Lue keskustelun säännöt.
Elokuvarooleja, joissa näyttelijä ei mielestäsi sopinut rooliin
Jaetaan tässä keskustleussa ns. miscasteja, eli elokuvien/sarjojen roolituksia, joihin valittu näyttelijä ei mielestäsi sopinut siihen lainkaan. Ei siis mielestäsi huonoja elokuvia, tai hahmoja joista et pidä, vaan huonoja näyttelijävalintoja.
Itse aloitan Leonardo DiCaprion pääroolista elokuvassa Revenant (josta tosiaan voitti Oscarin...) Pidän Leonardoa jotenkin liian epämiehisenä karskin turkismetsästäjän rooliin. Minulle Leo on sellainen hemmotellun ja pehmeän ikuisen pikkupojan perikuva, enkä koko rainan aikana osannut ajatella häntä Hugh Glassina, ainoastaan Leonardona. Näytteli toki hyvin, mutta illuusiota ei syntynyt ainakaan minulle.
Muita?
Kommentit (1988)
Vierailija kirjoitti:
Katriina Honkanen Metsoloiden Eevana.
Mies juopottelee ja laskettelufirma menee konkkaan. Eeva: "No, voi voi. Kyllä tästä selvitään. Ei hätää"
Ei tuollaisia naisia ole oikeasti olemassakaan.
Minusta Metsolat -sarjassa on todella hyvät näyttelijät 😯
Sen sijaan nämä ikuisuus saippuasarjat kuten salkkarit... ei niistä nuorista yksikään osaa näytellä, kamalaa katsottavaa jo ihan näyttelijöiden tason takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elizabeth Taylor Kleopatrana. Tämä ehkä johtunee suurelta osin käsikirjoituksen puutteista, mutta minusta Taylor ei kuitenkaan pystynyt nostamaan hahmoa käsikirjoituksen yläpuolelle (mitä ennätyspalkkiolla olisi pitänyt pystyä). Elokuvasta minulle jäi tuntu, että Kleopatra on koko ajan kylmällä äänellä puhuva hallitsija, joka sisäisesti on kuitenkin vain kiukutteleva pikkutyttö. Ceasarin ja Kleopatran kohtauksissa Ceasar hallitsi koko ajan tilannetta. Egyptihän oli silloin Rooman vasallivaltio, mutta oikean Kleopatran onnistui kuitenkin pyörittää kahta sen mahtavimmista miehistä sekä tietysti saamaan Egyptin kruunun. Tähän olisi vaadittu itsevarmuutta ja älyä huokuva Kleopatra, joka osaa muuttaa lähestymistapaansa lennosta, esim. näyttämään herkän puolensa silloin kun se hänen tarkoitusperiinsä sopii.
PS. Vasta monta vuotta katsomisen jälkeen tajusin, että tuo oli todennäköisesti 60-luvun kuva naisista, ja siksi käsikirjoituksen vika. (Esimerkiksi 60-luvun Star Trekissa, joka muuten oli hyvin edistyksellinen sarja, naisia jatkuvasti sanottiin epäloogisiksi ja tunteellisiksi, eikä heistä sen takia voinut tulla esim. kapteeneja.) Pettymys Taylorin kuitenkin jäi.
Itse asiassa Star Trekin pilottijaksossa kapteenina oli nainen, mutta tämä nosti yleisön keskuudessa vastalausemyrskyn. En muista että itse sarjassa olisi kertaakaan sanottu naisista tuollaista mitä väität.
Ja tummaihosien naisen (Uhura/Nichelle Nichols) valinta yhteysupseeriksi oli kohun arvoinen tapaus tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elizabeth Taylor Kleopatrana. Tämä ehkä johtunee suurelta osin käsikirjoituksen puutteista, mutta minusta Taylor ei kuitenkaan pystynyt nostamaan hahmoa käsikirjoituksen yläpuolelle (mitä ennätyspalkkiolla olisi pitänyt pystyä). Elokuvasta minulle jäi tuntu, että Kleopatra on koko ajan kylmällä äänellä puhuva hallitsija, joka sisäisesti on kuitenkin vain kiukutteleva pikkutyttö. Ceasarin ja Kleopatran kohtauksissa Ceasar hallitsi koko ajan tilannetta. Egyptihän oli silloin Rooman vasallivaltio, mutta oikean Kleopatran onnistui kuitenkin pyörittää kahta sen mahtavimmista miehistä sekä tietysti saamaan Egyptin kruunun. Tähän olisi vaadittu itsevarmuutta ja älyä huokuva Kleopatra, joka osaa muuttaa lähestymistapaansa lennosta, esim. näyttämään herkän puolensa silloin kun se hänen tarkoitusperiinsä sopii.
PS. Vasta monta vuotta katsomisen jälkeen tajusin, että tuo oli todennäköisesti 60-luvun kuva naisista, ja siksi käsikirjoituksen vika. (Esimerkiksi 60-luvun Star Trekissa, joka muuten oli hyvin edistyksellinen sarja, naisia jatkuvasti sanottiin epäloogisiksi ja tunteellisiksi, eikä heistä sen takia voinut tulla esim. kapteeneja.) Pettymys Taylorin kuitenkin jäi.
Itse asiassa Star Trekin pilottijaksossa kapteenina oli nainen, mutta tämä nosti yleisön keskuudessa vastalausemyrskyn. En muista että itse sarjassa olisi kertaakaan sanottu naisista tuollaista mitä väität.
Oli vai? Minusta se oli mies nimeltään Pike. (Lausutaan "paik", ei ole nikki Pirkolle.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alicia Vikander Lara Croftina.
Hän ei tehnyt mitään väärin, päin vastoin.
Silti koko elokuvan ajan tuntui siltä, että rooli ei kuulu hänelle.
Samaa mieltä. Lara Croftin pitäisi olla vanhaa englantilaista aatelissukua, joten tämä intiaan(?) päin taittava tyttönen ei vaan ole Lara Croft. Uskomatonta, mutta sanopisin että jopa Angelina Jolie tuntui aidommalta Laralta :D
Alicia Vikander on kylläkin ruotsalainen, jolla on suomalaisia sukujuuria.
Joo, mutta eperimä on selvästi jotain muuta kuin pelkkä valkoinen.
Ai koska silmät ovat ruskeat, niin päättelet näin? Kaikissa lähteissä lukee "Swedish, quarter Finnish." Tuskin jotain intialaisia tms. juuria jätettäisiin mainitsematta, koska nykyäänhän se olisi niin hyödyllinen valttikortti, ettei sitä kukaan jättäisi käyttämättä.
Sama kun väittäisit Pete Parkkosta afrojuuriseksi, koska sillä on tumma, kihara tukka. Pah.
Kaikki suomalaisetkaan eivät ole sinisilmäisiä ja blondeja luonnostaan. Itseasiassa vaalea perimä on lähtöisin germaaneilta ja skandinaaveilta.
Me olemme enimmäkseen slaaveja ja finnougrilaisia. Ovatko sisarkansamme unkarilaiset vaaleita? Niinpä...
Mikä vtun veljeskansa? Suomalaiset eivät ole juurikaan geneettisesti läheisiä unkarilaiselle, johan tuon näkee ihan paljaalla silmälläkin. Suomalaisten geneettiset lähisukulaiset ovat virolaisten lisäksi nimenomaan skandit, venäläiset ja baltit. Suomesta löytyy kaikkein eniten vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Onko tämä jotenkin vieläkin uutinen joillekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tom Cruise oikeastaan kaikissa rooleissaan. Hän lienee sellainen miesten suosima näyttelijä, koska pienten ja vähän karummankin näköisten miesten on varmaan kiva kuvitella, että senkin näköisenä voi olla muka vetäväkin pakkaus. :)
Paskaa puhut. Mutta sinähän keskitytkin vain ulkonäköön etkä ymmärrä että Cruise on lahjakkaimpia miesnäyttelijöitä Hollywoodissa.
Miksi se sitten tekee niin samanlaisia rooleja vuodesta toiseen, jos on niin lahjakas.
Eri
Yleensä joku muu kuin näyttelijä itse valitsee millaisen roolin hän saa esitettäväkseen ja roolittajille on helpointa ja turvallisinta valita rooliin joku, jonka he jo ennalta tietävät onnistuneen vastaavassa roolissa.
Toisaalta katsoja helposti odottaa tunnistettavan ja jostain tietystä roolista lähtemättömästi mieleen jääneen näyttelijän olevan tietynlainen, joten parhaiten näyttelijä välttää sen, että katsoja pitää häntä sopimattomana johonkin rooliin tekemällä samantyyppisiä rooleja.
Huippunäyttelijät valitsee ihan itse roolinsa ja monet asettaa itselleen haasteita niin että roolit ovat keskenään erilaisia. Tompsukka vetää kuin liukuhihnalta yhtä ja samaa.
Juu on näyttelijöitä joiden uudesta leffasta ei ikinä tiedä mitä on tulossa. Sitten on nää yhden roolin sankarit kuten cruise ja statham.
Ei Cruise, mutta vaikka Diesel ja Walker-vainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leonardo diCaprion ongelma on ehkä se, että hän oli nuorena niin huomiotaherättävän kaunis, että sitä kauneutta olisi katsellut vaikka missä roolissa. Usein hän sitten olikin ihan itselleen sopimattomissa rooleissa, varsinkin sen jälkeen kun Scorsese rakastui häneen. Olis ollut esim. Gangs of New York aika erilainen elokuva jos pääosassa olisi ollut vaikka Tom Hardy. Se olisi ehkä pystynyt toimimaan samalla tasolla DDL:n kanssa, jonka raivokohtaukset olivat elokuvan parhainta antia.
Oi oikein sydämeen sattuu leffahulluna, mikä leffa Gangs of New York olisi, jos Scorsese olisi tajunnut ottaa jonkun muun (ihan kenet tahansa) kuin Leonardon. Tom Hardy olisi ollut erinomaine. Revenantissakin se päärooli olisi pitänyt ILMAN MUUTA antaa Tom Hardylle ja pistää Leo vaikka siihen Hardyn pahiksen rooliin. Olisi se siinäkin ollut vtun epäuskottava ja tyrinyt homman, mutta ei sentään koko leffaa.
Mut siis legendaarinen DDL eli Daniel Day Lewis olis Gangs of New Yorkissa ansainnut hyvän vastanäyttelijän, sellaisen joka ei pelkää ja jolla on taitoa (niin kuin THere will be bloodissa Paul Dano, onnistui hyvin DDL:n höykytettävänä). DDL on maaginen.
Paul Dano oli todellakin hyvä! Toisaalta samantyyppisessä lieron roolissa Leonardokin ehkä pärjäisi. Ehkä se on myös kansallisuuskysymys, monelta brittinäyttelijältä löytyy kovissa ja julmissakin rooleissa nyansseja ja aitoutta, mikä amerikkalaisilta jostain syystä yleensä puuttuu. Tarantinollakin on aina ongelma sadistihahmojensa kanssa, että ne jäävät sarjakuvatasolle, ehkä Michael Madseniä lukuunottamatta. Hänessä on myös särmää, tosin vetää aina saman roolin, joten ehkä se vaan on hänellä oma uhkaava persoona, joka tunkee läpi.
Paul Dano on muuten niitä näyttelijöitä, jotka eivät ole A-listan staroja, mutta taidoiltaan kirkkainta valioluokkaa. DDL:n ja Danon suoritukset TWBB:ssä ovat ehkä isoin syy siihen, miksi ko. leffa on mielestäni koko 2000-luvun parhaimpia, ellei paras.
Prince of Persia
Jake Gyllenhaal … Dastan
https://66.media.tumblr.com/tumblr_m9hv711vBk1qcf3p6o3_250.gif
http://i.dawn.com/large/2019/07/5d19d5b1ae6fc.jpg
Gemma Arterton … Tamina
https://i.pinimg.com/originals/88/8d/94/888d94ad8ed0b7e14997787c0e519b3…
(onko lipfillereitäkin vai miksi hänen ylähuuli näytti koko elokuvan ajan jäykältä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vikings': Jonathan Rhys Meyers Plays a Real-Life, Historical Figure Bishop Heahmund
https://www.tvinsider.com/wp-content/uploads/2017/11/17-49-2051.jpg
En osaa päättää tökkiikö tässä enemmän Jonathan vai hänen liian moderni stailauksensa.
Näyttää siltä, että kuvausten jälkeen suihkauttaa vain One Millionia päälle, vaihtaa paidan ja lähtee yökerhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elizabeth Taylor Kleopatrana. Tämä ehkä johtunee suurelta osin käsikirjoituksen puutteista, mutta minusta Taylor ei kuitenkaan pystynyt nostamaan hahmoa käsikirjoituksen yläpuolelle (mitä ennätyspalkkiolla olisi pitänyt pystyä). Elokuvasta minulle jäi tuntu, että Kleopatra on koko ajan kylmällä äänellä puhuva hallitsija, joka sisäisesti on kuitenkin vain kiukutteleva pikkutyttö. Ceasarin ja Kleopatran kohtauksissa Ceasar hallitsi koko ajan tilannetta. Egyptihän oli silloin Rooman vasallivaltio, mutta oikean Kleopatran onnistui kuitenkin pyörittää kahta sen mahtavimmista miehistä sekä tietysti saamaan Egyptin kruunun. Tähän olisi vaadittu itsevarmuutta ja älyä huokuva Kleopatra, joka osaa muuttaa lähestymistapaansa lennosta, esim. näyttämään herkän puolensa silloin kun se hänen tarkoitusperiinsä sopii.
PS. Vasta monta vuotta katsomisen jälkeen tajusin, että tuo oli todennäköisesti 60-luvun kuva naisista, ja siksi käsikirjoituksen vika. (Esimerkiksi 60-luvun Star Trekissa, joka muuten oli hyvin edistyksellinen sarja, naisia jatkuvasti sanottiin epäloogisiksi ja tunteellisiksi, eikä heistä sen takia voinut tulla esim. kapteeneja.) Pettymys Taylorin kuitenkin jäi.
Itse asiassa Star Trekin pilottijaksossa kapteenina oli nainen, mutta tämä nosti yleisön keskuudessa vastalausemyrskyn. En muista että itse sarjassa olisi kertaakaan sanottu naisista tuollaista mitä väität.
Ei kapteeni, vaan försti eli ensimmäinen perämies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vikings': Jonathan Rhys Meyers Plays a Real-Life, Historical Figure Bishop Heahmund
https://www.tvinsider.com/wp-content/uploads/2017/11/17-49-2051.jpg
En osaa päättää tökkiikö tässä enemmän Jonathan vai hänen liian moderni stailauksensa.
Näyttää siltä, että kuvausten jälkeen suihkauttaa vain One Millionia päälle, vaihtaa paidan ja lähtee yökerhoon.
Vikigsissä nyt ylipäätään on otettu reippaalla kädellä taiteellisia vapauksia hahmojen stailauksen suhteen.
Hmm, mitähän tököttiä keskiaikaiset munkit käyttivät hiusgeelinä, jolla styleerasivat tukkansa noin pystyyn...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muistaako enää kauhean moni kyseistä klassikkoelokuvaa, mutta itse vastaisin että Humphrey Bogart elokuvassa "Sabrina" (1954). Vaikka hyvä näyttelijä olikin, Bogie ei vaan 65-vuotiaan näköisenä (todellisuudessa oli vuosikymmenen nuorempi) ollut lainkaan uskottava nuoren Audrey Hepburnin rakkauden kohde.
Tuosta tuli mieleen aivan vastaava epäuskottava nuoren Audreyn suloisesti esittämän henkilön rakkauden kohde eli Fred Astaire elokuvassa "Rakastunut Pariisissa/Fanny Face". Kyseessä musikaali ja toki Fred on hyvä näyttelijä ja etenkin tanssija, mutta ihan jo ikäeron takia ei toiminut ja Fred on mielestäni muutoinkin jotenkin epäsopiva romanttisen rakastajan rooliin.
Onkohan tuokin jotenkin elokuvien tekoaikakaudelle tyypillistä, että ikäero ei tuolloin ole haitannut vai eikö vain ole ollut muita hyviä ehdokkaita tarjolla, tai onko näiden miesten suosio ollut niin suuri, että heidät on haluttu elokuvaan tuosta ristiriidasta huolimatta?
Kautta aikojen Hollywood on pistänyt vanhat miehet nuorten naisten rakkaudenkohteeksi, tämä on katsos miesten maailma . Sama ilmiö kun vanhat ukot ehdottelee joka paikassa nuorille naisille muutenkin.
Audrey hepburnin kohdalla olen huomannut etten halua katsoa hänen elokuviaan koska melkein kaikissa vastanäyttelijä on 20 - 30 v vanhempi kuten Cary Cooper ja Rex harrison. Noista filmeistä tulee perverssi olo, Vain ne leffat jossa mies on suht koht samaa ikää toimii kuten Breakfast at Tiffanys ja Two for the road toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin harmittaa sanoa tämä, mutta mielestäni lähes kaikki roolit, joita Laurence Olivier ja Marlon Brando (eli viime vuosisadan ehkä kaksi lahjakkainta näyttelijää) tekivät vanhoilla päivillään. Esimerkiksi Olivier "Inchonissa" tai Brando "Moreaun saaressa". En halua käsitellä näitä elokuvia sen enempää, pettymys oli suuri monilta osin. Tuntui, että molemmat kaverit heittivät koko homman ihan leikiksi 1950-luvun jälkeen.
Ralph Fennes on loistava näyttelijä, muttei Voldemortina. Sääli että huonosti toteutettu pääpahis pilaa koko leffasarjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tv-sarja Sydämen kutsumus. Kaikki näyttelijät, joille oli tehty kasvo-operaatioita. Stailauskin oli pielessä, kun hiukset ja meikit olivat yliampuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt aika monta Minttu Mustakallion elokuvaa ja tuntuu, että tekee jokaisessa saman roolin.
Jep. Sanoisinko liian persoonallinen puheäänineen ja ulkonäköineen. Siten ei tarpeeksi muuntautumiskykyinen erilaisiin rooleihin.
Jos oikein muistan hän pääsi teatterikorkeaan 5. yrityksellä, kai siihenkin syy oli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muistaako enää kauhean moni kyseistä klassikkoelokuvaa, mutta itse vastaisin että Humphrey Bogart elokuvassa "Sabrina" (1954). Vaikka hyvä näyttelijä olikin, Bogie ei vaan 65-vuotiaan näköisenä (todellisuudessa oli vuosikymmenen nuorempi) ollut lainkaan uskottava nuoren Audrey Hepburnin rakkauden kohde.
Tuosta tuli mieleen aivan vastaava epäuskottava nuoren Audreyn suloisesti esittämän henkilön rakkauden kohde eli Fred Astaire elokuvassa "Rakastunut Pariisissa/Fanny Face". Kyseessä musikaali ja toki Fred on hyvä näyttelijä ja etenkin tanssija, mutta ihan jo ikäeron takia ei toiminut ja Fred on mielestäni muutoinkin jotenkin epäsopiva romanttisen rakastajan rooliin.
Onkohan tuokin jotenkin elokuvien tekoaikakaudelle tyypillistä, että ikäero ei tuolloin ole haitannut vai eikö vain ole ollut muita hyviä ehdokkaita tarjolla, tai onko näiden miesten suosio ollut niin suuri, että heidät on haluttu elokuvaan tuosta ristiriidasta huolimatta?
Kautta aikojen Hollywood on pistänyt vanhat miehet nuorten naisten rakkaudenkohteeksi, tämä on katsos miesten maailma . Sama ilmiö kun vanhat ukot ehdottelee joka paikassa nuorille naisille muutenkin.
Audrey hepburnin kohdalla olen huomannut etten halua katsoa hänen elokuviaan koska melkein kaikissa vastanäyttelijä on 20 - 30 v vanhempi kuten Cary Cooper ja Rex harrison. Noista filmeistä tulee perverssi olo, Vain ne leffat jossa mies on suht koht samaa ikää toimii kuten Breakfast at Tiffanys ja Two for the road toimii
Tuosta tulikin mieleen, että muistan lukeneeni jostain, että Gary Cooper kieltäytyi/tai oli kieltäytymässä 1950-luvulla ottamasta vastanäyttelijäkseen erästä naisnäyttelijää (en muista nimeä, ei jäänyt tunnetuksi), joka oli häntä "vain" noin 15 vuotta nuorempi :D Ajat ovat muuttuneet. Harmi, etten muista elokuvan nimeä enää, enkä ehdi nyt IMDB:stä selaamaan, mutta muistaakseni eräs 1950-luvun puolivälissä tehty elokuva. Tuosta taas näkee silloisen ilmiön Hollywoodissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leonardo diCaprion ongelma on ehkä se, että hän oli nuorena niin huomiotaherättävän kaunis, että sitä kauneutta olisi katsellut vaikka missä roolissa. Usein hän sitten olikin ihan itselleen sopimattomissa rooleissa, varsinkin sen jälkeen kun Scorsese rakastui häneen. Olis ollut esim. Gangs of New York aika erilainen elokuva jos pääosassa olisi ollut vaikka Tom Hardy. Se olisi ehkä pystynyt toimimaan samalla tasolla DDL:n kanssa, jonka raivokohtaukset olivat elokuvan parhainta antia.
Oi oikein sydämeen sattuu leffahulluna, mikä leffa Gangs of New York olisi, jos Scorsese olisi tajunnut ottaa jonkun muun (ihan kenet tahansa) kuin Leonardon. Tom Hardy olisi ollut erinomaine. Revenantissakin se päärooli olisi pitänyt ILMAN MUUTA antaa Tom Hardylle ja pistää Leo vaikka siihen Hardyn pahiksen rooliin. Olisi se siinäkin ollut vtun epäuskottava ja tyrinyt homman, mutta ei sentään koko leffaa.
Mut siis legendaarinen DDL eli Daniel Day Lewis olis Gangs of New Yorkissa ansainnut hyvän vastanäyttelijän, sellaisen joka ei pelkää ja jolla on taitoa (niin kuin THere will be bloodissa Paul Dano, onnistui hyvin DDL:n höykytettävänä). DDL on maaginen.
Paul Dano oli todellakin hyvä! Toisaalta samantyyppisessä lieron roolissa Leonardokin ehkä pärjäisi. Ehkä se on myös kansallisuuskysymys, monelta brittinäyttelijältä löytyy kovissa ja julmissakin rooleissa nyansseja ja aitoutta, mikä amerikkalaisilta jostain syystä yleensä puuttuu. Tarantinollakin on aina ongelma sadistihahmojensa kanssa, että ne jäävät sarjakuvatasolle, ehkä Michael Madseniä lukuunottamatta. Hänessä on myös särmää, tosin vetää aina saman roolin, joten ehkä se vaan on hänellä oma uhkaava persoona, joka tunkee läpi.
Paul Dano on muuten niitä näyttelijöitä, jotka eivät ole A-listan staroja, mutta taidoiltaan kirkkainta valioluokkaa. DDL:n ja Danon suoritukset TWBB:ssä ovat ehkä isoin syy siihen, miksi ko. leffa on mielestäni koko 2000-luvun parhaimpia, ellei paras.
Eikös tässä käynyt vielä niin, että se poika, joka oli valittu siihen maallikkosaarnaajan rooliin, jäätyi täydellisesti Day Lewiksen käsittelyssä jo alkumetreillä ja niinpä päätettiin, että se oli hänen osaltaan siinä ja ohjaaja Andersonilla oli pokkaa vaihtaa näyttelijä ja otti Danon siihen, kun näki, että sillä riittää pokkaa. Esim. täällä puhutussa Gangs of New Yorkissa Scorsesella ei riittänyt pokka a) vaihtaa DiCapriota johonkin toiseen, kun kävi ilmi, ettei hän millään tasolla pysty vastaamaan Day Lewikselle ja ehkä vähän pelkäsikin tätä ja b) ei tapansa mukaan pystynyt sanomaa ei, kun täysin lahjaton ja karismaton Cameron Diaz tuputettiin naisrooliin. Mun mielestä Scorsese ei ole Auteur tälläkään tasolla. Gangs of New York olisi tosiaan ollut komea leffa, jos...
Jostakin on muuten jäänyt mieleeni, että Paul Dano haluaa ohjaajaksi nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt aika monta Minttu Mustakallion elokuvaa ja tuntuu, että tekee jokaisessa saman roolin.
Jep. Sanoisinko liian persoonallinen puheäänineen ja ulkonäköineen. Siten ei tarpeeksi muuntautumiskykyinen erilaisiin rooleihin.
Jos oikein muistan hän pääsi teatterikorkeaan 5. yrityksellä, kai siihenkin syy oli
Noh. Jos puhutaan näyttelijätyöstä, niin karkeasti ottaen sitä voi tehdä a) pinnallisesti ja ulkoa päin b) sisäistäen ja sisältä päin. Kummallakin tyylillä on ihailijansa, kummallakin työllä on saatu aikaan hyviä rooleja. Pinnallinen tyyli sopii parhaiten kepeisiin ja/tai komediallisiin rooleihin, joissa raskaampi, sisäistetympi roolityö saattaa näyttäytyä typeränä. Sisäistetympi tyyli vastaavasti sopii parhaiten draamoihin, joissa taas kepeämpi, pinnallisempi tyyli voi näyttäytyä osaamattomuutena.
Jo täällä mainostetut Oldman, Hardy, Walz tai ennen kaikkea Day Lewis ovat tyylin b edustajia (varsinkin Oldman on epätasaisella urallaan sortunut usein raskaaseen ylinäyttelemiseen, mutta silloin kun ohjaaja saa pidettyä hänet kurissa, hän on yksi maailman parhaimpia), niin Minttu Mustakallio on tyylin a edustaja puhtaimmillaan. Näemme aina näyttelijä Minttu Mustakallion, joka näyttelee milloin koulun lehtoria, milloin pubiruusua. AIna samalla tavalla ar-ti-ku-loi-den, aina samannäköisenä ja -oloisena. Hän sopii koomisiin rooleihin. AInoa vakava rooli, jossa olen hänet nähnyt, oli tv-sarja Pesärikko, jossa hänen piti näytellä nuorta perheenäitiä, joka joutuu käymään läpi hirveän tunnemyrskyn jne jne. Mustakallio teki siitäkin koomisen roolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muistaako enää kauhean moni kyseistä klassikkoelokuvaa, mutta itse vastaisin että Humphrey Bogart elokuvassa "Sabrina" (1954). Vaikka hyvä näyttelijä olikin, Bogie ei vaan 65-vuotiaan näköisenä (todellisuudessa oli vuosikymmenen nuorempi) ollut lainkaan uskottava nuoren Audrey Hepburnin rakkauden kohde.
Tuosta tuli mieleen aivan vastaava epäuskottava nuoren Audreyn suloisesti esittämän henkilön rakkauden kohde eli Fred Astaire elokuvassa "Rakastunut Pariisissa/Fanny Face". Kyseessä musikaali ja toki Fred on hyvä näyttelijä ja etenkin tanssija, mutta ihan jo ikäeron takia ei toiminut ja Fred on mielestäni muutoinkin jotenkin epäsopiva romanttisen rakastajan rooliin.
Onkohan tuokin jotenkin elokuvien tekoaikakaudelle tyypillistä, että ikäero ei tuolloin ole haitannut vai eikö vain ole ollut muita hyviä ehdokkaita tarjolla, tai onko näiden miesten suosio ollut niin suuri, että heidät on haluttu elokuvaan tuosta ristiriidasta huolimatta?
Kautta aikojen Hollywood on pistänyt vanhat miehet nuorten naisten rakkaudenkohteeksi, tämä on katsos miesten maailma . Sama ilmiö kun vanhat ukot ehdottelee joka paikassa nuorille naisille muutenkin.
Audrey hepburnin kohdalla olen huomannut etten halua katsoa hänen elokuviaan koska melkein kaikissa vastanäyttelijä on 20 - 30 v vanhempi kuten Cary Cooper ja Rex harrison. Noista filmeistä tulee perverssi olo, Vain ne leffat jossa mies on suht koht samaa ikää toimii kuten Breakfast at Tiffanys ja Two for the road toimii
Tuosta tulikin mieleen, että muistan lukeneeni jostain, että Gary Cooper kieltäytyi/tai oli kieltäytymässä 1950-luvulla ottamasta vastanäyttelijäkseen erästä naisnäyttelijää (en muista nimeä, ei jäänyt tunnetuksi), joka oli häntä "vain" noin 15 vuotta nuorempi :D Ajat ovat muuttuneet. Harmi, etten muista elokuvan nimeä enää, enkä ehdi nyt IMDB:stä selaamaan, mutta muistaakseni eräs 1950-luvun puolivälissä tehty elokuva. Tuosta taas näkee silloisen ilmiön Hollywoodissa :D
Maggie Gyllenhaal otti jo ennen #metoo:ta puheeksi Hollywoodin seksismin (eikä toki ole ollut ainoa) kun häntä ei hyväksytty jonkin nimeltä mainitsemattoman elokuvan päähenkilön rakastajattaren rooliin, koska hän oli tuottajien mielestä liian vanha. Pääosanäytteljä oli joku viisikymppinen ukko ja Maggie ei silloin tainnut olla edes 35.
Dom DeLuise?