Miksi henkilökohtaisen avustajan paikkoja on niin paljon auki?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin pahalta lukea näitä arvosteluja. Pahalta tuntuu myös se, että toistuvasti avustajaa hakevat leimataan jotenkin vaikeiksi avustettaviksi. Avustajissakin on kaikenlaisia erittäin hyvistä erittäin huonoihin. Jos syy on henkilökemioissa, joskus taas erilaisissa elämäntavoissa.

Esim. oma lapseni haluaa ulkoilla säällä kuin säällä. Joillekin avustajille tämä sopii hyvin. Jotkut avustajat valittavat, kun joutuvat ulkoilemaan sadesäällä tai pakkasella.

Tottakai siinä voi olla kyse henkilökemioista, mutta toisaalta jos joku avustettava ei tule toimeen yhdenkään avustajan kanssa, niin kyllä siinä olisi ehkä peiliin katsomisen paikka. Ei sitä nyt tarvitse mitään sielunkumppaneita olla jos toinen tulee töitä tekemään. Mutta itse olen huomannut, että monilla avustettavilla ei ole kykyä neuvotella vaan heille on enemmänkin tapana sanella ja kyykyttää. Jos avustettava pitää puoliaan, niin käytännössä työolosuhteista tulee todella epämukavat.

Einomaisen hallitusohjelman jälkeen kukaan ei enää näitä hommia. Viittaan siis suojaosaan ja  as.tuen leikkaukseen. Kuten ei myöskään koulunkäynnin ohjaajan tms osa-aikaisia Pamin pikkuhommia. 

Tiedän toki kokoomuksen ratkaisun. Leikataan toim. t. tukea ja velvoitetaan joku töihin. Ei tule tapahtumaan. Ihmiset hakevat mielummin vaikka mt-diagnoosin, joka toki tällä politiikalla on muutenkin lähellä. 

"Mutta itse olen huomannut, että monilla avustettavilla ei ole kykyä neuvotella"

Itse olen huomannut, että osa avustajista haluaa neuvotella kaikesta. Kyllä, hampaat pitää pestä, se ei ole neuvottelukysymys. Kyllä vaatteet pitää vaihtaa, se ei ole neuvottelukysymys. Kyllä, ruokaa pitää antaa, se ei ole neuvottelukysymys.

Olen väsynyt neuvottelemaan ihan näistä perusasioista. Tuskin avustajat itsekään ovat hampaat pesemättä, vaatteet vaihtamatta, ruoat syömättä jne. Nämä ovat ihan perusasioita, jotka kuuluvat työnkuvaan, eikä niistä pitäisi joutua neuvottelemaan avustajan kanssa. Ja ihan omaisena näistä asioista neuvottelen, kun avustettava ei puhu itse mitään. Osa avustajista viettäisi päivän mieluiten televisiota katsellen, ja kaikki perusasiat tekemättä. Sitten omaisena ärsyttää, kun kaikki avustaminen jää itselle, kun avustajan kanssa on katsottu tuntitolkulla televisiota. Avustettava on niin vaikeasti vammainen, että ei voi itse päättää, mitä tekee tai ei tee. On siis pienen lapsen tasolla henkisesti. Avustajan työnkuvaan kuuluu ohjata päivittäisiin toimiin esim. ruokailuun, vaatteiden vaihtoon, hygienian hoitoon.

Tietenkään sopimukseen kuuluvista työtehtävistä ei pitäisi joutua neuvottelemaan, mutta omassa tapauksessani avustettava saattoi lyhyellä varoitusajalla muutella työaikojani ja se oli hänen puoleltaan lähinnä pelkkää sanelua, koska hän nyt vain tarvitsi lauantai-illalle avustajaa riippumatta siitä oliko mulla jo jotakin omia suunnitelmia. Siinä on avustajalla korkea kynnys kieltäytyä ja jättää työnantajaa "heitteille" yksinään pärjäämään.