Lue keskustelun säännöt.
Miten toimitte ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä?
04.09.2019 |
a) Jatkatte ystävyyttä niin, että te olette aina se joka ottaa yhteyttä b) Unohdatte tämän ihmisen ja annatte ystävyyden hiipua c) Jotain muuta?
Kommentit (207)
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on ketju jossa joku kysyy "haluan eroon tuttavasta/ystävästa, mitä teen", on vastaukset aina "ei tarte sanoa suoraan, älä vaan ota itse ikinä yhteyttä niin kyllä siitä pitää normaalin ihmisen ymmärtää ettei sua kiinnosta".
Kuitenkin tässä kaikki ovat taas sitä mieltä että tottakai pitää pitää yhteyttä ihan yksipuolisesti, suunnilleen narsistipsykopaatti on se joka alkaa laskemaan ja vertailemaan yhteydenottojen määrää 🙄.
Ja tottakai pitää sanoa jos ei halua nähdä enää. Silloin ei tarvitse arvuutella. Sano vain, että nyt elämäntilanne sellainen ettei ole aikaa muille kuin lähipiirilleen.
Entä jos tällainen olo tulee vasta tapaamisen jälkeen? Toinen hehkuttaa tapaamisella miten on löytänyt loistoystävän ja itse pohtii jälkikäteen ettei enää haluaisi tavata. Miten silloin pitää toimia?
Kai silloinkin voi vedota siihen, ettei ole aikaa kun ihan lähipiirille.
Mitä ap tarkoitat "ottaa yhteyttä"? Soittamista, tekstiviestin laittamista? Jotain muuta viestiä? Kuuluuko yhteyden ottamiseen myös kommentointi toisen Facebook-seinällä tai Instassa? Tarkoittaako "ei koskaan ota yhteyttä" sitä, että on ignoorannot toisen täysin myös somessa?
Mulle ystävyys on tunneside eikä fyysinen tai konkreettinen asia. Hyvää ystävää kyllä kaipaa, vaikka ei koskaan enää olisi mahdollista tavata tai pitää yhteyttä. Vielä silloinkin, kun ystävä on dementoituneena sekä liikunta- ja puhekyvyttömänä laitoksessa tai kuollut. Mun mielestä ystävyys loppuu vasta sitten, jos tämä tunneside toiseen syystä tai toisesta katkeaa.
Palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joiden ystävyys päättyy, kun eivät enää saa ystävältä haluamaansa. Mun ei tarvitse saada ystävältä yhtään mitään, koska saan haluamani ystävyydestä. Siitä tunteesta. Palstalaiset taitavat olla aika nuoriakin eivätkä ole vielä ainakaan kovin montaa kertaa pitäneet puhetta ystävänsä muistotilaisuudessa ja katsonut, kuinka ystävän arkku lasketaan hautaan tai arkku lipuu krematoriossa pois näkyvistä. Menetin ensimmäisen kerran ystäväni jo lukioiässä ja edelleenkin kaipaan ja muistelen häntä, vaikka aikaa hänen kuolemastaan on kulunut jo yli 40 vuotta. Hän on edelleenkin rakas ystäväni, vaikka onkin ollut poissa tästä maailmasta jo vuosikymmeniä.
Mulle ystävyys ei siis ole mitään peliä, jossa vuorotellen kumpikin tekee siirtonsa. Ystävän elämää pystyy hyvin seuraamaan somenkin kautta. En koe tarpeelliseksi, että ystäväni soittaisi ja kertoisi lomareissustaan, koska näen hänen kuvansa ja kirjoituksensa reissusta somessakin. En tarvitse ystävyyteen tietyin väliajoin tapahtuvaa henkilökohtaista kontaktia. Henkilökohtainen kontakti otetaan silloin, kun se halutaan eikä velvollisuudesta. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei aikaa tai voimavaroja yksinkertaisesti ole. Silloin kaveruudet päättyvät, ystävyydet eivät.
Ehkä joidenkin on helppoa saada uusia ystäviä vielä vanhanakin, joten ystävän dumppaaminen elämästään ei ole mikään ongelma. Uusia tulee edellisten tilalle. Mun on varsin helppoa saada uusia kavereita, mutta kaveruuden syveneminen ystävyydeksi vie vuosia ja vain pienestä osasta kavereita tulee koskaan ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tarkoitat "ottaa yhteyttä"? Soittamista, tekstiviestin laittamista? Jotain muuta viestiä? Kuuluuko yhteyden ottamiseen myös kommentointi toisen Facebook-seinällä tai Instassa? Tarkoittaako "ei koskaan ota yhteyttä" sitä, että on ignoorannot toisen täysin myös somessa?
Mulle ystävyys on tunneside eikä fyysinen tai konkreettinen asia. Hyvää ystävää kyllä kaipaa, vaikka ei koskaan enää olisi mahdollista tavata tai pitää yhteyttä. Vielä silloinkin, kun ystävä on dementoituneena sekä liikunta- ja puhekyvyttömänä laitoksessa tai kuollut. Mun mielestä ystävyys loppuu vasta sitten, jos tämä tunneside toiseen syystä tai toisesta katkeaa.
Palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joiden ystävyys päättyy, kun eivät enää saa ystävältä haluamaansa. Mun ei tarvitse saada ystävältä yhtään mitään, koska saan haluamani ystävyydestä. Siitä tunteesta. Palstalaiset taitavat olla aika nuoriakin eivätkä ole vielä ainakaan kovin montaa kertaa pitäneet puhetta ystävänsä muistotilaisuudessa ja katsonut, kuinka ystävän arkku lasketaan hautaan tai arkku lipuu krematoriossa pois näkyvistä. Menetin ensimmäisen kerran ystäväni jo lukioiässä ja edelleenkin kaipaan ja muistelen häntä, vaikka aikaa hänen kuolemastaan on kulunut jo yli 40 vuotta. Hän on edelleenkin rakas ystäväni, vaikka onkin ollut poissa tästä maailmasta jo vuosikymmeniä.
Mulle ystävyys ei siis ole mitään peliä, jossa vuorotellen kumpikin tekee siirtonsa. Ystävän elämää pystyy hyvin seuraamaan somenkin kautta. En koe tarpeelliseksi, että ystäväni soittaisi ja kertoisi lomareissustaan, koska näen hänen kuvansa ja kirjoituksensa reissusta somessakin. En tarvitse ystävyyteen tietyin väliajoin tapahtuvaa henkilökohtaista kontaktia. Henkilökohtainen kontakti otetaan silloin, kun se halutaan eikä velvollisuudesta. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei aikaa tai voimavaroja yksinkertaisesti ole. Silloin kaveruudet päättyvät, ystävyydet eivät.
Ehkä joidenkin on helppoa saada uusia ystäviä vielä vanhanakin, joten ystävän dumppaaminen elämästään ei ole mikään ongelma. Uusia tulee edellisten tilalle. Mun on varsin helppoa saada uusia kavereita, mutta kaveruuden syveneminen ystävyydeksi vie vuosia ja vain pienestä osasta kavereita tulee koskaan ystäviä.
Ystävyyssuhteiet voivat vuosien varrella muuttua ensin kaveruudeksi ja tuttavuudeksi. Mikään suhde ei kestä ikuisesti, jos siitä ei pidä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Kuitenkin muiden keskustelujen pohjalta uskallan arvioida, että valtaosa ihmisistä ei halua katkaista itselleen epämiellyttävää ystävyyssuhdetta sanomalla suoraan, vaan suurin osa käyttää juurikin sitä "en ota itse ikinä yhteyttä, kyllä siitä pitää tajuta" -taktiikkaa.
MILLÄ IHMEELLA siis voi tietää milloin kyse on tällaisesta tapauksesta? Minä en halua tupata seuraani ja yhteydenottojani ihmiselle joka sitten selän takana tuskailee että ei helvetti tämä tyyppi nyt millään tajua lopettaa yksipuolista yhteydenpitoa.
Jos yhteydenpito on ollu jo pitkään yksipuolista, luokkaa vuoden, ja kun itse sitten lopetan yhteydenpidon eikä toisesta kuulu enää koskaan mitään - eikö ole selvää että kyseessä nimenomaan oli tällainen tapaus joka toivoikin yhteyden hiipumista? Kai tämä toinen muuten jossain välissä hoksaisi itsekin ottaa yhteyttä kun toinen sen lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Kuitenkin muiden keskustelujen pohjalta uskallan arvioida, että valtaosa ihmisistä ei halua katkaista itselleen epämiellyttävää ystävyyssuhdetta sanomalla suoraan, vaan suurin osa käyttää juurikin sitä "en ota itse ikinä yhteyttä, kyllä siitä pitää tajuta" -taktiikkaa.
MILLÄ IHMEELLA siis voi tietää milloin kyse on tällaisesta tapauksesta? Minä en halua tupata seuraani ja yhteydenottojani ihmiselle joka sitten selän takana tuskailee että ei helvetti tämä tyyppi nyt millään tajua lopettaa yksipuolista yhteydenpitoa.
Jos yhteydenpito on ollu jo pitkään yksipuolista, luokkaa vuoden, ja kun itse sitten lopetan yhteydenpidon eikä toisesta kuulu enää koskaan mitään - eikö ole selvää että kyseessä nimenomaan oli tällainen tapaus joka toivoikin yhteyden hiipumista? Kai tämä toinen muuten jossain välissä hoksaisi itsekin ottaa yhteyttä kun toinen sen lopettaa?
Näinhän se menee. Tai sitten toinen välittää sinusta jonkin verran, muttei tarpeeksi ollakseen itse tässä ihmissuhteessa se aktiivinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan yhteyttä itse jos haluan tai jaksan. En ota stressiä, nämä on yleensä sellaisia ystäviä jotka ei muutenkaan ole aktiivisesti elämässä mukana. Yleensä tälläisiä tulee nähtyä sitten isommalla porukalla pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap tarkoitat "ottaa yhteyttä"? Soittamista, tekstiviestin laittamista? Jotain muuta viestiä? Kuuluuko yhteyden ottamiseen myös kommentointi toisen Facebook-seinällä tai Instassa? Tarkoittaako "ei koskaan ota yhteyttä" sitä, että on ignoorannot toisen täysin myös somessa?
Mulle ystävyys on tunneside eikä fyysinen tai konkreettinen asia. Hyvää ystävää kyllä kaipaa, vaikka ei koskaan enää olisi mahdollista tavata tai pitää yhteyttä. Vielä silloinkin, kun ystävä on dementoituneena sekä liikunta- ja puhekyvyttömänä laitoksessa tai kuollut. Mun mielestä ystävyys loppuu vasta sitten, jos tämä tunneside toiseen syystä tai toisesta katkeaa.
Palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä, joiden ystävyys päättyy, kun eivät enää saa ystävältä haluamaansa. Mun ei tarvitse saada ystävältä yhtään mitään, koska saan haluamani ystävyydestä. Siitä tunteesta. Palstalaiset taitavat olla aika nuoriakin eivätkä ole vielä ainakaan kovin montaa kertaa pitäneet puhetta ystävänsä muistotilaisuudessa ja katsonut, kuinka ystävän arkku lasketaan hautaan tai arkku lipuu krematoriossa pois näkyvistä. Menetin ensimmäisen kerran ystäväni jo lukioiässä ja edelleenkin kaipaan ja muistelen häntä, vaikka aikaa hänen kuolemastaan on kulunut jo yli 40 vuotta. Hän on edelleenkin rakas ystäväni, vaikka onkin ollut poissa tästä maailmasta jo vuosikymmeniä.
Mulle ystävyys ei siis ole mitään peliä, jossa vuorotellen kumpikin tekee siirtonsa. Ystävän elämää pystyy hyvin seuraamaan somenkin kautta. En koe tarpeelliseksi, että ystäväni soittaisi ja kertoisi lomareissustaan, koska näen hänen kuvansa ja kirjoituksensa reissusta somessakin. En tarvitse ystävyyteen tietyin väliajoin tapahtuvaa henkilökohtaista kontaktia. Henkilökohtainen kontakti otetaan silloin, kun se halutaan eikä velvollisuudesta. Välillä voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei aikaa tai voimavaroja yksinkertaisesti ole. Silloin kaveruudet päättyvät, ystävyydet eivät.
Ehkä joidenkin on helppoa saada uusia ystäviä vielä vanhanakin, joten ystävän dumppaaminen elämästään ei ole mikään ongelma. Uusia tulee edellisten tilalle. Mun on varsin helppoa saada uusia kavereita, mutta kaveruuden syveneminen ystävyydeksi vie vuosia ja vain pienestä osasta kavereita tulee koskaan ystäviä.
Ystävyyssuhteiet voivat vuosien varrella muuttua ensin kaveruudeksi ja tuttavuudeksi. Mikään suhde ei kestä ikuisesti, jos siitä ei pidä huolta.
Tottakai voi muuttua. Mähän edelliseen kirjoitinkin, että ystävyys päättyy, jos syystä tai toisesta tunneside toiseen katkeaa. Joillakin katkeamisen syynä voi olla ystävän vajava masennus tai muu sairaus, jolloin hän ei yksinkertaisesti jaksa tai pysty pitämään yhteyttä kuten toinen ystävältään haluaa. Jollekin syynä voi olla, että ystävä perustaakin suurperheen eikä enää ehdi olla sellainen ystävä kuin toinen haluaisi. Jollekin syynä voi olla, että ystävä muuttaa maapallon toiselle puolelle eikä enää voi tavata ystäväänsä niin usein kuin toinen ystävältä odottaa. Jollekin syynä voi olla, että ystävä joutuukin lapsensa, puolisonsa tai iäkkään vanhempansa omaishoitajaksi eikä yksinkertaisesti enää pysty ja jaksa järjestää toiselle niin paljoa aikaa kuin tämä ystävältä haluaa. Tunteet ovat aina jokaisen omia ja henkilökohtaisia ja mikä kenelläkin saa tunteen ystävyydestä katkeamaan, on yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä kuin edellinen.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta meidän muiden tehtävänä ei ole tyydyttää sinun tarpeitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Kuitenkin muiden keskustelujen pohjalta uskallan arvioida, että valtaosa ihmisistä ei halua katkaista itselleen epämiellyttävää ystävyyssuhdetta sanomalla suoraan, vaan suurin osa käyttää juurikin sitä "en ota itse ikinä yhteyttä, kyllä siitä pitää tajuta" -taktiikkaa.
MILLÄ IHMEELLA siis voi tietää milloin kyse on tällaisesta tapauksesta? Minä en halua tupata seuraani ja yhteydenottojani ihmiselle joka sitten selän takana tuskailee että ei helvetti tämä tyyppi nyt millään tajua lopettaa yksipuolista yhteydenpitoa.
Jos yhteydenpito on ollu jo pitkään yksipuolista, luokkaa vuoden, ja kun itse sitten lopetan yhteydenpidon eikä toisesta kuulu enää koskaan mitään - eikö ole selvää että kyseessä nimenomaan oli tällainen tapaus joka toivoikin yhteyden hiipumista? Kai tämä toinen muuten jossain välissä hoksaisi itsekin ottaa yhteyttä kun toinen sen lopettaa?
Jos ystävyys on molemminpuolista, niin toinen edes yrittää järjestää tapaamisen. Vaikka ensimmäinen yhteinen aika olisi puolen vuoden päästä.
Ne tyypit voi unohtaa, joka toteaa ”nähdään joskus”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä kuin edellinen.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta meidän muiden tehtävänä ei ole tyydyttää sinun tarpeitasi.
Onko oikeasti ystävä, jos ei piittaa pätkääkään siitä onko toinen tähän ihmissuhteeseen tyytyväinen vai ei? Jos ihmiset välittävät toisistaan, niin he yrittävät etsiä yhdessä tilanteeseen jotain sellaista kompromissia, jonka molemmat kykenevät hyväksymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä kuin edellinen.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta meidän muiden tehtävänä ei ole tyydyttää sinun tarpeitasi.
Kerro jotain uutta. Näin ajattelivat vanhempani ja siksi minusta tulikin sellainen ihminen, joka epätoivoisesti kaipaa toisten hyväksyntää.
Some on osa yhteydenpitoa. Kommentoin siellä jollekin, jonka kanssa oltiin ystäviä ennen sairastumistani. Hän kommentoi muille, mutta minut ohitettiin. Samoin muutama ohitti instagram pyyntöni, vaikka muita tuttuja seuraavat.
Nuo ovat selkeitä osoituksia ettei kiinnosta, joten en ota näihin enää yhteyttä.
Mulla jotkut vanhat ystävät on sellasia että oikeastaan vaan synttäreinä onnitellaan ja muuten sitten nähdään ehkä parin vuoden välein. En siis kovin helposti varmaan edes huomaisi jos tällainen ystävä ei ottaisi yhteyttä vaan minä olisin aina se joka laittaa ekan viestin.
Mutta toki jos toinen ei edes onnittele synttäreinä tai muissa tilanteissa joissa ystävää on tapana muistaa (etenkin kun omat ystävät on myös somessa ja näkee sieltä mitä mun elämässä suurinpiirtein tapahtuu), niin lopettaisin varmaan aika pian itsekin viestittelyn ja antaisin suhteen vain hiipua. En varmaan mitään selittelyviestejä laittaisi, tuskin sitä toista edes kiinnostaisi jos ei olisi vuosiin ottanut MITÄÄN kontaktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä kuin edellinen.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta meidän muiden tehtävänä ei ole tyydyttää sinun tarpeitasi.
Kerro jotain uutta. Näin ajattelivat vanhempani ja siksi minusta tulikin sellainen ihminen, joka epätoivoisesti kaipaa toisten hyväksyntää.
Vanhempien tehtävä on tyydyttää lasten tarpeet. Aikuisuuteen ei tällainen kuulu. Jos minulla on tarpeita, vaikka hyväksynnän saaminen, tulee minun kaivautua omaan pääkoppaani ja tutkia asia, eikä sysätä tämän tarpeen tyydyttämistä muiden vastuulle.
Kun oma pää on kunnossa, niin ystävyyssuhteissa ei ole enää pakkoa, että toinen ihminen on minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on asetelma jossa ystävyys on suhde jossa pidetään kirjaa yhteydenotoista, ja kun niitä ei ole määrättyä määrää, niin ystävyys on loppunut.
Miksi otatte tällaisia määritelmiä osaksi elämäänne? Jos teillä tekee mieli ottaa yhteyttä, niin ottakaa yhteyttä, jos ei niin ei. Jos kaipaatte tiivistä yhteydenpitoa ja loukkaannutte jos sitä ei ole tarjolla, niin hankkikaa enemmän ystäviä. Niin että on sitten tarpeeksi sitä yhteydenpitoa, alatte tajuta itsekin kun aika ja energia loppuu ja kalenteri täyttyy. Tai hankkikaa sellaisia ystäviä jotka myöskin laskevat yhteydenottoja, niin voitte keskenään pitää niistä kirjaa.
Kammottavia takiaisia. Uskokaa tai älkää, mutta ystävyyttä voi olla monenlaista. Toisten tuntemusten vähättely on myös ikävää. Eli jos et ole kuin nämä takiaiset, niin olet kylmä ihminen joka ei välitä muista. Takertumista ja syyllistämistä.
Etpä tosiaan anna kovin empaattista kuvaa itsestäsi haukkumalla toisia takiaisiksi.
Olen empaattinen, ja siksi onkin hämmentävää kun joillekin ystävyys on sitä että roikutaan kiinni sellaisessa joka ei tällaista roikuntaa halua, ja sitten loukkaannutaan ja syyllistetään kun vastaroikuntaa ei ilmene. Pidätän oikeuden nimittää takiaiseksi ihmistä, joka ei kunnioita toisen rajoja ja silti on itse se joka syyllistää.
Empaattinen ihminen ymmärtäisi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Epäempaattinen ihminen sen sijaan pahastuu siitä, että joku on persoonana erilainen kuin hän ja aloittaa syyttelyn vääränlaiseksi.
En ole ylläoleva, mutta olen samaa mieltä kuin edellinen.
Ihmiset ovat erilaisia, mutta meidän muiden tehtävänä ei ole tyydyttää sinun tarpeitasi.
Minusta oli ihan hyvin kuvattu sanalla takiainen sellaisia ihmisiä, jotka takertuvat ystäviinsä ja pyrkivät ylittämään rajoja. Melkein kaikilla on kokemus tällaisista ystävistä, mutta onneksi takiaisetkin voivat oppia pois tavoistaan.
Olisi epäempaattista sanoa tuollaista livenä takiaiseksi päin naamaa, mutta siitä huolimatta kuvastaa täsmälleen mistä on kyse. Empaattinen osaa myös asettaa rajansa.
Entä jos tällainen olo tulee vasta tapaamisen jälkeen? Toinen hehkuttaa tapaamisella miten on löytänyt loistoystävän ja itse pohtii jälkikäteen ettei enää haluaisi tavata. Miten silloin pitää toimia?