Miksi henkilökohtaisen avustajan paikkoja on niin paljon auki?

Minäkin olen henkilökohtaisen avustajan työnantaja. Kokemusta on yli vuosikymmenen ajalta, ja pisin työsuhde on kestänyt yli kahdeksan vuotta. Pyrin olemaan reilu ja asiallinen työnantaja ja kuulun Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liittoon, minkä seurauksena avustajan palkka on parempi kuin järjestäytymättömällä työnantajalla.

Henkilökohtaisen avustajan työ on ihan oikeaa työtä, ja asennoidun siihen itse sen mukaisesti. Edellytän myös avustajien tekevän niin. Niinpä jo rekrytointivaiheessa kiinnitän huomioni kirjalliseen hakemukseen ja siihen, miten hakija perustelee asiansa. Katson, ymmärtääkö hakija että vammainen ihminen on avustajan esimies, ja että työ ei ole hoivaa tai hoitoa. Diskaan ne hakemukset, joista paistaa läpi, ettei rekryilmoitusta ole luettu tai ymmärretty. Työhaastattelussa molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tutustua toisiinsa.

Sijaiset tulevat firmasta, jota pyrin käyttämään mahdollisimman vähän jatkuvien ongelmien vuoksi.

Tässä ketjussa on tullut esiin tapauksia, joissa vaikuttaa, että ta ei ole toiminut oikein. Se ei ole hyväksyttävää. Selkeistä työhyvinvointiin tai -turvallisuuteen liittyvistä epäkohdista kannattaa ottaa yhteys työsuojeluun tai liittoon. Av-palsta ei ratkaise niitä. Kannattaa myös muistaa, että huono kohtelu ei johdu vammaisuudesta vaan ihmisestä itsestään, hänen persoonastaan.

Suurin osa tapaamistani avustajista on ollut asiallisia, mutta myös tämän ihmisryhmän sisällä on ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Kaikki eivät vain sovi avustajiksi. Olen itse nähnyt komentelua, pomotusta ja vallankäyttöyrityksiä sekä ihmeellistä sekoilua. Eräs keikka-avustaja suuttui, kun ei saanut työntää pyörätuoliani. Toinen keikkalainen ei osannut sulkea asuntoni vessan liukuovea vaan alkoi vessahommiin suoraan nenäni edessä. Hetken hämmästyksen jälkeen pyysin sulkemaan oven. Yksi keikkalainen sai potkut, koska oli uhkaava - onneksi sain uhkailut talteen, niin asia oli sillä selvä. Toivottavasti kukaan näistä ei ole uhriutunut siitä, kun olen pyytänyt käyttäytymään/toimimaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne on eksynyt joku katkera avustettava, joka luulee, että hänen sanansa on laki.

Työsuhteessa työnantajan sana on laki. Ei kannata edes yrittää työelämään, ellei ymmärrä tällaisia asioita. Vähemmän vahinkoa tulee kun pysyy poissa työpaikoilta.

Ei tavallisen työntekijänkään tarvitse suostua kaikkeen mitä työnantaja määrää. Jos työsopimuksessa lukee, että teet kassahommia sekä hyllytystä, niin voit kieltäytyä siivoamisesta, koska se ei kuulu työkuvaan. Jos henkilökohtaisen avustajan työsopparissa lukee avustettavan auttaminen arjen askareissa, niin se ei tarkoita, että hoitaa myös niiden muiden perheenjäsenten askareita. Eikä sen avustettavan tavat ole ainoita oikeita tapoja, joskus ne voivat olla jopa vaarallisia. Vaikka sinä pesisit astiat käsin tulikuumassa vedessä niin työntekijä saa itse päättää sen veden lämpötilan mihin upottaa kätensä.

Minä laittaisin sitä tulikuumaa vettä johonkin astiaan ja kiikuttaisin sille vammaiselle, että voi näyttää miten itse työntää kätensä siihen.

Tässä on esimerkki sellaisesta asenteesta, joka ei missään tapauksessa kuulu henkilökohtaiselle avustajalle. Omat aggressiot kannattaa purkaa jossain muualla kuin työpaikalla.

122

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se piikominen ei rajoitu pelkästään avustettavaan, vaan jos on puoliso ja lapset niin sitten piiotaan myös heidän asioitaan. Voit joutua siivoamaan isoa taloa ja tiskaamaan viiden edestä, koska "kyllähän avustettava ne tekisi itse jos voisi". Puoliso ja lapsethan ei niitä voi tehdä.

Tiskaaminen tai joku pienimuotoinen siivoilu varmaan silloin tällöin on ok. Jos urakka on kuitenkin iso, ja tosiaan muitakin tekijöitä olisi, niin voiko tuosta käytännössä kieltäytyä? Siis tietääkö joku?

Minullakin kysymys, onko jokin kiloraja olemassa ostoksissa, jos avustaja kantaa ostokset käsissään, ilman apuvälineitä? 

Avustaja kirjoitti:

Mä oon tehnyt henkkarin hommia joskus yhteensä n. 5 vuotta. Palkka oli 11e tunti ja toisessa työssä olin 25h/viikko ja toisessa kokopäiväisenä. Toinen oli n. 8 v tasolla oleva aikuinen pienikokoinen nainen, käytiin paljo. Mm. Leffassa, ostoksilla, katsottiin tv sarjoja, luin hänelle, lenkitettiin koiraa, leivottiin. Todella mukava nainen oli ja mukava perhe. Toisen kanssa olin koulussa avustajana ja koulun jälkeen menin kotiin kunnes vanhemmat tulivat töistä, sekin oli oikein mukava työ. Helpolla hommalla, säännölliset hyvät työajat oli kk palkka 1950e, mikä oli minusta oikein hyvä ottaen huomioon työn :) kenenkään perseen pesijäksi,suihkuttajaksi ym ei olisi minusta.

MIstä johtuu että jälkeen jäänyt aikuinen nainen saa näin hyvää palvelua yhteiskunnalta ja vanhukset eivät pääse edes ulos koska ei ole henkilökuntaa? Mistä nämä yhteiskunnan säännöt oikein pursuaa kun toiset saa ”kaikkea kivaa” ja toiset ei saa yhtään mitään. Vanhukset makaa aliravittuna kun ei ehditä syöttää tarpeeksi hitaasti tarpeeksi kaloripitoista ruokaa, märissä vaipoissa joutuvat olemaan jne. Miksi jokaisella vanhuksella ei ole oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan? Toivon että varsinkaan alan ihmiset eivät menisi avustajiksi, on niin vääriin että sairaat vanhukset eivät saa hoitoa mm. Resurssipulan vuoksi.

Se on kaikista alhaisin ja paskin paskaduuni, en tajua miten kukaan jaksaa sitä tehdä tai ehkä on sitten valikoinut ne järkevimmät kohteet joita kiertää. Pääasiassa kuitenkin palkka on paskaa, ihmiset katkeroituneita ja vaativia ja työajat ihan kohtuutonta tilkkutäkkiä, jotku on puhelimen päässä 24/7 jos joku asiakas sattuu apua tarvitsemaan.

Ja lähihoitajana vakavasti olen jonkun kerran niitä ilmoituksia katsellut, onneksi en kertaakaan päätynyt edes kokeilemaan, tarpeeksi kuullut siitä hommasta.

Paska duuni ja huono palkka. Ja suomessahan työntekijä ei neuvottele palkkaa, sen on joku yliherra tehtyt hänenn puolestaan. Ihan niinku ajattelisivat kenenkään muun parasta siinä kuin valtion kirstua josta ne palkat maksetaan.

joten joo, tarpeet eikohtaa ja siten on työttömiä maishoitajia ja samaan aikaan valtavasti auki olevia virkoja.

Jos saisi neuvotella itse niin ehkä tuohin tulisi muutos. Mutta samalla palkkaajat lienee itse persaukisia.

Tuossa ollaan niin tiiviisti tekemisissä toisen ihmisen kanssa että kemioiden on vähän pakko kohdata jotta siitä tulee mitään. Toki nää hullut työnantajat on oma porukkansa mutta "tavallisenkin" kanssa voi olla hankalaa jos esim. avustettava ei tunne oloaan täysin mukavaksi avustajan kanssa tai toisinpäin. Poikaystäväni on avustanut muutamaa sellaista jotka tarvitsevat 24/7 avustusta joten ymmärrettävästi siinä ollaan tosi tiiviisti yhdessä.

Hän kuten monet muutkin tekivät tuota osa-aikaisesti esim. opiskeluiden ohella joten sen takia on myös paljon vaihtuvuutta. Hän itse etsi joidenkin vuosien jälkeen toisen työn koska yksinkertaisesti koki tuon työn henkisesti ja fyysisesti niin raskaaksi. Ja hän vielä tuli ihan hyvin toimeen työnantajansa kanssa. Kävi vain liian raskaaksi olla yhden ihmisen kanssa niin "intiimisti" tekemisissä + vuorotyö ja fyysinen raskaus esim. nosteluiden takia.

Katselin mol.fissä noita ilmoituksia ja ovat kuten ennenkin, eli lukee esim. työajan olevan 10-40 tuntia viikossa, joskus tarvitsee apua jonnekkin matkoillekkin (ollaanko siellä sitten töissä vuorokauden ympäri ja saadaan koko ajalta palkka?), ihan järkyttävän vaikean kuuloista, jos vaikka ottaisi useamman avustettavan, mutta ei siitä yhdestäkään tiedä, että tarvitseeko se nyt apua sen 10 vai 40 tuntia viikossa.

Sitten on joitakin joilla on antaa esim. 2 päiväksi viikossa töitä, siinä ehkä olisi selkeämpää, kunhan saisi vielä pari asiakasta lisää ja kaikille sopisi eri päivät viikosta.

Joku tarvitsi ihan henkilökohtaista hoitajaa katetrointeineen ja vatsatoimintuksineen kodinhoidon lisäksi.

Voisi olla varteenotettava vaihtoehto, jos olisi se kansalaispalkka-systeemi, jolloin ei tarvisi huolehtia siitä että tuleekin persnettoa. Ja tietysti sitten pitäisi vielä löytää mukavat työnantaja-asiakkaatkin.

Vierailija kirjoitti:

MIstä johtuu että jälkeen jäänyt aikuinen nainen saa näin hyvää palvelua yhteiskunnalta ja vanhukset eivät pääse edes ulos koska ei ole henkilökuntaa? Mistä nämä yhteiskunnan säännöt oikein pursuaa kun toiset saa ”kaikkea kivaa” ja toiset ei saa yhtään mitään. Vanhukset makaa aliravittuna kun ei ehditä syöttää tarpeeksi hitaasti tarpeeksi kaloripitoista ruokaa, märissä vaipoissa joutuvat olemaan jne. Miksi jokaisella vanhuksella ei ole oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan? Toivon että varsinkaan alan ihmiset eivät menisi avustajiksi, on niin vääriin että sairaat vanhukset eivät saa hoitoa mm. Resurssipulan vuoksi.

Lue Vammaispalvelulaki. Se ei koske vanhuksia.

Mitä nämä avustettavat tekee sillä aikaa kun odottavat jotain avustajaa haaviin? Mollin sivuilla on aika vanhojakin ilmoituksia yhä auki. Kuka näistä ihmisistä sillä aikaa huolehtii?

Vierailija kirjoitti:

Joskus se piikominen ei rajoitu pelkästään avustettavaan, vaan jos on puoliso ja lapset niin sitten piiotaan myös heidän asioitaan. Voit joutua siivoamaan isoa taloa ja tiskaamaan viiden edestä, koska "kyllähän avustettava ne tekisi itse jos voisi". Puoliso ja lapsethan ei niitä voi tehdä.

Juu, tuolla mitä selasin tuli vastaan ainakin ilmoitus missä mainittiin, että pitää osallistua avustettavan lasten hoitamiseen ja jonkun koiraakin piti ulkoiluttaa.

Mielenkiintoinen työnkuva kyllä, mutta vaikuttaisi aikamoiselta pompottamiselta.

Yleisintä on varmaan, että kuuluu pyykinpesu, siivous ja kodinhoito. Eikö tuota varten ole ihan kodinhoitajat olemassa, vai onko sellainen ammattikunta menneen talven lumia?

Jossakin oli jopa työtehtävissä avustamista, kirjoitusten oikolukemista ja englanninkielen tarkistelua, eli pitää tehdä jonkun toisen töitä että se toinen saisi palkkansa :D

Ryhdyin sivutyökseni 5kymppisen rampauttavaa tautia sairastavan naisen avustajaksi( avustaja 2 vuorossa, 7 pv viikossa klo 8-22). Nainen oli täysin sänkypotilas. Nosturilla nostettava pyörätuoliin, käännettävä sängyssä, katetri ja pussi, puheesta ei saanut selvää kunnolla. Syötettävä. Oli oikein mukava perehdytyspäivä toisen avustajan toimesta. Katseltiin telkkaria, nosturin avulla suihkuun ja syöttö + pissapussin tyhjennys/vaipat. Ihan jees. Seuraavana iltana olin yksin iltavuorossa. Tämä potilas, joka siis täysin selväjärkinen, hyppyytti sekunnin välein ihan kaikkea. Kävi ilmi, että 70v terve äitinsä asuu asunnon olohuoneessa ja tykkäsi leipoa. Minua komennettiin tiskaamaan useiden päivien leipomusastiat ja etsimään tämän äidin likaisia kalsareita pyykkiin. Potilas oli taukoamatta komentamassa ja huusi, jos en saanut selvää. Tein ihan kaiken mitä pitikin, mutta laskin minuutteja, koska pääsen pois (klo 22). Kun hetki vihdoin koitti ja olin potilaan suihkuttanut, ajastanut tv:n ym ym, laittaessani kenkiä jalkaan alkoi huuto. Pussi oli katetrista irti ja liemet sängyssä/lattialla. Suihkutteluun, petivaatteiden vaihtoon/pyykkiin ym meni reilut pari tuntia ja sittenkin potilas volisi koko ajan. Aamulla soitin toiselle avustajalle, joka nauroi potilaan "testanneen" minua. Kuulemma juuri sen verran toinen käsi liikkuu, että saa hieraistua pissapussin irti. Lopetin homman siihen paikkaan, enkä koskaan tule kyseistä duunia enää tekemään. Potilas avustajineen laittoi viestiä perään, että tulisin hommiin. Ilmoitin, etten edes palkkaa tarvitse ko. 2 vuorosta maksaa. Ei ikinä enää!

Vierailija kirjoitti:

Haluan tuoda positiivisen puolen tähän keskusteluun. Itse olen avustettava, perheenäiti, vammauduin onnettomuudessa. Tarvitsen apua mm.kaupassa käynnissä, kodin pienissä askareissa, lapsen kanssa. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että kävelen omin jaloin.

Olen aina kohdellut avustajiani kunnioituksella, kuin ystävinä tai perheenjäseninä. Olen kustantanut mm. avustajan matkan ja päässyt itsekin näin reissuun. Minulle avustaja on tukena arjessa enkä pidä häntä itsestään selvyytenä.

Hyvää avustajaa on vaikea saada. Suurin syy tähän on surkea palkkaus. Minun avustajani palkkaa yksityinen välitysfirma eikä näitä paikkoja löydy työvoimatoimiston sivuilta. Nykyinen avustajani on minulla viidettä vuotta, kai se kertoo jotain myös siitä, millainen ihminen olen.

Toivon, että jos jollakulla on ollut huono kokemus avustettava kanssa, niin näkisitte myös sen, että meitä helppoja ja ystävällisiä avustettavia on myös olemassa. Jos haette avustajan paikkaa, käykää tutustumassa siihen avustettavaan etukäteen. Ei kaikkien kanssa henkilökemiat synkkaa. Olen minäkin vuosien saatossa joutunut lähettämään kaksi avustajaa toisiin töihin.

Mukavan kuuloista. Heräsi kuitenkin kysymys, että kai maksoit myös siellä matkoilla matkan lisäksi normaalin palkankin sille avustajalle? Oliko sielläkin työajat voimassa?

Vierailija kirjoitti:

"Avustajan pitää olla luotettava ja huumorintajuinen."

Jaa. Miksi huumorintajuinen? Kuuluuko toimenkuvaan avustettavan vitseille nauraminen?

Kovat on vaatimukset näille avustajillekin.

Ihan kuin seuranhaku-ilmoitus ;)

Työ voi olla hyvinkin mukavaa jos avustettava on kunnioittava, selväjärkinen ja kemiat kohtaa. Toisaalta voi olla myös aivan yhtä helvettiä. Kokemusta on. 

Olisi kivaa jos ei pompoteltaisi, saisi välillä kiitostakin kaiken yrittämisestä jne. Ei ole ihme että vaihtuvuus on suuri koska moni avustettava ei vaan osaa käyttäytyä alkuunkaan. 

Mukava lukea ketjua ;), parin tunnin kuluttua alkaa työ..

3 tuntia työtä, matkoihin 1 h 45 min., palkkaa 30 e, matkakulut 5,60 e. Päivä on käytännössä varattava tähän, mutta palkkaakaan ei käytännössä kerry.

Kahden tunnin päivästä jää ennen ennakonpidätystä 14,40, matkoihin menee helposti kolmella kulkuvälineellä yhtä kauan, kuin työpäivä kestää.

Kärsivällisyys kasvaa tässä työssä kyllä. 

Mulla vähän kuin yläpuolella, tänään tosin viikon pisin päivä. 6 tuntia. Työmatkoihin menee tunti suuntaansa, mutta kuukausilipulla hinnaksi jää reilu pari euroa matkoihin. Asiakas haluaa ravintolaan syömään, maksan ruoat omasta pussista jos haluan syödä. Eväitä ei ravintolassa pysty syömään.. Eli varaan syömiseen vähintään 15€. Eipä tästä tänään montaa kymppiä käteen jää. Mutta tällä kertaa kuitenkin mukava avustettava jota ei tarvitse syöttää tai katetroida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti heillä on pinttyneet tavat. Kaikki pitää tapahtua kellon tarkasti ja niin kuin hän sanoo.

Hieno huomio se että kaikki pitää tehdä kuten vammainen työnantaja haluaa. Juuri itsemääräämisoikeus on henkilökohtaisen avun ydin. Jos (tässä tapauksessa) tätä ei tajua, ei sovi avustajaksi :D

Itsemäärämisoikeutta ei  kuitenkaan tarkoita samaa kuin mielivaltaisuus ja asiaton käytös. Kaikkea ei aina voi laittaa sen vammaisuuden tai sairauden piikkiin.  Turha nipottaminen jostain verhojen asennosta, omien huonojen olojen kaataminen avustajan niskaa jne.  

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset makaa aliravittuna kun ei ehditä syöttää tarpeeksi hitaasti tarpeeksi kaloripitoista ruokaa, märissä vaipoissa joutuvat olemaan jne. Miksi jokaisella vanhuksella ei ole oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan? Toivon että varsinkaan alan ihmiset eivät menisi avustajiksi, on niin vääriin että sairaat vanhukset eivät saa hoitoa mm. Resurssipulan vuoksi.

Jos ja kun vanhustenhuollon resurssipula johtuu siitä, että vanhainkoteja (sori, en tiedä oikeaa tämänhetkistä termiä) pyörittävät firmat eivät halua palkata tarpeeksi henkilökuntaa, se ei korjaudu sillä että alan ihmiset eivät mene mihinkään muuhunkaan työhön.

Alettaisko näistä se tukien karsiminen kun eivät tule toimeen omillaan. Niinhän ne intiaanitkin teki, vei vuorille.