Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Ei naisella olisi mitään mitä käyttää sen oman egon jatkeena ja millä päteä jos heillä ei olisi tätä äitiyden valtaa. Millä hakea tyttökavereilta sympatiaa jos ei kaadu työn, lasten- ja kodinhoidon taakaan alle?
Suurin osa suomalaisista miehistä kuitenkin käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia ja viettää sen perheensä kanssa aikaa, mutta silti naista kuvataan ikään kuin tämä olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Tuo oli ehkä minulta huonosti muotoiltu, mutta yritän esimerkeillä avata, mitä ajoin takaa:
- Ei haittaa, vaikka isä syöttää lapselle pelkkää pizzaa ja eineksiä äidin lomamatkan ajan, koska äiti huolehtii kotiin tultuaan taas terveellisestä ruokavaliosta (=mies ei joudu lääkäriin kantamaan vastuuta siitä, että lapsen kehitys on häiriintynyt huonosta ruokavaliosta)
- Ei haittaa, vaikka lapsella ei ole varusteita liikuntatunnille, koska äiti hankkii ne sitten seuraavalle tunnille, lohduttaa lasta, hoitaa surkeiden lainaluistimien aiheuttamat hiertymät, ja lapsen mahdollinen liikuntanumeron tippuminen ei vaikuta isän elämään, jos hän ei itse koe sitä tärkeäksi
- Ei haittaa, vaikka isä antaa lapsen valvoa myöhään kouluiltoina eikä huolehdi läksyistä, koska kun lapsen arvosanat tippuvat ja hän ei pääse haluamaansa kouluun, ei isä kärsi asiasta ja hän voi todeta syyn olevan lapsen laiskuudessa, sillä lapsen olisi pitänyt itse ymmärtää oikeat elintavat ja opiskelumetodit, tai sitten äidin olisi ne pitänyt opettaa lapselle
- Ei haittaa, vaikka unohtaa lahjan kaverisynttäreiltä, tai unohtaa viedä lapsen kokonaan. Kun lapsi itkee nöyryytystään ja sitä, ettei häntä enää kutsuta, äiti on se joka yrittää lohduttaa ja auttaa lasta hoitamaan kaverisuhteita ja on yhteydessä toisiin vanhempiin. (Itselläni on neljä lasta, ja KERTAAKAAN 18 vuoden aikana ei ole yksikään isä soittanut minulle sopiakseen mitään lasten asioita, pari kertaa olen aikoinaan saanut tekstarilla ilmoittautumisen lastenjuhliin)
Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta ajatuksena on se, että jos isää ei kiinnosta tarpeeksi opetellakseen itse, ei häntä myöskään kiinnosta millainen lopputulos on lapsen kannalta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Ei naisella olisi mitään mitä käyttää sen oman egon jatkeena ja millä päteä jos heillä ei olisi tätä äitiyden valtaa. Millä hakea tyttökavereilta sympatiaa jos ei kaadu työn, lasten- ja kodinhoidon taakaan alle?
Suurin osa suomalaisista miehistä kuitenkin käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia ja viettää sen perheensä kanssa aikaa, mutta silti naista kuvataan ikään kuin tämä olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Juu, ja suurin osa suomalaisista miehistä ei yleistä, että kaikki naiset ovat tuollaisia ruikuttajia kuin lainaamasi viestin kirjoittaja. Olette ihan samanlaisia vänkyttäjiä.
Mulle tää koko ketjun asetelma on ihan vieras. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä, etteikö mies osaisi hoitaa lapsia ja kotia. Eihän me asioita ihan identtisesti tehdä, mutta ei ole tarviskaan. Molemmat olemme harkintakykyisiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tuo oli alkuperäisen artikkelin, psykologin ja perheneuvojan asiantuntijanäkökulma. Ulimamma vaan trollasi ketjun tukkoon ja nyt avasi omansa jossa ikävät faktat eivät niin paljoa häiritse volinaa.
Niin olikin, mutta se oli tosiaan vain näkökulma. Joka asiallisesti kyseenalaistettiin. Kuten myös avauksessa. Miksi kukaan ei osaa vastata ap:n kysymykseen, että miksi naiset oppivat hoitamaan lasten asiat niin että lapset eivät palele, myöhästy, ole nälissään jne ilman että heille "annetaan vastuuta" tai kädestä pitäen opetetaan, jos kerran miehet eivät tähän pysty?
(Omasta mielestäni siis miehet kykekevät tähän aivan hyvin, omani ainakin, mutta hän onkin ollut 2 vuotta kotona. ihmettelen vain tuota logiikkaa, että miehet eivät voi oppia ellei heille anneta vastuuta/mahdollisuutta/paapota...miten naiset siis pystyvät siihen?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.
Olisipa kiva nähdä livenä ketä nämä ylimieliset superäidit ovat jotka halveksivat miehiä noin paljon. Äitiys ainoa asia jossa tuntee onnistuneensa elämässä? Olisi erittäin silmiä aukaisevaa kun pari tuollaista laitettaisiin yhdessä päättämään asioista - menisikö erittäin hyvin ja hienosti vai tekisikö se toinen kaiken täysin väärin, koska minuntapa on se ainoa oikea? Pätekää nyt hyvät ihmiset jollain muulla kuin kusivahinkoja varten otettavien pikkuhousujen määrillä, hävettää olla nainen kun näitä lukee. Ja monesti hävettää kun näitä suorittajaäitejä näkee livenä esim lentokoneessa, muu perhe ja koko ympäristö kärsii äidin jatkuvasta määräilystä ja hermoilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.
Sairasta hamstrata tuollainen määrä kamaaa mukaan, jos ei olla johonkin Saharaa lähdössä :D
Vierailija kirjoitti:
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Ei se ollut erikoinen kommentti, et vain tajunnut sitä. Se tarkoittaa sitä, että niitä yksinhuoltajaisiä lukuun ottamatta äiti on koko ajan kompensoimassa miehen hutilointia jolloin mies ei näe oman toimintansa vaikutuksia. Eli vaikka mies syöttää pelkkää mikropizzaa, vaimo antaa kuitenkin puolet ajasta kunnon evästä, ja jos mies lipsuu joka toinen ilta nukkumaanmenosta, vaimo huolehtii joka toinen että lapsi saa riittävästi unta, jos mies ei koske pyykkikasaan oma aloitteisesti, jossain vaiheessa se vaimo sen kuitenkin tekee, jos mies ei jaksa ikinä ulkoilla lasten kanssa vaan lykkää kännykät käteen, vaimo vuorollaan huolehtii siitä että muksut oppivat pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ja uimaan, ja jos mies ei jaksa puuttua lapsen ruokapöytäpöllöilyyn mutta äiti ohjaa ja kasvattaa, lapsella on kuitenkin jonkinlainen mahdollisuus kasvaa järkevästi käyttäytyväksi ihmiseksi, kun mies vie lapsen lelupäivänä päiväkotiin ilman lelua, äiti hakiessaan lohduttaa ja ottaa kiukut vastaan. Jos mies kasvattaisi lasta yksin omalla tavallaan, eli joutuisi kantamaan toimintansa vastuun, hänellä olisi pian edessään neuvolatestit reputtava ylipainoinen häirikkö ja sossun tädit oven takana. Mutta eihän äiti anna näin tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on harvinaisen vastuunottava mies, ja hän hoitaa lapsiamme ja tekee kotitöitä ihan oma-aloitteisesti. Asia mikä meillä ei suju yks yhteen on koulu- ja harrastustiedotteiden lukeminen ja noudattaminen, ruua valmistus ja kauppakäyntien suunnittelu sekä lasten vaatteista huolehtiminen (Onko vaatteet pieniä, mitä niille puetaan ja milloin). Nämä on minun vastuulla, enkä edes uskalla valittaa, koska ilmeisesti olen siitä huolimatta onnekas. Nainen on työjuhta ja mies työnjohtaja näköjään aina...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Ei se ollut erikoinen kommentti, et vain tajunnut sitä. Se tarkoittaa sitä, että niitä yksinhuoltajaisiä lukuun ottamatta äiti on koko ajan kompensoimassa miehen hutilointia jolloin mies ei näe oman toimintansa vaikutuksia. Eli vaikka mies syöttää pelkkää mikropizzaa, vaimo antaa kuitenkin puolet ajasta kunnon evästä, ja jos mies lipsuu joka toinen ilta nukkumaanmenosta, vaimo huolehtii joka toinen että lapsi saa riittävästi unta, jos mies ei koske pyykkikasaan oma aloitteisesti, jossain vaiheessa se vaimo sen kuitenkin tekee, jos mies ei jaksa ikinä ulkoilla lasten kanssa vaan lykkää kännykät käteen, vaimo vuorollaan huolehtii siitä että muksut oppivat pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ja uimaan, ja jos mies ei jaksa puuttua lapsen ruokapöytäpöllöilyyn mutta äiti ohjaa ja kasvattaa, lapsella on kuitenkin jonkinlainen mahdollisuus kasvaa järkevästi käyttäytyväksi ihmiseksi, kun mies vie lapsen lelupäivänä päiväkotiin ilman lelua, äiti hakiessaan lohduttaa ja ottaa kiukut vastaan. Jos mies kasvattaisi lasta yksin omalla tavallaan, eli joutuisi kantamaan toimintansa vastuun, hänellä olisi pian edessään neuvolatestit reputtava ylipainoinen häirikkö ja sossun tädit oven takana. Mutta eihän äiti anna näin tapahtua.
Ilmeisesti sinun miehesi toimii noin, mutta miksi ihmeessä tunnut kuvittelevan, että kaikki muutkin toimivat?
Minusta alkaa tuntua, että sinulla on henkisen hyvinvoinnin ongelmia, ja sen takia tuuttaat tuota samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, muttet pysty varsinaisesti keskustelemaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Ei naisella olisi mitään mitä käyttää sen oman egon jatkeena ja millä päteä jos heillä ei olisi tätä äitiyden valtaa. Millä hakea tyttökavereilta sympatiaa jos ei kaadu työn, lasten- ja kodinhoidon taakaan alle?
Suurin osa suomalaisista miehistä kuitenkin käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia ja viettää sen perheensä kanssa aikaa, mutta silti naista kuvataan ikään kuin tämä olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
...ja hauskinta, että itse sinne ryömivät: haluavat pysyä kotona eivätkä suostu jakamaan vanhempaisvapaita, kotihoidontukia jne, vaan valtaavat kodin ja perheen omaksi valtakunnakseen - mutta sitten marisevat kun mies tuohon suostuu. Miehen pitäisi suostua pikkuapulaiseksi joka tekee silloin kun nainen haluaa sitä mitä nainen haluaa juuri niin kuin nainen sen haluaa tehtäväksi. Kokeilkaapa toisin päin, olisiko kiva jobi? Sen sijaan voisi oikeasti luottaa miehen vanhemmuuteen, jättää miehen jo vauvan kanssa kahdestaan harjoittelemaan vanhemmuutta, ja siinä samalla tekisi itselleen palveluksen hakemalla niitä pätemisen ja onnistumisen kokemuksia työelämästä, pääsisi eteenpäin myös omalla urallaan jolloin jatkossakin tuo perhevapaiden jakaminen olisi taloudellisesti helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Ei se ollut erikoinen kommentti, et vain tajunnut sitä. Se tarkoittaa sitä, että niitä yksinhuoltajaisiä lukuun ottamatta äiti on koko ajan kompensoimassa miehen hutilointia jolloin mies ei näe oman toimintansa vaikutuksia. Eli vaikka mies syöttää pelkkää mikropizzaa, vaimo antaa kuitenkin puolet ajasta kunnon evästä, ja jos mies lipsuu joka toinen ilta nukkumaanmenosta, vaimo huolehtii joka toinen että lapsi saa riittävästi unta, jos mies ei koske pyykkikasaan oma aloitteisesti, jossain vaiheessa se vaimo sen kuitenkin tekee, jos mies ei jaksa ikinä ulkoilla lasten kanssa vaan lykkää kännykät käteen, vaimo vuorollaan huolehtii siitä että muksut oppivat pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ja uimaan, ja jos mies ei jaksa puuttua lapsen ruokapöytäpöllöilyyn mutta äiti ohjaa ja kasvattaa, lapsella on kuitenkin jonkinlainen mahdollisuus kasvaa järkevästi käyttäytyväksi ihmiseksi, kun mies vie lapsen lelupäivänä päiväkotiin ilman lelua, äiti hakiessaan lohduttaa ja ottaa kiukut vastaan. Jos mies kasvattaisi lasta yksin omalla tavallaan, eli joutuisi kantamaan toimintansa vastuun, hänellä olisi pian edessään neuvolatestit reputtava ylipainoinen häirikkö ja sossun tädit oven takana. Mutta eihän äiti anna näin tapahtua.
Ilmeisesti sinun miehesi toimii noin, mutta miksi ihmeessä tunnut kuvittelevan, että kaikki muutkin toimivat?
Minusta alkaa tuntua, että sinulla on henkisen hyvinvoinnin ongelmia, ja sen takia tuuttaat tuota samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, muttet pysty varsinaisesti keskustelemaan asiasta.
Tämä oli ensimmäinen viestini ketjuun eikä käsitellyt omaa miestäni vaan sitä mitä ymmärsin ensimmäisen lainauksen vastuunkannolla tarkoitettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Ei se ollut erikoinen kommentti, et vain tajunnut sitä. Se tarkoittaa sitä, että niitä yksinhuoltajaisiä lukuun ottamatta äiti on koko ajan kompensoimassa miehen hutilointia jolloin mies ei näe oman toimintansa vaikutuksia. Eli vaikka mies syöttää pelkkää mikropizzaa, vaimo antaa kuitenkin puolet ajasta kunnon evästä, ja jos mies lipsuu joka toinen ilta nukkumaanmenosta, vaimo huolehtii joka toinen että lapsi saa riittävästi unta, jos mies ei koske pyykkikasaan oma aloitteisesti, jossain vaiheessa se vaimo sen kuitenkin tekee, jos mies ei jaksa ikinä ulkoilla lasten kanssa vaan lykkää kännykät käteen, vaimo vuorollaan huolehtii siitä että muksut oppivat pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ja uimaan, ja jos mies ei jaksa puuttua lapsen ruokapöytäpöllöilyyn mutta äiti ohjaa ja kasvattaa, lapsella on kuitenkin jonkinlainen mahdollisuus kasvaa järkevästi käyttäytyväksi ihmiseksi, kun mies vie lapsen lelupäivänä päiväkotiin ilman lelua, äiti hakiessaan lohduttaa ja ottaa kiukut vastaan. Jos mies kasvattaisi lasta yksin omalla tavallaan, eli joutuisi kantamaan toimintansa vastuun, hänellä olisi pian edessään neuvolatestit reputtava ylipainoinen häirikkö ja sossun tädit oven takana. Mutta eihän äiti anna näin tapahtua.
Juuri tätä tarkoitin, kiitos!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen isän joka harjotteli lasten hoitoa 12 vuotta, ei oppinut. Eron jälkeen lapset vuoroviikoin isänsä luona täysin heitteillä kun isä ei osaa. Kenen vika? Äidinkö?
Sodan. Aikamme suurin epätasa-arvo sota-ajat on johtaneet tähän, että iseiltä puuttuu se isän malli. Rintamalta kotiin tuli se haavoittunut ja psyykkisesti sairas isä, joka ei ollut läsnä ja syntyi toisen polven sotainvalideja. Tuolloin kasvoi myös yksinhuoltaja äitien määrä ja se trendi on jatkunut aina tähän päivään saakka. Päiväkodinhenkilökunta on naisia, peruskouluissa tilanne on kuta kuinkin sama, joten pojat viettää suurinman osa valveilla olo ajastaan naisten kanssa, joten miten mies jolla ei ole ollut sitä miehen mallia osaisi olla isä omille lapsillekaan.
Ottakoon mallia äidistään. Miksi pitäisikään olla erikseen jotain miesten/isien ja naisten/äitien malleja? Hyvän vanhemman malli riittää ja hyvä vanhempi voi olla kumpi tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Ei naisella olisi mitään mitä käyttää sen oman egon jatkeena ja millä päteä jos heillä ei olisi tätä äitiyden valtaa. Millä hakea tyttökavereilta sympatiaa jos ei kaadu työn, lasten- ja kodinhoidon taakaan alle?
Suurin osa suomalaisista miehistä kuitenkin käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia ja viettää sen perheensä kanssa aikaa, mutta silti naista kuvataan ikään kuin tämä olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
...ja hauskinta, että itse sinne ryömivät: haluavat pysyä kotona eivätkä suostu jakamaan vanhempaisvapaita, kotihoidontukia jne, vaan valtaavat kodin ja perheen omaksi valtakunnakseen - mutta sitten marisevat kun mies tuohon suostuu. Miehen pitäisi suostua pikkuapulaiseksi joka tekee silloin kun nainen haluaa sitä mitä nainen haluaa juuri niin kuin nainen sen haluaa tehtäväksi. Kokeilkaapa toisin päin, olisiko kiva jobi? Sen sijaan voisi oikeasti luottaa miehen vanhemmuuteen, jättää miehen jo vauvan kanssa kahdestaan harjoittelemaan vanhemmuutta, ja siinä samalla tekisi itselleen palveluksen hakemalla niitä pätemisen ja onnistumisen kokemuksia työelämästä, pääsisi eteenpäin myös omalla urallaan jolloin jatkossakin tuo perhevapaiden jakaminen olisi taloudellisesti helppoa.
Tuohan siinä niin, hassua, itse valitsee 50-lukulaisen perheen mallin (minä vastaan kodista, sinä rahoitat minun perheleikit) ja sitten ei olekaan tyytyväinen lopputulokseen. Be careful what you wish for, you may receive it.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on harvinaisen vastuunottava mies, ja hän hoitaa lapsiamme ja tekee kotitöitä ihan oma-aloitteisesti. Asia mikä meillä ei suju yks yhteen on koulu- ja harrastustiedotteiden lukeminen ja noudattaminen, ruua valmistus ja kauppakäyntien suunnittelu sekä lasten vaatteista huolehtiminen (Onko vaatteet pieniä, mitä niille puetaan ja milloin). Nämä on minun vastuulla, enkä edes uskalla valittaa, koska ilmeisesti olen siitä huolimatta onnekas. Nainen on työjuhta ja mies työnjohtaja näköjään aina...
Mihin perustuu tuo, että miehesi on harvinaisen vastuutaottava?
Eikö sen arjen pitäisi perustua siihen, että rintarinnan tehdään asioita kumpikin omia vahvuuksia käyttäen? Miksi molempien pitäisi esim. huolehtia niistä sopivan kokoisista vaatteista, kun toinen voisi esim. huolehtia niiden puhtaudesta? Ja lähdetään sinne matkoille miksi molempien pitäisi pakata sitä samaa kassia kumpikin toisilta kysyen että pakkasitko nyt sen ja sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.
Sairasta hamstrata tuollainen määrä kamaaa mukaan, jos ei olla johonkin Saharaa lähdössä :D
Sairasta ottaa yövaipat ja uikkari rantalomalle? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.
Meillä menee kyllä niin, että mies pakkaa itselleen paljon entäsjossimmin ja ennakoivammin tavaraa kuin mitä itse pakkaan itselleni. Hänellä on hulppeat lääke- ja ensiaputarvikevarastot, ylimääräisiä varavaravaatteita, ja varmaan paljon sellaistakin mistä en tiedä kun ei ole ikinä tarvittu. Diabeetikkona joutuu raijaamaan joka paikassa insuliineja ja varaeväitä, ehkä se on kasvattanut ennakoivammaksi + sitä kautta tajuaa, että yksi voi tarvita sellaisia tavaroita joita toinen ei. Meillä ei ole lapsia, mutta jos näin kylmiltään pitäisi listata mitä tietyn ikäiselle lapselle pitää ottaa viikonlopuksi mukaan, niin mies onnistuisi siinä varmaan paljon paremmin kuin minä. Tämä ei kertakaikkiaan ole sukupuolikysymys. T. se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.
Sairasta hamstrata tuollainen määrä kamaaa mukaan, jos ei olla johonkin Saharaa lähdössä :D
Sairasta ottaa yövaipat ja uikkari rantalomalle? :D
Tai unilelu. No, ehkä joku mieluummin kuuntelee lapsen itkua ja paijaa lapsen unille.
eiköhän asian ydin ole että uusavuttomat ,ja muutenkin huonosti sitoutuvat ihmiset tekevät lapsia.
ja toki vielä liian nopeasti ennenkuin on edes tutustuttu kunnolla
Alue: Aihe vapaa
Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.
Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.