Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

Läksyt ja kokeisiin lukeminen on viimekädessä lapsen vastuulla, mutta keneen otetaan yhteyttä, kun lapsi ei osaa? Mä opin kantapään kautta tämän, koska kun lapsi tipahti kärryltä matematiikassa, saatiin kuroa sitä puoli vuotta kotona kiinni. Töitä tehtiin valtavasti (erityisopettajan tuella) myös kotona. Koulusta oktiin yhteydessä minuun. Yritin puhua tästä myös miehen kanssa, mutta ei mennyt perille. Ei edes tiedä mitä kaikkea asiaan liittyi ja miten paljon tukea lapselle annettiin. Nyt seuraan tarkasti että läksyt ja tukitehtävät tulevat tehdyiksi ja lapsi ymmärtää opiskeltavat asiat. Nyt onneksi koulu sujuu aika hyvin. Matematiikassakin on ihan taitava. Itse hän pitää tosin itseään huonona ja jännittää sitä ettei osaa kokeissa. Vielä tehdään töitä sen "huonouden" kierteen katkaisemiseksi.

Olisin voinut toki lyödä hanskat tiskiin jo tokaluokalla, mutta kun välitän tuosta lapsesta niin paljon.

Näen itse asian niin, että suurimmassa osassa perheistä nainen kantaa vähintään jonkin verran enemmän vastuuta lapsista. Se on sellaista pientä "onko läksyt tehty" -tyylistä huolenpitoa, jolla vanhammat pysyvat lapsen tilanteesta tasalla. Meilläkin lapset itse ovat vastuussa läksyistään, mutta jonkinlainen yleinen ilmapiiri lapselle on luotava, jossa läksyjen tekeminen korostuu hyvin tärkeänä asiana. Ei se itsestään synny, vaan se tulee keskustelun ja huolehtimisen kautta. 

Nykyinen ilmiölähtöinen opetus yhdistettynä erilaisiin säästöihin ja valtaviin luokkiin ja hälyisiin oppimisympäristöihin on sellainen paketti että fiksu vanhempi valvoo todellakin taustalla, että lapsi ei tipahda kärryiltä.

Meillä esim enkun kirjat säästettiin pois ja opeksi palkattiin säästösyistä ylioppilas, joka opetti aivan päin honkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa noista asioista on kyllä sellaisia, että aikuisen ihmisen pitäisi osata ne ilman lapsiakin. Esimerkiksi oma mieheni osaa itse pukeutua säähän ja tilanteeseen sopivasti ja huolehtia siitä, että puhtaita vaatteita riittää. Ja osaa pakata reissuun lähtiessä tarvittavat tavarat mukaan. Kuvittelisin siis, että hän osaisi hoitaa vastaavat asiat myös mahdollisen lapsen kohdalla. Jos joku ei osaa, niin on kyllä aika huolestuttava tilanne. Silloin en usko, että oppisi pelkästään sillä, että annetaan mokata. Jos siitä oppisi, niin luulisi oppineen jo poikamiesvuosina. Kun tuollaiset asiat eivät ole mitenkään pelkästään lapsiin liittyviä, vaan ihan elämään.

Ah, mies ja pakkaaminen! Miettii mitä itse tarvitsee (vaihtovaatteet, laturin, jotain hygieniatuotteita) ja pakkaa sen mukaan lapsille (eli vaihtovaatteet). Siinä se. Ai yövaippoja? Kosteuspyyhkeitä? Muovifrotee sänkyyn? Särky-, allergia- ja ummetuslääkettä sekä laastaria (joita ei ehkä arjessa tarvita mutta reissussa on suurempi riski). Ylimääräisiä kalsareita pissavahinkojen takia. Unilelu. Hiusharja. Uikkarit (vaikka sinä et itse aikoisikaan uida). Omat pelastusliivit koska kohteessa on vain aikuisille. Jotain naposteltavaa kun lapsi herää klo 6 ja aamiaisen tarjoilu alkaa klo 8 ja sillä välin se ehtii kitistä sisarukset liian aikaisin hereille jos on nälissään.

Ehei, ei mitään toivoa. Lapsella olisi todella vain ne vaihtovaatteet, koska miehen aivot eivät kykene siihen ennakointiin että entäs kun mennään kylpylään/veneilemään/kuume nousee yöllä jne.

Olisipa kiva nähdä livenä ketä nämä ylimieliset superäidit ovat jotka halveksivat miehiä noin paljon. Äitiys ainoa asia jossa tuntee onnistuneensa elämässä? Olisi erittäin silmiä aukaisevaa kun pari tuollaista laitettaisiin yhdessä päättämään asioista - menisikö erittäin hyvin ja hienosti vai tekisikö se toinen kaiken täysin väärin, koska minuntapa on se ainoa oikea? Pätekää nyt hyvät ihmiset jollain muulla kuin kusivahinkoja varten otettavien pikkuhousujen määrillä, hävettää olla nainen kun näitä lukee. Ja monesti hävettää kun näitä suorittajaäitejä näkee livenä esim lentokoneessa, muu perhe ja koko ympäristö kärsii äidin jatkuvasta määräilystä ja hermoilusta.

Mun mies osaa pakata lapsille, myös vauvalle, mutta ei kai se että haluaa että lapsilla on tarpeelliset tavarat mukana tarkoita sitä, että äitiys olisi ainoa asia jossa tuntee onnistuneensa? Mä tykkään työstäni ja yritän olla.siinä hyvä, samoin harrastuksessani, ja haluan silti että lasteni tarpeet täytetään ja todellakin oletan että mies täyttää ne siinä missä minäkin.

Keskustelusta tulee mieleen työkaveri joka kertoi 21 vuotiaasta pojastaan joka lähti opiskelupaikkakunnalle reilun 200 km päähän kotoa poika harrasti oppiskelupaikkakunnallakin lajia jota oli harrastanut jo aikaisemmin. Lähtiessä poika oli unohtanut harrastuksessa tarvitsemansa kengät kotiin huomannut asian vasta perillä. Kenellepä muulle hän oli soittanut kuin äidille joka oli jo lähdössä viemään kenkiä pojalle, mutta omien sanojensakin mukaan tuli järkiinsä ennen lähtö ja jätti vastuu kengistä pojalle itselleen.

Tuon jälkeen en enää itse ole ihmetellyt kuka mahtaa kasvattaa niitä poikia ja miehiä jotka eivät kykene ottamaan mistään vastuuta. Tyytyväinen olen myös siitä että anoppi ei ollut suorittajaäiti vaikka ei nyt ulkopuolisilta kehuja äitiydestä tainnut saadakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä haluaisin nähdä tämän asian esitettävän toisinkin päin, että sille isälle ei anneta mahdollisuutta. Äitiyden tuomasta vallasta ei voi koskaan keskustella riittävän avoimesti, kun alkaa ulina miesvauvoista. 

Tuo oli alkuperäisen artikkelin, psykologin ja perheneuvojan asiantuntijanäkökulma. Ulimamma vaan trollasi ketjun tukkoon ja nyt avasi omansa jossa ikävät faktat eivät niin paljoa häiritse volinaa.

Niin olikin, mutta se oli tosiaan vain näkökulma. Joka asiallisesti kyseenalaistettiin. Kuten myös avauksessa. Miksi kukaan ei osaa vastata ap:n kysymykseen, että miksi naiset oppivat hoitamaan lasten asiat niin että lapset eivät palele, myöhästy, ole nälissään jne ilman että heille "annetaan vastuuta" tai kädestä pitäen opetetaan, jos kerran miehet eivät tähän pysty?

(Omasta mielestäni siis miehet kykekevät tähän aivan hyvin, omani ainakin, mutta hän onkin ollut 2 vuotta kotona. ihmettelen vain tuota logiikkaa, että miehet eivät voi oppia ellei heille anneta vastuuta/mahdollisuutta/paapota...miten naiset siis pystyvät siihen?)

Miehet kykenevät tuohon aivan hyvin. Mutta kun eivät tee kaikkea juuri samalla lailla kuin superäiti, eivät äitien mielestä kykene. Olen nainen, ja varmasti näiden kotiäitiperfektionistien mielestä yhtä kelvoton vanhempi kuin miehet. Äitiysloman aikana siivoamisen sijaan tein uraani edistävää työtä koneella vauvojen päiväunien ajan, meillä siivottiin varsin maltillisesti eikä varmasti superäitien kriteerien mukaisesti, lapsille laitettiin aamulla ensimmäiset vastaantulleet vaatteet kun lähtivät perhepäivähoitajalle, syntymäpäivät muistettiin ja kaverisynttäreitä järjestettiin mutta ei lähdetty mukaan kilpailemaan näyttävimmistä sellaisista, tarhan ja koulun vanhempaisilloissa käytiin kun kerettiin, hammaslääkärit, neuvolat ja lääkärit hoisi mies tai minä, kumpi kerkesi ja molemmat auttoivat lapsia koulussa aina tarpeen mukaan. Melkoista huithapelivanhemmuutta, tyttärellä vieläkin välillä eriparisukat jalassa. Mutta tuo 23 v valmistuu kohta oikiksesta, poika 25 v viimeistelee lääkiksessä omaa tutkintoaan. Molemmat suht tasapainoisia, soittelevat molemmille vanhemmille iloistaan ja suruistaan opiskelupaikkakunniltaan ja omissa parisuhteissaan ovat hyvin tasa-arvoisia. Paljonkohan he olisivat hyötyneet jos minä äitinä olisin panostanut enemmän metatöihin, käyttänyt työn sijaan aikani oikeanlaisten juhlamekkojen etsimiseen tai istunut jokaikisessä vanhempainillassa ja lukenut jokaikisen Wilmaviestin. Oletteko supermetatyöäidit ajatelleet, että siirrätte mallioppimisen kautta omille tyttärillenne ja pojillenne malleja tasa-arvosta ja parisuhteesta? 

Mutta tehän autoitte lapsia tarvittaessa läksyissä, hoidittemheidät kaverisynttäreille ja jopa järjestitte sellaiset itse heille? En usko, että kukaan täällä kirjoittavista valittaa siitä että mies laittoi lapselle joskus eriparisukat tai ei hankkinut synttäreille konfettitykkiä. Vaan kyse on esim siitä että jos asian jättää miehen vastuulle niin lapsi lähetetään ilman lahjaa kaverisynttäreille tai unohdetaan kokonaan viedä. Tai lapsi ei pääse harrastukseensa. Tai lapsella on liian pienet luistimet koulun luistelussa koko talven. Tai lapsella on päiväkodissa kylmä ja märkä, koska isä ei laittanut säähän sopivia vaatteita. Tai matkalla ei ole mukana uimapukua eikä vauvalle vaippoja. Tai lapselle ei ole hellepäivänä laitettu aurinkovoidetta.

Meillä siis vastuu on metatöitä myöten jaettu ja mies tekee ehkä enemmänkin kuin minä, mutta uskon kyllä kun muut täällä kertovat noista asioista. Miksi alat puhua jostain eriparisukista, kun tässä on jo moneen kertaan tullut esiin että kyse on asioista, joista lapsi oikeasti kärsii?

Mieheni osaa kyllä katsoa lasten lukujärjestystä, huolehtia että oikeat kamat on mukana (jos ei tietäisi missä ovat, niin lapset viimeistään tietävät, mutta olen miehelle sanonut että mistä löytyy vaikka lasten uikkarit, yhden balettikamat tai toisen ratsastusvaristeet) ja tarkastaa että läksyt on tehty. Ei ongelmaa.

Meillä on nykymittapuulla paljon lapsia, ja siksi paljon muistettavaakin. Tähän kun yhdisti epäsäännöllisen työn (nyt pienimpien kanssa kotona) niin tuntui, että mikään ei pysy mielessä.

Tunnustan, että mä olen juuri se äiti, joka on palauttanut päiväkodin vasulaput myöhässä, jonka lapselta kerran puuttui ne turkasen luistimetkin (kävin kyllä sitten hakemassa ne) ja joka unohti kerran varata arviointikeskusteluun ajan.

Nyt on sitten tehty niin että ollaan merkattu kirjatyyppiseen A4- kokoiseen kalenteriin asioita, kuten:

- Päivä, jolloin uudet hoitopäivät on viimeistään ilmoitettava

- Hoitopäivät aikoineen

- Poikkeavat aikataulut koulun suhteen

- Päiväkodin ja koulun teemapäivät ym. kuten lelupäivät, retket ym.

- Jos pk:ssa tai koulussa on liikuntaa, merkkaan senkin. Ylös laitetaan myös esim. uinti tai mikä tahansa, jotta oikeat varusteet tulisi helpommin mukaan.

- Lasten kirjastopäivät

- Sovitut kyläilyt, synttärit, lahjan ostot ym.

- Hammaslääkärit, neuvolat ym.

- Mun ja miehen harrastukset ja menot

- Poikkeavat työjärjestelyt

Tuntuu, että näin homma toimii. Kumpi hommia sitten onkin hoitamassa niin kunhan kurkkaa kalenteriin, asiat tulee varmasti hoidetuksi.

Iltaisin lapset pakkaavat koulureppunsa ja katsovat kouluvaatteet seuraavalle päivälle. Jos seuraavana päivänä on vaikkapa uintia, niin uimakamat katsotaan valmiiksi mukaan. Tai ne luistimet. Ulkovaatteet käydään myös illalla läpi (tarviiko pesua, säänmukaiset vaatteet, eihän kengät oo jääneet trampalle tai vaikka hiekkalaatikolle). Aamuisin ei sitten tarvi kuin syödä, pukea, tehdä normaalit aamutoimet ja lähteä kouluun. Ei vaatteiden ja varusteiden etsintää viime tingassa. Ihanaa! Simppeliä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

Läksyt ja kokeisiin lukeminen on viimekädessä lapsen vastuulla, mutta keneen otetaan yhteyttä, kun lapsi ei osaa? Mä opin kantapään kautta tämän, koska kun lapsi tipahti kärryltä matematiikassa, saatiin kuroa sitä puoli vuotta kotona kiinni. Töitä tehtiin valtavasti (erityisopettajan tuella) myös kotona. Koulusta oktiin yhteydessä minuun. Yritin puhua tästä myös miehen kanssa, mutta ei mennyt perille. Ei edes tiedä mitä kaikkea asiaan liittyi ja miten paljon tukea lapselle annettiin. Nyt seuraan tarkasti että läksyt ja tukitehtävät tulevat tehdyiksi ja lapsi ymmärtää opiskeltavat asiat. Nyt onneksi koulu sujuu aika hyvin. Matematiikassakin on ihan taitava. Itse hän pitää tosin itseään huonona ja jännittää sitä ettei osaa kokeissa. Vielä tehdään töitä sen "huonouden" kierteen katkaisemiseksi.

Olisin voinut toki lyödä hanskat tiskiin jo tokaluokalla, mutta kun välitän tuosta lapsesta niin paljon.

Minuakin hiukan rasittaa se että koulusta välillä otetaan yhteyttä vain minuun äitinä. Onneksi näitä opettajia on vain pari (naisopettajia molemmat). Muut kyllä osaavat laittaa viestit molemmille vanhemmille. Välillä asioista puhutaan yhdessä, joskus kysytään onko toinen jo huomannut viestin. Joskus viesti huomataan vasta kun se ei aiheuta toimenpiteitä, etenkin silloin käy noin kun viesti tulee vain minulle.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta tulee mieleen työkaveri joka kertoi 21 vuotiaasta pojastaan joka lähti opiskelupaikkakunnalle reilun 200 km päähän kotoa poika harrasti oppiskelupaikkakunnallakin lajia jota oli harrastanut jo aikaisemmin. Lähtiessä poika oli unohtanut harrastuksessa tarvitsemansa kengät kotiin huomannut asian vasta perillä. Kenellepä muulle hän oli soittanut kuin äidille joka oli jo lähdössä viemään kenkiä pojalle, mutta omien sanojensakin mukaan tuli järkiinsä ennen lähtö ja jätti vastuu kengistä pojalle itselleen.

Tuon jälkeen en enää itse ole ihmetellyt kuka mahtaa kasvattaa niitä poikia ja miehiä jotka eivät kykene ottamaan mistään vastuuta. Tyytyväinen olen myös siitä että anoppi ei ollut suorittajaäiti vaikka ei nyt ulkopuolisilta kehuja äitiydestä tainnut saadakaan.

Mutta eikös se ole nyt sitten hyvä, jos tämä kenkänsä unohtanut lisääntyy, niin hänen lapsensa sitten kasvavat huolehtiviksi, koska vanhemmat eivät osaa mitään. Ja sitä seuraava sukupolvi taas huolettomaksi, koska vanhemmat ovat ylihuolehtivia. Siis vuorotellen tulee huoleton ja huolehtiva sukupolvi. Sun logiikalla näin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

No jos opettajalta tulee toistuvasti viestiä, että läksyt on tekemättä, niin siinähän on annettu vastuuta lapselle ja hän ei tällä hetkellä selvästi pysty sitä yksin kantamaan. Silloin vanhempien pitää auttaa häntä.

Kummipojalla oli juuri tuollainen tilanne, että läksyt unohtuivat. Lapsen äiti tekee töitä kotona, ja järjesti työpäivänsä niin, että lapsi teki läksyt hänen kanssaan aina heti koulum jälkeen. Muutama kuukausi tuota ja lapselle muodostui rutiini tehdä ne läksyt itse. Olisiko äidin siis pitänyt vaan huolettomasti olla tekemättä mitään? Tuollaisista asioista on usein kysymys lapsesta huolehtimisessa. Jomman kumman vanhemman on tunnistettava ongelma, mietittävä miten se ratkaistaam ja uhrattava aikaa ja vaivaa sen ratkaisemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni osaa kyllä katsoa lasten lukujärjestystä, huolehtia että oikeat kamat on mukana (jos ei tietäisi missä ovat, niin lapset viimeistään tietävät, mutta olen miehelle sanonut että mistä löytyy vaikka lasten uikkarit, yhden balettikamat tai toisen ratsastusvaristeet) ja tarkastaa että läksyt on tehty. Ei ongelmaa.

Meillä on nykymittapuulla paljon lapsia, ja siksi paljon muistettavaakin. Tähän kun yhdisti epäsäännöllisen työn (nyt pienimpien kanssa kotona) niin tuntui, että mikään ei pysy mielessä.

Tunnustan, että mä olen juuri se äiti, joka on palauttanut päiväkodin vasulaput myöhässä, jonka lapselta kerran puuttui ne turkasen luistimetkin (kävin kyllä sitten hakemassa ne) ja joka unohti kerran varata arviointikeskusteluun ajan.

Nyt on sitten tehty niin että ollaan merkattu kirjatyyppiseen A4- kokoiseen kalenteriin asioita, kuten:

- Päivä, jolloin uudet hoitopäivät on viimeistään ilmoitettava

- Hoitopäivät aikoineen

- Poikkeavat aikataulut koulun suhteen

- Päiväkodin ja koulun teemapäivät ym. kuten lelupäivät, retket ym.

- Jos pk:ssa tai koulussa on liikuntaa, merkkaan senkin. Ylös laitetaan myös esim. uinti tai mikä tahansa, jotta oikeat varusteet tulisi helpommin mukaan.

- Lasten kirjastopäivät

- Sovitut kyläilyt, synttärit, lahjan ostot ym.

- Hammaslääkärit, neuvolat ym.

- Mun ja miehen harrastukset ja menot

- Poikkeavat työjärjestelyt

Tuntuu, että näin homma toimii. Kumpi hommia sitten onkin hoitamassa niin kunhan kurkkaa kalenteriin, asiat tulee varmasti hoidetuksi.

Iltaisin lapset pakkaavat koulureppunsa ja katsovat kouluvaatteet seuraavalle päivälle. Jos seuraavana päivänä on vaikkapa uintia, niin uimakamat katsotaan valmiiksi mukaan. Tai ne luistimet. Ulkovaatteet käydään myös illalla läpi (tarviiko pesua, säänmukaiset vaatteet, eihän kengät oo jääneet trampalle tai vaikka hiekkalaatikolle). Aamuisin ei sitten tarvi kuin syödä, pukea, tehdä normaalit aamutoimet ja lähteä kouluun. Ei vaatteiden ja varusteiden etsintää viime tingassa. Ihanaa! Simppeliä myös.

Suuri ongelma on se että Wilman myötä opettajat ovat oppineet viime hetkeen asti säätämään niitä tarvittqvia varusteita.

Viestejä tulee 23.30 tai jopa 01.20 ja riman alitus oli muutosviestin kello 07.20 kun me oltiin jo lähdetty.

”Ensi torstaina on uintia, ei vaiskaan hiihtoa, eikun luistelua, eiku sittenkin uintia”....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

Läksyt ja kokeisiin lukeminen on viimekädessä lapsen vastuulla, mutta keneen otetaan yhteyttä, kun lapsi ei osaa? Mä opin kantapään kautta tämän, koska kun lapsi tipahti kärryltä matematiikassa, saatiin kuroa sitä puoli vuotta kotona kiinni. Töitä tehtiin valtavasti (erityisopettajan tuella) myös kotona. Koulusta oktiin yhteydessä minuun. Yritin puhua tästä myös miehen kanssa, mutta ei mennyt perille. Ei edes tiedä mitä kaikkea asiaan liittyi ja miten paljon tukea lapselle annettiin. Nyt seuraan tarkasti että läksyt ja tukitehtävät tulevat tehdyiksi ja lapsi ymmärtää opiskeltavat asiat. Nyt onneksi koulu sujuu aika hyvin. Matematiikassakin on ihan taitava. Itse hän pitää tosin itseään huonona ja jännittää sitä ettei osaa kokeissa. Vielä tehdään töitä sen "huonouden" kierteen katkaisemiseksi.

Olisin voinut toki lyödä hanskat tiskiin jo tokaluokalla, mutta kun välitän tuosta lapsesta niin paljon.

Minuakin hiukan rasittaa se että koulusta välillä otetaan yhteyttä vain minuun äitinä. Onneksi näitä opettajia on vain pari (naisopettajia molemmat). Muut kyllä osaavat laittaa viestit molemmille vanhemmille. Välillä asioista puhutaan yhdessä, joskus kysytään onko toinen jo huomannut viestin. Joskus viesti huomataan vasta kun se ei aiheuta toimenpiteitä, etenkin silloin käy noin kun viesti tulee vain minulle.

Kyllä meilläkin koulun viestit tulevat Wilmaan ja ovat sieltä molempien vanhempien luettavissa. Arvaa vain kumpi lukee. Mies ei välttämättä lue vaikka käskisin.

Mutta jos koulusta tai päiväkodista soitetaan, niin eivät ne mitään ryhmäpuhelua sieltä soita. Kyllä ne puhelut aina tulevat minulle, äidille.

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

Avaatko, mikä se suorittajaäiti siis sinun mielestäsi on? Sellainenko, joka lukee ne Wilmaviestit ja pyrkii huolehtimaan, että vaikkapa koulussa on mukana asianmukaiset varusteet?

Jos, niin minusta tuo ei kyllä ole suorittamista vaan asioiden normaalia hoitamista. Välillä elämä on ylipäätään melkoista suorittamista, mutta aika aikansa kutakin.

Meillä mä äitinä olen se, jolle nämä asiat paljolti jää, koska mies tekee pitkää päivää ja itse taas olen kolmen pienimmän lapsen kanssa kotona. Jos osat olisivat toisin päin, niin aivan varmasti mieskin samat asiat tekisi. Ehkä eri tavalla, mutta tekisi kuitenkin. Olisiko sekin suorittamista, vai onko tämä nimenomaan joku äiti juttu?

Meillä lapset hoitavat itse läksynsä. Joskus on kehotettava tekemään. Voin olla lähellä ja istua vieressä, jos sitä halutaan. Usein pienin koululainen haluaa. Tarkastan, että läksyt on tehty. Joskus kehotan pakkaamaan koulurepun uutta päivää varten, joskus en, kun tekevät sen itse.

Itse näen asian niin että meidän lapsilla on kyllä vastuuta ja vapauksia, mutta tietyt asiat nyt vain on viime kädessä vanhemman vastuulla eikä kaikkea voi sälyttää lapsen hartioille. Eikö ole hirveän turvatontakin, jos kotona ei yhtään katsota sen perään, mitä lapsi tekee tai hoitaako hommansa.

Tämä ei silti tarkoita puolesta tekemistä tai jotain sairaalloista niskaan hengittämistä. Jos normaalit asiat näyttäytyvät noin, niin millainenkohan tapa teillä mahtaa sitten olla?

Meillä oli (ja on edelleen) arki sellaista, että minä teen kolmivuorotyötä ja mies normaalia toimistoarkea. Useammin kuin kerran kävi yövuoroputken aikana niin, että kun iltapäivällä hain lapsen päiväkodista, sain saarnan että nyt puuttui se ja se tarvittava juttu, ja loppuvaiheessa jo tyyliin että ai, ai kun on eriparit sukat eskarilaisella jalassa. Ei auttanut niille tädeille vaikka kuinka selvästi artikuloin, että kun se ISÄ aamulla lähtee ihan itse tämän lapsen kanssa, että sanokaa sille ISÄLLE nämä asiat, kun muutenkin aina kerrotte kaiken infon vanhemmille keskellä pahinta aamueteissählinkiä. 

Ehei. Minä sain syyt niskoilleni, koska kyllähän myös perheenäidin pitää nämä tietää. 

Jännä, että sillä perheen isälle oltiin mielinkielin. 

Vieläkin ärsyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta tulee mieleen työkaveri joka kertoi 21 vuotiaasta pojastaan joka lähti opiskelupaikkakunnalle reilun 200 km päähän kotoa poika harrasti oppiskelupaikkakunnallakin lajia jota oli harrastanut jo aikaisemmin. Lähtiessä poika oli unohtanut harrastuksessa tarvitsemansa kengät kotiin huomannut asian vasta perillä. Kenellepä muulle hän oli soittanut kuin äidille joka oli jo lähdössä viemään kenkiä pojalle, mutta omien sanojensakin mukaan tuli järkiinsä ennen lähtö ja jätti vastuu kengistä pojalle itselleen.

Tuon jälkeen en enää itse ole ihmetellyt kuka mahtaa kasvattaa niitä poikia ja miehiä jotka eivät kykene ottamaan mistään vastuuta. Tyytyväinen olen myös siitä että anoppi ei ollut suorittajaäiti vaikka ei nyt ulkopuolisilta kehuja äitiydestä tainnut saadakaan.

Mutta eikös se ole nyt sitten hyvä, jos tämä kenkänsä unohtanut lisääntyy, niin hänen lapsensa sitten kasvavat huolehtiviksi, koska vanhemmat eivät osaa mitään. Ja sitä seuraava sukupolvi taas huolettomaksi, koska vanhemmat ovat ylihuolehtivia. Siis vuorotellen tulee huoleton ja huolehtiva sukupolvi. Sun logiikalla näin.

Hänen lisääntymisestä en tiedä. Olen myöhemmin vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä onko tuo poika lisääntynyt vai ei. Eikä se taida kuuluu sen paremmin minulle kuin sinullekkaan.

Itse olen jättänyt joskus poikaystävän sen perusteella että huomasin hänen äitinsä olevan perheessä huolehtija. Tuo mies odotti sitä että olisin ottanut suhteessa tuon saman huolehtijan roolin itselleni. Juu, ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti."

Antaako suorittaja äiti mitään vastuuta lapsille? Eikö lasten vastuulla ole se että he tekevät läksynsä ja jos tarvitsevat niihin apua pyytävät sitä.

Suorittaja äidin lapset syövät mitä sattuu jos äiti tai joku muu ei ole valvomassa asiaa? Käykö lapset koskaan kylässä? Tekevätkö he koskaan omia valintoja?

Läksyt ja kokeisiin lukeminen on viimekädessä lapsen vastuulla, mutta keneen otetaan yhteyttä, kun lapsi ei osaa? Mä opin kantapään kautta tämän, koska kun lapsi tipahti kärryltä matematiikassa, saatiin kuroa sitä puoli vuotta kotona kiinni. Töitä tehtiin valtavasti (erityisopettajan tuella) myös kotona. Koulusta oktiin yhteydessä minuun. Yritin puhua tästä myös miehen kanssa, mutta ei mennyt perille. Ei edes tiedä mitä kaikkea asiaan liittyi ja miten paljon tukea lapselle annettiin. Nyt seuraan tarkasti että läksyt ja tukitehtävät tulevat tehdyiksi ja lapsi ymmärtää opiskeltavat asiat. Nyt onneksi koulu sujuu aika hyvin. Matematiikassakin on ihan taitava. Itse hän pitää tosin itseään huonona ja jännittää sitä ettei osaa kokeissa. Vielä tehdään töitä sen "huonouden" kierteen katkaisemiseksi.

Olisin voinut toki lyödä hanskat tiskiin jo tokaluokalla, mutta kun välitän tuosta lapsesta niin paljon.

Minuakin hiukan rasittaa se että koulusta välillä otetaan yhteyttä vain minuun äitinä. Onneksi näitä opettajia on vain pari (naisopettajia molemmat). Muut kyllä osaavat laittaa viestit molemmille vanhemmille. Välillä asioista puhutaan yhdessä, joskus kysytään onko toinen jo huomannut viestin. Joskus viesti huomataan vasta kun se ei aiheuta toimenpiteitä, etenkin silloin käy noin kun viesti tulee vain minulle.

Kyllä meilläkin koulun viestit tulevat Wilmaan ja ovat sieltä molempien vanhempien luettavissa. Arvaa vain kumpi lukee. Mies ei välttämättä lue vaikka käskisin.

Mutta jos koulusta tai päiväkodista soitetaan, niin eivät ne mitään ryhmäpuhelua sieltä soita. Kyllä ne puhelut aina tulevat minulle, äidille.

Tuleeko soittoja useinkin? Itse muistan kaksi puhelin soittoa toinen miehelle päiväkodista (isä oli se jonka sai parhaiten kiinni ja se oli ilmoitettu päiväkotiin) Toinen koulusta ja puhelu tuli minulle koska koski minua enemmän kuin isää. Silloinkin opettaja laittoi eka tekstiviestiä koska minulle mahdollisesti voisi soittaa.

Mitään ihmeellistä minun ei ole sen eteen tarvinnut mielestäni tehdä että isä lukee Wilma viestit.

Minua lähinnä ärsyttää tässä se, että minä huolehtivaisena, yleensä hyvämuistisena ja jo ennen lapsia hyvin organisointitaitoisena naisena en saa anteeksi sitä, kun sitten unohdan jotain. Ja toisaalta saan myös kuittaulua ja naureskelua siitä, että olen pakannut mukaan pienen matka-apteekin Kreikan lomalle ja tai sullonut auton peräkontin perukoille kaikille sadevaatteet koska hei, Suomen kesä. 

Mies jos unohtaa, niin pari kertaa katsotaan läpi sormien jonka jälkeen läksytetään se miehen vaimo kahdesta asiasta: siitä että mies ei muista ja siitä, että nainen ei ole itse asiaa hoitanut koska mies ei kuitenkaan muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni osaa kyllä katsoa lasten lukujärjestystä, huolehtia että oikeat kamat on mukana (jos ei tietäisi missä ovat, niin lapset viimeistään tietävät, mutta olen miehelle sanonut että mistä löytyy vaikka lasten uikkarit, yhden balettikamat tai toisen ratsastusvaristeet) ja tarkastaa että läksyt on tehty. Ei ongelmaa.

Meillä on nykymittapuulla paljon lapsia, ja siksi paljon muistettavaakin. Tähän kun yhdisti epäsäännöllisen työn (nyt pienimpien kanssa kotona) niin tuntui, että mikään ei pysy mielessä.

Tunnustan, että mä olen juuri se äiti, joka on palauttanut päiväkodin vasulaput myöhässä, jonka lapselta kerran puuttui ne turkasen luistimetkin (kävin kyllä sitten hakemassa ne) ja joka unohti kerran varata arviointikeskusteluun ajan.

Nyt on sitten tehty niin että ollaan merkattu kirjatyyppiseen A4- kokoiseen kalenteriin asioita, kuten:

- Päivä, jolloin uudet hoitopäivät on viimeistään ilmoitettava

- Hoitopäivät aikoineen

- Poikkeavat aikataulut koulun suhteen

- Päiväkodin ja koulun teemapäivät ym. kuten lelupäivät, retket ym.

- Jos pk:ssa tai koulussa on liikuntaa, merkkaan senkin. Ylös laitetaan myös esim. uinti tai mikä tahansa, jotta oikeat varusteet tulisi helpommin mukaan.

- Lasten kirjastopäivät

- Sovitut kyläilyt, synttärit, lahjan ostot ym.

- Hammaslääkärit, neuvolat ym.

- Mun ja miehen harrastukset ja menot

- Poikkeavat työjärjestelyt

Tuntuu, että näin homma toimii. Kumpi hommia sitten onkin hoitamassa niin kunhan kurkkaa kalenteriin, asiat tulee varmasti hoidetuksi.

Iltaisin lapset pakkaavat koulureppunsa ja katsovat kouluvaatteet seuraavalle päivälle. Jos seuraavana päivänä on vaikkapa uintia, niin uimakamat katsotaan valmiiksi mukaan. Tai ne luistimet. Ulkovaatteet käydään myös illalla läpi (tarviiko pesua, säänmukaiset vaatteet, eihän kengät oo jääneet trampalle tai vaikka hiekkalaatikolle). Aamuisin ei sitten tarvi kuin syödä, pukea, tehdä normaalit aamutoimet ja lähteä kouluun. Ei vaatteiden ja varusteiden etsintää viime tingassa. Ihanaa! Simppeliä myös.

Suuri ongelma on se että Wilman myötä opettajat ovat oppineet viime hetkeen asti säätämään niitä tarvittqvia varusteita.

Viestejä tulee 23.30 tai jopa 01.20 ja riman alitus oli muutosviestin kello 07.20 kun me oltiin jo lähdetty.

”Ensi torstaina on uintia, ei vaiskaan hiihtoa, eikun luistelua, eiku sittenkin uintia”....

Mulla ei ole (onneksi) ihan noin myöhäisistä muutosviesteistä kuin yhden kerran kokemus, mutta en kyllä hetkeäkään epäile kertomaasi.

Onneksi omassa koulussamme tuntuu tuo Wilmassa asioista viestiminen tapahtuvan pääsääntöisesti niin, että varoitusaikaa jää.

Tuossa omassakin tapauksessa taisi olla niin, että vein eskarilaisen aamuhoitoon joskus 6.30, ja työni alkoi klo 7.00. Wilmaan oli tullut viestiä jostain päivää koskevasta muutoksesta klo 7.30, jolloin en enää voinut tehdä asialle mitään kun luinkin kolo viestin vasta kahvitauolla.

Niinhän siinä just kävi, että lapsella oli väärät varusteet mukana ja jotain taisi puuttuakin. Onneksi opettaja kuitenkin ymmärsi tilanteen, eikä alkanut esimerkiksi laittelemaan tuntimerkintää tyyliin "Essiltä puuttui x". Opettajalle pahoittelin itse lapsen puuttuvia tavaroita myöhemmin, tämä taas pahoitteli aivan liian myöhäistä ilmoitustaan.

Näitä ei tosiaan ole meille enempää tullut, mutta jäin miettimään, että mikähän idea tässä on. Suurin osa ei ehdi aamutohinoissa Wilmaa lukemaan. Itselläni on nyt se sovellus, joka antaa merkkiä kun uusia viestejä tulee. Aamut on silti sellaisia, että vasta aamutouhujen jälkeen tulee vilkaistua puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta tulee mieleen työkaveri joka kertoi 21 vuotiaasta pojastaan joka lähti opiskelupaikkakunnalle reilun 200 km päähän kotoa poika harrasti oppiskelupaikkakunnallakin lajia jota oli harrastanut jo aikaisemmin. Lähtiessä poika oli unohtanut harrastuksessa tarvitsemansa kengät kotiin huomannut asian vasta perillä. Kenellepä muulle hän oli soittanut kuin äidille joka oli jo lähdössä viemään kenkiä pojalle, mutta omien sanojensakin mukaan tuli järkiinsä ennen lähtö ja jätti vastuu kengistä pojalle itselleen.

Tuon jälkeen en enää itse ole ihmetellyt kuka mahtaa kasvattaa niitä poikia ja miehiä jotka eivät kykene ottamaan mistään vastuuta. Tyytyväinen olen myös siitä että anoppi ei ollut suorittajaäiti vaikka ei nyt ulkopuolisilta kehuja äitiydestä tainnut saadakaan.

Mutta eikös se ole nyt sitten hyvä, jos tämä kenkänsä unohtanut lisääntyy, niin hänen lapsensa sitten kasvavat huolehtiviksi, koska vanhemmat eivät osaa mitään. Ja sitä seuraava sukupolvi taas huolettomaksi, koska vanhemmat ovat ylihuolehtivia. Siis vuorotellen tulee huoleton ja huolehtiva sukupolvi. Sun logiikalla näin.

Hänen lisääntymisestä en tiedä. Olen myöhemmin vaihtanut työpaikkaa enkä tiedä onko tuo poika lisääntynyt vai ei. Eikä se taida kuuluu sen paremmin minulle kuin sinullekkaan.

Itse olen jättänyt joskus poikaystävän sen perusteella että huomasin hänen äitinsä olevan perheessä huolehtija. Tuo mies odotti sitä että olisin ottanut suhteessa tuon saman huolehtijan roolin itselleni. Juu, ei kiitos.

Ok, ihan hauskoja juttuja ja olen samaa mieltä, mutta ei liity tähän ketjuun. Tässä ketjussa puhutaan mielestäni ihan normaaleista vanhemmuuteen kuuluvista perusasioista, eikä mistään ylihuolehtimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä ärsyttää tässä se, että minä huolehtivaisena, yleensä hyvämuistisena ja jo ennen lapsia hyvin organisointitaitoisena naisena en saa anteeksi sitä, kun sitten unohdan jotain. Ja toisaalta saan myös kuittaulua ja naureskelua siitä, että olen pakannut mukaan pienen matka-apteekin Kreikan lomalle ja tai sullonut auton peräkontin perukoille kaikille sadevaatteet koska hei, Suomen kesä. 

Mies jos unohtaa, niin pari kertaa katsotaan läpi sormien jonka jälkeen läksytetään se miehen vaimo kahdesta asiasta: siitä että mies ei muista ja siitä, että nainen ei ole itse asiaa hoitanut koska mies ei kuitenkaan muista.

Niin ja sitten kun nainen viimein hoitaa asian ja muistaa esim. sadevaatteet, niin naista moititaan siitä ettei anna miehen hoitaa itse asioita omalla tavallaan.