Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Kerron, mikä se ero on, olen nimittäin itse kärsinyt unettomuudesta sekä ennen lapsia että lapsien jälkeen. Pahimmat unettomuusjaksoni sijoittuvat ajalle ennen lapsia. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse huolehtia väsyneenä vielä toisistakin ihmisistä. Jos töissä pitää, ei tarvitse enää kotona, vaan voi omistautua itselleen. Kun on lapsia, on pakko hoitaa muidenkin, usein sellaisten ihmisten asiat, jotka tarvitsevat apua ihan kaikissa toimissan.
Toivoisin, että alapeukuttamisen sijaan olisitte rakentavasti eri mieltä, jos olette eri mieltä.
Mulla ei oikein empatiat riitä tuollaiseen itse aiheutettuun väsymykseen, jonka jälkeen huudellaan, että lapsettomien väsymys ei ole mitään. Lasten hankkiminen on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsymystä on montaa eri lajia. Väsymyksestä on turhaa kilpailla tai muutenkaan hankalasta elämän vaiheesta, että kenellä on kamalinta. Joskus tosin, kun saa ns. Vertaistukea ja kuulla ettei muillakaan ole helppoa, niin se voi lohduttaa hieman. Tsemppiä kaikille väsyneille!
On kasvanut uusi egoististen äitien sukupolvi, jotka elävät niin siinä omassa kuplassaan, etteivät voi millään ymmärtää muidenkin kokevan todellista väsymystä. Se, että itsellä oli kaikki helpompaa ennen lapsia ei kerro yhtään mitään siitä, millaisia muiden ihmisten elämät ovat. 50 sivua jankkausta siitä, että muiden pitää nostaa äitien kärsimys kaikkien muiden kärsimysten ylle...
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Et ehkä lukenut aloitusta kunnolla tai sitten et tiedä mikä väsymysoireyhtymä on. Aloituksessa ei puhuttu lapsettomasta ihmisestä, joka väsyy kun pitää tiskata. Siinä puhuttiin kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivästä henkilöstä. Hänen väsymyksensä aiheuttaja on siis ihan konkreettinen elimellinen sairaus, joka rajoittaa elämää erittäin paljon. Tiskaamisesta ja muista pienistä ja arkisista asioista väsyminen on yksi sairauden oire, ei sen aiheuttaja. Mainittakoon myös että väsymysoireyhtymä ei selitypsyykkisillä tekijöillä eikä sen aiheuttama uupumus lievity lepäämällä.
Vieläkö tuntuu siltä, ettet tunne sympatiaa tällaista ihmistä kohtaan? Vaihtaisitko parin vauvavuoden aiheuttaman väsymyksesi krooniseen ja oikeasti elämää rajoittavaan sairauteen, johon ei toimivaa hoito oikeastaan ole ja jonka aiheuttama lamaannuttava uupumus ei lievity vaikka miten saisit levätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Tässä on nyt taas tuhat viestiä v*uilua veloilta, kun heidän hipiäänsä on taas hiplattu ja rajoja joku "äityli" (väsymyksessään tai idiotismissaan, tai molemmissa) loukannut ja kiukku noussut pintaan. Ihmisiä pitää YMMÄRTÄÄ ja kenenkään tuntemuksia ei saa VÄHÄTELLÄ. Vedetään kehään muinaiset gladiaattorit ja perstaskusta vielä Jesse, joka roikkui ristillä äärimmäisen väsyneenä, vaikkei ollut oikeita lapsiakaan, pelkkiä opetussellaisia vaan.
Lasten kanssa on ajoittain ihan yhtä työlästä ja väsyttävää kuin velojen kanssa, ero vain on se että ajan kanssa lapset kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)
Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä.
Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Et ehkä lukenut aloitusta kunnolla tai sitten et tiedä mikä väsymysoireyhtymä on. Aloituksessa ei puhuttu lapsettomasta ihmisestä, joka väsyy kun pitää tiskata. Siinä puhuttiin kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivästä henkilöstä. Hänen väsymyksensä aiheuttaja on siis ihan konkreettinen elimellinen sairaus, joka rajoittaa elämää erittäin paljon. Tiskaamisesta ja muista pienistä ja arkisista asioista väsyminen on yksi sairauden oire, ei sen aiheuttaja. Mainittakoon myös että väsymysoireyhtymä ei selitypsyykkisillä tekijöillä eikä sen aiheuttama uupumus lievity lepäämällä.
Vieläkö tuntuu siltä, ettet tunne sympatiaa tällaista ihmistä kohtaan? Vaihtaisitko parin vauvavuoden aiheuttaman väsymyksesi krooniseen ja oikeasti elämää rajoittavaan sairauteen, johon ei toimivaa hoito oikeastaan ole ja jonka aiheuttama lamaannuttava uupumus ei lievity vaikka miten saisit levätä?
En ole ed, mutta kiinnosti tuo väsymysoireyhtymä sen verran että hieman etsiskelin siitä tietoa. Osin vielä tuntematon, syyt eivät selvillä mutta voivat johtua bakteeri- ja virusperäisistä infektioista, mykoplasmasta (mies on sairastanut sen pariin kertaan muttei saanut onneksi mitään ylimääräistä), borrellioosista sun muuista. Rinnakkainen mm. ylikunnon, fibromyalgian ja erilaisten muiden syndroomien kanssa, ja Duodecim toteaa, että "Yksilön piirteistä täydellisyyteen pyrkiminen (perfektionismi) ja yleinen alhainen kivunsieto on yhdistetty sairastumisriskiin."
Uskon, että jos tällainen vaiva iskee, sitä voi tuntea itsensä lamauttavan väsyneeksi ilman lapsiakin, mutta jos on vielä lapsiväsymystäkin, niin luulisi sen vaikuttavan vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)
Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä.
Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."
No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.
Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää?
Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Tässä on nyt taas tuhat viestiä v*uilua veloilta, kun heidän hipiäänsä on taas hiplattu ja rajoja joku "äityli" (väsymyksessään tai idiotismissaan, tai molemmissa) loukannut ja kiukku noussut pintaan. Ihmisiä pitää YMMÄRTÄÄ ja kenenkään tuntemuksia ei saa VÄHÄTELLÄ. Vedetään kehään muinaiset gladiaattorit ja perstaskusta vielä Jesse, joka roikkui ristillä äärimmäisen väsyneenä, vaikkei ollut oikeita lapsiakaan, pelkkiä opetussellaisia vaan.
Lasten kanssa on ajoittain ihan yhtä työlästä ja väsyttävää kuin velojen kanssa, ero vain on se että ajan kanssa lapset kehittyy.
Ihminen voi olla sairauden takia niin uupunut ja huonossa kunnossa, ettei todellakaan pysty käytännössä muuta kuin makaamaan. Ei silloin niitä lapsiakaan pysty hoitamaan. Minä olen kokenut tämän kun omat lapseni olivat pieniä. Onneksi oli mies joka otti täysvastuun kaikesta. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos hän ei olisi ollut huolehtimassa kaikesta. Sen tiedän, että itse en lapsiani olisi kyennyt hoitamaan. Yritin kyllä.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä ketjusta ei ole äitien jankkausta vaan muiden "av-mammojen" äitiparjaamista. Kyllä, aloittajan kaveri laukaisi hölmön kommentin. Silti on älytöntä sanoa, että äidit eivät saa valittaa mistään lapsiiin liittyvästä, koska "oma valinta" ja "itsepähän teit". Edes vauva.fi:ssä? Jatkakaa Jeesus-vitsien vääntämistä ja lemmikkienhoitotarinoita rauhassa. Niistähän tämä ketju täyttyy :)
Et sitten ole lukenut ketjua? Kyllä äiti saa väsymystä tuntea ja valittaa. Pointti on se, että äiti ei saa vähätellä ja mitätöidä muiden väsymystä.
Jännä kuinka monet ajattelevat, että äidit saavat lällätellä muiden ahdinkoa ja leikkiä marttyyria ja silti odottaa, että nämä vähättelyn kohteet nöyristelevät ja kumartelevat, että totta tosiaan "Kyllähän minä tosiaan olen hyvin onnellinen kun elän vain näiden pakko-oireiden kanssa. Sinulla on taas nuo lapset, jotka väsyttävät vielä enemmän ja tekevät elämästäsi vielä kamalampaa."
No miksi pitää puolin ja toisin "vähätellä" ja "nöyristellä ja kumarrella"? Onko tässä nyt juuri sitä perfektionismiin pyrkimistä ja tavallista alempana olevaa sietokykyä pelissä? = Herkkä hipiä.
Jos on väsynyt tai kipeä, niin miksei siitä pysty keskustelemaan? Jos tuntuu siltä että nyt kaveri vähättelee, miksei siitä pysty sanomaan, että musta tuntuu ettet ota mun väsymystä tarpeeksi tosissasi ja kerro lisää?
Harvinaiset väsymysoireyhtymät on harvinaisia verrattuna miljoonaan lasten aiheuttamasta väsystä kärsijään.
Kuukaan ei vähättele niitä äitejä, jotka kirjoittavat asiallisesti ja ymmärtävät, että ihmisillä on erilaisia väsyttäviä elämäntilanteita. Mutta jos kirjoitat viestin tyyliin "en nyt halua vähätellä, mutta vähättelen kuitenkin ja odotan, että sepustukseni jälkeen myönnät, että minulla tosiaan on vaikeampaa kuin sinulla", niin joo, tuskin sieltä mitään myötätuntoa tippuu. Haloo. Opettele käyttäytymään asiallisesti ja ymmärtäväisesti muita kohtaan, niin sullekin ehkä ollaan mukavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väheksy mutta yhden pienen eron mainitsen. Siinä missä aloituksen tiskaamisesta uupunut lapseton käy uuvuttuaan lepäämään (yleensä), uupuneen äiti-ihmisen on pakko edelleen olla skarppina ja hoitaa jälkikasvunsa. Kroppa saattaa vedellä jo niin ylikierroksilla, ettei se unikaan enää tule kun siihen viimein saisi tilaisuuden. Eikä iltaisin voi ottaa mitään unilääkkeitä, sillä yöllä täytyy herätä ja reagoida lapsen itkuun.
Esikoinen nukkui ensimmäisen pidemmän pätkänsä vasta kaksivuotiaana, siihen asti mentiin 5-20min unilla yötä päivää. Kun lapsi oli hereillä, oli minunkin oltava ja hyssyteltävä sylissä tai kuunneltava huutoa. Kun lapsi nukkui, en ehtinyt itse aina edes nukahtamaan ja toisinaan oli pakko käydä suihkussa tai hoitaa ne tiskit, tehdä ruuat... neuvolan vastaus avunpyyntöihin oli, että toiset vauvat vain itkee enemmän. Onneksi viimein, kahden vuoden kidutuksen jälkeen, selvisi lapsen itkun syy vaikka ei hän vielä neljävuotiaanakaan osaa nukkua öitään heräilemättä. Ei ole univaje vielä minullakaan kuitattu, edelleen joudun ottamaan unen suhteen velkaa kun vuorokauden tunnit eivät vaan riitä.
Tuollaisen kokeneena ja edelleen samaa sumua elävänä on vähän hankala tuntea sympatiaa tiskaamisesta uupuvaa (ja sen jälkeen lepäämään pääsevää) henkilöä kohtaan. Yritän kuitenkin olla väheksymättä ja tarjoan mahdollisuuksien mukaan konkreettista apua, sillä tiedän miten kamalalta vähättely ja yksin ongelmien kanssa jääminen tuntuu.
Et ehkä lukenut aloitusta kunnolla tai sitten et tiedä mikä väsymysoireyhtymä on. Aloituksessa ei puhuttu lapsettomasta ihmisestä, joka väsyy kun pitää tiskata. Siinä puhuttiin kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivästä henkilöstä. Hänen väsymyksensä aiheuttaja on siis ihan konkreettinen elimellinen sairaus, joka rajoittaa elämää erittäin paljon. Tiskaamisesta ja muista pienistä ja arkisista asioista väsyminen on yksi sairauden oire, ei sen aiheuttaja. Mainittakoon myös että väsymysoireyhtymä ei selitypsyykkisillä tekijöillä eikä sen aiheuttama uupumus lievity lepäämällä.
Vieläkö tuntuu siltä, ettet tunne sympatiaa tällaista ihmistä kohtaan? Vaihtaisitko parin vauvavuoden aiheuttaman väsymyksesi krooniseen ja oikeasti elämää rajoittavaan sairauteen, johon ei toimivaa hoito oikeastaan ole ja jonka aiheuttama lamaannuttava uupumus ei lievity vaikka miten saisit levätä?
En ole ed, mutta kiinnosti tuo väsymysoireyhtymä sen verran että hieman etsiskelin siitä tietoa. Osin vielä tuntematon, syyt eivät selvillä mutta voivat johtua bakteeri- ja virusperäisistä infektioista, mykoplasmasta (mies on sairastanut sen pariin kertaan muttei saanut onneksi mitään ylimääräistä), borrellioosista sun muuista. Rinnakkainen mm. ylikunnon, fibromyalgian ja erilaisten muiden syndroomien kanssa, ja Duodecim toteaa, että "Yksilön piirteistä täydellisyyteen pyrkiminen (perfektionismi) ja yleinen alhainen kivunsieto on yhdistetty sairastumisriskiin."
Uskon, että jos tällainen vaiva iskee, sitä voi tuntea itsensä lamauttavan väsyneeksi ilman lapsiakin, mutta jos on vielä lapsiväsymystäkin, niin luulisi sen vaikuttavan vielä lisää.
Varmasti jos on lapsiväsymystä kroonisen väsymydoireyhtymän lisäksi, on tilanne todella huono. Ainakin luulisin että psyyke joutuu kovemmalle, jos pitää tuntea huonoa omatuntoa siitä, ettei jaksa hoitaa lasten tarpeita kunnolla.
Pointti oli kuitenkin nyt siinä, että kyse ei ollut tavallisesta ihmisestä joka väsyy tiskaamisesta, vaan ihan oikeasta sairaudesta, jollaista minä en ainakaan osaa kyllä yhtään kadehtia, en edes lapsiväsymyksen keskellä. Pointti on siinä, että kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivä henkilö aivan varmasti tietää mitä todellinen väsymys on vaikkei hänellä lapsia olisikaan. Tällainen henkilö voi tietää siitä enemmän kuin tavanomaisesta lapsiväsymyksestä kärsivä vanhempi. Tämä ei ole kilpailu. Kuitenkaan yksinomaan se, että on tehnyt lapsia, ei tee ihmisestä väsymyksen tunteiden suurinta asiantuntijaa ja siksi lapsettomienkaan väsymistä ei pitäisi vähätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Joku toinen ketjussa ymmärsi jo pointtini, mutta tarkennan siis vielä: Vakavan sairauden aiheuttamassa väsymyksessä ei enää hoideta omia tai muidenkaan lapsia. On ihan sama väsymyksen kannalta onko niitä lapsia vai ei kun makaat sairaalassa henkitoreissa. Tällöin lasten hoitovastuu on joko isällä tai sosiaalitoimella.
Mutta toki tähän vastaat, että Äitinä väsymys olisi ollut vielä pahempi. Hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille väsyneille, johtui se sitten syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten äidit huomaatte, vähätellyksi tuleminen loukkaa. Ottakaa opiksenne ja lopettakaa muiden loukkaaminen, niin itsekin saatte ymmärrystä. Ei kai se ole liikaa pyydetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Tässä on nyt taas tuhat viestiä v*uilua veloilta, kun heidän hipiäänsä on taas hiplattu ja rajoja joku "äityli" (väsymyksessään tai idiotismissaan, tai molemmissa) loukannut ja kiukku noussut pintaan. Ihmisiä pitää YMMÄRTÄÄ ja kenenkään tuntemuksia ei saa VÄHÄTELLÄ. Vedetään kehään muinaiset gladiaattorit ja perstaskusta vielä Jesse, joka roikkui ristillä äärimmäisen väsyneenä, vaikkei ollut oikeita lapsiakaan, pelkkiä opetussellaisia vaan.
Lasten kanssa on ajoittain ihan yhtä työlästä ja väsyttävää kuin velojen kanssa, ero vain on se että ajan kanssa lapset kehittyy.
Lapsettomillehan tässä on enimmäkseen v*ttuiltu, niin kuin sinäkin teet. Tosi noloa moinen. Mikä ongelma sinulle on ymmärtää toisten ihmisten kokemuksia ja lopettaa niiden vähättely?
t. ohis-äiti
en tiedä väsymyksestä mitään, olenhan lapseton kirjoitti:
Mites minulla, kun on parisataa lehmää? :) Ei ole lapsia. Niin. On sekin aika rankkaa. Lehmät on hoidettava, vaikka tulisi yllättäen sairaaksi. Uskokaa pois, jos yllättävä ripuli iskee, on silti "edelleen pakko olla skarppina ja hoitaa" lehmät (sanavalinta lainausta tästä ketjusta). Isojen eläinten kanssa on oltava skarppina. Ja todellakin, kropan ylikierroksilla vetelemisestä tiedän jotain minäkin.
Tiesin tämän, kun tälle tielle lähdin. En valita siitä, että te, joilla ei ole lehmiä, ette ymmärrä todellisesta väsymyksestä mitään, kun ette ole yötä myöten auttaneet lehmää poikimisessa, lääkinneet ripuloivia vasikoita ja sairaita lehmiä, korjannut vioittuneita juomakuppeja, kantaneet vettä lehmille, maitoa vasikoille ja niin edelleen. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä. Kyllä, olen ollut väsynyt. Mitä lomittajiin tulee, ne täytyy varata hyvissä ajoin ja siellä on ainakin meidän suunnalla sellaisia tumpeloita, että itkettää.
Haliruts sinulle, lehmien äityli. <3 Joudut jaksamaan arjessa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Tässä on nyt taas tuhat viestiä v*uilua veloilta, kun heidän hipiäänsä on taas hiplattu ja rajoja joku "äityli" (väsymyksessään tai idiotismissaan, tai molemmissa) loukannut ja kiukku noussut pintaan. Ihmisiä pitää YMMÄRTÄÄ ja kenenkään tuntemuksia ei saa VÄHÄTELLÄ. Vedetään kehään muinaiset gladiaattorit ja perstaskusta vielä Jesse, joka roikkui ristillä äärimmäisen väsyneenä, vaikkei ollut oikeita lapsiakaan, pelkkiä opetussellaisia vaan.
Lasten kanssa on ajoittain ihan yhtä työlästä ja väsyttävää kuin velojen kanssa, ero vain on se että ajan kanssa lapset kehittyy.
Lapsettomillehan tässä on enimmäkseen v*ttuiltu, niin kuin sinäkin teet. Tosi noloa moinen. Mikä ongelma sinulle on ymmärtää toisten ihmisten kokemuksia ja lopettaa niiden vähättely?
t. ohis-äiti
Laskepa v-uilut ja tule tänne sitten alkamaan. Muista ottaa aloitus huomioon laskuissa.
Miten ei mene perille?-tiedättekö että pakottaa miettimään että onko jokin sairaus tai muu, mikä pakottaa vänkäämään vastaan ja estää ymmärtämisen. Tämä käy järkeen, koska varmasti tuo arki, oli lapsia tai ei, on haastavaa. Eihkä todellakin olette väsyneempiä kun muut, jos jokainen perustoimintakin vaatii saman mitä tämäkin ihan normaali käytöstapa, muille itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka oli vatsataudista täysin loppu. Sanoi että on ollut niin väsynyt että ei ole pystynyt nousta sängystä torstain jälkeen. Niimpä. Minä olin norossa vastikään kolmen lapseni kanssa, joista 2 oli norossa. Mies Atlantin takana työmatkalla. Väsytti, mutta makaaminen ei ollut vaihtoehto. Ystäväni väsymys tuntuu luksukselta omaani verrattuna
Itse olin kerran niin väsynyt vakavasta sairaudesta, että pystyin vain nukkumaan, eikä uni kuitenkaan virkistänyt. Kukaan ei olisi tuossa tilassa enää pystynyt hoitamaan lapsia. Mutta onneksi en ollut äiti, sillä siinä tapauksessa olisin varmasti ollut niiiiiin paljon väsyneempi ja niiiiin paljon sairaampi, että olisin kuollut.
Niin. edellähän äiti kirjoitti, että hänellä oli voimat vievä vatsatauti, lapsilla oli voimat vievä vatsatauti, ja kolmin piti selvitä. Entä jos sinulla, ed, olisi ollut vakavan sairautesi aikana muutama muu hoidettava siinä ohessa, oletko sitä mieltä että samalla väsyllä olisi mennyt? Varmaan joo.
Tässä on nyt taas tuhat viestiä v*uilua veloilta, kun heidän hipiäänsä on taas hiplattu ja rajoja joku "äityli" (väsymyksessään tai idiotismissaan, tai molemmissa) loukannut ja kiukku noussut pintaan. Ihmisiä pitää YMMÄRTÄÄ ja kenenkään tuntemuksia ei saa VÄHÄTELLÄ. Vedetään kehään muinaiset gladiaattorit ja perstaskusta vielä Jesse, joka roikkui ristillä äärimmäisen väsyneenä, vaikkei ollut oikeita lapsiakaan, pelkkiä opetussellaisia vaan.
Lasten kanssa on ajoittain ihan yhtä työlästä ja väsyttävää kuin velojen kanssa, ero vain on se että ajan kanssa lapset kehittyy.
Lapsettomillehan tässä on enimmäkseen v*ttuiltu, niin kuin sinäkin teet. Tosi noloa moinen. Mikä ongelma sinulle on ymmärtää toisten ihmisten kokemuksia ja lopettaa niiden vähättely?
t. ohis-äiti
Laskepa v-uilut ja tule tänne sitten alkamaan. Muista ottaa aloitus huomioon laskuissa.
Ei aloitus ole vittuilua. Taidat nähdä vittuilua, sielläkin missä sitä ei ole. Äiteji ei ole mitenköön eri arvoinen kuin ketään muukaan, usko jo.eri
Alue: Aihe vapaa
Mites minulla, kun on parisataa lehmää? :) Ei ole lapsia. Niin. On sekin aika rankkaa. Lehmät on hoidettava, vaikka tulisi yllättäen sairaaksi. Uskokaa pois, jos yllättävä ripuli iskee, on silti "edelleen pakko olla skarppina ja hoitaa" lehmät (sanavalinta lainausta tästä ketjusta). Isojen eläinten kanssa on oltava skarppina. Ja todellakin, kropan ylikierroksilla vetelemisestä tiedän jotain minäkin.
Tiesin tämän, kun tälle tielle lähdin. En valita siitä, että te, joilla ei ole lehmiä, ette ymmärrä todellisesta väsymyksestä mitään, kun ette ole yötä myöten auttaneet lehmää poikimisessa, lääkinneet ripuloivia vasikoita ja sairaita lehmiä, korjannut vioittuneita juomakuppeja, kantaneet vettä lehmille, maitoa vasikoille ja niin edelleen. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä. Kyllä, olen ollut väsynyt. Mitä lomittajiin tulee, ne täytyy varata hyvissä ajoin ja siellä on ainakin meidän suunnalla sellaisia tumpeloita, että itkettää.