Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika ilkeitä tyyppejä taas. Jokaisella on se oma elämäntilanne, johon väsyy tai on väsymättä. Tiedän erään lapsettoman sinkun joka on jatkuvasti saikulla viikosta kuukauteen, koska on niin väsynyt. Hän tulee töihin käymään ja iloisesti juttelee ja ei vaikuta yhtään väsyneeltä, toisin kuin ne jotka joutuvat hänen työnsä saikun takia hoitamaan. Mutta luulen että tämä nainen on kuitenkin kipeä oikeasti, milenterveysongelmia. Niitä kun voi olla äideillä tai lapsettomilla molemmilla.
Niin ja sähän oletkin kiltti kun vihjailet työkaverisi valehtelevan saikun tarpeestaan ja vain teettävän työnsä muilla. Tosin sitten myönnät "kiltisti" että voihan hän olla myös mt-ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.
Jatketaan sitten tätä keskustelua!
Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.
Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.
/12
Nyt kyllä valehtelet. Tuon mukaan et ehdi ollenkaan nukkumaan. Oma lapseni opiskelee yliopistossa Tampereella ja tulee ihan hyvin toimeen kesälomatienestillä, opintolainalla, opintorahalla ja asumistuella. En avusta häntä rahallisesti. Hän myös pärjää opiskeluissa hyvin. Pääsi suoraan opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä lukematta pääsykokeisiin. Hänelle väsymystä aiheuttaa opiskelijabileet.
Tampereella? Vertaapa Tampereen ja Helsingin vuokratasoa. Jos tuo lainaamasi henkilö opiskelee Helsingissä, niin millään kesälomatienesteillä ei siellä pärjää ellei isi ja äiti anna kuukausirahaa. Ja hänhän ei täsmentänyt kuinka monta tuntia nukkuu yössä. Kyllä itsekin saatoin luentojen jälkeen mennä illalla töihin ja sen jälkeen opiskella yöhön. Nukuin muutaman tunnin ja taas seuraavana aamuna luennoille.
Itse asiassa kyllä Helsingissäkin pärjää. Ystäväni lapsi opiskelee Helsingissä, lapseni kavereita opiskelee Helsingissä. Eivät käy töissä eivätkä vanhemmat avusta. Tiedän kyllä Helsingin hintatason. Siellä tosin joutuu tyytymään pienempään asuntoon kuin Tampereella. Ja asumistuki lienee Helsingissä suurempi? Juuri katsoin vuokra-ovesta Helsingin vuokra-asunnot alle 600 eur. Niitä löytyy. Oman lapseni vuokra on 550 eur kuussa. Ja soluasunnot ovat myös vaihtoehto. Ja tuo lainaamani henkilö on iltaisin ja öisin töissä, päivät koulussa. 6-7 päivää viikossa. Eihän siinä käsittääkseni ehdi nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan lapsettomille, että otatte joka pv töitten jälkeen muutaman hoitolapsen illaksi ja pari yöhoitoon, myös nuhaisia ja muuten kipeitä.
Jatketaan sitten tätä keskustelua!
Sori, en ehdi millään. Teen ensin 6-päiväisen työviikon, tai 7-päiväisen, ja iltaisin ja öisin teen kouluhommia. Tai sitten olen yöt töissä ja päivisin koulussa.
Ihan vaan yhtenä esimerkkinä siitä, ettei lapsetonkaan välttämättä ehdi sohvalla makoilemaan.
/12
Nyt kyllä valehtelet. Tuon mukaan et ehdi ollenkaan nukkumaan. Oma lapseni opiskelee yliopistossa Tampereella ja tulee ihan hyvin toimeen kesälomatienestillä, opintolainalla, opintorahalla ja asumistuella. En avusta häntä rahallisesti. Hän myös pärjää opiskeluissa hyvin. Pääsi suoraan opiskelemaan ensimmäisellä yrittämällä lukematta pääsykokeisiin. Hänelle väsymystä aiheuttaa opiskelijabileet.
Tampereella? Vertaapa Tampereen ja Helsingin vuokratasoa. Jos tuo lainaamasi henkilö opiskelee Helsingissä, niin millään kesälomatienesteillä ei siellä pärjää ellei isi ja äiti anna kuukausirahaa. Ja hänhän ei täsmentänyt kuinka monta tuntia nukkuu yössä. Kyllä itsekin saatoin luentojen jälkeen mennä illalla töihin ja sen jälkeen opiskella yöhön. Nukuin muutaman tunnin ja taas seuraavana aamuna luennoille.
Itse asiassa kyllä Helsingissäkin pärjää. Ystäväni lapsi opiskelee Helsingissä, lapseni kavereita opiskelee Helsingissä. Eivät käy töissä eivätkä vanhemmat avusta. Tiedän kyllä Helsingin hintatason. Siellä tosin joutuu tyytymään pienempään asuntoon kuin Tampereella. Ja asumistuki lienee Helsingissä suurempi? Juuri katsoin vuokra-ovesta Helsingin vuokra-asunnot alle 600 eur. Niitä löytyy. Oman lapseni vuokra on 550 eur kuussa. Ja soluasunnot ovat myös vaihtoehto. Ja tuo lainaamani henkilö on iltaisin ja öisin töissä, päivät koulussa. 6-7 päivää viikossa. Eihän siinä käsittääkseni ehdi nukkumaan.
Helsingistä löytyy helposti 600 euron vuokra-asuntoja? :D :D :D
No ei varmaan kunnon yöunia ehdikään nukkumaan. Siitä varmaan se väsymys, josta bilettäjälapsesi ei tiedä mitään.
Eihän tuo eroa muustakaan väsymyksestä. Itsestä tulee pitää huolta. Jos ei tätä osaa, niin ollaan ongelmissa ihan joka asiassa. T: isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Otan osaa, jos sinulla noin kuormittavat lapset. Minulle lapset ovat olleet ilo ja voimavara muiden haasteiden keskellä. Ja juu, oli koliikkivauvojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Tottahan tuo sanonta on. Mitä lapseton ei tietenkään mitenkään kykene ymmärtämään. Ei sitä henkilökohtaisesti tarvitse ottaa, mutta totuuden siemen siinä todellakin on. Pienen vauvan/lapsen hoitamista ei voi verrata mihinkään muuhun. Muunlainen väsymys on aivan jotain muuta, vaikka olisikin sairaus tms. Pystyt silloin hoitaa itseäsi ja keskittyä itseesi, eikä vieressäsi ole pieni avuton vauva joka tarvitsee valvontaa jokainen hetki. Lapseton ei voi ymmärtää mikä vastuu se on. Turha tästä on riitaa vääntää. Totuus on se, että lapsen saaminen muuttaa elämäsi kokonaan, ja sitä ei pysty kuvittelemaan mitä se on, ennen kuin itse koet sen.
Tämä kommenttisi ja monien muiden vastaavat kuulostavat siltä, että vauva on vaan inhottava asia, joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta. Koska kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on ja uuvuttaa ja on kamalaa. Sanoinko jo kamalaa? Ja maailman väsyttävintä. Kuitenkin samaan aikaan vain nämä armoitetut äiti-ihmiset voivat tuntea näin suurta rakkautta mitä kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää. Eikö tuo samainen ainutlaatuinen ja erityinen rakkaus millään tavoin sitten auta jaksamaan vaikeita vaiheita ja varsinkin jos on itse valinnut saada lapsen? Yksinolevalla väsyneellähän ei ole teidänkaltaisten äityleiden mielestä mitään käsitystä rakkaudesta, joten eikö siinä tapauksessa yksinolevan väsymys voi olla tästä näkökulmasta rankempaa? Ja nyt en puhu monisairaista yksinhuoltajaäideistä, joilla on erityislapsi, joka ei edes koskaan hymyile eikä siltä saa mitään hellyyttä aiheuttavaa reaktiota mihinkään, koska ymmärrän kyllä, että heillä todellakin on vaikeaa ja toivon heille vilpittömästi voimia ja parempaa tulevaisuutta.
Ai? Missä tässä kommentissa sanottiin että vauva on vaan inhottava asia joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta? En millään löydä tuollaista, vaikka kuinka etsisin? Taitaa olla omaa tulkintaasi, joka menee ihan metsään. Alkaa sinun kommenteistasi paistaa läpi se, että et millään siedä että et voi oikeasti kuvitellen tietää mitä äitiys on. Onko katkeruutta vai mistä johtuu? Otahan itsellesi jotain muuta mietittävää. Äitiys on hienoin asia, mitä nainen voi kokea, ja sen suuren rakkauden ohella on myös paljon vaikeita tunteita ja väsymystä. Case closed. Sulla on jotain kummaa tukahdutettua vihaa kaikkia äitejä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
Ei kato kyllä me tiedetään. Me vaan mietittiin etukäteen, että onko tuo sellaista arkea, jota haluaa itselle vai kiinnostaako muunlainen elämä. Ja me lapsettomat oletetaan, että te äidit olette käyneet saman harkinnan läpi ja olette päättäneet, että te taas tykkäätte tuollaisesta lapsiperhearjesta ja nautitte siitä, kun saatte huolehtia ja kasvattaa lapsia. Auttaa läksyissä ja viedä harrustuksiin. Ai eikö asia siis näin olekaan? Eli olet joko päättänyt tieten tahtoen valita sellaisen elämän, joka sua ei kiinnosta ja minkä koet rasittavaksi. Tai sitten et ole tosiaan edes miettinyt koko asiaa ennen lasten tekoa, että hei tällainen arkihan voi itseasiassa ärsyttää ja uuvuttaa mua? No voi hitsi. Upsista. Mutta kiva, että löysit tien ketjuun niin voit leikkiä martttyyria, kun muut ei ymmärrä... Vai voitko?
Luoja mitä ilkeilijöitä täällä sikiää! Mene vetämään kännit, niin olo vähän helpottuu. Lapsen haluaminen/tekeminen/saaminen ei ole mikään järkipäätös, niin kuin pohtisit että otanko tämän työn ja tulenko jaksamaan. Lasten saaminen on tunneasia, ja ainakin minulle se kokemus ehdottomasti kuului luonnollisesti elämään. En ensinnäkään olisi vaan halunnut suhdetta miehen kanssa, vaan halusin PERHEEN. Rakkaus miestä kohtaan syveni tuhatkertaiseksi, sen jälkeen kun oli yhteiset lapset. Lasten saamiseen kuuluu hyvät ja huonot hetket, mutta ei kukaan normaali ihminen jätä perhettä perustamatta sen takia, että se SAATTAA sisältää myös vaikeita hetkiä. Sinä olet hukassa, kun kirjoittelet tuollaista pskaa tänne ja osoitat vihaasi äitejä kohtaan. Ihan kuin äitien väsymys olisi joku tabu, josta ei saa puhua? Mikä ihme sinua voi niin paljon ärsyttää siinä, että perheelliset kokee vanhemmuuden raskaaksi? Olet outo. Tai sitten vaan erittäin kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointtina ehkä se että kun ei ole lapsia kamppailet vain sen väsymyksen kanssa, kun lapsia on omien olojen lisäksi on pakko huolehtia myös muiden hyvinvoinnista.
Väsymystiloja aiheuttavat sairaudet voivat olla todella rankkoja, mutta siinä vaiheessa kun perusterve ihminen valittaa että kylläpä väsyttää kun tuli valvottua pari yötä sen ja tuon takia ja itse olet heräillyt lähes joka yö 1,5vuotta ja kuuteen vuoteen et nuku tarpeeksi kuin satunnaisina öinä, niin on itseäkin joskus siepannut.. Onneksi se sentään terveen lapsen kanssa ajallaan loppuu.
Mutta miksi niin paljon sieppaa? Tätä en ymmärrä. Miksi pitäisi kilpailla tässäkin asiassa. Toinen voi ihan oikeasti olla väsynyt ihan kuten sinäkin. Subjektiivinen kokemus. Jokaisella on kuitenkin oikeus tuntemuksiinsa eikä juuri sinulla ole oikeutta vähätellä kenenkään muun väsymystä, vaikka kuinka olet äiti. En vaan ymmärrä, miksi jonkun toisen väsymys on sulta pois, jopa niin paljon, että pitää ärsyyntyä. Mun mielestä aika itsekeskeistä ajattelua. Mä mieluummin yritän ymmärtää erilaisia ja eri ihmisiä, enkä ylennä itseäni.
Ennemminkin se satunnaisesti uneton on ajattelematon/itsekeskeinen. Jos syy on biletys, luurin/tv:n tms tuijottaminen aamuun asti tjmv. niin on se aika turhaa valitusta.
Jos samaan aikaan perheen toinen vanhempi on sairas, perheessä vaativa lapsi ja siihen vielä valvottava vauva, vaikka itse olisi terve, niin en välttämättä pidä verrannollisena sitä että joku kärvistelee vain omien olojensa kanssa. Ymmärryksen puutetta (kokemuksen puutteen vuoksi) taitaa olla aloittajan kaltaisilla.
Hyi miten ärsyttävä ketju. Osoittaa kyllä kuinka pihalla kaikki ovat, kun pitää vertailla ja keulia siitä mikä saa väsyttää ja mikä ei, tai mikä asia on kullekin se "tärkein asia naisen elämässä". Ollaan erilaisia. Case closed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Tottahan tuo sanonta on. Mitä lapseton ei tietenkään mitenkään kykene ymmärtämään. Ei sitä henkilökohtaisesti tarvitse ottaa, mutta totuuden siemen siinä todellakin on. Pienen vauvan/lapsen hoitamista ei voi verrata mihinkään muuhun. Muunlainen väsymys on aivan jotain muuta, vaikka olisikin sairaus tms. Pystyt silloin hoitaa itseäsi ja keskittyä itseesi, eikä vieressäsi ole pieni avuton vauva joka tarvitsee valvontaa jokainen hetki. Lapseton ei voi ymmärtää mikä vastuu se on. Turha tästä on riitaa vääntää. Totuus on se, että lapsen saaminen muuttaa elämäsi kokonaan, ja sitä ei pysty kuvittelemaan mitä se on, ennen kuin itse koet sen.
Tämä kommenttisi ja monien muiden vastaavat kuulostavat siltä, että vauva on vaan inhottava asia, joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta. Koska kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on ja uuvuttaa ja on kamalaa. Sanoinko jo kamalaa? Ja maailman väsyttävintä. Kuitenkin samaan aikaan vain nämä armoitetut äiti-ihmiset voivat tuntea näin suurta rakkautta mitä kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää. Eikö tuo samainen ainutlaatuinen ja erityinen rakkaus millään tavoin sitten auta jaksamaan vaikeita vaiheita ja varsinkin jos on itse valinnut saada lapsen? Yksinolevalla väsyneellähän ei ole teidänkaltaisten äityleiden mielestä mitään käsitystä rakkaudesta, joten eikö siinä tapauksessa yksinolevan väsymys voi olla tästä näkökulmasta rankempaa? Ja nyt en puhu monisairaista yksinhuoltajaäideistä, joilla on erityislapsi, joka ei edes koskaan hymyile eikä siltä saa mitään hellyyttä aiheuttavaa reaktiota mihinkään, koska ymmärrän kyllä, että heillä todellakin on vaikeaa ja toivon heille vilpittömästi voimia ja parempaa tulevaisuutta.
Ai? Missä tässä kommentissa sanottiin että vauva on vaan inhottava asia joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta? En millään löydä tuollaista, vaikka kuinka etsisin? Taitaa olla omaa tulkintaasi, joka menee ihan metsään. Alkaa sinun kommenteistasi paistaa läpi se, että et millään siedä että et voi oikeasti kuvitellen tietää mitä äitiys on. Onko katkeruutta vai mistä johtuu? Otahan itsellesi jotain muuta mietittävää. Äitiys on hienoin asia, mitä nainen voi kokea, ja sen suuren rakkauden ohella on myös paljon vaikeita tunteita ja väsymystä. Case closed. Sulla on jotain kummaa tukahdutettua vihaa kaikkia äitejä kohtaan.
Mikä case on closed ja kenelle? Kokemusasioissa case ei ole koskaan closed, koska jokaisen kokemus eri. Minulla ollut koliikki-, allergia- ja sairausvauva, enkä allekirjoita mitä sanot. Vaikka siis olen äitiyden ja koliikkivauvat yms kokenut.
Luuletko oikeasti, että joku vapaaehtoisesti lapseton on koskaan katkera meille äideille? Ei ole. Tahtomattaan lapseton saattaa olla, mutta he taas ovat kokeneet menetystä, mitä me ei ymmärretä ja olisi julmaa ja suoraa pahuutta heistä puhua pahasti.
Aloitit sepustuksen antamalla itsellesi 359 peukkua. Turhautumisesta tulee raivoa vai miten se olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpalijoita näissä äideissä. Olisiko pikkulapsiäitien parempi kilpailla keskenään kuka on väsynein, ehkä siinä avautuisi silmät kuinka naurettavaa tuo on?
Juuri näin. Ja kaikki äidit eivät todella ole väsyneitä pikkulapsiarjessa, päinvastoinen, kun lapset ovat pieniä, jää aikaa muuhun esim. lukemiseen, käsitöihin jne.
Meillä lapset ovat aina nukkuneet hyvin ja ovat vanhemmilleen antaneet riittävät yöunet ja siksi mitään väsymystä ei ole ollut. Lapsihan nukkuu alle 3-4v puolet vuorokaudesta tai ainakin näin pitäisi olla.
Meillä molemmat lapset ovat jo sairaalasta kotiuttuneet antaneet nukkua 5-6h ennen kuin heräsivät pienenä syömään.
Ja miksi se terve äiti ei voisi nukkua silloin kun lapset nukkuvat ja lapsi tarvitsee 12-14h yöunet vielä alakouluikäisenä.
Osa näistä "väsyneistä" äideillä on varmasti ajankäytössä ongelmia. Roikutaan netissä ilta myöhään, eikä ihme jos väsyttää.
Ja se oikea väsymys voi tulla sairaudesta, työstä jne. eikä siihen voi itse vaikuttaa ja usein ollaan vielä työelämässä, toisin kuin pienten lasten äidit, kun huomioidaan pitkät perhevapaat ja sitä lapsiperheen arkea on jakamassa vielä toinen aikuinen ja usein vielä tukiverkosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Ei nämä vänkääjät tätä pointtia ymmärrä vaikka kuinka moni sanois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaisi jos ei ärsyttäisi. Ystävälläni on 4kk ikäinen vauva. Ystävä joutuu olemaan yöt vauvan kanssa olkkarissa, että töissä käyvä isä pystyy nukkumaan, kun vauva nukkuu ehkä tunnin kerrallaan. Ystäväni on niin niin niin väsynyt, vaikka todellisuudessa voi nukkua öisin ne hetket kun vauva nukkuu JA maata myös päivät sohvalla ne hetket kun vauva nukkuu. Minä sen sijaan en voi olla oikeasti väsynyt, koska minulla ei ole lasta. Mitä nyt kärsin vuosien kroonisesta unettomuudesta, mutta sehän ei ole mitään.
Mikset itsekin vain nuku ja makaa päiviä sohvalla?
Vauvan kanssa olkkarissa... huhhuh. Kiva siellä nukkua epäergonomisesti ja imettää pitkin sohvia. Synnytyksen jälkeen imetyksestä aiheutuvat hormonit monesti aiheuttava unettomuutta. Harva pystyy tuossa vaiheessa nukahtamaan naps puoleksi tunniksi, kun vauva nukkuu. Ja varmasti tiedät, että alle tunnin pätkissä nukuttu uni ei palauta.
Vierailija kirjoitti:
Hyi miten ärsyttävä ketju. Osoittaa kyllä kuinka pihalla kaikki ovat, kun pitää vertailla ja keulia siitä mikä saa väsyttää ja mikä ei, tai mikä asia on kullekin se "tärkein asia naisen elämässä". Ollaan erilaisia. Case closed.
Jos äitiys herättää sinussa vahvoja negatiivisia tunteita, miksi tulet tälle sivustolle? En ymmärrä. Onhan olemassa muitakin keskustelupalstoja. Kyllä äitiys on "tärkein asia naisen elämässä" suurimmalle osasta äideistä. Yritä kestää se, varsinkin jos kirjoittelet juuri tällä palstalla. Mun mielestä aika kummallista tulla vttuilemaan äideille äitivauva- palstalla. Vähän kuin kaivaisi verta nenästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Kaverisi on oikeassa. Tosi rankkaa käydä luennoilla ja lukaista vähän tenttiin.
En minä sanonutkaan että se on rankkaa. Sanoin että olin väsynyt koska en noiden edellämainittujen aktiviteettien vuoksi ollut nukkunut yöunia ainakaan viikkoon.
Huomaa kyllä kuka ei ole opiskellut, "lukaista vähän tenttiin".. :D
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Ei nämä vänkääjät tätä pointtia ymmärrä vaikka kuinka moni sanois...
Sivusta: Et tunnu sinäkään vänkääjä ymmärtävän sitä, että on psykologisesti eri asia valvoa sen "maailman suurimman rakkauden" eli lapsen vuoksi kuin siksi että joudut valvomaan esim. kipujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ärsyttää, mutta on tuossa sanomisessa myös totuuden siemen. Minä olen vuosikausia kärsinyt ajoittaisista uniongelmista, sairastanut masennuksen, kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnasta, eli kaikkea tuollaista, joka väsyttää. Mutta ei sitä väsymystä kuitenkaan voi verrata siihen, miten täysin loppuun uupunut olin, kun meillä oli koliikkivauva. Totaali aivosumuväsymys, ainakin tuplasti pahempi kuin mikään aikaisemmin kokemani. Nyt kun lapset ovat isompia, on helpotus kärsiä vain "normaalista väsymyksestä" ja satunnaisista uniongelmista. Väsyttää, mutta ei ylitsepääsemättömän paljon.
Ja samoin tuohon rakkausjuttuun. En ole ikinä ennen kokenut sellaista rakkautta, kuin se, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Ihan uskomaton tunne, ihana ja syvä. Romanttinen rakkaus jää haaleaksi kopioksi.
Tottahan tuo sanonta on. Mitä lapseton ei tietenkään mitenkään kykene ymmärtämään. Ei sitä henkilökohtaisesti tarvitse ottaa, mutta totuuden siemen siinä todellakin on. Pienen vauvan/lapsen hoitamista ei voi verrata mihinkään muuhun. Muunlainen väsymys on aivan jotain muuta, vaikka olisikin sairaus tms. Pystyt silloin hoitaa itseäsi ja keskittyä itseesi, eikä vieressäsi ole pieni avuton vauva joka tarvitsee valvontaa jokainen hetki. Lapseton ei voi ymmärtää mikä vastuu se on. Turha tästä on riitaa vääntää. Totuus on se, että lapsen saaminen muuttaa elämäsi kokonaan, ja sitä ei pysty kuvittelemaan mitä se on, ennen kuin itse koet sen.
Tämä kommenttisi ja monien muiden vastaavat kuulostavat siltä, että vauva on vaan inhottava asia, joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta. Koska kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on ja uuvuttaa ja on kamalaa. Sanoinko jo kamalaa? Ja maailman väsyttävintä. Kuitenkin samaan aikaan vain nämä armoitetut äiti-ihmiset voivat tuntea näin suurta rakkautta mitä kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää. Eikö tuo samainen ainutlaatuinen ja erityinen rakkaus millään tavoin sitten auta jaksamaan vaikeita vaiheita ja varsinkin jos on itse valinnut saada lapsen? Yksinolevalla väsyneellähän ei ole teidänkaltaisten äityleiden mielestä mitään käsitystä rakkaudesta, joten eikö siinä tapauksessa yksinolevan väsymys voi olla tästä näkökulmasta rankempaa? Ja nyt en puhu monisairaista yksinhuoltajaäideistä, joilla on erityislapsi, joka ei edes koskaan hymyile eikä siltä saa mitään hellyyttä aiheuttavaa reaktiota mihinkään, koska ymmärrän kyllä, että heillä todellakin on vaikeaa ja toivon heille vilpittömästi voimia ja parempaa tulevaisuutta.
Ai? Missä tässä kommentissa sanottiin että vauva on vaan inhottava asia joka on suurta kärsimystä ja äitinä olo on maailman kamalinta? En millään löydä tuollaista, vaikka kuinka etsisin? Taitaa olla omaa tulkintaasi, joka menee ihan metsään. Alkaa sinun kommenteistasi paistaa läpi se, että et millään siedä että et voi oikeasti kuvitellen tietää mitä äitiys on. Onko katkeruutta vai mistä johtuu? Otahan itsellesi jotain muuta mietittävää. Äitiys on hienoin asia, mitä nainen voi kokea, ja sen suuren rakkauden ohella on myös paljon vaikeita tunteita ja väsymystä. Case closed. Sulla on jotain kummaa tukahdutettua vihaa kaikkia äitejä kohtaan.
Mikä case on closed ja kenelle? Kokemusasioissa case ei ole koskaan closed, koska jokaisen kokemus eri. Minulla ollut koliikki-, allergia- ja sairausvauva, enkä allekirjoita mitä sanot. Vaikka siis olen äitiyden ja koliikkivauvat yms kokenut.
Luuletko oikeasti, että joku vapaaehtoisesti lapseton on koskaan katkera meille äideille? Ei ole. Tahtomattaan lapseton saattaa olla, mutta he taas ovat kokeneet menetystä, mitä me ei ymmärretä ja olisi julmaa ja suoraa pahuutta heistä puhua pahasti.
En ole osoittanut kommenttejani tahtomattaan lapsettomia kohtaan. Vapaaehtoisesti lapsettomathan tässä ketjussa riehuu ja viisastelevat että miksi äidit ovat menneet tekemään lapsia, kun eivät näköjään jaksa. Ja katkeruutta olen lukevinani heidän teksteistään. Ja myös tietämättömyyttä siitä, mitä vanhemmuus on . Ei voi esittää tietävänsä jotain, mitä ei ole koskaan kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kilpalijoita näissä äideissä. Olisiko pikkulapsiäitien parempi kilpailla keskenään kuka on väsynein, ehkä siinä avautuisi silmät kuinka naurettavaa tuo on?
Juuri näin. Ja kaikki äidit eivät todella ole väsyneitä pikkulapsiarjessa, päinvastoinen, kun lapset ovat pieniä, jää aikaa muuhun esim. lukemiseen, käsitöihin jne.
Meillä lapset ovat aina nukkuneet hyvin ja ovat vanhemmilleen antaneet riittävät yöunet ja siksi mitään väsymystä ei ole ollut. Lapsihan nukkuu alle 3-4v puolet vuorokaudesta tai ainakin näin pitäisi olla.
Meillä molemmat lapset ovat jo sairaalasta kotiuttuneet antaneet nukkua 5-6h ennen kuin heräsivät pienenä syömään.
Ja miksi se terve äiti ei voisi nukkua silloin kun lapset nukkuvat ja lapsi tarvitsee 12-14h yöunet vielä alakouluikäisenä.
Osa näistä "väsyneistä" äideillä on varmasti ajankäytössä ongelmia. Roikutaan netissä ilta myöhään, eikä ihme jos väsyttää.
Ja se oikea väsymys voi tulla sairaudesta, työstä jne. eikä siihen voi itse vaikuttaa ja usein ollaan vielä työelämässä, toisin kuin pienten lasten äidit, kun huomioidaan pitkät perhevapaat ja sitä lapsiperheen arkea on jakamassa vielä toinen aikuinen ja usein vielä tukiverkosto.
Good for you...
Olen kokenut erittäin hyvin nukkuvan esikoisen vauva-ajan ja erittäin huonosti nukkuneen kuopuksen, joka edelleen 5,5-vuotiaana joinakin öinä herättää huudolla, esikoinen ei koskaan.
En koskaan lähde jeesustelemaan sillä että pikkulapsethan nukkuvat puolet ajasta, nuku kun he nukkuvat, on aikaa ja jaksamista harrastella jne... Kuopus heräili päikkäreillä 45min välein, jossa et itse ehdi nukkua ja yöllä 1-3h välein ekan puoli vuotta ja siitä vielä vuoden ainakin kerran lähes joka yö. Mies sairastui odottaessani kuopusta eikä koskaan osallistunut yöhoitoon, päivälläkin melko vähän. Mummolat ym yli 100kmn päässä. Esikoisella vahva uhmäikä. Itse olin täysin terve mutta väsynyt kuin zombie.
3 vuotta olen ollut sinkkuäiti ja aivosumu jatkuu... Lapset ovat silti tärkeintä ja ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut.
Alue: Aihe vapaa
Tuo lienee ammatinvalintakysymys/harrastustoiminta. Niistä hevosista pääsee helpommin eroon kuin lapsesta. Tosin lapsetkin on oma valinta. Kyllä lapsiperheissäkin töissä käydään ja lähdetään aikaisin aamulla. Yrittäjän on pakko myös lähteä sairaana töihin. Ei se äitiyslomakaan kestä kuin vajaan vuoden. Ei todellakaan kestä 18 vuotta.