilmoittivat jo syöneensä, koska eivät tykänneet ruoasta, ja minä sain haukut....
Eroperheen lapsensa käytin tuota tilannetta hyväksi :D Äidille kerroin, että olin iskällä ja iskälle, että olin äidillä. Saatoin olla esim. koko viikonlopun kavereilla, eikä kumpikaan kysellyt perään.
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on sen ikäinen, että kykenee itsenäisesti liikkumaan kahden kodin ja koulun ja harrastusten välejä, niin mielestäni hänen pitäisi itse saada päättää, missä on.
Ihan kummaa olisi, jos ei voisi vapaasti käydä kumman vanhemman luona nyt haluaa vaikka just koulun jälkeen iltapäivällä.
Asia erikseen on sitten se, että vanhemmat pystyvät olemaan kartalla siitä, missä lapsi on (toisen vanhemman luona, kaverin luona, harrastuksessa, tms). Ihan siltä varuilta, että ei käy niin, että lapsi väittääkin yhtäkkiä vaikka olevansa nyt poikkeuksellisesti isän luona yötä, mutta isä onkin äidin tietämättä työmatkalla ja lapsi järjestää luvattomat bileet tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä lapselle on parasta
Se, että on rutiinit ja yhteisesti sovitut säännöt, että lapsi tietää kumpi vanhemmista sen kopin ottaa.
Kyllä ydinperheessäkin molemmat vanhemmat ovat ottamassa koppia, mutta samoin lapselle voi sanoa säännön kumpi vanhempi on tavoitettavissa paremmin. Eli eroperheessäkin molemmat ottavat koppia, mutta toinen on vuoroviikoin enemmän vastuussa.
Se on hyvä, että lapsella on se tietoisuus että kumpikin vanhempi sen kopin ottaa tulee ja menee hän ihan miten hän haluaa. Ja nyt kun vedottiin tähän ydinperheeseen niin niissäkin on säännöt, josta lapsen oletetaan pitävän kiinni, eikä tämä tule ja mene niin kuin hän haluaa.
Ei meidän ydinperheessä ole sääntöjä, ettei saisi koulun jälkeen kaverille mennä. Miksi sitten pitäisi kysyä lupa, saako mennä omalle vanhemmalle?
Suurinmassa osassa perheissä taitaa kuitenkin olla sääntö, että sen lapsen pitää kysyä lupaa saako mennä kaverille ja kaverin kysyä saako heille tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Tuo viimeinen lause: noin minäkin luulin. Kunnes täysi-ikäisenä molemmat lapseni sanoivat, että isän luona ei koskaan koti tuntunut kodilta. Vain minun luonani oli koti.
En tiedä, kumpi vaikutti asiaan enemmän: minä olin ollut lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä sekä kotiäitinä että tehnyt lyhyempää päivää. Vai se, että isän luona oli uusi nainen, ja jos nainen on kodinhengetär, niin se kotihan on erilainen mihin olivat minun luonani tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Eroperheen lapsensa käytin tuota tilannetta hyväksi :D Äidille kerroin, että olin iskällä ja iskälle, että olin äidillä. Saatoin olla esim. koko viikonlopun kavereilla, eikä kumpikaan kysellyt perään.
Kyllä minä erolapsen äitinä haluaisin viettää lapsen kanssa sen joka toisen viikonlopun, joka on se minun viikonloppuni. Ei niin, että lapsi luuhastaisi kavereilla ihan koko viikonlopun.
Isän kanssa voidaan toki päittäin vaihtaa viikonloppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä lapselle on parasta
Se, että on rutiinit ja yhteisesti sovitut säännöt, että lapsi tietää kumpi vanhemmista sen kopin ottaa.
Kyllä ydinperheessäkin molemmat vanhemmat ovat ottamassa koppia, mutta samoin lapselle voi sanoa säännön kumpi vanhempi on tavoitettavissa paremmin. Eli eroperheessäkin molemmat ottavat koppia, mutta toinen on vuoroviikoin enemmän vastuussa.
Se on hyvä, että lapsella on se tietoisuus että kumpikin vanhempi sen kopin ottaa tulee ja menee hän ihan miten hän haluaa. Ja nyt kun vedottiin tähän ydinperheeseen niin niissäkin on säännöt, josta lapsen oletetaan pitävän kiinni, eikä tämä tule ja mene niin kuin hän haluaa.
Ei meidän ydinperheessä ole sääntöjä, ettei saisi koulun jälkeen kaverille mennä. Miksi sitten pitäisi kysyä lupa, saako mennä omalle vanhemmalle?
Suurinmassa osassa perheissä taitaa kuitenkin olla sääntö, että sen lapsen pitää kysyä lupaa saako mennä kaverille ja kaverin kysyä saako heille tulla.
Hmm. En tunne ketään, joilla näin on iltapäivisin. Viikonloput on eri asia, kun vanhemmat ovat kotona, mutta arkisin ollaan kavereiden kanssa lupaa kysymättä. Kännyllä saa kyllä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Tuo viimeinen lause: noin minäkin luulin. Kunnes täysi-ikäisenä molemmat lapseni sanoivat, että isän luona ei koskaan koti tuntunut kodilta. Vain minun luonani oli koti.
En tiedä, kumpi vaikutti asiaan enemmän: minä olin ollut lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä sekä kotiäitinä että tehnyt lyhyempää päivää. Vai se, että isän luona oli uusi nainen, ja jos nainen on kodinhengetär, niin se kotihan on erilainen mihin olivat minun luonani tottuneet.
Varmaan vaikuttaa myös, kumpi jäänyt siihen alkuperäiseen kotiin.
Tunnen pari perhettä, jossa isän uusi vaimo on sietänyt miehensä aiempia lapsia just tasan siiheksi, kunnes täyttävät 18. Sitten ei ole enää isän luo asiaa kuin kahville kylään joskus ja jouluna. Esim lasten huoneet otettu muuhun käyttöön ja vuoteet purettu, yöpymiseen tarjolla ehkä joku varapatja lattialla, mieluiten ei yökyläilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mikä lapselle on parasta
Se, että on rutiinit ja yhteisesti sovitut säännöt, että lapsi tietää kumpi vanhemmista sen kopin ottaa.
Kyllä ydinperheessäkin molemmat vanhemmat ovat ottamassa koppia, mutta samoin lapselle voi sanoa säännön kumpi vanhempi on tavoitettavissa paremmin. Eli eroperheessäkin molemmat ottavat koppia, mutta toinen on vuoroviikoin enemmän vastuussa.
Se on hyvä, että lapsella on se tietoisuus että kumpikin vanhempi sen kopin ottaa tulee ja menee hän ihan miten hän haluaa. Ja nyt kun vedottiin tähän ydinperheeseen niin niissäkin on säännöt, josta lapsen oletetaan pitävän kiinni, eikä tämä tule ja mene niin kuin hän haluaa.
Ei meidän ydinperheessä ole sääntöjä, ettei saisi koulun jälkeen kaverille mennä. Miksi sitten pitäisi kysyä lupa, saako mennä omalle vanhemmalle?
Suurinmassa osassa perheissä taitaa kuitenkin olla sääntö, että sen lapsen pitää kysyä lupaa saako mennä kaverille ja kaverin kysyä saako heille tulla.
Niin?
Olisi mielenkiintoista tietää käytännöistä. Meille saa tuoda kaverin, ellei ihan erikseen ole sovittu, että ei tänään, koska esim. isä on kipeä..
Lapsetkin menevät kavereilleen käsittääkseni kysymättä lupaa. Ei ainakaan ole mitään ongelmaa ollut täällä. Asumme kerrostaloalueella Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Tuo viimeinen lause: noin minäkin luulin. Kunnes täysi-ikäisenä molemmat lapseni sanoivat, että isän luona ei koskaan koti tuntunut kodilta. Vain minun luonani oli koti.
En tiedä, kumpi vaikutti asiaan enemmän: minä olin ollut lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä sekä kotiäitinä että tehnyt lyhyempää päivää. Vai se, että isän luona oli uusi nainen, ja jos nainen on kodinhengetär, niin se kotihan on erilainen mihin olivat minun luonani tottuneet.Varmaan vaikuttaa myös, kumpi jäänyt siihen alkuperäiseen kotiin.
Tunnen pari perhettä, jossa isän uusi vaimo on sietänyt miehensä aiempia lapsia just tasan siiheksi, kunnes täyttävät 18. Sitten ei ole enää isän luo asiaa kuin kahville kylään joskus ja jouluna. Esim lasten huoneet otettu muuhun käyttöön ja vuoteet purettu, yöpymiseen tarjolla ehkä joku varapatja lattialla, mieluiten ei yökyläilyjä.
Minä muutin ja isä jäi alkuperäiseen kotiin. Ehkä lapset pitivät uutta naista lapsineen tunkeilijana? Varsinkin, kun he muuttivat vain puoli vuotta minun poismuuttoni jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Tuo viimeinen lause: noin minäkin luulin. Kunnes täysi-ikäisenä molemmat lapseni sanoivat, että isän luona ei koskaan koti tuntunut kodilta. Vain minun luonani oli koti.
En tiedä, kumpi vaikutti asiaan enemmän: minä olin ollut lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä sekä kotiäitinä että tehnyt lyhyempää päivää. Vai se, että isän luona oli uusi nainen, ja jos nainen on kodinhengetär, niin se kotihan on erilainen mihin olivat minun luonani tottuneet.Varmaan vaikuttaa myös, kumpi jäänyt siihen alkuperäiseen kotiin.
Tunnen pari perhettä, jossa isän uusi vaimo on sietänyt miehensä aiempia lapsia just tasan siiheksi, kunnes täyttävät 18. Sitten ei ole enää isän luo asiaa kuin kahville kylään joskus ja jouluna. Esim lasten huoneet otettu muuhun käyttöön ja vuoteet purettu, yöpymiseen tarjolla ehkä joku varapatja lattialla, mieluiten ei yökyläilyjä.
Ei meilläkään ole ollut tuon jälkeen. Se ei johdu minusta, vaan miehestä. Hänen mielestä on turha pitää huoneita vapaana, jos harvakseltaan käy. Itse asiassa hän muutti lasten huoneen omaksi romuvarastoksi pikkuhiljaa, kun lapset vielä kyläilivät.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ok, ja toivoisinkin sitä. Olen äitipuolena kahdelle koululaiselle. Harmittaa että lasten äiti halusi kynsin ja hampain pitää kiinni sopimuksesta, ja lapset eivät jotenkin ymmärrä, tai olettavat ettei äiti hyväsky sitä, että he tulisivat meille koulun jälkeen tekemään läksyt ja välipalalle. Äidin mielestä ainoa lasten"hoito" on sitä että lasten on jäätävä yöksi kun tulevat meille. Sitten hän harmittelee että on niin rankkaa lasten kanssa kun pitää koko ajan tehdä ruokaa jne. Minä tekisin kyllä lasten kanssa täällä ruokaa vaikka joka toinen päivä, mutta se ei käy jos lapset eivät samalla jää yöksi.
Ymmärrän äitiä. En minäkään haluaisi, että minulle vieras nainen tekisi lapsilleni välipaloja ja yrittäisi samalla työntää biologista äitiään syrjään, sillä sitähän tuo on. Sinä et ole äitipuoli, olet ehkä turvallinen aikuinen. Särähtää jo korvaankin tuo ajattelusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ok, ja toivoisinkin sitä. Olen äitipuolena kahdelle koululaiselle. Harmittaa että lasten äiti halusi kynsin ja hampain pitää kiinni sopimuksesta, ja lapset eivät jotenkin ymmärrä, tai olettavat ettei äiti hyväsky sitä, että he tulisivat meille koulun jälkeen tekemään läksyt ja välipalalle. Äidin mielestä ainoa lasten"hoito" on sitä että lasten on jäätävä yöksi kun tulevat meille. Sitten hän harmittelee että on niin rankkaa lasten kanssa kun pitää koko ajan tehdä ruokaa jne. Minä tekisin kyllä lasten kanssa täällä ruokaa vaikka joka toinen päivä, mutta se ei käy jos lapset eivät samalla jää yöksi.
Ymmärrän äitiä. En minäkään haluaisi, että minulle vieras nainen tekisi lapsilleni välipaloja ja yrittäisi samalla työntää biologista äitiään syrjään, sillä sitähän tuo on. Sinä et ole äitipuoli, olet ehkä turvallinen aikuinen. Särähtää jo korvaankin tuo ajattelusi.
Minä taas en ymmärrä, jos joku valittaa arjen rankkuutta, mutta ei ole valmis siitä rankkuudesta luopumaan.
- eri
Karmeita nuo jotkut kommentit. Lapsen paras on se että hän on aina tervetullut kotiin,oli se sen viikkoinen koti tai ei. Sen jälkeen kun eron on hyväksynyt on hyväksyttävä myös ne eksän uudet kumppanit ja pitäis ajatella että se ei ole minulta pois jos lapseni elämässä on nyt uusi aikuinen joka auttaa häntä. Jos ei hyväksy kysymys on mustasukkaisuudesta.
Se on kierointa vieroitusta leikkiä hyvää äitipuolta toisen lapsille. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ole sydäntä sanoa lapselle, ettei ole tervetullut isänsä kotiin.
Eli saa totisesti tulla. Itsepähän olen ottanut miehen, jolla on lapsi. Mikä oikeus minulla olisi ruveta tätä lasta tölvimään ja pahaa mieltä aiheuttamaan.
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen kaksivuotias lapsi ja ilman muuta isoveli saa tulla meille. Ihan sama mikä viikko.
Minulle viikkosysteemi tarkoittaa vain, että päävastuu lapsen olemisesta on viikon "omistajalla". Lapsella on aina kaksi kotia. Ja kotiin saa tulla lupaa kysymättä.
Tuo viimeinen lause: noin minäkin luulin. Kunnes täysi-ikäisenä molemmat lapseni sanoivat, että isän luona ei koskaan koti tuntunut kodilta. Vain minun luonani oli koti.
En tiedä, kumpi vaikutti asiaan enemmän: minä olin ollut lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä sekä kotiäitinä että tehnyt lyhyempää päivää. Vai se, että isän luona oli uusi nainen, ja jos nainen on kodinhengetär, niin se kotihan on erilainen mihin olivat minun luonani tottuneet.Varmaan vaikuttaa myös, kumpi jäänyt siihen alkuperäiseen kotiin.
Tunnen pari perhettä, jossa isän uusi vaimo on sietänyt miehensä aiempia lapsia just tasan siiheksi, kunnes täyttävät 18. Sitten ei ole enää isän luo asiaa kuin kahville kylään joskus ja jouluna. Esim lasten huoneet otettu muuhun käyttöön ja vuoteet purettu, yöpymiseen tarjolla ehkä joku varapatja lattialla, mieluiten ei yökyläilyjä.
Kamalaa. Miten mikään vanhempi suostuisi tuohon? Meillä on omia ja yhteisiä lapsia ja kaikille on tehty selväksi että me ollaan perhe ja meidän kotiin saa tulla kun haluaa.
Tietenkin koti muuttuu kun lapset lähtee mutta tahallinen tuhoaminen on ilkeyttä.
Se on hyvä, että lapsella on se tietoisuus että kumpikin vanhempi sen kopin ottaa tulee ja menee hän ihan miten hän haluaa. Ja nyt kun vedottiin tähän ydinperheeseen niin niissäkin on säännöt, josta lapsen oletetaan pitävän kiinni, eikä tämä tule ja mene niin kuin hän haluaa.