Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.
Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtina ehkä se että kun ei ole lapsia kamppailet vain sen väsymyksen kanssa, kun lapsia on omien olojen lisäksi on pakko huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.
Väsymystiloja aiheuttavat sairaudet voivat olla todella rankkoja, mutta siinä vaiheessa kun perusterve ihminen valittaa että kylläpä väsyttää kun tuli valvottua pari yötä sen ja tuon takia ja itse olet heräillyt lähes joka yö 1,5vuotta ja kuuteen vuoteen et nuku tarpeeksi kuin satunnaisina öinä, niin on itseäkin joskus siepannut.. Onneksi se sentään terveen lapsen kanssa ajallaan loppuu.
Mistäs sinä tiedät kuinka monen ihmisen hyvinvoinnista lapseton ja väsymyksestä kärsivä huolehtii?
No aina kun lapsi sairastuu terve vanhempi saa ilmaisen loman kotoiluun ja somettamiseen. Töissä oleva lapseton tekee kahden työt ja palkka on sama kuin kuin ennenkin ja työaika.
Tuota kun miettisivät ihmiset, eivätkä aina vähättelisi muiden ihmisten panostusta tähän yhteiseen maailmaan.
Mutta totta kai vapaaehtoisesti lapsettomaan kuuluu tehdä ilmaiseksi lapsen tietentahtoen tehneen ihmisen työt, koska pääsee niin hirveän helpolla kaikessa.
Lapseton tekee tuplasti töitä, eikä saa palkkaa, vaan lapsellinen saa sen lapsettoman palkan ilmaiseksi itselleen ja kerryttää siitä eläkettäkin. Sitten vielä kehtaavat aukoa päätään.
Höpö höpö. Itse olen töitä tehnyt. Lapseton työkaverini on ollut paljon enemmän pois töistä kuin minä lapseni tai oman sairauden vuoksi. Jos työkaverillani vähän nenä valuu niin heti on saikulla. Ensimmäinen vuosi, kun lapseni meni tarhaan oli haastava flunssakierteen takia. Sen jälkeen vastustuskyky kasvoi ja poissaolo oli pari-kolme päivää vuodessa. Aina ei sitäkään. Viimeiseen 10 vuoteen en ole ollut sairauden takia pois töistä. Lapseton työkaverini sen sijaan käyttää vuodessa n. kuukauden vähintään sairaslomaan. Ärsyttää kyllä suunnattomasti tämä tuplatyö.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.
Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.
Jos sinä et koe syöpää minään, se ei poista että joku muu kokee. Ihan sama mitä teillä on, vaikka olisitte kuolleita, se ei oikeuta toisten kokemuksien mitätöintiin. Lopetetaanko tämä tähän?
Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...
Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.
Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:
Lapseton valittaa: "väsyttää"
Vastaan: "samoin"
Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"
Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"
En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Lisäksi vauvojen äideiltä ei vaadita päivisin mitään keskittymistä tai paneutumista vaativaa toisin kuin työssäkäyviltä.. on pikkuisen eri asia makoilla ja touhuilla väsyneenä vauvan kanssa kotona kuin keskittyä vaativiin ja skarppiutta vaativiin työtehtäviin. Ärsyttää aina, kun tutut äidit valittavat vähäisistä yöunistaan ja kestoväsymyksestään..
Hahhah. Täällä vauva on jo lähes kolme ja edelleen heräilee parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Töistäkin olen jo saanut nauttia 1,5 vuotta. Ja voin kertoa, työpaikalla olo ei ole puoliksikaan niin uuvuttavaa kuin se yöheräily, vaikka vaativaa asiantuntijatyötä teenkin ja joudun koko ajan olemaan skarppina ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, mikä on tämä asettelu, että yleensä lapsen hankkineet ihmiset kokevat tarvetta arvostella lapsettomia ja heidän tekemisiään ja olemisiaan? En ole tosiaan koskaan kuullut lapsettoman huutelevan omaa paremmuuttaan asiassa kuin asiassa.
No, sitten olet kyllä märkäkorva palstailussa. Eihän täällä muuta olekaan kuin lapsellisten haukkumista. Milloin ihan vaan tuhotaan maapallo lisääntymällä, milloin tuhotaan lapsettomien mahdollisuudet kesälomaan kesällä, milloin lapset eivät ihan vaan osaa käyttäytyä.
Ketään muuta ryhmää täällä ei arvostellakaan vai?
Miten käytöksen kritisointi on lapsellisten haukkumista?
ohis
Väitän tietäväni mitä on väsymys, vaikka minulla ei lapsia olekaan.
Olisin onnellinen, jos väsymykseni johtuisi lapsiperheen rasittavasta arjesta. Mutta väsymykseni johtuu ihan muusta. Ei ole helppoa. Olen sairauslomalla ja kuntoutujana nyt, pahan loppuunpalaisen ja kroonistuneen unettomuuden vuoksi. Siis työkyvytön.
Mutta äityliinithän haluavat olla vinkumassa joka asiasta, vaikka eivät tiedä roikkuvan mahansa ulkopuolisesta elämästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.
En minä sanonutkaan että se on rankkaa. Sanoin että olin väsynyt koska en noiden edellämainittujen aktiviteettien vuoksi ollut nukkunut yöunia ainakaan viikkoon.
Huomaa kyllä kuka ei ole opiskellut, "lukaista vähän tenttiin".. :D
/12
Kyllä olen suorittanut korkeakoulututkinnon. Enkä tosiaankaan valvonut sen takia viikkoa, se oli elämäni rennointa aikaa. Jos stressaa koulunkäynnistä noin paljon niin se saattaa yllättää sitten jos lapsia teet. Joten edelleen, kaverisi oli oikeassa.
Sähän olet tosi huvittava...Riippuu ehkä vähän esim. siitä, mitä opiskelee, millaisia arvosanoja tavoittelee jne. Kaiken voi vain hutasta. t. eri kirjoittaja, jolla kokemuksia sekä opiskelusta että äitiydestä
Opiskella voi eri tavoin. Poikani kirjoitti 6 ällää ja vingutti koko kevään kitaraa. Pääsi myös yliopistoon lukematta pääsykokeisiin. Moni kaveri luki kirjoituksiin hullun lailla, eikä päässyt samoihin tuloksiin. Opiskelukavereista jotkut on päässeet hullun lailla lukemalla kolmannella kerralla sisään. Ehkä auttaa kun ei pingota ja ottaa rennosti. Eri kuin edelliset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.
Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.
Jos sinä et koe syöpää minään, se ei poista että joku muu kokee. Ihan sama mitä teillä on, vaikka olisitte kuolleita, se ei oikeuta toisten kokemuksien mitätöintiin. Lopetetaanko tämä tähän?
Ensinnäkin, koen sen kyllä minään. Missä on lukutaitosi?
Toiseksi, kirjoitinko että tämä pätee kaikkiin? Vai kirjoitinko kuitenkin, että "... mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin"? Lukutaito...
Kirjoitin oman havaintoni siihen, kun täällä tunnutaan nyt nostavan syöpä jotenkin isoimmaksi mahdolliseksi väsymyksen aiheeksi. Että ei se tosiaan välttämättä sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tiedoksi kaikille: kuolema kuittaa univelat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
Kuulostaa kevyemmeltä ja antoisammalta kuin vaikeat pakko-oireet jotka tulevat tiheämmin kuin vauvan ruokinta, pesu ja vaipan vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tiedoksi kaikille: kuolema kuittaa univelat
Sitä odotellessa voikin laittaa saunan lämpiämään ja nirskauttaa kossupullon auki. Näin minäkin ennen ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...
Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.
Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:
Lapseton valittaa: "väsyttää"
Vastaan: "samoin"
Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"
Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.
Se on loukkaavaa sen takia, että keskustelukumppanillasi voi olla taustalla myös jotakin paljon väsyttävämpää kuin lapset. Hänellä voi olla vakava sairaus, vaativampi työ kuin sinulla jne.. Hänen kuormansa saattaa olla siis paljon raskaampi kuin sinun vaikka hänellä ei edes ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.
En minä sanonutkaan että se on rankkaa. Sanoin että olin väsynyt koska en noiden edellämainittujen aktiviteettien vuoksi ollut nukkunut yöunia ainakaan viikkoon.
Huomaa kyllä kuka ei ole opiskellut, "lukaista vähän tenttiin".. :D
/12
Kyllä olen suorittanut korkeakoulututkinnon. Enkä tosiaankaan valvonut sen takia viikkoa, se oli elämäni rennointa aikaa. Jos stressaa koulunkäynnistä noin paljon niin se saattaa yllättää sitten jos lapsia teet. Joten edelleen, kaverisi oli oikeassa.
Sähän olet tosi huvittava...Riippuu ehkä vähän esim. siitä, mitä opiskelee, millaisia arvosanoja tavoittelee jne. Kaiken voi vain hutasta. t. eri kirjoittaja, jolla kokemuksia sekä opiskelusta että äitiydestä
Opiskella voi eri tavoin. Poikani kirjoitti 6 ällää ja vingutti koko kevään kitaraa. Pääsi myös yliopistoon lukematta pääsykokeisiin. Moni kaveri luki kirjoituksiin hullun lailla, eikä päässyt samoihin tuloksiin. Opiskelukavereista jotkut on päässeet hullun lailla lukemalla kolmannella kerralla sisään. Ehkä auttaa kun ei pingota ja ottaa rennosti. Eri kuin edelliset
No kirjoitapa itsekin sitten 6 ällää ja mene heittämällä yliopistoon, kun kerran tiedät miten se tehdään; kitaraa soittamalla ja ei pingottamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtina ehkä se että kun ei ole lapsia kamppailet vain sen väsymyksen kanssa, kun lapsia on omien olojen lisäksi on pakko huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.
Väsymystiloja aiheuttavat sairaudet voivat olla todella rankkoja, mutta siinä vaiheessa kun perusterve ihminen valittaa että kylläpä väsyttää kun tuli valvottua pari yötä sen ja tuon takia ja itse olet heräillyt lähes joka yö 1,5vuotta ja kuuteen vuoteen et nuku tarpeeksi kuin satunnaisina öinä, niin on itseäkin joskus siepannut.. Onneksi se sentään terveen lapsen kanssa ajallaan loppuu.
Mistäs sinä tiedät kuinka monen ihmisen hyvinvoinnista lapseton ja väsymyksestä kärsivä huolehtii?
No aina kun lapsi sairastuu terve vanhempi saa ilmaisen loman kotoiluun ja somettamiseen. Töissä oleva lapseton tekee kahden työt ja palkka on sama kuin kuin ennenkin ja työaika.
Tuota kun miettisivät ihmiset, eivätkä aina vähättelisi muiden ihmisten panostusta tähän yhteiseen maailmaan.
Mutta totta kai vapaaehtoisesti lapsettomaan kuuluu tehdä ilmaiseksi lapsen tietentahtoen tehneen ihmisen työt, koska pääsee niin hirveän helpolla kaikessa.
Lapseton tekee tuplasti töitä, eikä saa palkkaa, vaan lapsellinen saa sen lapsettoman palkan ilmaiseksi itselleen ja kerryttää siitä eläkettäkin. Sitten vielä kehtaavat aukoa päätään.
Höpö höpö. Itse olen töitä tehnyt. Lapseton työkaverini on ollut paljon enemmän pois töistä kuin minä lapseni tai oman sairauden vuoksi. Jos työkaverillani vähän nenä valuu niin heti on saikulla. Ensimmäinen vuosi, kun lapseni meni tarhaan oli haastava flunssakierteen takia. Sen jälkeen vastustuskyky kasvoi ja poissaolo oli pari-kolme päivää vuodessa. Aina ei sitäkään. Viimeiseen 10 vuoteen en ole ollut sairauden takia pois töistä. Lapseton työkaverini sen sijaan käyttää vuodessa n. kuukauden vähintään sairaslomaan. Ärsyttää kyllä suunnattomasti tämä tuplatyö.
Nyt on pakko vain todeta tähän väliin, että sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä jota en koskan halua tavata, ja luulen että olisin tomua edessäsi, sillä sinähän olet kakista paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.
Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.
Jos sinä et koe syöpää minään, se ei poista että joku muu kokee. Ihan sama mitä teillä on, vaikka olisitte kuolleita, se ei oikeuta toisten kokemuksien mitätöintiin. Lopetetaanko tämä tähän?
Ensinnäkin, koen sen kyllä minään. Missä on lukutaitosi?
Toiseksi, kirjoitinko että tämä pätee kaikkiin? Vai kirjoitinko kuitenkin, että "... mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin"? Lukutaito...Kirjoitin oman havaintoni siihen, kun täällä tunnutaan nyt nostavan syöpä jotenkin isoimmaksi mahdolliseksi väsymyksen aiheeksi. Että ei se tosiaan välttämättä sitä ole.
Oma lukutaitosi on hukassa kun "tunnut" nyt "kokevan" että täällä joku on sanonut että syöpä on isoin mahdollinen väsymyksen aihe.
Itse en ole sellaista huomannut?
Täällä on yritetty selittää, että subjektiivinen kokemus on väsymys ja sillä ei ole väliä mistä se johtuu.
Joku käski kokeilla nukkea imettämällä ja tälle vaippaa vaihtamalla toisia ymmärtämään että äiteys väsyttää eniten, mutta puhui siinä itsensä pussiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun, en huomannut tämmöistä näkökulmaa. Itse olen siis tuota parjattua itsekän äityli tasoa. Olen saattanut jopa sanoa ääneen joskus jollekin jonkun variaation tuosta "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on"...
Vähättely on tietenkin kurjaa ja tarpeetonta. Kun joku lapseton tai lapsellinen valittaa väsymystään minulle, saatan sanoa "ennen lapsia en tiennyt mitä väsymys on", koska minun kokemukseni mukaan ihan kaikki väsymys, mitä ennen lapsia olin kokenut... oli väsymystä ja rankkaa. Mutta kyllä se vaan on niin paljon rankempaa kun on lapsetkin. Ja en ajattele asiaa vihaisesti, vertaillen, vähätellen tai katkerasti. Vaan pikemminkin nostalgisesti ja jopa huumorilla.
Ihan tavallinen keskustelu voisi olla:
Lapseton valittaa: "väsyttää"
Vastaan: "samoin"
Lapseton vastaa: "on sitä ja tätä ja tuota"
Vastaan: "jep ja kuvittele päälle vielä lapset!"En tosiaan ole ajatellut että tämä otetaan vähättelynä. Kuten on todettu, väsymystä ri voi vertailla. Eikä kirkkaampaa kruunua saa kärsivämpi osapuoli. Oma tarkoitukseni ei ole ollenkaan vähätellä tai vertailla. Vasta nyt tajusin, että se ilmeisesti otetaan niin. Oma tarkoitukseni on pikemminkin tukea ja löytää positiivinen puoli (siis sille toiselle osapuolelle). Ja itse en tietenkään vaihtaisi lapsiani mihinkään määrään unta tai lepoa, joten minun on ns helppo vitsailla omasta "ongelmastani", kun olen tilanteeseen kuitenkin sillä lailla tyytyväinen, etten sitä pois vaihtaisi.
Se on loukkaavaa sen takia, että keskustelukumppanillasi voi olla taustalla myös jotakin paljon väsyttävämpää kuin lapset. Hänellä voi olla vakava sairaus, vaativampi työ kuin sinulla jne.. Hänen kuormansa saattaa olla siis paljon raskaampi kuin sinun vaikka hänellä ei edes ole lapsia.
Raskas kuorma on asia, jonka miellän kyllä vähän eriksi kuin väsymys. Voi olla myös yhtä aikaa todella väsynyt ja onnellinen. Raskas kuorma on enemmän henkistä lastia, vaikka siitä voi toki seurata myös unettomuutta, masennusta jne.
Pitäisiköhän perustaa sellainen start up yritys, jossa myytäisiin äideille sellaisia kristallisia martyyrin kruunuja. Niitä ei saisi ostaa, ellei ole todistettavasti äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon syöpäasiaan, kun moni nyt siihen vetoaa, täytyy sanoa että itse en koe syöpää erityisen väsyttävänä. Sairastan itse rintasyöpää, joka valitettavasti on myös levinnyt ja hoidot ovat sieltä rankemmasta päästä. En silti koe, että varsinaisten hoitopäivien ulkopuolella olisin kovinkaan väsynyt. Pelkään kyllä ja olen kauhuissani, koska ennuste ei ole pelkästään optimistinen ja henkisesti olen hermoraunio, mutta se on silti eri asia kuin ihan väsymysväsymys.
Omat lapset ovat jo aikuisia, enkä oikein muista enää olinko kuinka poikki heidän ollessaan vauvoja. Mutten missään nimessä lähtisi tekemään mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin.
Jos sinä et koe syöpää minään, se ei poista että joku muu kokee. Ihan sama mitä teillä on, vaikka olisitte kuolleita, se ei oikeuta toisten kokemuksien mitätöintiin. Lopetetaanko tämä tähän?
Ensinnäkin, koen sen kyllä minään. Missä on lukutaitosi?
Toiseksi, kirjoitinko että tämä pätee kaikkiin? Vai kirjoitinko kuitenkin, että "... mitään yleistyksiä suuntaan tai toiseen siitä, että syöpä olisi jotenkin universaalisti todella väsyttävä asia, vaikka varmasti monelle onkin"? Lukutaito...Kirjoitin oman havaintoni siihen, kun täällä tunnutaan nyt nostavan syöpä jotenkin isoimmaksi mahdolliseksi väsymyksen aiheeksi. Että ei se tosiaan välttämättä sitä ole.
Oma lukutaitosi on hukassa kun "tunnut" nyt "kokevan" että täällä joku on sanonut että syöpä on isoin mahdollinen väsymyksen aihe.
Itse en ole sellaista huomannut?
Täällä on yritetty selittää, että subjektiivinen kokemus on väsymys ja sillä ei ole väliä mistä se johtuu.
Joku käski kokeilla nukkea imettämällä ja tälle vaippaa vaihtamalla toisia ymmärtämään että äiteys väsyttää eniten, mutta puhui siinä itsensä pussiin.
No varsin monta kommenttia täällä on, joissa todetaan syövän olevan huomattavasti väsyttävämpää kuin lapsi tai vauva. Ihan lukemalla löytyy. Vaikka syöpäsairas voi oikeasti olla ihan hyvässä kunnossa fyysisesti tai sitten ei. Eli jos ei voi yleistää lasten kautta tulevan oikean väsymyksen, ei voi kyllä yleistää sitä syövästäkään. Sitä minä haen tässä nyt.
Kyse on tässä ketjussa nyt siitä, ettei vapaavalintainen äiteys oikeuta vähättelemään muiden kokemuksia.
Olemme samaa mieltä.
Miksi sitten teit niin järjettömän pitkän sepustuksen, jossa sorrut juuri siihen? Siksikö kun et ennen äitiyttäsi ollut koskaan oikeasti väsynyt ja luulit että kaikkilla lapsettomilla on sama tausta?