Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??
No vaikka mun mies. Miksi ei pyörittäisi? Aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee argumenteissa turpiin kahden päivän jankuttamisessa, pitää avata samasta aiheesta uusi ketju. Väsytystaktiikan multihuipentuma. XD
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee argumenteissa turpiin kahden päivän jankuttamisessa, pitää avata samasta aiheesta uusi ketju. Väsytystaktiikan multihuipentuma. XD
Palsta ilmeisesti on jollakulla elämässä aivan liian suuressa roolissa. Viimeisen sanan syndrooma on huono yhdessä kotiäitiyden ja kiukkuisen luonteen kanssa. Epäilemättä mokkapaloja kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??
HV!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
No onhan tuo "pärjäisi viikon eskarin leikimökissä" varustelukin nyt ihan pimahtanutta. Ja aivan turhaa. Jos suurinpiirtein on asialliset ulkokamppeet ja ne luistimet mukana, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ei se luistelutunti nyt mikään selviytymisleiri ole.
Kyllä meillä on kuluneen 18 vuoden ja kolmen lapsen kanssa unohtunut luistimia, jäänyt lukematta viestejä, palauttamatta lomalaan, on eletty kesällä ruokailun suhteen kuin pellossa (ei tarkkoja ruoka-aikoja jne.). Silti on ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria kasvanut vaikkei hulluna ole suoritettukaan ja jo aika pienenä ovat osanneet ottaa vastuuta mm. harrastusvälineistä.
Ne äidit jotka pimahtavat jo jostain eskarin luistelutunnin varustelusta ovat kyllä hemmetinmoisessa pulassa kun koulu alkaa ja Wilma alkaa tuutata muutosta ja muutoksen muutosta ja vielä korjausta edelliseen muutosviestiin. Huomenna on uintia. Ei sittenkään, onkin luistelua. Eikun sisäliikuntaa (ja vika viesti tulee tietenkin klo 21 edellisenä iltana Wilmaan).
Lapsi ei kyllä mene rikki siitä jos kerran luistimet puuttuu tai kurahanskat on jääneet kotiin. Kyllä siitä selvitään, vaikkei se nyt mukavaa tietty ole kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.
"...miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika"
Hassua, että olen tuosta aika samaa mieltä. Tosin pitää muistaa, että yleensä miehen elämässä on ollut muitakin naisia kuin vain puoliso. Kuten äiti. Olen pitänyt molempien lasteni (tyttö ja poika) kohdalla tärkeänä, että kumpikin on oppinut kantamaan vastuuta muistakin kuin vain itsestään, oppineet tekemään kaikkia kotitöitä sekä oppineet ennakoimaan tulevia asioita ja selvittämään, mitä tuleva asia edellyttää.
Erosin lasteni isästä lasten ollessa aika pieniä, joten sohvalla köllöttelevästä isukista lapsillani ei ole ollut roolimallia. Kun aikoinaan tapasin tulevan miniäni, kerroin hänelle kahden kesken, että poikani osaa, pystyy ja on tottunut huolehtimaan asioista. Ja sanoin, että vaikka miten ihanalta rakkauden alkuhuumassa ehkä tuntuisikin passata ja huolehtia pojastani, tulevaisuuden kannalta on parempi, että ei tee niin. Jälkeenpäin miniäni on sanonut, että annoin hänelle kullanarvoisen neuvon. On ollut tyytyväinen, kun minkä tahansa asian voi jättää poikani vastuulle ja kaikki sujuu kuin nakutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei muista aikoja tai aikatauluja. Kuitenkin ison firman toimitusjohtaja. Ja vaikka oli Nokialla töissä, ei osaa esim hyödyntää kännykkäänsä niiden kanssa ollenkaan.
Toinen outous on ennakoinnin puute. Hanskaa just ja just nykyhetken mutta esim ruokaa alkaa laittaa vasta kun kaikilla on jo nälkä . Kaupasta tuo aina vain ruokaa aina yhdeksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tuo oli alkuperäisen artikkelin, psykologin ja perheneuvojan asiantuntijanäkökulma. Ulimamma vaan trollasi ketjun tukkoon ja nyt avasi omansa jossa ikävät faktat eivät niin paljoa häiritse volinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun??"
What???? Tää on kyllä erikoinen kommentti.
Oletteko te kaikki sun kaveripiirissäsi kotiäitejä tai ehkä kovin pienten lasten kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla? Ettekö te käy töissä?
Eiköhän ihan normaalit isät osaa ja ehdi kantaa vastuuta, jaettuna. Yksinhuoltajaisät sitten kantavat sen vastuun kokonaan.
Mun mies on vaativassa työssä ja matkustaakin paljon, mutta kotona ollessaan on esim. paljon tarkempi ruokailuista ja raaka-aineista kuin minä ja laittaa aina kotona ollessaan ruoat.
Mä tunnen isän joka harjotteli lasten hoitoa 12 vuotta, ei oppinut. Eron jälkeen lapset vuoroviikoin isänsä luona täysin heitteillä kun isä ei osaa. Kenen vika? Äidinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo "pärjäisi viikon eskarin leikimökissä" varustelukin nyt ihan pimahtanutta. Ja aivan turhaa. Jos suurinpiirtein on asialliset ulkokamppeet ja ne luistimet mukana, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ei se luistelutunti nyt mikään selviytymisleiri ole.
Kyllä meillä on kuluneen 18 vuoden ja kolmen lapsen kanssa unohtunut luistimia, jäänyt lukematta viestejä, palauttamatta lomalaan, on eletty kesällä ruokailun suhteen kuin pellossa (ei tarkkoja ruoka-aikoja jne.). Silti on ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria kasvanut vaikkei hulluna ole suoritettukaan ja jo aika pienenä ovat osanneet ottaa vastuuta mm. harrastusvälineistä.
Ne äidit jotka pimahtavat jo jostain eskarin luistelutunnin varustelusta ovat kyllä hemmetinmoisessa pulassa kun koulu alkaa ja Wilma alkaa tuutata muutosta ja muutoksen muutosta ja vielä korjausta edelliseen muutosviestiin. Huomenna on uintia. Ei sittenkään, onkin luistelua. Eikun sisäliikuntaa (ja vika viesti tulee tietenkin klo 21 edellisenä iltana Wilmaan).
Lapsi ei kyllä mene rikki siitä jos kerran luistimet puuttuu tai kurahanskat on jääneet kotiin. Kyllä siitä selvitään, vaikkei se nyt mukavaa tietty ole kenellekään.
Tottakai se on aivan turhaa! Pointti olikin, että toisin kuin keskustelussa väitettiin, äidit eivät ole opetelleet asioita kämmäilemällä, vaan hankkimalla tietoa itsenäisesti, varautumalla vähän kaikkeen, ja sitten kokemuksen myötä osaavat karsia esim. juuri tuota luistelukassin sisältöä. Äitien ei siis tarvitse missään vaiheessa jättää lapsia itkemään yksin, ilman varusteita, vaan jostain syystä äidit ovat kykeneviä oppimaan myös itsenäisesti tietoa hankkimalla.
Kyllä minullakin asioita unohtuu, mutta ei tulisi mieleenkään uhriutua ja väittää, että se on mieheni vika, kun hän ei ole antanut minulle mahdollisuutta oppia.
Ja omat lapseni ovat jo yläasteella ja lukiossa, joten todellakin tiedän. Miehelläni sen sijaan ei vieläkään ole wilma-tunnuksia, kuten ei monella muullakaan tuttavaperheiden isillä. Joillakin on, mutta he kirjautuvat sinne ehkä kerran kuukaudessa, tai vuodessa.
En yritä aloituksellani keskustella mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan yleisesti ihmetellä niitä asenteita ja odotuksia, mitä isiin ja äiteihin kohdistetaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista.
Tämä. Ja samaa valtaa käyttävät useat naiset myös lapsettomissa parisuhteissa. Sisustus, siisteys, ruoka - kumman säännöillä, olkaapa rehellisiä? Jos naiset suuntaisivat kunnianhimoaan enemmän kodin ulkopuolelle ja antaisivat miheille enemmän tilaa oikeasti olla mukana kodin päätöksissä olisi asetelma toisenlainen. Mistä tiedän? Siitä, että kaikissa tuntemissani perheissä joissa miehelle on annettu kunnolla tilaa miehet ovat vastuunsa kantaneet: hoitaneet lapsia jo ihan vauvaiästä, kyenneet siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Metatyön sijaan noissa perheissä puhutaan tekemisen jakamisesta, se usein hoidetaan ihan sujuvasti kalenterien ja jääkaappilistojen avulla. Nuo miehet kun ovat kykeneviä töissään vastaamaan huomattavasti suuremmista ja kompleksisemmista ongelmista kuin tytön hammaslääkäriajan ja pojan neuvola-ajan sovittelemisesta. Ja noissa perheissä naiset ovat kyenneet käyttämään enemmän energiaa omaan uraan, omiin harrasteisiin jne. Eli paljon tasa-arvoisempia parisuhteita eikä perheen onni tuosta ainakaan ole kärsinyt. Nämä marttyyri metatyöäidit eivät kovin onnellisilta kuulosta, tuskin koditkaan kovin onnellisia. Lapsilla on juuri oikeat vaatteet päällä maton hapsut kotona suorassa mutta tunnelma tuskin kovin mukava kenellekään, sen verran katkeria viestit ovat. Kun noilla pareilla ero tulee niin ihmeesti ne lapset hengissä isäviikoilla pysyvät.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen isän joka harjotteli lasten hoitoa 12 vuotta, ei oppinut. Eron jälkeen lapset vuoroviikoin isänsä luona täysin heitteillä kun isä ei osaa. Kenen vika? Äidinkö?
Sodan. Aikamme suurin epätasa-arvo sota-ajat on johtaneet tähän, että iseiltä puuttuu se isän malli. Rintamalta kotiin tuli se haavoittunut ja psyykkisesti sairas isä, joka ei ollut läsnä ja syntyi toisen polven sotainvalideja. Tuolloin kasvoi myös yksinhuoltaja äitien määrä ja se trendi on jatkunut aina tähän päivään saakka. Päiväkodinhenkilökunta on naisia, peruskouluissa tilanne on kuta kuinkin sama, joten pojat viettää suurinman osa valveilla olo ajastaan naisten kanssa, joten miten mies jolla ei ole ollut sitä miehen mallia osaisi olla isä omille lapsillekaan.
Mun mieheni oli ison osan lapsuudestaan isätön, mutta silti se osaa hoitaa lapsia ja kotia.
Miehen vika, miehen syy, mies on paha uikuti uikuti.
Mun mies haluais harrastaa, mutta aattelin kieltää sen? Muita joilla mies ei oo kotona sillon kun haluan?
Alue: Aihe vapaa
Sehän siinä perheneuvojan höpinässä kamalinta olikin. Hänestä lapsen voi reilusti vaan laittaa kärsimään kun isäpappa opettelee.