"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.

Jatketaan sitten tätä keskustelua!

Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.

Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.

/12

Sinä Lapseton Sankari: elämänhallintakurssi voisi olla sinulle hyvä, jos tosiaankin teet 6-7 päivää töitä viikossa!

Tai että olet koulussa päivät ja yöt töissä ja miten se nyt menikään?

Vai että vielä elämänhallintakurssi kun tekee paljon töitä opintojen ohella. :D

Elämänhallinta ihan hukassa tosiaan. Huh.

/12

Kaksosten äiti kirjoitti:

No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.

Case closed :D

Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.

Niin eli sullako on kokemuksia esim.

- vuosia jatkuneesta kroonista unettomuudesta

- vaikeista pakko-oireista, joita toistaa aamusta iltaan

- syövästä tai muusta sairaudesta ja niihin liittyvästä kivusta ja väsymyksestä

- täydellisestä romahtamisesta uupumisen vuoksi

- vammautumisesta ja uudelleen kuntoutumisesta

- sairaiden vanhempien omaishoitajuudesta

- jne. ????

Kyllä oletkin ehtinyt kaiken kokemaan ennen niitä lapsia.

Ihme kilpalijoita näissä äideissä. Olisiko pikkulapsiäitien parempi kilpailla keskenään kuka on väsynein, ehkä siinä avautuisi silmät kuinka naurettavaa tuo on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.

Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.

Tottahan tuo sanonta on. Mitä lapseton ei tietenkään mitenkään kykene ymmärtämään. Ei sitä henkilökohtaisesti tarvitse ottaa, mutta totuuden siemen siinä todellakin on. Pienen vauvan/lapsen hoitamista ei voi verrata mihinkään muuhun. Muunlainen väsymys on aivan jotain muuta, vaikka olisikin sairaus tms. Pystyt silloin hoitaa itseäsi ja keskittyä itseesi, eikä vieressäsi ole pieni avuton vauva joka tarvitsee valvontaa jokainen hetki. Lapseton ei voi ymmärtää mikä vastuu se on. Turha tästä on riitaa vääntää. Totuus on se, että lapsen saaminen muuttaa elämäsi kokonaan, ja sitä ei pysty kuvittelemaan mitä se on, ennen kuin itse koet sen.

Tämä kommenttisi ja monien muiden vastaavat kuulostavat siltä, että vauva on vaan inhottava asia, joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta. Koska kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on ja uuvuttaa ja on kamalaa. Sanoinko jo kamalaa? Ja maailman väsyttävintä. Kuitenkin samaan aikaan vain nämä armoitetut äiti-ihmiset voivat tuntea näin suurta rakkautta mitä kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää. Eikö tuo samainen ainutlaatuinen ja erityinen rakkaus millään tavoin sitten auta jaksamaan vaikeita vaiheita ja varsinkin jos on itse valinnut saada lapsen? Yksinolevalla väsyneellähän ei ole teidänkaltaisten äityleiden mielestä mitään käsitystä rakkaudesta, joten eikö siinä tapauksessa yksinolevan väsymys voi olla tästä näkökulmasta rankempaa?  Ja nyt en puhu monisairaista yksinhuoltajaäideistä, joilla on erityislapsi, joka ei edes koskaan hymyile eikä siltä saa mitään hellyyttä aiheuttavaa reaktiota mihinkään, koska ymmärrän kyllä, että heillä todellakin on vaikeaa ja toivon heille vilpittömästi voimia ja parempaa tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä. 

Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.

Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.

Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.

Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.

Yleensäkin ihminen jolla on syyttävä asenne on aina väärässä sillä koko asenne on pielessä täysin. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.

Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.

Jatketaan sitten tätä keskustelua!

Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.

Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.

/12

Sinä Lapseton Sankari: elämänhallintakurssi voisi olla sinulle hyvä, jos tosiaankin teet 6-7 päivää töitä viikossa!

Tai että olet koulussa päivät ja yöt töissä ja miten se nyt menikään?

Vai että vielä elämänhallintakurssi kun tekee paljon töitä opintojen ohella. :D

Elämänhallinta ihan hukassa tosiaan. Huh.

/12

ONhan se jos väsyttää itsensä ihan näännyksiin. Pitää osata priorisoida ja pitää myös itsestään huolta, sekin on elämänhallintaa.

Tämä olisi ollut hyvä ketju linkattavaksi siihenkin keskusteluun, jossa äitiyttä katuvat äidit etsivät vertaistukea ja saivat kauhean paskamyrskyn niskaansa.

"Ai miten niin äitiys uuvuttaa? Ei uuvuta, olet vain mt-ongelmainen!

Ai miten niin sen lapsen 24/7 läsnäolo ja iholle kiinni tuleminen ahdistaa ja väsyttää, kun koko ajan pitää pitää omat tunteet hallinnassa? Siis sehän vain tuo energiaa, kun ne lapsen pikkukätöset aina hamuavat kaulaa.

Ai miten niin koet, että elämä on liikaa muuttunut ja tullut niin rankaksi, ettet enää valitsisi vanhemmuutta vaan haluaisit toisenlaisen elämän itsellesi? Siis eihän arjen tarvitse muuttua juuri ollenkaan. Samoja asioita voi tehdä kuin aina ennenkin. Itsestä ja asenteesta se on kiinni, koska äitiys ei menoa ja meininkiä haittaaa."

Mites teitä väsyneitä äityleitä nyt yhtäkkiä näin paljon on nurkista löytynytkään? Nytkö pystyisitte ymmärtämään, että joku voi katua äitiyttäkin kun eihän se niin ratkiriemukasta olekaan ja siitä johtuva väsymys tosiaan on ihan kouriintuntuvasti elämää muuttavaa ja sitovaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä. 

Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.

Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.

Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.

Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.

Niin, koliikkilapsi tai refluksilapsi voi valvottaa vaikka vuoden. Meillä parivuotias herää edelleen 2-5 kertaa yössä. Ja sitten toinen perään, niin valvominen voi kestää sen 5 vuotta.

Sairaudet, krooniset kivut, unettomuus ja lähiomaisen kuolema voivat aiheuttaa samankaltaista sumuväsymystä, ei viikon tentit.

Mutta se ei ole oikein nollata toisen väsymystä kaverisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaisi jos ei ärsyttäisi. Ystävälläni on 4kk ikäinen vauva. Ystävä joutuu olemaan yöt vauvan kanssa olkkarissa, että töissä käyvä isä pystyy nukkumaan, kun vauva nukkuu ehkä tunnin kerrallaan. Ystäväni on niin niin niin väsynyt, vaikka todellisuudessa voi nukkua öisin ne hetket kun vauva nukkuu JA maata myös päivät sohvalla ne hetket kun vauva nukkuu. Minä sen sijaan en voi olla oikeasti väsynyt, koska minulla ei ole lasta. Mitä nyt kärsin vuosien kroonisesta unettomuudesta, mutta sehän ei ole mitään.

Ehdotan, että kokeilet itse vaikka ihan vaan kuukauden, miltä tuntuu nukkua max. tunnin pätkissä. Voi vähän ääni muuttua kellossa.

Kokeile miltä tuntuu kun ei nuku yhtään ja menee töihin, missä ei voi vain köllötellä vauvan kanssa koko päivää. Voi muuttua ääni kellossa. 

Ei välttämättä köllötellä. Jos on vanhempi sisarus. Kun satut torkahtamaan tullaan tönimään hereille. En silti väheksy kenenkään väsymystä. Väsymys on kamalaa, on syy mikä hyvänsä. Itselleni anemia on aiheuttanut pahimman väsymyksen ja lapset olivat silloin jo yläasteella. eri

Ja vanhempaa lasta ei voi viedä päivähoitoon koska kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat ja pääset keskustelupalstalla asiasta leijumaan?

En leiju, kunhan totesin. Vanhempi lapseni oli 6 päivää kuussa tarhassa juuri sen takia, että sain levätä. Olisi varmaan ollut enemmänkin, jos nuorimmainen olisi ollut koliikkivauva. Ja etkö lukenut kommenttiani. En väheksy kenenkään väsymystä. Tiedän omasta tuttavapiiristäni, että ihminen voi olla tosi väsynyt muistakin syistä. Ja kuten totesin, itselläni oli pahasta anemiasta johtuva suunnaton väsymys.  En ymmärrä, miksi tämä väsymys herättää agressioita. Jospa nyt ymmärrettäisiin kaikkia väsyneitä. Ei kai tämä väsymys mikään kilpailu ole?

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.

Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?

Vierailija kirjoitti:

Tämä olisi ollut hyvä ketju linkattavaksi siihenkin keskusteluun, jossa äitiyttä katuvat äidit etsivät vertaistukea ja saivat kauhean paskamyrskyn niskaansa.

"Ai miten niin äitiys uuvuttaa? Ei uuvuta, olet vain mt-ongelmainen!

Ai miten niin sen lapsen 24/7 läsnäolo ja iholle kiinni tuleminen ahdistaa ja väsyttää, kun koko ajan pitää pitää omat tunteet hallinnassa? Siis sehän vain tuo energiaa, kun ne lapsen pikkukätöset aina hamuavat kaulaa.

Ai miten niin koet, että elämä on liikaa muuttunut ja tullut niin rankaksi, ettet enää valitsisi vanhemmuutta vaan haluaisit toisenlaisen elämän itsellesi? Siis eihän arjen tarvitse muuttua juuri ollenkaan. Samoja asioita voi tehdä kuin aina ennenkin. Itsestä ja asenteesta se on kiinni, koska äitiys ei menoa ja meininkiä haittaaa."

Mites teitä väsyneitä äityleitä nyt yhtäkkiä näin paljon on nurkista löytynytkään? Nytkö pystyisitte ymmärtämään, että joku voi katua äitiyttäkin kun eihän se niin ratkiriemukasta olekaan ja siitä johtuva väsymys tosiaan on ihan kouriintuntuvasti elämää muuttavaa ja sitovaa?

Voiko olla että täällä ei ole sama porukka kirjoittamassa kaikkiin ketjuihin.........?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.

Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?

VOi hyvä luoja... jos sinä päätät yhtäkkiä alkaa laihduttaa, niin takaan että joskus sinua ketuttaa joskus syödä sitä porkkanaa, kun haluaisit suklaata ja toisinaan et millään jaksaisi herätä aamulla lenkille kun voisit vaan nukkua.. mutta sinä teet sen silti ja lopulta olet tyytyväinen että teit. Ymmärrätkö? Luuletko että joku kuvittelee että kaikki asiat elämässä jotka valitsee ovat pelkkää juhlaa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.

Jatketaan sitten tätä keskustelua!

Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.

Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.

/12

Nyt kyllä valehtelet. Tuon mukaan et ehdi ollenkaan nukkumaan. Oma lapseni opiskelee yliopistossa Tampereella ja tulee ihan hyvin toimeen kesälomatienestillä, opintolainalla, opintorahalla ja asumistuella. En avusta häntä rahallisesti. Hän myös pärjää opiskeluissa hyvin. Pääsi suoraan opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä lukematta pääsykokeisiin. Hänelle väsymystä aiheuttaa opiskelijabileet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.

Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?

VOi hyvä luoja... jos sinä päätät yhtäkkiä alkaa laihduttaa, niin takaan että joskus sinua ketuttaa joskus syödä sitä porkkanaa, kun haluaisit suklaata ja toisinaan et millään jaksaisi herätä aamulla lenkille kun voisit vaan nukkua.. mutta sinä teet sen silti ja lopulta olet tyytyväinen että teit. Ymmärrätkö? Luuletko että joku kuvittelee että kaikki asiat elämässä jotka valitsee ovat pelkkää juhlaa koko ajan?

Jahas ja taas muuttui ääni kellossa. Nyt se onkin joskus silloin tällöin ketutusta se äitien väsymys. Mites tämä nyt sopii siihen rankimmasta rankimman ja kauheimman väsymyksen määritelmään, jota kukaan muu kuin äidit eivät voi ymmärtää? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.

Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?

VOi hyvä luoja... jos sinä päätät yhtäkkiä alkaa laihduttaa, niin takaan että joskus sinua ketuttaa joskus syödä sitä porkkanaa, kun haluaisit suklaata ja toisinaan et millään jaksaisi herätä aamulla lenkille kun voisit vaan nukkua.. mutta sinä teet sen silti ja lopulta olet tyytyväinen että teit. Ymmärrätkö? Luuletko että joku kuvittelee että kaikki asiat elämässä jotka valitsee ovat pelkkää juhlaa koko ajan?

Jahas ja taas muuttui ääni kellossa. Nyt se onkin joskus silloin tällöin ketutusta se äitien väsymys. Mites tämä nyt sopii siihen rankimmasta rankimman ja kauheimman väsymyksen määritelmään, jota kukaan muu kuin äidit eivät voi ymmärtää? :)

Tiedätkö, kun täällä keskustelussa on muitakin kuin sinä, ja yksi toinen ihminen. Oletko kuullut siitä, että (tämä voi tulla nyt järkytyksenä) heillä voi olla toisistaan eroavia kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.

Jatketaan sitten tätä keskustelua!

Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.

Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.

/12

Nyt kyllä valehtelet. Tuon mukaan et ehdi ollenkaan nukkumaan. Oma lapseni opiskelee yliopistossa Tampereella ja tulee ihan hyvin toimeen kesälomatienestillä, opintolainalla, opintorahalla ja asumistuella. En avusta häntä rahallisesti. Hän myös pärjää opiskeluissa hyvin. Pääsi suoraan opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä lukematta pääsykokeisiin. Hänelle väsymystä aiheuttaa opiskelijabileet.

Tampereella? Vertaapa Tampereen ja Helsingin vuokratasoa. Jos tuo lainaamasi henkilö opiskelee Helsingissä, niin millään kesälomatienesteillä ei siellä pärjää ellei isi ja äiti anna kuukausirahaa. Ja hänhän ei täsmentänyt kuinka monta tuntia nukkuu yössä. Kyllä itsekin saatoin luentojen jälkeen mennä illalla töihin ja sen jälkeen opiskella yöhön. Nukuin muutaman tunnin ja taas seuraavana aamuna luennoille. 

Täällä on aika ilkeitä tyyppejä taas. Jokaisella on se oma elämäntilanne, johon väsyy tai on väsymättä. Tiedän erään lapsettoman sinkun joka on jatkuvasti saikulla viikosta kuukauteen, koska on niin väsynyt. Hän tulee töihin käymään ja iloisesti juttelee ja ei vaikuta yhtään väsyneeltä, toisin kuin ne jotka joutuvat hänen työnsä saikun takia hoitamaan. Mutta luulen että tämä nainen on kuitenkin kipeä oikeasti, milenterveysongelmia. Niitä kun voi olla äideillä tai lapsettomilla molemmilla.

Ei sitä vanhempaa lasta voi lykätä sinne päikkyyn, jos vauva syntyy tauti-influenssa-aikaan. Pidän ainakin itse pois vähintään 2-3kk eli sen pahimman ajan, eikä ole vaihtoehtoa. Talvella esikko oli kipeä 2-3 viikon välein, joten vauvaa on suojattava näiltä taudeilta. Varmaan moni tekee samoin, ei siinä kruunun kiillotuksen kanssa ole mitään tekemistä.