Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Äitiydestä väsyneet ihmiset eivät ole ennen äitiyttään tienneet väsymyksestä mitään. Heille on tullut yllätyksenä tuo lapsien väsyttävyys, jonka muut ovat osanneet jo arvata, koska ovat saaneet väsymyksestä jo kokemuksia etukäteen.
Tyhmä väsynyt äiti, joka on elämänsä ekaa kertaa väsynyt, luulee, että muilla on ihan samanlaiset kokemukset väsyttämättömästä lapsettomasta elämästä kuin itsellään. Se on kuitenkin sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia, mutta yövuorojen aiheuttama väsymys & fyysinen huonovointisuus kyllä voittaa minulla lasten vauva-aikaisen väsymyksen. Pahin on se kohta, kun olen aamulla lähtenyt töistä, vireystila on laskenut ja pitäisi välittömästi päästä kellahtamaan pitkäkseen, mutta pitääkin kävellä pysäkille, pitää itsensä hereillä bussissa, käyttää koira lenkillä, pestä hampaat, vaihtaa yöpuku ja sitten vasta pääsee petiin. Tuntuu, että kuolen siihen vielä joku kerta. Saan välillä kammiolisälyöntejä siitä väsymyksestä, mutta useammin on vaan se tunne, että lisälyönnit meinaavat alkaa, mutta eivät alakaan, jotain siinä tapahtuu kuitenkin. Silloin kun olin heräillyt tai valvonut vauvan kanssa öisin, se pelasti paljon, kun päivisin ei tarvinnut harrastaa mitään fyysistä aktiviteettia, jos väsytti hirveästi ja pystyi ottamaan pieniä torkkuja myös päivisin. Toki olin myös nuorempi silloin.
Muistan ajan, kun tulin yövuorosta ja lapsi oli kipeänä. Miehen työnantaja ei antanut ls-päivää, koska minähän olin kotona. Siinä sitten veit lapsen lääkäriin ja jonotit todistusta ja tulit kotiin ja iskit lapsen telkkarin ääreen ja yritit torkkua sohvalla, koska illalla oli mentävä uudelleen yöksi töihin. Klo 16 pääsi vasta kunnolla nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Kyllä siinä rytmihäiriöitä oli usein ja päässä humisi ja oksensi väsymyksestä. Mutta onneksi oli nuorempi, niin jaksoi, kun ei oikein muita vaihtoehtoja ollut. Jotkut kun joutui niitä yövuoroja tekemään, vaikka lapset oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuoli nalkutukseen?
Missä universiteetissä tämä tutukimus on tehty?
Anna mun kaikki kestäääääÄÄÄäää.
Nalkutus on henkistä väkivaltaa. Tähän sortuu myös osa miehistä, eikä tuo tee siitä mitenkään hyväksyttävää. Briteissä tästä on myös jaettu tuomioita, mikä on hyvä.
Pari kyyneltä.
Pitää osata kävellä ulos suhteesta, jossa on henkistä väkivaltaa.
Kaikki ei tähän pysty. Naisten empatia on kyllä käsittämätön juttu. Sitä on, kissoihin ja koiriin ja muihin söpiksiin, mutta miehiä se harvoin koskee. Tämähän sinun asenne on juuri se mikä on yhteiskunnassamme vialla, vääryyttä kärsineet miehet ohitetaan olankohautulsella, myös virkavalta toimii usein näin. Nalkuttava ihminen ei usein edes tunnista omaa käytöstään, tai sitten tunnistaa, mutta ei pysty tätä vallankäytön muotoa lopettamaankaan. Mitä enemmän sinä puhut, sitä enemmän vahvistat omasta puolestasi asiani todeksi.
Voit miettiä mikseivät miehet herätä niin paljon sympatiaa kuin viattomammat olennot.
Mikään ei ole kautta aikojen ja yhä tänäpäivänäkin sen brutaalimpi, julmempi ja tuhoisampi eliö kuin mies. Tässä vielä pitää erikseen mainita, yksilö yksilö yksilö yksilö yksilö, mutta turhaan. Siihen tartut kumminkin. Koitan vielä. Yksilö yksilö yksilö. Ymmärrätkö.
Vaikka on yksilöitä miehissä, jotka eivät ole pahaa tehneet, ja joilla on empatiaa luontoa, eläimiä, lapsia ja naisia kohtaan, niin miehet ovat eniten tehneet pahaa ja tekevät yhä.
Mies on ihminen kuten nainenkin, joten olemme samassa veneessä. Mistähän nämä miehet ovat peräisin, osaisitko kertoa? Edelleen sinä paradoksaalisesti vahvistat pointtini todeksi. Kannattaisi olla hiljaa, varsinkin nyt kun olet selvästi vihan vallassa.
En ole tällä hetkellä vihan vallassa. Olen kyllästynyt. Joo ja olen myös niin väsynyt etten jaksa tuntea vihaa.
Miehet ovat nyt ylivoimaisen selvästi naisia julmempia alistajia ja vallankäyttäjiä. Naiset ovat olleet synnytyskoneita ja miesten sikailun mahdollistajia. Nyt kun naisetkin saavat käydä kouluja, niin vallankäyttö vaikeutuu miehillä, ja he ovat aivan paniikissa.
Ihmeellisesti juuri naiset haalivat näitä brutaaleimpia miehiä tänne suomeen, tämä sotii sinun logiikkaasi vastaan aika vahvasti. Kyse. Ja yleistät miehet yhdeksi, sama kun sanoisin että naiset ovat mieleltään kaikkein häiriintyneempiä.
Kukaan ei halua niitä brutaaleimpia miehiä Suomeen. Niitä on "haalimassa" niin miehet kuin naisetkin.
On totta että naiset ovat historiassa suosineet parinvalinnassa vääränlaisia miehiä. Brutaaleja ja raakoja.
Onneksi se on nykyään vähenemässä, sillä kun naisetkin ovat saaneet käydä koulussa ja sivistyä, ja omistaa omat tienaamansa rahat, niin enää ei tarvitse alistua kenenkään hirvityksen pikkuvaimoksi.
Se on meillä Suomessa edistyksellisempää, kuin monissa maissa, että täällä naisilla on jo jokseenkin samat oikeudet kuin miehilläkin.
Asenteet ovat kuitenkin yhä ihan takapajuisia monilla vanhemmilla naisilla ja useilla vanhemmilla ja nuoremmillakin miehillä.
Kehitys tapahtuu hitaasti.
Lopeta jo tuo vänkäys, ei tuota jaksa kukaan.
Niin no tämähän on keskustelupalsta joka perustuu ihan vapaaehtoisuuteen. Jos et jaksa ja pärjää täällä, niin mene toki muualle.
ihan hyvin pärjään kiitos vain, en vain jaksa tuota sinun lapsellista kilpailuasetelmaasi, joten jätän sinut omaan arvoosi. Heippa.
No heippa vaan sinullekin. Et sinä kyllä hyvin pärjännyt ja ei tämä mikään kilpailu ole muualla kuin jonkun lapsellisen miehen päässä. Miehethän ne yleisemmin ottavat kaiken kilpailuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon väittämä todellakin on totta. Ette lapsettomat voi sitä ymmärtää, jos ei ole kokemusta. En voinut minäkään ennen lapsien saantia.. Oon niin uupunut etten jaksa edes kirjoittaa kunnon perusteluja tälle. Alapeukutus alkakoon.
Olen elänyt aikuisen elämää sekä lapsettomana että äitinä. En todellakaan lähde väittämään, että äitiydessä on jotain sellaista kamalaa uuvuttavuutta, mitä eivät muut voi edes käsittää. Elämässä on muita paljon rankempia ja uuvuttavampia asioita - valitettavasti. Mutta jos joku lapset äärettömän uuvuttaviksi kokee, niin ei nyt ainakaan lisää kannata tehdä.
Etkö tajua, että siinä äitiyden lisänä on myös näitä rankempia ja uuvuttavampia asioita mutta lapsettomalla ei ole lisänä esim sairaasta lapsesta johtuvaa valvomista jne...
Jos lapsetonta vakavasti uupunutta väsyttäisi vielä enemmän kun hänellä olisi kirkuva kakaralauma riesanaan, niin eihän se tarkoita sitä, ettei hän TIEDÄ VÄSYMYKSESTÄ MITÄÄN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuoli nalkutukseen?
Missä universiteetissä tämä tutukimus on tehty?
Anna mun kaikki kestäääääÄÄÄäää.
Nalkutus on henkistä väkivaltaa. Tähän sortuu myös osa miehistä, eikä tuo tee siitä mitenkään hyväksyttävää. Briteissä tästä on myös jaettu tuomioita, mikä on hyvä.
Pari kyyneltä.
Pitää osata kävellä ulos suhteesta, jossa on henkistä väkivaltaa.
Kaikki ei tähän pysty. Naisten empatia on kyllä käsittämätön juttu. Sitä on, kissoihin ja koiriin ja muihin söpiksiin, mutta miehiä se harvoin koskee. Tämähän sinun asenne on juuri se mikä on yhteiskunnassamme vialla, vääryyttä kärsineet miehet ohitetaan olankohautulsella, myös virkavalta toimii usein näin. Nalkuttava ihminen ei usein edes tunnista omaa käytöstään, tai sitten tunnistaa, mutta ei pysty tätä vallankäytön muotoa lopettamaankaan. Mitä enemmän sinä puhut, sitä enemmän vahvistat omasta puolestasi asiani todeksi.
Voit miettiä mikseivät miehet herätä niin paljon sympatiaa kuin viattomammat olennot.
Mikään ei ole kautta aikojen ja yhä tänäpäivänäkin sen brutaalimpi, julmempi ja tuhoisampi eliö kuin mies. Tässä vielä pitää erikseen mainita, yksilö yksilö yksilö yksilö yksilö, mutta turhaan. Siihen tartut kumminkin. Koitan vielä. Yksilö yksilö yksilö. Ymmärrätkö.
Vaikka on yksilöitä miehissä, jotka eivät ole pahaa tehneet, ja joilla on empatiaa luontoa, eläimiä, lapsia ja naisia kohtaan, niin miehet ovat eniten tehneet pahaa ja tekevät yhä.
Mies on ihminen kuten nainenkin, joten olemme samassa veneessä. Mistähän nämä miehet ovat peräisin, osaisitko kertoa? Edelleen sinä paradoksaalisesti vahvistat pointtini todeksi. Kannattaisi olla hiljaa, varsinkin nyt kun olet selvästi vihan vallassa.
En ole tällä hetkellä vihan vallassa. Olen kyllästynyt. Joo ja olen myös niin väsynyt etten jaksa tuntea vihaa.
Miehet ovat nyt ylivoimaisen selvästi naisia julmempia alistajia ja vallankäyttäjiä. Naiset ovat olleet synnytyskoneita ja miesten sikailun mahdollistajia. Nyt kun naisetkin saavat käydä kouluja, niin vallankäyttö vaikeutuu miehillä, ja he ovat aivan paniikissa.
Ihmeellisesti juuri naiset haalivat näitä brutaaleimpia miehiä tänne suomeen, tämä sotii sinun logiikkaasi vastaan aika vahvasti. Kyse. Ja yleistät miehet yhdeksi, sama kun sanoisin että naiset ovat mieleltään kaikkein häiriintyneempiä.
Kukaan ei halua niitä brutaaleimpia miehiä Suomeen. Niitä on "haalimassa" niin miehet kuin naisetkin.
On totta että naiset ovat historiassa suosineet parinvalinnassa vääränlaisia miehiä. Brutaaleja ja raakoja.
Onneksi se on nykyään vähenemässä, sillä kun naisetkin ovat saaneet käydä koulussa ja sivistyä, ja omistaa omat tienaamansa rahat, niin enää ei tarvitse alistua kenenkään hirvityksen pikkuvaimoksi.
Se on meillä Suomessa edistyksellisempää, kuin monissa maissa, että täällä naisilla on jo jokseenkin samat oikeudet kuin miehilläkin.
Asenteet ovat kuitenkin yhä ihan takapajuisia monilla vanhemmilla naisilla ja useilla vanhemmilla ja nuoremmillakin miehillä.
Kehitys tapahtuu hitaasti.
Lopeta jo tuo vänkäys, ei tuota jaksa kukaan.
Niin no tämähän on keskustelupalsta joka perustuu ihan vapaaehtoisuuteen. Jos et jaksa ja pärjää täällä, niin mene toki muualle.
ihan hyvin pärjään kiitos vain, en vain jaksa tuota sinun lapsellista kilpailuasetelmaasi, joten jätän sinut omaan arvoosi. Heippa.
No heippa vaan sinullekin. Et sinä kyllä hyvin pärjännyt ja ei tämä mikään kilpailu ole muualla kuin jonkun lapsellisen miehen päässä. Miehethän ne yleisemmin ottavat kaiken kilpailuna.
😳
Ihmeellinen keskustelu. Toki se väsymys riippuu monesta liikkuvasta osasta. Sairaus, unihäiriöt tai muut huolet on tietysti yksi, ja niitä voi olla lapsiperheen äideillä tai lapsettomilla.
On minullekin joku sanonut, ettei voi väsyttää kun ei ole lapsia, mutta eipä se siinä tilanteessa oikein kummoisesti vaikuta. Puhukoon mitä puhuvat, eipä se minun väsymystäni paranna. En tiedä sitten, mitä hyvinvoiva äiti-ihminen sanoo toiselle äidille, jolla on unettomuutta tai muuta lisäväsymystä aiheuttavaa. Varmasti siinä tilanteessa on varmasti yhtä pölhöä laittaa väsymystä äitiyden piikkiin ja alkaa lätistä siitä, jos pääasiallinen syy on kuitenkin joku muu. Ihmisillä nyt ylipäänsä on hyvin rajallinen ymmärrys muiden vaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli voidaanko todeta faktana että vanhemmuus tekee kaikesta kamalasta vielä huimasti kamalanpaa? Minä kyllä voin hyväksyä tuon, koska se on yksi niistä syistä miksi en ole koskaan lapsia halunnut. Lasten kanssa elämä vaan on paljon hankalampaa ja väsyttävämpää.
Niin, tässä se juuri tulee: jos on lapseton, saa hyväksyttävästi sanoa, ettei halua lapsia, koska ei jaksaisi perhe-elämää. Mutta jos lapsiperheellinen sanoo vastaavan, lapseton loukkaantuu, koska on hänelläkin rankkaa.
Ei sillä, en mä koskaan sanoisi lapsettomalle kaverille, että et voi olla väsynyt, koska sulla on lapsia. Mitäpä se häntä auttaisi. Jokainen kärsii omat väsymyksensä ja muut vaikeutensa. Mutta jos miettii, mistä tuo avauksessa kerrottu ilmiö kumpuaa, niin voi miettiä, mikä on pahin väsymys, jota on kokenut, ja sitten miettiä, miltä se tuntuisi, jos pitäisi hoitaa vielä lasten asiat siihen päälle.
Jos minulle joku lapsiperheellinen ihminen tulisi sanomaan, ettei jaksa perhe-elämää, en minä siitä loukkaantuisi. Huolestuisin toki sen toisen ja hänen lastensa puolesta, mutta miksi ihmeessä itseeni ottaisin tuollaisesta? Juu, on minullakin rankkaa, mutta ei tämä asia mikään kilpailu ole. Miksi ihmeessä siis se, että toisella ihmisellä on myös rankkaa, loukkaisi minua?
Minä ymmärrän että aloituksessa kuvattu ilmiö kumpuaa väsymyksestä, mutta en ymmärrä logiikkaa sen taustalla. Miksi lapsettoman ihmisen väsymys loukkaa lapsiperheellistä? Onko se jotenkin sen perheellinen väsymyksestä pois, että hän ei olekaan ainoa ihminen maailmassa, joka kärsii väsymyksestä? Miksi tällainen asia on lapsiperheelliselle kilpailu ja vieläpä niin päin, että se voittaa jolla menee kaikkein huonoiten?
Koska moni saa sen ainoan momenttinsa lisääntymisestä. Olen tämän muiden naisten taholta kokenut. Pitää päästä mottaamaan tosi osaavaa lapsetonta naista sillä äitiydellä koska millään muulla ei pysty. Halpa veto mutta moni lisääntynyt nainen kai epävarmuudessaan sortuu.
On siinä varmasti myös katkeruutta toisen elämänvalintoja kohtaan ja häpeää siitä miten itse on kuvitellut omasta itsestään liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksosten äiti kirjoitti:
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Sinun argumentti= Se nyt vaan on niin ja case is closed.
Voiko olla surkeampaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa lukea ketjua, mutta ihan oikeasti hei... jos joutuu heräämään vuosien ajan useita kertaa yössä lapsen takia, niin kyllä se vaatii veronsa.
Omat lapset 17v ja 21v joten heidän puolesta yövalvomisia ei ole ollut aikoihin. Harva se yö nukun kuitenkin huonosti saatan valvoa useamman tunnin mutta silti. Ei vaan voi verrata pikkulapsi aikaan.
Moni muukin vaatii ennemmin tai myöhemmin veronsa. Öisin voi joutua heräilemään monen muunkin syyn kuin lasten takia, tai sitten ei tarvitse heräillä, kun ei ole nukahtanutkaan... Pikkulapsiaika on epäilemättä raskasta, minusta siihen ei olisi, mutta yrittäkää nyt hitto vie ymmärtää, että maailmassa on lukuisia muitakin uuvuttavia tekijöitä! Rahahuolet valvottaa, terveyshuolet valvottaa, stressi valvottaa, työhuolet valvottaa, huoli läheisistä valvottaa... miksi mikään niistä olisi lapsia vähäisempi väsyttäjä?
Tottakai ne väsyttää, mutta juuri noita samoja huolia on kaikilla, vanhemmillakin. Ja huoli lapsistakin. Tietysti täysin terve 20 vuotiaskin lapseton voi olla kuolemanväsynyt ja täynnä raskaita huolia. Tässä kuitenkin keskustellaan siitä että vanhemmilla on siinä huolien päällä vielä lapset huolehdittavana. Olen itsekkin ollut tilanteessa kun lapset oli pieniä ja makasin lattialla pystymättä kivuilta liikkumaan yhtään ja siinä tilanteessa huolehdin lapsista paljon enemmän kuin itsestäni. Tai kun pyörtyilin kivusta mihin sattuu, milloin sattuu, ei herätessä ensin todellakaan ollut huoli itsestä vaan siitä onko lapset kunnossa. Tai miten sydän itki verta kun en päässyt lasten (takia tai kanssa) äitini viimeisille hetkille.
Kenenkään huolia ei saa vähätellä eikä mitätöidä. Sitä tässä on kuitenkin yritetty sanoa että vanhemmilla on siinä se plus eli lapset. Ehkä suututan nyt monet mutta luulen että moni lapseton ei osaa kuvitella sitä huolta mikä on omasta lapsesta, aikuinen on täysin vastuussa siitä pienestä ihmisestä, lapsen henki on sinun vastuulla.
Ikään kuin olisi vakio, että kaikilla on tismalleen samat huolet ja kaikilla äideillä vielä tismalleen samat huolet lapsista kuin muillakin äideillä. Ei. Ettekö te tosiaankaan ymmärrä, että ihmisillä on erilaisia väsyttävien tekijöiden yhdistelmiä, ja toiset niistä ovat vaikeampia kuin toiset? Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä toisen huolia, ja juuri sitä te teette selittämällä, että vanhempien huolet ja väsymys ovat todellisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksosten äiti kirjoitti:
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Ihminen voi tietää väsymyksestä ilman lapsiakin! Jos sinä et ollut kokenut väsymystä ennen lapsia, niin et voi TOISTEN puolesta puhua mitään! Ymmärrätkö. SINÄ et tiennyt väsymyksestä mitään ennen lapsia, JOKU muu on tiennyt.
Oletko kaikissa muissakin asioissa yhtä ylimielinen?
Kaksosten äiti kirjoitti:
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Entä jos huomaa, että vauvavuoden väsymys ole mitään siihen väsymykseen verrattuna, kun kaikki päivät menivät pakko-oireiden tekemiseen ja itsemurha oli mielessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksosten äiti kirjoitti:
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Jos sinulla noin, se ei tarkoita että muilla samalla tavalla. Minulla asia, ei ole mennyt noin, vaan kolme eri työtä ja tyhmän takauksen pois maksaminen, oli paljon rankempaa ja väsyttävämpää kuin pikkulapsiarki. Et voi ulottaa omia kokemuksiasi muihin, kai sinä nyt sen ymmärrät?
Minulla on kolme lasta ja olin lapsettomana paljon väsyneempi kuin nyt. Mikä hitto tässä on kilpailuasetelma?
Kaksosten äiti kirjoitti:
No tottahan se on. Jos ei ole lapsia, ei voi tietää siitä väsymyksestä mitään. Mutta kun on lapsia, tietää mitä oli väsymys ennen lapsia ja esimerkiksi pikkulapsivaiheen aikana (tai niinkuin itselläni kaksosten ekan vuoden aikana), ja tietää mikä se ero on.
Case closed :D
Ps. Tsemppiä kaikille väsyneille, oli lapsia tai ei. Pikkulapsiväsymyksessä parasta on se, että se menee ohi. Toisin kuin esim. elinikäisten sairauksien kanssa elävillä.
Pikkulapsiväsymys on oma lajinsa, eikä sitä ymmärrä kuin pikkulapsiväsymyksen itse elänyt. Mutta on myös lukuisia muita väsymyksen lajeja, eikä niitäkään ymmärrä ellei ole itse kokenut. Vaikea unettomuus esimerkiksi on yksi, mitä kukaan muu kuin itsekin unettomuutta kokenut ei todella ymmärrä. Metsään mennään, kun aletaan sanella muille mikä väsymys on todellista ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa. Ihminen on väsynyt kun se ei ole nukkunut tarpeeksi. Väsymys ei kysy sitä, miksi ei ole nukkunut. On syynä sitten vauva tai mikä tahansa muu, väsymys on väsymystä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan että jos moinen vähättely ei lopu niin yhteydenpito loppuu. Äidit luulevat olevansa jotain sankarihahmoja kun ovat lisääntyneet, muiden ongelmat eivät ole enää mitään heidän ongelmiinsa verrattuna. Ja päinvastoin, kukaan lapseton ei voi tuntea sellaista onnea ja rakkautta mitä tämä juuri äidiksi tullut ihminen nyt kokee. Potaskaa, mutta äitikupla aiheuttaa kaikenlaisia aivopieruja.
Mun kaveri vetäisi kerran tuon äitiväsymyskortin esiin, kun hän kyseli kuulumisiani. Sanoin, että olen melko väsynyt kun olen viikon ajan ollut päivät luennoilla, illat töissä ja öisin lukenut hankalaan tenttiin. "Heh, sä et tiedä väsymyksestä mitään kun sulla ei ole vauvaa!" Tämä on siis aivan suora lainaus. Ilmoitin, että jos vielä kerran tulee minulle kertomaan etten voi olla väsynyt (vaikka olen nukkunut viikon pienissä pätkissä aina kun oli vartti aikaa), niin ei tarvitse olla enää yhteydessä ollenkaan. Pyysi anteeksi, ja sen jälkeen homma ei ole toistunut.
Ymmärrän siis hyvin vauvasta johtuvan väsymyksen, mutta se ei tee muiden väsymyksestä yhtään sen vähemmän totta.
Mutta sulla on mahdollisuus nukkua, kun et ole luennoilla, töissä tai tenttiin lukemassa. Lapsessa ei ole off-nappia, jotta äiti voisi nukkua.
Tämä on toki totta. Mutta mitä sitten? Se että pikkulasten äidit kärsivät väsymyksestä, ei edelleenkään tee toisten väsymystä vähemmän totta.
Pikkulasten äiti voi olla väsynyt tai olla olematta. Lapseton ihminen voi olla väsynyt tai olla olematta. Yleensä kuitenkaan tietoisuus siitä, että maailmassa on muitakin väsyneitä ihmisiä, ei oleellisesti helpota väsyneen ihmisen omaa väsymystä, ihan lapsiluvusta riippumatta. Väsymyksen ei tarvitse olla kilpailu siitä, kuka on kaikkein väsynein.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen keskustelu. Toki se väsymys riippuu monesta liikkuvasta osasta. Sairaus, unihäiriöt tai muut huolet on tietysti yksi, ja niitä voi olla lapsiperheen äideillä tai lapsettomilla.
On minullekin joku sanonut, ettei voi väsyttää kun ei ole lapsia, mutta eipä se siinä tilanteessa oikein kummoisesti vaikuta. Puhukoon mitä puhuvat, eipä se minun väsymystäni paranna. En tiedä sitten, mitä hyvinvoiva äiti-ihminen sanoo toiselle äidille, jolla on unettomuutta tai muuta lisäväsymystä aiheuttavaa. Varmasti siinä tilanteessa on varmasti yhtä pölhöä laittaa väsymystä äitiyden piikkiin ja alkaa lätistä siitä, jos pääasiallinen syy on kuitenkin joku muu. Ihmisillä nyt ylipäänsä on hyvin rajallinen ymmärrys muiden vaikeuksista.
Kyllähän siitä äläkkä nousee, kun ihminen sen sijaan että toteaisi: "lapset väsyttävät minua, enkä pärjää" oksentaakin: "lapseton ei tiedä todellisesta väsymyksestä mitään".
Siitä ajatusvirheestähän (huonon itsetunnon ja kateuden lisäksi) tuo toisten vähättely voi myös kummuta, kun itsensä omat kokemukset kuvitellaan kaikkia koskeviksi. "kun en minäkään ennen lapsia tiennyt väsymyksestä" niin ei voi KUKAAN tietää.
Minullekin on sanottu alentuvasti, että mieti jos sulla olisi vielä lapset jaloissasi. Olen vastannut että en jaksaisi ollenkaan. Siksipä en ole lapsia hankkimassa, hommaamassa, suunnittelemassa, tilaamassa, ostamassa, odottamassa tai haluamassa.