Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Et vähättele mutta silti vähättelet. Kun lapsettoman väsymys nyt vaan kertakaikkiaan ei ole mitään äidin The Väsymykseen (tm) verrattuna, ei niin yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh, minä lähestyisin tätä niinpäin, että jos on itse todella väsynyt ihan mistä hyvänsä syystä, ei välttämättä ole kovin rakentava, jos joku itselle alkaa valitella väsymystä. Ei siksi, etteikö uskoisi sen toisen kokemusta todelliseksi, vaan ihan vain koska ei jaksa. Väsymys tekee kummallisia tepposia mielelle ja saa oikeasti käyttäytymään välillä aika puupäisesti ja epärationaalisella tavalla. Ei se tietenkään oikeuta vähättelyä tai ilkeilyä tai pätemistä, mutta väsynyt mieli on kummallinen.
No itsekeskeisen ihmisen mieli on kummallinen. Kun on ihan oikeasti väsynyt, niin ei jaksa riehua ja haastaa riitaa ystävälleen joka on myös väsynyt. Normaali ihminenhän kokee empatiaa ystäväänsä kohtaan, kun osaa samaistua siihen yhteiseen tuntemukseen, eli väsymykseen.
Häiriintynyt ihminen kilpailee väsymyksillä ja elämän vaikeuksilla.
Just näin. Nämä itsekeskeiset ihmiset yleensäkään eivät suostu ottamaan vastuuta itsestään ja omasta käytöksestään. Usein tällaisilta ihmisiltä kuulee jos minkä näköisiä tekosyitä, toki itsestä riippumattomia, minkä takia on toiminut tietyllä tavalla. Joku ottaa vaan vallan ja mitään kontrollia ei ole käytökseen, mut hei sellasta se on kyl te tiiätte. Kiire, väsymys, jne. Mutta siis tosiaan, terve aikuinen ihminen osaa käyttäytyä väsymyksestä huolimatta ja tuntee jopa mainitsemaasi empatiaa toista kohtaan. Itse keskivaikeaa masennusta sairastaneena ainakin olin hyvinkin empatiakykyinen omille ystävilleni kun heillä oli vaikeaa, oli asia mikä tahansa ja kuinka pieni tahansa, omasta näkökulmastani katsottuna. Jos joku valitti väsymystä yms., niin en minä sitä itseeni ottanut, miksi olisin? Jokaisella oma elämä ja omat ponnistelut.
Huomaatkos mitä itse nyt teet? Koska sinä jaksoit masennuksen keskellä sitä ja tätä, oletat että kaikki muutkin toimivat samoin. Kun se pitkään jatkunut unettomuus tekee neurologisen häiriötilan aivoihin ja jokaisella se oireilee hyvin eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Lisäksi vauvojen äideiltä ei vaadita päivisin mitään keskittymistä tai paneutumista vaativaa toisin kuin työssäkäyviltä.. on pikkuisen eri asia makoilla ja touhuilla väsyneenä vauvan kanssa kotona kuin keskittyä vaativiin ja skarppiutta vaativiin työtehtäviin. Ärsyttää aina, kun tutut äidit valittavat vähäisistä yöunistaan ja kestoväsymyksestään..
Et toivottavasti ole tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Mistä sinä tiedät miten muut elävät ja kokevat tilanteet? Tuo on taas tuota samaa toitotusta eri muodossa. Et vähättele kenekään väsymystä, mutta silti äideillä sinun käsityksesi mukaan on vaikeampaa?? Mistä sinä tiedät kenen omaishoitaja vaikka minä olen? Mistä tiedät mikä on väsyttävää minusta ja mikä ei? Älä nosta sitä äiteyttä mihinkään omaan luokkaansa, kun se ei sitä ole.
Momsplainaaja ei ollut lukenut tätä ketjua. Jaksoi ihmeen pitkän spleinauksen kirjoittaa silti. Ja ihan turhaan.
Pisteet hänelle, kun täällä on sellaisiakin momsplainaajia jotka eivät koskaan tule kykenemään samaan. He osaavat laittaa capslockin päälle, herjata ja tummentaa kirjoittamansa. Lisäksi ihmettelevät miksei "luuserit" ymmärrä heidän selittämäänsä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiva avautuminen tuossa ylempänä, mutta edelleenkään pointti ei mene äiti-ihmiselle perille, ei sitten millään. Vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.
Jospa nuo jumalataräidit ajattelevat, että heilläkin on sen vauvan lisäksi myös ne kaikkien muiden omaishoidot, syövät, kivut, traumat, työstressit ja melusaasteet haittana, vaikkei ole?
En yhtään tiedä. Jotain tosi hämärää heidän logiikassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Et vähättele mutta silti vähättelet. Kun lapsettoman väsymys nyt vaan kertakaikkiaan ei ole mitään äidin The Väsymykseen (tm) verrattuna, ei niin yhtään mitään.
Et nyt ymmärtänyt ollenkaan? En missään vaiheessa sanonut, että lapsettoman väsymys on vähäisempää. Sanoin, että lapseton elää väsymyksensä kanssa vain itsestään huolehtien, äiti/isä itsensä huolehtimisen lisäksi myös huolehtien lapsesta/ lapsista. Tämä on se ISO ero. Olen ollut lapseton 30-vuotiaaksi asti. Tiedän minkälaista elämä on väsyneenä ilman lapsia, olen ollut äiti 12 vuotta, tiedän minkälaista elämä on väsyneenä lasten kanssa.
Minulla diagnosoitiin muutaman kuukauden sisään sekä keskivaikea masennus että kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennestään oli jo hetkittäin hyvinkin pahoja nukahtamisongelmia. Eikä mennyt kauankaan, kun masennus muuttui keskivaikeasta vaikeaksi ja koin burnoutin pitkään jatkuneen työpaikkakiusaamisen takia. Olin kuukausia täysin toimintakyvytön. Olen edelleen toipilas, mieleistenkin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen aiheuttaa fyysistä väsymystä. Luulin tietäväni jotain väsymyksestä, mutta koska en kaiken kokemani lisäksi hoitanut yksin 24/7 koliikkivauvaa, en ilmeisesti ollutkaan väsynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtina ehkä se että kun ei ole lapsia kamppailet vain sen väsymyksen kanssa, kun lapsia on omien olojen lisäksi on pakko huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.
Väsymystiloja aiheuttavat sairaudet voivat olla todella rankkoja, mutta siinä vaiheessa kun perusterve ihminen valittaa että kylläpä väsyttää kun tuli valvottua pari yötä sen ja tuon takia ja itse olet heräillyt lähes joka yö 1,5vuotta ja kuuteen vuoteen et nuku tarpeeksi kuin satunnaisina öinä, niin on itseäkin joskus siepannut.. Onneksi se sentään terveen lapsen kanssa ajallaan loppuu.
Mistäs sinä tiedät kuinka monen ihmisen hyvinvoinnista lapseton ja väsymyksestä kärsivä huolehtii?
No aina kun lapsi sairastuu terve vanhempi saa ilmaisen loman kotoiluun ja somettamiseen. Töissä oleva lapseton tekee kahden työt ja palkka on sama kuin kuin ennenkin ja työaika.
Tuota kun miettisivät ihmiset, eivätkä aina vähättelisi muiden ihmisten panostusta tähän yhteiseen maailmaan.
Mutta totta kai vapaaehtoisesti lapsettomaan kuuluu tehdä ilmaiseksi lapsen tietentahtoen tehneen ihmisen työt, koska pääsee niin hirveän helpolla kaikessa.
Vatsatautia sairastavan lapsen kanssa kotona oleminen ei ole lomaa. Ja omalla työpaikallani on 2 päivää palkallista lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Et vähättele mutta silti vähättelet. Kun lapsettoman väsymys nyt vaan kertakaikkiaan ei ole mitään äidin The Väsymykseen (tm) verrattuna, ei niin yhtään mitään.
Et nyt ymmärtänyt ollenkaan? En missään vaiheessa sanonut, että lapsettoman väsymys on vähäisempää. Sanoin, että lapseton elää väsymyksensä kanssa vain itsestään huolehtien, äiti/isä itsensä huolehtimisen lisäksi myös huolehtien lapsesta/ lapsista. Tämä on se ISO ero. Olen ollut lapseton 30-vuotiaaksi asti. Tiedän minkälaista elämä on väsyneenä ilman lapsia, olen ollut äiti 12 vuotta, tiedän minkälaista elämä on väsyneenä lasten kanssa.
Hohhoijaa. Tiedät, millaista SINUN elämäsi oli väsyneenä ilman lapsia, et sitä millaista se oli/on jollain muulla. Tässä myös sekoitetaan iloisesti se, johtuuko äidin/isän väsymys vain lasten heräilystä, vai johtuuko se jostain muusta ja lasten hoito on ikään kuin lisävaikeutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva avautuminen tuossa ylempänä, mutta edelleenkään pointti ei mene äiti-ihmiselle perille, ei sitten millään. Vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.
En tiedä onnistuisiko sellainen, että kuvittelisivat oman lapsen olevan tosi väsynyt, ja sitten että joku menisi sille heidän "meidän pikku neidille" sanomaan, ettet ole väsymystä nähnytkään?
Ei se varmaan onnistu tuolleenkaan. Ovat niin täynnä itseään nämä keissit.
En tiedä miten ovat sitten suhtautuneet siihen oman pikku pikku aarteensa väsymykseen?
Mitä lie päässä pyörinyt kun ovat nostaneet velton ja unisen lapsen klo 4:50 sängystään ja pukeneet tämän inhottaviin turavaatteisiin, vain heittääkseen tämän koko päiväksi tarhaan? Ovatkohan halveksineet sitä lastansa, ja ajatelleet, että et "paskapikkuprinsessa" tiedä mitään väsymyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että lapsettomilla ihmisillä taloudellisia velvoitteita ei tunnu olevan ollenkaan. Tässä keskustelussa toitotetaan, että lapseton voi lopettaa työnteon tai laittaa opiskelut paussille, jos ne aiheuttavat väsymystä tai uupumusta. Mutta lasta, lasta ei vaan voi panna sivuun, jos väsyttää!!!
Jos sitten näille burnoutin ja uupumuksen partaalla oleville äideille ehdotetaan esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamista ja hotellihuoneen varaamista, että pääsisi edes yhdeksi yöksi nukkumaan kunnolla, niin johan aletaan huudella rahasta. Että ei lapsiperheillä varaa mihinkään tuollaiseen ole! Nuohan maksavat rahaa!
Lapsi on elävä olento. Se ei ole sama, kuin sinun elämäsi, jota voit muuttaa tai suunnitella mihin suuntaan haluat, voit vaikka istua työttömänä kotona, syömättä mitään, olet vastuussa vain omasta itsestäsi, ja se on aika yksinkertaista ja jopa vähäistä se. Elävän ihmisolennon kasvattaminen on vähän jotain muuta. Mutta selkeästi sitä on vaikeaa tajuta. Se vie myös suunnattoman määrän rahaa, mutta se on eri keskustelu.
Ps. Kokeile vaikka hoitaa leikkinukkea kuukauden ajan, niin että vaihdat tunnin kahden välein vaipat, imetät parin tunnin välein, kylvetät, vaihdat puhtaat vaatteet, nukutat, pidät sylissä, samalla käyt suihkussa, käyt kaupassa ostamassa vaatteita ja vaippoja, jossain välissä teet ruokaa itsellesi. Laita kello soimaan öisin kahden tunnin välein ja leiki että imetät puolisen tuntia tai tunnin joka kerta Jne. Tajusit varmaan. .Katsotaan kuinka pitkään rahkeesi riittävät. Veikkaan että luovutat 24 tunnin sisällä.
En ole se jolle vastasit, mutta tämä oli hauska kommentti. Että lapseton on niin vapaa velvollisuuksista ettei hänen tarvitse edes syödä? :D
Ja toki äiti-ihminenkin voi jättäytyä työttömäksi halutessaan. Valtio pitää kyllä tuillaan jälkikasvusi hengissä, ei huolta.
Taas tehdään rakettitiedettä hommasta, jonka on haldannut iso osa naisista ammoisista ajoista lähtien.
/12
Hommasta, jonka on haldannut iso osa naisista ammoisista ajoista lähtien.... ÖÖ- ennen synnytykseen kuoli suuri osa naisista, ja lapsikuolleisuuskin oli korkea. Tänäkin päivänä lapsia kuolee koko ajan nälkään Afrikassa. Että ei se lapsen hengissä pysyminen ihan itsestäänselvyys ole. Mutta ei sun kanssa ole kiva keskustella, olet epämiellyttävän kylmä. Joten ei tästä sen enempää, menen keittämään kahvia. Jatka sä väittelyä jonkun muun kanssa, kun olet niin kaikkitietävä ja viisas.
Kukakohan tässä on kylmä ja epämiellyttävä :D? Lapsetonhan voi olla vaikka syömättä jne. - mitä välii hei.
ohis, äiti itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Et vähättele mutta silti vähättelet. Kun lapsettoman väsymys nyt vaan kertakaikkiaan ei ole mitään äidin The Väsymykseen (tm) verrattuna, ei niin yhtään mitään.
Et nyt ymmärtänyt ollenkaan? En missään vaiheessa sanonut, että lapsettoman väsymys on vähäisempää. Sanoin, että lapseton elää väsymyksensä kanssa vain itsestään huolehtien, äiti/isä itsensä huolehtimisen lisäksi myös huolehtien lapsesta/ lapsista. Tämä on se ISO ero. Olen ollut lapseton 30-vuotiaaksi asti. Tiedän minkälaista elämä on väsyneenä ilman lapsia, olen ollut äiti 12 vuotta, tiedän minkälaista elämä on väsyneenä lasten kanssa.
"En vähättele kenenkään väsymystä, mutta"
Mitä tämä sitten on jos ei vähättelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Et vähättele mutta silti vähättelet. Kun lapsettoman väsymys nyt vaan kertakaikkiaan ei ole mitään äidin The Väsymykseen (tm) verrattuna, ei niin yhtään mitään.
Et nyt ymmärtänyt ollenkaan? En missään vaiheessa sanonut, että lapsettoman väsymys on vähäisempää. Sanoin, että lapseton elää väsymyksensä kanssa vain itsestään huolehtien, äiti/isä itsensä huolehtimisen lisäksi myös huolehtien lapsesta/ lapsista. Tämä on se ISO ero. Olen ollut lapseton 30-vuotiaaksi asti. Tiedän minkälaista elämä on väsyneenä ilman lapsia, olen ollut äiti 12 vuotta, tiedän minkälaista elämä on väsyneenä lasten kanssa.
No tiedät OMASTA elämästäsi muttet TOISTEN.
Sori että laitoin nuo isolla (eli huusin), se on tyhmä tapa, ja sinä olisit voinut toki lukea ketjun ensin, koska nyt turhaan kirjoitit pitkän tekstin, kun se on niin toistoa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Mistä sinä tiedät miten muut elävät ja kokevat tilanteet? Tuo on taas tuota samaa toitotusta eri muodossa. Et vähättele kenekään väsymystä, mutta silti äideillä sinun käsityksesi mukaan on vaikeampaa?? Mistä sinä tiedät kenen omaishoitaja vaikka minä olen? Mistä tiedät mikä on väsyttävää minusta ja mikä ei? Älä nosta sitä äiteyttä mihinkään omaan luokkaansa, kun se ei sitä ole.
Momsplainaaja ei ollut lukenut tätä ketjua. Jaksoi ihmeen pitkän spleinauksen kirjoittaa silti. Ja ihan turhaan.
Pisteet hänelle, kun täällä on sellaisiakin momsplainaajia jotka eivät koskaan tule kykenemään samaan. He osaavat laittaa capslockin päälle, herjata ja tummentaa kirjoittamansa. Lisäksi ihmettelevät miksei "luuserit" ymmärrä heidän selittämäänsä asiaa.
Miten olen rivienvälistä silti lukevinani että juuri sinä arvoit minua alasävyisesti, vaikka naamiot sen kohteliaisuudeksi? Kyse on nyt ihan yksinkertaisesti siitä, että se vapaavalintainen äiteys ei oikeuta vähättelemään muiden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Jaksat silti surffailla...
Kaikki väsyneethän täällä surffailee. Oli lapsia tai ei 😂
Vierailija kirjoitti:
Minulla diagnosoitiin muutaman kuukauden sisään sekä keskivaikea masennus että kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennestään oli jo hetkittäin hyvinkin pahoja nukahtamisongelmia. Eikä mennyt kauankaan, kun masennus muuttui keskivaikeasta vaikeaksi ja koin burnoutin pitkään jatkuneen työpaikkakiusaamisen takia. Olin kuukausia täysin toimintakyvytön. Olen edelleen toipilas, mieleistenkin sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen aiheuttaa fyysistä väsymystä. Luulin tietäväni jotain väsymyksestä, mutta koska en kaiken kokemani lisäksi hoitanut yksin 24/7 koliikkivauvaa, en ilmeisesti ollutkaan väsynyt?
Niinpä. Kun vieläkin pitää mammojen selittää, että kun he ovat olleet lapsettomia niin tietävät kaikkien puolesta puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Ei kukaan jaksa moista litaniaa lukea.
Miksi ette osaa käytää kappalleen jaossa vaikkapa
...
tai
-
ettei olisi saman tien niin luotaantyötävää lukea.
.
Syytön olen siihen, ettei tämä palsta anna mahdollisuutta enterin painamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Mistä sinä tiedät miten muut elävät ja kokevat tilanteet? Tuo on taas tuota samaa toitotusta eri muodossa. Et vähättele kenekään väsymystä, mutta silti äideillä sinun käsityksesi mukaan on vaikeampaa?? Mistä sinä tiedät kenen omaishoitaja vaikka minä olen? Mistä tiedät mikä on väsyttävää minusta ja mikä ei? Älä nosta sitä äiteyttä mihinkään omaan luokkaansa, kun se ei sitä ole.
Momsplainaaja ei ollut lukenut tätä ketjua. Jaksoi ihmeen pitkän spleinauksen kirjoittaa silti. Ja ihan turhaan.
Pisteet hänelle, kun täällä on sellaisiakin momsplainaajia jotka eivät koskaan tule kykenemään samaan. He osaavat laittaa capslockin päälle, herjata ja tummentaa kirjoittamansa. Lisäksi ihmettelevät miksei "luuserit" ymmärrä heidän selittämäänsä asiaa.
Miten olen rivienvälistä silti lukevinani että juuri sinä arvoit minua alasävyisesti, vaikka naamiot sen kohteliaisuudeksi? Kyse on nyt ihan yksinkertaisesti siitä, että se vapaavalintainen äiteys ei oikeuta vähättelemään muiden kokemuksia.
No sinä olet toki vapaa lukemaan rivien välistä ihan sitä mitä haluat nähdä. Yksi oli täällä ennen sinua samanlainen.
Hän muutti "meidän pikku neidin" "paskapikkuprinsessaksi" ja selitti että minä (tämän tässä kirjoittaja) ajattelisin vielä rumemmin, muttei hän sitä voi kirjoittaa.
=D =D =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.
En minä sanonutkaan että se on rankkaa. Sanoin että olin väsynyt koska en noiden edellämainittujen aktiviteettien vuoksi ollut nukkunut yöunia ainakaan viikkoon.
Huomaa kyllä kuka ei ole opiskellut, "lukaista vähän tenttiin".. :D
/12
Kyllä olen suorittanut korkeakoulututkinnon. Enkä tosiaankaan valvonut sen takia viikkoa, se oli elämäni rennointa aikaa. Jos stressaa koulunkäynnistä noin paljon niin se saattaa yllättää sitten jos lapsia teet. Joten edelleen, kaverisi oli oikeassa.
Sähän olet tosi huvittava...Riippuu ehkä vähän esim. siitä, mitä opiskelee, millaisia arvosanoja tavoittelee jne. Kaiken voi vain hutasta. t. eri kirjoittaja, jolla kokemuksia sekä opiskelusta että äitiydestä
Kiva avautuminen tuossa ylempänä, mutta edelleenkään pointti ei mene äiti-ihmiselle perille, ei sitten millään. Vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.