Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Keneltäkään ei pidä kieltää ystäviä.
On ystäviä ja "ystäviä". Jos kumppanisi ei hyväksy "ystäviäsi" niin sinulla on valinta edessä . Kumman valitset kumppanisi vai "ystäväsi"? Haluatko säilyttää parisuhteesi vai "ystäväsi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ehkä ihmettelisin millä tavalla mies on käyttäytynyt, että joku nainen tuntee olonsa niin mukavaksi, että kokee olevan ok. lähestyä lähentymismerkeissä, olkoonkin se sitten "ystävyyttä". Sitten ihmettelisin mikä niissä entisissä pitkään tunnetuissa ystävissä on sellaista että täytyy jollekin suhteellisen oudolle ihmiselle alkaa uskoutua ja alkaa viettää sen kanssa aikaa ja sitten sen jälkeen miettisin onko mies aiemminkin hurahtanut kaikista tuttavuuksistaan noin paljon ja tapaileeko hän yhä myös muita ystäviään että ei vaan tätä yhtä. Siinä on pohtimista.
Niin. Mun mies ei ala juttusille naisten kanssa, koska ei halua alkaa. Asialliset työhommat ja muut toki hoitaa, ja on luotettava työkamu, mutta vapaa-ajalla tuntemattomien naisten lähentymisyritykset hän torppaa lähtemällä pois. Mieheni on vaikea sanoa kenellekään rumasti, tai kiitos mutta ei kiitos, ja hän ei välttämättä tajua mitä nainen nyt häneltä haluaa, joten on katsonut parhaaksi toimintatavakseen lähteä pois. Tämä on sinänsä hassua, kun hän soittaa keikkailevassa kokoonpanossa, ja ainahan jotkut tulevat juttelemaan keikan jälkeen :D :D
Miehelläni on myös parikin kokemus naisista jotka ahdistelevat seksuaalisesti todella aggressiivisesti humalassa. Tästä syystä hän ei halua alkaa jutuille, eikä edes selittelemään ettei ole kiinnostunut, hän vain poistuu paikalta
Ei voi kuin epäuskoisena lukea näitä viestejä. Joko täällä trollataan aivan tosissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia naisia on maailma täynnä. Siis aivan tosissaanko jotkut esittää, että heillä on mitään veto-oikeutta puolison kavereihin?
Jos mun vaimo tällaista menisi ehdottamaan, niin veisin lääkäriin. Ja jos luottamus omaan puolisoon on noin huono, niin Mikään ei sitä suhdetta tule pelastamaan. Onneksi ei tarvitse olla naimisissa varttihullujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin epäuskoisena lukea näitä viestejä. Joko täällä trollataan aivan tosissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia naisia on maailma täynnä. Siis aivan tosissaanko jotkut esittää, että heillä on mitään veto-oikeutta puolison kavereihin?
Jos mun vaimo tällaista menisi ehdottamaan, niin veisin lääkäriin. Ja jos luottamus omaan puolisoon on noin huono, niin Mikään ei sitä suhdetta tule pelastamaan. Onneksi ei tarvitse olla naimisissa varttihullujen kanssa.
Tottakai on sananvaltaa miehen kavereihin ja ajankäyttöön. Samoin miehellä minun. Yleensä joustamishaluttomien ihmisten suhteet jäävät lyhyiksi, sillä tapana on myös huomioida se oma kumppani ja hänen mielipiteensä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
No mä en aikaan sallisi.
Meillä on miehen kanssa ollut alusta asti sovittuna, että minulla ei ole mies puolisia kavereita/ystäviä edes facessa, eikä hänellä naispuolisia. Eipä tarvii miettiä onko kuka kiinnostunut kenestä.
Hyvin on toiminut meillä tämä systeemi.
Siis että jopa kaikki facebook-kaverisi ovat naisia? Onpa kyllä tiukkapipoista. Eikö teillä ole miehesi kanssa yhtään yhteisiä kavereita, yhteistä kaveripariskuntaa jonka molemmat jäsenet olisivat facebook-kavereitasi? Vai saatko yhteisistä kaveripariskunnistakin puhua vain sen naispuolisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimivassa, symbioottisessa rakkaussuhteesa ei ole tarvetta muihin läheisiin suhteisiin. Sellaiset ovat pelleilysuhteita pinnallisilla, libidovetoisilla liskoaivoilla joilla todellinen motiivi ”muihin ystävyyksiin” on aina alapäässä - vaikka sitten alutajuinen.
Niinkuin sisaruussuhteisiin? Voi jestas sentään taas. Toimivassa parisuhteessa on aivan mahdollista olla pettämättä ja luottaa itsekin toiseen. Tuntuu myös siltä että nämä jotka näkevät pettämispotentiaalia joka paikassa ovat juuri niitä jotka eivät itse hillitse itseään ja luulevat ettei muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin samaa mieltä, mitä joku kirjoitti tuolla miehen miespuolisista ystävistä! Viime perjantailta taas kunnolla kirvelä kokemus siitä, miten miespuolisiet ystävät katsoo olevansa aivan oikeutetusti miehelle tärkeämpiä kuin minä, mua ei tartte kuunnella ja mulle voi naureskella.
Naiset ei tätä tee, voidaan yhdessä sopia asioista ja ottavat pienestäkin vinkistä jos nyt ei oikein kävisi eivätkä ole tunkemassa istumaan iltaa.
Mä toivoisin, että mun miehellä ei olisi miesystäviä ollenkaan, pelkkiä naisia. Olen alkanut inhota niitä miehiä, niiden tunteettomuutta ja ilkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin epäuskoisena lukea näitä viestejä. Joko täällä trollataan aivan tosissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia naisia on maailma täynnä. Siis aivan tosissaanko jotkut esittää, että heillä on mitään veto-oikeutta puolison kavereihin?
Jos mun vaimo tällaista menisi ehdottamaan, niin veisin lääkäriin. Ja jos luottamus omaan puolisoon on noin huono, niin Mikään ei sitä suhdetta tule pelastamaan. Onneksi ei tarvitse olla naimisissa varttihullujen kanssa.
Tottakai on sananvaltaa miehen kavereihin ja ajankäyttöön. Samoin miehellä minun. Yleensä joustamishaluttomien ihmisten suhteet jäävät lyhyiksi, sillä tapana on myös huomioida se oma kumppani ja hänen mielipiteensä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja.
Kyllähän asioista voidaan ja pitääkin keskustella, mutta ei aikuista ihmistä voi kieltää tekemästä jotakin, muuten kuin valtio lakeja säätämällä. Yhteiset säännöt sovitaan yhdessä, ja jos niistä ei pystytä pitämään kiinni, niitä muutetaan tai erotaan. Ei se kuitenkaan toimi niin, että puoliso vain sanelee mitä toinen saa tehdä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty mustasukkaisuus. Tietysti rajansa silläkin kuinka mustasukkainen on. Jos ei ole mustasukkaisuutta, ei ole myöskään rakkautta.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Niin samaa mieltä, mitä joku kirjoitti tuolla miehen miespuolisista ystävistä! Viime perjantailta taas kunnolla kirvelä kokemus siitä, miten miespuolisiet ystävät katsoo olevansa aivan oikeutetusti miehelle tärkeämpiä kuin minä, mua ei tartte kuunnella ja mulle voi naureskella.
Naiset ei tätä tee, voidaan yhdessä sopia asioista ja ottavat pienestäkin vinkistä jos nyt ei oikein kävisi eivätkä ole tunkemassa istumaan iltaa.
Mä toivoisin, että mun miehellä ei olisi miesystäviä ollenkaan, pelkkiä naisia. Olen alkanut inhota niitä miehiä, niiden tunteettomuutta ja ilkeyttä.
Pakkoko sinun on ängetä itsesi sinne äijäporukkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoa helppoa eroa ilman draamaa tai uhriutumista. Siitä että tarttuisiko siihen, tiedät että mistä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty mustasukkaisuus. Tietysti rajansa silläkin kuinka mustasukkainen on. Jos ei ole mustasukkaisuutta, ei ole myöskään rakkautta.
mies51v
Näin moni sanoo, itse en allekirjoita. Meillä ei mustasukkaisuus ole aiheuttanut muuta kuin pahaa mieltä ja loukkaantumista. Rakkaudettomaksi en silti liittoamme kutsuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin epäuskoisena lukea näitä viestejä. Joko täällä trollataan aivan tosissaan tai sitten sairaalloisen mustasukkaisia naisia on maailma täynnä. Siis aivan tosissaanko jotkut esittää, että heillä on mitään veto-oikeutta puolison kavereihin?
Jos mun vaimo tällaista menisi ehdottamaan, niin veisin lääkäriin. Ja jos luottamus omaan puolisoon on noin huono, niin Mikään ei sitä suhdetta tule pelastamaan. Onneksi ei tarvitse olla naimisissa varttihullujen kanssa.
Tottakai on sananvaltaa miehen kavereihin ja ajankäyttöön. Samoin miehellä minun. Yleensä joustamishaluttomien ihmisten suhteet jäävät lyhyiksi, sillä tapana on myös huomioida se oma kumppani ja hänen mielipiteensä. Parisuhde vaatii aina kompromisseja.
Mistä ihmeen kompromissista oikein on kyse, jos vaimolla on veto-oikeus miehen ystäviin? Ja kyseessä on ystävä, jota välillä tapaa, ts ei mistään päivittäisestä tapailusta. Missään kohtaa ap ei ole sanonut, että mies laiminlöisi perhettään, vaan kyse on tavanomaisesta kavereiden tapailusta. Eikö teillä tosiaan ole ystäviä?
Kieltäminen ei toimi. Tiedän puolison, jolla pettämisdraaman seurauksena puhelimen seurannat yms päällä ja puolisolla pääsy sähköpostiin, whatsappiin jne. Nooh - sittenpä on prepaid ja se oma luuri jätetään sinne, missä olevinaan on.
Ja näitä riittää. Mutta pointti - pettäjä KYLLÄ löytää keinot.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäten naisen aina jos hän aloittaa tuon kieltämisensä. Anteeksi, mutta tuo on sairasta. Asioista keskustellaan, ei kielletä. Monen naisen ilme on ollut näkemisen arvoinen kun olen tuohon vastannut että en tahdo enää jatkaa suhdetta. Noiden kieltäjien kanssa kun on vähän vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä, ja tuo ei koskaan helpota, pahenee vain. Monet henkisesti sairaita, tai jotakin muuta vikaa, normaalia tuo ei ole.
No ei tuo kyllä mitään epänormaaliakaan ole. Se on ihmisestä kiinni, että hyväksyykö vai ei. Mielipide kysymys enemmänkin. Normaaliuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Taidat olla taas joku jolla kuningas-syndrooma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäten naisen aina jos hän aloittaa tuon kieltämisensä. Anteeksi, mutta tuo on sairasta. Asioista keskustellaan, ei kielletä. Monen naisen ilme on ollut näkemisen arvoinen kun olen tuohon vastannut että en tahdo enää jatkaa suhdetta. Noiden kieltäjien kanssa kun on vähän vaikeaa olla tyytyväinen elämäänsä, ja tuo ei koskaan helpota, pahenee vain. Monet henkisesti sairaita, tai jotakin muuta vikaa, normaalia tuo ei ole.
No ei tuo kyllä mitään epänormaaliakaan ole. Se on ihmisestä kiinni, että hyväksyykö vai ei. Mielipide kysymys enemmänkin. Normaaliuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Taidat olla taas joku jolla kuningas-syndrooma.
Mun nähdäkseni kuningas-syndrooma on ihmisellä, joka lähtee sanelemaan toiselle mitä saa tehdä ja kenen kanssa. Kysehän ei ole kun siitä asenteesta, joka pohjalta heijastuu, vertaa vaikka:
”Musta tuntuu pahalta, kun sä vietät niin paljon aikaa X:n kanssa. Tuntuu että jään itse ihan paitsioon, eikä sulla enää ole perheelle/parisuhteelle riittävästi aikaa”
Tai
”Et enää saa tavata X:ä”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Mutta naiset taas alkavat lyömään kiilaa miehen ja vaimon väliin, koska vaikka itse eivät niin miehestä välittäisikään siinä mielessä, niin nainen kuitenkin haluaa että mies välittäisi hänestä siinä mielessä...
Kaverinaiset on monesti tosi mustasukkaisia kun mies rakastuu johonkin naiseen, ja kaverinainen jää vähemmälle.
Tämäkin muuten pitää paikkansa. Toki myös sen kaverimiehen syliin voi ängetä ja hieroa peffaa miehen haaroväliin, kun ollaan vaan kavereita. Halaillaan ja roikutaan kaulassa...
Tämä on ihan yleinen kuvio! Varsinkin, jos ollaan humalassa. Minulle kävi nykyisen mieheni kanssa vähän samalla tavalla, kun ensimmäisiä kertoja näin mieheni kaveriporukkaa. Yksi porukan naisista änkesi mieheni syliin ja minä kyllä sanoin, etten pidä tuosta ja nainen aika myrkkyä nielleen näköisenä poistui ja tuhahti jotain "ollaan vaan kavereita". Ihan sama, olkaa kavereita, mutta ei minun eteeni tarvitse tulla hinkkaamaan. Mieheni ymmärsi asian eikä mitään tällaista ole enää tapahtunut ja tuo nainen tuli pyytämään minulta jälkeen päin anteeksi.
Piti ihan lukea pari kertaa, että ymmärsinkö oikein. Nainen tunki miehesi "tykö" ja sinä olit se, joka sysäsit naisen sivuun, ei miehesi. Jotenkin näin kerrottuna hieman oudon tuntuinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Sinä et taida paljoa rakastavista parisuhteesta tietää? Kun ollaan tällaisessa suhteessa niin kumpikin ihan omasta halustaan panostaa siihen omaan suhteeseen ja käyttäytyy niin että se keskinäinen suhde on selkeästi se ykkösjuttu kummallekin. Tällöin kumpikin ohjaa sitä omaa käyttäytymistään siihen suuntaan, ettei näitä kilpailevia suhteita muodostu .kummankaan ei tarvitse kontrolloida toista eikä tuntea epäluottamuksen tai- luulon tuntemuksia, koska niihin ei ole aihetta. Kumpikin pystyy luottamaan toisiinsa. Näin normaalisti. Toki on ihmisiä jotka ovat luonteeltaan tai kokemustensa takia mustasukkaisia ja epäluuloisia ja haluavat kontrolloida kaikkea. Tällaiseen suhteeseen ei kannata alunperinkään ryhtyä.
Ylipäätään on hyvä jos kumppanilla on samanlaiset ajatukset näistä suhteen ulkopuolisista ystävistä. Joillekin kaverisuhteet ovat tärkeitä, toisille taas se keskinäinen suhde on tärkeämpi ja kaverisuhteet vähemmän tärkeitä. Ongelmia syntyy jos toinen haluaa hengata vapaa-aikansa kavereiden kanssa ja toinen vain sen kumppaninsa kanssa. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.
No sinähän se hassu olet. Mielestäsi en ymmärrä rakastavista suhteista mitään, kun haluan luottaa rakastamaani ihmiseen? On totta, että kummankin tulee ohjata käytöstään siihen suuntaan, ettei kilpailevia suhteita tule. Ongelma onkin siinä, että jos puoliso kokee uuden suhteen kilpailevana, vaikka toisen mielestä se ei sitä ole. Kumpi silloin on oikeassa? Joku näkee kukkakaupassa sattumanvaraisen keskustelun kilpailevana, vaikka keskustelija ei. Mihin vedetään raja siinä, kenen kanssa saa olla tekemisissä ja kenen ei?
Et voi tietää mitä noiden kukkakaupassa tapaamisen ihmisten suhteessa on aiemmin tapahtunut. Voi olla että vaimo on kontrolloiva ja mustasukkainen syyttä, voi olla että mies on pettänyt ja suhde on koeajalla ja nainen on epävarma. Satunnaisen kohtaamisen perusteella paha sanoa. Mun mielestä satunnaisen ihmisen kanssa voi jutella ihan huoletta yleisissä tilaisuuksissa ja paikoissa, työkaverit on ok. Raja menee siinä, että joku tietty ihminen rupeaa poikkeavan paljon viemään aikaa ja huomiota. Silloin on syytä kaikkien miettiä, mistä on oikein kysymys. Kuka haluaa tuottaa ehdoin tahdoin kumppanilleen epävarmuutta ja pahan olon? Silloin on menty jonkun soveliaisuusrajan yli.
Normaalissa suhteessa nuo rajat on yleensä ilmiselviä ja helppoja noudattaa ilman, että joutuu olemaan ns tossun alla. Kuitenkin, kuten tästäkin keskustelusta (sekä muutamasta muustakin) käy ilmi, on ihmisiä, joille aiheutuu epävarmuutta ja pahaa oloa jo siitä, kun puoliso tervehtii kaupan kassaa, saati sitten jos puoliso joutuu vaikkapa työmatkalle, ja työmatkaseurueeseen kuuluu vastakkaista sukupuolta edustavia työkavereita. Kumppanin epävarmuus ja paha olo toimii mittarina ainoastaan, jos kumppani ei ole kovin mustasukkainen. Vika ei aina ole siinä henkilössä, joka sitä epävarmuutta ja pahaa oloa aiheuttaa.
Oma kokemukseni lähes 20 vuoden avioliitossa on se, että mustasukkaisuus ja vahtiminen/rajoittaminen vain löi kiilaa meidän väliimme, ja karkotti mieheni kauemmas. Sen sijaan avoimuus niistä negatiivisista tunteista, puhuminen siitä miltä mikäkin tilanne tuntuu kummastakin meistä, on parantanut sekä liittoa, että luonut luottamuksen toista kohtaan molemmille. Aloittajalle sanoisin, että pyydä saada tutustua tähän naiseen. Uskon, että siinä näkee aika nopeasti heidän välisestään kanssakäymisestä, että onko kyseessä muutakin kuin kaveruus.
Kyllä parisuhteeseen kuuluu tietty mustasukkaisuus. Tietysti rajansa silläkin kuinka mustasukkainen on. Jos ei ole mustasukkaisuutta, ei ole myöskään rakkautta.
mies51v
Rakkauteen kuuluu luottamus ja jos on mustasukkaisuutta, ei voi olla 100%:sta luottamusta. Eli jos on mustasukkaisuutta, ei voi olla 100%:sta rakkauttakaan.
M43
Aika heleevetin iso osa heteromiehistä jotka ovat parisuhteessa naisen kanssa jot rakastavat ja kunnioittavat.