Lue keskustelun säännöt.
Elokuvarooleja, joissa näyttelijä ei mielestäsi sopinut rooliin
Jaetaan tässä keskustleussa ns. miscasteja, eli elokuvien/sarjojen roolituksia, joihin valittu näyttelijä ei mielestäsi sopinut siihen lainkaan. Ei siis mielestäsi huonoja elokuvia, tai hahmoja joista et pidä, vaan huonoja näyttelijävalintoja.
Itse aloitan Leonardo DiCaprion pääroolista elokuvassa Revenant (josta tosiaan voitti Oscarin...) Pidän Leonardoa jotenkin liian epämiehisenä karskin turkismetsästäjän rooliin. Minulle Leo on sellainen hemmotellun ja pehmeän ikuisen pikkupojan perikuva, enkä koko rainan aikana osannut ajatella häntä Hugh Glassina, ainoastaan Leonardona. Näytteli toki hyvin, mutta illuusiota ei syntynyt ainakaan minulle.
Muita?
Kommentit (1988)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Ja kun se Rock (Kallio) oli vielä homppeli. Prkele. Ja Marion (Marjaana) alias Wayne oli haljeta kateudesta.
Rock Hudson oli oikeastaan roy harold scherer jr.
Gary Grant taas Archibald Alexander Leach... Ja John Wayne oli Marion Mitchell Morrison (tai marion robert morrison alkujaan).
Ja iki-ihanassa kasarikomediassa Kala nimeltä Wanda oli Cleesen esittämän lakimiehen nimi Archie Leach - brittiläisen Cary Grantin kunniaksi.
Joku ihmetteli Curtisin hehkutusta tässä leffassa, kun ei se ole perinteinen kaunotar. Minusta se on yksi koko leffan jujuista, - siihenhän se Arcien Leach ihastuu siinä naisessa, sillähän on kotona se vaimonsa, joka aivan varmasti on ollut perinteisen kaunis nainen ja vielä rikas perijätär. Nyt on ihastuksen kohteena jännis, wt-tyttö wt-amerikasta, liberaali, seikkailunhaluinen, epäsovinnainen, mauttomuudella leikittelevä, hieman poikamainen luonteeltaan - ja tietysti se upea, upea vartalo.
(oli muuten Curtisilta aikoinaan hyvä veto mennä vanhempana käsittelemättömään valokuvaan näyttämään, että mitä se vanheneminen tekee upeimmallekin vartalolle, Curtisilla riittää pokkaa ja huumoria --- onpa muuten samaa porukkaa täällä mainittujen Gyllenhaalien kanssa)
Nimistä puheenollen jossain mel brooks leffassa oli kaupunginjohtajan nimeksi laitettu hedy lamarr ja kaikki kutsuivat sitä "vahingossa" hedleyksi ja se menetti vähän väliä hermonsa sen kanssa. Hedley lamarr oli takavuosien kuuluisa näyttelijätär. Vähän ot:ta.
menipä tietty väärinpäin eli siis näyttelijätär oli hedy ja kaupunginjohtaja hedley lamarr
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Sen sijaan mielestäni Errol Flynn oli taasen loistava Robin Hood. Hänen charminsa ja poikamainen nokkeluutensa puri loistavasti Robin Hoodiin. Tästäkin voi tosin joku olla eri mieltä.
Mutta kertokaapas leffatietäjät, mihin katosi Russell Crowen osaaminen ja parasta A-sarjuus? Ylipainoon? Medialle vttuiluun?
Jossain vaiheessa Crowe oli King of the Hollywood, Australian (tai Uuden Seelannin) lahja maailmalle. (niinhän oli myös Errol Flynn, btw). Sitten alkoi tämä hutien sarja, Robin Hood, yhhyyy, Nooa yhhyyyhh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Sen sijaan mielestäni Errol Flynn oli taasen loistava Robin Hood. Hänen charminsa ja poikamainen nokkeluutensa puri loistavasti Robin Hoodiin. Tästäkin voi tosin joku olla eri mieltä.
Mutta kertokaapas leffatietäjät, mihin katosi Russell Crowen osaaminen ja parasta A-sarjuus? Ylipainoon? Medialle vttuiluun?
Jossain vaiheessa Crowe oli King of the Hollywood, Australian (tai Uuden Seelannin) lahja maailmalle. (niinhän oli myös Errol Flynn, btw). Sitten alkoi tämä hutien sarja, Robin Hood, yhhyyy, Nooa yhhyyyhh...
Taisi se huippusuosio kestää vain hetken ja sitten hiipui, kuten monella muullakin. Lisäksi tietty aika vaihtelevat leffat ja roolit jotka ei ole nostaneet takaisin kirkkaimmalle huipulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Sen sijaan mielestäni Errol Flynn oli taasen loistava Robin Hood. Hänen charminsa ja poikamainen nokkeluutensa puri loistavasti Robin Hoodiin. Tästäkin voi tosin joku olla eri mieltä.
Mutta kertokaapas leffatietäjät, mihin katosi Russell Crowen osaaminen ja parasta A-sarjuus? Ylipainoon? Medialle vttuiluun?
Jossain vaiheessa Crowe oli King of the Hollywood, Australian (tai Uuden Seelannin) lahja maailmalle. (niinhän oli myös Errol Flynn, btw). Sitten alkoi tämä hutien sarja, Robin Hood, yhhyyy, Nooa yhhyyyhh...
Joo, Russell ilmeisesti on todella hankala tyyppi raivareineen, joten hänen kanssaan ei varmaan ole mielekästä työskennellä ja juoruotsikoiden myötä yleisö on alkanut vierastamaan häntä. Ikääntynyt huonosti jne. Nämä on joskus jopa vähän mystisiä juttuja, miksi jostakusta tulee yleisön ikisuosikki ja joku toinen taas painuu tähdistä unholaan todella nopeasti. Mutta jos ei jaksa nähdä vaivaa ulkonäkönsä, työmoraalinsa ja maineensa suhteen kuten Crowe, ei ole ihmekään että yleisön kiinnostus ei pysy yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Tosta tulikin mieleen, että oon kuullut yhen legendaarisen tarinan liittyen Costnerin uran aloitukseen, en tiedä onko totta vai valetta mut se meni jotenkin näin: 1970-luvulla nuorena kloppina Costner oli ollut samassa lentokoneessa näyttelijälegenda Richard Burtonin kanssa, ja he ajautuivat juttusille keskenään. Costner kertoi Burtonille näyttelijänhaaveistaan, ja Burton totesi että Costnerilla on kaikki avaimet menestymiseen, koska hänellä oli vihreät silmät, niinkuin Rikulla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keanu Reevesiä ei tietty parane nykyään parjata (tai nörtit suuttuu) mutta mielestäni tuo oli aika huono "the day the world stood still" leffassa. Olihan se tietty jonkinlainen avaruusolio ja ilmeisesti käsikirjoitettu ilmeettömäksi mutta jotenkin tuosta suorituksesta puuttui jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Minusta taas TSS:sä Costner on hyvä, eikö hahmon pitänytkin olla hieman henkisesti eksyksissä? Costnerin haahuilu sopii siihen. Mutta muut näyttelijät olivat kyllä erinomaisia, osa lähes täydellisiä. Ja kerrankin se Costnerin vastanäyttelijänainen oli uskottavan ikäinen. Ei oltu sorruttu edes meikin käyttöön.
Vähän aliarvostettu/unohdettu leffa mielestäni nykyisin, vaikka oli yksi ysärin isoimpia hittejä ja todella taidokas elokuva. Ei tätä ikinä näe missään, siinä missä muut ysärihitit pyörivät telkkarissa monta kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Oot oikeastaan ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni varsinkin "Sopeutumattomissa" tämä unelias vaikutelma toimi. Elokuvassa esiintyi myös Montgomery Clift, joka kärsi uransa loppuvaiheilla samasta ongelmasta. Vaikka kumpikin takelteli selvästi vuorosanoissaan kuin olisivat olleet aineissa, keskinäinen kemia toimi ja molemmat onnistuivat luomaan komean roolityön. Mielestäni elokuvan parhaan roolin teki kuitenkin aiemmin mainittu "King" Gable, joka oli tätä ennen ollut parin vuosikymmenen "tyhjäkäyntivaiheella" Tuulen viemän jälkeen. Ja Eli Wallach oli myös luonteva, mutta ei vielä niin valovoimainen kuin myöhemmissä roolitöissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Oot oikeastaan ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni varsinkin "Sopeutumattomissa" tämä unelias vaikutelma toimi. Elokuvassa esiintyi myös Montgomery Clift, joka kärsi uransa loppuvaiheilla samasta ongelmasta. Vaikka kumpikin takelteli selvästi vuorosanoissaan kuin olisivat olleet aineissa, keskinäinen kemia toimi ja molemmat onnistuivat luomaan komean roolityön. Mielestäni elokuvan parhaan roolin teki kuitenkin aiemmin mainittu "King" Gable, joka oli tätä ennen ollut parin vuosikymmenen "tyhjäkäyntivaiheella" Tuulen viemän jälkeen. Ja Eli Wallach oli myös luonteva, mutta ei vielä niin valovoimainen kuin myöhemmissä roolitöissään.
Ja kyllä, Marilyn oli todella hyvännäköinen, mutta hänen roolitöitään seuraessa yritän kiinnittää enemmän huomiota hänen kykyihinsä kuin itse ulkonäköön. Katharine Hepburn oli taas loistava esimerkki naisnäyttelijästä, joka ei ollut klassisen kaunis (ei ollut tosin rumakaan, mutta niin), mutta koska hän oli erinomainen näyttelijänä, olen aina arvostanut häntä suuresti. Toisaalta hän joutui tästä syystä enemmän ponnistelemaan roolitöidensä eteen, niinkuin myös saman aikakauden Bette Davis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Oot oikeastaan ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni varsinkin "Sopeutumattomissa" tämä unelias vaikutelma toimi. Elokuvassa esiintyi myös Montgomery Clift, joka kärsi uransa loppuvaiheilla samasta ongelmasta. Vaikka kumpikin takelteli selvästi vuorosanoissaan kuin olisivat olleet aineissa, keskinäinen kemia toimi ja molemmat onnistuivat luomaan komean roolityön. Mielestäni elokuvan parhaan roolin teki kuitenkin aiemmin mainittu "King" Gable, joka oli tätä ennen ollut parin vuosikymmenen "tyhjäkäyntivaiheella" Tuulen viemän jälkeen. Ja Eli Wallach oli myös luonteva, mutta ei vielä niin valovoimainen kuin myöhemmissä roolitöissään.
Ja kyllä, Marilyn oli todella hyvännäköinen, mutta hänen roolitöitään seuraessa yritän kiinnittää enemmän huomiota hänen kykyihinsä kuin itse ulkonäköön. Katharine Hepburn oli taas loistava esimerkki naisnäyttelijästä, joka ei ollut klassisen kaunis (ei ollut tosin rumakaan, mutta niin), mutta koska hän oli erinomainen näyttelijänä, olen aina arvostanut häntä suuresti. Toisaalta hän joutui tästä syystä enemmän ponnistelemaan roolitöidensä eteen, niinkuin myös saman aikakauden Bette Davis.
Hah, Katharine Hepburn! Muistan, kun penskana joskus 70-luvulla katsoin jotain amerikkalaista klassikkoleffaa äidin ja sen kavereiden kanssa ja yksi niistä naisista sanoi, että tässä on toi Hepburn, lyödäänkö vetoa, et missä vaiheeessa se aloittaa sen lässytyksen? Ja sitten ne nauroi ja veikkaili.
Mutta niinhän se on vähän Hepburnin rooleissa - kun siitä tuli kassamyrkkyä, niin tuottajat hokasivat, et tällainen älykäs, sanavalmis akka ei myy, ja niin Hepburnin käskettiin 'muuttua naisellisemmaksi'. Tämä näkyy tavikselle 'lässyttämisenä' - eli fiksulta ja moderniltakin tuntunut naishahmo muuttuukin lässyttäväksi ja avuttomaksi kesken leffan. Se on niin päälleliimattua, eikä sovi yhtään Hepburnille, mutta jäi rasittamaan hänen näyttelemistään. Sääli.
Mutta se on sitä pimeää hollywoodia. Sen 20- ja 30-luvun isot naistähdet (Garbo, Hepburn, Dietrich, Crawford) nssikelivat naisia ja miehiä urakalla, mutta valkokankaalla piti olla viehkeä, siveä nainen, jolla ei ole seksuaalisuutta, ja jos sillä sellainen olisi, niin ehdottomasti heterosellainen. Yksi iso tähti, Bette Davis, oli ehdottomasti hetero, mutta kun se oli muuten ihan hullu oikein tosissaan. Ja Hedy Lamarr varasteli ja piirteli jotain vtun taajuushyppelyjä. T a a j u u s h y p p e l y - wtf, hyvä ettei joutunut itävaltalaisena sodan aikan internoiduksi vihollisena. Hullu. Umpihullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Oot oikeastaan ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni varsinkin "Sopeutumattomissa" tämä unelias vaikutelma toimi. Elokuvassa esiintyi myös Montgomery Clift, joka kärsi uransa loppuvaiheilla samasta ongelmasta. Vaikka kumpikin takelteli selvästi vuorosanoissaan kuin olisivat olleet aineissa, keskinäinen kemia toimi ja molemmat onnistuivat luomaan komean roolityön. Mielestäni elokuvan parhaan roolin teki kuitenkin aiemmin mainittu "King" Gable, joka oli tätä ennen ollut parin vuosikymmenen "tyhjäkäyntivaiheella" Tuulen viemän jälkeen. Ja Eli Wallach oli myös luonteva, mutta ei vielä niin valovoimainen kuin myöhemmissä roolitöissään.
Ja kyllä, Marilyn oli todella hyvännäköinen, mutta hänen roolitöitään seuraessa yritän kiinnittää enemmän huomiota hänen kykyihinsä kuin itse ulkonäköön. Katharine Hepburn oli taas loistava esimerkki naisnäyttelijästä, joka ei ollut klassisen kaunis (ei ollut tosin rumakaan, mutta niin), mutta koska hän oli erinomainen näyttelijänä, olen aina arvostanut häntä suuresti. Toisaalta hän joutui tästä syystä enemmän ponnistelemaan roolitöidensä eteen, niinkuin myös saman aikakauden Bette Davis.
Hah, Katharine Hepburn! Muistan, kun penskana joskus 70-luvulla katsoin jotain amerikkalaista klassikkoleffaa äidin ja sen kavereiden kanssa ja yksi niistä naisista sanoi, että tässä on toi Hepburn, lyödäänkö vetoa, et missä vaiheeessa se aloittaa sen lässytyksen? Ja sitten ne nauroi ja veikkaili.
Mutta niinhän se on vähän Hepburnin rooleissa - kun siitä tuli kassamyrkkyä, niin tuottajat hokasivat, et tällainen älykäs, sanavalmis akka ei myy, ja niin Hepburnin käskettiin 'muuttua naisellisemmaksi'. Tämä näkyy tavikselle 'lässyttämisenä' - eli fiksulta ja moderniltakin tuntunut naishahmo muuttuukin lässyttäväksi ja avuttomaksi kesken leffan. Se on niin päälleliimattua, eikä sovi yhtään Hepburnille, mutta jäi rasittamaan hänen näyttelemistään. Sääli.
Mutta se on sitä pimeää hollywoodia. Sen 20- ja 30-luvun isot naistähdet (Garbo, Hepburn, Dietrich, Crawford) nssikelivat naisia ja miehiä urakalla, mutta valkokankaalla piti olla viehkeä, siveä nainen, jolla ei ole seksuaalisuutta, ja jos sillä sellainen olisi, niin ehdottomasti heterosellainen. Yksi iso tähti, Bette Davis, oli ehdottomasti hetero, mutta kun se oli muuten ihan hullu oikein tosissaan. Ja Hedy Lamarr varasteli ja piirteli jotain vtun taajuushyppelyjä. T a a j u u s h y p p e l y - wtf, hyvä ettei joutunut itävaltalaisena sodan aikan internoiduksi vihollisena. Hullu. Umpihullu.
Voi olla noinkin, mutta Hepburn on silti niitä naisnäyttelijöitä joka sai hyviä rooleja vanhoilla päivilläänkin. Vielä 60 ikävuoden jälkeen ehti hankkimaan kolme Oscaria :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katriina Honkanen Metsoloiden Eevana.
Mies juopottelee ja laskettelufirma menee konkkaan. Eeva: "No, voi voi. Kyllä tästä selvitään. Ei hätää"
Ei tuollaisia naisia ole oikeasti olemassakaan.Minusta Metsolat -sarjassa on todella hyvät näyttelijät 😯
Sen sijaan nämä ikuisuus saippuasarjat kuten salkkarit... ei niistä nuorista yksikään osaa näytellä, kamalaa katsottavaa jo ihan näyttelijöiden tason takia.
Eron saippuasarjalaisten ja kunnolla koulutettujen ammattitaidossa huomasi erittäin selvästi jossain UP-spin-off-sarjassa, jossa oli Uusi Päivä-näyttelijöiden lisäksi mm. Satu Silvo....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Oot oikeastaan ihan oikeilla jäljillä, mutta mielestäni varsinkin "Sopeutumattomissa" tämä unelias vaikutelma toimi. Elokuvassa esiintyi myös Montgomery Clift, joka kärsi uransa loppuvaiheilla samasta ongelmasta. Vaikka kumpikin takelteli selvästi vuorosanoissaan kuin olisivat olleet aineissa, keskinäinen kemia toimi ja molemmat onnistuivat luomaan komean roolityön. Mielestäni elokuvan parhaan roolin teki kuitenkin aiemmin mainittu "King" Gable, joka oli tätä ennen ollut parin vuosikymmenen "tyhjäkäyntivaiheella" Tuulen viemän jälkeen. Ja Eli Wallach oli myös luonteva, mutta ei vielä niin valovoimainen kuin myöhemmissä roolitöissään.
Ja kyllä, Marilyn oli todella hyvännäköinen, mutta hänen roolitöitään seuraessa yritän kiinnittää enemmän huomiota hänen kykyihinsä kuin itse ulkonäköön. Katharine Hepburn oli taas loistava esimerkki naisnäyttelijästä, joka ei ollut klassisen kaunis (ei ollut tosin rumakaan, mutta niin), mutta koska hän oli erinomainen näyttelijänä, olen aina arvostanut häntä suuresti. Toisaalta hän joutui tästä syystä enemmän ponnistelemaan roolitöidensä eteen, niinkuin myös saman aikakauden Bette Davis.
Hah, Katharine Hepburn! Muistan, kun penskana joskus 70-luvulla katsoin jotain amerikkalaista klassikkoleffaa äidin ja sen kavereiden kanssa ja yksi niistä naisista sanoi, että tässä on toi Hepburn, lyödäänkö vetoa, et missä vaiheeessa se aloittaa sen lässytyksen? Ja sitten ne nauroi ja veikkaili.
Mutta niinhän se on vähän Hepburnin rooleissa - kun siitä tuli kassamyrkkyä, niin tuottajat hokasivat, et tällainen älykäs, sanavalmis akka ei myy, ja niin Hepburnin käskettiin 'muuttua naisellisemmaksi'. Tämä näkyy tavikselle 'lässyttämisenä' - eli fiksulta ja moderniltakin tuntunut naishahmo muuttuukin lässyttäväksi ja avuttomaksi kesken leffan. Se on niin päälleliimattua, eikä sovi yhtään Hepburnille, mutta jäi rasittamaan hänen näyttelemistään. Sääli.
Mutta se on sitä pimeää hollywoodia. Sen 20- ja 30-luvun isot naistähdet (Garbo, Hepburn, Dietrich, Crawford) nssikelivat naisia ja miehiä urakalla, mutta valkokankaalla piti olla viehkeä, siveä nainen, jolla ei ole seksuaalisuutta, ja jos sillä sellainen olisi, niin ehdottomasti heterosellainen. Yksi iso tähti, Bette Davis, oli ehdottomasti hetero, mutta kun se oli muuten ihan hullu oikein tosissaan. Ja Hedy Lamarr varasteli ja piirteli jotain vtun taajuushyppelyjä. T a a j u u s h y p p e l y - wtf, hyvä ettei joutunut itävaltalaisena sodan aikan internoiduksi vihollisena. Hullu. Umpihullu.
Bette Davishan taisi ihan oikeasti tap paa miehensä, tosin 'vahingossa'. Sehän harjoitti kotiväkivaltaa ja yksi kerta meni liian pitkälle. Ei ihan terveimpiä eukkoja.
Mutta onhan noita huhuja. Ince ammuttiin vahingossa, kun Hurst tähtäsi Chapliniin, joka pelehti Marion Daviesin kanssa, mutta ampui ohi ja osui Inceen. Se vain, että olisiko Chaplin niin vanhasta akasta välittänyt? Tuskin. Huvittavaa on muuten, että hollywoodin pienikokoiset Chape ja Bogart kuuluivat hwoodin isomunaisimpien joukkoon.
Oudoin juoru, jonka vanhasta hwoodista olen lukenut, kertoi Stan Laurelin tehneen täydellisen mur han, josta ei jäänyt koskaan kiinni. Minun suuri idolini, brittiläisen herrasmiehen ilmentymä, herkkä ja heiveröinen Ohukainen, mur haaja? Niin varmaan. No, olihan hän mitä ilmeisemmin hyvin älykäs ja aina mukana jossain draamassa tai kähnäyksessä jonkun eukkonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Jep, muistan kyllä tämän. Muistan lukeneeni myös, kuinka Waynea ärsytti työskennellä kerran häntä pidemmän Rock Hudsonin kanssa, koska oli tottunut olemaan se porukan suurin ja mahtavin, korkokengillä tai ilman :D
Voi ei kuinka surullista :D Mutta onhan näitä muitakin pikkumaisuuden aiheita: Kevin Costner kuulemma halusi Robin Hoodissa leikata sheriffi näytelleen Alan Rickmanin osuuden minimiin, koska Rickman varasti shown pääosanäyttelijältä. Costner Robin Hoodina oli muuten massiivinen miscast! Pökkelömäinen eikä aksenttikaan ollut edes sinne päin. Samoin inhosin Russell Crowea Robin Hoodina.
Kevin Costnerille ja Keanu Reevesille on naurettu näistä kökköaksenteista aina. Kumpikin on 'näyttelijöitä', jotka sopivat vain hyvin kapeaan otokseen rooleja. Costnerilla taisi aikoinaan nousta kus hattuun Tanssii susien kanssa - menestyksen myötä ja hän luuli olevansa suurikin näyttelijä - ja ohjaaja. Ja hänestä tulikin vuosikymmeniksi suuri pilkan kohde. Madonnakin kehtasi selän takana yökkäillä.
Verrataanpa Costneria Klintti Itäpuuhun. Eastwoodin näytteleminen on myös kapea-alaista, MUTTA...sitten nuoruusvuosiensa hän oli tarkka roolien valinnassa, hän on pysynyt melko tiukasti omalla osaamisalallaan, eikä ole lähtenyt tekemään esim. romanttista naistenmiestä tai supliikkia huumorijätkää. Klintille ei naurettu, Klintille annettiin pari Oscaria ohjaustyöstä. Klintti on älykäs.
No on varmaan Costnerkin. Ja kun palasi takaisin omalle mukavuusalueelleen, niin oli taas ihan OK, jopa hyvä, siinä tv-sarjassa, joka tuli muutama vuosi sitten.
Hmm, olen kanssasi samaa mieltä, mutta hauska verrata mielipidettäsi Eastwoodin roolivalinnoista muutama sivu sitten käytyyn Tomppa-jankkaukseen, jossa Tomppaa kritisoitiin liian samalaisten roolien valitsemisesta iän myötä :,D
Mielestäni monipuolisuus on hyvästä, mutta varmaan varsinkin iän myötä näyttelijät profiloituvat voimakkaasti ja alkavat kehittää maneereita, joiden myötä yleisö alkaa vierastaa heitä missään muussa kuin siinä tietynlaisessa tutussa roolissa.
Costner taas on aina ollut huono. Siinä Tanssii Susien Kanssa-leffassakin ne kaikki muut hahmot olivat paljon kiinnostavampia kuin Costnerin puinen päähenkilö.
Pointti onkin siinä, että jos on kapea-alainen näyttelijä, niin kannattaa pysyä siinä, minkä handlaa, eikä lähteä tekemään itseään naurettavaksi. Eastwood handlaa erinomaisesti vaiteliaan vakuuttavan roolityön. (nuoruudessaanhan hän teki mm. länkkärimusikaalin, ehhehe) Marilyn Monroe osasi maailman parhaiden tyhmän blondin roolin - jopa niin hyvin, että vielä tänäkin päivänä iso osa katselijoista pitää Monroeta itseään tyhmänä blondina. Olisiko Monroesta ollut muunlaisiin rooleihin - itse en siihen usko, mutta vastausta emme ikinä saa.
Mutta joka tapauksessa ei kukaan, tai ainakin hyvin harha, menee väittämään Eastwoodia tai Monroeta maailman parhaimmiksi näyttelijöiksi. He ovat aivan liian kapea-alaisia, vaikka voivat olla erittäin hyviä sillä omalla osaamisalueellaan. He ovat enemmän tällaisia filimitähtiä kuin varsinaisia näyttelijöitä. Luen itse tällaiseksi Tom Cruisen (jota inhoan lähes yhtä paljon kuin Adam Sandleria (sydämetön), Nicholas Cage (lahjakas, mutta näyttelee nykyään kuin kuplassa), Morgan Freeman (yyhhhh, jos vielä näen tämän pervoukon 'viisaana, vanhempana herrasmiehenä tai jumalana', oksennan itseni tärviölle).
Sitten on nämä näyttelijä näyttelijät, jotka ovat laaja-alaisia, muuntautumiskykyisiä ja jotka pyrkivät tai ainakin pitäisi pyrkiä pois niemomaan omalta mukavuusalueeltaan manerisoitumisen pelossa. Muuntaumiskykyinen on esim. Gary Oldman, jota moni ei varmaan edes välillä tunnista rooliensa takaa. Laaja-alainen oli esim. edesmennyt Philip Seymour Hoffman, jolta löytyi repertuaarista niin transvestiitti kuin macho yritysjohtaja, huippuälykäs muiden manipuloija versus umpinössö, saamaton hissukka jne jne. Täällä kehuttu (aiheesta) DDl sitä vastoin, on muuntautumiskykyinen, mutta ei laaja-alainen. On vaikea kuvitella lievästi asperger DayLewis komediallisessa roolissa. Eikä hän ole sellaiseen mennytkään, hyvin tarkka kun on/oli siitä, mitä esitti. DDL:n floppihan on se musikaali. Tai floppi ja floppi - indietuotantohan se joka tapauksessa oli.
Vähän Marilyniin liittyen, mutta mielestäni hänen roolihahmonsa vaikkapa "Sopeutumattomissa" ei ollut niin stereotyyppisen tyhmä blondi. Valitettavasti tämä elokuva jäi kuitenkin hänen viimeisekseen, kuin myös mukana olleen Clark Gablen. Molemmat tekivät yhden parhaimmista rooleistaan kyseisessä elokuvassa, joka on kuitenkin jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin vaikkapa "Kesäleski", "Piukat paikat" ja "Herrat pitävät vaaleaveriköistä". Elokuvan päätöshetki on myös satumaisen maaginen: Gable ja Monroe istuvat autossa tähtitaivasta tuijottaen, ihan kuin se olisi enteillyt heidän lähestyvää poismenoaan.
Off topic, en tykkää Marilyn- leffoista koska monessa hän tekee uneliaan / hitaan vaikutelman kai siksi että oli lääkkeissä / aineissa koko ajan. Jos ajatellaan pelkkää ulkonäköä, hän oli kauneimmillaan Somethings´s got to give - leffassa joka jäi keskeneräiseksi. Tyttömäisyys oli poissa ja nainen tuli esiin.
Minusta myös! Kun katsoo sitä koe-esiintymispätkää youtubessa, niin MM on ihan hyvässä kuosissa ja selvästi laihtunut. Henkisestä tilasta en tiedä.
Tykkään myös siitä MM:n stailista, joka sillä oli 50-luvun alussa ja jossa sillä oli hieman lyhyemmät hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivulla 18 ja kommentoin nyt kun muistan Tom Cruise on tainnut jossain haastattelussa tunnustaa, että käyttää kengissään piilokorkoja.
No uskon kyllä tämän :D mutta epäilen myös vahvasti, että hyvinkin esimerkiksi Johnny Depp voi käyttää myös. Eiköhän suuri osa alle 180-senttisistä miestähdistä ole ainakin joskus käyttänyt niitä, ihan aikojen alusta Humphrey Bogiesta ja Alan Laddista lähtien.
John Wayne oli vissiin yli 190cm, mutta käytti usein rooleissaan korkeakorkoisia bootseja.
Ilmankos tuo käveli länkkäreissä kiemurrellen kun miehen lantio ja korkokenkien vaatima kävely ei oikein sovi yhteen.
Metkaa sikäli, että John Wayne oli ohjaajien suosiossa, koska osasi liikkua kameran edessä luontevasti.
Nimistä puheenollen jossain mel brooks leffassa oli kaupunginjohtajan nimeksi laitettu hedy lamarr ja kaikki kutsuivat sitä "vahingossa" hedleyksi ja se menetti vähän väliä hermonsa sen kanssa. Hedley lamarr oli takavuosien kuuluisa näyttelijätär. Vähän ot:ta.